38-vuotiaana edelleen yksin, vaikka perhe on ollut aina haaveeni, surettaa

Vierailija kirjoitti:

Vetää mielen matalaksi toisinaan, kun ihmiset pettävät ja riitelevät ja parisuhteissa ja sellaiset ihmiset saavat lapsia ja perheet jotka kohtelevat toisiaan huonosti. Jos joskus saan, haluan kaikkeni tehdä että perheenjäsenillä on hyvä olla.

Miksi kuvittelet, etteivät kaikki muutkin ole halunneet tehdä kaikkensa ja yrittäneet saavuttaa onnellisen perheen? Perhe-elämän ja vanhemmuuden todellisuus saattaa yllättää. Haluat lapsen, mutta joitain lapsia saattaa olla vaikeampi rakastaa, jos on kovin ongelmainen tapaus ja huomaat omien rakkauden taitojesi puutteet, kun ei olekaan kivaa ottaa lapselta turpaan. Ja ei se sinua usko, vaikka mitä tekisit, mutta joo, ihmiset pitävät sinua syyllisenä kaikkiin lapsesi käytösongelmiin. Mutta ehkä tuommoisen nyhväkkeen lapsi perii samat nyhväkegeenit ja on aina että joo joo ja okei... ;) Jos sinä todella haluaisit miehen ja lapsia, niin varmaan saisit semmoisen, kun etsisit ihan tositarkoituksella ja ehkä vähän järkiperusteinkin. Maailma on täynnä miehiä, jotka haluavat naimisiin ja lapsia. Eri asia sitten se, että haluatko etsiä nimenomaan suomalaista miestä ja... no onnellisuus on suhteellista ja asennekysymyskin. Jos odotat jotain täydellistä pakettia, niin sitähän saat odotella sitten. Ihan rehellisesti, miten täydellinen olet itsekään? Mitä persoonallista annettavaa sinulla on suhteeseen? Oletko mitenkään spesiaali?

Vierailija kirjoitti:

Olen mies, ja sama tilanne sekä samat toiveet. On ongelma, että emme kohtaa.

No tee aloite ja pyydä ap:ta treffeille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies, ja sama tilanne sekä samat toiveet. On ongelma, että emme kohtaa.

No tee aloite ja pyydä ap:ta treffeille.

No emmie semmosta kehtoo 😽

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

43-vuotiaana se vasta harmittaakin =(

Itselläni alkaa olla mennyt jo harmitus ohi, koska ei ole enää realistista että lapsia ainakaan saisi. Esivaihdevuosioireetkin on jo jyllänneet pari vuotta. Ja nyt alkaa tuntua, että enpä taida haluta enää miestäkään. Oikeastaan halusin perheen, lapsiperheen, mutta kun sitä en enää saa enkä ehkä kyllä tässä iässä enää haluaisikaan, niin ei se mieskään niin kiinnosta. Olen oppinut elämään tyytyväisenä yksin jo.

Tuossa se syy, miksi et ole miestä saanut. Miehet haluavat olla erityisiä kumppanilleen ja vaistoavat, jos toinen kohtelee meitä vain välineenä perheen saamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetää mielen matalaksi toisinaan, kun ihmiset pettävät ja riitelevät ja parisuhteissa ja sellaiset ihmiset saavat lapsia ja perheet jotka kohtelevat toisiaan huonosti. Jos joskus saan, haluan kaikkeni tehdä että perheenjäsenillä on hyvä olla.

