HS teki asenteellisen pilkkajutun ABC-asemasta - tiesikö hääpari?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku, joka näkee jutun pilkkaamisena, osoittaa tekstistä kohtia, joista tämä käy ilmi? Luin jutun aamulla, ja minusta se oli asiallinen, jopa lämminhenkinen. Häät olivat varmasti juuri sellaiset kuin pariskunta toivoi: arkiset ja pienimuotoiset. Tuntuu, että ne, jotka näkivät jutussa pilkkaa, lukivat sitä omien asenteidensa läpi. Jutun kuvitusta on esimerkiksi moitittu. Minusta kuvat olivat lähinnä realistisia, häätunnelmaa ei ollut kaunisteltu, mutta ei myöskään kaivamalla kaivettu esiin noloja yksityiskohtia. Se, että huoltoasemahäistä olisi kirjoitettu kaikkea ihastellen suuren budjetin prinsessahäiden tyyliin, olisi näyttänyt enemmän pilkkaamiselta kuin juttuun valittu neutraali tyyli.

Tätä samaa olin tulossa sanomaan.

Te jutun lukijat olette vain itse niin heikkoitsetuntoisia ja pinnallisia, että ette kestä kun jonkun häät ovat olleet koruttomat ja pienimuotoiset. Ette osaa mennä oman näkökulmanne ulkopuolelle vaan reagoitte ikään kuin juttu olisi tehty omista häistänne ja tunnette täysin aiheetonta (myötä)häpeää. Miksei jutussa saisi sanoa että vieraita oli vain muutamia, tai ettei sitä tai tätä paikkaa ollut koristeltu? Se on ihan neutraalia tapahtuman kuvailemista lukijoille, jotka eivät ole olleet paikalla.  Pari oli tällaiset häät itse järjestänyt, eikä heitä hävettänyt tilanteen kuvaileminen sanomalehdessä. Heille jäi jutun myötä todennäköisesti aivan ihana muisto heille tärkeästä päivästä, jossa pääasiana oli aivan muut jutut kuin juhlatilan prameus tai sadat juhlavieraat ja koristelut.

Itselleni tuli jutusta lämmin ja liikuttunut olo. On mukava ajatus, että kaikki ihmiset eivät ole pinnallisia ja rakenna elämästään kulissia, jolla pyritään lähinnä todistelemaan ulkopuolisille kuinka hienoa heidän elämänsä on. Se, että tämä pari ei tehnyt niin, puhuu minulle heidän arvoistaan ja ihmisyydestään. Menkää haukkujat itseenne ja ymmärtäkää, että kielteisyys on teissä ja teidän tulkinnassanne - ei itse jutussa eikä häissä, joita jutussa kuvaillaan.

t. Helsinkiläinen 

Haluatko samanlaisen jutun oman lapsesi ristiäisistä? Kuvissa esikoinen kaivelee nenää tai alushousujaan, vauva rääkyy mahdollisimman rumana, sinulla roikkuu vessapaperia lahkeensuusta ja hameesi on takaa unohtunut alushousujen vyötärökuminauhan alle. Miehesi syö kakkua ja irvistää. Tekstissä kerrottaisiin, että lapsi oli vahinko, mutta kyllä me se pidetään. Kastemaljan tilalla on joku muotopuoli muovikippo ja pappi unohtaa lapsen nimen. Juhla on jossain seurakuntatalon keittiössä, kun me haluttiin ihan pienet ristiäiset, ei vuokrattu (ilmaista) seurakuntasalia. Lapsen kummeiksi ei lupautunut kukaan ystävistä, vaikka pyydettiin, joten lopulta siskosi suostui. Lopputeksti koostuisi tarjoilujen kuvailemisesta ja siitä, miten olet piilotanut käsilaukkuusi pienen pullon ja naukkailet sieltä rauhoittavaa.

Olisitko ylpeä moisesta jutusta ja sitä mieltä, että juuri tuollaisen muiston halusinkin.

Kiitos kysymästä. Haluaisin mielelläni joskus lukea rehellisesti ja kaunistelematta kirjoitetun jutun itsestäni. Valitettavasti tähän mennessä aina kun minusta on tehty lehtijuttu, toimittajalla on ollut tarvetta maalailla elämästäni todellista hienomman kuuloista ja näköistä. Sellainen ottaa minua suunnattomasti päähän, koska siinä luodaan ihmisille virheellisiä mielikuvia elämästä ja osalle nuo mielikuvat aiheuttavat täysin perusteetonta kateutta ja joskus jopa katkeruutta. Tähän kyllästyttyäni olen alkanut kieltäytyä kaikista sellaisista juttupyynnöistä, joiden kohdalla en voi luottaa että toimittaja pitäytyy realismissa, mikä on johtanut siihen ettei minusta ole viime aikoina juurikaan enää juttuja tehty. :)

