Pian taas nähdään klassikko: yläkoululaiset eivät kaikki osaa kuukausia!

Vierailija kirjoitti:

Provo. Lapsista jotka ei ole käyneet kirjastossa on kuultu, mutten usko etteikö osaisi seiskat kuukausia, kun pitäähän ne osata jo englanniksi tuossa vaiheessa.

Suurin osa aikuisistakaan ei osaa kuukausia englanniksi. 

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku alakoulun ope tulla kertomaan, mitä siellä koulussa nykyään opetetaan?

Tottahan noi kellot, ajat, ajan kulumiset, se, että minuutissa on todellakin 60 eikä 100 sekuntia yms, käydään joka vuosi, samoin kalenteri ja kuukaudet. Omassa luokassa on koko ajan kuukaudet sekä viikonpäivät joka päivä tarkastelussa.

Minulla on siis kuudes luokka. Osa oppilaista ei todellakaan osaa esim kertotauluja, kuukausia, viikopäiviä tai kelloa, koska niitä ei vaan kiinnosta. Tai englannin ja ruotsin sanoja, koska Google-kääntäjä. Eivät ole oppineet tukiopetuksessa, leikeillä, lauluilla, koulun jälkeen vanhempien kanssa.. Vanhemmat ovat sitä mieltä, että jos lapsi päättää olla oppimatta niin ei sille mitään voi, ei lasta saa pakottaa tai lapselle tulee paha mieli ja lapsi menee lukkoon. Oppimisvaikeuksista ei siis ole kysymys, pelkstä asenteesta. Kun tieto on kännykässä niin ei vaivauduta opettelemaan.

Toki suurin osa osaa nuo oikein hyvin ja heille jääkin toisinaan ylimääräistä aikaa oppitunneilla esim lautapeleihin, syventävään ohjelmointiin, piirtämiseen, lukemiseen, leikkeihin, askarteluun, robotiikkaan, kemian ja ysiikan kokeisiin... Oman mielenkiinnon mukaan saavat valita puuhaa kun puupäät opettelevat kelloa ja kertotauluja ja valittavat, kun he eivät saa itse valita kyseisen tunnin ohjelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Uskokaa tai älkää, mutta tämä on todellisuutta ettei oikeasti osata kaikkia kuukausia ulkoa. Ei muisteta monesko kuukausi on esim. kahdeksas tai neljäs.

Ei toki koske kaikkia oppilaita todellakaan, mutta omalta luokalta löytyi pari tälläistä järjenjättiläistä.

Muutama vastaava tapaus löytyi myös joissa ns. perusasiat on aivan hukassa:

Ei osata sijoittaa kartalla omaa kotikaupunkiaan ja ne jotka osasivat suurinpiirtein, eivät tietäneet kummalla puolella omaa kaupunkia on kartalla vieressä oleva iso kaupunki (Tampere)

Ei osattu väli-ilmansuuntia. Ei mitään käsitystä missä on kaakko tai luode. Hyvä kun edes nämä käsitteet tiedettiin.

Luultiin että kuu loistaa itsestään ja antaa meille samalla tavalla valoa kuin aurinko.

Tiedettiin sana kuukautiset, mutta ei sitä mitä se tarkoittaa. Eli siis ei ollut mitään käsitystä siitä että naisen sisäisissä sukupuolielimissä tapahtuu kuukausittain jotain. Luultiin että verta vaan vuotaa huvin vuoksi kerran kuussa ja se kestää aina vaan päivän DD:

Ei tunnistettu kuusta ja mäntyä toisistaan edes luonnossa eikä sen paremmin kuvistakaan.

Ei tiedetty päävärejä (punainen, keltainen ja sininen)

Tämä on todellisuutta, näitä asioita ei oikeasti osattu vielä edes 9. luokalla. Olen siis 2015 päässyt peruskoulusta ja pääsin todistamaan ikäluokkani sivistystä. Ala asteella taas oli käytännön ongelmat. 11-vuotiaana ei osattu luistimia laittaa jalkaan, alemmilla luokilla ei osattu kuoria perunoita ja laittaa kenkiä. Ei tiedetty missä kuussa oli syntynyt, ei aina edes oliko kesällä vai talvella. Luultiin että Suomessa on kuningas eikä tiedetty käsitettä presidentti.

