Ovatko nykyajan lapset oikeasti jotenkin hankalampia kouluissa?

Vierailija kirjoitti:

Siis kuka törppö on nämä uudistukset tehnyt? Luokasta poistaminen oli pääasiallinen kurinpitokeino omalla ylä-asteellani 90-luvun lopulla ja joidenkin yksilöiden kohdalla se poistaminen oli yleistä. Se takasi muille oppilaille mahdollisuuden opiskella kun mölyapina heitettiin käytävälle ja opiskelu voi jatkua. Ihan käsittämätöntä että tuokin keino on poistettu.

Noh, meillähän on tässä ollut opetusministerinä useampikin törppö peräjälkeen. Henna Virkkunen halusi muuttaa kaikkien oppiaineiden opetuksen draamaksi ja muutti tosiaan mahdollisimman hankalaksi jälki-istuntojen antamisen ja luokasta poistamisen, ja nämä uusimmat aivopierut ovat koulumaailmasta täysin vieraantuneen Sanni Grahn-Laasosen käsialaa. Ihan pelottaa, mitä seuraava opetusministeri tuo tullessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten luovuus on selkeästi vähentynyt. He ovat eläneet liian valmiissa maailmassa! Myös käsien motoriikka on heikentynyt rajusti. Esimerkiksi käsityöissä yläkouluikäiset pystyvät vaivoin sellaisiin juttuihin, joita ennen tehtiin alakoulun alaluokilla. Kädet ja aivot eivät vaan toimi.

Tämä on ihan totta. Minun 10v sukulaistyttöni piirtelee lähinnä jotain emoji-kuvia jos yhdessä askarrellaan. Hän ei myöskään ikinä keksi itse mitä voisi piirtää tai askarrella, vaan "apinoi" kaiken minulta. Tyttö on ihana ja mulle rakas, mutta tällaisen asian olen huomannut.

Erikoista. Nykyään kuvataidetta oikeasti opetetaan. Eri tekniikoita ja suuntauksia.

Ihan toista kuin ennen

Juu, tekniikoita kyllä opetetaan, mutta mitä niillä tekee kun ei ole mielikuvitusta? No kaipa sitä voisi vaikka piirtää erityylisiä versioita youtuben logosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten luovuus on selkeästi vähentynyt. He ovat eläneet liian valmiissa maailmassa! Myös käsien motoriikka on heikentynyt rajusti. Esimerkiksi käsityöissä yläkouluikäiset pystyvät vaivoin sellaisiin juttuihin, joita ennen tehtiin alakoulun alaluokilla. Kädet ja aivot eivät vaan toimi.

Tämä on ihan totta. Minun 10v sukulaistyttöni piirtelee lähinnä jotain emoji-kuvia jos yhdessä askarrellaan. Hän ei myöskään ikinä keksi itse mitä voisi piirtää tai askarrella, vaan "apinoi" kaiken minulta. Tyttö on ihana ja mulle rakas, mutta tällaisen asian olen huomannut.

Erikoista. Nykyään kuvataidetta oikeasti opetetaan. Eri tekniikoita ja suuntauksia.

Ihan toista kuin ennen

Juu, tekniikoita kyllä opetetaan, mutta mitä niillä tekee kun ei ole mielikuvitusta? No kaipa sitä voisi vaikka piirtää erityylisiä versioita youtuben logosta.

Näin juuri. Mielestäni on vähintäänkin erikoista, että nykyään koulussa on tarkoitus olla niin rento ja luova ilmapiiri. Sellainen oppilasta yksilönä tukeva ja vapaamielinen. Mutta silti lasten mielikuvitus, askarteluinto ja kyky keksiä tekemistä tuntuu olevan olematon.

Olen ollut opettajana nyt 18 vuotta ja voin sanoa, että kyllä on oppilasaines muuttunut sinä aikana paljon. Oppilaat ovat kauttaaltaan keskittymiskyvyttömämpiä, läksyjen tekeminen on ihan vieras taito vielä yläkoulussakin, opettajan pitäisi olla ennen kaikkea viihdyttäjä.

