Loukkaantuisitko tästä?

Meidän perheessä on samaa. Mun lapset oli ensimmäiset lapsenlapset. Lasten isä ei osallistunut yhtään hoitamiseen ja kun ehdotin vanhemmilleni että voisko he ottaa lapset kerran kuussa yöksi eivät suostuneet vaan ehdottivat tukiperhettä.

Kun siskon lapset syntyi isäni muutti heille asumaan että sisko sai opiskelut loppuun. Lisäksi he vievät usein 3 lastaan vanhemmilleni. Olivat välillä pitkäänkin hoidossa heillä.

Tätä on ollut koko elämäni, sisko on saanut kaiken. Ja vieläkin usein äitini kehuu häntä.

Käyttäjä2079 kirjoitti:

En tiedä loukkaantuisinko, kun olen aika huono loukkaantumaan muutenkin. Häkeltyisin varmaan ja toivottavasti osaisin myös mennä itseeni ja miettiä mikä on äidin asenteen takana. Yrittäisin löytää jonkun tasapainon kyläilyssä, esim. ajoittaa sellaisiin päiviin kun vuorotyötä tekevät vanhemmat ovat paremmissa voimissa. Enkä odottaisi mitään sen kummempaa "palvelua" kun kyläilen. Aikuiskontakteja minulla on omasta takaa, joten sitä tarvetta ei vanhempien ole koskaan tarvinnut tyydyttää. 

Oma äitini sanoi jo kun esikoisemme syntyi 17 v. sitten, että hän ei ole mikään hoitoautomaatti. Eikä hän ollutkaan, vaan "vain" kiva mummi lapsillemme.

Jep. Varmasti itsekin pahoittaisin mieleni mutta yrittäisin ymmärtää myös äidin tilannetta. Ehkä sinusta huokuu yksinäisyys ja se, että hirveästi kaipaat seuraa ja se taas entisestään väsyttää vuorotyössä käyvää äitiäsi? Ehkä sinuna koittaisin hakea aikuiskontakteja lisäksi muualta ja käydä äidin luona niin, että sulla ei ole lähtökohtaisesti "tarpeita, joita pitää tyydyttää", vaan että oleilu olisi rentoa yhdessäoloa.

Millaista tuo äitisi väysymys on - ihan vaan jotain univelkaa vai ihan masennusta? Tietääkö isäsi, että äiti sanoi noin? Juttele isäsi kanssa ja kysy, onko äidillä kaikki hyvin ja miksi on niin väsynyt.

Mitä teet sieelä vieraillessasi? Odotatko, että mummo hoitaa täysin vauvan ja sinä saat vaan olla ja saat valmiin ruoan tarjoiltuna? Jos näin, niin sitten tietysti voi olla kyse vaan siitä, että rankan työpäivän jälkeen ei enää tällaista jaksa.

Sitten on vaan niitäkin vanhempia, joita ei valitettavasti lapsen lapset kiinnosta, niin hurjalta ja kurjalta kuin se kuulostaakin. Oletko pyytänyt vnhempiasi teille kylään? Tulisivatko, jos pyytäisit? Jos mikään ei auta, niin väkisin et voi olla tekemisissä.

Kysy isältäs mistä nyt on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on varmasti myös sisaruskateutta mulla ja yksinäisyyttä kun päivät on pitkät äitiyslomalla. Äidillä on töissä seuraa joten ei kaipaa minua niinkuin minä häntä. Ap

Nyt sitten äidin pitäisi pitää pikkutyttöä kädestä kiinni kun sillä on yksinäistä...

Vierailija kirjoitti:

Millaista tuo äitisi väysymys on - ihan vaan jotain univelkaa vai ihan masennusta? Tietääkö isäsi, että äiti sanoi noin? Juttele isäsi kanssa ja kysy, onko äidillä kaikki hyvin ja miksi on niin väsynyt.

Tämä. Jos välinne ovat olleet aiemmin hyvät/tavalliset ja äitisi ei nyt jaksa nähdä äitiyslomalla olevaa tytärtään ja pientä lastenlastaan parin tunnin kahvittelujen ajan, hän saattaa olla masentunut. Ehkä äitisi tsemppaa veljen perheen kanssa, koska on aiemminkin viettänyt heidän kanssaan lomia ja sinun (kohtuudella) lisääntyneet vierailusi ovat hänelle se viimeinen pisara, jota hän ei enää jaksakaan? Ota tosiaan asia puheeksi isäsi kanssa. Jos kyse on masennuksesta, äitisi olisi hyvä saada apua. Toivon myös, että sinun on tällä välin mahdollista saada seuraa ja tukea muilta ihmisiltä, jotta et jäisi liian yksin äitiyslomalla.