Miksi kuvittelet, etteivät kaikki muutkin ole halunneet tehdä kaikkensa ja yrittäneet saavuttaa onnellisen perheen? Perhe-elämän ja vanhemmuuden todellisuus saattaa yllättää. Haluat lapsen, mutta joitain lapsia saattaa olla vaikeampi rakastaa, jos on kovin ongelmainen tapaus ja huomaat omien rakkauden taitojesi puutteet, kun ei olekaan kivaa ottaa lapselta turpaan. Ja ei se sinua usko, vaikka mitä tekisit, mutta joo, ihmiset pitävät sinua syyllisenä kaikkiin lapsesi käytösongelmiin. Mutta ehkä tuommoisen nyhväkkeen lapsi perii samat nyhväkegeenit ja on aina että joo joo ja okei... ;) Jos sinä todella haluaisit miehen ja lapsia, niin varmaan saisit semmoisen, kun etsisit ihan tositarkoituksella ja ehkä vähän järkiperusteinkin. Maailma on täynnä miehiä, jotka haluavat naimisiin ja lapsia. Eri asia sitten se, että haluatko etsiä nimenomaan suomalaista miestä ja... no onnellisuus on suhteellista ja asennekysymyskin. Jos odotat jotain täydellistä pakettia, niin sitähän saat odotella sitten. Ihan rehellisesti, miten täydellinen olet itsekään? Mitä persoonallista annettavaa sinulla on suhteeseen? Oletko mitenkään spesiaali?

On suurin osa perheistä varmasti sellausua, jotka haluavat tehdä kaikkensa voittaakseen mahdolliset vaikeudet. Tarkoitin tällä sitä, että mua sattuu kun näen miten tuttavapiirissä petetään aviopuolisoa selän takana. Toinen on ihannekumppani, ja toinen ei arvosta paskan vertaa kuin omaa napaansa. En väittänyt olevani täydellinen, enkä vaadi sitä myöskään mieheltä. Olen kaikin puolin kunnollinen, en vittumainen, pettäjä enkä ilkeä. Minulla olisi antaa suhteeseen sitä mitä itsekin toiselta toivoisin, syvällistä kumppanuutta, yhteisten haaveiden eteen työntekoa, rakkautta ja välittämistä. Sellaista mitä hyvään parisuhteeseen kuuluu. Spesiaali? Hmm.. Mulla on sellainen uskonto ja arvot kuin suurimmalla osalla suomalaisista on, mutta muuten mussa on persoonaa. Ei likaa kuitenkaan, vaan olen hoikka ja tavallisen näköinen ja tavallisesti pukeutuva nainen. Haluaisin suomalaisen miehen, mutta esim. ruotsalainen kelpaisi myös. En ole valmis muuttamaan pois suomesta kuitenkaan. Suurin ongelma on ehkä siinä, että en tapaa tarpeeksi kiinnostavia miehiä missään ja siihen päälle olen vielä ujo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheellisen elämä on miljoona kertaa vaikeampaa. Etkö tajua? Miksi haikailet perheen perään?

Millä tavalla se on vaikeampaa? Mä olen jo juoksuni juossut, olen saanut tulla ja mennä ihan tarpeeksi kuten haluan ilman mitään rajoituksia. Olen aina pitänyt lapsista ja kaipaan niitä omaan elämääni, kaipaan myös miestä, toista ihmistä jakamaan arjen kanssani, keskustelemaan, haaveilemaan, tulevaisuutta suunnittelemsan, matkakumppaniksi ja seuraksi. Kaipaan hellyyttä ja seksiä. Mulle suurin haave olisi saada perhe ja lapset, ja nähdä lasten kasvavan. Saada jakaa elämän hetket itselle rakkaiden ihmisten kanssa.

Käytännössä kaikki on vaikeampaa, kun on lapsia, ihan ulos lähtemisestä nukkumiseen ja lomailusta parisuhteeseen. Sitä ei välttämättä ymmärrä, kun lapsettomana ei ole mitään vertailukohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmasi on varmasti se, että oot liian vanha ja tahdot "heti" lapsen. ei kukaan mies halua sitoutua parisuhteeseen, sillä että sulla on pennunhankinta mielessä. Se nyt vaan karkoittaa ihmisen. Ei rakkautta tule pelkällä "rakkauden hedelmällä". 

