Alkoholismi ei ole sairaus vaan oma valinta.
Miksi ihmeessä alkoholismia kutsutaan sairaudeksi? Sillä ei ole mitään tekemistä sairauden kanssa vaan kyse on omasta valinnasta. Kaikki alkoholistit ovat itse tehneet valinnan että haluavat dokata. Ei kukaan väkisin kaada viinaa niiden kurkkuun.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi on väärä käsitys, että alkoholismin hoidon edellytys on absolutismi. Noup. Tehokkain tunnettu hoitokeino on ns. supressiiviset mielialalääkkeet, joihin kuuluu alkoholiannos n. tunti lääkkeen nauttimisen jälkeen. Tämä uudelleenohjelmoi aivot niin, ettei hormonit ja välittäjäaineet palkitse juomisesta.
Tuo "tehokas" hoitomuoto (joka ei edes ole tehokas) on tunnettu myös siitä, että se tuhoaa maksan vielä nopeammin kuin alkoholi. Antabusta vaan naamariin jos haluat käydä kerran kuukaudessa tarkastamassa maksa-arvot.
Se on nimenomaan vähemmän vaarallista kuin runsaan alkoholin käytön jatkaminen, koska kyseessä ei ole pitkäaikaishoito. Plus ettei antabus ole ainoa alkoholismiin toimiva lääke.
Antabus ei ole mitään muuta kuin väliaikainen pakkokeino dokaamisen lopettamiseksi. Siitä ei ole mitään mitään apua niiden syiden ja ongelmien käsittelyyn, joista dokaaminen johtuu. Alkoholismi on mielenterveysongelma ja antabus ei ole ratkaisu niiden ongelmien käsittelyyn.
Jos nyt aluksi sovittaisiin, että alkoholin hallitsematon käyttö voi johtaa sairauteen nimeltä alkoholismi F-luokitus.Olkoon geneettineen sairaus tai ei, mutta alkoholi on osa suhteen pahoinvoitia.
Jos alkoholin liikakäyttäjää ei saa ymmärtämään että juo liikaa ei ole mitään tehtävissä, mutta kun tajuaa että juo liikaa niin avun saaminen on vaikeaa. Periaatteessa sinun pitäisi löytää itsellesi sopiva psykiatri ja saada siihen kelan rahoitus. Silla kuntoutus vie ainakin 2 vuotta jatkuvaa psykiatrian viikoittaista käyntiä. Se maksaa järkyttävästi. ja sitten sinun vielä pitäisi löytää psykiatri, joka olisi sinun. Oma tarinani myötä löysin vasta 3 kerralla oikean lääkärin. Meillä natsasi heti kun soitin hänelle ja kerroin oman versioni omasta päästäni.
2-3 vuotta meni ja juttelimme kaikesta sitten tauko ja soitin hänelle ympikännissä ja purin syvimmät ongelmat. Hän sanoi että kerro kaiiki selvänä niin saadaan /paastään syy/seuraus suhtrrseen. kertomatta sen enempää päädyimme tulokseen, että sairastan alkoholismia ja minulla on ajoittain viinan hallitsematonta käyttöä.
Miksi kerron tänän, siksi että joka vuosi olen aina juonut vähemmän ja vähemmän. Ja tämän alkavan putken sai aikaan psykiatrin käynnit.
Jos etsit ongelmaasi ratkaisua, etsi psykiatri (lääkäri) vältä psykoloogeja (humanisti).
Alkoholismigeeni on avainasia, kun tätä pohtii.
Vierailija kirjoitti:
Tuurijuoppo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi on ollut sairaus vuodesta 1973. Sitä ennen juoppo oli juoppo eikä niitä hyysätty, pakko oli lopettaa tai muuttui puliukoksi.
Yleinen paine ja halveksunta piti kaidalla tiellä, nyt vaan syydetään rahaa näille raukoille sairaille.
Antabus pitäisi olla pakollisena ihmiselle, joka juo itsensä muiden elätettäväksi.Tiedätte kai, että Suomessa menee yli kummenen miljardia euroa vuodessa alkoholisteille. Sellanen sairaus, jota sairastetaan kännissä toisten rahoilla.