Tämä on todellisuutta, ei tietenkään kaikilla lapsilla mutta huolestuttavan yleinen piirre. Ja siis painotan että nämä ihmiset olivat täysin normaaleja. Olivat vain tietämättömiä ja eläneet pahvilaatikoissa. Vanhemmat eivät ole opettaneet mitään eikä ole asioista puhuttu. Ilmeisesti laitettu kaikki yhteiskunnan vastuulle ja tässä on tulos. Saa kyllä hävetä mutta eihän se pelkästään lasten ja nuorten vika ole, kun vanhemmat eivät huolehdi mistään. Luulisi tietysti että itseä hävettäisi oma tietämättömyys perusasioista, se tahtoo vaan olla niin yleistä ettei sellaista osata hävetä.

Miksi kenenkään pitäisi osata laittaa luistimia jalkaan? 99% ihmisistä ei ikinä luistele missään muualla kuin koulussa. Toisin kuin uiminen niin luistelemisesta ei ole mitään hyötyä ihmiselle. 

Noi kaikki asiat mitä luettelit on opettajan tehtävänä opettaa. Jos opettajat eivät tee työtään niin se ei ole oppilaan vika.

Miehelle on yhä jotenkin hankala hahmottaa että esim. "viides kuukausi" on nimeltään toukokuu. Samoin jos miettii montako tuntia on esim klo 10-17.30 välillä niin alkaa laskemaan sormin.

Ihan täyspäinen ukko kuitenkin kyseessä ja on esim. matemaattisesti ihan keskivertoa lahjakkaampi. Olis kiva tietää, mistä noi vaan kertoo ettei "osaa" noita ulkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku alakoulun ope tulla kertomaan, mitä siellä koulussa nykyään opetetaan?

Tottahan noi kellot, ajat, ajan kulumiset, se, että minuutissa on todellakin 60 eikä 100 sekuntia yms, käydään joka vuosi, samoin kalenteri ja kuukaudet. Omassa luokassa on koko ajan kuukaudet sekä viikonpäivät joka päivä tarkastelussa.

Minulla on siis kuudes luokka. Osa oppilaista ei todellakaan osaa esim kertotauluja, kuukausia, viikopäiviä tai kelloa, koska niitä ei vaan kiinnosta. Tai englannin ja ruotsin sanoja, koska Google-kääntäjä. Eivät ole oppineet tukiopetuksessa, leikeillä, lauluilla, koulun jälkeen vanhempien kanssa.. Vanhemmat ovat sitä mieltä, että jos lapsi päättää olla oppimatta niin ei sille mitään voi, ei lasta saa pakottaa tai lapselle tulee paha mieli ja lapsi menee lukkoon. Oppimisvaikeuksista ei siis ole kysymys, pelkstä asenteesta. Kun tieto on kännykässä niin ei vaivauduta opettelemaan.

Toki suurin osa osaa nuo oikein hyvin ja heille jääkin toisinaan ylimääräistä aikaa oppitunneilla esim lautapeleihin, syventävään ohjelmointiin, piirtämiseen, lukemiseen, leikkeihin, askarteluun, robotiikkaan, kemian ja ysiikan kokeisiin... Oman mielenkiinnon mukaan saavat valita puuhaa kun puupäät opettelevat kelloa ja kertotauluja ja valittavat, kun he eivät saa itse valita kyseisen tunnin ohjelmaa.

Kertotaulujen opettaminen pitäisi kieltää laissa. Lapsille pitää opettaa matematiikkaa eikä ulkoaoppimista.

Turha sinä opettajana vanhempia syytät. SINÄ olet se opettaja ja SINUN velvollisuus on opettaa. Jos oppilaat ei osaa kurssin/vuoden lopussa mitä pitää niin ne jätetään luokalle. Sekin on SINUN vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Miehelle on yhä jotenkin hankala hahmottaa että esim. "viides kuukausi" on nimeltään toukokuu. Samoin jos miettii montako tuntia on esim klo 10-17.30 välillä niin alkaa laskemaan sormin.

