Lue keskustelun säännöt.
Itken. Mies raivoaa mulle koska en uskalla ajaa autoa!
01.08.2017 |
Äsken mies oli käymässä lääkärissä murtuneen jalan takia, sitten se soitti että sen pitää mennä vielä toiseen paikkaan lääkäriin. Ja röntgenkuvakansio olijäänyt meille kotiin. Mies siis soitti että voitko tuoda ne. Olin juuri tullut suihkusta tukka märkänä, ja puin nopeati vaatteet päälle je hyppäsin bussiin rontgenkuvakansio laukussani. Mies lähetteli koko matkan tekstareita että "missä vitussa olen" yms.
Kun saavuin tapaamispaikalle, ojensin kansion miehelle ja se rupesi ensinnäkin raivoamaan että miksi en ottanut muovipussia sille. en tajunnut siinä kiireen keskellä kotona ottaa pussia kun oli kiire vaan juosta nopeasti bussiin... ja mies jatkoi "laitanko nää sun perseeseen vai??" viitaten siihen että en tuonut pussia. räyhäsi ja jouduin toppuuttelemaan ettei herätä muiden ihmisten huomiota. ja alkoi raivota siitäkin että miksi en tullut autolla koska olisi säästynyt aikaa koska oli kiire sinne toiseen lääkäriin, en ole koskaan ajanut tolla meidän uudella autolla ja muutenkin pelottaa ja ahdistaa ajaminen.
ajatuksia, vinkkejä, mitä vaan?? auttakaa.
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi jalka murtui jo 3 viikkoa sitten. Pystyykö hän ajamaan autoa? Jos ei, millä te olette kulkeneet tämän ajan, käyneet kaupassa jne? Eiks nyt olis ollut hyvä sauma ajaa kun mies ei pysty.
Olen autoton, ja ihmettelen aina näitä "miten käytte kaupassa" -kysymyksiä. Tervetuloa käymään pk-seudulla. Täällä on ruokakauppoja, muita kauppoja, posteja, kirjastoja ym ym käytännössä kaikkialla kävelymatkan päässä. Olen itse asunut Espoossa, Vantaalla ja Helsingissä, noin kymmenessä eri paikassa yhteensä. AINA on ollut kävelymatkan päässä vähintään kolme ihan hyvää ruokakauppaa. Ja olen aina, koko ikäni, hoitanut kaikki ruokaostokset kävellen. Tai työmatkan varrella ennen kotibussiin nousemista käynyt Kampissa kaupassa. Se ei koskaan ole ollut mikään ongelma. Hoidin ruokakaupan kävellen jopa kun sinkkuna minulta murtui raaja, sekään ei ollut mikään ongelma. Kulkemiset on aina hoitunut niin, että aina on bussipysäkki ihan vieressä. Kun asuin Punavuoressa niin ratikkapysäkki ja bussipysäkki oli aina lähempänä kotia kuin mihin sai edes auton parkkiin.
Olen opiskeluaikana asunut Helsingissä. Kyllä otti päähän, kun sai kantaa ruokaostoksia. EIvät ne marketit ole kävelymatkan päässä. Ei Prisma, Citymarket, Sellon kauppakeskus. Onhan niitä pieniä K-market, S-market ym. Kyllä on vaivaton mennä suuren markettiin ja lyödä ostokset takakonttiin. Ei tarvitse kantaa. Surkeaa kantaa enemmän wc-paperia, maitoa, juomia. Tuota inhosin opiskeluaikana, kun ei ollut autoa. Ei voinut hyödyntää suurempia määriä tarjouksia. Auto tuo mukavuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asian ohi, mutta on kyllä karmivaa huomata kuinka täällä ollaan valmiita lynkkaamaan ihminen joka pelkää jotain. Ei minkäänlaista myötätuntoa, sympatiaa. Tai no osalla on, mutta todella paljon näitä epäempaattisia, ilkeitä kommentteja. Olisi jännä kuulla mitä nämä ilkeilijät saavat siitä, että näin lyövät lyötyä? Mikä saa toimimaan näin?
Kyse ei ole niinkään pelkäämisestä kuin siitä, että ei opettele vaan alistuu ajatukseen "en minä osaa". Kyllä minuakin pelotti ajaa, kun olin sairauden vuoksi ajamatta monta kuukautta, mutta niin vaan ajoin.
