Alkoholismi ei ole sairaus vaan oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kuitenkin mielenkiintoista, miten jotain asiaa kokemattomat ihmiset aina luulevat, että esim. pahasti addikti ihminen voi niin helposti hallita itseään. Päinvastoin, itsensä hallinta ei varmasti ole helppoa. Addiktiota koskaan kokemattomat ihmiset eivät ymmärrä asiassa sitä, että silloin kun on addiktio, niin silloin järki ei pelaa samalla tavalla suhteessa himoon, kuinn se pelaisi ei-addiktoituneella ihmisellä. Ei kai addiktio muutenkaan ole mikään sellainen asia, että se on ajattelulla ja järkeilyllä ratkaistavissa oleva asia. Sellaiset tilat ovat niin kokonaisvaltaisia alkaen kehon tuntemuksista, ajatuksista, tunteista, itse himon tunteesta vaikka viinaan ja kun kaikki nämä sekoittuvat iloisesti keskenään mielessä, on se melkoinen vyyhti, johon ei tavallinen järkeily auta. Ei sellaista tilaa voi ymmärtää ulkopuolelta, toisin kuin monet luulevat.

Miksi Juon? Siksi kun tunnen itseni vapautuneemmaksi. Miksi juomalla tunnen itseni vapautuneemmaksi? Koska todellisuus ei ole niin ankara ja dominoiva, todellisuuden laajeneminen.

ELlen käyttäisi alkoholia, käyttäisin mielialalääkitystä, joka taas kaventaa biologista toimivuutta ja sen tuomia luonnollisia ominaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kuitenkin mielenkiintoista, miten jotain asiaa kokemattomat ihmiset aina luulevat, että esim. pahasti addikti ihminen voi niin helposti hallita itseään. Päinvastoin, itsensä hallinta ei varmasti ole helppoa. Addiktiota koskaan kokemattomat ihmiset eivät ymmärrä asiassa sitä, että silloin kun on addiktio, niin silloin järki ei pelaa samalla tavalla suhteessa himoon, kuinn se pelaisi ei-addiktoituneella ihmisellä. Ei kai addiktio muutenkaan ole mikään sellainen asia, että se on ajattelulla ja järkeilyllä ratkaistavissa oleva asia. Sellaiset tilat ovat niin kokonaisvaltaisia alkaen kehon tuntemuksista, ajatuksista, tunteista, itse himon tunteesta vaikka viinaan ja kun kaikki nämä sekoittuvat iloisesti keskenään mielessä, on se melkoinen vyyhti, johon ei tavallinen järkeily auta. Ei sellaista tilaa voi ymmärtää ulkopuolelta, toisin kuin monet luulevat.

Miksi Juon? Siksi kun tunnen itseni vapautuneemmaksi. Miksi juomalla tunnen itseni vapautuneemmaksi? Koska todellisuus ei ole niin ankara ja dominoiva, todellisuuden laajeneminen.

ELlen käyttäisi alkoholia, käyttäisin mielialalääkitystä, joka taas kaventaa biologista toimivuutta ja sen tuomia luonnollisia ominaisuuksia.

Sen tuomia ominaisuuksia ja eheyttäviä voimavaroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kuitenkin mielenkiintoista, miten jotain asiaa kokemattomat ihmiset aina luulevat, että esim. pahasti addikti ihminen voi niin helposti hallita itseään. Päinvastoin, itsensä hallinta ei varmasti ole helppoa. Addiktiota koskaan kokemattomat ihmiset eivät ymmärrä asiassa sitä, että silloin kun on addiktio, niin silloin järki ei pelaa samalla tavalla suhteessa himoon, kuinn se pelaisi ei-addiktoituneella ihmisellä. Ei kai addiktio muutenkaan ole mikään sellainen asia, että se on ajattelulla ja järkeilyllä ratkaistavissa oleva asia. Sellaiset tilat ovat niin kokonaisvaltaisia alkaen kehon tuntemuksista, ajatuksista, tunteista, itse himon tunteesta vaikka viinaan ja kun kaikki nämä sekoittuvat iloisesti keskenään mielessä, on se melkoinen vyyhti, johon ei tavallinen järkeily auta. Ei sellaista tilaa voi ymmärtää ulkopuolelta, toisin kuin monet luulevat.

