Te, keillä ei ole autoa käytettävissä...

Vierailija kirjoitti:

Miten oikein pärjäätte?

Miten reissut ym?

Miten yleensäkin liikutte, käytättekö paljon taksia?

Ihan hyvin pärjään. Autottomuudella säästää paljon rahaa.

Asun kaupungissa, jossa on toimiva julkinen liikenne. Lähikauppoihin pääsen kävellen, ja sinkkutalouden ostokset kantaa repussa. Kotimaan reissut samoin julkisilla, tarvittaessa loppumatka taksilla, tai sitten jos esim. maalla asuvien sukulaisten luona käyn kyläilemässä niin poimivat minut kirkonkylältä kyytiin samalla kun käyvät siellä kaupassa.

Taksilla sitten, jos on esim. jokin isompi ostos roudattavana. Niitä reissuja tulee kyllä aika harvoin, muutama kerta vuodessa. Mutta en mitenkään pihistele taksin käytössä, se on minulle normaalia eikä ylellisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä ei ole koskaan ollut autoa, mutta ymmärrän ap:n ihmettelyn.

Asumme Helsingissä. Puoliso pyöräilee. Kuljen työmatkat yleensä bussilla, melkein tunti kestää yhteen suuntaan. Joskus väsyneenä otan taksin, silloin matka-aika on puolet siitä eli yleensä alle puoli tuntia. Oma auto antaisi siis lisää aikaa noin tunnin päivässä.

Lomamatkat teemme junalla tai bussilla. Jos niillä ei pääse kohteeseen sujuvasti niin ei mennä lainkaan. Valitettavasti yleensä näin.

Suomi on täynnä hyviä paikkoja, jonne on vaikea tai mahdoton päästä julkisilla.

Tietysti kaupunkeihin pääsee julkisilla joko suoraan tai vaihtojen avulla. Matka-aikaa kuluu.

Lapsia ei kuljetettu harrastuksiin.

Omassa lapsuudenkodissani oli auto, siksi osaan verrata ja muistan, miten helppoa silloin oli päästä paikasta toiseen. Yks kaks vanhemmat päättivät, että käväistäänpä tänään Järvenpäässä Ainolassa, tai Kirkkonummella Hvitträskissä, ja sitten mentiin. Eikä kulunut paljon aikaa siihen.

No miksei meillä ole autoa? Se on rahallisesti huono sijoitus. Kallis.

Me teimme aiempina kesinä spontaaneja ex-tempore reissuja autolla lasten kanssa, milloin mihinkin. Aamulla katsottiin päivän sää ja sitten vaan päätettiin suunta mihin lähdettiin ajamaan ja etsittiin esim. yleinen uimapaikka. Se oli ihanaa. Eväitäkään ei koskaan ollut valmiina mukana, vaan ne ostettiin pikkukaupoista matkan varrella. 

Tänä kesänä helppoja vaihtoehtoja on tasan yksi. Lähilampi kävelyetäisyydellä. Ihan kiva paikka sekin, mutta virallista uimapaikkaa siellä ei ole. Vaatii suunnittelua, valmistautumista ja varautumista ihan toisella tavalla lähteä pikkureissullekaan julkisilla. 

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa ihmettelyään..

Sukuloinnit (kaikkien luo ei pääse julkisilla), mökkireissut, lomareissut ensinnäkin, samoin marjastukset jäisivät tekemättä. Sitten esim. ostin torin kautta pöydän, sen haku. Mattopyykkireissut.

Sukulaiset joiden luo ei pääse julkisilla: Julkisilla niin pitkälle kuin pääsee, loppumatka taksilla tai käyvät hakemassa. Sama systeemi kun olen käynyt kavereitten mökillä kylässä (hakeva bussipysäkiltä). Ei ole ollut tarvetta lomailla paikoissa jonne ei julkisilla pääse, mutta kai käyttäisin samaa menetelmää sellaiseenkin päästäkseni. En marjasta, mutta sienimetsät löytyy kävelymatkan päästä, vaikka kaupungissa asunkin. Ja kyllä täällä bussilla muutenkin metsään pääsee, varmaan myös marjametsään, jos sitä haluaisin harrastaa. Pöydän jos ostaisin niin sen kuljettaisi tavarataksi. Matot pesen lähipesulassa, mahtuvat rinkkaan ja bussi vie perille.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan vähälläkään järjellä varustettu ihminen ei muuta tai mene töihin tuollaisiin paikkoihin, jos ei ole autoa tai matkat eivät onnistu pyörällä/kävellen. Elämä on valintoja ja autollisuus/autottomuus on yksi valinta muiden joukossa. Sitten vain sovitelllaan muu elämä oman valinnan mukaiseksi.