Haluaisin nähdä lehdissä enemmän tällaisia neutraaleja juttuja elämän eri puolista, mm. erilaisista häistä joita ihmiset viettävät. Nykyisin journalismi on mennyt aivan liian pitkälle utopian tavoitteluun ja minä ihan todella sydämeni pohjasta vihaan tätä kehityssuuntaa.

t. 405 (joka vasten tahtoaan joutuu välillä ammattinsa vuoksi esiintymään julkisuudessa)

Lisään vielä, että kaikkialla lehdistön harjoittama kaunistelu (ai niin, ja nykyäänhän ihmiset vielä itsekin kaunistelevat itseään mm. shoppaamalla omia kuviaan somea varten) on nimenomaan syynä siihen, että tavallisten ihmisten tavalliset häät näyttävät samaan kontekstiin asetettuna rumilta ja niistä tehty neutraali juttu pilkkaamiselta.

Mediassa näkyy nykyisin niin vähän kaunistelematonta sisältöä, että erityisesti paljon mediasisältöjä kuluttavien ihmisten käsitys todellisuudesta vääristyy. Tämä johtaa siihen, että ihmiset alkavat vieroksua myös omaa itseään ja elämäänsä, mikä johtaa lopulta joissakin tapauksissa ihmisvihaan, koviin ja kylmiin asenteisiin jne., ja ääritapauksissa rasismiin, seksismiin ja kaikenlaiseen muuhun paskaan, joka varmaan meidän kaikkien mielestä on ajan myötä yhteiskunnassamme lisääntynyt.

Se, mitä median puolelta asialle voitaisiin tehdä, on realismin ja todellisuutta vastaavien kuvauksien lisääminen - eli juuri se mitä Hesari tämän jutun kohdalla on tehnyt. Toivoisin näkeväni jatkossa vastaavaa paljon enemmän. Ihmisten pitäisi taas oppia ajattelemaan, että on mitä hienointa olla aivan tavallinen ihminen; kuten tämän jutun aviopari ja häävieraat.

t. 405

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juntit ansaitsevan kaiken loanheiton huoltishäistä. Miettikää nyt vähän.

Joko järjestävät kunnolliset häät tai käyvät vain maistraatissa. Ei mitään helvetin huoltis-wt-roskaa, kiitos.

JUURI NÄIN! Ei joko häitä ollenkaan tai sitten vain sateenkaarihäät ihanassa väriloisteessa ja aivan kertakaikkisen persoonallisessa, autenttiesssa ja uniikissa ympäristössä. Yhdessä upeiden puitteiden kanssa uskomattoman monenkirjava, sivistynyt ja korkeakoulutettu hääväki luo tunnelmaan aivan omanlaista ja ainutkertaista loistetta. Tilaisuudessa on säihkettä (jollaista epäonnistussaan luomaan joutuu valtakunnanlehden pilkan kohteeksi). Puolet hääväestä saapuu paikan päälle itse entisöimillään 40-luvun mummokonkeleilla, joihin ovat ripustaneet tienvarsilta poimimiaan nittykukkia. Usealla on päässään lisäksi seppele, jonka ovat kuitenkin tiedostavina ja hienotunteisina jättäneet morsiam(i)en vastaavaa huomattavasti vaatimattomammaksi niin kooltaan kuin näöltäänkin. Vaikka suurin osa väestä onkin saapunut paikalle joko apostolinkyydillä tai pyörällä kesäsäässä hilpaisten, ovat kauempaa tulleet saapuneet paitsi hybridiautoilla (Tesloilla lähinnä) myös kimppakyydeillä. Näihin häihin ei ole yksikään miespuolinen henkilö saapunut itsekseen autoillen! 

Tarjoilu on viimeisen päälle harkittua. Olutta ei suinkaan lasketa hanasta eikä haeta Tallinnasta, vaan tarjoillaan artesaanioluina alkuperäisistä tynnyreistään. Kukin vieras saa kuksan tyyppisellä tuopillaan käydä vuorollaan tynnyristä kuopsauttamassa mukinsa täyteen mallasta.

Hääkakku on raakakakku, alusta pitäen omista raaka-aineista valmistettu. Suklaan, avokadon ja kirsikan kasvatus on aloitettu jo viime kesänä. Kakun valmistuksessa on pyritty huomoimaan ruoka-aineallergiat mahdollisimman laajasti, jotta palan kakkua saisi hääväestä jokainen. Muutoin allergikoille on jokaisesta antimesta tarjolle vaihtoehtoinen, ei-allergisoiva versio. 

