Asiantuntija varoittaa sinkkuja "nolla-ajasta"

vain taivas on rajana kirjoitti:

Kyllähän noita harrastuksia tosiaan on "miesten" sellaisia joihin osallistumalla nainen voi jopa kumppanin sitä kautta löytää. Kalliita eivät välttämättä kaikki ole.

Mainitaan jo täällä mainittu frisbee golf, se on hauskaa pelata ja luontevasti pääset jutulle mielenkiintoisen kaverin tykö kun kohtaatte radalla - etenkin jos esittäydyt ja pyydät "apua" kun olet lajin vasta aloittanut. Varmasti mukava ja ystävällinen mies auliisti alkaa neuvomaan ja opastamaan lajin saloihin. Hintakaan tällä harrastuksella ei ole este, parilla kympillä jo saat pari kolme erilaista peruskiekkoa jolla pärjää alkuun ihan hyvin.

Muita harrasteita jos mietin niin seinäkiipeily tulee mieleen, se on vähän unisex laji kanssa jossa käy sekä naisia että miehiä harrastelemassa. Eräs tuttava pariskunta mm. tapasi tätä kautta ja nyt yhdessä edelleen jatkavat harrastusta - hinnoista en ihan ole perillä mutta en usko että ainakaan töissä käyvälle olisi ylitsepääsemättömän tyyristä.

Joku aikaisemmin koitti päteä, että suunnistaminen olisi vain surullista yksilösuorittamista - tämä on mielestäni väärä mielikuva myöskin. Olen itse harrastanut nuorempana viikottaisia paikallisrasteja ja kyllä siellä paljon oli käyvijöitä, eri ikäisiä, miehiä kuin naisia ja eri tason suunnistajia (helppoja, vaikeita / lyhyitä ja pitkiä ratoja suunnistavia). Voihan sinne mennä vaikka kaverin kanssa ja etsiytyä jonkun nuoren miehen tykö taas neuvoa kysymään - varmasti selostaa mm. suunnistusymbolit kartasta, neuvoo kuinka pysyä kartalla siellä luonnossa jne opastaa. Tarvittaessa takuulla lähtee esim. lyhyelle 3km reitille opettajaksi mukaan. Laji ei myöskään montaa euroa maksa per suunnistuskerta.

Geokätköily joka periaatteessa on myös eräänlaista suunnistamista toki on aika yksin samoilua, ellei satu olemaan kaveriporukkaa kenen kanssa harrastella.

Tuli muuten mieleen aikaisemmin haukutusta sulkapallostakin sellainen ajatus (perinteisesti kaveriporukalla tai jollakin sovitulla harrastusporukalla kuten työkaverin kanssa tätä lajia yleensä pelataan sovittuna ajankohtana) että ei välttämättä ihan pois suljettu ja pöhkö vaihtoehto tämäkään. Eikö tämän pariin voisi sopia jossain tindereissä tai yodler sovelluksissa treffejä jonkun kanssa? Pelailee esim. sen vartin-20min ja jos ei seura miellytä niin kohteliaasti lopettaa ja vetoaa että on muitakin menoja vielä päivälle joihin on kiire - jos taas viihtyy niin lätkii vaikka sen koko tunnin vuoron ajan sitä sulkaa. Välineet saa vuokrattua monin paikoin ja jos muutenkin harrastelee ja pitää lajista niin oma perus mailakaan ei 50€ enempää paljoa maksa - välineurheilijat ja tosiharrastajat ostaa sitten niitä 200-300€ mailoja.

Joku mainitsi veneilynkin mutta itse allekirjoitan ainakin, että se on pääosin meidän miesten laji ja yleensä vähän sellaisten bättre folk -ihmisten. Melonta sen sijaan on varsin sukupuolineutraali laji sekin, miksipä ei sitä kokeilisi. Voihan sieltäkin löytää tulevan kumppaninsa tai sitten käy vain kaverin kanssa pitämässä hauskaa. Kesällähän tämä on ihan mukavaa puuhaa vesillä.

