Lue keskustelun säännöt.
Vetovoiman laki ja ikävät elämäntapahtumat. Tutustun aiheeseen ja ihmetyttää.
01.08.2017 |
Oon tutustumassa tähän aiheeseen. Oon viime vuodet ollut masentunut ja paljon tapahtunut negatiivista. Esimerkiksi pelkäsin yhden alkkissukulaiseni kuolemaa ja se kuolikin about vuoden sisällä pari vuotta sitten. Eli negatiivinen vetää negatiivista jne. En kuitenkaan ymmärrä, että miten olisin voinut ajatuksillani ja negatiivisilla tunteilla edes auttaa tuon henkilön kuolemaa :(?
Myös vanhempani kuoli tuskalliseen sairauteen. Aloin nyt jossittelemaan, että teinkö jotain väärin. Ajattelin koko ajan, että selvitään ja kyl se parantuu ku nii hyvä ennuste. Ei parantunut.
Olen masennukseni vuoksi ahdistunut. Pelkään esimerkiksi, että päänsärky on aivokasvain. En kai mä tällä pelolla saa sitä aikaiseksi?!! Toki stressi heikentää vastustuskykyä yms yms, mutta tajusitte ehkä pointin. Tai jos ajattelen, että olen terve ja mulla on kaikki ihanasti yms niin ei se estä syöpään sairastumista.
En ymmärrä tätä lakia. Luen siis Salaisuus-kirjaa nyt. Ymmärrän sen siihen pisteeseen, että totta kai jos oot sarvi otsassa koko ajan niin kaikki tuntuu paskalle ja et saa koskaan mitään kivaa. Mutta näiden sairauksien, onnettomuuksien kohdalla en ymmärrä. Kirjassa sanottiin, että jos on ollut onnettomuudessa niin on vetänyt sitä puoleensa. Okei ehkä voi ollakin, että on ollut ahdistunut vaikka ja siksi ajanut autoa aggressiivisesti ja toki riski onnettomuuteen suurenee. Silti tuntuu tosi kamalalle, että olisi ollut minun tai vanhempani vika koko sairastuminen ja siihen kuoleminen.
Miten te muut ootte ajatelleet tän lain ja negatiiviset kokemukset? Mitä tää laki sanoo siihen jos joku tätä harjoittava saa syövän, eihän se tilannut sitä universumilta? Vai vastataanko vaan, että juu ei ollut oikealla taajuudella kuitenkaa ajatukset :o
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten näkyy, tästä aiheesta on todella vaikea puhua saamatta isoa kuralastia niskaansa. Asiasta on käyty enemmänkin keskustelua ketjussa Kristitty mystikko, huhuu. Omasta kokemuksesta tiedän että juuri niin se on, ihminen pystyy omilla tiedostamattomilla uskomuksillaan luomaan itselleen esim. vastoinkäymisiä eikä vain luonnollisesti syntyviä vastoinkäymisiä (syy ja järkevä seuraus), vaan täysin friikkejä sellaisia. Minun on ollut henk koht vaikea tätä hyväksyä, ja jatkuvasti joudun kyseenalaistamaan oman mielenterveyteni ja siksi unohdan mieluimmin koko jutun. En ole tuota yllä mainittua ketjuakaan kovin jaksanut selailla siitä näkökulmasta että kuuluuko systeemiin armon käsite ollenkaan (tyyliin yliluonnollinen olento jeesaa ihmisparkaa), vai onko se vain garbabe in, garbage out -tyyppinen automaatio.
Millä voit todistaa että jollain "tiedostamattomalla uskomuksella" on mitään tekemistä jonkin reaalimaailman vastoinkäymisen kanssa? Ihmisen mielikuvitustahan tämä on. Sullahan pitäisi olla rinnaikkainen todellisuus, jossa voisit elää samaa elämää uskomuksella varustettuna ja ilman uskomusta ja vertailla sitten mitä tapahtuu?
Toki ihmisen tiedostamaton puoli voi vaikuttaa joskus ihmisen käyttäytymiseen ja valintoihin elämässä ja sitä kautta ihan loogisesti vaikuttaa myös asioihin, joita ihmiselle tapahtuu.
Eihän sitä koskaan todistaa voikaan, mutta toisaalta jossain vaiheessa sattumat rupeavat vain tuntumaan liian uskomattomilta ja siinä sitä sitten miettii että olenko hullu vai onko tässä todella jotain. Minulla henk koht on sellainen ongelma, että sen jälkeen kun opettelin visualisoinnin, on ruvennut käymään niin että aina kun jokin asia on minulle erityisen tärkeä, alitajuntani rupeaa jonkun alitajuisen uskomuksen takia järjestämään kummallisia ja uskomattomia vastoinkäymisiä, ja nämä ihan välittömästi. Eka kerta on sattuma, toka kerta on hauska sattuma, kymmenen vuoden jälkeen sattumat eivät ole enää hauskoja vaan kamalia ja pelottavia. Esimerkkinä eräs viimeisimmistä (näitä taphtuu siis jotain 3-4 kertaa vuodessa, koska suunnilleen noin usein tulee jotain arkielämää tärkeämpää), päätin viimein toteuttaa pitkäaikaisen toiveen erään vaativan harrastuksen aloittamiesta. Samana päivänä tapahtui jotain todella ikävää, joka asetti koko jutun kyseenalaiseksi ja minäkin joka harvoin pillitän, pillitin kuin pieni lapsi. Okei, päätin taas kerran että tämä oli sattuma, nyt vain eteenpäin kuten mummo lumessa. Tilasin erään porukan kanssa tarvikkeita suomalaisesta verkkokaupasta. Tarvikkeiden tulo myöhästyi kummallisesti, koska samaan aikaan kyseisiä tarvikkeita saattoi ostaa ihan liikkeistä ympäri Suomea ja tarkoitus oli ollut nimenomaan saada ne nopeasti (asumme lantsulla jne.). Lopulta kuitenkin muut saivat kamansa paitsi minä. Lähetin kaksi sähköpostia varmuudella oikeaan osoitteeseen, ei mitään vastausta. Lopulta soitin, firmassa sanottiin etteivät he olleet saaneet minulta mitään sähköpostia, mutta että he olivat kyllä lähettäneet tavarat jo pari viikkoa sitten. Okei, eivät olleet tulleet perille vaan kadonneet postissa, laitetaan uusi paketti tulemaan. Uutta pakettia ei vain kuulunut. Odotin monta viikkoa koska en enää kehdannut soittaa ja ruveta sanomaan että no ei sitä uuttakaan pakettia ole kuulunut koska epäilin että kuvittelevat minun yrittävän sumuttaa. Paketti tuli lopulta, jotain ehkä puolitoista kuukautta keskustelustani firman kanssa. Olin siinä vaiheessa jo ostanut tavarat ajat sitten ihan kivijalkaliikeestä koko juttuun kyllästyneenä. Saldo tällä kertaa kaksi kadonnutta sähköpostia, yksi kadonnut paketti, yksi iankaikkisen viipynyt paketti. Osoite oli kuitenkin paketissa oikein, tarkistimme sen kun soitin. Jotain tällaista aina, kerta toisensa jälkeen. Olen tähän niin kyllästynyt ja ihan turhaa on nyt ruveta minua haukkumaan, menee kuin vesi hanhen selästä, voin jo etukäteen varoittaa :).
Ei tarvetta haukkua, mutta kyllähän tämä kysymyksiä herättää. Onko siis ongelmasi se, että kun haluat kovasti jotain, mielesi sabotoi "tilaamalla" vastoinkäymisiä? Vai onko tämä vain sisäinen mekanismi, jolla itsellesi selität miksi ei mennyt putkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se viisainta on jo ihan oman mielenterveyden kannalta, ettei liikaa mene ton tyyppiseen ajatteluun mukaan. Hyvä viihdearvo, mutta ei vakavissaan.
