Lue keskustelun säännöt.
Vetovoiman laki ja ikävät elämäntapahtumat. Tutustun aiheeseen ja ihmetyttää.
01.08.2017 |
Oon tutustumassa tähän aiheeseen. Oon viime vuodet ollut masentunut ja paljon tapahtunut negatiivista. Esimerkiksi pelkäsin yhden alkkissukulaiseni kuolemaa ja se kuolikin about vuoden sisällä pari vuotta sitten. Eli negatiivinen vetää negatiivista jne. En kuitenkaan ymmärrä, että miten olisin voinut ajatuksillani ja negatiivisilla tunteilla edes auttaa tuon henkilön kuolemaa :(?
Myös vanhempani kuoli tuskalliseen sairauteen. Aloin nyt jossittelemaan, että teinkö jotain väärin. Ajattelin koko ajan, että selvitään ja kyl se parantuu ku nii hyvä ennuste. Ei parantunut.
Olen masennukseni vuoksi ahdistunut. Pelkään esimerkiksi, että päänsärky on aivokasvain. En kai mä tällä pelolla saa sitä aikaiseksi?!! Toki stressi heikentää vastustuskykyä yms yms, mutta tajusitte ehkä pointin. Tai jos ajattelen, että olen terve ja mulla on kaikki ihanasti yms niin ei se estä syöpään sairastumista.
En ymmärrä tätä lakia. Luen siis Salaisuus-kirjaa nyt. Ymmärrän sen siihen pisteeseen, että totta kai jos oot sarvi otsassa koko ajan niin kaikki tuntuu paskalle ja et saa koskaan mitään kivaa. Mutta näiden sairauksien, onnettomuuksien kohdalla en ymmärrä. Kirjassa sanottiin, että jos on ollut onnettomuudessa niin on vetänyt sitä puoleensa. Okei ehkä voi ollakin, että on ollut ahdistunut vaikka ja siksi ajanut autoa aggressiivisesti ja toki riski onnettomuuteen suurenee. Silti tuntuu tosi kamalalle, että olisi ollut minun tai vanhempani vika koko sairastuminen ja siihen kuoleminen.
Miten te muut ootte ajatelleet tän lain ja negatiiviset kokemukset? Mitä tää laki sanoo siihen jos joku tätä harjoittava saa syövän, eihän se tilannut sitä universumilta? Vai vastataanko vaan, että juu ei ollut oikealla taajuudella kuitenkaa ajatukset :o
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin aloittajaa lukemaan ennemminkn Eckhard Tollen Läsnäolon voiman. Siinä ei mässäillä pahuuksilla ja tuollaisilla höpölöpöillä, mitä käyttää mm. uskonlahkot pelotellessaan karjaansa.
Jos olet masenutunut, niin tarvitset lempeää kirjallisuutta, et syyllistävää, ja tuossa Tollen kirjassa on paljon hyvää sinulle. Kenenkään ihmisen aivot eivät ole niin mahtiset, ja jumalalliset että oman ajatuksensa voimalla ihmisiä tapattaisi, ja kasvaimia tehtailisi. :p
Muutenkin kannattaa pitää varansa, ettei tule psykoottisia ajatuksia kun tuollaisia mietit. (psykoottinen tarkoittaa todellisuudesta vieraantunutta)
Tolle on tuossa läsnäolon taidossaan (vähän mindfulness-tyylistä asiaa) varmasti ihan oikeassa, mutta hänelläkin on kyllä aika mielikuvituksellisia juttuja, esim. buddhalaisuuteen (tai muihin uskontoihin) liittyen ja osin myös selvää new age -juttua, ainakin Tollen videoissa netissä on näitä juttuja kosolti. Youtubessa on esim. hänen puheensa Omega Instituutissa New Yorkissa vuodelta 2001 samoihin aikoihin kun terrori-iskut olivat tapahtuneet. On aika erikoisia juttuja kyllä.... Ehkä oli järkyttynyt noista iskuista.
Noissa jossain klipeissä myös spekuloidaan, että nuo puhetilaisuudet olla sattumaa yhtä aikaa terrori-iskujen kanssa?
Ehkä Tolle näki itsensä (ja hänen faninsa) jonain "messiaana" ja universumi oli järjestänyt hänet tarkoituksella puhumaan samaan aikaan New Yorkin terrori-iskujen kanssa?
Eli tämä puoli vieroksuttaa minua Tollessa, vaikka hänellä onkin monia hyviä ajatuksia.
korjaus: "että voiko puhetilaisuudet olla sattumaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten näkyy, tästä aiheesta on todella vaikea puhua saamatta isoa kuralastia niskaansa. Asiasta on käyty enemmänkin keskustelua ketjussa Kristitty mystikko, huhuu. Omasta kokemuksesta tiedän että juuri niin se on, ihminen pystyy omilla tiedostamattomilla uskomuksillaan luomaan itselleen esim. vastoinkäymisiä eikä vain luonnollisesti syntyviä vastoinkäymisiä (syy ja järkevä seuraus), vaan täysin friikkejä sellaisia. Minun on ollut henk koht vaikea tätä hyväksyä, ja jatkuvasti joudun kyseenalaistamaan oman mielenterveyteni ja siksi unohdan mieluimmin koko jutun. En ole tuota yllä mainittua ketjuakaan kovin jaksanut selailla siitä näkökulmasta että kuuluuko systeemiin armon käsite ollenkaan (tyyliin yliluonnollinen olento jeesaa ihmisparkaa), vai onko se vain garbabe in, garbage out -tyyppinen automaatio.
Millä voit todistaa että jollain "tiedostamattomalla uskomuksella" on mitään tekemistä jonkin reaalimaailman vastoinkäymisen kanssa? Ihmisen mielikuvitustahan tämä on. Sullahan pitäisi olla rinnaikkainen todellisuus, jossa voisit elää samaa elämää uskomuksella varustettuna ja ilman uskomusta ja vertailla sitten mitä tapahtuu?