En tunne ketään, joka ensi valintanaan päättää jääkö autottomaksi vai hankkiiko auton. 

En ketään. 

Tunnen paljon ihmisiä, jotka tekee valintoja esim. asuinpaikan, työn, työpaikan, koulutuksen, lapsiluvun ja puolison suhteen. Nämä sitten voivat lopulta myös vaikuttaa siihen, kuuluuko auto elämään vai ei. Mutta voihan sitä kiivetä perse edellä puuhun, ei kai se mahdotonta ole. 

Miten oikein pärjäätte?

Miten reissut ym?

Miten yleensäkin liikutte, käytättekö paljon taksia?

Vierailija kirjoitti:

No esimerkiksi harrastitpa mitä tahansa, sukellusta, lintubongausta, suunnistusta, retkiluistelua etc.etc. niin nämä porukka kohaamiset tulevat aina lyhyellä varoitusajalle (eli pummata kaverilta kyytiä - ei hyvä) Välineiden roudaus kyseisen tiettömän taipaleen päähän heh ei onnistu julkisilla sopii yrittää. No ainahan voi sanoa että eihän autottoman tarvitse harrastaa kuin museoissa käyntiä ja jotain muuta kivaa johon bussi vie ja taksi tuo. Tässä kysymyksessä juuri näkee taas sen autottoman rajoittuneisuuden, ei nähdä omaa nenää kauemmas. Mikäs siinä elä sitä työ-prisma-koti elämääsi.

Aika hyvä vastaus ja ihan asian ytimessä.

Vierailija kirjoitti:

Et ole julkisesta liikenteestä kuullut?

Tervetuloa Pohjois-pohjanmaalle. Julkisia ei ole. Tai no tietty juna, jos haluaa lähteä toiselle paikkakunnalle. Tai linja-auto, joka kulkee aamulla ja illalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan vähälläkään järjellä varustettu ihminen ei muuta tai mene töihin tuollaisiin paikkoihin, jos ei ole autoa tai matkat eivät onnistu pyörällä/kävellen. Elämä on valintoja ja autollisuus/autottomuus on yksi valinta muiden joukossa. Sitten vain sovitelllaan muu elämä oman valinnan mukaiseksi.

En tunne ketään, joka ensi valintanaan päättää jääkö autottomaksi vai hankkiiko auton. 

En ketään. 

Tunnen paljon ihmisiä, jotka tekee valintoja esim. asuinpaikan, työn, työpaikan, koulutuksen, lapsiluvun ja puolison suhteen. Nämä sitten voivat lopulta myös vaikuttaa siihen, kuuluuko auto elämään vai ei. Mutta voihan sitä kiivetä perse edellä puuhun, ei kai se mahdotonta ole. 

Juuri näin. Olisi ihan hirveää jos autottomuus olisi jonkun elämän itseisarvo!

Kannattaahan se huomioida, mutta tärkeysjärjestyksessä jossain sijalla 127.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveältä kuulostaa. On se ihana lähteä omalla autolla töihin, ja töiden jälkeen kauppaan. On ihana kierrellä Suomea kesäaikaan, mennä maaseudulle kyläilemään. Olen ajanut 26 vuotta, enkä luopuisi. Menepä pyörällä hame päällä, ja hiukset laitettuna. 

Ymmärrätkö, että joidenkin työpaikkojen yhteydessä parkkipaikka maksaa 250€/kk? Siinä saa paatuneempikin autoilija miettiä, onko tässä järkeä. Minusta tuo ei ole luksusta, että pääsee autolla töihin. Se on luksusta, jos työpaikka on kävelymatkan päässä.