Miettikääs jos tuo raha annettaisi laspille ja vanhuksille ja esim niile joilla ei ole varaa syöpälääkkeisiinsä?
Ei tiedetä. Valtion budjetista ei mene 20% alkoholihaittoihin kuin Porvoossa.
Kuule menee. Välillisiin ja välittömiin kustannuksiin yhteensä - laskutavasta riippuen kymmenestä neljääntoista miljardia.
Siihen sisältyy asumiset, toimeentulotuet, sairauksista johtuvat kulut Jne. Tästähän ei puhuta, eihän koska ne on sairaita, voivoi ja jyyhynyyh.
Kuule ei taida mennä 😂 Esim. Vuonna 2015 toimeentulotukea maksettiin Suomessa n.745 miljoonaa euroa ja yleistä asumistukea n.917 miljoonaa euroa. Eli tuohon meni siis vajaa kaksi miljardia ja huom. näitä tukia maksetaan muillekin kuin alkoholisteille. Ei jää siis kuin se loppu 12 juopoille menevää miljardia...hmm, mitenkä olis, alkaako itsestäsikin tuntumaan, että oli vähän hatusta heitettyjä lukuja sinulla. Varsinkin vielä, kun Suomen terveydenhoitomenot olivat v.2015 19,8 miljardia, niin siitä tuskin on päihdehoitoihin mennyt yli 50%.
Alkoholismi on sairaus. Huonojen valintojen aikaansaama osittain, mutta sillä perusteella jos lähdetään arvioimaan ja hoitamaan, niin kylläpä vain aika moni muukin jäisi ilman hoitoa - yllättävän moneen sairauteen vaikuttavat myös ne omat valinnat.
Ei se sinänsä ketään alkoholistia auta, puhutaanko alkoholismista sairautena, ilkeytenä, heikkoutena, laiskuutena tai minä tahansa. Nuo negatiiviset asiat ovat se, joka on yhteiskunnassa vallitseva käsitys ja niiden mukaan täytyy omaan tilaansa suhtautua, jos haluaa elää. Itse en halua, vaikken dokatakaan enää halua.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi on ollut sairaus vuodesta 1973. Sitä ennen juoppo oli juoppo eikä niitä hyysätty, pakko oli lopettaa tai muuttui puliukoksi.
Yleinen paine ja halveksunta piti kaidalla tiellä, nyt vaan syydetään rahaa näille raukoille sairaille.
Antabus pitäisi olla pakollisena ihmiselle, joka juo itsensä muiden elätettäväksi.Tiedätte kai, että Suomessa menee yli kummenen miljardia euroa vuodessa alkoholisteille. Sellanen sairaus, jota sairastetaan kännissä toisten rahoilla.
Miettikääs jos tuo raha annettaisi laspille ja vanhuksille ja esim niile joilla ei ole varaa syöpälääkkeisiinsä?
Tämä näin! Itsekään en ryyppää tai käytä muita päihteitä, kun tiedän seuraukset. Se on valinta.
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä kuin ap. Alkoholismi on vakava sairaus ja myös hyvin perinnöllinen.
Alkoholismi on tunnepuolen sairaus. Niin on myös ahmiminen.