Toki ihmisen tiedostamaton puoli voi vaikuttaa joskus ihmisen käyttäytymiseen ja valintoihin elämässä ja sitä kautta ihan loogisesti vaikuttaa myös asioihin, joita ihmiselle tapahtuu.
Eihän sitä koskaan todistaa voikaan, mutta toisaalta jossain vaiheessa sattumat rupeavat vain tuntumaan liian uskomattomilta ja siinä sitä sitten miettii että olenko hullu vai onko tässä todella jotain. Minulla henk koht on sellainen ongelma, että sen jälkeen kun opettelin visualisoinnin, on ruvennut käymään niin että aina kun jokin asia on minulle erityisen tärkeä, alitajuntani rupeaa jonkun alitajuisen uskomuksen takia järjestämään kummallisia ja uskomattomia vastoinkäymisiä, ja nämä ihan välittömästi. Eka kerta on sattuma, toka kerta on hauska sattuma, kymmenen vuoden jälkeen sattumat eivät ole enää hauskoja vaan kamalia ja pelottavia. Esimerkkinä eräs viimeisimmistä (näitä taphtuu siis jotain 3-4 kertaa vuodessa, koska suunnilleen noin usein tulee jotain arkielämää tärkeämpää), päätin viimein toteuttaa pitkäaikaisen toiveen erään vaativan harrastuksen aloittamiesta. Samana päivänä tapahtui jotain todella ikävää, joka asetti koko jutun kyseenalaiseksi ja minäkin joka harvoin pillitän, pillitin kuin pieni lapsi. Okei, päätin taas kerran että tämä oli sattuma, nyt vain eteenpäin kuten mummo lumessa. Tilasin erään porukan kanssa tarvikkeita suomalaisesta verkkokaupasta. Tarvikkeiden tulo myöhästyi kummallisesti, koska samaan aikaan kyseisiä tarvikkeita saattoi ostaa ihan liikkeistä ympäri Suomea ja tarkoitus oli ollut nimenomaan saada ne nopeasti (asumme lantsulla jne.). Lopulta kuitenkin muut saivat kamansa paitsi minä. Lähetin kaksi sähköpostia varmuudella oikeaan osoitteeseen, ei mitään vastausta. Lopulta soitin, firmassa sanottiin etteivät he olleet saaneet minulta mitään sähköpostia, mutta että he olivat kyllä lähettäneet tavarat jo pari viikkoa sitten. Okei, eivät olleet tulleet perille vaan kadonneet postissa, laitetaan uusi paketti tulemaan. Uutta pakettia ei vain kuulunut. Odotin monta viikkoa koska en enää kehdannut soittaa ja ruveta sanomaan että no ei sitä uuttakaan pakettia ole kuulunut koska epäilin että kuvittelevat minun yrittävän sumuttaa. Paketti tuli lopulta, jotain ehkä puolitoista kuukautta keskustelustani firman kanssa. Olin siinä vaiheessa jo ostanut tavarat ajat sitten ihan kivijalkaliikeestä koko juttuun kyllästyneenä. Saldo tällä kertaa kaksi kadonnutta sähköpostia, yksi kadonnut paketti, yksi iankaikkisen viipynyt paketti. Osoite oli kuitenkin paketissa oikein, tarkistimme sen kun soitin. Jotain tällaista aina, kerta toisensa jälkeen. Olen tähän niin kyllästynyt ja ihan turhaa on nyt ruveta minua haukkumaan, menee kuin vesi hanhen selästä, voin jo etukäteen varoittaa :).
Ei tarvetta haukkua, mutta kyllähän tämä kysymyksiä herättää. Onko siis ongelmasi se, että kun haluat kovasti jotain, mielesi sabotoi "tilaamalla" vastoinkäymisiä? Vai onko tämä vain sisäinen mekanismi, jolla itsellesi selität miksi ei mennyt putkeen?
Tämä olisi oikein mainio selitys jos näitä selityksiä voisi ikään kuin keräillä pitemmältä matkalta ja oikeuttaa epäonnistumisiaan, mutta se millainen instant-vaikututus noilla jutuilla usein on, vaivaa minua. Esimerkkinä se kun olin luvannut melko veemäiselle asiakkaalle olla äippälomalla kunnes kuopus on 3-vuotias, mutta kahden vuoden kohdalla päätinkin että lapsi on jo valmis hoitoon ja aloitan työt. En puhunut asiasta vielä kenellekään, en edes miehelleni, koska halusin miettiä jutun mielessäni valmiiksi. Nimittäin tuolla veemäisellä asiakkaalla oli suuri vaikutus talouteemme, mutta hän oli niin raskas tyyppi että päätin lopettaa yhteistyön hänen kanssaan. Tuskailin itsekseni asian ja taloudellisen tulevaisuutemme kanssa eräänä yönä aamukolmeen, ja sain viimein erittäin helpottuneena päätettyä että nyt tempaisen ja heitän tuon asiakkaan pois, viis taloudellisista riskeistä. Samana aamuna kymmeneltä tuo asiakas soitti, pyysi tulemaan töihin ja antoi tarjouksen josta en voinut kieltäytyä. Kaksi vuotta siitä kun olimme tehneet viimeisimmän projektini ja olleet yhteydessä ja vuosi ennenkuin minun piti tulla töihin! Hänellä ei ollut mitään keinoa tietää että harkitsin paluuta töihin, kun edes oma mieheni ei asiasta tiennyt. Noh, kaksi vuotta tein hänelle vielä töitä. Oliko tämä nyt sitten putkeen menoa vai ei, ainakin sain mukavasti tuloja siitä :).
Siis asiat järjestyivät vallan hyvin, mutta täysin päinvastoin kuin olit ne ajatellut hoitaa? Hauska sattumus, mutta ei toimi esimerkkinä tässä.