En usko, ellei sinulla ole esimerkkejä, missä maksaa pysäköinti 250€/kk. Itse en ole koskaan maksanut työpaikan pysäköinnistä centtiäkään. Olen järjestelmäasiantuntija julkisella.

Ystävälläni maksaa parkkeeraus Espoossa 120e/kk. Meidän töissä se maksaa vain 25e/kk mutta työntekijöitä on 5000 ja parkkipaikkoja 1300. Eli läheskään kaikki ei saa Jokapäivä parkkiruuutua. Silloin maksetaan mittarin mukaan asiakasmaksut. Taloyhtiössä missä asun parkki maksaa 100e/kk. Kadunvarressa 10 ilmaista paikkaa jos käy tuuri. Matkaa keskustaan 600m joten aika täynnä yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain julkisen liikenteen ulottumattomissa asuville auto on aikalailla välttämätön.

Niinkö?

Juu, ehkä sitä voi elämänsä järjestää niin, ettei auto ole välttämätön, mutta jos on järjestänyt sen esim. niin että lapsia on vaikka kuusi, niin tilanne voi olla toinen. En todellakaan lähde kuuden lapsen kanssa julkisilla piipahtamaan missään, saati pidemmälle reissulle. Tule vaikka katsomaan ja arvostele sitten. Ja asutaan kyllä julkisen liikenteen ulottuvissa. 

Entä kuinka ajattelit, että duunari menee työkohteeseen ilman autoa. Sovitaanko niin, että tulet huomenna siirtelemään ne miehen kamat paikasta toiseen, pitkin päivää ilman autoa, niin hän seuraa perässä. Ja katsokin, ettei lähde päivä venymään. 

AP: 

Lapsiasiaan: Olen perheestä, jossa on viisi lasta. Meillä ei ollut autoa ja hyvin kuljimme kaikkialle. Tuskin yksi lisälapsi olisi tilannetta muuttanut.

Työasiaan: Miksi ihmeessä miehelläsi on työkamat kotona? Minun miehelläni firma järjestää kamojen kuljetuksen, riittää että mies saa itsensä paikalle. Se onnistuu kävellen tai pyörällä. En ole kuullut, että kenelläkään ns. vieraan palveluksessa olisi työkamat kotona säilytyksessä.

Lapsiasiaan: Miksi? Eikö autolla olisi ollut helpompaa? Minne kaikkialle? Mökille? Suurperheen mökkikamat ei mahdu vanhempien selkään. Vuokra-auto maksoi viikolta enemmän kuin kahden viikon mökkiloma. Ilman autoa mökillä mahdotonta. 

Ruokakauppaan? Kyllä olisi mahdollista, lapsethan voi jättää toiselle ja vaikka ei jaksaisi kantaa kahden päivän ruokia, niin voihan käydä kaupassa päivittäin. Lähikauppaan pääsee kävellen. Reissussa ei mene kuin reilu tunti. 

Joka ikinen asiointi julkisilla on yhteensä jo sellainen ponnistus, että koti muuttuu nukkumapaikaksi. Elämä on niin paljon helpompaa ja taloudellisempaa meille auton kanssa, että valinta on selvä. 

Äidillä ja isällä ei ollut ajokorttia eikä edes kiinnostusta hankkia sellaista. Yksinkertaisesti siksi. 

Autolla olisi joskus ollut helpompaa, mutta mahdotonta ei ollut ilman autoakaan.

Ihan kaikkialle. Mökillemme pääsee lapsuudenkodistani bussilla siten, että ajaa ensin keskustaan ja vaihtaa siellä mökin lähelle menevään pikavuoroon. Jokaiselle reppua ja/tai kassia mukaan, bussin kyytiin ja menoksi. Pienenpien ollessa vaunuikäisiä, vaunujen alaosa toimi kätevänä lisäkuljetuspaikkana. Emme koskaan raahanneet mökille mukaan puolta omaisuudesta, vaan vain välttämättömimmän. Mökillä oli jonkin verran vaatetta ja pelivälineitä yms. Kuljetettavat tavarat lähinnä ruokaa ja muuta päivittäistavaraa, alusvaatteita sekä joitain leluja. Hyvin mahtuivat kaikkien tavarat reppuihin ja kasseihin. 

