Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää onko nainen kiinnostunut sinusta?
Kommentit (69)
Varattu nainen käyttäytyy ainakin lähes töykeästi ihastuneena. Yrittää kaikin keinoin pitää tiedon itsellään eikä halua jäädä kiinni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan hullun ihastunut erääseen työkaveriini enkä ikinä katsele häntä tai hymyile hänelle.
Nainen 23v
Miksi et? Kerro syy! Itse miehenä kyllä koitan tehdä selväksi olevani kiinnostunut vaikken sitä suoraan sanokkaan.
Kyllähän sinkut yleensä lirkuttelee ja näyttää kiinnostusta, mutta varatut on tosi outoja. Jos nainen välttelee jatkuvasti katsettasi ja saat hänestä outoja viboja, hän joko inhoaa sinua tai on nimenomaan ihastunut sinuun. Jos naisella ei ole syytä inhota sinua, on vastaus jälkimmäinen.. :)
Olen varattu nainen ja kerran ihastunut toiseen mieheen. Silloin käyttäydyin hyvin asiallisesti, jopa välttelevästi. Ei puhettakaan mistään kiinnostuksen osoittamisesta vaikka melko vahvojakin tunteita oli... Ei varatut naiset tee aloitteita, joten turha odottaa heiltä sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
useinhan mies ei sitä tiedäkään aikoihin kun nainen pitää sen tiedon itsellään. mutta sitten kun ei voi enää pitää tietoa itsellään, niin pitkistä katseista ainakin. katse hakeutuu sinne missä ihastus on. jos hän katsoo takaisin menee hämilleen ja väistää katseen mutta kohta jo katselee uudestaan. flirtistä, nainen voi muuttua hyvinkin ulospäinsuuntautuneeksi ja hakea miehen huomiota miten hänen persoonansa käyttäytyykin siinä tilanteessa. se, että nainen uskoutuu ja kertoo asioistaan on hyvä merkki, hän luottaa sinuun. ja lopulta nainen toivottavasti kertoo miehelle ujosti pakon edessä, mä tykkään susta!
Voi pitää kaverina ja jutella sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tähän mitään autaaksi tekevää vastausta ole. Jotkut ihmiset aistivat asioita herkästi ja toiset eivät usko, vaikka suoraan sanoisi, että tykkään susta muuten aika helvetin paljon. Katseet on mun mielestä enemmän sellaisia kulmain alta vilkaisuja kuin suoraa tuijotusta, vähän sellaisia vaivihkaisia. Hymykin on erilainen kuin muille. Sitä on tosin vaikea selittää, miten se on erilainen - tässä kai sitten tarvitaan sitä herkkävaistoisuutta.
Minä ja ihastukseni kyllä katsomme toisiamme pitkään. Alun vilkuilun jälkeen. Molemmat tietävät mistä on kysymys. Hän katsoo minua välillä ihanan vakavasti, välillä haastaen kuin haluisi minun sanovan kaiken ääneen, välillä kiusaten. En ole kokenut mitään yhtä huumaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tähän mitään autaaksi tekevää vastausta ole. Jotkut ihmiset aistivat asioita herkästi ja toiset eivät usko, vaikka suoraan sanoisi, että tykkään susta muuten aika helvetin paljon. Katseet on mun mielestä enemmän sellaisia kulmain alta vilkaisuja kuin suoraa tuijotusta, vähän sellaisia vaivihkaisia. Hymykin on erilainen kuin muille. Sitä on tosin vaikea selittää, miten se on erilainen - tässä kai sitten tarvitaan sitä herkkävaistoisuutta.
Minä ja ihastukseni kyllä katsomme toisiamme pitkään. Alun vilkuilun jälkeen. Molemmat tietävät mistä on kysymys. Hän katsoo minua välillä ihanan vakavasti, välillä haastaen kuin haluisi minun sanovan kaiken ääneen, välillä kiusaten. En ole kokenut mitään yhtä huumaavaa.