Vallan hyvin ne järjestyivät taloudellisesti minkä ajattelisin olevan sen "putkeen menemisen" hyvä puoli tavallaan, eli minulla ei ole tarvetta selitellä mitään epäonnistumista niinkuin ihmiset yleensä sen ymmärtävät. Sitä yritin tuolla sanoa. Henkisesti tuon asiakkaan kanssa oli ihan yhtä raskasta kuin ennenkin ja kahden vuoden päästä sain viimein lopetettua ja pääsin hänestä eroon. Pahin kohta oli heti ne ajat sen jälkeen kun henkilö oli soittanut ja suostuin, koin epäonnistuneeni jälleen kerran oman pääni pitämisessä ja kirosin tulevia aikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten näkyy, tästä aiheesta on todella vaikea puhua saamatta isoa kuralastia niskaansa. Asiasta on käyty enemmänkin keskustelua ketjussa Kristitty mystikko, huhuu. Omasta kokemuksesta tiedän että juuri niin se on, ihminen pystyy omilla tiedostamattomilla uskomuksillaan luomaan itselleen esim. vastoinkäymisiä eikä vain luonnollisesti syntyviä vastoinkäymisiä (syy ja järkevä seuraus), vaan täysin friikkejä sellaisia. Minun on ollut henk koht vaikea tätä hyväksyä, ja jatkuvasti joudun kyseenalaistamaan oman mielenterveyteni ja siksi unohdan mieluimmin koko jutun. En ole tuota yllä mainittua ketjuakaan kovin jaksanut selailla siitä näkökulmasta että kuuluuko systeemiin armon käsite ollenkaan (tyyliin yliluonnollinen olento jeesaa ihmisparkaa), vai onko se vain garbabe in, garbage out -tyyppinen automaatio.
Millä voit todistaa että jollain "tiedostamattomalla uskomuksella" on mitään tekemistä jonkin reaalimaailman vastoinkäymisen kanssa? Ihmisen mielikuvitustahan tämä on. Sullahan pitäisi olla rinnaikkainen todellisuus, jossa voisit elää samaa elämää uskomuksella varustettuna ja ilman uskomusta ja vertailla sitten mitä tapahtuu?
Toki ihmisen tiedostamaton puoli voi vaikuttaa joskus ihmisen käyttäytymiseen ja valintoihin elämässä ja sitä kautta ihan loogisesti vaikuttaa myös asioihin, joita ihmiselle tapahtuu.
Eihän sitä koskaan todistaa voikaan, mutta toisaalta jossain vaiheessa sattumat rupeavat vain tuntumaan liian uskomattomilta ja siinä sitä sitten miettii että olenko hullu vai onko tässä todella jotain. Minulla henk koht on sellainen ongelma, että sen jälkeen kun opettelin visualisoinnin, on ruvennut käymään niin että aina kun jokin asia on minulle erityisen tärkeä, alitajuntani rupeaa jonkun alitajuisen uskomuksen takia järjestämään kummallisia ja uskomattomia vastoinkäymisiä, ja nämä ihan välittömästi. Eka kerta on sattuma, toka kerta on hauska sattuma, kymmenen vuoden jälkeen sattumat eivät ole enää hauskoja vaan kamalia ja pelottavia. Esimerkkinä eräs viimeisimmistä (näitä taphtuu siis jotain 3-4 kertaa vuodessa, koska suunnilleen noin usein tulee jotain arkielämää tärkeämpää), päätin viimein toteuttaa pitkäaikaisen toiveen erään vaativan harrastuksen aloittamiesta. Samana päivänä tapahtui jotain todella ikävää, joka asetti koko jutun kyseenalaiseksi ja minäkin joka harvoin pillitän, pillitin kuin pieni lapsi. Okei, päätin taas kerran että tämä oli sattuma, nyt vain eteenpäin kuten mummo lumessa. Tilasin erään porukan kanssa tarvikkeita suomalaisesta verkkokaupasta. Tarvikkeiden tulo myöhästyi kummallisesti, koska samaan aikaan kyseisiä tarvikkeita saattoi ostaa ihan liikkeistä ympäri Suomea ja tarkoitus oli ollut nimenomaan saada ne nopeasti (asumme lantsulla jne.). Lopulta kuitenkin muut saivat kamansa paitsi minä. Lähetin kaksi sähköpostia varmuudella oikeaan osoitteeseen, ei mitään vastausta. Lopulta soitin, firmassa sanottiin etteivät he olleet saaneet minulta mitään sähköpostia, mutta että he olivat kyllä lähettäneet tavarat jo pari viikkoa sitten. Okei, eivät olleet tulleet perille vaan kadonneet postissa, laitetaan uusi paketti tulemaan. Uutta pakettia ei vain kuulunut. Odotin monta viikkoa koska en enää kehdannut soittaa ja ruveta sanomaan että no ei sitä uuttakaan pakettia ole kuulunut koska epäilin että kuvittelevat minun yrittävän sumuttaa. Paketti tuli lopulta, jotain ehkä puolitoista kuukautta keskustelustani firman kanssa. Olin siinä vaiheessa jo ostanut tavarat ajat sitten ihan kivijalkaliikeestä koko juttuun kyllästyneenä. Saldo tällä kertaa kaksi kadonnutta sähköpostia, yksi kadonnut paketti, yksi iankaikkisen viipynyt paketti. Osoite oli kuitenkin paketissa oikein, tarkistimme sen kun soitin. Jotain tällaista aina, kerta toisensa jälkeen. Olen tähän niin kyllästynyt ja ihan turhaa on nyt ruveta minua haukkumaan, menee kuin vesi hanhen selästä, voin jo etukäteen varoittaa :).
Ei tarvetta haukkua, mutta kyllähän tämä kysymyksiä herättää. Onko siis ongelmasi se, että kun haluat kovasti jotain, mielesi sabotoi "tilaamalla" vastoinkäymisiä? Vai onko tämä vain sisäinen mekanismi, jolla itsellesi selität miksi ei mennyt putkeen?