Ruokakauppaankin kävelimme ihan sujuvasti. Aina ei kaikkien tietenkään tarvinut lähteä mukaan. Ostokset kulkivat kasseissa, repuissa, lastenvaunujen alaosassa ja/tai perässä vedettävässä kärryssä. Ei todellakaan käyty kaupassa joka päivä.

Sinun ongelmasi on vain mökin ja palveluiden sijainti suhteessa kotiisi ja osittain liika tottumisesi auton helppouteen. Toisenlaisella sijainnilla ja taustalla pärjäisit vallan mainiosti ilman autoa.

Reissataan lentokoneella tai junalla kuten muutkin ihmiset. Taksia käytetään vain, kun ollaan menossa lentokentälle aikaan jolloin bussi ei kulje. Lapset kävelee tai pyöräilee harrastuksiin ja muuten liikutaan myös kävellen tai bussilla.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten jos mennään omaan lempiaiheeseeni, eli ympäristö ja saastuttaminen, autoton on heittämällä parempi ihminen mitä tulee hiilijalanjälkeen (ottaen huomioon, että useasti autoton ihminen on muutenkin ekologisesti ajatteleva yksilö).

Ei välttämättä. Ainakin minulla on pienempi hiilijalanjälki kuin sinulla. Ellet sitten satu asumaan 11,75 neliössä ja kulkemaan synnärillekin polkupyörällä.

-Autollinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan vähälläkään järjellä varustettu ihminen ei muuta tai mene töihin tuollaisiin paikkoihin, jos ei ole autoa tai matkat eivät onnistu pyörällä/kävellen. Elämä on valintoja ja autollisuus/autottomuus on yksi valinta muiden joukossa. Sitten vain sovitelllaan muu elämä oman valinnan mukaiseksi.

En tunne ketään, joka ensi valintanaan päättää jääkö autottomaksi vai hankkiiko auton. 

En ketään. 

Tunnen paljon ihmisiä, jotka tekee valintoja esim. asuinpaikan, työn, työpaikan, koulutuksen, lapsiluvun ja puolison suhteen. Nämä sitten voivat lopulta myös vaikuttaa siihen, kuuluuko auto elämään vai ei. Mutta voihan sitä kiivetä perse edellä puuhun, ei kai se mahdotonta ole. 

No minä tunnen montakin. Itse olen yksi heistä. Päätin jo paljon ennen kuin täytin 18-vuotta, että en tule hankkimaan ajokorttia tai autoa koskaan. Olin tottunut autottomuuteen jo lapsuudessani, joten päätös ei edes ollut vaikea. Sitten olen vain valinnut asuinpaikat, koulutuksen ja työpaikat niin, etten ole autoa tai ajokorttia tarvinut. Monet muutkin autottomat tuttuni ovat tehneet samoin. Puoliso ja lapsiluku eivät vaikuta autollisuuteen tai autottomuuten, jos asuinpaikka ja työpaikka ovat sopivasti valitut/saadut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan vähälläkään järjellä varustettu ihminen ei muuta tai mene töihin tuollaisiin paikkoihin, jos ei ole autoa tai matkat eivät onnistu pyörällä/kävellen. Elämä on valintoja ja autollisuus/autottomuus on yksi valinta muiden joukossa. Sitten vain sovitelllaan muu elämä oman valinnan mukaiseksi.

En tunne ketään, joka ensi valintanaan päättää jääkö autottomaksi vai hankkiiko auton. 

En ketään. 

Tunnen paljon ihmisiä, jotka tekee valintoja esim. asuinpaikan, työn, työpaikan, koulutuksen, lapsiluvun ja puolison suhteen. Nämä sitten voivat lopulta myös vaikuttaa siihen, kuuluuko auto elämään vai ei. Mutta voihan sitä kiivetä perse edellä puuhun, ei kai se mahdotonta ole. 

Juuri näin. Olisi ihan hirveää jos autottomuus olisi jonkun elämän itseisarvo!

Kannattaahan se huomioida, mutta tärkeysjärjestyksessä jossain sijalla 127.

Tai auto. 