Kyse on siitäkin, että mistä löytyy tuollaisia säälittäviä eukkoriepuja, jotka eivät älyä tehdä mitään viisaampaa kuin itkeskellä, kun mies raivoaa. Ei tämä ole lynkkaamista vaan vilpitöntä ihmettelyä, miksi nämä naiset eivät arvosta itseään ja salli itselleen mukavampaa elämää kuin äijänrähjän likaämpärinä.
Ei välttämättä ole kyse siitä, että alistuisi ajatukseen, että ei osaa. Voi olla kyse siitä, että ei HALUA. Moni ihminen ei ihan oikeasti halua edes opetella ajamaan autoa, ja se on ihan ok. Ei autoilu ole mikään kansalaispakko kuin ehkä jossain maalla, jossa ei ole julkista liikennettä.
Mutta se on hyvä kysymys, että miksi ap itkee. Ap:n ei todellakaan pitäisi itkeä, vaan suuttua takaisin. Mies kohtelee häntä törkeästi, ja ap:n pitäisi antaa joko potku perseelle tai suuttumalla takaisin pistää äijä kuriin.
Ymmärrän jos joku ei halua opetella ajamaan autoa. Ei autokoulu ole pakollinen. Mutta ap:llä on ajokortti, joten en oikein ymmärrä ettei halua opetella, kun on jo joutunut opettelemaan ja maksaahan se kortin suorittaminen ja vaatii aikaa myös, rahan lisäksi. Miksi nähdä moinen vaiva jos ei halua oppia ajamaan?
Ap:sta en tiedä, mutta tuttavapiirissäni moni on käynyt autokoulun, koska vanhemmat pakotti heti kun oli vain mahdollista mennä iän puolesta autokouluun. Sama minulla, vaikka sanoin että en halua ajaa. Kävin sen autokoulun, sain kortin, enkä edelleenkään yhtään halunnut ajaa, inhosin ajamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi jalka murtui jo 3 viikkoa sitten. Pystyykö hän ajamaan autoa? Jos ei, millä te olette kulkeneet tämän ajan, käyneet kaupassa jne? Eiks nyt olis ollut hyvä sauma ajaa kun mies ei pysty.
Olen autoton, ja ihmettelen aina näitä "miten käytte kaupassa" -kysymyksiä. Tervetuloa käymään pk-seudulla. Täällä on ruokakauppoja, muita kauppoja, posteja, kirjastoja ym ym käytännössä kaikkialla kävelymatkan päässä. Olen itse asunut Espoossa, Vantaalla ja Helsingissä, noin kymmenessä eri paikassa yhteensä. AINA on ollut kävelymatkan päässä vähintään kolme ihan hyvää ruokakauppaa. Ja olen aina, koko ikäni, hoitanut kaikki ruokaostokset kävellen. Tai työmatkan varrella ennen kotibussiin nousemista käynyt Kampissa kaupassa. Se ei koskaan ole ollut mikään ongelma. Hoidin ruokakaupan kävellen jopa kun sinkkuna minulta murtui raaja, sekään ei ollut mikään ongelma. Kulkemiset on aina hoitunut niin, että aina on bussipysäkki ihan vieressä. Kun asuin Punavuoressa niin ratikkapysäkki ja bussipysäkki oli aina lähempänä kotia kuin mihin sai edes auton parkkiin.
Olen opiskeluaikana asunut Helsingissä. Kyllä otti päähän, kun sai kantaa ruokaostoksia. EIvät ne marketit ole kävelymatkan päässä. Ei Prisma, Citymarket, Sellon kauppakeskus. Onhan niitä pieniä K-market, S-market ym. Kyllä on vaivaton mennä suuren markettiin ja lyödä ostokset takakonttiin. Ei tarvitse kantaa. Surkeaa kantaa enemmän wc-paperia, maitoa, juomia. Tuota inhosin opiskeluaikana, kun ei ollut autoa. Ei voinut hyödyntää suurempia määriä tarjouksia. Auto tuo mukavuutta.
Olen ihan eri mieltä. Minua stressaa ja rasittaa isot marketit, en halua niissä koskaan asioida. Haluan nimenomaan käydä hyvässä pienessä lähikaupassa, josta selviän ulos viidessä minuutissa. Ja en halua koskaan tänään miettiä mitä syön huomenna, olisi painajainen joutua ostamaan edes kolmen päivän ruoat kerralla.
