Te joilla on ollut lahjakkaan oloinen lapsi alle kouluikäisenä

Lapseni on ystävällinen, muut huomioon ottava, hän on verbaalisesti lahjakas ja ymmärtää asioiden syitä ja seurauksia. Hän on lahjakas piirtämisessä ja askarteluissa. Arvelin, että koulun käynti olisi hänelle helppoa, mutta olin väärässä. Hän ei oikein jaksaisi istua paikallaan, tunnit ovat raskaita ja pitkäveteisiä, läksyt pakkopullaa. Toivottavasti pystyn auttamaan ja tukemaan häntä oikeissa asioissa, että hän saisi vahvuutensa käyttöön.

Siskoni oppi lukemaan 4-vuotiaana paljolti koska minä isosisko jaksoin innolla opettaa. Minua ei ennen koulun alkua kukaan opettanut. Kyllähän siitä helposti jonkun lapsineron statuksen saa, josta taas lapsi ottaa helpommin paineita menestyä hyvin opinnoissa. Minulta ei kukaan odottanut mitään, koulu meni ihan ok. Sisko taas sai meidän perheen fiksu-maineen ja menestyi koulussa paremmin ja ottaa edelleen stressiä enemmän. Nyt aikuisena olemme mielestäni yhtä paljon tai vähän menestyneitä ja lahjakkaita.

Mä itse opin lukemaan 5-vuotiaana, luin sujuvasti kun eskari alkoi. Pärjäsin koulussa ihan hyvin ja nyt olen asiantuntijatehtävissä, mutta en ole mitenkään erityisesti loistanut missään asiassa. Lukiosta kirjoitin keskitason papereilla - muistaakseni ämmän paperit silloin, kun eetä ei vielä ollut. Sanoisin olevani tavis.

Meillä on älykäs lapsi, mutta ei se tullut vielä esiin ihan noin nuorena. Lukemaankin oppi vasta kuusivuotiaana. Tuohon toki saattoi vaikuttaa, että oli englanninkielisessä päiväkodissa kaksi vuotta ennen kouluunmenoa (sitä ennen kotona) ja siinä oli vähän sellainen puolikielisyyden vaihekin, kun englanti ja suomi menivät puheessa vähän sekaisin. Päiväkodin eskarissa opettelivat tietenkin lukemaan ja kirjoittamaan vain englanniksi ja se meni ihan hyvin, mutta hidasti suomen kielellä oppimista. Tuo kielipuolisuus korjaantui kyllä sitten aika pian, kun alkoi lukea kirjoja suomeksi. Englanniksi alkoi lukea niitä tuon päiväkotienglannin pohjalta 10-vuotiaana, jotenkin siinä päiväkodin jälkeen se kielitaito jatkoi kehittymistään tietokonepelien kautta.

Oikeastaan koko peruskoulun ajan minulla oli pientä epävarmuutta siitä, onko lapsi vain sellainen perusälykäs vai todella älykäs. Hän kävi peruskoulun toisella vieraalla kielellä, joka opeteltiin kolmannelta luokalta lähtien ja luokalle oli pääsykokeiden kautta valikoitunut aikamoisia hikareita. Vaikka oman lapsen keskiarvo oli koko ajan 9,7-9,8 maastossa, hän ei kertaakaan saanut luokkastipendiä. Aina oli muutama muu, jolla oli keskiarvo tasan 10 (oma lapsi ei harrastanut urheilua, siksi keskiarvo jäi väkisinkin alemmas liikunnan numeron vuoksi) tai joku, joka sai stipendin hyvästä parannuksesta. Matematiikassa hän oli aina luokan paras, mutta ei siitäkään voinut mitään päätellä. Vasta kun lapsi meni lukioon ja pääsi lukion ekaluokkalaisena kahdessa eri MAOLin kilpailussa loppukilpailuun, aloin itsekin arvella että lapsi on ihan oikeasti älykäs. 

Ikävä kyllä se puurtamisen taito puuttuu. En tiedä onko persoonakysymys vai mikä. Yksi tuttu, jolla on sama MBTI(?)-persoona kuin lapsellani, sanoi että tällä tyypillä ainoa mahdollisuus kehittyä hyväksi on innostua jostain perinpohjaisesti. Vaikka omalla lapsella on selvästi matemaattista lahjakkuutta, häneltä puuttuu se innostus ja sitä kautta työnteko, mikä vaadittaisiin esim. kisoissa terävimpään kärkeen ja siihen, että pääsisi olympiajoukkueeseen. Toisaalta siellä terävimmässä kärjessä ei paljon neurotyypillisiä näy, joten monella tapaa on helpotuskin se, ettei oma lapsi ole ihan yliälykäs. 

Muistan miten itseäni pelotti se koulun alku, että lapsiparka tylsistyy siellä ihan. Mutta alaluokilla opetellaan myös niiden perusjuttujen lisäksi ihan sitä koulunkäyntiä. Että osataan mennä kouluun oikeaan aikaan, opetellaan muistamaan tehdä läksyt ja huolehtimaan että oikeat kirjat on mukana. Lapseni myöhästyi kerran koulusta, kun oli sateinen keli ja hän alkoi pelastaa kastematoja jalkakäytävältä nurmikolle, etteivät ne liiskaannu sinne. Ja jonkun kevätjuhlan jälkeen hänen todistuksensa löytyi jostain kuralätäköstä. Vaikka akateemisia lahjoja olisikin, niin näissä käytännön asioissa on ihan tarpeaksi opiskeltavaa.