Vierailija kirjoitti:
Joo, mäkään en ihan tätä juttua tajua, mutta siis niin ainakin ajattelen, että en minä voi kenellekään ihmiselle mitään pahaa saada ajatuksillani aikaan, päinvastoin ne ajatukset tulevat mulle bumerangina takaisin ja saan aikaan pahaa itselleni, esim. pahaa oloa ja siitä aiheutuvaa masennusta, stressiä, unettomuutta jne.
Mä olen tutustunut vetovoiman lakiin jo 90-luvun alkupuolella ja kyllä se mulle on toiminut postiivisessa mielessä ihan täysin. Kesti kyllä vuosia, ennenkuin mitään isompaa alkoi tapahtumaan, mutta pieniä positiivisia yllätyksiä alkoi sattua aika pian. Joku voi tietysti sanoa, että ihan sattumaa, voihan se niinkin olla, mutta sitten mun onni vaan sattui kääntymään ihan täydellisesti. Koko ajan tämä toimii paremmin ja tehokkaammin ja uskoni vahvistuu.
Ihan eka juttu oli, että voitin erään kaupan arvonnassa aika hyvän palkinnon ja palkinto oli juuri sellainen, mistä olin haaveillut. Ja se oli ihan eka arpajaisvoittoni ikinä. Siitä lähtien olen voittanut melkein kaikissa arvonnoissa joihin olen osallistunut ja palkinto on ollut sellainen, josta olen unelmoinut. Myös rahaa on tullut täysin käsittämättömästi, yritystoimintani kukoistaa, vaikka kaikki sanoivat, että ei mitään mahdollisuuksia menestyä, mm. en saanut sillä perusteella starttirahaa ja myös yrityskonsultti kehotti hautaamaan ideani. Unelmien talo löytyi helposti ja paljon kaikenlaista pienempää juttua. Miljonääriydestä en edes haaveile, joten ei, en ole voittanut lotossa miljoonia.
Voihan se olla, että kaikki on pelkkää sattumaa. Sitten se on niin. Jatkan kuitenkin, koska nautin tästä! Ja sanottakoon, että olen saanut kaiken muunkin, mistä olen tosissani unelmoinut, kuin vain rahaa ja tavaroita, esim. onnellisen avioliiton.
Mulla on kaveri, joka saa AINA kaiken haluamansa. Sen salaisuus on haluta vain sellaisia juttuja, jotka on saatavissa
Suosittelisin aloittajaa lukemaan ennemminkn Eckhard Tollen Läsnäolon voiman. Siinä ei mässäillä pahuuksilla ja tuollaisilla höpölöpöillä, mitä käyttää mm. uskonlahkot pelotellessaan karjaansa.
Jos olet masenutunut, niin tarvitset lempeää kirjallisuutta, et syyllistävää, ja tuossa Tollen kirjassa on paljon hyvää sinulle. Kenenkään ihmisen aivot eivät ole niin mahtiset, ja jumalalliset että oman ajatuksensa voimalla ihmisiä tapattaisi, ja kasvaimia tehtailisi. :p
Muutenkin kannattaa pitää varansa, ettei tule psykoottisia ajatuksia kun tuollaisia mietit. (psykoottinen tarkoittaa todellisuudesta vieraantunutta)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten näkyy, tästä aiheesta on todella vaikea puhua saamatta isoa kuralastia niskaansa. Asiasta on käyty enemmänkin keskustelua ketjussa Kristitty mystikko, huhuu. Omasta kokemuksesta tiedän että juuri niin se on, ihminen pystyy omilla tiedostamattomilla uskomuksillaan luomaan itselleen esim. vastoinkäymisiä eikä vain luonnollisesti syntyviä vastoinkäymisiä (syy ja järkevä seuraus), vaan täysin friikkejä sellaisia. Minun on ollut henk koht vaikea tätä hyväksyä, ja jatkuvasti joudun kyseenalaistamaan oman mielenterveyteni ja siksi unohdan mieluimmin koko jutun. En ole tuota yllä mainittua ketjuakaan kovin jaksanut selailla siitä näkökulmasta että kuuluuko systeemiin armon käsite ollenkaan (tyyliin yliluonnollinen olento jeesaa ihmisparkaa), vai onko se vain garbabe in, garbage out -tyyppinen automaatio.
Millä voit todistaa että jollain "tiedostamattomalla uskomuksella" on mitään tekemistä jonkin reaalimaailman vastoinkäymisen kanssa? Ihmisen mielikuvitustahan tämä on. Sullahan pitäisi olla rinnaikkainen todellisuus, jossa voisit elää samaa elämää uskomuksella varustettuna ja ilman uskomusta ja vertailla sitten mitä tapahtuu?
Toki ihmisen tiedostamaton puoli voi vaikuttaa joskus ihmisen käyttäytymiseen ja valintoihin elämässä ja sitä kautta ihan loogisesti vaikuttaa myös asioihin, joita ihmiselle tapahtuu.
Eihän sitä koskaan todistaa voikaan, mutta toisaalta jossain vaiheessa sattumat rupeavat vain tuntumaan liian uskomattomilta ja siinä sitä sitten miettii että olenko hullu vai onko tässä todella jotain. Minulla henk koht on sellainen ongelma, että sen jälkeen kun opettelin visualisoinnin, on ruvennut käymään niin että aina kun jokin asia on minulle erityisen tärkeä, alitajuntani rupeaa jonkun alitajuisen uskomuksen takia järjestämään kummallisia ja uskomattomia vastoinkäymisiä, ja nämä ihan välittömästi. Eka kerta on sattuma, toka kerta on hauska sattuma, kymmenen vuoden jälkeen sattumat eivät ole enää hauskoja vaan kamalia ja pelottavia. Esimerkkinä eräs viimeisimmistä (näitä taphtuu siis jotain 3-4 kertaa vuodessa, koska suunnilleen noin usein tulee jotain arkielämää tärkeämpää), päätin viimein toteuttaa pitkäaikaisen toiveen erään vaativan harrastuksen aloittamiesta. Samana päivänä tapahtui jotain todella ikävää, joka asetti koko jutun kyseenalaiseksi ja minäkin joka harvoin pillitän, pillitin kuin pieni lapsi. Okei, päätin taas kerran että tämä oli sattuma, nyt vain eteenpäin kuten mummo lumessa. Tilasin erään porukan kanssa tarvikkeita suomalaisesta verkkokaupasta. Tarvikkeiden tulo myöhästyi kummallisesti, koska samaan aikaan kyseisiä tarvikkeita saattoi ostaa ihan liikkeistä ympäri Suomea ja tarkoitus oli ollut nimenomaan saada ne nopeasti (asumme lantsulla jne.). Lopulta kuitenkin muut saivat kamansa paitsi minä. Lähetin kaksi sähköpostia varmuudella oikeaan osoitteeseen, ei mitään vastausta. Lopulta soitin, firmassa sanottiin etteivät he olleet saaneet minulta mitään sähköpostia, mutta että he olivat kyllä lähettäneet tavarat jo pari viikkoa sitten. Okei, eivät olleet tulleet perille vaan kadonneet postissa, laitetaan uusi paketti tulemaan. Uutta pakettia ei vain kuulunut. Odotin monta viikkoa koska en enää kehdannut soittaa ja ruveta sanomaan että no ei sitä uuttakaan pakettia ole kuulunut koska epäilin että kuvittelevat minun yrittävän sumuttaa. Paketti tuli lopulta, jotain ehkä puolitoista kuukautta keskustelustani firman kanssa. Olin siinä vaiheessa jo ostanut tavarat ajat sitten ihan kivijalkaliikeestä koko juttuun kyllästyneenä. Saldo tällä kertaa kaksi kadonnutta sähköpostia, yksi kadonnut paketti, yksi iankaikkisen viipynyt paketti. Osoite oli kuitenkin paketissa oikein, tarkistimme sen kun soitin. Jotain tällaista aina, kerta toisensa jälkeen. Olen tähän niin kyllästynyt ja ihan turhaa on nyt ruveta minua haukkumaan, menee kuin vesi hanhen selästä, voin jo etukäteen varoittaa :).