Tuore hääpari luottaa omavaraisuuteen, joten tarjoilupöytä notkuukin nyt toinen toistaan upeampia ja maistuvampia kasvisantimia. Omasta maasta toimitettu punajuuri on monessa eri muodossaan tarjolla: on makeaa, on suolaista, on kylmää, on lämmintä. Niin ikään porkkana omasta maasta näyttäytyy useissa eri muodoissaan, kaikki aistit upeilla aromeillaan avaten. Mansikat, mustikat, puolukat ja vadelmat iloisina lisinä siellä täällä; salaateissa, piirakoissa, padoissa ja pöytävesissä.

Hääväestä huokuu tyytyväisyys ja onni yhdessä hääparin kanssa. Yhdessäolo on niin mukavaa, kun asiat osataan näin hienosti hoitaa. Ja vaikka nähty vaiva onkin yhteenlaskettuna monta miestyövuotta, on lopputulos ihanan vaivaton ja huoleton – kuin mitään vaivaa ei olisi nähtykään, kuin kaikki olisi solahtanut paikoilleen aivan itsestään, kun kerran tässä muutenkin onnellisten ja hyväosaisten tähtien alla ollaan! Ah, onnea.

Että kyllä. Minä Anni Paasanen sanon, että ellet tuohon pysty, niin kirjoitan pilkkajulkaisun sinusta, yhteisöstäsi, elämäntavastasi, kulttuuristasi, työpaikastasi, häistäsi ja mitä nyt keksinkään saada juttuun mahtumaan. 

Terveisin

Anni Paasanen

toimittaja

Helsingin Sanomat

:D aika hyvä

Pasanen, Anni Pasanen. Ei mikään Paaaaaasanen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuollainen nuori HS toimittaja sitten nettoaa?

Tienaako muka enemmän kuin 'maanrakentaja' Talvivaarassa?

Riippuu siitä tekeek.ö Talvivaarassa vuoroa, oliko tämä mies käytännössä yrittäjä eli omilla koneilla tekee jne.

Mutta työläistaustaisilla hyväkään tulotaso ei useimmiten sinänsä näy. Ajatellaan vaikka jotain kokeneita paperimiehiä. Tai ahtaajia. Ukot tienaa neljästä kilosta ylöspäin kuukaudessa ja kaikki varmaan tietävät miltä he stereotypisesti näyttävät (huom! stereotypisesti).

Olen työn puolesta päässyt tutustumaan heidän näkökulmaansa. Meillä on töissä huoltomiehiä, jotka matkustavat paljon ympäri maailmaa asiakkaiden luona tekemässä töitä. Töitä tehdään yleensä 12 h vuoroissa. Parhaiden ansiot lähentelevät 100k vuodessa kaikkine päivärahoineen ja ylityökorvauksineen. Silti he "haukkuvat" isotuloista toimistoväkeä :D Työläiskulttuurissa velka on kirosana. Ei ne kaverit rakenna isoja kivitaloja 20 vuoden lainalla, vaikka hyvin voisivat siinä missä valkokaulusväkikin. Vaimoilla on ne klassiset punaiset tukat ja tukeva ruumiinrakenne ja kesäjuhlissa "mauttomat" vaatteet.

Kyse ei sinänsä ole tulotasosta riippuvaisesta asiasta, vaan kulttuurieroista.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen edes av:lle koskaan kommentoinut tietää, milloin kettuillaan. Ja tuo artikkeli oli sitä.

Meidän filosofia häiden suhteen oli, että minkä takia me tarjottais kellekään usean tonnin juhlia. Syytä ei keksitty, joten juhlat olivat pienet. Eikä ollut polttareita. Eipä toi abceekään huono vaihtoehto häille olis ollut.

Ihmeen katkera kyllä tuo journalisti ja ammattitaidotonta tekstiä.

Me av-mammat ollaan kettuilun asiantuntijoita. Jokainen tänne useamman kerran kommentoinut on saanut myös sitä vittumaista tekstiä palautteeksi ja tunnistaa sen kyllä. Ja lämminhenkistä vittuilua ei ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt helsinkiläisetkin kommentoineet artikkelia ja sanoneet sitä neuraaliksi. En ole mikään asiantuntija todellakaan, mutta aistin vivahteen artikkelissa kuitenkin hieman ylimieliseksi.

Jos artikkelissa olisi mainittu edes pariskunnan onnellisuudesta vähänkään syvemmin (josko tästä oli mainintaa ollenkaan), olisi sävy ollut jo aivan eri. Skumppa (vai shampanja?) pullosta mainitsemisesta voi jokainen päätellä millä mielellä kirjoittaja on ollut liikkeellä.

Mielipidekirjoitukseksi olisi sopinut vielä lyhyen erillisen arvosteluosion kera.

Miksi täällä ja yleensä nähdään asiat niin mustavalkoisena: helsinki vs. muu suomi. Elätte omissa kuplissanne molemmat puolet, ketkä näin ajattelee, kumpikaan teistä ei ole todella sen viisaampi, kuin toinen. Siinä kun näette sen muun, kuin pelkän oman totuuden, tulee varmasti elämästä helpompaa.