Tämä olisi oikein mainio selitys jos näitä selityksiä voisi ikään kuin keräillä pitemmältä matkalta ja oikeuttaa epäonnistumisiaan, mutta se millainen instant-vaikututus noilla jutuilla usein on, vaivaa minua. Esimerkkinä se kun olin luvannut melko veemäiselle asiakkaalle olla äippälomalla kunnes kuopus on 3-vuotias, mutta kahden vuoden kohdalla päätinkin että lapsi on jo valmis hoitoon ja aloitan työt. En puhunut asiasta vielä kenellekään, en edes miehelleni, koska halusin miettiä jutun mielessäni valmiiksi. Nimittäin tuolla veemäisellä asiakkaalla oli suuri vaikutus talouteemme, mutta hän oli niin raskas tyyppi että päätin lopettaa yhteistyön hänen kanssaan. Tuskailin itsekseni asian ja taloudellisen tulevaisuutemme kanssa eräänä yönä aamukolmeen, ja sain viimein erittäin helpottuneena päätettyä että nyt tempaisen ja heitän tuon asiakkaan pois, viis taloudellisista riskeistä. Samana aamuna kymmeneltä tuo asiakas soitti, pyysi tulemaan töihin ja antoi tarjouksen josta en voinut kieltäytyä. Kaksi vuotta siitä kun olimme tehneet viimeisimmän projektini ja olleet yhteydessä ja vuosi ennenkuin minun piti tulla töihin! Hänellä ei ollut mitään keinoa tietää että harkitsin paluuta töihin, kun edes oma mieheni ei asiasta tiennyt. Noh, kaksi vuotta tein hänelle vielä töitä. Oliko tämä nyt sitten putkeen menoa vai ei, ainakin sain mukavasti tuloja siitä :).
Siis asiat järjestyivät vallan hyvin, mutta täysin päinvastoin kuin olit ne ajatellut hoitaa? Hauska sattumus, mutta ei toimi esimerkkinä tässä.
Vallan hyvin ne järjestyivät taloudellisesti minkä ajattelisin olevan sen "putkeen menemisen" hyvä puoli tavallaan, eli minulla ei ole tarvetta selitellä mitään epäonnistumista niinkuin ihmiset yleensä sen ymmärtävät. Sitä yritin tuolla sanoa. Henkisesti tuon asiakkaan kanssa oli ihan yhtä raskasta kuin ennenkin ja kahden vuoden päästä sain viimein lopetettua ja pääsin hänestä eroon. Pahin kohta oli heti ne ajat sen jälkeen kun henkilö oli soittanut ja suostuin, koin epäonnistuneeni jälleen kerran oman pääni pitämisessä ja kirosin tulevia aikoja.
Kirjoitan nyt toisen vastaavan hauskan sattumuksen, toinen käännekohta tai sen yritys töissä. Suunnittelin uuden osa-alueen ottamista mukaan projekteihin ja ehkä lopullista siirtymistä sille, tämä oli haave joka oli ollut minulla aina tavallaan nuoresta asti sellaisena että no en minä pysty siihen kuitenkaan, joten en lähtenyt sille alalle koulujen jälkeen jne. Eli iso satsi sitoutunutta energiaa taas. Lähetin yhdelle firmalle hartaasti hierotun koetyön ja jatkoin muita hommia. Kului pari kuukautta kunnes istuuduin kanssayrittäjäni kanssa palaveriin. Mietimme firman tulevaa suuntaa ja päätimme että tuota toiveitteni alaa kannattaa kuin kannattaakin kokeilla, lopettelimme siinä palaveriamme hyvässä hengessä ja positiivisella mielellä, nousin seisomaan ja puhelin soi. Puhelimessa oli tuon firman omistaja jolle olin näytetyöni lähettänyt ja hän sanoi että kiitos, mutta ei kiitos. Yksi ainoa työ, pari kuukatta sen lähettämisestä ja juuri sillä minuutilla... Nämä on niin tajuttoman lannistavia, oikeasti aina. Tässä tapauksessa tuo sitten kohdaltani jäi, oikeasti lannistuin, varsinkin kun oli muutenkin kädet täynnä töitä.
Perunteisempää linjaa edustaa rukoileminen, jossa jumala tms. hahmo suuressa viisaudessaan antaa lopulta sinulle sen mitä tarvitset (ei välttämättä mitä toivoit). Erona tietysti se, ettei se ole omissa käsissäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten näkyy, tästä aiheesta on todella vaikea puhua saamatta isoa kuralastia niskaansa. Asiasta on käyty enemmänkin keskustelua ketjussa Kristitty mystikko, huhuu. Omasta kokemuksesta tiedän että juuri niin se on, ihminen pystyy omilla tiedostamattomilla uskomuksillaan luomaan itselleen esim. vastoinkäymisiä eikä vain luonnollisesti syntyviä vastoinkäymisiä (syy ja järkevä seuraus), vaan täysin friikkejä sellaisia. Minun on ollut henk koht vaikea tätä hyväksyä, ja jatkuvasti joudun kyseenalaistamaan oman mielenterveyteni ja siksi unohdan mieluimmin koko jutun. En ole tuota yllä mainittua ketjuakaan kovin jaksanut selailla siitä näkökulmasta että kuuluuko systeemiin armon käsite ollenkaan (tyyliin yliluonnollinen olento jeesaa ihmisparkaa), vai onko se vain garbabe in, garbage out -tyyppinen automaatio.
Millä voit todistaa että jollain "tiedostamattomalla uskomuksella" on mitään tekemistä jonkin reaalimaailman vastoinkäymisen kanssa? Ihmisen mielikuvitustahan tämä on. Sullahan pitäisi olla rinnaikkainen todellisuus, jossa voisit elää samaa elämää uskomuksella varustettuna ja ilman uskomusta ja vertailla sitten mitä tapahtuu?
Toki ihmisen tiedostamaton puoli voi vaikuttaa joskus ihmisen käyttäytymiseen ja valintoihin elämässä ja sitä kautta ihan loogisesti vaikuttaa myös asioihin, joita ihmiselle tapahtuu.