Miksi Juon? Siksi kun tunnen itseni vapautuneemmaksi. Miksi juomalla tunnen itseni vapautuneemmaksi? Koska todellisuus ei ole niin ankara ja dominoiva, todellisuuden laajeneminen.

ELlen käyttäisi alkoholia, käyttäisin mielialalääkitystä, joka taas kaventaa biologista toimivuutta ja sen tuomia luonnollisia ominaisuuksia.

Sen tuomia ominaisuuksia ja eheyttäviä voimavaroja.

Ja nämä biologiset voimavarat ovat oikeasti niitä nautittavimpia voimavaroja jota sieltä voi imeä itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ex-nisti ja miehini sekä ex-alkkis että nisti. Sairaus vai enemmin mielenlujutta vaativa juttu?? Sanoisin että se riippuu enempi ihmisestä ittsestään, meillä kävi nii et minä pystyin pistämään kerrasta poikki ilman sen suurempia ongelmia mutta mies juoksi vuoden katkoilla, kuntoutuksissa ja a-klinikalla ja jotui syömään ties mitä mömmöjä joita ilman ei kuulema onnistu lopettaminen. Mutta pikkuhiljaa kaikki väheni ja kaikki määrätyt mömöt lopetetiin ja nyt ollaan olltu 5 v. kuivilla, 4 v. naimisissa ja tän vuoden lopussa tulee 3 lapsi. Ehkä sekin tietenkin autaa jos ja kun on sitä henkistä motivaatiota tarpeeksi ja pystyy jossain päässään vertamaan että onko se päihde oikeasti sen kaiken arvoista että sen takia voi menettäö kaiken. (Meidän tapauksess se että sain tietää odottavani esikoista pelasti meidät)

Olen 50v nainen..mikäs minut pelastaa?

lasta en saa..jumalaan en usko

Olennaista on halu päästä juomisesta eroon, haluatko sinä?

Oletko alkoholisti?

Jos ihminen haluaa alkoholista eroon, niin varmaan tulisi olla jokin korvike ja ennenkaikkea suuri muutos monessakin suhteessa jotta voi sanoa hyvästit edellis luonteiselle elämänpirrteille.

Olen varmasti alkoholisairas, koska minusta kännissä on kivaa. Mutta omaan kuitenkin sen verran selkärankaa että osaan tehdä ero arjen ja hauskanpidon välillä. Niinpä nautin alkoholia vain kun on sen aika.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ex-nisti ja miehini sekä ex-alkkis että nisti. Sairaus vai enemmin mielenlujutta vaativa juttu?? Sanoisin että se riippuu enempi ihmisestä ittsestään, meillä kävi nii et minä pystyin pistämään kerrasta poikki ilman sen suurempia ongelmia mutta mies juoksi vuoden katkoilla, kuntoutuksissa ja a-klinikalla ja jotui syömään ties mitä mömmöjä joita ilman ei kuulema onnistu lopettaminen. Mutta pikkuhiljaa kaikki väheni ja kaikki määrätyt mömöt lopetetiin ja nyt ollaan olltu 5 v. kuivilla, 4 v. naimisissa ja tän vuoden lopussa tulee 3 lapsi. Ehkä sekin tietenkin autaa jos ja kun on sitä henkistä motivaatiota tarpeeksi ja pystyy jossain päässään vertamaan että onko se päihde oikeasti sen kaiken arvoista että sen takia voi menettäö kaiken. (Meidän tapauksess se että sain tietää odottavani esikoista pelasti meidät)

Sinulla oli enemmän selkärankaa kuin miehelläsi koska pystyit lopettamaan kerralla. Tai kuten kerroit motivaatio asiaan.

Vierailija kirjoitti:

AP kirjoitti:

Miksi ihmeessä alkoholismia kutsutaan sairaudeksi? Sillä ei ole mitään tekemistä sairauden kanssa vaan kyse on omasta valinnasta. Kaikki alkoholistit ovat itse tehneet valinnan että haluavat dokata. Ei kukaan väkisin kaada viinaa niiden kurkkuun.