Tämä tilannehan on jo taputeltu. Itse en osaa kirveelläkään sanoa onko toinen minusta kiinnostunut vai ei. Välillä katsoo minua pitkään ja hymyilee todella aurinkoisesti kun juttelemme jotain arkisia asioita. Välillä ei edes vilkaise minua kun kävelee vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mä oon ihastunut työkaveriini. Ja hän minuun. Hän on aika huono peittelemään omaa kiinnostustaan, esim. kun kävi kesälomalla, toi vain mulle tuliaisen. Hymyilee, katselee, huomioi, tarjoutuu auttamaan, maksaa lounaita, ja on vain ihana kuin koiranpentu...
Ja itse en uskalla katsoa enkä koskea. Välttelen liian intensiivistä katsekontaktia. Koska ei meillä olisi tulevaisuutta. Niin tuntuisi väärältä rohkaista ihastumaan syvemmin. Pakko yrittää suojella häntä, vaikka sitten olemalla kylmä.
Vierailija kirjoitti:
No, mä oon ihastunut työkaveriini. Ja hän minuun. Hän on aika huono peittelemään omaa kiinnostustaan, esim. kun kävi kesälomalla, toi vain mulle tuliaisen. Hymyilee, katselee, huomioi, tarjoutuu auttamaan, maksaa lounaita, ja on vain ihana kuin koiranpentu...
Ja itse en uskalla katsoa enkä koskea. Välttelen liian intensiivistä katsekontaktia. Koska ei meillä olisi tulevaisuutta. Niin tuntuisi väärältä rohkaista ihastumaan syvemmin. Pakko yrittää suojella häntä, vaikka sitten olemalla kylmä.
Miksi ei olisi tulevaisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt että pyytäisin ihastustani ihan kaveripohjalla antamaa minulle naisnäkökulmaa unettomuuteeni, joka johtuu hänestä. En tietenkään paljastaisi ainakaan moneen päivään kenestä on kyse, antaisin hänen arvailla. Onkohan tämä liian uhkarohkeaa? Pitäisikö minua ihan sekopäänä? Rupee huumori jo loppumaan itseltä :D
No ainakin siitä tietää, ettei hän ole kiinnostunut, jos hän ei hymyile, ei osoita mielenkiintoa, ei soita, laita viestejä, ei halua tavata, jne. Kun naista ei kiinnosta mies, niin hän pitää miehen etäällä. Ystävänä voi olla mukava ja hymyillä, muttei edistä suhdetta millään tavalla vaan pitää yllä kevyttä tuttavuutta. Monesti kyllä tälläinen ystävyystuttavuus voi merkitä mielenkiintoa, mutta naisella voi silloin olla estoja, eikä uskalla torjumisen pelossa lähestyä miestä.
Jos minä ihastun, niin ainakin soittelen, laitan viestiä, hakeudun hänen seuraan ja suunnittelen uusia tapaamisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen varattu nainen ja kerran ihastunut toiseen mieheen. Silloin käyttäydyin hyvin asiallisesti, jopa välttelevästi. Ei puhettakaan mistään kiinnostuksen osoittamisesta vaikka melko vahvojakin tunteita oli... Ei varatut naiset tee aloitteita, joten turha odottaa heiltä sellaisia.
Puhu vaan omasta puolestasi. Ex-vaimoni kyllä antoi ymmärtää työpaikallaan, ja lopulta myös ymmärsi antaa. Eli petti jonkun työkaverinsa kanssa. Että kyllä näitäkin tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mä oon ihastunut työkaveriini. Ja hän minuun. Hän on aika huono peittelemään omaa kiinnostustaan, esim. kun kävi kesälomalla, toi vain mulle tuliaisen. Hymyilee, katselee, huomioi, tarjoutuu auttamaan, maksaa lounaita, ja on vain ihana kuin koiranpentu...
Ja itse en uskalla katsoa enkä koskea. Välttelen liian intensiivistä katsekontaktia. Koska ei meillä olisi tulevaisuutta. Niin tuntuisi väärältä rohkaista ihastumaan syvemmin. Pakko yrittää suojella häntä, vaikka sitten olemalla kylmä.