Eihän sitä koskaan todistaa voikaan, mutta toisaalta jossain vaiheessa sattumat rupeavat vain tuntumaan liian uskomattomilta ja siinä sitä sitten miettii että olenko hullu vai onko tässä todella jotain. Minulla henk koht on sellainen ongelma, että sen jälkeen kun opettelin visualisoinnin, on ruvennut käymään niin että aina kun jokin asia on minulle erityisen tärkeä, alitajuntani rupeaa jonkun alitajuisen uskomuksen takia järjestämään kummallisia ja uskomattomia vastoinkäymisiä, ja nämä ihan välittömästi. Eka kerta on sattuma, toka kerta on hauska sattuma, kymmenen vuoden jälkeen sattumat eivät ole enää hauskoja vaan kamalia ja pelottavia. Esimerkkinä eräs viimeisimmistä (näitä taphtuu siis jotain 3-4 kertaa vuodessa, koska suunnilleen noin usein tulee jotain arkielämää tärkeämpää), päätin viimein toteuttaa pitkäaikaisen toiveen erään vaativan harrastuksen aloittamiesta. Samana päivänä tapahtui jotain todella ikävää, joka asetti koko jutun kyseenalaiseksi ja minäkin joka harvoin pillitän, pillitin kuin pieni lapsi. Okei, päätin taas kerran että tämä oli sattuma, nyt vain eteenpäin kuten mummo lumessa. Tilasin erään porukan kanssa tarvikkeita suomalaisesta verkkokaupasta. Tarvikkeiden tulo myöhästyi kummallisesti, koska samaan aikaan kyseisiä tarvikkeita saattoi ostaa ihan liikkeistä ympäri Suomea ja tarkoitus oli ollut nimenomaan saada ne nopeasti (asumme lantsulla jne.). Lopulta kuitenkin muut saivat kamansa paitsi minä. Lähetin kaksi sähköpostia varmuudella oikeaan osoitteeseen, ei mitään vastausta. Lopulta soitin, firmassa sanottiin etteivät he olleet saaneet minulta mitään sähköpostia, mutta että he olivat kyllä lähettäneet tavarat jo pari viikkoa sitten. Okei, eivät olleet tulleet perille vaan kadonneet postissa, laitetaan uusi paketti tulemaan. Uutta pakettia ei vain kuulunut. Odotin monta viikkoa koska en enää kehdannut soittaa ja ruveta sanomaan että no ei sitä uuttakaan pakettia ole kuulunut koska epäilin että kuvittelevat minun yrittävän sumuttaa. Paketti tuli lopulta, jotain ehkä puolitoista kuukautta keskustelustani firman kanssa. Olin siinä vaiheessa jo ostanut tavarat ajat sitten ihan kivijalkaliikeestä koko juttuun kyllästyneenä. Saldo tällä kertaa kaksi kadonnutta sähköpostia, yksi kadonnut paketti, yksi iankaikkisen viipynyt paketti. Osoite oli kuitenkin paketissa oikein, tarkistimme sen kun soitin. Jotain tällaista aina, kerta toisensa jälkeen. Olen tähän niin kyllästynyt ja ihan turhaa on nyt ruveta minua haukkumaan, menee kuin vesi hanhen selästä, voin jo etukäteen varoittaa :).
Ei tarvetta haukkua, mutta kyllähän tämä kysymyksiä herättää. Onko siis ongelmasi se, että kun haluat kovasti jotain, mielesi sabotoi "tilaamalla" vastoinkäymisiä? Vai onko tämä vain sisäinen mekanismi, jolla itsellesi selität miksi ei mennyt putkeen?
Tämä olisi oikein mainio selitys jos näitä selityksiä voisi ikään kuin keräillä pitemmältä matkalta ja oikeuttaa epäonnistumisiaan, mutta se millainen instant-vaikututus noilla jutuilla usein on, vaivaa minua. Esimerkkinä se kun olin luvannut melko veemäiselle asiakkaalle olla äippälomalla kunnes kuopus on 3-vuotias, mutta kahden vuoden kohdalla päätinkin että lapsi on jo valmis hoitoon ja aloitan työt. En puhunut asiasta vielä kenellekään, en edes miehelleni, koska halusin miettiä jutun mielessäni valmiiksi. Nimittäin tuolla veemäisellä asiakkaalla oli suuri vaikutus talouteemme, mutta hän oli niin raskas tyyppi että päätin lopettaa yhteistyön hänen kanssaan. Tuskailin itsekseni asian ja taloudellisen tulevaisuutemme kanssa eräänä yönä aamukolmeen, ja sain viimein erittäin helpottuneena päätettyä että nyt tempaisen ja heitän tuon asiakkaan pois, viis taloudellisista riskeistä. Samana aamuna kymmeneltä tuo asiakas soitti, pyysi tulemaan töihin ja antoi tarjouksen josta en voinut kieltäytyä. Kaksi vuotta siitä kun olimme tehneet viimeisimmän projektini ja olleet yhteydessä ja vuosi ennenkuin minun piti tulla töihin! Hänellä ei ollut mitään keinoa tietää että harkitsin paluuta töihin, kun edes oma mieheni ei asiasta tiennyt. Noh, kaksi vuotta tein hänelle vielä töitä. Oliko tämä nyt sitten putkeen menoa vai ei, ainakin sain mukavasti tuloja siitä :).
Siis asiat järjestyivät vallan hyvin, mutta täysin päinvastoin kuin olit ne ajatellut hoitaa? Hauska sattumus, mutta ei toimi esimerkkinä tässä.
Vallan hyvin ne järjestyivät taloudellisesti minkä ajattelisin olevan sen "putkeen menemisen" hyvä puoli tavallaan, eli minulla ei ole tarvetta selitellä mitään epäonnistumista niinkuin ihmiset yleensä sen ymmärtävät. Sitä yritin tuolla sanoa. Henkisesti tuon asiakkaan kanssa oli ihan yhtä raskasta kuin ennenkin ja kahden vuoden päästä sain viimein lopetettua ja pääsin hänestä eroon. Pahin kohta oli heti ne ajat sen jälkeen kun henkilö oli soittanut ja suostuin, koin epäonnistuneeni jälleen kerran oman pääni pitämisessä ja kirosin tulevia aikoja.