Vierailija kirjoitti:

Äitisi ei ole normaali. Älä enää mene loukattavaksi jos ei kutsuta. Parempi julma todellisuus (ettei teitä kaivata), kuin itsensä pakkotyrkyttäminen. Jospa neuvolan kautta löytyisi keskusteluapua tilanteesta keskustelemiseksi ulkopuolisen kanssa.

Äidin tehtävä pitää aikuista lastaa kädestä kiinni aina kun se sattuu lapselle sopimaan?

Onko ap äidiltää kysynyt mistä hänen väsymyksensä johtuu?

Vaikuttaa siltä, että äitisi on jo aiemmin yrittänyt pitää hajuarakoa sinuun. Sinä olet yksin ylläpitänyt teidän välistä suhdetta?

Tämä voi kuullostaa tylyltä, mutta tapaus on oikeasta elämästä.

Äiti ei voi sietää ensinmäistä lastaan, joka on myös tyttö.  Vahinko ja vaikea synnytys. Toinen lapsista on paljon ensinmäistä nuorempi ja poika jota äiti palvoo.

Eli millainen oli teidän lapsuus...Kaikki äidit, kun ei lapsistaan välitä.

Olisko sulla äitikavereita? Omalle äidillesi et voi mitään mutta yksin ei tartte olla.

Loukkaantuisin, mutta on eri asia viettää pari viikkoa kesälomalla yhdessä aikaa kuin joka viikko pieni hetki. Ehkä veljelläsi on oma kateutensa sinua kohtaan, kun saat olla vanhempiesi arjessa viikottain mukana ja hän vain harvemmin?

Omassa työn täyttämässä aikataulussa ei olisi kenellekään antaa viikoittaista treffailuaikaa. Omia vanhempiani näen n. kerran kuussa/kahdessa kuussa, vaikka asutaan samassa kaupungissa. Puhelimitse puhutaan ehkä parin viikon välein. 

Suosittelisin, ettet nyt kokonaan lopeta vanhemmilla käymistä. Soita joka toinen viikko ja joka toinen viikko mene käymään, tai joka kolmas. Jos äitisi on masentunut tai muuten ns. vakavemmin väsynyt, ei hän ehkä osaa pyytää kylään tai ottaa aloitetta nyt. Älä anna sen pilata suhdetta äitiisi, varsinkaan jos se on aina ennemmin ollut ihan ok? (Eli onko äitisi nyt enemmän väsynyt kuin aikaisemmin? Entä ennen lapsen syntymää, näittekö näin usein/olitteko tekemisissä näin läheisesti?)

Teillä hyviä kommentteja, niistä kiitollinen. En ole ajatellut että äidillä on masennusta mutta voi olla. Ei hän kutsu käymään koskaan ja ei tule meille jos en erikseen pyydä. Silloinkin on monesti esteitä, tyyliin pitää pestä matto tai leikata koiralta kynnet. Isän kanssa ei ole niin läheiset välit mutta voisin kysyä mitä äiti tarkoittaa. Tähän äitiyslomaan on osunut monta asiaa. Oma yksinäisyys kun ei ole äitikavereita. Lähialueiden äidellä on useampi lapsi ja leikki-ikäisiä, he tapaa toisiaan että lapsille on leikkiseuraa. Väsymys vauvan kanssa kun yöt onkuukausia ollut pätkittäiset. Tunne että on ihan yksin ja ei ole mitään turvaverkkoja. Tunne että vanhemat hylkää ja häpeä siitä että se sattuu yhä, vaikka on jo kolmikymppinen. Miehen vanhmmat ovat jo iäkkäitä ja pitkän välimatkan vuoksi näemme pari kertaa vuodessa. Ap

En voi sille mitään, mutta ap:stä tulee minulle mielikuva eräästä äidistä, jota sattumalta olen nähnyt kun olen ollut kotona oman lapsen kanssa. En osaa selittää sitä lyhyesti enkä edes kauhean nätisti, joten sanon suoraan: tämä äiti on todella outo.

Hän jotenkin täyttää tilan itsellään. Oli se sitten bussin keskiosa, leikkipuisto tai lähikauppa, niin hän täyttää sen. Hän puhuu hieman liian kovalla äänellä, hieman monotonisesti, ja tuijottaa hieman liian intensiivisesti ja hieman liian pitkään. Hän puhuu vain lapsestaan ja kyselee koko ajan omastani. Hän on rasittavaa seuraa, ja hieman nolokin (anteeksi etten osaa sitä paremmin kuvailla).