Hei. Tuossa kasarmitorilla on vähän kalliimpi parkkipaikka. Tämä on vähän halvempi. Okei, sopimuspysäköintiäkin saa sovittua, mutta tilapäiseen käyntiin autolla jos auton jättää vaikkapa päiväksi parkkiin, niin aika kalliiksi tulee:

https://www.q-park.fi/fi/pysakointi-q-parkissa/pysakointilaitokset/kaup…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan vähälläkään järjellä varustettu ihminen ei muuta tai mene töihin tuollaisiin paikkoihin, jos ei ole autoa tai matkat eivät onnistu pyörällä/kävellen. Elämä on valintoja ja autollisuus/autottomuus on yksi valinta muiden joukossa. Sitten vain sovitelllaan muu elämä oman valinnan mukaiseksi.

En tunne ketään, joka ensi valintanaan päättää jääkö autottomaksi vai hankkiiko auton. 

En ketään. 

Tunnen paljon ihmisiä, jotka tekee valintoja esim. asuinpaikan, työn, työpaikan, koulutuksen, lapsiluvun ja puolison suhteen. Nämä sitten voivat lopulta myös vaikuttaa siihen, kuuluuko auto elämään vai ei. Mutta voihan sitä kiivetä perse edellä puuhun, ei kai se mahdotonta ole. 

No minä tunnen montakin. Itse olen yksi heistä. Päätin jo paljon ennen kuin täytin 18-vuotta, että en tule hankkimaan ajokorttia tai autoa koskaan. Olin tottunut autottomuuteen jo lapsuudessani, joten päätös ei edes ollut vaikea. Sitten olen vain valinnut asuinpaikat, koulutuksen ja työpaikat niin, etten ole autoa tai ajokorttia tarvinut. Monet muutkin autottomat tuttuni ovat tehneet samoin. Puoliso ja lapsiluku eivät vaikuta autollisuuteen tai autottomuuten, jos asuinpaikka ja työpaikka ovat sopivasti valitut/saadut. 

Kuten kerroit, olet valinnut asuinpaikan, koulutuksen ja työpaikat niin, että et tarvitse autoa. Autollisena sinulla oli elämässä enemmän vaihtoehtoja. Kamala tilanne. Meillä olisi asuinpaikan vaihto, ellei olisi autoa. Pysäkille on matkaa ja kaupoille. Työnhakijana on etulyöntiasema,jos sinulla on auto. Tuo sulkee pois sinulta monia ammatteja. Minusta on nautinto ajaa yksin ja kuunnella mielimusiikkia, painaa baanaa pitkin, vapauden huumassa. Ei muita samassa autossa. Autoilu en luovu koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa vielä.

Pyydättekö paljon tuttujanne tai sukulaisianne kuskaamaan tai esim. viemään tai hakemaan asemalle vai kuljetteko taksilla silloinkin? Jos olette matkustaneet eri kaupunkiin vaikka? Tai jos teidät kutsutaan muualle julkisten ulottumattomiin, odotatteko saavani kyydin?

Valtaosa tutuista ja sukulaisista asuu niin, ettei tuollaisia järjestelyjä tarvita.

Ne muutama tapaus joihin ei julkisilla pääse, sovitaan tapauskohtaisesti. Viimeksi kun kävin setäni perhettä tapaamassa niin toivoin, että olisin saanut tulla taksilla, mutta ei, 90-vuotiaan setäni oli pakko saada hakea autolla itse, vähänkö pelotti kyydissä... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan vähälläkään järjellä varustettu ihminen ei muuta tai mene töihin tuollaisiin paikkoihin, jos ei ole autoa tai matkat eivät onnistu pyörällä/kävellen. Elämä on valintoja ja autollisuus/autottomuus on yksi valinta muiden joukossa. Sitten vain sovitelllaan muu elämä oman valinnan mukaiseksi.

En tunne ketään, joka ensi valintanaan päättää jääkö autottomaksi vai hankkiiko auton. 

En ketään. 

Tunnen paljon ihmisiä, jotka tekee valintoja esim. asuinpaikan, työn, työpaikan, koulutuksen, lapsiluvun ja puolison suhteen. Nämä sitten voivat lopulta myös vaikuttaa siihen, kuuluuko auto elämään vai ei. Mutta voihan sitä kiivetä perse edellä puuhun, ei kai se mahdotonta ole. 