Mä olen elänyt sekä kuplan sisällä että sen ulkopuolella. Ymmärrän aitoja ihmisiä parhaiten. Eikä Hesassa aidot monta sukupolvea olleet stadilaiset olleet ilkeitä, päinvastoin, ne oli nämä junantuomat, jotka yrittivät peitellä maalaisuuttaan, tai espoolaiset.

Helsinkiläinen kupla? Helsinkiläinen ylimielisyys? Aika kaukaa haettua, kun toimittaja Pasanen on itse kotoisin Kuopiosta.

Kai tiedätte, että vauva.fi ja Hesari ovat saman mediatalon (Sanoma) tuotteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku, joka näkee jutun pilkkaamisena, osoittaa tekstistä kohtia, joista tämä käy ilmi? Luin jutun aamulla, ja minusta se oli asiallinen, jopa lämminhenkinen. Häät olivat varmasti juuri sellaiset kuin pariskunta toivoi: arkiset ja pienimuotoiset. Tuntuu, että ne, jotka näkivät jutussa pilkkaa, lukivat sitä omien asenteidensa läpi. Jutun kuvitusta on esimerkiksi moitittu. Minusta kuvat olivat lähinnä realistisia, häätunnelmaa ei ollut kaunisteltu, mutta ei myöskään kaivamalla kaivettu esiin noloja yksityiskohtia. Se, että huoltoasemahäistä olisi kirjoitettu kaikkea ihastellen suuren budjetin prinsessahäiden tyyliin, olisi näyttänyt enemmän pilkkaamiselta kuin juttuun valittu neutraali tyyli.

Tätä samaa olin tulossa sanomaan.

Te jutun lukijat olette vain itse niin heikkoitsetuntoisia ja pinnallisia, että ette kestä kun jonkun häät ovat olleet koruttomat ja pienimuotoiset. Ette osaa mennä oman näkökulmanne ulkopuolelle vaan reagoitte ikään kuin juttu olisi tehty omista häistänne ja tunnette täysin aiheetonta (myötä)häpeää. Miksei jutussa saisi sanoa että vieraita oli vain muutamia, tai ettei sitä tai tätä paikkaa ollut koristeltu? Se on ihan neutraalia tapahtuman kuvailemista lukijoille, jotka eivät ole olleet paikalla.  Pari oli tällaiset häät itse järjestänyt, eikä heitä hävettänyt tilanteen kuvaileminen sanomalehdessä. Heille jäi jutun myötä todennäköisesti aivan ihana muisto heille tärkeästä päivästä, jossa pääasiana oli aivan muut jutut kuin juhlatilan prameus tai sadat juhlavieraat ja koristelut.

Itselleni tuli jutusta lämmin ja liikuttunut olo. On mukava ajatus, että kaikki ihmiset eivät ole pinnallisia ja rakenna elämästään kulissia, jolla pyritään lähinnä todistelemaan ulkopuolisille kuinka hienoa heidän elämänsä on. Se, että tämä pari ei tehnyt niin, puhuu minulle heidän arvoistaan ja ihmisyydestään. Menkää haukkujat itseenne ja ymmärtäkää, että kielteisyys on teissä ja teidän tulkinnassanne - ei itse jutussa eikä häissä, joita jutussa kuvaillaan.

t. Helsinkiläinen 

Haluatko samanlaisen jutun oman lapsesi ristiäisistä? Kuvissa esikoinen kaivelee nenää tai alushousujaan, vauva rääkyy mahdollisimman rumana, sinulla roikkuu vessapaperia lahkeensuusta ja hameesi on takaa unohtunut alushousujen vyötärökuminauhan alle. Miehesi syö kakkua ja irvistää. Tekstissä kerrottaisiin, että lapsi oli vahinko, mutta kyllä me se pidetään. Kastemaljan tilalla on joku muotopuoli muovikippo ja pappi unohtaa lapsen nimen. Juhla on jossain seurakuntatalon keittiössä, kun me haluttiin ihan pienet ristiäiset, ei vuokrattu (ilmaista) seurakuntasalia. Lapsen kummeiksi ei lupautunut kukaan ystävistä, vaikka pyydettiin, joten lopulta siskosi suostui. Lopputeksti koostuisi tarjoilujen kuvailemisesta ja siitä, miten olet piilotanut käsilaukkuusi pienen pullon ja naukkailet sieltä rauhoittavaa.

Olisitko ylpeä moisesta jutusta ja sitä mieltä, että juuri tuollaisen muiston halusinkin.