Omalla lapsella oli tuuri, että hän on loppuvuodesta syntynyt. Se vähän tasoitti noita eroja. Ja sitten se peruskoulun käyminen vieraalla kielellä antoi sopivasti lisähaastetta, ettei päässyt tylsistymään. Nyt hän käy matematiikkalukiota, jossa edetään matemaattisissa aineissa todella nopeaan tahtiin ja tämä on ollut hänelle hyvä vaihtoehto. Peruskoulun aikana Ursan tutkijakerho oli pelastus, siellä tahkottiin matematiikkaa ja sieltä sai vähän lisähaastetta, joka peruskoulumatematiikasta puuttui. 

Jos opettajalla ei ole rahkeita eriyttää opetusta ylöspäin, niin kannattaa ihan reippaasti etsiä niitä haasteita sitten harrastusten kautta. 

Olen itse ollut niin sanotusti lahjakas lapsi, kuten nyt 3v tyttäreni. Osasin laskea,lukea, käyttää hienoja sanoja ja oin myös musiikillisestija liikunnallisesti lahjakas. Menin tavalliseen musiikkipainotteiseen kouluun, jossa luokallanioli useampi vastaava lahjakkuus. Koulu jaopiskelu on aina ollut mulle helppoja ja tavallaan olen pärjännyt ihan hyvin elämässäni. Mutta ei musta mitään erityistä tullut - ehkä juuri siksi ettei koulun ja yliopiston eteen tarvinnut nähdä vaivaa. Töistä suoriudun hyvin, mutta se on mulle vain työ. Jännä nähdä miten oman lapsen elämä menee, mutta en mä aio mitenkään häntä painostaa menestymään. Kannustaa toki hänen intressiensä mukaan.

Tuttavani oppi itsekseen lukemaan 3-vuotiaana, on todellinen monilahjakkuus mutta varsinkin matemaattisesti. Sai todella hyvän ylioppilastodistuksen, teki huippugradun ja jatkoi tohtoriputkeen. Valitettavasti hänellä on ollut jo useita vuosia ollut melkoisia ongelmia yksityiselämässä, mikä heijastuu väkisin myös työelämään ja tohtoritouhuihin. Hän on erikoinen persoona, sosiaalisesti kömpelö ja ajattelee jotenkin eri tavalla kuin muut. Kävi lääkärilläkin Asperger-diagnoosia varten, mutta kriteerit eivät sittenkään täyttyneet.

Lukeminen ja laskeminen eivät ole mitään erityistaitoja. Nämä taidot oppii jokainen lähes poikkeuksetta.

Vierailija kirjoitti:

Tyttö on nyt ihan tavallinen rivilääkäri. Pääsi kyllä heittämällä lääkikseen ekalla yrittämällä aikoinaan. Ja teki opintonsa todella nopeasti. Saa nähdä, ehkä kuulemme vielä lääketieteen innovaatioista. 

Tästä tuli mieleen Prisma-dokumentti ihmisten parantelusta. Siinähän joku hedelmällisyysklinikan pitäjä oli päättänyt jalostaa huippuälykkäitä ihmisiä. Otti huippuälykkäitä naisia keinohedelmöitykseen, ja isiksi kelpasivat vain todistetusti huippuälykkäät. 

Mitä lapsista tuli? Testien mukaan älykkäitä, kyllä. Osasta jopa huippuälykkäitä. Mutta hyvin harvaa heistä kiinnosti aikuisena menestyminen ihmisten mittapuulla. Paljon oli sellaisia vähän hippimäisiä tyyppejä, joille työ oli vain pakollinen välttämättömyys jolla maksetaan rento vapaa-ajan elämä. Yllättäen ne kaikkein korkeimman ÄO:n tyypit olivat todennäköisimmin kiinnostumattomia tekemään tiedettä tai menestymään, kun taas lähempänä keskitasoa olevissa oli joitakin jotka halusivat menestyä valitsemallaan alalla ja arvostivat esim. statusta tai rahaa.

Tyhmä työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Ainakin oma älykäs lapseni on myös hyvin laiska.

Minun veljelläni on kaksi lahjakasta lasta, kolmas ei ole. Asuvat Englannissa koko elämänsä.

Ensimmäistä hehkutettiin päiväkodista alkaen. Oli luokkansa paras aina. Kaikki stipendit sai, vuosi toisensa jälkeen. Pääsi Englantiin huippuyliopistoon.

On nyt 30 v ja toimii tarjoilijana. En tiedä onko lintu vai kala. Omituinen tyyppi. Silmät täysin tyhjät.

Toinen oli matemaattisesti koko koulu-uransa lahjakkain ever seen. Samoin sai kaikki stipendit. Äiti ja opot "pakottivat" hänet opiskelemaan fysiikkaa, koska "harva siihen pystyy". Poika lopetti kahden vuoden jälkeen opinnot ja päätyi bacheloriksi äidin suureksi pettymykseksi.

Hän on nyt 26-27, ja ihan hyvissä töissä, joka ei liity fysiikkaa mitenkään. Hän on myös kiva ja normaalinoloinen poika toisin kuin edellämainittu siskonsa. Pääsee varmaan pitkälle, jos vain motivaatiota riittää.

Meillä oli vanhat muoviaakkoset ja koska olivat värikkäitä lapset leikkivät niillä noin 2-vuotiaasta. Kirjaimet osasivat kolmen vanhana, lukemisen oppivat 4-vuotiaanana. Laskevat sadoista ja tuhansista plus ja miinus laskuja 5-6-vuotiaana. Kello osataan, kirjoitus osataan.

Toisella alkaa koulu nyt, katsotaan miten käy.