Kirjoitan nyt toisen vastaavan hauskan sattumuksen, toinen käännekohta tai sen yritys töissä. Suunnittelin uuden osa-alueen ottamista mukaan projekteihin ja ehkä lopullista siirtymistä sille, tämä oli haave joka oli ollut minulla aina tavallaan nuoresta asti sellaisena että no en minä pysty siihen kuitenkaan, joten en lähtenyt sille alalle koulujen jälkeen jne. Eli iso satsi sitoutunutta energiaa taas. Lähetin yhdelle firmalle hartaasti hierotun koetyön ja jatkoin muita hommia. Kului pari kuukautta kunnes istuuduin kanssayrittäjäni kanssa palaveriin. Mietimme firman tulevaa suuntaa ja päätimme että tuota toiveitteni alaa kannattaa kuin kannattaakin kokeilla, lopettelimme siinä palaveriamme hyvässä hengessä ja positiivisella mielellä, nousin seisomaan ja puhelin soi. Puhelimessa oli tuon firman omistaja jolle olin näytetyöni lähettänyt ja hän sanoi että kiitos, mutta ei kiitos. Yksi ainoa työ, pari kuukatta sen lähettämisestä ja juuri sillä minuutilla... Nämä on niin tajuttoman lannistavia, oikeasti aina. Tässä tapauksessa tuo sitten kohdaltani jäi, oikeasti lannistuin, varsinkin kun oli muutenkin kädet täynnä töitä.
No niin, onnistuin tappamaan keskustelun liian kreiseillä jutuillani, pahoittelut siitä =). Kirjoitan kuitenkin loppukaneetiksi eniten itselleni, mitä on tapahtunut kun olen yrittänyt hallita näitä ilmiöitä. Aluksihan tulin joka kerta yllätetyksi, koska ensinnäkin tavallisen tylsässä elämässäni on aika harvoin arjessa näitä spesiaalin latauksen asioita ja hetkiä, ja toiseksi koska halusin pitää ilmiöitä sattumina ja muutenkin koko idea oli/on ihan hullu. Jokin aika kuitenkin sain todella tarpeekseni tuosta instant-lannistavuudesta, ajattelin että eikö nyt samperi edes joskus saisi nauttia jostain tärkeästä asiasta! Edes päivän tai kaksi ennenkuin ne - sinänsä ihan normaalit ja normaaliin elämään oleellisena osana kuuluvat - vastoinkäymiset alkaa. Päätin että teen kokeen, huomioin ensimmäistä kertaa jo etukäteen kun ison energialatauksen juttu oli tulollaan ja päätin että nyt otan vain rennosti ja TODISTAN että koko juttu on ihan höpöhöpöä, kerta kaikkiaan ja vain sattumaa. Mitään ei TODELLAKAAN tuu tapahtumaan. Noh, jotain tapahtui, samana päivänä niinkuin aina, ja kun tähän asti kaikki kokemani jutut olivat olleet ihan perus first world problems, tämä oli jotain ihan oikeasti kamalaa, ja täysin minusta riippumatonta ja fyysisessä maailmassa oikeasti tapahtunutta. Well, that went well :ooo... Olipa viimeinen kerta kun tuota yritän.
Nyt tänä kesänä sitten oli seuraava tilaisuus kun lomareissut olivat tulollaan ja yksi niistä juuri sillä lailla latautunut että tiesin odottaa vaikeuksia. Ja aivan kuten ennustin, teimme kuutisen erilaista reissua ja vain tuo kärsi kaikenlaisesta piinasta alkaen peruuntumisen uhasta ystäväperheen sairastuttua jne., en rupea näitä nyt selostamaan. Reissussa oli yksi asia joka erityisesti hermostutti, eräs aktiviteetti oli lievästi riski lapsille, todella lievästi, mutta riski oli olemassa, enkä osannut olla hermoilematta asiasta, kanaemo kun olen. Toisaalta pelkäsin hermoiluani, koska entä jos hermoiluni tuo sen energian luokseni joka saa sen tapahtumaan. Yritin pitää hermoilun aisoissa ja asiat sujuivat aika hyvin loppujen lopuksi, retki toteutui ja kaikki oli ihan ok, paitsi että yhden minun ja toisen aikuisen silmien edessä kuoli pieni oravanpoika juuri sillä lailla kun pelkäsin lapsille käyvän. Ajattelin että no niin, tämä on nyt ihan liian hullua, nyt joudun todella lopettamaan kaikki yrityksen kontrolloida mitään tai edes ajatella koko asiaa!!! Tässä nyt kuitenkin tilitän, koska. Vaikka olen päättänyt lopettaa asian vatvomisen täysin, nämä kokemukset ovat saaneet miettimään että EHKÄ on PIENI mahdollisuus että jotain yliluonnollista olisi, ja aion ehkä aloittaa varovasti tutkiskelemaan ajatusta. Skeptikko kun olen periaatteessa ollut nämä kaikki vuodet kun olen tämän jutun kanssa paininut. Että näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unohda se kirja, se on joidenkin porvarimummeleiden iltasatuhuttua. Niille joilla on aina mennyt hyvin se on kiva tarina joka "todistaa" että niillä menee hyvin koska ne osaavat ajatella niin positiivisesti, ei siksi että ovat aina riistäneet toisia ja olleet ilkeitä muille. Ja riistetyt ansaitsevat onnettomuutensa koska "eivät osaa ajatella oikein ja eivät ole Valaistuneita".
*Kiitos Taivaan Isä siitä, että me osaamme elää oikein!*
Nenna Tiutinen, kotiäiti Kauniaisista
Jostain syystä näissä aina nimenomaan ne pahat asiat ovat kovia tulemaan todeksi, mutta harvoinpa kukaan vahingossa kuvittelee itselleen linnaa tai omaa mielikivituslintua joka osaa laulaa kiinaksi. Omalla asenteella voi vaikuttaa aika paljon omaan elämään, miten suhtautuu asioihin. Mutta tuo, että pitäisi syyttää ja vahdata omia ajatuksia ettei vaan itselle tai läheisilöe satu mitään on aika... sairasta... ei se ole tervettä. Ei siihen pitäisi minkään kirjojen kannustaa. Maailmassa tapahtuu asioita joihin ei kenenkään yksittäisen ajatukset nyt vaan millään ei millään voi vaikuttaa.