Kiitos kysymästä. Haluaisin mielelläni joskus lukea rehellisesti ja kaunistelematta kirjoitetun jutun itsestäni. Valitettavasti tähän mennessä aina kun minusta on tehty lehtijuttu, toimittajalla on ollut tarvetta maalailla elämästäni todellista hienomman kuuloista ja näköistä. Sellainen ottaa minua suunnattomasti päähän, koska siinä luodaan ihmisille virheellisiä mielikuvia elämästä ja osalle nuo mielikuvat aiheuttavat täysin perusteetonta kateutta ja joskus jopa katkeruutta. Tähän kyllästyttyäni olen alkanut kieltäytyä kaikista sellaisista juttupyynnöistä, joiden kohdalla en voi luottaa että toimittaja pitäytyy realismissa, mikä on johtanut siihen ettei minusta ole viime aikoina juurikaan enää juttuja tehty. :)

Haluaisin nähdä lehdissä enemmän tällaisia neutraaleja juttuja elämän eri puolista, mm. erilaisista häistä joita ihmiset viettävät. Nykyisin journalismi on mennyt aivan liian pitkälle utopian tavoitteluun ja minä ihan todella sydämeni pohjasta vihaan tätä kehityssuuntaa.

t. 405 (joka vasten tahtoaan joutuu välillä ammattinsa vuoksi esiintymään julkisuudessa)

Lisään vielä, että kaikkialla lehdistön harjoittama kaunistelu (ai niin, ja nykyäänhän ihmiset vielä itsekin kaunistelevat itseään mm. shoppaamalla omia kuviaan somea varten) on nimenomaan syynä siihen, että tavallisten ihmisten tavalliset häät näyttävät samaan kontekstiin asetettuna rumilta ja niistä tehty neutraali juttu pilkkaamiselta.

Mediassa näkyy nykyisin niin vähän kaunistelematonta sisältöä, että erityisesti paljon mediasisältöjä kuluttavien ihmisten käsitys todellisuudesta vääristyy. Tämä johtaa siihen, että ihmiset alkavat vieroksua myös omaa itseään ja elämäänsä, mikä johtaa lopulta joissakin tapauksissa ihmisvihaan, koviin ja kylmiin asenteisiin jne., ja ääritapauksissa rasismiin, seksismiin ja kaikenlaiseen muuhun paskaan, joka varmaan meidän kaikkien mielestä on ajan myötä yhteiskunnassamme lisääntynyt.

Se, mitä median puolelta asialle voitaisiin tehdä, on realismin ja todellisuutta vastaavien kuvauksien lisääminen - eli juuri se mitä Hesari tämän jutun kohdalla on tehnyt. Toivoisin näkeväni jatkossa vastaavaa paljon enemmän. Ihmisten pitäisi taas oppia ajattelemaan, että on mitä hienointa olla aivan tavallinen ihminen; kuten tämän jutun aviopari ja häävieraat.

t. 405

Mä skippaan median yli. Luen keskustelupalstoja ja "valemedioita". Käyn marketeissa ja massatapahtumissa. Toimii.

Vierailija kirjoitti:

Kai tiedätte, että vauva.fi ja Hesari ovat saman mediatalon (Sanoma) tuotteita?

Tiedetään.Siksi annamme suoraa palautetta.

Vierailija kirjoitti:

Heipsun sinä toimittajaa morkkaava sekoboltsi, joka olet päivystänyt täällä aamusta asti.

Käy ulkona haukkaamassa raikasta ilmaa, niin johan helpottaa. Kenellekään ei tee hyvää palstailla koko päivää.

Just kävin leffassa ja kaupassa. Onko kotona oleilukin kielletty liian wt:nä???

Jos katsotte hs:n fb-sivuilta kommentteja juttuun, huomaatte, että morsian pahoitti siitä mielensä. Eiköhän se kerro tarpeeksi jutun sävystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heipsun sinä toimittajaa morkkaava sekoboltsi, joka olet päivystänyt täällä aamusta asti.

Käy ulkona haukkaamassa raikasta ilmaa, niin johan helpottaa. Kenellekään ei tee hyvää palstailla koko päivää.

Just kävin leffassa ja kaupassa. Onko kotona oleilukin kielletty liian wt:nä???

Voi sitä noinkin todistaa käyvänsä ylikierroksilla. Hengitä syvään. Ei kukaan sano sinua WT:ksi. Viesteistäsi nousee huoli, että nyt on paha olla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se tuota hääparia haittaa, tuskin he tai heidän tuttavansa lukevat lehtiä, jos edes ylipäätään osaavat lukea.

Minusta nämä kommentit pilkkaavat enemmän hääparia kuin Hesarin juttu.

Itsekin menin naimisiin hyvin vaatimattomasti, en halunnut stressiä juhlien järjestelyistä. Maistraatissa vihittiin ja käytiin todistajien kanssa kakkukahvilla.