Ihmiset ovat erilaisia. En käy juuri pienissä kaupoissa. Ostan enemmän esim. Prismasta. Oli ihanaa mennä töihin omalla autolla, ei huolta säästä. Inhoan edelleen ruokaostoksien kantamista ja etten voi ostaa reilusti. En myöskään pyöräile töihin. Opiskeluaika paino pysyi kurissa, mutta en vaihtaisi autollista elämää autottoman elämään. En myöskään kaipaa Helsingin hulinaa, nautin linnunlaulusta. Opiskelu oli välttämätön paha. Täällä kun ei ole niin paljon mieluisia opiskelupaikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asian ohi, mutta on kyllä karmivaa huomata kuinka täällä ollaan valmiita lynkkaamaan ihminen joka pelkää jotain. Ei minkäänlaista myötätuntoa, sympatiaa. Tai no osalla on, mutta todella paljon näitä epäempaattisia, ilkeitä kommentteja. Olisi jännä kuulla mitä nämä ilkeilijät saavat siitä, että näin lyövät lyötyä? Mikä saa toimimaan näin?
Kyse ei ole niinkään pelkäämisestä kuin siitä, että ei opettele vaan alistuu ajatukseen "en minä osaa". Kyllä minuakin pelotti ajaa, kun olin sairauden vuoksi ajamatta monta kuukautta, mutta niin vaan ajoin.
Kyse on siitäkin, että mistä löytyy tuollaisia säälittäviä eukkoriepuja, jotka eivät älyä tehdä mitään viisaampaa kuin itkeskellä, kun mies raivoaa. Ei tämä ole lynkkaamista vaan vilpitöntä ihmettelyä, miksi nämä naiset eivät arvosta itseään ja salli itselleen mukavampaa elämää kuin äijänrähjän likaämpärinä.
Ei välttämättä ole kyse siitä, että alistuisi ajatukseen, että ei osaa. Voi olla kyse siitä, että ei HALUA. Moni ihminen ei ihan oikeasti halua edes opetella ajamaan autoa, ja se on ihan ok. Ei autoilu ole mikään kansalaispakko kuin ehkä jossain maalla, jossa ei ole julkista liikennettä.
Mutta se on hyvä kysymys, että miksi ap itkee. Ap:n ei todellakaan pitäisi itkeä, vaan suuttua takaisin. Mies kohtelee häntä törkeästi, ja ap:n pitäisi antaa joko potku perseelle tai suuttumalla takaisin pistää äijä kuriin.
Ymmärrän jos joku ei halua opetella ajamaan autoa. Ei autokoulu ole pakollinen. Mutta ap:llä on ajokortti, joten en oikein ymmärrä ettei halua opetella, kun on jo joutunut opettelemaan ja maksaahan se kortin suorittaminen ja vaatii aikaa myös, rahan lisäksi. Miksi nähdä moinen vaiva jos ei halua oppia ajamaan?
Ap:sta en tiedä, mutta tuttavapiirissäni moni on käynyt autokoulun, koska vanhemmat pakotti heti kun oli vain mahdollista mennä iän puolesta autokouluun. Sama minulla, vaikka sanoin että en halua ajaa. Kävin sen autokoulun, sain kortin, enkä edelleenkään yhtään halunnut ajaa, inhosin ajamista.
Pakotti! Älä nyt viitti! Ei täysikäistä kukaan voi pakottaa. Älä edes esitä että joku olisi noin nynny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni haluaa mennä autokouluun, etenkin jos vanhemmat maksavat ja on tottunut, että perheessä on auto. Sain kortin noin 26 vuotta sitten ja olen ajanut lähes päivittäin. En luopuisi. Meillä on miehellä terveysongelmia, ja nautin että voin olla avuksi. Toimin kuljettajana meille 24h/7 tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Ajaminen ei ole minusta tässä mitenkään se pointti. Tuollaista raivoamista ei voi kerta kaikkiaan hyväksyä keneltäkään. Pyysikö mies edes anteeksi? Mikäli ei, niin oikeasti suosittelen vakavasti miettimään suhteen tulevaisuutta. Jos minun mieheni käski minun tunkemaan jotain jonnekin, niin siitä seuraisi vähintään muutaman viikon miettimistauko.
