Mistä johtuu, että vaikka olen sinut itseni ja ulkonäköni kanssa, minut valtaa itseinho, kun näen valokuvia itsestäni?

ei hajuakaan, mutta hyvä kun tykkäät itsestäsi! hienoa!

Vierailija kirjoitti:

ei hajuakaan, mutta hyvä kun tykkäät itsestäsi! hienoa!

No minä olen hyväksynyt itseni ja pidän siitä, millainen ihminen olen. En kuitenkaan halua korostaa itseäni sen enempää ja minusta tuntuu, että valokuvissa itseni näkeminen on juuri sitä korostamista. En halua mitään todistusaineistoa jäävän minusta mihinkään.

Ap

Olet erilainen, se on tässä tapauksessa hyvä asia.

...

Mulla on samaa, mutta videoiden kanssa. En kestä nähdä itseäni videoissa, tulee sellainen häpeän tunne. 

En osaa sanoa. Itse tykkään olla kuvattavana ja mulle on sanottu että oon kuvauksellinen. Olen instagramissa ja nautin saada tykkäyksiä ja kehuja. Katselen usein omia kuviani. Kai mussa elää pieni narsissi...

Jospa et oikeasti olekaan hyväksynyt itseäsi. Et muuten reagoisi noin.

Minusta tuntuu toisinaan samalta enkä oikein pidä kuvattavana olemisesta. En ole kuvauksellinenkaan, se edellyttää hieman "kolhoja" kasvonpiirteitä ja minulla on sirot piirteet, näytän siis kuvissa joltain menninkäiseltä:).

Vierailija kirjoitti:

Jospa et oikeasti olekaan hyväksynyt itseäsi. Et muuten reagoisi noin.

Voi olla niinkin. Siinä tapauksessa en tunne itseäni, vaikka ajattelen tuntevani. Toisaalta kuinka moni tuntee itsensä oikeasti? Ja voiko sitä todistaa millään? Ennen kaikkea, onko sillä edes merkitystä, kunhan on hyvä olla?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa et oikeasti olekaan hyväksynyt itseäsi. Et muuten reagoisi noin.

Voi olla niinkin. Siinä tapauksessa en tunne itseäni, vaikka ajattelen tuntevani. Toisaalta kuinka moni tuntee itsensä oikeasti? Ja voiko sitä todistaa millään? Ennen kaikkea, onko sillä edes merkitystä, kunhan on hyvä olla?

Ap

Tosin mietin sitäkin, että kuka pystyy todistamaan, että minulla on hyvä olla. Entä jos vain kuvittelen niin, koska en ole koskaan tuntenut parempaa oloa?

Ap

Ikäsi? En kysy siksi, että pitäisin ajatuksiasi typerinä, vasn siksi, että itsellä on sama nyt nelikymppisenä. Peilistä katsoo ihan kaunis nainen, mutta kuvissa onkin joku muu. Arvelen tämän johtuvan siitä, että oma ulkonäköni on mielikuvissani enemmänkin kolmekymppinen, ja peilissäkin jostain syystä, mutta "pysäytyskuvassa" näkyykin tuntematon totuus, jotain, mihin en olekaan tottunut.

Vierailija kirjoitti:

Ikäsi? En kysy siksi, että pitäisin ajatuksiasi typerinä, vasn siksi, että itsellä on sama nyt nelikymppisenä. Peilistä katsoo ihan kaunis nainen, mutta kuvissa onkin joku muu. Arvelen tämän johtuvan siitä, että oma ulkonäköni on mielikuvissani enemmänkin kolmekymppinen, ja peilissäkin jostain syystä, mutta "pysäytyskuvassa" näkyykin tuntematon totuus, jotain, mihin en olekaan tottunut.

30. En ajattele ikääni. Joskus pidän itseäni aika lapsellisena, kun taas toisinaan vanhana ja viisaana. En tiedä mitä oikeasti olen, ehkä sitä ei kannata sen kummemmin miettiäkään.

Ap

Mäkään en pidä kuvattavana olemisesta mutta mä tiedän sen johtuvan rumuudestani.

Mäkin inhoan kuvaamista, saatan olla muuten ihan ok sen kanssa miltä näytän, vaikka tiedän etten mitenkään erityisen kaunis ole, mutta kun näen itseni kuvasta tai videolta niin se "pudottaa minut maanpinnalle" sen suhteen miltä näytän. Kuvissa näen erityisesti sen, miten ruman mallinen, epänaisellinen vartalo minulla on ja hymy, jonka aikana en edes ajatellut ulkonäkäni herättääkin ajatuksen "tuoltako minä näytin?!". Saatan ennen kuvaamista kokea itseni ihan nätiksi mutta kuva paljastaa totuuden... Olen leveä harteinen, vyötärötön, lantioton, tissitön (kehityshäiriö).. Roikkuvanaamainen vaikka olen 26-vuotias. Silmäkulmat roikkuu silmien päälle ja posket kun pulldogilla, pieni suu..

Mulla sama. Uskon sen omalla kohdallani johtuvan vaan siitä, että en tykkää olla kuvattavana, jolloin se vaikuttaa koko olemukseen.