En tiedä sitä, osasiko tämä pari valmistautua näihin ilkeisiin kommentteihin, mitä he nyt voivat lukea häistään netistä. Ihmiset ovat tosi ilkeitä.

Paljon onnea nuorelle parille !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku, joka näkee jutun pilkkaamisena, osoittaa tekstistä kohtia, joista tämä käy ilmi? Luin jutun aamulla, ja minusta se oli asiallinen, jopa lämminhenkinen. Häät olivat varmasti juuri sellaiset kuin pariskunta toivoi: arkiset ja pienimuotoiset. Tuntuu, että ne, jotka näkivät jutussa pilkkaa, lukivat sitä omien asenteidensa läpi. Jutun kuvitusta on esimerkiksi moitittu. Minusta kuvat olivat lähinnä realistisia, häätunnelmaa ei ollut kaunisteltu, mutta ei myöskään kaivamalla kaivettu esiin noloja yksityiskohtia. Se, että huoltoasemahäistä olisi kirjoitettu kaikkea ihastellen suuren budjetin prinsessahäiden tyyliin, olisi näyttänyt enemmän pilkkaamiselta kuin juttuun valittu neutraali tyyli.

Tätä samaa olin tulossa sanomaan.

Te jutun lukijat olette vain itse niin heikkoitsetuntoisia ja pinnallisia, että ette kestä kun jonkun häät ovat olleet koruttomat ja pienimuotoiset. Ette osaa mennä oman näkökulmanne ulkopuolelle vaan reagoitte ikään kuin juttu olisi tehty omista häistänne ja tunnette täysin aiheetonta (myötä)häpeää. Miksei jutussa saisi sanoa että vieraita oli vain muutamia, tai ettei sitä tai tätä paikkaa ollut koristeltu? Se on ihan neutraalia tapahtuman kuvailemista lukijoille, jotka eivät ole olleet paikalla.  Pari oli tällaiset häät itse järjestänyt, eikä heitä hävettänyt tilanteen kuvaileminen sanomalehdessä. Heille jäi jutun myötä todennäköisesti aivan ihana muisto heille tärkeästä päivästä, jossa pääasiana oli aivan muut jutut kuin juhlatilan prameus tai sadat juhlavieraat ja koristelut.

Itselleni tuli jutusta lämmin ja liikuttunut olo. On mukava ajatus, että kaikki ihmiset eivät ole pinnallisia ja rakenna elämästään kulissia, jolla pyritään lähinnä todistelemaan ulkopuolisille kuinka hienoa heidän elämänsä on. Se, että tämä pari ei tehnyt niin, puhuu minulle heidän arvoistaan ja ihmisyydestään. Menkää haukkujat itseenne ja ymmärtäkää, että kielteisyys on teissä ja teidän tulkinnassanne - ei itse jutussa eikä häissä, joita jutussa kuvaillaan.

t. Helsinkiläinen 

Mä luin varmaan eri juttua. Mun lukemassa jutussa haukuttiin ensin ketju, sitten kerrottiin kuinka hääpari "surauttaa" apsin parkkiruutuun punaisella nissanilla (millä tavalla auton merkki oli oleellinen, eikö "omalla autolla" olisi riittänyt?), alkumaljat "hörpitään", tarjolla on "Juhlamokkaa" (ihan tiedoksi että pitopalvelu tarjoaa usein edullisempaa kahvilaatua), hääkakun päällä "törröttää" koriste, morsian alkaa "näpelöidä" puhelintaan. Näin esimerkkeinä.

Tosi myönteisesti kuvailtu hääpäivä, indeed ;) Pari vaikutti tosi mukavalta. Toivottavasti he lukivat jutun toisin kuin minä.

Sympaattinen pari ja sympaattiset häät. Ei mitään ylimielistä jutussa - isä huolehtii lapsesta, ystävä vinkkaa tilasta, sukulaisia saapuu, morsian on onnellinen jne. Kaiken sokerikuorruttaminen amerikkalaiseen tyyliin ei ole oikeaa journalismia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heipsun sinä toimittajaa morkkaava sekoboltsi, joka olet päivystänyt täällä aamusta asti.

Käy ulkona haukkaamassa raikasta ilmaa, niin johan helpottaa. Kenellekään ei tee hyvää palstailla koko päivää.

Just kävin leffassa ja kaupassa. Onko kotona oleilukin kielletty liian wt:nä???

Voi sitä noinkin todistaa käyvänsä ylikierroksilla. Hengitä syvään. Ei kukaan sano sinua WT:ksi. Viesteistäsi nousee huoli, että nyt on paha olla.