Terveen ja epäterveen riippuvuussuhteen varmaankin erottaa mm yleisestikin ihan ihmisen harkinta ja toimintakyky kontrollin alaisena ja kontroloimattomana, jolloin siis elämä on täysin jonkin alainen. Että ehkä tämän suhteen riippuvuus voidaan jakaa vielä todelliseen riippuvuteen ja pikku paheisiin. Eli riippuvuus on negatiivinen kontroloimattomana ja terveyttä sekä hyvinvointia edistämättömänä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ex-nisti ja miehini sekä ex-alkkis että nisti. Sairaus vai enemmin mielenlujutta vaativa juttu?? Sanoisin että se riippuu enempi ihmisestä ittsestään, meillä kävi nii et minä pystyin pistämään kerrasta poikki ilman sen suurempia ongelmia mutta mies juoksi vuoden katkoilla, kuntoutuksissa ja a-klinikalla ja jotui syömään ties mitä mömmöjä joita ilman ei kuulema onnistu lopettaminen. Mutta pikkuhiljaa kaikki väheni ja kaikki määrätyt mömöt lopetetiin ja nyt ollaan olltu 5 v. kuivilla, 4 v. naimisissa ja tän vuoden lopussa tulee 3 lapsi. Ehkä sekin tietenkin autaa jos ja kun on sitä henkistä motivaatiota tarpeeksi ja pystyy jossain päässään vertamaan että onko se päihde oikeasti sen kaiken arvoista että sen takia voi menettäö kaiken. (Meidän tapauksess se että sain tietää odottavani esikoista pelasti meidät)
Olen 50v nainen..mikäs minut pelastaa?
lasta en saa..jumalaan en usko
Vierailija kirjoitti:
Terveen ja epäterveen riippuvuussuhteen varmaankin erottaa mm yleisestikin ihan ihmisen harkinta ja toimintakyky kontrollin alaisena ja kontroloimattomana, jolloin siis elämä on täysin jonkin alainen. Että ehkä tämän suhteen riippuvuus voidaan jakaa vielä todelliseen riippuvuteen ja pikku paheisiin. Eli riippuvuus on negatiivinen kontroloimattomana ja terveyttä sekä hyvinvointia edistämättömänä.
Elämänlaatu on sitten taas +- .
Miten addiktio voisi olla oma valinta? Siksihän sitä sanotaan addiktioksi, kun se tarkoittaa riippuvuutta. Addiktion hankkiminen taas on useimmiten nuoruuden tyhmyyttä, joten siinäkin on aika tylyä syyllistää ihminen tehdystä virheestä. Varsinkin kun lähes kaikki muutkin kokeilevat alkoholia, mutta heille ei kehitykään riippuvuutta, toisin kuin joillekin huono-onnisille. Yleensä havahtuminen ongelmaan tapahtuu vasta pitkän ajan kuluttua ja ensin ihminen luulee, että se mitä hän tekee on ihan sitä samaa mitä muutkin. Kun havahtuminen tapahtuu, addiktio on jo syntynyt. Siihen tilanteeseen ei todellakaan enää tarvita niiden onnekkaampien, jotka voivat käyttää alkoholia ilman riippuvuuden syntyä, syyllistävää paheksuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ex-nisti ja miehini sekä ex-alkkis että nisti. Sairaus vai enemmin mielenlujutta vaativa juttu?? Sanoisin että se riippuu enempi ihmisestä ittsestään, meillä kävi nii et minä pystyin pistämään kerrasta poikki ilman sen suurempia ongelmia mutta mies juoksi vuoden katkoilla, kuntoutuksissa ja a-klinikalla ja jotui syömään ties mitä mömmöjä joita ilman ei kuulema onnistu lopettaminen. Mutta pikkuhiljaa kaikki väheni ja kaikki määrätyt mömöt lopetetiin ja nyt ollaan olltu 5 v. kuivilla, 4 v. naimisissa ja tän vuoden lopussa tulee 3 lapsi. Ehkä sekin tietenkin autaa jos ja kun on sitä henkistä motivaatiota tarpeeksi ja pystyy jossain päässään vertamaan että onko se päihde oikeasti sen kaiken arvoista että sen takia voi menettäö kaiken. (Meidän tapauksess se että sain tietää odottavani esikoista pelasti meidät)
Olen 50v nainen..mikäs minut pelastaa?
lasta en saa..jumalaan en usko
Lähdet vertaistukeen, jossa ei tuputeta jumalaa. Toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveen ja epäterveen riippuvuussuhteen varmaankin erottaa mm yleisestikin ihan ihmisen harkinta ja toimintakyky kontrollin alaisena ja kontroloimattomana, jolloin siis elämä on täysin jonkin alainen. Että ehkä tämän suhteen riippuvuus voidaan jakaa vielä todelliseen riippuvuteen ja pikku paheisiin. Eli riippuvuus on negatiivinen kontroloimattomana ja terveyttä sekä hyvinvointia edistämättömänä.