Ei tarvetta haukkua, mutta kyllähän tämä kysymyksiä herättää. Onko siis ongelmasi se, että kun haluat kovasti jotain, mielesi sabotoi "tilaamalla" vastoinkäymisiä? Vai onko tämä vain sisäinen mekanismi, jolla itsellesi selität miksi ei mennyt putkeen?
.
Eikö sulle koskaan tapahdu mitään arkielämää isompaa, joka sujuu hyvin? Ehkä olet vaan unohtaneet, koska tilanteeseen liittyvää draamaa ja stressiä ei ole ollut vahvistamassa muistijälkiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaoottisessa maailmassa jossa tapahtuu koko ajan valtavasti erilaisia asioita, yksittäisten ihmisten kohdalla voi toteutua (ja toteutuu) myös ns. "uskomattomia" yhteensattumia. Kyse on kuitenkin pohimmiltaan tilastotieteestä, ei mistään synkronisiteetistä. Joku voittaa myös lotossa jättipotin aina joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten näkyy, tästä aiheesta on todella vaikea puhua saamatta isoa kuralastia niskaansa. Asiasta on käyty enemmänkin keskustelua ketjussa Kristitty mystikko, huhuu. Omasta kokemuksesta tiedän että juuri niin se on, ihminen pystyy omilla tiedostamattomilla uskomuksillaan luomaan itselleen esim. vastoinkäymisiä eikä vain luonnollisesti syntyviä vastoinkäymisiä (syy ja järkevä seuraus), vaan täysin friikkejä sellaisia. Minun on ollut henk koht vaikea tätä hyväksyä, ja jatkuvasti joudun kyseenalaistamaan oman mielenterveyteni ja siksi unohdan mieluimmin koko jutun. En ole tuota yllä mainittua ketjuakaan kovin jaksanut selailla siitä näkökulmasta että kuuluuko systeemiin armon käsite ollenkaan (tyyliin yliluonnollinen olento jeesaa ihmisparkaa), vai onko se vain garbabe in, garbage out -tyyppinen automaatio.
Millä voit todistaa että jollain "tiedostamattomalla uskomuksella" on mitään tekemistä jonkin reaalimaailman vastoinkäymisen kanssa? Ihmisen mielikuvitustahan tämä on. Sullahan pitäisi olla rinnaikkainen todellisuus, jossa voisit elää samaa elämää uskomuksella varustettuna ja ilman uskomusta ja vertailla sitten mitä tapahtuu?
Toki ihmisen tiedostamaton puoli voi vaikuttaa joskus ihmisen käyttäytymiseen ja valintoihin elämässä ja sitä kautta ihan loogisesti vaikuttaa myös asioihin, joita ihmiselle tapahtuu.
Eihän sitä koskaan todistaa voikaan, mutta toisaalta jossain vaiheessa sattumat rupeavat vain tuntumaan liian uskomattomilta ja siinä sitä sitten miettii että olenko hullu vai onko tässä todella jotain. Minulla henk koht on sellainen ongelma, että sen jälkeen kun opettelin visualisoinnin, on ruvennut käymään niin että aina kun jokin asia on minulle erityisen tärkeä, alitajuntani rupeaa jonkun alitajuisen uskomuksen takia järjestämään kummallisia ja uskomattomia vastoinkäymisiä, ja nämä ihan välittömästi. Eka kerta on sattuma, toka kerta on hauska sattuma, kymmenen vuoden jälkeen sattumat eivät ole enää hauskoja vaan kamalia ja pelottavia. Esimerkkinä eräs viimeisimmistä (näitä taphtuu siis jotain 3-4 kertaa vuodessa, koska suunnilleen noin usein tulee jotain arkielämää tärkeämpää), päätin viimein toteuttaa pitkäaikaisen toiveen erään vaativan harrastuksen aloittamiesta. Samana päivänä tapahtui jotain todella ikävää, joka asetti koko jutun kyseenalaiseksi ja minäkin joka harvoin pillitän, pillitin kuin pieni lapsi. Okei, päätin taas kerran että tämä oli sattuma, nyt vain eteenpäin kuten mummo lumessa. Tilasin erään porukan kanssa tarvikkeita suomalaisesta verkkokaupasta. Tarvikkeiden tulo myöhästyi kummallisesti, koska samaan aikaan kyseisiä tarvikkeita saattoi ostaa ihan liikkeistä ympäri Suomea ja tarkoitus oli ollut nimenomaan saada ne nopeasti (asumme lantsulla jne.). Lopulta kuitenkin muut saivat kamansa paitsi minä. Lähetin kaksi sähköpostia varmuudella oikeaan osoitteeseen, ei mitään vastausta. Lopulta soitin, firmassa sanottiin etteivät he olleet saaneet minulta mitään sähköpostia, mutta että he olivat kyllä lähettäneet tavarat jo pari viikkoa sitten. Okei, eivät olleet tulleet perille vaan kadonneet postissa, laitetaan uusi paketti tulemaan. Uutta pakettia ei vain kuulunut. Odotin monta viikkoa koska en enää kehdannut soittaa ja ruveta sanomaan että no ei sitä uuttakaan pakettia ole kuulunut koska epäilin että kuvittelevat minun yrittävän sumuttaa. Paketti tuli lopulta, jotain ehkä puolitoista kuukautta keskustelustani firman kanssa. Olin siinä vaiheessa jo ostanut tavarat ajat sitten ihan kivijalkaliikeestä koko juttuun kyllästyneenä. Saldo tällä kertaa kaksi kadonnutta sähköpostia, yksi kadonnut paketti, yksi iankaikkisen viipynyt paketti. Osoite oli kuitenkin paketissa oikein, tarkistimme sen kun soitin. Jotain tällaista aina, kerta toisensa jälkeen. Olen tähän niin kyllästynyt ja ihan turhaa on nyt ruveta minua haukkumaan, menee kuin vesi hanhen selästä, voin jo etukäteen varoittaa :).
Ei tarvetta haukkua, mutta kyllähän tämä kysymyksiä herättää. Onko siis ongelmasi se, että kun haluat kovasti jotain, mielesi sabotoi "tilaamalla" vastoinkäymisiä? Vai onko tämä vain sisäinen mekanismi, jolla itsellesi selität miksi ei mennyt putkeen?
.
Eikö sulle koskaan tapahdu mitään arkielämää isompaa, joka sujuu hyvin? Ehkä olet vaan unohtaneet, koska tilanteeseen liittyvää draamaa ja stressiä ei ole ollut vahvistamassa muistijälkiä?
Häh? Tottai tapahtuu. Joskus sen ansiosta, että olen tehnyt kovasti töitä se eteen, joskus tsägällä. Toisinaan menee paremmin kuin toisinaan. En vain selitä sitä millään vetovoiman lailla. On unelmia ja haaveita, joista usein toteutuvat ne, joihin panostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on ollut myös paljon sairautta ja kuolemaa elämässä ja on tullut mietittyä, onko syy itsessä, omissa teoissa, ajatuksissa tms. Se on helppo selitysmalli, kun kokee joutuneensa käymään läpi poikkeuksellisen paljon pahaa. Järjen tasolla en usko ajatuksen voimaan tms. mutta ymmärrän kyllä ap:n pohdinnat. Saatan (kirjoitin vahingossa ensin Satan ja heti alkoi ahdistaa!!) esim. itse jättää jonkun ikävän asian kertomatta ystävälle, koska pelkään kertomisen tuottavan huonoa onnea. Tai jätän arvostelematta jonkun ihmisen toimintaa, koska pelkään vihan ja negatiivisuuden aiheuttavan itselleni epäonnea. Asioita, joihin itse ei voi vaikuttaa, haluaa ehkä vain selittää jollakin. Ihmisaivot kaipaavat selityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mäkään en ihan tätä juttua tajua, mutta siis niin ainakin ajattelen, että en minä voi kenellekään ihmiselle mitään pahaa saada ajatuksillani aikaan, päinvastoin ne ajatukset tulevat mulle bumerangina takaisin ja saan aikaan pahaa itselleni, esim. pahaa oloa ja siitä aiheutuvaa masennusta, stressiä, unettomuutta jne.