No minä tunnen montakin. Itse olen yksi heistä. Päätin jo paljon ennen kuin täytin 18-vuotta, että en tule hankkimaan ajokorttia tai autoa koskaan. Olin tottunut autottomuuteen jo lapsuudessani, joten päätös ei edes ollut vaikea. Sitten olen vain valinnut asuinpaikat, koulutuksen ja työpaikat niin, etten ole autoa tai ajokorttia tarvinut. Monet muutkin autottomat tuttuni ovat tehneet samoin. Puoliso ja lapsiluku eivät vaikuta autollisuuteen tai autottomuuten, jos asuinpaikka ja työpaikka ovat sopivasti valitut/saadut. 

Kuten kerroit, olet valinnut asuinpaikan, koulutuksen ja työpaikat niin, että et tarvitse autoa. Autollisena sinulla oli elämässä enemmän vaihtoehtoja. Kamala tilanne. Meillä olisi asuinpaikan vaihto, ellei olisi autoa. Pysäkille on matkaa ja kaupoille. Työnhakijana on etulyöntiasema,jos sinulla on auto. Tuo sulkee pois sinulta monia ammatteja. Minusta on nautinto ajaa yksin ja kuunnella mielimusiikkia, painaa baanaa pitkin, vapauden huumassa. Ei muita samassa autossa. Autoilu en luovu koskaan.

En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta vastaan silti. Mulla ei ole autoa eikä ajokorttiakaan. Olisin saanut autkoulun 18-vuotissynttärilahjaksi, mutta en halunnut. Vanhempani eivät olleet aiemminkaan kyydittäneet minua autolla joka paikkaan, joten julkisilla liikkuminen oli mulle ihan normaalia. Ajattelin silloin myös, että jos mulla on ajokortti, pitäisi olla autokin. Ajotaitoa kaiketi pitäisi jossain määrin ylläpitääkin. Auton hankkiminen ja ylläpitäminen taas olisi ollut opiskelijalle kovin kallista. Vuodet kuluivat, ammatin olin hankkinut alalta, jossa parhaimmat työmahdollisuudet olivat täällä pääkaupunkiseudulla. Täällä oli myös vanhemmat, sisarukset ja ystävät, joten ei mulla ollut aikomustakaan muuttaa täältä minnekään. Ei siinäkään tapauksessa, että mulla olisi ollut auto ja ajokortti. Hankin vain kaksi lasta, joten en tarvinnut autoa suurperheen kuljettamiseenkaan. Myös lapseni oppivat liikkumaan julkisilla, kun en ollut heitä joka paikkaan viemässä autolla. Olisin maksanut heille ajokortit, mutta kumpikaan ei halunnut. Keski-iässä vaihdoin alaa, mutta jälleen parhaimmat työllistymismahdollisuudet (ja alan parhaat palkat) olivat pääkaupunkiseudulla. En ole koskaan haaveillut ammatista tai asuinpaikasta, jossa tarvitsisin autoa. Mulle auto on vähän sama kuin miten joskus ajattelee, että olisipa kätevää, jos olisi kolmaskin käsi. Kun ei ole, pärjää hyvin kahdella. Auto on myös melkoinen rahareikä, joten senkin rahan, mitä vuosikymmenten aikana olisi mennyt autoihin ja niiden ylläpitoon, olen tehnyt paljon muuta kivaa. Voi tulla päivä, jolloin ihan oikeasti koen tarvitsevani autoa, mutta sitten menen autokouluun ja hankin auton. Olen kohta kuuskymppinen ja vielä kertaakaan en ole autoa tarvinnut. 

Mulla yksi syy autotta elämiseen on se, että inhoan ajamista. Se on mun mielestä hukkaan heitettyä aikaa. Sen sijaan bussissa, junassa tai lentokoneessa istuessa voi lukea, katsoa elokuvia, kutoa, ratkaista sudokua tai nukkua. Kävellen tai pyöräillen saa samalla liikuntaa. Ajaessa on sen ratin vanki, muuta ei voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan vähälläkään järjellä varustettu ihminen ei muuta tai mene töihin tuollaisiin paikkoihin, jos ei ole autoa tai matkat eivät onnistu pyörällä/kävellen. Elämä on valintoja ja autollisuus/autottomuus on yksi valinta muiden joukossa. Sitten vain sovitelllaan muu elämä oman valinnan mukaiseksi.