Olet nyt herkässä tilassa ja onhan nämä jutut mielenkiintoisia mutta jos on muutenkin järkyttynyt niin ei silloin pitäisi miettiä tämmöisiä, pitäisi keskittyä vaan siihen että pitää itsensä kasassa. Tässä tilassa, tässä todellisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vain uskon tarpeeksi, minusta voi tulla huippumalli ja saan kaiken mitä haluan :) vaikka olenkin 158 cm pitkä, vanha ja lihava,ei sillä ole väliä kunhan uskon universumin voimiin!
Ihanko oikeasti aikuiset uskovat tällaista. Tekisi mieli antaa ympäri korvia ja jättää ilman viikkorahaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos vain uskon tarpeeksi, minusta voi tulla huippumalli ja saan kaiken mitä haluan :) vaikka olenkin 158 cm pitkä, vanha ja lihava,ei sillä ole väliä kunhan uskon universumin voimiin!
Ihanko oikeasti aikuiset uskovat tällaista. Tekisi mieli antaa ympäri korvia ja jättää ilman viikkorahaa.
Ja jos ei toimi, niin et ajattele oikein. Ihan loogista. Mä aattelin voittaa miljoonia jostain. Toki en ikinä osallistu mihinkään peleihin, mut universumi hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on suoraan sanottuna aika lapsellista uskoa, että omat ajatukset olisivat niin merkittäviä, että pelkästään niillä voisi vaikuttaa todellisuuteen. Kyllä, hyvä asenne on varmasti eduksi työhaastattelussa ja positiivisella asenteella jaksaa arjessa. Ei, negatiivinen ajatus ei sairastuta läheistä tai positiivinen tuo lottovoittoa yhtään todennäköisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Jos vain uskon tarpeeksi, minusta voi tulla huippumalli ja saan kaiken mitä haluan :) vaikka olenkin 158 cm pitkä, vanha ja lihava,ei sillä ole väliä kunhan uskon universumin voimiin!
Ihanko oikeasti aikuiset uskovat tällaista. Tekisi mieli antaa ympäri korvia ja jättää ilman viikkorahaa.
Toiveiden pitäisi olla realistisia. Ei susta mitään huippumallia tule, olet liian lyhyt ja vanha.
Työpaikan voit saada, asunnon, auton, matkailla, löytää rakkautta. Tosin tuolla asenteella et varmaan löydä mutta kaikki on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites sitten jos minä ajattelen oikein voimallisesti unelmien miestä itselleni ja kaveri ajattelee samoin sitä samaa miestä, kumpi sen saa? Onko universumin voimilla suosikkeja ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vain uskon tarpeeksi, minusta voi tulla huippumalli ja saan kaiken mitä haluan :) vaikka olenkin 158 cm pitkä, vanha ja lihava,ei sillä ole väliä kunhan uskon universumin voimiin!
Ihanko oikeasti aikuiset uskovat tällaista. Tekisi mieli antaa ympäri korvia ja jättää ilman viikkorahaa.
Toiveiden pitäisi olla realistisia. Ei susta mitään huippumallia tule, olet liian lyhyt ja vanha.
Työpaikan voit saada, asunnon, auton, matkailla, löytää rakkautta. Tosin tuolla asenteella et varmaan löydä mutta kaikki on mahdollista.
Kuka sen rajan sitten määrittelee, mikä on realistista ja mikä ei. Maailmassa on paljon lyhyitä eikä ihan nuoriakaan malleja, miksi se on muka epärealistinen toive?
Mutta juu, uskonnoilla on aina selittelyt valmiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta shittiä! Siis jotkut aivan todissaan luulee ajatuksillaan säätelevänsä tapahtumia? Tosta yhdestä tarinoijasta tulee mieleen tuttu, joka saa aina "etiäisiä", ja aina etukäteen muka tietää ja aavistaa mitä tulee tapahtumaan. Kertaakaan ei ole etukäteen toki kertonut vaan vasta jälkeenpäin, että hän niin tiesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vain uskon tarpeeksi, minusta voi tulla huippumalli ja saan kaiken mitä haluan :) vaikka olenkin 158 cm pitkä, vanha ja lihava,ei sillä ole väliä kunhan uskon universumin voimiin!
Ihanko oikeasti aikuiset uskovat tällaista. Tekisi mieli antaa ympäri korvia ja jättää ilman viikkorahaa.
Toiveiden pitäisi olla realistisia. Ei susta mitään huippumallia tule, olet liian lyhyt ja vanha.
Työpaikan voit saada, asunnon, auton, matkailla, löytää rakkautta. Tosin tuolla asenteella et varmaan löydä mutta kaikki on mahdollista.
Minkälainen todennäköisyys pitää siis olla? Asunto tai auto ei ole kaikille realistinen toive.
Eli siis toimii vain, jos asia olisi muutenkin tapahtumassa? Hirveen hyödyllistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mäkään en ihan tätä juttua tajua, mutta siis niin ainakin ajattelen, että en minä voi kenellekään ihmiselle mitään pahaa saada ajatuksillani aikaan, päinvastoin ne ajatukset tulevat mulle bumerangina takaisin ja saan aikaan pahaa itselleni, esim. pahaa oloa ja siitä aiheutuvaa masennusta, stressiä, unettomuutta jne.
Mä olen tutustunut vetovoiman lakiin jo 90-luvun alkupuolella ja kyllä se mulle on toiminut postiivisessa mielessä ihan täysin. Kesti kyllä vuosia, ennenkuin mitään isompaa alkoi tapahtumaan, mutta pieniä positiivisia yllätyksiä alkoi sattua aika pian. Joku voi tietysti sanoa, että ihan sattumaa, voihan se niinkin olla, mutta sitten mun onni vaan sattui kääntymään ihan täydellisesti. Koko ajan tämä toimii paremmin ja tehokkaammin ja uskoni vahvistuu.