Mä olen tutustunut vetovoiman lakiin jo 90-luvun alkupuolella ja kyllä se mulle on toiminut postiivisessa mielessä ihan täysin. Kesti kyllä vuosia, ennenkuin mitään isompaa alkoi tapahtumaan, mutta pieniä positiivisia yllätyksiä alkoi sattua aika pian. Joku voi tietysti sanoa, että ihan sattumaa, voihan se niinkin olla, mutta sitten mun onni vaan sattui kääntymään ihan täydellisesti. Koko ajan tämä toimii paremmin ja tehokkaammin ja uskoni vahvistuu.
Ihan eka juttu oli, että voitin erään kaupan arvonnassa aika hyvän palkinnon ja palkinto oli juuri sellainen, mistä olin haaveillut. Ja se oli ihan eka arpajaisvoittoni ikinä. Siitä lähtien olen voittanut melkein kaikissa arvonnoissa joihin olen osallistunut ja palkinto on ollut sellainen, josta olen unelmoinut. Myös rahaa on tullut täysin käsittämättömästi, yritystoimintani kukoistaa, vaikka kaikki sanoivat, että ei mitään mahdollisuuksia menestyä, mm. en saanut sillä perusteella starttirahaa ja myös yrityskonsultti kehotti hautaamaan ideani. Unelmien talo löytyi helposti ja paljon kaikenlaista pienempää juttua. Miljonääriydestä en edes haaveile, joten ei, en ole voittanut lotossa miljoonia.
Voihan se olla, että kaikki on pelkkää sattumaa. Sitten se on niin. Jatkan kuitenkin, koska nautin tästä! Ja sanottakoon, että olen saanut kaiken muunkin, mistä olen tosissani unelmoinut, kuin vain rahaa ja tavaroita, esim. onnellisen avioliiton.
Mulla on kaveri, joka saa AINA kaiken haluamansa. Sen salaisuus on haluta vain sellaisia juttuja, jotka on saatavissa
No mä olen kyllä saanut paljon kaikkea sellaista, joka on ollut ainakin erittäin vaikeasti saatavissa tai sillä tavalla, että mun ei ole tarvinnut tehdä mitään asian eteen, paitsi uskoa siihen ja elää se jo todeksi. Ihan ihmeellisiä juttuja on tapahtunut. Kyllä ne useimmat on siis järjellä selitettävissä, että ei sillä tavalla yliluonnollisia, mutta erittäin hyviä sattumia kyllä sitten. Esim. sain perinnön kummitädiltäni, joka ei ole koskaan pitänyt muhun mitään yhteyttä, ei ikinä muistanut mitenkään. Tarvitsin rahaa ja keskityin siihen, että jostain nyt putkahtaa mulle 10 000 e ja sitten tuli muutaman viikon kuluttua tieto tästä perinnöstä. Kummitätini oli iäkäs ja oli oikein testamentannut mulle rahaa ja verojen jälkeen siitä jäi aika tasan 10 000 e.
Myös unelmieni auto järjestyi melkoisen erikoisesti ja sellaisella hinnalla, että ei tuollaisia autoja tavallisesti siihen hintaan myydä. Oli niin halpa, että melkein hävetti ja piti oikein kysyä myyjältä, että onko hän nyt ihan varma tästä hinnasta. Kyllä hän oli, hänellä ei ole rahantarvetta ja hän tuntee, että autonsa saa hyvän ja huolehtivan omistajan ja se oli hänelle tärkeintä. Samalla tavalla kävi talon kanssa, ei sellaista yleensä myydä pilkkahinnalla. Upea talo ihanalla paikalla, naapurista kun myytiin paljon huonompikuntoisia taloja kaksin-kolminkertaisella hinnalla.
Nämä vain muutama esimerkki, jotka on tapahtuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vetovoiman laki" on yksi nykyajalle tyypillisistä voittajien filosofioista, jotka mahdollistavat kunnian ottamisen itselle myös onnekkaista sattumista. Käytännössä koko maailmankaikkeus pyörii sinun mielihalujesi ympärillä.
Lisäksi "Vetovoiman lailla" voi perustella täydellisen itsekkyyden ja kylmyyden lähimmäisiä kohtaan koska he ovat itse tilanneet itselleen vapaaehtoisesti kaikki ongelmansa.
Luuserius on myös tarttuvaa koska vaikeuksissa olevien ihmisten negatiivinen ajattelu voi vahingoittaa myös sinua. Näin ollen sinun ei tarvitse edes nähdä läheistesi tai ystäviesi kärsimystä vaan voit nakata heidät surutta yli laidan.
Toisaalta jos olet vaikeuksissa, sinulla on sairauksia jne. voit tätä filosofiaa seuraamalla ainakin jonkin aikaa yrittää kieltäytyä hyväksymästä todellisuutta ja ajatella vain iloisia ajatuksia.
Tässä uskossa on myös nerokas vikasietoisuus: "Jos se ei toimi, vika on siinä ettet usko tarpeeksi."
-
"Vetovoiman laki" on ainoastaan YKSI mielen tehokkaamman hyödyntämisen työkalu. Tässä kuuluisassa kirjassa siitä on kammottavalla tavalla vääristelty ja paisuteltu kokonainen maailmankatsomus. Se on täsmälleen kuin joku sanoisi, että KAIKKI elämän ongelmat on mahdollista ratkaista vasaralla ja toisaalta ne myös aiheutuvat siitä ettet osaa naulata oikein.
Afrikassa on sotaa ja nälänhätää, koska joku siellä ei keskity tarpeeksi positiivisesti rauhaan ja ruokaan vaan kerää itselleen negatiivista energiaa <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Afrikassa on sotaa ja nälänhätää, koska joku siellä ei keskity tarpeeksi positiivisesti rauhaan ja ruokaan vaan kerää itselleen negatiivista energiaa <3
Puhumattakaan Intian ongelmista, jossa varmasti on kaiken järjen mukaan paljon buddhalaisia ja krishnalaisia "vetämässä puoleensa" positiivista energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten näkyy, tästä aiheesta on todella vaikea puhua saamatta isoa kuralastia niskaansa. Asiasta on käyty enemmänkin keskustelua ketjussa Kristitty mystikko, huhuu. Omasta kokemuksesta tiedän että juuri niin se on, ihminen pystyy omilla tiedostamattomilla uskomuksillaan luomaan itselleen esim. vastoinkäymisiä eikä vain luonnollisesti syntyviä vastoinkäymisiä (syy ja järkevä seuraus), vaan täysin friikkejä sellaisia. Minun on ollut henk koht vaikea tätä hyväksyä, ja jatkuvasti joudun kyseenalaistamaan oman mielenterveyteni ja siksi unohdan mieluimmin koko jutun. En ole tuota yllä mainittua ketjuakaan kovin jaksanut selailla siitä näkökulmasta että kuuluuko systeemiin armon käsite ollenkaan (tyyliin yliluonnollinen olento jeesaa ihmisparkaa), vai onko se vain garbabe in, garbage out -tyyppinen automaatio.
