Alkoholismi ei ole sairaus vaan oma valinta.

Olen ihan diletanttipohjalta tutustunut monenlaiseen tietoon addiktioista. Mielestäni vakuuttavimpia selityksiä esim. alkoholismiin on se että addiktiolla kuin addiktiolla yritetään turruttaa henkistä kipua joka johtuu jonkin perustarpeen tyydyttymättömyydestä. Traumatisoitunut ihminen kokee kipua ja hän haluaa siitä edes joskus "lomaa".  Nopean helpotuksen tuovaan keinoon on helppo jäädä kiinni, vaikka vaikutus onkin kovin väliaikainen ja esim. juuri alkoholi alkaa pidemmässä käytössä pahentaa masennus- ja ahdistusoireita. Kun omien tunteiden kanssa toimeen tuleminen on jäänyt lapsuudessa oppimatta vaikkapa epäedullisten kotiolojen takia, alkoholin kaltainen laastariratkaisu auttaa jaksamaan eteenpäin. Kyseessä on ronski, karu ja pitkällä tähtäimellä tuhoisa itselääkinnän muoto.

Esim. masennuslääkkeet turruttavat myös, ne vievät ihmiseltä sekä positiiviset että negatiiviset ääripäät tunneskaalasta. Niiden käyttäminen on sosiaalisesti hyväksyttyä koska suoraan aivokemiaa sotkeva aine on nimetty lääkkeeksi, mutta juoppoa on helppo osoittaa sormella.

Törmään joskus ajatukseen jonka mukaan alkoholisti valitsee "hauskanpidon" vaikeiden asioiden kohtaamisen sijaan. Alkoholistilla ei tosiasiassa ole hauskaa juodessaan, hän turruttaa sillä suurta henkistä tuskaa. Eikä hänellä ilman ulkopuolista apua ole yleensä työkaluja vaikeiden asioiden kohtaamiseen.

Up

Näin on, samoin 2-tyypin diabetes kaksisuuntainen mielialahäiriö, ADHD ja laitetaan nippuun vielä keuhkoahtaumatauti, bulimia ja masennus. Ihan tahdonvoimalla ne on parannettavissa. 

No nyt on rautaista logiikkaa! Ilmeisesti joskus elämänsä aikana tupakoinut keuhkosyöpäpotilaskaan ei ole sairas, vaan täysin terve. Samalla logiikalla kakkostyypin diabeetikkokin on täysin terve ihminen. Siinä vaiheessa, kun ihminen ei kykene edes ajattelemaan mitään muuta, kuin päivittäistä känniä, on kyseessä jatkuvassa hengenvaarallisessa tilassa olevasta henkilöstä.