Ihan eka juttu oli, että voitin erään kaupan arvonnassa aika hyvän palkinnon ja palkinto oli juuri sellainen, mistä olin haaveillut. Ja se oli ihan eka arpajaisvoittoni ikinä. Siitä lähtien olen voittanut melkein kaikissa arvonnoissa joihin olen osallistunut ja palkinto on ollut sellainen, josta olen unelmoinut. Myös rahaa on tullut täysin käsittämättömästi, yritystoimintani kukoistaa, vaikka kaikki sanoivat, että ei mitään mahdollisuuksia menestyä, mm. en saanut sillä perusteella starttirahaa ja myös yrityskonsultti kehotti hautaamaan ideani. Unelmien talo löytyi helposti ja paljon kaikenlaista pienempää juttua. Miljonääriydestä en edes haaveile, joten ei, en ole voittanut lotossa miljoonia.
Voihan se olla, että kaikki on pelkkää sattumaa. Sitten se on niin. Jatkan kuitenkin, koska nautin tästä! Ja sanottakoon, että olen saanut kaiken muunkin, mistä olen tosissani unelmoinut, kuin vain rahaa ja tavaroita, esim. onnellisen avioliiton.
Mulla on kaveri, joka saa AINA kaiken haluamansa. Sen salaisuus on haluta vain sellaisia juttuja, jotka on saatavissa
No mä olen kyllä saanut paljon kaikkea sellaista, joka on ollut ainakin erittäin vaikeasti saatavissa tai sillä tavalla, että mun ei ole tarvinnut tehdä mitään asian eteen, paitsi uskoa siihen ja elää se jo todeksi. Ihan ihmeellisiä juttuja on tapahtunut. Kyllä ne useimmat on siis järjellä selitettävissä, että ei sillä tavalla yliluonnollisia, mutta erittäin hyviä sattumia kyllä sitten. Esim. sain perinnön kummitädiltäni, joka ei ole koskaan pitänyt muhun mitään yhteyttä, ei ikinä muistanut mitenkään. Tarvitsin rahaa ja keskityin siihen, että jostain nyt putkahtaa mulle 10 000 e ja sitten tuli muutaman viikon kuluttua tieto tästä perinnöstä. Kummitätini oli iäkäs ja oli oikein testamentannut mulle rahaa ja verojen jälkeen siitä jäi aika tasan 10 000 e.
Myös unelmieni auto järjestyi melkoisen erikoisesti ja sellaisella hinnalla, että ei tuollaisia autoja tavallisesti siihen hintaan myydä. Oli niin halpa, että melkein hävetti ja piti oikein kysyä myyjältä, että onko hän nyt ihan varma tästä hinnasta. Kyllä hän oli, hänellä ei ole rahantarvetta ja hän tuntee, että autonsa saa hyvän ja huolehtivan omistajan ja se oli hänelle tärkeintä. Samalla tavalla kävi talon kanssa, ei sellaista yleensä myydä pilkkahinnalla. Upea talo ihanalla paikalla, naapurista kun myytiin paljon huonompikuntoisia taloja kaksin-kolminkertaisella hinnalla.
Nämä vain muutama esimerkki, jotka on tapahtuneet.
Oletko ikinä huomannut niitä toiveita, jotka eivät ole toteutuneet? Vai onko kaikki toiveesi toteutuneet? Miksi että keskittyisi toivomaan vaikka miljoonaa euroa itsellesi?
Niinpä, siinä se onkin, kaikki toiveeni ovat toteutuneet viimeisen n. 5 v:n aikana, aiemmin kaikki eivät toteutuneet tai ainakaan täydellisesti. Ehkä siksi, että en kyennyt eläytymään toiveisiini niin kuin ne olisivat jo toteutuneet. Siinä myöskin syy, miksi en unelmoi miljoonasta, en pysty uskomaan ja eläytymään siihen. Ja en myöskään halua olla miljonääri, mulle riittää niukahko elämäntyyli, tykkään siitä. Elän unelmieni elämää.
Ja se, että itse saa kaikkea hyvää, ei estä tekemästä hyvää myös muille! Ennemminkin päinvastoin pitää olla, kun itse saa, siitä pitää jakaa muillekin hyvinkin avokätisesti ja näin saa taas lisää ja taas voi jakaa enemmän jne. Hyvä kiertokulku, jossa hyvä lisääntyy.
Ehkä jos useammat ihmiset harrastaisivat tätä, maailman hätää saataisiin lievitettyä tehokkaammin?
Tarkoitatko nyt sitä jenkki vai britti kusetusta,Law of höpöhöpöä mikä pyörii facebookissakin? Imeliä teinitytöille suunnattuja tekstejä kuvineen. Aikuiset rikkinäiset ihmiset on hurahtanut siihen kun perinteinen terapia on liian kivuliasta. =)
Tolle on tuossa läsnäolon taidossaan (vähän mindfulness-tyylistä asiaa) varmasti ihan oikeassa, mutta hänelläkin on kyllä aika mielikuvituksellisia juttuja, esim. buddhalaisuuteen (tai muihin uskontoihin) liittyen ja osin myös selvää new age -juttua, ainakin Tollen videoissa netissä on näitä juttuja kosolti. Youtubessa on esim. hänen puheensa Omega Instituutissa New Yorkissa vuodelta 2001 samoihin aikoihin kun terrori-iskut olivat tapahtuneet. On aika erikoisia juttuja kyllä.... Ehkä oli järkyttynyt noista iskuista.
Noissa jossain klipeissä myös spekuloidaan, että nuo puhetilaisuudet olla sattumaa yhtä aikaa terrori-iskujen kanssa?
Ehkä Tolle näki itsensä (ja hänen faninsa) jonain "messiaana" ja universumi oli järjestänyt hänet tarkoituksella puhumaan samaan aikaan New Yorkin terrori-iskujen kanssa?
Eli tämä puoli vieroksuttaa minua Tollessa, vaikka hänellä onkin monia hyviä ajatuksia.