Millä voit todistaa että jollain "tiedostamattomalla uskomuksella" on mitään tekemistä jonkin reaalimaailman vastoinkäymisen kanssa? Ihmisen mielikuvitustahan tämä on. Sullahan pitäisi olla rinnaikkainen todellisuus, jossa voisit elää samaa elämää uskomuksella varustettuna ja ilman uskomusta ja vertailla sitten mitä tapahtuu?
Toki ihmisen tiedostamaton puoli voi vaikuttaa joskus ihmisen käyttäytymiseen ja valintoihin elämässä ja sitä kautta ihan loogisesti vaikuttaa myös asioihin, joita ihmiselle tapahtuu.
Eihän sitä koskaan todistaa voikaan, mutta toisaalta jossain vaiheessa sattumat rupeavat vain tuntumaan liian uskomattomilta ja siinä sitä sitten miettii että olenko hullu vai onko tässä todella jotain. Minulla henk koht on sellainen ongelma, että sen jälkeen kun opettelin visualisoinnin, on ruvennut käymään niin että aina kun jokin asia on minulle erityisen tärkeä, alitajuntani rupeaa jonkun alitajuisen uskomuksen takia järjestämään kummallisia ja uskomattomia vastoinkäymisiä, ja nämä ihan välittömästi. Eka kerta on sattuma, toka kerta on hauska sattuma, kymmenen vuoden jälkeen sattumat eivät ole enää hauskoja vaan kamalia ja pelottavia. Esimerkkinä eräs viimeisimmistä (näitä taphtuu siis jotain 3-4 kertaa vuodessa, koska suunnilleen noin usein tulee jotain arkielämää tärkeämpää), päätin viimein toteuttaa pitkäaikaisen toiveen erään vaativan harrastuksen aloittamiesta. Samana päivänä tapahtui jotain todella ikävää, joka asetti koko jutun kyseenalaiseksi ja minäkin joka harvoin pillitän, pillitin kuin pieni lapsi. Okei, päätin taas kerran että tämä oli sattuma, nyt vain eteenpäin kuten mummo lumessa. Tilasin erään porukan kanssa tarvikkeita suomalaisesta verkkokaupasta. Tarvikkeiden tulo myöhästyi kummallisesti, koska samaan aikaan kyseisiä tarvikkeita saattoi ostaa ihan liikkeistä ympäri Suomea ja tarkoitus oli ollut nimenomaan saada ne nopeasti (asumme lantsulla jne.). Lopulta kuitenkin muut saivat kamansa paitsi minä. Lähetin kaksi sähköpostia varmuudella oikeaan osoitteeseen, ei mitään vastausta. Lopulta soitin, firmassa sanottiin etteivät he olleet saaneet minulta mitään sähköpostia, mutta että he olivat kyllä lähettäneet tavarat jo pari viikkoa sitten. Okei, eivät olleet tulleet perille vaan kadonneet postissa, laitetaan uusi paketti tulemaan. Uutta pakettia ei vain kuulunut. Odotin monta viikkoa koska en enää kehdannut soittaa ja ruveta sanomaan että no ei sitä uuttakaan pakettia ole kuulunut koska epäilin että kuvittelevat minun yrittävän sumuttaa. Paketti tuli lopulta, jotain ehkä puolitoista kuukautta keskustelustani firman kanssa. Olin siinä vaiheessa jo ostanut tavarat ajat sitten ihan kivijalkaliikeestä koko juttuun kyllästyneenä. Saldo tällä kertaa kaksi kadonnutta sähköpostia, yksi kadonnut paketti, yksi iankaikkisen viipynyt paketti. Osoite oli kuitenkin paketissa oikein, tarkistimme sen kun soitin. Jotain tällaista aina, kerta toisensa jälkeen. Olen tähän niin kyllästynyt ja ihan turhaa on nyt ruveta minua haukkumaan, menee kuin vesi hanhen selästä, voin jo etukäteen varoittaa :).
Ei tarvetta haukkua, mutta kyllähän tämä kysymyksiä herättää. Onko siis ongelmasi se, että kun haluat kovasti jotain, mielesi sabotoi "tilaamalla" vastoinkäymisiä? Vai onko tämä vain sisäinen mekanismi, jolla itsellesi selität miksi ei mennyt putkeen?
Tämä olisi oikein mainio selitys jos näitä selityksiä voisi ikään kuin keräillä pitemmältä matkalta ja oikeuttaa epäonnistumisiaan, mutta se millainen instant-vaikututus noilla jutuilla usein on, vaivaa minua. Esimerkkinä se kun olin luvannut melko veemäiselle asiakkaalle olla äippälomalla kunnes kuopus on 3-vuotias, mutta kahden vuoden kohdalla päätinkin että lapsi on jo valmis hoitoon ja aloitan työt. En puhunut asiasta vielä kenellekään, en edes miehelleni, koska halusin miettiä jutun mielessäni valmiiksi. Nimittäin tuolla veemäisellä asiakkaalla oli suuri vaikutus talouteemme, mutta hän oli niin raskas tyyppi että päätin lopettaa yhteistyön hänen kanssaan. Tuskailin itsekseni asian ja taloudellisen tulevaisuutemme kanssa eräänä yönä aamukolmeen, ja sain viimein erittäin helpottuneena päätettyä että nyt tempaisen ja heitän tuon asiakkaan pois, viis taloudellisista riskeistä. Samana aamuna kymmeneltä tuo asiakas soitti, pyysi tulemaan töihin ja antoi tarjouksen josta en voinut kieltäytyä. Kaksi vuotta siitä kun olimme tehneet viimeisimmän projektini ja olleet yhteydessä ja vuosi ennenkuin minun piti tulla töihin! Hänellä ei ollut mitään keinoa tietää että harkitsin paluuta töihin, kun edes oma mieheni ei asiasta tiennyt. Noh, kaksi vuotta tein hänelle vielä töitä. Oliko tämä nyt sitten putkeen menoa vai ei, ainakin sain mukavasti tuloja siitä :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaaosmaagi kirjoitti:
"Vetovoiman laki" on yksi nykyajalle tyypillisistä voittajien filosofioista, jotka mahdollistavat kunnian ottamisen itselle myös onnekkaista sattumista. Käytännössä koko maailmankaikkeus pyörii sinun mielihalujesi ympärillä.
Lisäksi "Vetovoiman lailla" voi perustella täydellisen itsekkyyden ja kylmyyden lähimmäisiä kohtaan koska he ovat itse tilanneet itselleen vapaaehtoisesti kaikki ongelmansa.
Luuserius on myös tarttuvaa koska vaikeuksissa olevien ihmisten negatiivinen ajattelu voi vahingoittaa myös sinua. Näin ollen sinun ei tarvitse edes nähdä läheistesi tai ystäviesi kärsimystä vaan voit nakata heidät surutta yli laidan.
Toisaalta jos olet vaikeuksissa, sinulla on sairauksia jne. voit tätä filosofiaa seuraamalla ainakin jonkin aikaa yrittää kieltäytyä hyväksymästä todellisuutta ja ajatella vain iloisia ajatuksia.
Tässä uskossa on myös nerokas vikasietoisuus: "Jos se ei toimi, vika on siinä ettet usko tarpeeksi."
-
"Vetovoiman laki" on ainoastaan YKSI mielen tehokkaamman hyödyntämisen työkalu. Tässä kuuluisassa kirjassa siitä on kammottavalla tavalla vääristelty ja paisuteltu kokonainen maailmankatsomus. Se on täsmälleen kuin joku sanoisi, että KAIKKI elämän ongelmat on mahdollista ratkaista vasaralla ja toisaalta ne myös aiheutuvat siitä ettet osaa naulata oikein.
Kiitos! Juurikin näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mäkään en ihan tätä juttua tajua, mutta siis niin ainakin ajattelen, että en minä voi kenellekään ihmiselle mitään pahaa saada ajatuksillani aikaan, päinvastoin ne ajatukset tulevat mulle bumerangina takaisin ja saan aikaan pahaa itselleni, esim. pahaa oloa ja siitä aiheutuvaa masennusta, stressiä, unettomuutta jne.