Toinen juttu on se, että sun ikäiset sinkut ja lapsettomat on jo usein varattuja, joten ette kohtaa. Vielä, jos asut pks, niin ekalla kierroksella olevaa on varmaan vaikea löytää. Aiempia lapsia löytyy. Tällöin he tuskin haluavat uuden muijan kanssa pentuja.

Toivon kuitenkin tsemppiä parisuhteen metsästykseen, sen voit kyllä vielä saada ja lapsettomankin ukon. Ite löysin 32 v. ja ukko on nuorempi. Lapsia ei oo tulossa. Nyt oon 35 v.

...lapsi, pentu, rakkauden hedelmä, lapsi, muija, pentu, parisuhteen metsästys, ukko, ukko, lapsi...

35v? - no ei uskois...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetää mielen matalaksi toisinaan, kun ihmiset pettävät ja riitelevät ja parisuhteissa ja sellaiset ihmiset saavat lapsia ja perheet jotka kohtelevat toisiaan huonosti. Jos joskus saan, haluan kaikkeni tehdä että perheenjäsenillä on hyvä olla.

Miksi kuvittelet, etteivät kaikki muutkin ole halunneet tehdä kaikkensa ja yrittäneet saavuttaa onnellisen perheen? Perhe-elämän ja vanhemmuuden todellisuus saattaa yllättää. Haluat lapsen, mutta joitain lapsia saattaa olla vaikeampi rakastaa, jos on kovin ongelmainen tapaus ja huomaat omien rakkauden taitojesi puutteet, kun ei olekaan kivaa ottaa lapselta turpaan. Ja ei se sinua usko, vaikka mitä tekisit, mutta joo, ihmiset pitävät sinua syyllisenä kaikkiin lapsesi käytösongelmiin. Mutta ehkä tuommoisen nyhväkkeen lapsi perii samat nyhväkegeenit ja on aina että joo joo ja okei... ;) Jos sinä todella haluaisit miehen ja lapsia, niin varmaan saisit semmoisen, kun etsisit ihan tositarkoituksella ja ehkä vähän järkiperusteinkin. Maailma on täynnä miehiä, jotka haluavat naimisiin ja lapsia. Eri asia sitten se, että haluatko etsiä nimenomaan suomalaista miestä ja... no onnellisuus on suhteellista ja asennekysymyskin. Jos odotat jotain täydellistä pakettia, niin sitähän saat odotella sitten. Ihan rehellisesti, miten täydellinen olet itsekään? Mitä persoonallista annettavaa sinulla on suhteeseen? Oletko mitenkään spesiaali?

On suurin osa perheistä varmasti sellausua, jotka haluavat tehdä kaikkensa voittaakseen mahdolliset vaikeudet. Tarkoitin tällä sitä, että mua sattuu kun näen miten tuttavapiirissä petetään aviopuolisoa selän takana. Toinen on ihannekumppani, ja toinen ei arvosta paskan vertaa kuin omaa napaansa. En väittänyt olevani täydellinen, enkä vaadi sitä myöskään mieheltä. Olen kaikin puolin kunnollinen, en vittumainen, pettäjä enkä ilkeä. Minulla olisi antaa suhteeseen sitä mitä itsekin toiselta toivoisin, syvällistä kumppanuutta, yhteisten haaveiden eteen työntekoa, rakkautta ja välittämistä. Sellaista mitä hyvään parisuhteeseen kuuluu. Spesiaali? Hmm.. Mulla on sellainen uskonto ja arvot kuin suurimmalla osalla suomalaisista on, mutta muuten mussa on persoonaa. Ei likaa kuitenkaan, vaan olen hoikka ja tavallisen näköinen ja tavallisesti pukeutuva nainen. Haluaisin suomalaisen miehen, mutta esim. ruotsalainen kelpaisi myös. En ole valmis muuttamaan pois suomesta kuitenkaan. Suurin ongelma on ehkä siinä, että en tapaa tarpeeksi kiinnostavia miehiä missään ja siihen päälle olen vielä ujo.