Elämänlaatu on sitten taas +- .
Mutta toki kaikki ihmiseen biologiaan liittyvä kuten tämä yleisestikin iänikuinen ja iänikuisesti kehon säätelemää, mikä tarkoittaa oman kehon kuuntelemista. Tässä suhteessa se kemiallinen synteettinen meidän biologian suhteessa todellisuuden ja tietoisuuden vuorovaikutuksessa ympäristöön on jotakin niin karua, koska meidän keho on paljon rikkaampi itsessään siinä suhteessa mitä sitä objektisoidaan ja kritisoidaan, kuormitetaan, että sen kehon jaksamisen sen kehon auringon energian tulisi olla paaaaljon paljon latautuneempi ja antaumuksellisempi voittaakseen tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveen ja epäterveen riippuvuussuhteen varmaankin erottaa mm yleisestikin ihan ihmisen harkinta ja toimintakyky kontrollin alaisena ja kontroloimattomana, jolloin siis elämä on täysin jonkin alainen. Että ehkä tämän suhteen riippuvuus voidaan jakaa vielä todelliseen riippuvuteen ja pikku paheisiin. Eli riippuvuus on negatiivinen kontroloimattomana ja terveyttä sekä hyvinvointia edistämättömänä.
Elämänlaatu on sitten taas +- .
Mutta toki kaikki ihmiseen biologiaan liittyvä kuten tämä yleisestikin iänikuinen ja iänikuisesti kehon säätelemää, mikä tarkoittaa oman kehon kuuntelemista. Tässä suhteessa se kemiallinen synteettinen meidän biologian suhteessa todellisuuden ja tietoisuuden vuorovaikutuksessa ympäristöön on jotakin niin karua, koska meidän keho on paljon rikkaampi itsessään siinä suhteessa mitä sitä objektisoidaan ja kritisoidaan, kuormitetaan, että sen kehon jaksamisen sen kehon auringon energian tulisi olla paaaaljon paljon latautuneempi ja antaumuksellisempi voittaakseen tämän.
Että jotenkin tulisi ajatella että se ikäänkuin oma juuri on siinä omassa kehossa, antaa sen olla elinvoimainen, antaa sen loistaa ja pitää siitä hyvää huolta ja antaa sen tuottaa vasta lahjaksi hyvää.
Se on kuitenkin mielenkiintoista, miten jotain asiaa kokemattomat ihmiset aina luulevat, että esim. pahasti addikti ihminen voi niin helposti hallita itseään. Päinvastoin, itsensä hallinta ei varmasti ole helppoa. Addiktiota koskaan kokemattomat ihmiset eivät ymmärrä asiassa sitä, että silloin kun on addiktio, niin silloin järki ei pelaa samalla tavalla suhteessa himoon, kuinn se pelaisi ei-addiktoituneella ihmisellä. Ei kai addiktio muutenkaan ole mikään sellainen asia, että se on ajattelulla ja järkeilyllä ratkaistavissa oleva asia. Sellaiset tilat ovat niin kokonaisvaltaisia alkaen kehon tuntemuksista, ajatuksista, tunteista, itse himon tunteesta vaikka viinaan ja kun kaikki nämä sekoittuvat iloisesti keskenään mielessä, on se melkoinen vyyhti, johon ei tavallinen järkeily auta. Ei sellaista tilaa voi ymmärtää ulkopuolelta, toisin kuin monet luulevat.
Alkoholismi on hyvin harvinaista joissakin piireissä. Esim. lestadiolaisten joukossa. Johtunee siitä, että eivät käytä alkoholia.