Mä olen tutustunut vetovoiman lakiin jo 90-luvun alkupuolella ja kyllä se mulle on toiminut postiivisessa mielessä ihan täysin. Kesti kyllä vuosia, ennenkuin mitään isompaa alkoi tapahtumaan, mutta pieniä positiivisia yllätyksiä alkoi sattua aika pian. Joku voi tietysti sanoa, että ihan sattumaa, voihan se niinkin olla, mutta sitten mun onni vaan sattui kääntymään ihan täydellisesti. Koko ajan tämä toimii paremmin ja tehokkaammin ja uskoni vahvistuu.
Ihan eka juttu oli, että voitin erään kaupan arvonnassa aika hyvän palkinnon ja palkinto oli juuri sellainen, mistä olin haaveillut. Ja se oli ihan eka arpajaisvoittoni ikinä. Siitä lähtien olen voittanut melkein kaikissa arvonnoissa joihin olen osallistunut ja palkinto on ollut sellainen, josta olen unelmoinut. Myös rahaa on tullut täysin käsittämättömästi, yritystoimintani kukoistaa, vaikka kaikki sanoivat, että ei mitään mahdollisuuksia menestyä, mm. en saanut sillä perusteella starttirahaa ja myös yrityskonsultti kehotti hautaamaan ideani. Unelmien talo löytyi helposti ja paljon kaikenlaista pienempää juttua. Miljonääriydestä en edes haaveile, joten ei, en ole voittanut lotossa miljoonia.
Voihan se olla, että kaikki on pelkkää sattumaa. Sitten se on niin. Jatkan kuitenkin, koska nautin tästä! Ja sanottakoon, että olen saanut kaiken muunkin, mistä olen tosissani unelmoinut, kuin vain rahaa ja tavaroita, esim. onnellisen avioliiton.
Mulla on kaveri, joka saa AINA kaiken haluamansa. Sen salaisuus on haluta vain sellaisia juttuja, jotka on saatavissa
No mä olen kyllä saanut paljon kaikkea sellaista, joka on ollut ainakin erittäin vaikeasti saatavissa tai sillä tavalla, että mun ei ole tarvinnut tehdä mitään asian eteen, paitsi uskoa siihen ja elää se jo todeksi. Ihan ihmeellisiä juttuja on tapahtunut. Kyllä ne useimmat on siis järjellä selitettävissä, että ei sillä tavalla yliluonnollisia, mutta erittäin hyviä sattumia kyllä sitten. Esim. sain perinnön kummitädiltäni, joka ei ole koskaan pitänyt muhun mitään yhteyttä, ei ikinä muistanut mitenkään. Tarvitsin rahaa ja keskityin siihen, että jostain nyt putkahtaa mulle 10 000 e ja sitten tuli muutaman viikon kuluttua tieto tästä perinnöstä. Kummitätini oli iäkäs ja oli oikein testamentannut mulle rahaa ja verojen jälkeen siitä jäi aika tasan 10 000 e.
Myös unelmieni auto järjestyi melkoisen erikoisesti ja sellaisella hinnalla, että ei tuollaisia autoja tavallisesti siihen hintaan myydä. Oli niin halpa, että melkein hävetti ja piti oikein kysyä myyjältä, että onko hän nyt ihan varma tästä hinnasta. Kyllä hän oli, hänellä ei ole rahantarvetta ja hän tuntee, että autonsa saa hyvän ja huolehtivan omistajan ja se oli hänelle tärkeintä. Samalla tavalla kävi talon kanssa, ei sellaista yleensä myydä pilkkahinnalla. Upea talo ihanalla paikalla, naapurista kun myytiin paljon huonompikuntoisia taloja kaksin-kolminkertaisella hinnalla.
Nämä vain muutama esimerkki, jotka on tapahtuneet.
Oletko ikinä huomannut niitä toiveita, jotka eivät ole toteutuneet? Vai onko kaikki toiveesi toteutuneet? Miksi että keskittyisi toivomaan vaikka miljoonaa euroa itsellesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten näkyy, tästä aiheesta on todella vaikea puhua saamatta isoa kuralastia niskaansa. Asiasta on käyty enemmänkin keskustelua ketjussa Kristitty mystikko, huhuu. Omasta kokemuksesta tiedän että juuri niin se on, ihminen pystyy omilla tiedostamattomilla uskomuksillaan luomaan itselleen esim. vastoinkäymisiä eikä vain luonnollisesti syntyviä vastoinkäymisiä (syy ja järkevä seuraus), vaan täysin friikkejä sellaisia. Minun on ollut henk koht vaikea tätä hyväksyä, ja jatkuvasti joudun kyseenalaistamaan oman mielenterveyteni ja siksi unohdan mieluimmin koko jutun. En ole tuota yllä mainittua ketjuakaan kovin jaksanut selailla siitä näkökulmasta että kuuluuko systeemiin armon käsite ollenkaan (tyyliin yliluonnollinen olento jeesaa ihmisparkaa), vai onko se vain garbabe in, garbage out -tyyppinen automaatio.
Millä voit todistaa että jollain "tiedostamattomalla uskomuksella" on mitään tekemistä jonkin reaalimaailman vastoinkäymisen kanssa? Ihmisen mielikuvitustahan tämä on. Sullahan pitäisi olla rinnaikkainen todellisuus, jossa voisit elää samaa elämää uskomuksella varustettuna ja ilman uskomusta ja vertailla sitten mitä tapahtuu?
Toki ihmisen tiedostamaton puoli voi vaikuttaa joskus ihmisen käyttäytymiseen ja valintoihin elämässä ja sitä kautta ihan loogisesti vaikuttaa myös asioihin, joita ihmiselle tapahtuu.
Eihän sitä koskaan todistaa voikaan, mutta toisaalta jossain vaiheessa sattumat rupeavat vain tuntumaan liian uskomattomilta ja siinä sitä sitten miettii että olenko hullu vai onko tässä todella jotain. Minulla henk koht on sellainen ongelma, että sen jälkeen kun opettelin visualisoinnin, on ruvennut käymään niin että aina kun jokin asia on minulle erityisen tärkeä, alitajuntani rupeaa jonkun alitajuisen uskomuksen takia järjestämään kummallisia ja uskomattomia vastoinkäymisiä, ja nämä ihan välittömästi. Eka kerta on sattuma, toka kerta on hauska sattuma, kymmenen vuoden jälkeen sattumat eivät ole enää hauskoja vaan kamalia ja pelottavia. Esimerkkinä eräs viimeisimmistä (näitä taphtuu siis jotain 3-4 kertaa vuodessa, koska suunnilleen noin usein tulee jotain arkielämää tärkeämpää), päätin viimein toteuttaa pitkäaikaisen toiveen erään vaativan harrastuksen aloittamiesta. Samana päivänä tapahtui jotain todella ikävää, joka asetti koko jutun kyseenalaiseksi ja minäkin joka harvoin pillitän, pillitin kuin pieni lapsi. Okei, päätin taas kerran että tämä oli sattuma, nyt vain eteenpäin kuten mummo lumessa. Tilasin erään porukan kanssa tarvikkeita suomalaisesta verkkokaupasta. Tarvikkeiden tulo myöhästyi kummallisesti, koska samaan aikaan kyseisiä tarvikkeita saattoi ostaa ihan liikkeistä ympäri Suomea ja tarkoitus oli ollut nimenomaan saada ne nopeasti (asumme lantsulla jne.). Lopulta kuitenkin muut saivat kamansa paitsi minä. Lähetin kaksi sähköpostia varmuudella oikeaan osoitteeseen, ei mitään vastausta. Lopulta soitin, firmassa sanottiin etteivät he olleet saaneet minulta mitään sähköpostia, mutta että he olivat kyllä lähettäneet tavarat jo pari viikkoa sitten. Okei, eivät olleet tulleet perille vaan kadonneet postissa, laitetaan uusi paketti tulemaan. Uutta pakettia ei vain kuulunut. Odotin monta viikkoa koska en enää kehdannut soittaa ja ruveta sanomaan että no ei sitä uuttakaan pakettia ole kuulunut koska epäilin että kuvittelevat minun yrittävän sumuttaa. Paketti tuli lopulta, jotain ehkä puolitoista kuukautta keskustelustani firman kanssa. Olin siinä vaiheessa jo ostanut tavarat ajat sitten ihan kivijalkaliikeestä koko juttuun kyllästyneenä. Saldo tällä kertaa kaksi kadonnutta sähköpostia, yksi kadonnut paketti, yksi iankaikkisen viipynyt paketti. Osoite oli kuitenkin paketissa oikein, tarkistimme sen kun soitin. Jotain tällaista aina, kerta toisensa jälkeen. Olen tähän niin kyllästynyt ja ihan turhaa on nyt ruveta minua haukkumaan, menee kuin vesi hanhen selästä, voin jo etukäteen varoittaa :).