Kunnollisuus ja välittäminen ovat niin perusjuttuja kuin voi olla. En ainakaan minä ole lainkaan kiinnostunut "tavallisista suomalaisista naisista", vaan naisen täytyy olla jollakin tavalla erityinen. Ujous on siitä hankala ominaisuus, että se vaikeuttaa ihan kaikkiin tutustumista.

Samat tunteet kuin aloittajalla. Minut vielä jätti mies 38-vuotiaana ja nyt toivun erosta. Olen huomannut myös, että kun kolmenkympin jälkeen itselläni on ollut nämä pari suhdetta, joista olisin toivonut, että olisin saanut perheen, suhteen päättymisen jälkeen alkaa deittailla ja tapaa kaikenlaisia tapauksia, tulee varautuneeksi itse, kun kaikki eivät ole tosissaan tai sopivia. Sitten alkaa itse tyytymään sellaisiin tapauksiin seuranpuutteessa, jotka eivät ole ihan sitä, mitä etsin ja tästä tulee jonkinlainen tila, jossa pitkään soutelee löytämättä sopivaa kumppania. Itse en ole mikään kävelevä täydellisyys, mutta uskon, että olisin kuitenkin jollekulle sopiva. Edelliselle olinkin sopiva, mutta mies halusi silti jatkaa omia polkujaan.

 En oikein tiedä, mitä voin odottaa ja toivoa perheen suhteen, on surullista kuitenkin olla yksin ja jäädä yksin.

Ap jokainen haluaa parisuhteen, jossa kumppani ei petä eikä lyö eikä käyttäydy itsekkäästi. Oli sitten mies tai nainen. Osa meistä saa sellaisen parisuhteen, osa ei. Pettäminen on pettäjän syy, ei petetyn syy. Sama koskee lyömistä, vika ei ole uhrissa. Et sinä voi estää kumppania pettämästä olemalla itse kunnollinen. Pettäjä pettää jos pettää, vaikka sitä kuinka vahtisi. No miksi jotkut ei saa hyvää parisuhdetta, jossa kumppani ei petä eikä lyö? Koska aidosti rehellisiä, uskollisia ja ongelmattomia ihmisiä on vähemmmistö. Niitä ei riitä kaikille. Sinulla on ollut vain huonoa tuuria. Kilpailet niistä miehistä, joita jokainen nainen haluaa. Et ole vielä voittanut siinä kilpailussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetää mielen matalaksi toisinaan, kun ihmiset pettävät ja riitelevät ja parisuhteissa ja sellaiset ihmiset saavat lapsia ja perheet jotka kohtelevat toisiaan huonosti. Jos joskus saan, haluan kaikkeni tehdä että perheenjäsenillä on hyvä olla.

Miksi kuvittelet, etteivät kaikki muutkin ole halunneet tehdä kaikkensa ja yrittäneet saavuttaa onnellisen perheen? Perhe-elämän ja vanhemmuuden todellisuus saattaa yllättää. Haluat lapsen, mutta joitain lapsia saattaa olla vaikeampi rakastaa, jos on kovin ongelmainen tapaus ja huomaat omien rakkauden taitojesi puutteet, kun ei olekaan kivaa ottaa lapselta turpaan. Ja ei se sinua usko, vaikka mitä tekisit, mutta joo, ihmiset pitävät sinua syyllisenä kaikkiin lapsesi käytösongelmiin. Mutta ehkä tuommoisen nyhväkkeen lapsi perii samat nyhväkegeenit ja on aina että joo joo ja okei... ;) Jos sinä todella haluaisit miehen ja lapsia, niin varmaan saisit semmoisen, kun etsisit ihan tositarkoituksella ja ehkä vähän järkiperusteinkin. Maailma on täynnä miehiä, jotka haluavat naimisiin ja lapsia. Eri asia sitten se, että haluatko etsiä nimenomaan suomalaista miestä ja... no onnellisuus on suhteellista ja asennekysymyskin. Jos odotat jotain täydellistä pakettia, niin sitähän saat odotella sitten. Ihan rehellisesti, miten täydellinen olet itsekään? Mitä persoonallista annettavaa sinulla on suhteeseen? Oletko mitenkään spesiaali?

