Loukkaantuisitko tästä?

Tosi kurja tilanne! Pari tuntia viikossa ei ole paljon varsinkaan jos et hoidata vauvaa äidilläsi tai vaadi palvelua. Ihmettelen nykyaikaa, kun omia lapsia ei jakseta tavata. Onko ihme jos on masennusta ja irtonaisuuden tunnetta. Kaipaan itsekin sitä yhteisöllisyyttä jota oli kun olin 70-luvulla lapsi. Sukua nähtiin viikottain. Mummulaan mahduttiin kaikki, koko lauma serkkuja/enoja/tätejä ja pari naapuria lisäksi. Tehtiin samalla talon töitä ja illalla saunottiin. Nykyään isovanhemmat ennen harrastaa vapaalla ja tyyli on "oon lapseni jo hoitanut". Avunpyytäminen on noloa ja kyläänkään ei ole tervetullut. Ihmetellään sitten, että miksi lapsilla ja nuorilla on ongelmia kun ei ole turvaverkkoja :(. Vanhuksina sitten ihmetellään jos kukaan ei vie kauppaan tai muuten auta... Kaipa nykyään nekin palvelut sit ostetaan firmoilta :o

Ja äidit kun pitää poikiaan erilailla.. Tai meillä näin. Isoveli aina ollut vähän hunningolla ja suoraan sanottuna sen lasten äiti on horatsu, mulle äitistä tuli rakas kun odotin esikoista, välit lähentyivät.. Mutta kun veli sai lapsen niin mä olen täysin unohtunut, käy myös vielä töissä mut kaiken vapaansa hoitaa veljen lapsia että niillä olis helpompaa.. Mä oon töis käyvä yh, ja varmaan eron takia niin pettymys äitille ettei sitä kiinnosta. Ennen soitti melkein joka päivä mut nykyään mä soitan kerran viikossa ja sillonkin se vaan selittää veljen pikku tytöistä...

Voisiko olla niin että äitisi huomaa emotionaalisen tarvitsevuutesi (joka on ihan oikeutettua) mutta ei omista syistään jaksa vastata siihen ja kokee tilanteen ahdistavana, mutta sinut kuitenkin niin läheisenä että voi sanoa suoraan?

Voi olla että tilanne helpottuisi jos saisit apua/ tukea ensin esim neuvolan kautta. Puhu siellä, väsymyksestä ja yksinäisyydestäsi. Vauva-arki on rankkaa. Minulla myös oma äiti ei kyennyt olemaan tukena. Myöhemmin ajattelin että minun olisi pitänyt hakea apua silloin muualta, sillä masennuin ja uuvuin aika pahasti. Sain sitten kyllä hyvän avun töihin palattuani työterveyden kautta. Mutta se tukeva lämmin perhe ja vanhemman naisen tuki puuttui esikoisen saatuani, se oli surullista mutta se oli vain hyväksyttävä.

Ja onhan vielä nämä tytär/poika -kuviot. Joillekin se poika on aina ensijainen, niin väärin kuin se on.

Toivon että saat apua.

Älä mene sinne kotiisi ollenkaan äläkä soita. Jos minua kohdeltaisiin noin tylysti, en pitäisi enää vanhempiini yhteyttä. Toinen vaihtoehto on sanoa vanhemmille suoraan, että olet loukkaantunut siitä, ettet koe olevasi tervetullut kylään, kun taas veljesi perheineen on. Kysy suoraan syytä tähän. Tästä erillisenä asiana sinun pitäisi ratkaista oma jaksamisongelmasi. Voisiko miehesi ottaa vauvasta enemmän vastuuta, jotta sinäkin saisit joskus nukkua? Unenpuute sairastuttaa. Ota asia myös neuvolassa puheeksi. Ja etsi samassa tilanteessa olevia äitejä vaikka Facebookin vertaistukiryhmistä tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi voi oikeasti olla uupunut. Vuorotyö vanhemmalle ihmiselle on tosi rankkaa, menopaussi tuo uniongelmista muutenkin.

Ap:n äiti jaksaa kuitenkin olla veljen lasten kanssa? Miksei se menopaussi silloin vaivaa? Pari tuntia viikossa ei todellakaan ole paljoa.

Niin, kesälomalla, jolloin saa nukkua öisin. Minulla on tuttuja naisia vuorotyössä. Ovat hakeutuneet muihin töihin, ja sanoneet, että yli nelikymppisenä ei enää kestä noita unirytmin vaihteluita. Joku ehkä kestää, monet ei.

Ihan sama mikä syy ap:n äidillä on tuollaiseen, se täytyisi kuitenkin kertoa, ja huolellisesti perustella ettei toinen pahoita mieltään. Tosi törkeää noin vaan kieltää käymästä ja lopettaa yhteydenpito ilman mitään selityksiä.

Näin introverttina vastaan, että ymmärrän äitiäsi hyvin. Vauvat kun vielä mölisevät vähän väliä, niin ei sitä vaan aina jaksa. Minulle riittää jos näen lastani kerran kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä voi kuullostaa tylyltä, mutta tapaus on oikeasta elämästä.

Äiti ei voi sietää ensinmäistä lastaan, joka on myös tyttö.  Vahinko ja vaikea synnytys. Toinen lapsista on paljon ensinmäistä nuorempi ja poika jota äiti palvoo.

Eli millainen oli teidän lapsuus...Kaikki äidit, kun ei lapsistaan välitä.

Voi luoja tätä palstalaisten oikeinkirjoituksen tasoa... :/ Ja tällaiset imbesillit neuvoo vielä toisia samanlaisia imbesillejä. Ei hyvin mene.

Meilläkin mummulle kelpasi vain äitini veljen pojat, minä en muista käyneeni mummulassa ikinä. Yksi kuva on albumissa, kun jouluna olin ihan pienenä. Asuttiin 40km päässä, serkut 10km päässä. Ainoana lapsena olisin kaivannut mummoa ja vaaria.

Kultaisia olette että mietitte tätä. Ja kerroitte teidän omia kokemuksia. Oma väsymys ja jonkunlainen vauva-ajan masennus tässä on ja vanhempien mielenkiinnottomuus on piste iin päälle. Yritän rohkaistua puhumaan jotain neuvolassa. Tämäkin helpotti hiukan. Kiitän kaikkia vastauksista. Ap

Voihan olla että äitisi väsyy myös veljesi perheen vierailuista, mutta ei kehtaa sanoa siitä koska näkee heitä niin harvoin. Sinuna pitäisin jonkin aikaa vähän "hajurakoa" äitiisi, tilanne voi korjautua itsestään ajan myötä. :)