Miksi ihmiset asuvat kerrostaloissa?

Pelkäisin yksin omakotitalossa.

Siksi kun haluavat.

Asuisin vaikka kartanossa, jos rahaa olisi. 

Kaikkia ei kiinnosta piha- tai lumityöt ja omakotitalossa jatkuva pieni remontointi. Rivitalossa ärsyttää naapureiden kyttäys, kuka tekee minkäkin verran talkootöitä.

Ei  vastuuta kiinteistön hoidosta eikä halua asua maantasalla.

En jaksaisi näitä loputtomia hommia ja kustannuksia, mutta vielä vähemmän jaksaisin kerrostaloa. Olen riippuvainen rauhasta ja vapaasta vaeltelusta pihassa ja luonnossa. Kerrostalosta ei tulisi edes lähdettyä, kokemusta on.

Ajatusleikki: millaista olisi, jos maailmassa ei olisi yhtään ainutta kerrostaloa.

Niin.

Ihmettelen myös. Miksi toiset eivät valitse parhaimpia paikkoja asua ja nimenomaan ympäristön puolesta vaan ovat kuin rotat loukussa?

Minä taas en haluaisi asua missään muualla kuin kerrostalossa. Ullakkoasunto Hesassa olisi unelmani...<3

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös. Miksi toiset eivät valitse parhaimpia paikkoja asua ja nimenomaan ympäristön puolesta vaan ovat kuin rotat loukussa?

Mitä tarkoitat? Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni kainuulaisessa omakotitalossa, jossa olin kuin rotta loukussa. Luontoa oli joo ja mitään muuta ei sitten ollutkaan.

Viimeiset 30v olen asunut helsinkiläisissä kerrostaloissa. Täällä on kaikkea, myös luontoa, joka alkaa ulko-ovelta. Olen vapaa kuin lintu, loukosta ei tietoakaan.

Koska kaikille ei voida rakentaa omakotitaloja.

Köyhillä ei ole varaa asua rivareissa tai omakotitaloissa.

Eikä kaupungin/sossun vuokrakämppinä tarjota OKT:itä, eikä rivareita.

En ole täällä ydinkeskustassa nähnyt omakoti-tai rivitaloja. Kaikkea muuta sitten onkin.

Ei tarvitse leikata nurmikkoa eikä tehdä lumitöitä eikä suunnitella ja teettää (+maksaa) remontteja yksin. Voi matkustella huolettomasti keskitalvellakin, ei tarvitse huolestua putkien jäätymisestä.

Asia ei toki ole mustavalkoinen, välimuotoja löytyy ja ääriesimerkkejä, mutta ihan tutkimustenkin mukaan kerrotaloasujilla (siis niillä joilla se ei ole taloudellinen pakko) omaan asuntoon liittyvät intohimot ovat matalampia kuin omakoti- tai rivitaloasujilla. Jos itselleni asuminen olisi jokin keskeinen elämäntavoite, harrastus tai statuskysymys, hankkisin itsekin varmaan omakotitalon kunnon pihalla. Mutta kun ei ole. Minulla on asunnolle tietyt laatukriteerit, mutta kun ne on täytetty, ylimääräinen panostus asumiseen olisi rahan- ja ajanhukkaa. Se ei tekisi minua onnelliseksi. Ihmiset nyt oikeasti ovat erilaisia mieltymysten ja arvostusten suhteen. Kaikki eivät mittaa laatua ja onnistumista samoilla mittareilla kuin sinä.

Koska ei ole varaa parempaan.

T: 35m^2@500€/kk.

Onhan tämä paljon helpompaa kun ei ole pihatöitä. Kesäisin kiroan kun kämppä on kuin pätsi.

Isä osti minulle kt-kaksion opiskeluaikanani. Asuin siinä 16 vuotta ja sitten muutin rivariin. Perhettä kun tuli niin asuttiin omakotitalossa ja nyt elämäni ehtoopuolella asun jälleen kerrostalossa ja tykkään!

Vierailija kirjoitti:

En jaksaisi näitä loputtomia hommia ja kustannuksia, mutta vielä vähemmän jaksaisin kerrostaloa. Olen riippuvainen rauhasta ja vapaasta vaeltelusta pihassa ja luonnossa. Kerrostalosta ei tulisi edes lähdettyä, kokemusta on.

Luonnosta minäkin tykkään, ja lähdenkin joka päivä täältä kerrostaloasunnostani luontoon kävelemään. En laske pihaa luonnossaoloksi.

Elämän ehtoopuolella oleva jatkaa:

En tykännyt yhtään asua omakotitalossa. Se oli -44 rakennettu erään tehtaan johtajalle ja tonttikin oli valtava. En ole koskaan ollut puutarhaihminen ja lähinnä v****i se haravoitava lääni. Sitten vielä lumityöt ja kesällä nurmenleikkuu! Nou nou.

Marjapuskia oli paljon ja ne marjat piti tietty kerätä. Kakaroiden kanssa tapeltiin siitä hommasta lahjonnan ja kiristyksen kautta.