En koskaan voisi kuvitella että mieheni sanoisi minulle noin. Hän kiittäisi ja olisi pahoillaan kun oli vaivaksi ja tietäisi että en uskalla ajaa sillä meidän uudella autolla ennenkuin olemme yhdessä sillä harjoitelleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä mammat kilpaa vinkuu avuttomuuttaan kuinka on ihan pöyristyttävää kortillista ihmistä patistaa rattiin. Kuitenkin varmasti kelpaa rouvien istahtaa aina farmarin kyytiin hakemaan Prismasta apetta ja kertoa mihin muuallekin auton suvaitsee heidät kuljettaa. Monestiko tankilla sanotte miehillenne, että istu vaan, mun vuoro tankata?
Onneksi en ole lesbo :D
Minä tykkään istua mieheni kyydissä, hän on taitava kuski. Itse en osaa aja vaikka kortti onkin. En koskaan sano miehelleni tankilla, että "istu vain, mun vuoro tankata". Tämä siksi, että en osaa tankata. En ole koskaan tankannut. Sen sijaan hyvin usein tankilla annan miehelle luottokorttini ja sanon, että "maksa tuolla bensa". Olen kyllä ehdottanut, että mies näyttäisi miten tankataan, mutta hän ei ole näyttänyt.
Etkö ole koskaan ollut mukana huoltoasemalla? Näethän sä miten tankataan ja mitä tankataan kun vaan katsot. Vaikka autossa istumalla näet kun vaan käännät päätäsi ja katsot!
Kyllä sitä on jotakin vähänkin isompaa kaupoista hankala tuoda ilman autoa helsingissäkin. Olohuoneen matto saattaa painaa tuhottomasti että raahaa sitä nyt sitten julkisilla. Viikonlopun ruokaostokset (3 täyttä muovikassia) monta litraa mehua, maitoa ym.painavaa, rahtaa niitä nyt sitten julkisilla.
Keksitpä ostaa jalkalampun kun näet sen tarjouksessa kaupungilla, juu ei, ei sellaisen puoltoista metriä pitkän paketin kanssa julkisiin mennä. Yksin eläjät tosin voivat hakea siitä lähi siwasta ne makaroonit ja paketin jauhelihaa mutta perheellinen ei lähi siwalla pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajaminen ei ole minusta tässä mitenkään se pointti. Tuollaista raivoamista ei voi kerta kaikkiaan hyväksyä keneltäkään. Pyysikö mies edes anteeksi? Mikäli ei, niin oikeasti suosittelen vakavasti miettimään suhteen tulevaisuutta. Jos minun mieheni käski minun tunkemaan jotain jonnekin, niin siitä seuraisi vähintään muutaman viikon miettimistauko.
En koskaan voisi kuvitella että mieheni sanoisi minulle noin. Hän kiittäisi ja olisi pahoillaan kun oli vaivaksi ja tietäisi että en uskalla ajaa sillä meidän uudella autolla ennenkuin olemme yhdessä sillä harjoitelleet.
Kukas mun ois pitänyt pyytää avuksi harjoittelemaan uudella autolla ajamista, kun ei oo miestä? Autoliikkeen myyjä? Mites kun piti se auto saada sieltä liikkeestä kotiin, oisko pitänyt sille myyjälle vaikka maksaa taksi takaisin työpaikalleen, että saan auton kotipihaan?
Käytänkö työmatkaan julkisilla yli tunnin aamuin illoin, vai ajanko autolla sen matkan kymmenessä minuutissa? Hmm...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajaminen ei ole minusta tässä mitenkään se pointti. Tuollaista raivoamista ei voi kerta kaikkiaan hyväksyä keneltäkään. Pyysikö mies edes anteeksi? Mikäli ei, niin oikeasti suosittelen vakavasti miettimään suhteen tulevaisuutta. Jos minun mieheni käski minun tunkemaan jotain jonnekin, niin siitä seuraisi vähintään muutaman viikon miettimistauko.
En koskaan voisi kuvitella että mieheni sanoisi minulle noin. Hän kiittäisi ja olisi pahoillaan kun oli vaivaksi ja tietäisi että en uskalla ajaa sillä meidän uudella autolla ennenkuin olemme yhdessä sillä harjoitelleet.
Kukas mun ois pitänyt pyytää avuksi harjoittelemaan uudella autolla ajamista, kun ei oo miestä? Autoliikkeen myyjä? Mites kun piti se auto saada sieltä liikkeestä kotiin, oisko pitänyt sille myyjälle vaikka maksaa taksi takaisin työpaikalleen, että saan auton kotipihaan?