Ei tarvetta haukkua, mutta kyllähän tämä kysymyksiä herättää. Onko siis ongelmasi se, että kun haluat kovasti jotain, mielesi sabotoi "tilaamalla" vastoinkäymisiä? Vai onko tämä vain sisäinen mekanismi, jolla itsellesi selität miksi ei mennyt putkeen?
Tämä olisi oikein mainio selitys jos näitä selityksiä voisi ikään kuin keräillä pitemmältä matkalta ja oikeuttaa epäonnistumisiaan, mutta se millainen instant-vaikututus noilla jutuilla usein on, vaivaa minua. Esimerkkinä se kun olin luvannut melko veemäiselle asiakkaalle olla äippälomalla kunnes kuopus on 3-vuotias, mutta kahden vuoden kohdalla päätinkin että lapsi on jo valmis hoitoon ja aloitan työt. En puhunut asiasta vielä kenellekään, en edes miehelleni, koska halusin miettiä jutun mielessäni valmiiksi. Nimittäin tuolla veemäisellä asiakkaalla oli suuri vaikutus talouteemme, mutta hän oli niin raskas tyyppi että päätin lopettaa yhteistyön hänen kanssaan. Tuskailin itsekseni asian ja taloudellisen tulevaisuutemme kanssa eräänä yönä aamukolmeen, ja sain viimein erittäin helpottuneena päätettyä että nyt tempaisen ja heitän tuon asiakkaan pois, viis taloudellisista riskeistä. Samana aamuna kymmeneltä tuo asiakas soitti, pyysi tulemaan töihin ja antoi tarjouksen josta en voinut kieltäytyä. Kaksi vuotta siitä kun olimme tehneet viimeisimmän projektini ja olleet yhteydessä ja vuosi ennenkuin minun piti tulla töihin! Hänellä ei ollut mitään keinoa tietää että harkitsin paluuta töihin, kun edes oma mieheni ei asiasta tiennyt. Noh, kaksi vuotta tein hänelle vielä töitä. Oliko tämä nyt sitten putkeen menoa vai ei, ainakin sain mukavasti tuloja siitä :).
Siis asiat järjestyivät vallan hyvin, mutta täysin päinvastoin kuin olit ne ajatellut hoitaa? Hauska sattumus, mutta ei toimi esimerkkinä tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mäkään en ihan tätä juttua tajua, mutta siis niin ainakin ajattelen, että en minä voi kenellekään ihmiselle mitään pahaa saada ajatuksillani aikaan, päinvastoin ne ajatukset tulevat mulle bumerangina takaisin ja saan aikaan pahaa itselleni, esim. pahaa oloa ja siitä aiheutuvaa masennusta, stressiä, unettomuutta jne.
Mä olen tutustunut vetovoiman lakiin jo 90-luvun alkupuolella ja kyllä se mulle on toiminut postiivisessa mielessä ihan täysin. Kesti kyllä vuosia, ennenkuin mitään isompaa alkoi tapahtumaan, mutta pieniä positiivisia yllätyksiä alkoi sattua aika pian. Joku voi tietysti sanoa, että ihan sattumaa, voihan se niinkin olla, mutta sitten mun onni vaan sattui kääntymään ihan täydellisesti. Koko ajan tämä toimii paremmin ja tehokkaammin ja uskoni vahvistuu.
Ihan eka juttu oli, että voitin erään kaupan arvonnassa aika hyvän palkinnon ja palkinto oli juuri sellainen, mistä olin haaveillut. Ja se oli ihan eka arpajaisvoittoni ikinä. Siitä lähtien olen voittanut melkein kaikissa arvonnoissa joihin olen osallistunut ja palkinto on ollut sellainen, josta olen unelmoinut. Myös rahaa on tullut täysin käsittämättömästi, yritystoimintani kukoistaa, vaikka kaikki sanoivat, että ei mitään mahdollisuuksia menestyä, mm. en saanut sillä perusteella starttirahaa ja myös yrityskonsultti kehotti hautaamaan ideani. Unelmien talo löytyi helposti ja paljon kaikenlaista pienempää juttua. Miljonääriydestä en edes haaveile, joten ei, en ole voittanut lotossa miljoonia.
Voihan se olla, että kaikki on pelkkää sattumaa. Sitten se on niin. Jatkan kuitenkin, koska nautin tästä! Ja sanottakoon, että olen saanut kaiken muunkin, mistä olen tosissani unelmoinut, kuin vain rahaa ja tavaroita, esim. onnellisen avioliiton.
Mulla on kaveri, joka saa AINA kaiken haluamansa. Sen salaisuus on haluta vain sellaisia juttuja, jotka on saatavissa
No mä olen kyllä saanut paljon kaikkea sellaista, joka on ollut ainakin erittäin vaikeasti saatavissa tai sillä tavalla, että mun ei ole tarvinnut tehdä mitään asian eteen, paitsi uskoa siihen ja elää se jo todeksi. Ihan ihmeellisiä juttuja on tapahtunut. Kyllä ne useimmat on siis järjellä selitettävissä, että ei sillä tavalla yliluonnollisia, mutta erittäin hyviä sattumia kyllä sitten. Esim. sain perinnön kummitädiltäni, joka ei ole koskaan pitänyt muhun mitään yhteyttä, ei ikinä muistanut mitenkään. Tarvitsin rahaa ja keskityin siihen, että jostain nyt putkahtaa mulle 10 000 e ja sitten tuli muutaman viikon kuluttua tieto tästä perinnöstä. Kummitätini oli iäkäs ja oli oikein testamentannut mulle rahaa ja verojen jälkeen siitä jäi aika tasan 10 000 e.
Myös unelmieni auto järjestyi melkoisen erikoisesti ja sellaisella hinnalla, että ei tuollaisia autoja tavallisesti siihen hintaan myydä. Oli niin halpa, että melkein hävetti ja piti oikein kysyä myyjältä, että onko hän nyt ihan varma tästä hinnasta. Kyllä hän oli, hänellä ei ole rahantarvetta ja hän tuntee, että autonsa saa hyvän ja huolehtivan omistajan ja se oli hänelle tärkeintä. Samalla tavalla kävi talon kanssa, ei sellaista yleensä myydä pilkkahinnalla. Upea talo ihanalla paikalla, naapurista kun myytiin paljon huonompikuntoisia taloja kaksin-kolminkertaisella hinnalla.
Nämä vain muutama esimerkki, jotka on tapahtuneet.