Ihan täyspäinen ukko kuitenkin kyseessä ja on esim. matemaattisesti ihan keskivertoa lahjakkaampi. Olis kiva tietää, mistä noi vaan kertoo ettei "osaa" noita ulkoa.

Jos minun puolisoni puhuisi minusta niin kuin sinä miehestäsi niin se olisi avioero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskokaa tai älkää, mutta tämä on todellisuutta ettei oikeasti osata kaikkia kuukausia ulkoa. Ei muisteta monesko kuukausi on esim. kahdeksas tai neljäs..

Jos opettajan näkökulmasta  on todellisuutta  "ettei muisteta monesko kuukausi on eism kahdeksas tai neljäs", niin miten se auttaa tietämään, että neljäs kuukausi on huhtikuu ja kahdeksas kuukausi on elokuu?

Oletteko todella sitä mieltä, että kaiken opettaminen on open tehtävä? Eikö mitään enää opita kotona? Jos oppilas ei yläkoulussa osaa kuukausia eikä pysty lukemaan päivämääriä, niin kenen aineenopettajan toimenkuvaan niiden opettaminen edes kuuluu?

Meillä on koulutuslaitos ja ylipalkatut opettajat sitä varten että ne opettaa lapsia. Jos ne eivät sitä tee niin potkut niille pitää antaa.

Vierailija kirjoitti:

Parin viikon päästä alkaa koulu ja uudet seiskat saapuvat. Taas kerran huomataan se tosiasia, etteivät kaikki 12-13-vuotiaat osaa kuukausia tai niiden järjestystä siis suomeksi. Itse opetan englantia ja vittuilen aina huolella, jos ja kun joku seiskaluokkalainen ei osaa kuukausia. Muistan aina mainita, että kuukaudet opitaan jo eskarissa tai edes vanhempien opettamana. Kun asia ekan kerran tuli vastaan, luulin minua vedätettävän. Mutta totta oli.

  Minä jo sitäkin olen ihmetellyt, kun meidän perheen nuoret eivät tiedä, montako päivää on missäkin kuukaudessa. Olen koettanut opettaa heille saman kuin isäni minulle: "Syys-, huhti-, kesä-, marraskuuss` on päivää kolmekymmentä, kahdeksankolmatta helmikuuss`, vaan muissa yksineljättä."  Tuolla rimssulla olen pärjännyt koko ikäni, mutta nuoret vain tukkivat korvansa, kun aloitan. Älypuhelimesta tietysti näkee nopeasti, mutta eikö nykyään enää ulkoa opetella mitään. Onhan se aivovoimistelua ainakin.

Vierailija kirjoitti:

En usko. Ei voi olla totta, ettei ne osaa. Osaako ne osoitteensa ja nimensä?

Kertasimme neljäsluokkalaisten kanssa mm. kuukausia ja aakkostamista siten, että oppilaiden piti asettua jonoon syntymäkuukauden tai nimen alkukirjaimen mukaan. Etunimen mukaan järjestäytyminen sujui jotenkuten, vaikka aakkosissa olikin hapuilua, mutta yllättäen luokassa olikin useita oppilaita, jotka eivät tienneet SUKUNIMEÄÄN! Tai sitä syntymäkuukautta.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan oppilaille on vähän pakko kettuilla. Muuten he eivät näe mitään syytä opetella asioita. En koskaan osoita kettuilua kellekään henkilökohtaisesti ja huomioin intergroidut oppilaat. Kerron normaaleille oppilaille kuitenkin, mitä heistä nuorina aikuisina ajatellaan, jos he eivät kuukausia (tms.) osaa.

Ja miksiköhän luokassa on järjestyshäiriöitä ja oppilaat kettuilevat opettajalle?

Ettei vain opettaja anna omalla käytöksellään ja kielenkäytöllään esimerkin, kuinka käyttäydytään, niin hyvässä kuin pahassa.

Niin mielelläni kaataisin oppilaideni päähän opetussuunnitelman asiat, jos heidän päässään olisi sellainen mystinen aukko.

Totuus on kuitenkin valitettavasti se, että ihan jokainen joutuu itse ottamaan sen opetuksen vastaan, kuuntelemaan ja keskittymään, ja opettelemaan ne asiat. Ei opettaja sitä voi sinun puolestasi tehdä.