(jatkuu seuraavassa viestissä)

Ihan extempore tuli mieleen, että jotkut kamppailulaji seurat tai ammattilaiset järjestävät välillä esim. itsepuolustus juttuja/kursseja. Sehän on ihan yleishyödyllistä osata muutama tekniikka ja kikka kuinka puolustautua esim. kun omaisuuttasi yritetään ryöstää, miten pääset irti vaikka vahva ihminen tarttuu kovaa käteen kiinni, kuinka irrottautua kuristusotteesta yms. Näihin voi mennä vilpittömin mielin päiväksi pariksi sen muutaman tunnin opiskelemaan ja mahdollisesti tutustua vastakkaiseen sukupuoleenkin - usein eivät edes maksa mitään vaan silkalla vapaaehtoistyöllä pyörivät nämä kurssit tai jos maksaa niin ihan hiluja se seura siitä pyytää.

"Perinteisemmissä" ympyröissä voi myös tutustua miehiin harrastuksen varjolla. Ihan varsinaisilla biljardi saleilla tai pubin bilisnurkkauksessa varmaan helposti saa peliseuraa kun heittää haasteen jollekkin mukavalle miehelle. Kallista ei pelailu yleensä ole.

Vähän erikoisempaa harrastusta jos haluaa (jossa lajia harrastavan hyvän ystävän puheiden mukaan käy samanikäisiä nuoria naisiakin) niin heitän vielä laskuvarjohyppäämisen. Kokeilemaan pääsee ihan ummikkona tandem-hyppyä missä kokenut hyppymestari ensin vähän opettaa suoritusta, käy turvallisuus jne hommat läpi ja sitten vain koneeseen. Hintaa taitaa olla muistaakseni noin 40-50€ tuolla tandemilla kun hyppäät mestarin kanssa. Jos laji sytyttää nin pääsee kokemuksen kartuttua itsenäisestikkin hyppäämään kun on kaikki kelpoisuus jutut suorittanut jne - kallista toki on tämä laji mutta kyllähän laji joka säväyttää ja josta nauttii saakin maksaa. Mielestäni harrastuksiin käytetty raha ei ole hukkaan heitettyä (joku esim. ostaa 10 000€ hevosen). Kaverille maksaa tällä hetkellä muistaakseni noin 15€ per hyppy kun itsenäisesti saa hypätä. Viikonloppuisin kelistä riippuen voi päivässä hypätä 3-8 kertaa.

Mitä on muuten tapahtunut klassikolle eli uimarannan rantalentiskentille? Itse muistan kun aikaisemmin siellä saattoi yksin tai pienen kaveriporukan kanssa eksyä tuntemattoman porukan kanssa pelailemaan kun heiltä esim. puuttui pari pelaajaa peleihin. Tämä oli nuorena miehenä ihan kivaa puuhailua kesälomilla.

Isommissa kaupungeissa vähän edellä olevaan viitaten: eikö puistoissa enää pelata mölkkyä tai petankia? Minut pyydettiin opiskeluaikoina useasti näihinkin mukaan jos norkoilin puistossa aurinkoa ottamassa.

Kyllä näitä ideoita keksisi vaikka pienen kirjan jos enemmän aikaa käyttäisi miettimiseen. Mielikuvitusta ja ennakkoluulotonta kokeilunhalua vähän peliin hei :)

T. Mies 26v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen löytänyt miehiä opiskelupaikoista ja töistä. Helkkarin loukkaavaa ja jotain hyvin synkkää kuvaa antavaa puhua jonkun elämästä nolla-aikana. Olen itse ääri-introvertti ja kelpuutan vain kumppanin, jolle se on ok. Toiveeni on yksinkin viihtyvä nörttimies, joka ei painosta sosiaalisiin rientoihin. Todennäköisemmin nyt taas sinkkuna sellaisen löytäisin netistä kuin baarista. Kesälomani oli ihan mahtava, olin suurimman osan ajasta täysin yksin ja kyllä, mökkeilin vanhempieni kanssa.