Tästä tulee mieleen kokemusten subjektiivisuus ja eri puolet. Joku voisi esim. pitää sitä, että kummitäti ei koskaan pitänyt yhteyttä, huonona ja surullisena asiana. Itsekin sain suuren perinnön, kun vanhempani kuoli. Minulle totaalisen surulliseen asiaan kuului siis jotakin, josta minulle sanottiin olevan jopa kateellisia! Lottovoitollakin voi olla ikäviä sivuseurauksia, kuten juuri ihmisten kateus ja ahneus. Monethan pitävät tästä syystä lottovoiton visusti salassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten näkyy, tästä aiheesta on todella vaikea puhua saamatta isoa kuralastia niskaansa. Asiasta on käyty enemmänkin keskustelua ketjussa Kristitty mystikko, huhuu. Omasta kokemuksesta tiedän että juuri niin se on, ihminen pystyy omilla tiedostamattomilla uskomuksillaan luomaan itselleen esim. vastoinkäymisiä eikä vain luonnollisesti syntyviä vastoinkäymisiä (syy ja järkevä seuraus), vaan täysin friikkejä sellaisia. Minun on ollut henk koht vaikea tätä hyväksyä, ja jatkuvasti joudun kyseenalaistamaan oman mielenterveyteni ja siksi unohdan mieluimmin koko jutun. En ole tuota yllä mainittua ketjuakaan kovin jaksanut selailla siitä näkökulmasta että kuuluuko systeemiin armon käsite ollenkaan (tyyliin yliluonnollinen olento jeesaa ihmisparkaa), vai onko se vain garbabe in, garbage out -tyyppinen automaatio.
Millä voit todistaa että jollain "tiedostamattomalla uskomuksella" on mitään tekemistä jonkin reaalimaailman vastoinkäymisen kanssa? Ihmisen mielikuvitustahan tämä on. Sullahan pitäisi olla rinnaikkainen todellisuus, jossa voisit elää samaa elämää uskomuksella varustettuna ja ilman uskomusta ja vertailla sitten mitä tapahtuu?
Toki ihmisen tiedostamaton puoli voi vaikuttaa joskus ihmisen käyttäytymiseen ja valintoihin elämässä ja sitä kautta ihan loogisesti vaikuttaa myös asioihin, joita ihmiselle tapahtuu.
Eihän sitä koskaan todistaa voikaan, mutta toisaalta jossain vaiheessa sattumat rupeavat vain tuntumaan liian uskomattomilta ja siinä sitä sitten miettii että olenko hullu vai onko tässä todella jotain. Minulla henk koht on sellainen ongelma, että sen jälkeen kun opettelin visualisoinnin, on ruvennut käymään niin että aina kun jokin asia on minulle erityisen tärkeä, alitajuntani rupeaa jonkun alitajuisen uskomuksen takia järjestämään kummallisia ja uskomattomia vastoinkäymisiä, ja nämä ihan välittömästi. Eka kerta on sattuma, toka kerta on hauska sattuma, kymmenen vuoden jälkeen sattumat eivät ole enää hauskoja vaan kamalia ja pelottavia. Esimerkkinä eräs viimeisimmistä (näitä taphtuu siis jotain 3-4 kertaa vuodessa, koska suunnilleen noin usein tulee jotain arkielämää tärkeämpää), päätin viimein toteuttaa pitkäaikaisen toiveen erään vaativan harrastuksen aloittamiesta. Samana päivänä tapahtui jotain todella ikävää, joka asetti koko jutun kyseenalaiseksi ja minäkin joka harvoin pillitän, pillitin kuin pieni lapsi. Okei, päätin taas kerran että tämä oli sattuma, nyt vain eteenpäin kuten mummo lumessa. Tilasin erään porukan kanssa tarvikkeita suomalaisesta verkkokaupasta. Tarvikkeiden tulo myöhästyi kummallisesti, koska samaan aikaan kyseisiä tarvikkeita saattoi ostaa ihan liikkeistä ympäri Suomea ja tarkoitus oli ollut nimenomaan saada ne nopeasti (asumme lantsulla jne.). Lopulta kuitenkin muut saivat kamansa paitsi minä. Lähetin kaksi sähköpostia varmuudella oikeaan osoitteeseen, ei mitään vastausta. Lopulta soitin, firmassa sanottiin etteivät he olleet saaneet minulta mitään sähköpostia, mutta että he olivat kyllä lähettäneet tavarat jo pari viikkoa sitten. Okei, eivät olleet tulleet perille vaan kadonneet postissa, laitetaan uusi paketti tulemaan. Uutta pakettia ei vain kuulunut. Odotin monta viikkoa koska en enää kehdannut soittaa ja ruveta sanomaan että no ei sitä uuttakaan pakettia ole kuulunut koska epäilin että kuvittelevat minun yrittävän sumuttaa. Paketti tuli lopulta, jotain ehkä puolitoista kuukautta keskustelustani firman kanssa. Olin siinä vaiheessa jo ostanut tavarat ajat sitten ihan kivijalkaliikeestä koko juttuun kyllästyneenä. Saldo tällä kertaa kaksi kadonnutta sähköpostia, yksi kadonnut paketti, yksi iankaikkisen viipynyt paketti. Osoite oli kuitenkin paketissa oikein, tarkistimme sen kun soitin. Jotain tällaista aina, kerta toisensa jälkeen. Olen tähän niin kyllästynyt ja ihan turhaa on nyt ruveta minua haukkumaan, menee kuin vesi hanhen selästä, voin jo etukäteen varoittaa :).
Ei tarvetta haukkua, mutta kyllähän tämä kysymyksiä herättää. Onko siis ongelmasi se, että kun haluat kovasti jotain, mielesi sabotoi "tilaamalla" vastoinkäymisiä? Vai onko tämä vain sisäinen mekanismi, jolla itsellesi selität miksi ei mennyt putkeen?
.
Eikö sulle koskaan tapahdu mitään arkielämää isompaa, joka sujuu hyvin? Ehkä olet vaan unohtaneet, koska tilanteeseen liittyvää draamaa ja stressiä ei ole ollut vahvistamassa muistijälkiä?
Sepä se kun ei! Tai kyse ei ole arkielämää isommista asioista, vaan sellaisista jotka voivat olla periaattessa pieniä juttuja, mutta minulle suuria juttuja henkilökohtaisista syistä. Kyse on siitä kuinka paljon ikään kuin energiaa satsaan asiaan ja millä lailla, ja osaan jo ennustaa mikä laukaisee tuon ja yritän sen takia himmata toiveitani ja voimakkaita halujani, etten laukaisisi tuota saakutin ilmiötä taas. Usko huviksesi, toivoisin tosiaan että joskus ei tarvitsisi olla että voi EI TAAS. Esimerkiksi viime vuoden lomat, teimme ison pariviikoisen ulkomaanmatkan jota odotin kovasti mutta johon ei sitä tiettyä energiaa sitoutunut - ei mitään ongelmia, ei vähäisimpiäkään. Sitten se oikeasti hurjan tärkeä loma, pari päivää rentoutumista mökillä, ärysyttävien ja naurettavien vastoinkäymisten suma, joka päättyi koko jutun peruuntumiseen. Mökkiseudun vesi meni juomakelvottomaksi jne jne en jaksa edes kirjoittaa kaikkea.
Heitähän se huuhaakirja roskikseen. Kirjan uhreja ovat juuri masentuneet, joille kirja vielä hyvin epäterveesti uskottelee, että ihan kaikki riippuu siitä miten ajattelet. Ihan oikeasti, et aiheuta pelkoajatuksillasi kenenkään sairautta tai kuolemaa. Olethan aikuinen ihminen?
Kirjastossa on taatusti hyödyllisempiäkin, tieteeseen perustuvia kirjoja. Masennukseen self help -oppaista on vain haittaa, ne saavat sinut uskomaan että voit sinnikkäästi yrittämällä voittaa sairautesi, jos vain keskityt positiiviseen. Roskiin moiset.
Suosittelen 19:a tutustumaan ilmiöön "Black Swan"