Mielestäni kaikki on kiinni asenteesta. Kun aletaan opiskella uutta asiaa, sieltä ensimmäinen kysyy "mitä me tälläkin tiedolla/taidolla tehdään?". Eli kyseenalaistavat sitä, että joku heitä luultavasti paljon viisaampi on opetussuunnitelman sisällöt laatinut ja tuhlaavat koko luokan kallista aikaa siihen, että yrittävät provosoida opettajaa perustelemaan ja anelemaan, että he vaivautisivat opettelemaan kyseisen asian. Lisäksi vielä viisastelevat ja ovat ylimielisiä, eivätkä tajua, että kaikista eniten heidän perseilynsä haittaa niitä heidän luokkatovereitaan. Minulle on henkilökohtaisesti aivan yhdentekevää, jos herrasväkeä ei kiinnosta koulunkäynti. Parhaani toki yritän motivoida eri tavoin ja täytyy sanoa, että pienetkin onnistumiset tottavat suurta iloa, mutta kun tuollaisia kivirekiä on luokassa muutama ja loput 20 ovat innokkaita ja motivoituneita oppijoita, niin joskus täytyy tehdä valinta: maanitellako Nico-Janica Routa-Vilinää opettelemaan kuukaudet, vai pitääkö yllä ja vahvistaako suuremman joukon oppimisen iloa.

Luokka on ihana, luokkahenki on hyvä ja luokalla on paljon akateemisesti sekä sosiaalisesti lahjakkaita lapsia, joilla on hyvä tulevaisuus edessään. Sitten on nämä muutama, joita ei vaan kiinnosta ja sitten on vielä erityisluokilta integroidut, jotka kyllä oppivat asiat ja ovat innokkaita. Heistä ei minulla ole mitään pahaa sanottavaa, ainoastaan asennevammaisten huoltajien asennevammaisista lumihiutalejälkeläisistä, joille ei ole ikinä asetettu mitään rajoja, niin tottahan he angstaavat, kun koulussa onkin säännöt ja rajat.

Kettuilun voi hoitaa sivistyneesti ilman vittuilua.

Kai itsekin palauttaisit maanpinnalle sellaisen nuoren, joka kirkkain silmin väittää jotakin ihan hömppää? Vaikkapa jotain tämän tyylistä: Kertotauluja ei elämässä tarvitse mihinkään tai mihin muka tarvitaan janamittakaavan osaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaksikielinen lapsi nauraa surkeille enkunopettajille koulussa. Ääntävät väärin eivätkä tiedä synonyymeja.

...ja siltikään lapsellasi ei ole enkussa kymppiä, koska hän ei osaa opiskella jaksolla vaadittavia asioita esim. kielioppipuolella vaan kuvittelee, että "kaksikielisyys" riittää. Onhan näitä nähty.

En ole tuo alkuperäinen kaksikielisen lapsen äiti mutta minulla on myös kaksikielisiä lapsia ja he oppivat koulussa kieliopin ja paljon paremmin kuin suomalaisessa peruskoulussa. Suomalaiset englannin kielen opettajat ovat peestä. Olisinpa itse tajunnut aikanaan kuinka huonoa opetusta koulussa sai. Olen myös ymmärtänyt Suomesta muuton jälkeen ettei meidän oppilaitoksemme ole ihan niin ihailtu kuin suomenkielinen propaganda antaa ymmärtää:) Tutkimuksia ja tilastoja kun on kaikenlaisia...

Olen yläkoulun aineenope, ja kaikkea tulee vastaan, uskokaa pois. Keväältä viimeisin esimerkki on se, kun olin sijaistamassa omalla vapaatunnillani maantiedon opettajaa. Tehtävänä oli kirjoittaa Suomen karttaan tietyt kaupungit, joet, merialueet yms kohteet. Yksi oppilas ei tiennyt, mikä karttakuvasta oli vettä ja mikä maata. Kyse oli kuitenkin Suomen kartasta.