Kuinka monta viestiä luulet minun tänne kirjoittaneen? Oletko mode joka tunnistaa ne ip:n perusteella vai miten muka tietäisit? Ja oloni on ihan kiva, olin eilen kuuntelemassa lempibändiäni, vieläkin laulattaa. Että ei tarvitse minusta olla huolissaan. Inhoan huoli-sanaa muutenkin, kun olen vähän tällainen hulda huoleton. En vain pidä siitä, että ollaan tahallaan ilkeitä. Sympatiani ovat siis hääparin puolella, ja siellä pysyvät.

Vierailija kirjoitti:

Sympaattinen pari ja sympaattiset häät. Ei mitään ylimielistä jutussa - isä huolehtii lapsesta, ystävä vinkkaa tilasta, sukulaisia saapuu, morsian on onnellinen jne. Kaiken sokerikuorruttaminen amerikkalaiseen tyyliin ei ole oikeaa journalismia. 

Missä kohti juttua mainittiin morsiamen onnellisuudesta?

Sikamainen tämä juttu. Jos joku yksittäinen henkilö sitä ei hoksaa, niin ei mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku, joka näkee jutun pilkkaamisena, osoittaa tekstistä kohtia, joista tämä käy ilmi? Luin jutun aamulla, ja minusta se oli asiallinen, jopa lämminhenkinen. Häät olivat varmasti juuri sellaiset kuin pariskunta toivoi: arkiset ja pienimuotoiset. Tuntuu, että ne, jotka näkivät jutussa pilkkaa, lukivat sitä omien asenteidensa läpi. Jutun kuvitusta on esimerkiksi moitittu. Minusta kuvat olivat lähinnä realistisia, häätunnelmaa ei ollut kaunisteltu, mutta ei myöskään kaivamalla kaivettu esiin noloja yksityiskohtia. Se, että huoltoasemahäistä olisi kirjoitettu kaikkea ihastellen suuren budjetin prinsessahäiden tyyliin, olisi näyttänyt enemmän pilkkaamiselta kuin juttuun valittu neutraali tyyli.

Tätä samaa olin tulossa sanomaan.

Te jutun lukijat olette vain itse niin heikkoitsetuntoisia ja pinnallisia, että ette kestä kun jonkun häät ovat olleet koruttomat ja pienimuotoiset. Ette osaa mennä oman näkökulmanne ulkopuolelle vaan reagoitte ikään kuin juttu olisi tehty omista häistänne ja tunnette täysin aiheetonta (myötä)häpeää. Miksei jutussa saisi sanoa että vieraita oli vain muutamia, tai ettei sitä tai tätä paikkaa ollut koristeltu? Se on ihan neutraalia tapahtuman kuvailemista lukijoille, jotka eivät ole olleet paikalla.  Pari oli tällaiset häät itse järjestänyt, eikä heitä hävettänyt tilanteen kuvaileminen sanomalehdessä. Heille jäi jutun myötä todennäköisesti aivan ihana muisto heille tärkeästä päivästä, jossa pääasiana oli aivan muut jutut kuin juhlatilan prameus tai sadat juhlavieraat ja koristelut.

Itselleni tuli jutusta lämmin ja liikuttunut olo. On mukava ajatus, että kaikki ihmiset eivät ole pinnallisia ja rakenna elämästään kulissia, jolla pyritään lähinnä todistelemaan ulkopuolisille kuinka hienoa heidän elämänsä on. Se, että tämä pari ei tehnyt niin, puhuu minulle heidän arvoistaan ja ihmisyydestään. Menkää haukkujat itseenne ja ymmärtäkää, että kielteisyys on teissä ja teidän tulkinnassanne - ei itse jutussa eikä häissä, joita jutussa kuvaillaan.

t. Helsinkiläinen 

Haluatko samanlaisen jutun oman lapsesi ristiäisistä? Kuvissa esikoinen kaivelee nenää tai alushousujaan, vauva rääkyy mahdollisimman rumana, sinulla roikkuu vessapaperia lahkeensuusta ja hameesi on takaa unohtunut alushousujen vyötärökuminauhan alle. Miehesi syö kakkua ja irvistää. Tekstissä kerrottaisiin, että lapsi oli vahinko, mutta kyllä me se pidetään. Kastemaljan tilalla on joku muotopuoli muovikippo ja pappi unohtaa lapsen nimen. Juhla on jossain seurakuntatalon keittiössä, kun me haluttiin ihan pienet ristiäiset, ei vuokrattu (ilmaista) seurakuntasalia. Lapsen kummeiksi ei lupautunut kukaan ystävistä, vaikka pyydettiin, joten lopulta siskosi suostui. Lopputeksti koostuisi tarjoilujen kuvailemisesta ja siitä, miten olet piilotanut käsilaukkuusi pienen pullon ja naukkailet sieltä rauhoittavaa.

Olisitko ylpeä moisesta jutusta ja sitä mieltä, että juuri tuollaisen muiston halusinkin.