On suurin osa perheistä varmasti sellausua, jotka haluavat tehdä kaikkensa voittaakseen mahdolliset vaikeudet. Tarkoitin tällä sitä, että mua sattuu kun näen miten tuttavapiirissä petetään aviopuolisoa selän takana. Toinen on ihannekumppani, ja toinen ei arvosta paskan vertaa kuin omaa napaansa. En väittänyt olevani täydellinen, enkä vaadi sitä myöskään mieheltä. Olen kaikin puolin kunnollinen, en vittumainen, pettäjä enkä ilkeä. Minulla olisi antaa suhteeseen sitä mitä itsekin toiselta toivoisin, syvällistä kumppanuutta, yhteisten haaveiden eteen työntekoa, rakkautta ja välittämistä. Sellaista mitä hyvään parisuhteeseen kuuluu. Spesiaali? Hmm.. Mulla on sellainen uskonto ja arvot kuin suurimmalla osalla suomalaisista on, mutta muuten mussa on persoonaa. Ei likaa kuitenkaan, vaan olen hoikka ja tavallisen näköinen ja tavallisesti pukeutuva nainen. Haluaisin suomalaisen miehen, mutta esim. ruotsalainen kelpaisi myös. En ole valmis muuttamaan pois suomesta kuitenkaan. Suurin ongelma on ehkä siinä, että en tapaa tarpeeksi kiinnostavia miehiä missään ja siihen päälle olen vielä ujo.

Kunnollisuus ja välittäminen ovat niin perusjuttuja kuin voi olla. En ainakaan minä ole lainkaan kiinnostunut "tavallisista suomalaisista naisista", vaan naisen täytyy olla jollakin tavalla erityinen. Ujous on siitä hankala ominaisuus, että se vaikeuttaa ihan kaikkiin tutustumista.

ai perusjuttuja? Miksi mä en sitten löydä sellaista miestä joka olisi kunnollinen ja välittävä? Mulle se riittäisi tosi hyvin.

voisin menn naimisiin mutten ehkä jaksas asua samassa talossa

Oletko yli 20kg ylipainoinen? Meikkaatko? Onko sinulla mielenterveysongelmia? 

Noiden kolmen kysymyksen vastauksien perusteella voidaan yleensä määrittää, miksi naisella ei ole kumppania vaikka haluaisikin.

Vierailija kirjoitti:

Oletko yli 20kg ylipainoinen? Meikkaatko? Onko sinulla mielenterveysongelmia? 

Noiden kolmen kysymyksen vastauksien perusteella voidaan yleensä määrittää, miksi naisella ei ole kumppania vaikka haluaisikin.

En ole ylipainoinen, meikkaan yleensä, mutta tyylini on naapurintyttömäinen. Ei siis paksua pakkelikerrosta, tekoripsiä ja tekokynsiä. Saatan käydä kaupassa myös ilman meikkiä. Mulla ei ole mielenterveysongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheellisen elämä on miljoona kertaa vaikeampaa. Etkö tajua? Miksi haikailet perheen perään?

Millä tavalla se on vaikeampaa? Mä olen jo juoksuni juossut, olen saanut tulla ja mennä ihan tarpeeksi kuten haluan ilman mitään rajoituksia. Olen aina pitänyt lapsista ja kaipaan niitä omaan elämääni, kaipaan myös miestä, toista ihmistä jakamaan arjen kanssani, keskustelemaan, haaveilemaan, tulevaisuutta suunnittelemsan, matkakumppaniksi ja seuraksi. Kaipaan hellyyttä ja seksiä. Mulle suurin haave olisi saada perhe ja lapset, ja nähdä lasten kasvavan. Saada jakaa elämän hetket itselle rakkaiden ihmisten kanssa.