Tällaisella aiheella pilailu ei ole hauskaa. Työskentelen psykologina alkoholistien parissa ja voin sen perusteella sanoa, että kyseessä on todellakin sairaus.

Eli jos ihminen ei olisi ikinä maistanut tippaakaan alkoholia, eikä edes tietäisi, miltä se maistuu, eikä se kiinnostaisi, hänellä olisi silti alkoholismisairaus, koska se on sairaus.

Mielenkiintoinen ajatus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ex-nisti ja miehini sekä ex-alkkis että nisti. Sairaus vai enemmin mielenlujutta vaativa juttu?? Sanoisin että se riippuu enempi ihmisestä ittsestään, meillä kävi nii et minä pystyin pistämään kerrasta poikki ilman sen suurempia ongelmia mutta mies juoksi vuoden katkoilla, kuntoutuksissa ja a-klinikalla ja jotui syömään ties mitä mömmöjä joita ilman ei kuulema onnistu lopettaminen. Mutta pikkuhiljaa kaikki väheni ja kaikki määrätyt mömöt lopetetiin ja nyt ollaan olltu 5 v. kuivilla, 4 v. naimisissa ja tän vuoden lopussa tulee 3 lapsi. Ehkä sekin tietenkin autaa jos ja kun on sitä henkistä motivaatiota tarpeeksi ja pystyy jossain päässään vertamaan että onko se päihde oikeasti sen kaiken arvoista että sen takia voi menettäö kaiken. (Meidän tapauksess se että sain tietää odottavani esikoista pelasti meidät)

Olen 50v nainen..mikäs minut pelastaa?

lasta en saa..jumalaan en usko

Olennaista on halu päästä juomisesta eroon, haluatko sinä?

Oletko alkoholisti?

Jos ihminen haluaa alkoholista eroon, niin varmaan tulisi olla jokin korvike ja ennenkaikkea suuri muutos monessakin suhteessa jotta voi sanoa hyvästit edellis luonteiselle elämänpirrteille.

Ei tarvita mitään korvikkeita. Alkoholismin ymmärtämistä tarvitaan, siihen kyllä saa apua, ettei tarvitse itsekseen pähkiä, eikä ainakaan luottaa tällaisiin keskusteluihin. Ja tärkeintä on sitten haluta raittiutta. Vertaistuki on kyllä ehdoton!

ateisti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ex-nisti ja miehini sekä ex-alkkis että nisti. Sairaus vai enemmin mielenlujutta vaativa juttu?? Sanoisin että se riippuu enempi ihmisestä ittsestään, meillä kävi nii et minä pystyin pistämään kerrasta poikki ilman sen suurempia ongelmia mutta mies juoksi vuoden katkoilla, kuntoutuksissa ja a-klinikalla ja jotui syömään ties mitä mömmöjä joita ilman ei kuulema onnistu lopettaminen. Mutta pikkuhiljaa kaikki väheni ja kaikki määrätyt mömöt lopetetiin ja nyt ollaan olltu 5 v. kuivilla, 4 v. naimisissa ja tän vuoden lopussa tulee 3 lapsi. Ehkä sekin tietenkin autaa jos ja kun on sitä henkistä motivaatiota tarpeeksi ja pystyy jossain päässään vertamaan että onko se päihde oikeasti sen kaiken arvoista että sen takia voi menettäö kaiken. (Meidän tapauksess se että sain tietää odottavani esikoista pelasti meidät)

Olen 50v nainen..mikäs minut pelastaa?

lasta en saa..jumalaan en usko

Lähdet vertaistukeen, jossa ei tuputeta jumalaa. Toimii.

Yleensä sammun ja herään pylly kipeänä...häpeä estää menemästä AA:han

Huoranahan ne mua pitää

Entäs sitten empatiakyvyn puute, onko se valinta vai sairaus?

Käyttäjä2756 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi on väärä käsitys, että alkoholismin hoidon edellytys on absolutismi. Noup. Tehokkain tunnettu hoitokeino on ns. supressiiviset mielialalääkkeet, joihin kuuluu alkoholiannos n. tunti lääkkeen nauttimisen jälkeen. Tämä uudelleenohjelmoi aivot niin, ettei hormonit ja välittäjäaineet palkitse juomisesta.