Ei ne osaa vielä ysilläkään kaikki, vaikka ovat ns. normaalijärkisen rajoissa.

t: erityisope

Vierailija kirjoitti:

Parin viikon päästä alkaa koulu ja uudet seiskat saapuvat. Taas kerran huomataan se tosiasia, etteivät kaikki 12-13-vuotiaat osaa kuukausia tai niiden järjestystä siis suomeksi. Itse opetan englantia ja vittuilen aina huolella, jos ja kun joku seiskaluokkalainen ei osaa kuukausia. Muistan aina mainita, että kuukaudet opitaan jo eskarissa tai edes vanhempien opettamana. Kun asia ekan kerran tuli vastaan, luulin minua vedätettävän. Mutta totta oli.

Typerää provosointia, mutta niin herkkä asia että on pakko vastata. Poikani ei muista kuukausia, se on totta. Totta on myös että hänellä on vaikeuksia hahmotuksessa ja keskittymisessä. Se on myös totta että iso osa opettajista on idiootteja, jotka opettamisen sijaan keskittyvät vittuilemaan lapsille tunneilla. Kunnioitus tätä ammattikuntaa kohtaan on täysin nollassa omakohtaisten kokemusten myötä. Olen myös havainnut etteivät lapsetkaan kunnioita vittuilevaa opettajaaa, vaan sitä opettajaa joka on heille reilu.

Ei ole enää niitä kankaisia kalentereita seinällä. Siitä oli hyvä katsoa ja oppia muistamaan kuukaudet. Oppiiko ne, jos niitä ei näe mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parin viikon päästä alkaa koulu ja uudet seiskat saapuvat. Taas kerran huomataan se tosiasia, etteivät kaikki 12-13-vuotiaat osaa kuukausia tai niiden järjestystä siis suomeksi. Itse opetan englantia ja vittuilen aina huolella, jos ja kun joku seiskaluokkalainen ei osaa kuukausia. Muistan aina mainita, että kuukaudet opitaan jo eskarissa tai edes vanhempien opettamana. Kun asia ekan kerran tuli vastaan, luulin minua vedätettävän. Mutta totta oli.

  Minä jo sitäkin olen ihmetellyt, kun meidän perheen nuoret eivät tiedä, montako päivää on missäkin kuukaudessa. Olen koettanut opettaa heille saman kuin isäni minulle: "Syys-, huhti-, kesä-, marraskuuss` on päivää kolmekymmentä, kahdeksankolmatta helmikuuss`, vaan muissa yksineljättä."  Tuolla rimssulla olen pärjännyt koko ikäni, mutta nuoret vain tukkivat korvansa, kun aloitan. Älypuhelimesta tietysti näkee nopeasti, mutta eikö nykyään enää ulkoa opetella mitään. Onhan se aivovoimistelua ainakin.

Kädet nyrkkiin ja rystysistä kattomaan on helpompi :P

  Tosiaan, tuonkin isä aikoinaan minulle opetti. Mutta sen olen jo kauan sitten unohtanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo. Lapsista jotka ei ole käyneet kirjastossa on kuultu, mutten usko etteikö osaisi seiskat kuukausia, kun pitäähän ne osata jo englanniksi tuossa vaiheessa.

Yläkoululaiset eivät osaa myöskään ilmansuuntia. Siis suomeksi. Alapa siinä sitten selittää, että lounaismurteita puhutaan Lounais-Suomessa, kaakkoismurteita Kaakkois-Suomessa jne. Ei oppilailla ole hajuakaan, missä päin Suomea mennään. Saati että tietäisivät, missä on Pohjanmaa, Savo tai Häme. Me opettelemme ysiluokalla ensin ilmansuunnat ja Suomen maakunnat, ennen kuin pääsemme murteisiin.

Aika monella voi olla vaikea muistaa luode, koillinen, lounas ja kaakko. Itsekin joudun yleensä miettimään sen muistisäännön kautta, paitsi lounaan koska asun nyt Lounais-Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Kettuilun voi hoitaa sivistyneesti ilman vittuilua.

Kai itsekin palauttaisit maanpinnalle sellaisen nuoren, joka kirkkain silmin väittää jotakin ihan hömppää? Vaikkapa jotain tämän tyylistä: Kertotauluja ei elämässä tarvitse mihinkään tai mihin muka tarvitaan janamittakaavan osaamista.

Kertotauluja ei tarvitse mihinkään. Pitää vain osata laskea. 

Kertotaulu on matematiikassa suorastaan rasite eikä hyöty.