Nää nyt on näitä joiden ei koskaan olisi pitänyt ajokorttia edes saada.
Riittää että joku on yönaikana maalannut niiden auton eri väriseksi niin jo ne tarvitsee opetusta taas ajamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä on jotakin vähänkin isompaa kaupoista hankala tuoda ilman autoa helsingissäkin. Olohuoneen matto saattaa painaa tuhottomasti että raahaa sitä nyt sitten julkisilla. Viikonlopun ruokaostokset (3 täyttä muovikassia) monta litraa mehua, maitoa ym.painavaa, rahtaa niitä nyt sitten julkisilla.
Keksitpä ostaa jalkalampun kun näet sen tarjouksessa kaupungilla, juu ei, ei sellaisen puoltoista metriä pitkän paketin kanssa julkisiin mennä. Yksin eläjät tosin voivat hakea siitä lähi siwasta ne makaroonit ja paketin jauhelihaa mutta perheellinen ei lähi siwalla pärjää.
Olet tietenkin oikeassa, että sinun elämäntyyli vaatii auton. Itse taas en ole koskaan keksinyt ostaa jalkalamppua, suurta viherkasvia tai olohuoneen mattoa ex tempore. Joten sellaista ongelmaa ei ole ollut. Ostan hyvin harvoin mitään sisustusjuttua tai huonekaluja, ja ne mitä ostan on hyvin tarkkaan valittuja ja harkittuja desing-esineitä, jotka yleensä on vähän pakkokin tilata kotiinkuljetuksella (yleensä ei ole myymälän varastossa valmiina). Huonekalun/maton olen ostanut viimeksi 8 vuotta sitten :D . Mutta jos ostaisin yllättäen kaupungilta jalkalampun, niin voisin hyvin ottaa taksin kotimatkalle kaupalta. Myöskään viikonlopun ostoksia en koskaan osta kerralla, vaan yleensä käydään ulkona syömässä viikonloppuisin ja maidot tms tuoreet leivät haetaan joka päivä lähikaupasta. Makaroooooonia ja jauhelihaa ei sentään ruokavalioni ole.
Oletko koskaan laskenut, että kuinka monta taksimatkaa voi oman auton hinnalla tehdä? Jos lasket auton vuosikustannuksen siten, että huomioit bensat, vakuutukset, katsastukset, renkaanvaihdot, autolainan korot, mahdolliset korjaukset ja arvonaleneman (eli menetetyn pääoman) niin sillä summalla voi aika monta kertaa hurauttaa taksilla jalkalampun kanssa tai ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä on jotakin vähänkin isompaa kaupoista hankala tuoda ilman autoa helsingissäkin. Olohuoneen matto saattaa painaa tuhottomasti että raahaa sitä nyt sitten julkisilla. Viikonlopun ruokaostokset (3 täyttä muovikassia) monta litraa mehua, maitoa ym.painavaa, rahtaa niitä nyt sitten julkisilla.
Keksitpä ostaa jalkalampun kun näet sen tarjouksessa kaupungilla, juu ei, ei sellaisen puoltoista metriä pitkän paketin kanssa julkisiin mennä. Yksin eläjät tosin voivat hakea siitä lähi siwasta ne makaroonit ja paketin jauhelihaa mutta perheellinen ei lähi siwalla pärjää.
Olet tietenkin oikeassa, että sinun elämäntyyli vaatii auton. Itse taas en ole koskaan keksinyt ostaa jalkalamppua, suurta viherkasvia tai olohuoneen mattoa ex tempore. Joten sellaista ongelmaa ei ole ollut. Ostan hyvin harvoin mitään sisustusjuttua tai huonekaluja, ja ne mitä ostan on hyvin tarkkaan valittuja ja harkittuja desing-esineitä, jotka yleensä on vähän pakkokin tilata kotiinkuljetuksella (yleensä ei ole myymälän varastossa valmiina). Huonekalun/maton olen ostanut viimeksi 8 vuotta sitten :D . Mutta jos ostaisin yllättäen kaupungilta jalkalampun, niin voisin hyvin ottaa taksin kotimatkalle kaupalta. Myöskään viikonlopun ostoksia en koskaan osta kerralla, vaan yleensä käydään ulkona syömässä viikonloppuisin ja maidot tms tuoreet leivät haetaan joka päivä lähikaupasta. Makaroooooonia ja jauhelihaa ei sentään ruokavalioni ole.