Tuo "tehokas" hoitomuoto (joka ei edes ole tehokas) on tunnettu myös siitä, että se tuhoaa maksan vielä nopeammin kuin alkoholi. Antabusta vaan naamariin jos haluat käydä kerran kuukaudessa tarkastamassa maksa-arvot.

 Se on nimenomaan vähemmän vaarallista kuin runsaan alkoholin käytön jatkaminen, koska kyseessä ei ole pitkäaikaishoito. Plus ettei antabus ole ainoa alkoholismiin toimiva lääke.

Antabus ei ole mitään muuta kuin väliaikainen pakkokeino dokaamisen lopettamiseksi. Siitä ei ole mitään mitään apua niiden syiden ja ongelmien käsittelyyn, joista dokaaminen johtuu. Alkoholismi on mielenterveysongelma ja antabus ei ole ratkaisu niiden ongelmien käsittelyyn.

Jos nyt aluksi sovittaisiin, että alkoholin hallitsematon käyttö voi johtaa sairauteen nimeltä alkoholismi F-luokitus.Olkoon geneettineen sairaus tai ei, mutta alkoholi on osa suhteen pahoinvoitia.

Jos alkoholin liikakäyttäjää ei saa ymmärtämään että juo liikaa ei ole mitään tehtävissä, mutta kun tajuaa että juo liikaa niin avun saaminen on vaikeaa. Periaatteessa sinun pitäisi löytää itsellesi sopiva psykiatri ja saada siihen kelan rahoitus. Silla kuntoutus vie ainakin 2 vuotta jatkuvaa psykiatrian viikoittaista käyntiä. Se maksaa järkyttävästi. ja sitten sinun vielä pitäisi löytää psykiatri, joka olisi sinun. Oma tarinani myötä löysin vasta 3 kerralla oikean lääkärin.  Meillä natsasi heti kun soitin hänelle ja kerroin oman versioni omasta päästäni.

2-3 vuotta meni ja juttelimme kaikesta sitten tauko ja soitin hänelle ympikännissä  ja purin syvimmät ongelmat.  Hän sanoi että kerro kaiiki selvänä niin saadaan /paastään syy/seuraus suhtrrseen. kertomatta sen enempää päädyimme tulokseen, että sairastan alkoholismia ja minulla on ajoittain viinan hallitsematonta käyttöä.   

Miksi kerron tänän, siksi että joka vuosi olen aina juonut vähemmän ja vähemmän. Ja tämän alkavan putken sai aikaan psykiatrin käynnit. 

Jos etsit ongelmaasi ratkaisua, etsi psykiatri (lääkäri) vältä psykoloogeja (humanisti). 

sinä: tällä viikolla teki taas mieli viinaa

Psygolooki: niin minttu-viljatar..syy siihen on se mistä viimeksi puhuimme.

Äitisi otti sinulta lapsena limsan ja antoi siskolle, kun hyväksyt asian himo katoaa

Sinä: viime viikolla vedin sit ihan perskännit

Psygolooki: Minttu -viljatar...sitä se alkoholismi teettää..mutta kerro vielä lisää lapsuudestasi

Sinä: äiti pakotti pitämään rumaa pipoa talvisin

Psygolooki: kuvittele mielessäsi että annat äidille anteeksi..no niin se ois 300 eur

Sinä: kunta maksaa..laita lasku sinne..

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten empatiakyvyn puute, onko se valinta vai sairaus?

Se on voimavara...pystyt vulcan laiseen tapaan analysoimaan ja olemaan tilanteen herra

Kulmikas kirjoitti:

Alkoholismi on hyvin harvinaista joissakin piireissä. Esim. lestadiolaisten joukossa. Johtunee siitä, että eivät käytä alkoholia.

Uskonto on eräänlaista huumetta , ja voi myös johtaa kuolemaan

Kuten anoreksiakin on oma valinta.