Miksi sellaiset ihmiset sanovat yhtään mitään mielipiteitä riippuvuuksista, joilla ei koskaan ole sellaista ollut ja tällöin heiltä puuttuu kokonaan se käsitys, mille riippuvuus tuntuu? Silti he jakavat neuvoja ja "tietävät", että se on pelkkä yksi päätös. Se ei kuitenkaan todellakaan ole yksi päätös ja minkäänlainen ajattelulla ratkaistava asia, koska siihen liittyy niin paljon muutakin. Siihen liittyy jo sekin pelkästään, että riippuvainen myös mieltää itsensä riippuvaisena. Tämä mielikuva jo pelkästään ohjaa omaa käytöstä riippuvuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Se on kuitenkin mielenkiintoista, miten jotain asiaa kokemattomat ihmiset aina luulevat, että esim. pahasti addikti ihminen voi niin helposti hallita itseään. Päinvastoin, itsensä hallinta ei varmasti ole helppoa. Addiktiota koskaan kokemattomat ihmiset eivät ymmärrä asiassa sitä, että silloin kun on addiktio, niin silloin järki ei pelaa samalla tavalla suhteessa himoon, kuinn se pelaisi ei-addiktoituneella ihmisellä. Ei kai addiktio muutenkaan ole mikään sellainen asia, että se on ajattelulla ja järkeilyllä ratkaistavissa oleva asia. Sellaiset tilat ovat niin kokonaisvaltaisia alkaen kehon tuntemuksista, ajatuksista, tunteista, itse himon tunteesta vaikka viinaan ja kun kaikki nämä sekoittuvat iloisesti keskenään mielessä, on se melkoinen vyyhti, johon ei tavallinen järkeily auta. Ei sellaista tilaa voi ymmärtää ulkopuolelta, toisin kuin monet luulevat.
Miksi Juon? Siksi kun tunnen itseni vapautuneemmaksi. Miksi juomalla tunnen itseni vapautuneemmaksi? Koska todellisuus ei ole niin ankara ja dominoiva, todellisuuden laajeneminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ex-nisti ja miehini sekä ex-alkkis että nisti. Sairaus vai enemmin mielenlujutta vaativa juttu?? Sanoisin että se riippuu enempi ihmisestä ittsestään, meillä kävi nii et minä pystyin pistämään kerrasta poikki ilman sen suurempia ongelmia mutta mies juoksi vuoden katkoilla, kuntoutuksissa ja a-klinikalla ja jotui syömään ties mitä mömmöjä joita ilman ei kuulema onnistu lopettaminen. Mutta pikkuhiljaa kaikki väheni ja kaikki määrätyt mömöt lopetetiin ja nyt ollaan olltu 5 v. kuivilla, 4 v. naimisissa ja tän vuoden lopussa tulee 3 lapsi. Ehkä sekin tietenkin autaa jos ja kun on sitä henkistä motivaatiota tarpeeksi ja pystyy jossain päässään vertamaan että onko se päihde oikeasti sen kaiken arvoista että sen takia voi menettäö kaiken. (Meidän tapauksess se että sain tietää odottavani esikoista pelasti meidät)
Olen 50v nainen..mikäs minut pelastaa?
lasta en saa..jumalaan en usko
Olennaista on halu päästä juomisesta eroon, haluatko sinä?
Oletko alkoholisti?
Ymmärsit oikein: estolääkitys on tarkoitettu hoitamaan neurologisia oireita, jolloin delirium-peräiset kohtaukset ja kuolemat voitaisiin välttää. En ole missään vaiheessa sanonut, ettei psykologisia oireita saisi hoitaa, oli henkilö alkoholisti tai ei.
Ja edelleen on eri asia, käytetäänkö lääkehoitona disulfiraamia, naltreksonia, akamprosaattia vai muuta keskushermostoon vaikuttavaa lääkettä. Sivuvaikutukset ovat erilaisia eri ihmisillä, eivätkä lääkkeet vaikuta koskan suoranaisesti ihmisen mahdollisiin sosiaalisiin ongelmiin.
Mutta sen olet ymmärtänyt väärin, että alkoholistiksi ajaudutaan puhtaasti mielenterveysongelmien takia. Toki jos sinulla on jotain tieteellistä näyttöä tälle väitteelle, laita julki vaan.