Voin kuvitella että hänen läheisillään on kestämistä. Ja ap kuulostaa masentuneelle ja väsyneelle mikä on ymmärrettävää, mutta minustakin kuulostaa siltä että äitisi on ollut etäinen jo ennen kuin sait lapsen. Ei se tietenkään oikein ole, mutta ihmisiä me ollaan kaikki.

Onko teidän vanhemmilla jokin salaisuus jota he peittelee?

Narsismia?

Vierailija kirjoitti:

Äitisi voi oikeasti olla uupunut. Vuorotyö vanhemmalle ihmiselle on tosi rankkaa, menopaussi tuo uniongelmista muutenkin.

Ap:n äiti jaksaa kuitenkin olla veljen lasten kanssa? Miksei se menopaussi silloin vaivaa? Pari tuntia viikossa ei todellakaan ole paljoa.

Kurja tilanne Ap, olen pahoillani sinun ja vauvasi vuoksi. Eikä minusta ole paljon jos kerran viikossa käy omien vanhempien luona. Ymmärrän että vuorotyö väsyttää mutta ettei paria tuntia jaksa omaa lasta ja hänen lastaan?

Mitä jos yrittäisit tutustua muihin äiteihin vaikka vauvamuskareissa tai avoimissa päiväkerhoissa? MLL ja seurakunnat ainakin järjestävät niitä. Ja jos tuntuu vaikealta mennä niin muista että siellä on muitakin jotka ovat ensimmäistä kertaa eivätkä tunne vielä ketään.

Myös neuvolan kautta voi löytyä äitikavereita, ota tilanteesi siellä rohkeasti puheeksi.

Kivaa syksyä sinulle ja vauvallesi.

Mä epäilen että meillä johtuu siitä että äiti uskaltaa mulle sanoa helpommin kuin siskolle. Olen se jonka lapsia ei otettu yökylään.

Tai sitten muistutan äitiäni niin paljon että hän ei siedä sitä koska ei ole koskaan ollut tyytyväinen itseensä. Hän on myös ylipainoinen ja viimeksi tokaisi minulle että hyvä kun joku on tullut äitiinsä. Siskoni ovat sirompia, itse olen isoluinen mutten ylipainoinen.

Vierailija kirjoitti:

En voi sille mitään, mutta ap:stä tulee minulle mielikuva eräästä äidistä, jota sattumalta olen nähnyt kun olen ollut kotona oman lapsen kanssa. En osaa selittää sitä lyhyesti enkä edes kauhean nätisti, joten sanon suoraan: tämä äiti on todella outo.

Hän jotenkin täyttää tilan itsellään. Oli se sitten bussin keskiosa, leikkipuisto tai lähikauppa, niin hän täyttää sen. Hän puhuu hieman liian kovalla äänellä, hieman monotonisesti, ja tuijottaa hieman liian intensiivisesti ja hieman liian pitkään. Hän puhuu vain lapsestaan ja kyselee koko ajan omastani. Hän on rasittavaa seuraa, ja hieman nolokin (anteeksi etten osaa sitä paremmin kuvailla).

Voin kuvitella että hänen läheisillään on kestämistä. Ja ap kuulostaa masentuneelle ja väsyneelle mikä on ymmärrettävää, mutta minustakin kuulostaa siltä että äitisi on ollut etäinen jo ennen kuin sait lapsen. Ei se tietenkään oikein ole, mutta ihmisiä me ollaan kaikki.

Voin olla outo ja raskasta seuraa. Olen nukkunut kuukausia parin tunnin pätkissä ja melkein sulkeutunut neljän seinän sisään. Sen uskon että en ole kovin kiinnostava ja hauskaa seuraa.  Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi voi oikeasti olla uupunut. Vuorotyö vanhemmalle ihmiselle on tosi rankkaa, menopaussi tuo uniongelmista muutenkin.

Ap:n äiti jaksaa kuitenkin olla veljen lasten kanssa? Miksei se menopaussi silloin vaivaa? Pari tuntia viikossa ei todellakaan ole paljoa.

Ehkä toinen lapsista imee loputkin voiman ja toinen taas pikemmin antaa energiaa kuin vie sitä.

Tuntuisi tuollainen minustakin pahalta. Onko teillä muuten (lapsuus ja nuoruus) ollut normaalit välit? Toivottavasti tilanne ratkeaa. Tsemppiä!