Väitänpä että aika monella on nykyään riippuvuuksia. Haastakaapa itseänne esim. tämän somen kanssa. Ongelma ei ole lopulta se lopettaminen :" päätän lopettaa somettamisen". Se onnistuu helpostikin. Mutta voit huomata jo muutamien tuntien jälkeen että mieleen tulee käydä katsomassa somesta jotain, voi toki mennä useita viikkojakin. Mutta usealla alkaa ajatus myös muutaman sujuneen päivän jälkeen kääntyä siihen että "olin kai vähän liian mustavalkoinen kun ajattelin lopettavani somettamisen kokonaan, ehkä voisin kuitenkin käydä välillä laittamassa kommentteja tutuille". No, tästä se lähtee;joko päätät pysyä lujana tai nämä vastaperustelut alkaa pyöriä enemmän mielessäsi. Huomaat ehkä sen tylsyyden jota olet somella täyttänyt. Mitä sille tekisi? Ehkä pinna kiristyy jos ajatukset koko ajan lyö läpi ja joudut pinnistelemään olemaan ilman somea. Someton elämä ei tunnu mielekkäältä,alanko käyttää uudestaan?!

Päihderiippuvuudessa on tämän lisäksi usein voimakas fyysinen riippuvuus, joka tuo hommaan lisähaastetta, myös moni nuorena päihdekäyttöön ajautunut on tunnetaidoiltaan taitamaton jos ei ole kotona saanut rakkautta ja hyväksyntää.Tunnetyöskentely tulee kuvaan kun irtiotto päihteestä on tehty ja pitää opetella muita tapoja tulla toimeen oman tylsyyden/pettymysten/surun/huonommuuden tunteen kanssa. Tämä mahdollistaa päihteettömänä PYSYMISEN.

Mutta ottakaa haaste vastaan somen kanssa, ehkä se vähän tuottaa kokemusta riippuvuden kokemisesta.

Up

Vierailija kirjoitti:

Väitänpä että aika monella on nykyään riippuvuuksia. Haastakaapa itseänne esim. tämän somen kanssa. Ongelma ei ole lopulta se lopettaminen :" päätän lopettaa somettamisen". Se onnistuu helpostikin. Mutta voit huomata jo muutamien tuntien jälkeen että mieleen tulee käydä katsomassa somesta jotain, voi toki mennä useita viikkojakin. Mutta usealla alkaa ajatus myös muutaman sujuneen päivän jälkeen kääntyä siihen että "olin kai vähän liian mustavalkoinen kun ajattelin lopettavani somettamisen kokonaan, ehkä voisin kuitenkin käydä välillä laittamassa kommentteja tutuille". No, tästä se lähtee;joko päätät pysyä lujana tai nämä vastaperustelut alkaa pyöriä enemmän mielessäsi. Huomaat ehkä sen tylsyyden jota olet somella täyttänyt. Mitä sille tekisi? Ehkä pinna kiristyy jos ajatukset koko ajan lyö läpi ja joudut pinnistelemään olemaan ilman somea. Someton elämä ei tunnu mielekkäältä,alanko käyttää uudestaan?!

Päihderiippuvuudessa on tämän lisäksi usein voimakas fyysinen riippuvuus, joka tuo hommaan lisähaastetta, myös moni nuorena päihdekäyttöön ajautunut on tunnetaidoiltaan taitamaton jos ei ole kotona saanut rakkautta ja hyväksyntää.Tunnetyöskentely tulee kuvaan kun irtiotto päihteestä on tehty ja pitää opetella muita tapoja tulla toimeen oman tylsyyden/pettymysten/surun/huonommuuden tunteen kanssa. Tämä mahdollistaa päihteettömänä PYSYMISEN.

Mutta ottakaa haaste vastaan somen kanssa, ehkä se vähän tuottaa kokemusta riippuvuden kokemisesta.

Kaverit bilettää, viettää yhdessä vappua , juhannusta , nuoruutta:)

Sinä tumputat raittiina somessa...

Up

Alkoholismi todellakin on sairaus. Neurobiologisest ja kliinisesti. Se mitä sinä olet mieltä ei ole mitään väliä.

Riippuvuudet eroavat muista mielen sairauksista siinä, että voi itse valita haluaako parantua siitä vai ei.