Oletko koskaan laskenut, että kuinka monta taksimatkaa voi oman auton hinnalla tehdä? Jos lasket auton vuosikustannuksen siten, että huomioit bensat, vakuutukset, katsastukset, renkaanvaihdot, autolainan korot, mahdolliset korjaukset ja arvonaleneman (eli menetetyn pääoman) niin sillä summalla voi aika monta kertaa hurauttaa taksilla jalkalampun kanssa tai ilman.
Joopa joo, minun elämäntyyliini kuuluu myös yli 500km työmatka-ajoa kuukaudessa jota en todellakaan tee julkisilla, en edes pysty tekemään.
Ja ihan ilman työmatkojakin aina tulee jotakin johon kaupunkilainen tarvitsee autoa. Esim. minulla on seuraavana projektina 3 maton vieminen pesulaan joita ehei en lähde rontaamaan julkisilla ja pitääpä ne sitten hakea poiskin. Ja onpa noita muitakin juttuja, mutta tokkopa niitä vihersaivartelijoille viitsii edes mainita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höh. Minä en osaa ajaa autoa, mutta ihan varmasti autan miestäni aina kaikessa jos hänellä on joku arjen vaikeus. Mies joutui sairaalaan, ja menin lähtöpäivänä bussilla sairaalalle, tilasin taksin sairaalan pihaan ja menimme sillä taksilla yhdessä kotiin. Helppoa. Ai taksi on kallis ja blaablaa? Minun liikkumiseen kuluva summa per vuosi on huomattavasti pienempi kuin autoilevalla ihmisellä, vaikka välillä taksilla ajankin.
No tuo oli yksittäinen matka, ei rinnastettavissa pahimmillaan parin kk kipsiin. Kuljetko kaikki elämäsi matkat julkisilla/taksilla vai istutko tyytyväisenä pelkääjän paikalla, kun miehesi ajaa?
Kuljen kaikki elämäni matkat julkisilla (bussilla, junalla, lentokoneella) tai taksilla, kyllä. Näin olen aina tehnyt. Koskaan ei ole ollut ongelmaa. En pummaa koskaan mieheltäni kyytiä minnekään, ei hän minun taksikuski ole. Olen ollut aikuisena kymmenen vuotta sinkkunakin, ja silloinkin elänyt oikein hyvää ja aktiivista elämää pummimatta kyytejä. En tiedä mistä olet, mutta tämä on ihan arkea täällä Helsingissä myös monilla ystävilläni. Osalla ystävistäni on kyllä kortti ja ajotaito, mutta he eivät halua omistaa autoa, ja siis miehiä on joukossa myös.
Eihän kenenkään ole pakko hankkia korttia. Eikä ole pakko hankkia autoa vaikka kortti olisikin. Mut se kyllä vähän ihmetyttää jos on kortti ja auto, eikä silti aja, ei edes joskus.
Ap:n tilanteessa varmaan miestä ärsyttää kipsi jalassa konkata pitkin kaupunkia, kun voisi ap viedä miehensä noihin lääkäreihin autolla, tai jos jotain kiireesti tarvitsee, veisi autolla eikä jäisi bussia odottelemaan.
Mut ihan miten vaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mullakin menis hermo jos joutuisin odottelemaan vain siksi ettei toinen uskalla ajaa :D
Kyllä mullakin menis hermo jos joutuisin lähtemään kotoa kesken kaiken vain siksi, että toinen murtaa luunsa ja unohtaa kuvansa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä on jotakin vähänkin isompaa kaupoista hankala tuoda ilman autoa helsingissäkin. Olohuoneen matto saattaa painaa tuhottomasti että raahaa sitä nyt sitten julkisilla. Viikonlopun ruokaostokset (3 täyttä muovikassia) monta litraa mehua, maitoa ym.painavaa, rahtaa niitä nyt sitten julkisilla.
Keksitpä ostaa jalkalampun kun näet sen tarjouksessa kaupungilla, juu ei, ei sellaisen puoltoista metriä pitkän paketin kanssa julkisiin mennä. Yksin eläjät tosin voivat hakea siitä lähi siwasta ne makaroonit ja paketin jauhelihaa mutta perheellinen ei lähi siwalla pärjää.