Miksi ei olisi tulevaisuutta?
Hän on sellaisesta maasta/kulttuurista, että kivinen tie olisi edessä. Mutta vetovoima on kova.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin aikoinaan korviani myöten ihastunut työkaveriini ja luulin, että hänkin ois sen huomannu. Punastuin ja takeltelin sanoissani, jos oltiin vaikka hississä kahestaan, vitkuttelin töistä lähtöä, jotta saatais olla kahden ja todellakin hymyilin hänelle ja paljon. Hakeuduin myös hänen lähelleen keinolla millä hyvänsä. :-D Ei päädytty yhteen vielä silloin, kun oltiin yhteisessä työpaikassa, vaan mies lähetti mulle viestin melkeen kahen vuoden päästä. Nyt ollaan oltu yhdessä yli kaksi vuotta. <3
Joo, olin ite liian arka tekemään alotetta, joten neuvon, et ole sä se rohkea ja kysy naista just vaikka sinne leffaan. Muuten vatvot aina, oisko pitäny tehdä jotain. Mähän mietin tota miestä todella usein, vaikka ei oltu enää samassa työpaikassa, melkeen päivittäin. Joten vaikka nainenkin ois ihastunu, hän ei välttämättä uskalla tehdä asialle mitään. :-D
Riippuuhan se siitäkin, miten itse käyttäydyt. Aika rohkea nainen saa olla, jos jollekin vakavalle mysteerimiehelle hymyilee ja flirttaa. Siis jos ei kunnolla tunne. Jos taas itse olet rohkea ja hymyileväinen, niin todennäköisesti sinusta kiinnostunut nainen käyttäytyy sinua kohtaan samoin, ellei ole jostain syystä erityisen estynyt.
Menin kuntosalilla juttelemaan eräälle naiselle joka oli vilkuillut minua, mutta nainen vain katsoi säikähtäneen näköisenä muualle ja odotti että lähden muualle. Arvatkaa hävettikö...
Vierailija kirjoitti:
Menin kuntosalilla juttelemaan eräälle naiselle joka oli vilkuillut minua, mutta nainen vain katsoi säikähtäneen näköisenä muualle ja odotti että lähden muualle. Arvatkaa hävettikö...
Mieti kun tuo kävisi työkaverin kanssa. Olisiko kivaa jatkaa töissä?:D
tuntematta naista ja hänen omia toimintatapojaan, ei mitenkään.
Ensin pitäisi oppia lukemaan just häntä semmoisen 4-10 vuoden ajan, sitten vasta osaa kertoa mitä hän oikeasti tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mä oon ihastunut työkaveriini. Ja hän minuun. Hän on aika huono peittelemään omaa kiinnostustaan, esim. kun kävi kesälomalla, toi vain mulle tuliaisen. Hymyilee, katselee, huomioi, tarjoutuu auttamaan, maksaa lounaita, ja on vain ihana kuin koiranpentu...
Ja itse en uskalla katsoa enkä koskea. Välttelen liian intensiivistä katsekontaktia. Koska ei meillä olisi tulevaisuutta. Niin tuntuisi väärältä rohkaista ihastumaan syvemmin. Pakko yrittää suojella häntä, vaikka sitten olemalla kylmä.
Miksi ei olisi tulevaisuutta?
Hän on sellaisesta maasta/kulttuurista, että kivinen tie olisi edessä. Mutta vetovoima on kova.
Ja alapeukut viuhuvat :). Luulette varmaan, että hän on maahanmuuttaja tai turvapaikanhakija? Ei ole, emme asu Suomessa. Vai eikö saa ollenkaan ihastua ulkomaalaiseen? Tervetuloa vuoteen 2017, jolloin kansojen väliset avioliitot ovat arkipäivää.
Vai onko kyseessä romanttinen alapeukku - koska kyllähän rakkaus voittaisi kaiken muun? Ei se taida tässä tapauksessa voittaa.
Olen aivan hullun ihastunut erääseen työkaveriini enkä ikinä katsele häntä tai hymyile hänelle.
Nainen 23v