Alkuaikoinani luokkakoot yläkoulussa olivat sellaisia noin 18-22 oppilasta, nykyisin pääsääntöisesti 24 oppilasta. Vaikka lisäys kuulostaa pieneltä, voin sanoa, että se on kyllä tuntuva siinä luokkatilanteessa. Huone on reunojaan myöten täysi, ilma sakenee koneellisesta ilmastoinnista huolimatta, kaikenlaista rapinaa ja kiehnäämistä on enemmän, ja tietysti tuohon oppilasmäärälisäykseen aina pari häirikköäkin mahtuu.

Integrointi on helvetillinen keksintö. Apukoulut ja tarkkikset on lopetettu ja nämä oppilaat käyvät koulua samassa ryhmässä muiden kanssa. Opetuksessa joudutaan etenemään niiden heikoimpien tahtiin, mistä alkavat hermostua niin häiriköt kuin taviksetkin. Minkäänlaisia apuopettajia tai kouluavustajia ei yläkoulussa ole niitä heikkoja varten, vaan luokassa on yksi opettaja, jonka on opetettava samalla tavalla asiat kaikille, myös niille neroille. Heille voi tosin kehitellä vaikeampia tehtäviä, mutta siinä kohtaa tulee heti kotoa palautetta, että miksi meidän Pekka joutuu tekemään enemmän ja vaikeampia tehtäviä kuin muut, eikö se opettaja osaa olla tasa-arvoinen.

Asioita ei ehditä kunnolla syvällisesti käsitellä, koska hidas eteneminen antaa tilaa vain pintaraapaisulle. Yläkouluun tullaan minimaalisin tiedoin, joten opettajan on tehtävä valinta: seiskaluokka käytetään koko alakoulun oppimäärän läpikäymiseen taikka aloitetaan yläkoulun oppimäärä liian heikolle pohjalle. Kumpikaan ei ole ideaalitilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten luovuus on selkeästi vähentynyt. He ovat eläneet liian valmiissa maailmassa! Myös käsien motoriikka on heikentynyt rajusti. Esimerkiksi käsityöissä yläkouluikäiset pystyvät vaivoin sellaisiin juttuihin, joita ennen tehtiin alakoulun alaluokilla. Kädet ja aivot eivät vaan toimi.

Tämä on ihan totta. Minun 10v sukulaistyttöni piirtelee lähinnä jotain emoji-kuvia jos yhdessä askarrellaan. Hän ei myöskään ikinä keksi itse mitä voisi piirtää tai askarrella, vaan "apinoi" kaiken minulta. Tyttö on ihana ja mulle rakas, mutta tällaisen asian olen huomannut.

Erikoista. Nykyään kuvataidetta oikeasti opetetaan. Eri tekniikoita ja suuntauksia.

Ihan toista kuin ennen

Juu, tekniikoita kyllä opetetaan, mutta mitä niillä tekee kun ei ole mielikuvitusta? No kaipa sitä voisi vaikka piirtää erityylisiä versioita youtuben logosta.

Näin juuri. Mielestäni on vähintäänkin erikoista, että nykyään koulussa on tarkoitus olla niin rento ja luova ilmapiiri. Sellainen oppilasta yksilönä tukeva ja vapaamielinen. Mutta silti lasten mielikuvitus, askarteluinto ja kyky keksiä tekemistä tuntuu olevan olematon.

Johtuu siitä että ennen kaikki oli paremmin. Mihin tämä maailma on oikein menossa? Voi voi

T. Täti

Mun paras opettaja oli sellainen, joka käytti  karttakeppiä. Hakkasi keppiä pöytään niin, että puunpalaset sinkoili. Joskus nosti oppilaita ilmaan vaatteista, jos nämä urpoili. Luokassa oli opiskelurauha ja se teki tästä opettajasta parhaimman.

Yläasteella oli suorastaan onnettomia opettajia suurin osa ja höveli kuri näkyi siinä, että itsekin laskin omien vaatimusteni tasoa. Voin vain kuvitella mitä se opettamisen taso on nykyään, kun kaikki puuttumisen välineet on viety, kiusaajaa pitää ymmärtää, komentaa ei saa, luokasta ei saa poistaa, jälki-istunto on historiaa ja lapset ovat röyhkeämpiä (tietävät, että opettajat ovat aseettomia heidän edessään ja kännykällä kuvataan opettajan sanomiset). 