Olet tietenkin oikeassa, että sinun elämäntyyli vaatii auton. Itse taas en ole koskaan keksinyt ostaa jalkalamppua, suurta viherkasvia tai olohuoneen mattoa ex tempore. Joten sellaista ongelmaa ei ole ollut. Ostan hyvin harvoin mitään sisustusjuttua tai huonekaluja, ja ne mitä ostan on hyvin tarkkaan valittuja ja harkittuja desing-esineitä, jotka yleensä on vähän pakkokin tilata kotiinkuljetuksella (yleensä ei ole myymälän varastossa valmiina). Huonekalun/maton olen ostanut viimeksi 8 vuotta sitten :D . Mutta jos ostaisin yllättäen kaupungilta jalkalampun, niin voisin hyvin ottaa taksin kotimatkalle kaupalta. Myöskään viikonlopun ostoksia en koskaan osta kerralla, vaan yleensä käydään ulkona syömässä viikonloppuisin ja maidot tms tuoreet leivät haetaan joka päivä lähikaupasta. Makaroooooonia ja jauhelihaa ei sentään ruokavalioni ole.
Oletko koskaan laskenut, että kuinka monta taksimatkaa voi oman auton hinnalla tehdä? Jos lasket auton vuosikustannuksen siten, että huomioit bensat, vakuutukset, katsastukset, renkaanvaihdot, autolainan korot, mahdolliset korjaukset ja arvonaleneman (eli menetetyn pääoman) niin sillä summalla voi aika monta kertaa hurauttaa taksilla jalkalampun kanssa tai ilman.
Joopa joo, minun elämäntyyliini kuuluu myös yli 500km työmatka-ajoa kuukaudessa jota en todellakaan tee julkisilla, en edes pysty tekemään.
Ja ihan ilman työmatkojakin aina tulee jotakin johon kaupunkilainen tarvitsee autoa. Esim. minulla on seuraavana projektina 3 maton vieminen pesulaan joita ehei en lähde rontaamaan julkisilla ja pitääpä ne sitten hakea poiskin. Ja onpa noita muitakin juttuja, mutta tokkopa niitä vihersaivartelijoille viitsii edes mainita.
Edelleen se taksi toimii matonkin kuljettamiseen. Tai pesula kuljettaa yhtä hyvin. En ole arvoiltani vihreä. Jos olisi matkatyö niin hankkisin auton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asian ohi, mutta on kyllä karmivaa huomata kuinka täällä ollaan valmiita lynkkaamaan ihminen joka pelkää jotain. Ei minkäänlaista myötätuntoa, sympatiaa. Tai no osalla on, mutta todella paljon näitä epäempaattisia, ilkeitä kommentteja. Olisi jännä kuulla mitä nämä ilkeilijät saavat siitä, että näin lyövät lyötyä? Mikä saa toimimaan näin?
Kyse ei ole niinkään pelkäämisestä kuin siitä, että ei opettele vaan alistuu ajatukseen "en minä osaa". Kyllä minuakin pelotti ajaa, kun olin sairauden vuoksi ajamatta monta kuukautta, mutta niin vaan ajoin.
Kyse on siitäkin, että mistä löytyy tuollaisia säälittäviä eukkoriepuja, jotka eivät älyä tehdä mitään viisaampaa kuin itkeskellä, kun mies raivoaa. Ei tämä ole lynkkaamista vaan vilpitöntä ihmettelyä, miksi nämä naiset eivät arvosta itseään ja salli itselleen mukavampaa elämää kuin äijänrähjän likaämpärinä.
Ei välttämättä ole kyse siitä, että alistuisi ajatukseen, että ei osaa. Voi olla kyse siitä, että ei HALUA. Moni ihminen ei ihan oikeasti halua edes opetella ajamaan autoa, ja se on ihan ok. Ei autoilu ole mikään kansalaispakko kuin ehkä jossain maalla, jossa ei ole julkista liikennettä.
Mutta se on hyvä kysymys, että miksi ap itkee. Ap:n ei todellakaan pitäisi itkeä, vaan suuttua takaisin. Mies kohtelee häntä törkeästi, ja ap:n pitäisi antaa joko potku perseelle tai suuttumalla takaisin pistää äijä kuriin.