En tunne ketään, joka ensi valintanaan päättää jääkö autottomaksi vai hankkiiko auton. 

En ketään. 

Tunnen paljon ihmisiä, jotka tekee valintoja esim. asuinpaikan, työn, työpaikan, koulutuksen, lapsiluvun ja puolison suhteen. Nämä sitten voivat lopulta myös vaikuttaa siihen, kuuluuko auto elämään vai ei. Mutta voihan sitä kiivetä perse edellä puuhun, ei kai se mahdotonta ole. 

No minä tunnen montakin. Itse olen yksi heistä. Päätin jo paljon ennen kuin täytin 18-vuotta, että en tule hankkimaan ajokorttia tai autoa koskaan. Olin tottunut autottomuuteen jo lapsuudessani, joten päätös ei edes ollut vaikea. Sitten olen vain valinnut asuinpaikat, koulutuksen ja työpaikat niin, etten ole autoa tai ajokorttia tarvinut. Monet muutkin autottomat tuttuni ovat tehneet samoin. Puoliso ja lapsiluku eivät vaikuta autollisuuteen tai autottomuuten, jos asuinpaikka ja työpaikka ovat sopivasti valitut/saadut. 

Kuten kerroit, olet valinnut asuinpaikan, koulutuksen ja työpaikat niin, että et tarvitse autoa. Autollisena sinulla oli elämässä enemmän vaihtoehtoja. Kamala tilanne. Meillä olisi asuinpaikan vaihto, ellei olisi autoa. Pysäkille on matkaa ja kaupoille. Työnhakijana on etulyöntiasema,jos sinulla on auto. Tuo sulkee pois sinulta monia ammatteja. Minusta on nautinto ajaa yksin ja kuunnella mielimusiikkia, painaa baanaa pitkin, vapauden huumassa. Ei muita samassa autossa. Autoilu en luovu koskaan.

Tuota noin.... Olen voinut muuttaa asumaan juuri sellaiseen paikkaan kuin olen halunnut. En viihtyisi lainkaan syrjäkylillä, joten isompi kaupunki ja asunto keskustan tuntumassa olisi valintani myös autollisena. Olen kouluttautunut lapsuudesta asti toiveissa olleelle alalle, jossa kukaan ei tarvitse autoa. Tai korkeintaan kotoa työpaikalle tulemiseen, mutta se ei liity itse työhön. Minulta ei ole edes kysytty autosta kun olen töitä hakenut, joten en varmasti ole sen takia ollut eri asemassa kuin muut hakijat. Ne alat, joissa auto on välttämätön, eivät ole koskaan minua kiinnostaneet, joten eipä haittaa vaikka niistä jään paitsi. Minusta on autossa istumisen sijaan nautinto kävellä tai hurauttaa pyörällä valitsemaani kohteeseen. Samalla voin kuunnella musiikkiakin jos haluan.

Ymmärrän, että monet pitävät autoilusta ja tietysti heillä on siihen täysi oikeus. Toivoisin samaa ymmärtäväisyyttä myös omaa valintaani kohtaan, vaikka se onkin erilainen kuin sinun valintasi. Samanlainen ihmisarvo meillä kuitenkin on olemmepa autollisia tai autottomia. 

En oo koskaan kokenut tarvetta autolle. Julkinen kulkee, taksit kulkee, lentokoneet kulkee. Harrastuspaikat on lähellä. Tilailen isommat tavarat (sohva, pesukone etc..) kotiinkuljetuksella. 500 metrin päässä on iso kauppakeskus. Työpaikka on aina ollut max tunnin julkisten päässä. Yhtäkään reissua ei ole jäänyt tekemättä sen takia, ettei mulla ole autoa. Toki olen valinnut asuinpaikkani sen mukaan, etten mä koskaan tule tarvitsemaankaan ajokorttia. 

En mä oikeasti keksi mihin tarvitsisin sitä. Näen vaan paljon isoja +-merkkejä autottomuudessa. Ei ollut lapsuudenkodissakaan autoa ja mainiosti pärjättiin.