Samat ajatukset. Yksin vietetty aika ei ole koskaan nolla-aikaa. On tärkeää osata olla luontevasti itsensä kanssa. En lukenut tuota juttua enkä tiedä onko tätä sanottu siinä, mutta joskus olen kuullut myös perheen/sukulaisten kanssa vietettyä aikaa kutsuttavan nolla-ajaksi, mikä on aika hurjaa. Joo, ehkä vanhempien tai sisarusten kanssa hengaillessa ei tapaa kumppania, mutta ei kai se voi olla koko elämän sisältö muutenkaan. Ihmissuhteita pitää myös ylläpitää. Läheisten ja tärkeiden ihmisten kanssa oleminen ei ole nolla-aikaa.

Ei kai tässä tarkoitettukaan että ystävien, perheen kanssa tai yksin mielekkäästi vietetty aika on arvoltaan nolla yleisesti ottaen ja siten merkityksetöntä ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Vaan jos mielii parisuhteeseen, niin silloin mahdollisuus näissä tilanteissa löytää se kumppani = 0.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heli Vaaranen fiksu nainen <3. Olisi hänenlaisiaan enemmän.

Lisäksi pari ilmaista vinkkiä sinkkuneideille. Kun menette niihin uusiin harrastuksiin, niin valitkaa sellainen josta ovat kiinostuneet myös miehet. Ellette ole lesboja. Yrittäkää tietoisesti hymyillä mahdollisimman paljon. Kukaan ei halua lähestyä naista jolla on naama koko ajan norsun**tulla (aka resting bitch face syndrome). Jutelkaa monen eri miehen kanssa, ei vaan sen komeimman, koska muuten teillä on riski päätyä vain yhdeksi loveksi "aseen" tuppeen. Älkää antako liikaa painoarvoa mystiselle kemialle. Muuten unelmamies voi jäädä vain yhdeksi karusellikierrokseksi. Olkaa avoimia ja hyväksykää treffipyyntöjäennakkoluulottomasti. Älkää antako tylyjä julkisia pakkeja, hoitakaa asiat hienotunteisemmin.

Ja kyllä lähtee...

En kaunistele asiaa, minua lähestyy joko liian rumat ja/tai vanhat miehet. Ne ok-näköiset miehet eivät lähesty, mikä on sääli sillä juuri sellaista haluan eniten. Olen itse ihan tavallinen nainen, en mikään missi enkä etsi komistusta. Ei uppoa minuun sellaiset miehet ollenkaan. Mikä minussa on vikana? Kun taas itse lähestyn tällaisia miehiä, he suunnilleen juoksevat karkuun. Missä vika?

En halua loukata, mutta ihan oikeasti kannattaa päivittää käsitys itsestäsi ja arvioida uudelleen se, millaisia miehiä voit saada ulkonäkösi/olemuksesi/antamasi ensikuvan perusteella. Itsekin olin nuorena sellainen, että sain seuratarjouksia niiltä komeimmilta. Pitkän parisuhteen jälkeen jotenkin olin mielessäni taas siinä pisteessä, että no niin, kenttä on auki vain valikoimaan mieluisat päältä... Ei se enää niin vaivatonta ollutkaan, tajusin kyllä nopeasti, että hetkinen, olen kuitenkin jo 43-vuotias, BMI 25, kahden lapsen yh...  =D Ei mulla vaan ole tarjota enää sitä samaa mitä silloin nuorena (enkä toki mitään 25-vuotiaita katsellutkaan). Vähänhän se teki tiukkaa tehdä tämä reality check, mutta toisaalta nyt tuntuu, että ne parhaimmat miehet onkin taas juuri "tällä tasolla". Siis luonteeltaan parhaat, rupsahtaneitahan tässä ikäluokassa alkaa olla jo itse kukin... =)

Nääh. Netti oli lopulta se kaikista tehokkain väline ja parin kuukauden kokeilun jälkeen tapasin aviomieheni. Olen aika varma, että yhtä täydellistä kumppania ei olisi löytynyt mistään muualta.