Kiitos kysymästä. Haluaisin mielelläni joskus lukea rehellisesti ja kaunistelematta kirjoitetun jutun itsestäni. Valitettavasti tähän mennessä aina kun minusta on tehty lehtijuttu, toimittajalla on ollut tarvetta maalailla elämästäni todellista hienomman kuuloista ja näköistä. Sellainen ottaa minua suunnattomasti päähän, koska siinä luodaan ihmisille virheellisiä mielikuvia elämästä ja osalle nuo mielikuvat aiheuttavat täysin perusteetonta kateutta ja joskus jopa katkeruutta. Tähän kyllästyttyäni olen alkanut kieltäytyä kaikista sellaisista juttupyynnöistä, joiden kohdalla en voi luottaa että toimittaja pitäytyy realismissa, mikä on johtanut siihen ettei minusta ole viime aikoina juurikaan enää juttuja tehty. :)

Haluaisin nähdä lehdissä enemmän tällaisia neutraaleja juttuja elämän eri puolista, mm. erilaisista häistä joita ihmiset viettävät. Nykyisin journalismi on mennyt aivan liian pitkälle utopian tavoitteluun ja minä ihan todella sydämeni pohjasta vihaan tätä kehityssuuntaa.

t. 405 (joka vasten tahtoaan joutuu välillä ammattinsa vuoksi esiintymään julkisuudessa)

Lisään vielä, että kaikkialla lehdistön harjoittama kaunistelu (ai niin, ja nykyäänhän ihmiset vielä itsekin kaunistelevat itseään mm. shoppaamalla omia kuviaan somea varten) on nimenomaan syynä siihen, että tavallisten ihmisten tavalliset häät näyttävät samaan kontekstiin asetettuna rumilta ja niistä tehty neutraali juttu pilkkaamiselta.

Mediassa näkyy nykyisin niin vähän kaunistelematonta sisältöä, että erityisesti paljon mediasisältöjä kuluttavien ihmisten käsitys todellisuudesta vääristyy. Tämä johtaa siihen, että ihmiset alkavat vieroksua myös omaa itseään ja elämäänsä, mikä johtaa lopulta joissakin tapauksissa ihmisvihaan, koviin ja kylmiin asenteisiin jne., ja ääritapauksissa rasismiin, seksismiin ja kaikenlaiseen muuhun paskaan, joka varmaan meidän kaikkien mielestä on ajan myötä yhteiskunnassamme lisääntynyt.

Se, mitä median puolelta asialle voitaisiin tehdä, on realismin ja todellisuutta vastaavien kuvauksien lisääminen - eli juuri se mitä Hesari tämän jutun kohdalla on tehnyt. Toivoisin näkeväni jatkossa vastaavaa paljon enemmän. Ihmisten pitäisi taas oppia ajattelemaan, että on mitä hienointa olla aivan tavallinen ihminen; kuten tämän jutun aviopari ja häävieraat.

t. 405

Montako vuotta olet lukenut saomalehtiä tai seurannut mediaa? Jos vaikka noin 50 vuotta niin tietäisit, että on olemassa erilaisia juttuja erilaisissa medioissa. Sanomalehdissä ei ole aikaisemminkaan esitelty ns. neutraaleissa henkilöjutuissa ainoastaan rumia ja ikäviä puolia, vaikka niitäkin on. Tai joo, kyllä 70-luvulla pyrittiin porvarit esittämään tylyinmä lahtareina, mutta se oli kuitenkin aika lailla ohimenevä trendi.

Jutun morsian on kertonut pahoitaneensa mielensä jutun takia, joten jostain meille tuntemattomasta syystä hän ei haluakaan olla tavallinen ihminen vaan jotain muuta. Ehkä hän olisi toivonut niitä perinteisiä nättejä kuvia sen sijaan, että esiteltiin korjattavaa mekkoa. Niin tavallinen ja arkipäiväinen asia kuin se onkin, niin juhlasta haluaa esitellä muita puolia, niitä, jotka itselle oli tärkeitä. Toimittajalle se ei sopinut, hän halusi tehdä sinun ihannoimasi vähemmän vääristyneen jutun, joka ei sitten päähenkilölle ollutkaan yhtä totta kuin sinulle lukijana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sympaattinen pari ja sympaattiset häät. Ei mitään ylimielistä jutussa - isä huolehtii lapsesta, ystävä vinkkaa tilasta, sukulaisia saapuu, morsian on onnellinen jne. Kaiken sokerikuorruttaminen amerikkalaiseen tyyliin ei ole oikeaa journalismia. 

Missä kohti juttua mainittiin morsiamen onnellisuudesta?

Morsian itki liikuttuneena, kun kuuli, että häät onnistuisivat ABC:llä. Vielä kotonakin itketti. Minä tulkitsin tuon niin, että morsian itki onnesta :)