Ymmärrän jos joku ei halua opetella ajamaan autoa. Ei autokoulu ole pakollinen. Mutta ap:llä on ajokortti, joten en oikein ymmärrä ettei halua opetella, kun on jo joutunut opettelemaan ja maksaahan se kortin suorittaminen ja vaatii aikaa myös, rahan lisäksi. Miksi nähdä moinen vaiva jos ei halua oppia ajamaan?
Isojen kysymysten äärellä ollaan. Jos on mielikuvitusta tai elämänkokemusta, niin vastaaminen onnistuu. Muutama vaihtoehto.
1) Yleensä kortti ajetaan nuorena, silloin kun ei osata pelätä mitään ja ollaan kuolemattomia. Silloin saa vanhempien autonkin käyttöön. Ehkä kotoa muutettua ei olekaan ollut autoa käytössä ja vuoden parin taukokin jo kummasti vaikuttaa taitoihin. Sen lisäksi oppii, että vahinkoja sattuu.
2) Ehkä on ollut pelottava kolari, läheltä piti -tilanne joko itsellä tai jollain muulla, on alkanut pelottaa
3) Ehkä elämässä on ollut ihmisiä, jotka mieluummin ajavat itse kuin istuvat toisen kyydissä. Kyydissä istuvan taidot ruostuvat.
4) Ehkä on muutettu toiselle paikkakunnalle, jossa tiet eivät ole tuttuja ja ajo navigaattorin kanssa arasteluttaa.
5) Ehkä joku on sanonut, että on huono kuski. Halu ajaa vähenee kummasti.
Keksi lisää syitä. Kaikki ovat kokijalleen ihan yhtä tosia ja oikeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höh. Minä en osaa ajaa autoa, mutta ihan varmasti autan miestäni aina kaikessa jos hänellä on joku arjen vaikeus. Mies joutui sairaalaan, ja menin lähtöpäivänä bussilla sairaalalle, tilasin taksin sairaalan pihaan ja menimme sillä taksilla yhdessä kotiin. Helppoa. Ai taksi on kallis ja blaablaa? Minun liikkumiseen kuluva summa per vuosi on huomattavasti pienempi kuin autoilevalla ihmisellä, vaikka välillä taksilla ajankin.
No tuo oli yksittäinen matka, ei rinnastettavissa pahimmillaan parin kk kipsiin. Kuljetko kaikki elämäsi matkat julkisilla/taksilla vai istutko tyytyväisenä pelkääjän paikalla, kun miehesi ajaa?
Kuljen kaikki elämäni matkat julkisilla (bussilla, junalla, lentokoneella) tai taksilla, kyllä. Näin olen aina tehnyt. Koskaan ei ole ollut ongelmaa. En pummaa koskaan mieheltäni kyytiä minnekään, ei hän minun taksikuski ole. Olen ollut aikuisena kymmenen vuotta sinkkunakin, ja silloinkin elänyt oikein hyvää ja aktiivista elämää pummimatta kyytejä. En tiedä mistä olet, mutta tämä on ihan arkea täällä Helsingissä myös monilla ystävilläni. Osalla ystävistäni on kyllä kortti ja ajotaito, mutta he eivät halua omistaa autoa, ja siis miehiä on joukossa myös.
Eihän kenenkään ole pakko hankkia korttia. Eikä ole pakko hankkia autoa vaikka kortti olisikin. Mut se kyllä vähän ihmetyttää jos on kortti ja auto, eikä silti aja, ei edes joskus.
Ap:n tilanteessa varmaan miestä ärsyttää kipsi jalassa konkata pitkin kaupunkia, kun voisi ap viedä miehensä noihin lääkäreihin autolla, tai jos jotain kiireesti tarvitsee, veisi autolla eikä jäisi bussia odottelemaan.
Mut ihan miten vaan.
Ajokortti ei tarkoita ajotaitoa. Ap:n mies varmasti tietää, että ap pelkää ajamista eikä suoriudu liikenteessä, vaikka hänellä kortti ja auto onkin. Turha ärsyyntyä siitä, että ajopelkoinen ja sen vuoksi osaamaton ei HETI osaa kyyditä.
Ymmärrän jos joku ei halua opetella ajamaan autoa. Ei autokoulu ole pakollinen. Mutta ap:llä on ajokortti, joten en oikein ymmärrä ettei halua opetella, kun on jo joutunut opettelemaan ja maksaahan se kortin suorittaminen ja vaatii aikaa myös, rahan lisäksi. Miksi nähdä moinen vaiva jos ei halua oppia ajamaan?