Käytännössä kaikki on vaikeampaa, kun on lapsia, ihan ulos lähtemisestä nukkumiseen ja lomailusta parisuhteeseen. Sitä ei välttämättä ymmärrä, kun lapsettomana ei ole mitään vertailukohtaa.

Niin mitä sitten? Enköhän mä tiedosta mitä perhe-elämä on. Miksi mä en saa haaveilla perheestä tai ole oikeutettu siihen koska en voi muka käsittää lapsettomana mitä se olisi? Kyllä mulla on ollut aikaa miettiä näitä asoita koko elämäni, ja uskon että ne hyvät puolet voittaisivat ne huonot.

Ei muuta kuin silmiä auki sitten.

Ei 38-vuotiaana vielä ole myöhäistä.

Töistä ja tuttavien kautta löytää aikuisena parhaiten asiallista seuraa. Tai näin ainakin itsellä kun en ihan ex-tempore kiinnostu naisista, vaan yleensä ihastun vasta oltuani tekemisissä naisen kanssa jonkin aikaa.

Olen 30v ja ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa, joissa molemmissa oli säännöllista pettämistä miehen puolelta. Nyt olen ollut vuoden uudessa suhteessa ja olen niin traumatisoitunut menneisyydestäni etten uskalla edes harkita lapsia nykyisen miehen kanssa, vaikka hän on 40v ja ilmaissut halunsa tulla isäksi. Pahin pelkoni on, että olisin jossain vaiheessa yh-äiti, mitä en ikinä halua lapselleni. Tuntuu pahalta kun ikään kuin rankaisen häntä edellisten poikaystävieni virheistä :(

Kurja tilanne. Eikö netiskäkään löydy miestä? Jos olet rehellinen ja korostat haluavasi perheen. Ehdit ehkä vielä.

Vierailija kirjoitti:

Kurja tilanne. Eikö netiskäkään löydy miestä? Jos olet rehellinen ja korostat haluavasi perheen. Ehdit ehkä vielä.

En ole etsinyt netistä, baareista ei ainakaan ja sen suhteen olen jo ajat sitten luovuttanut. En jaksa enää maata sunnuntaisin krapuloissa ja juoda rahojani kurkusta alas. En tiedä mistä sitten etsisin. Ehkä pitää kokeilla sitä nettiä viimeisenä oljenkortena, vaikka se ei omalta tunnukaan. Ja tuntuu raskaalta alkaa pitkän välimatkan päähän suhdetta rakentamaan. Mutta ei kai tässä kauheasti vaihtoehtojakaan enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurja tilanne. Eikö netiskäkään löydy miestä? Jos olet rehellinen ja korostat haluavasi perheen. Ehdit ehkä vielä.

En ole etsinyt netistä, baareista ei ainakaan ja sen suhteen olen jo ajat sitten luovuttanut. En jaksa enää maata sunnuntaisin krapuloissa ja juoda rahojani kurkusta alas. En tiedä mistä sitten etsisin. Ehkä pitää kokeilla sitä nettiä viimeisenä oljenkortena, vaikka se ei omalta tunnukaan. Ja tuntuu raskaalta alkaa pitkän välimatkan päähän suhdetta rakentamaan. Mutta ei kai tässä kauheasti vaihtoehtojakaan enää ole.

Et ole kokeillut nettiä?! No sitten on kyllä omaa saamattomuutta tuo tilanne.

Ja ihan sivuhuomautuksena; lapsiperheessä joutuu monesti tekemään asioita jotka "ei tunnu omalta". Epämukavuusalueella joutuu olemaan myös sen parisuhteen kanssa kun se auttamatta on välillä kakkossijalla.