Yksityinen koulu omille lapsille on alkanut tuntua houkuttavalta vaihtoehdolta, sillä ilman opiskelurauhaa koulussa istuminen on turhaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan niin kuin kouluikäiset olisivat ennen jotain enkeleitä olleet, maaseudulla varsinkin missä luonto on lähellä.

Ei oltu enkeleitä, mutta opettajaa kyllä toteltiin. Itse olen käynyt ala-asteen parinkymmenen oppilaan kyläkoulussa maaseudulla. Vielä 1900- ja 2000-luvun vaihteessa luokassa istuttiin hiirenhiljaa paikoillaan. Puhuttiin vain, jos opettaja kysyi jotakin. Tästä on siis aikaa alle 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Opettajaystäväni mielestä ainakin vanhemmissa ja kasvatuksessa on ollut selkeä muutos huonompaan suuntaan. Vanhemmat eivät ota vastuuta lapsistaan eivätkä myönnä sitä että joskus se omakin lapsi tekee virheitä. Jos lapsi tekee jotain väärää koulussa ja opettaja ottaa yhteyden vanhempiin, on usein vanhempien reaktio se "ei meidän lapsi ole tehnyt mitään" tai tehnyt mitään tuollaista. Kielletään koko asia ja lapsi pääsee kuin koira veräjästä. Jopa sinisilmäisesti halutaan uskoa lapsen valheisiin, koska silloin ei tarvitse pohtia omaa kasvatusta, langettaa seurauksia tai myöntää että jokin meni vikaan. Tämä voisi olla nimeltään jotain "strutsivanhemmuutta", jossa pää tungetaan piiloon aina haastavassa tilanteessa. Kasvatus yritetään ulkoistaa koululle.

Kun vanhempi ei vain pysty tai halua ottaa vastuuta kasvatuksesta, on opettaja todella voimaton tilanteen edessä.

Meidän pitäisikin puhua hankalista vanhemmista, eikä hankalista oppilaista.

Jotenkin tuntuu, että nykyaikana lapset eivät pidä enää aikuisia auktoriteetteina. Varmaan tämä johtuu pääosin kotikasvatuksesta, jossa joko lapsi asetetaan jalustalle perheen valtiaaksi, jonka jokaiseen vingahdukseen vanhemmat nöyränä vastaavat, tai sitten vanhemmille on yks hailee, heitä ei kiinnosta, eivätkä he vain jaksa asettaa rajoja.

Esimerkiksi omassa lapsuudessani, jos joku vieras aikuinen joutui puuttumaan käytökseemme, hölmöily loppui kuin seinään. Nykyään, jos joku vieras aikuinen puuttuu lasten käytökseen, jo alakoululaiset vastaavat haistatellen, että "et sä voi mua määrää".

Samaten, jos vanhemmat saivat kuulla hölmöilystä ja siitä, että joku on joutunut ojentamaan, niin lähdettiin vanhemman kanssa pyytämään anteeksi huonoa käytöstä. Nykyään vanhemmat menevät karmit kaulassa kovistelemaan, että millä v*un oikeudella heidän lastaan on komennettu. (Ujommat vanhemmat eivät ihan uskalla, vaan tekevät aiheesta aloituksen tänne, tai lähettävät valitustekstareita paikallislehden palstalle...)

Em. syystä ehkä myös se ulkopuolisten puuttuminen on vähentynyt? Muita kuin omia lapsia ei oikein uskalleta komentaa, tai ehkä ei oikein välitetäkään? Helpompi, jälleen kerran, tehdä aiheesta aloitus tänne tai lähettää tekstari lehteen. Ollaanko nykyään niin mukavuudenhaluisia, ettei jakseta nähdä sitä vaivaa, mitä asioiden hoitaminen kasvotusten vaatisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten luovuus on selkeästi vähentynyt. He ovat eläneet liian valmiissa maailmassa! Myös käsien motoriikka on heikentynyt rajusti. Esimerkiksi käsityöissä yläkouluikäiset pystyvät vaivoin sellaisiin juttuihin, joita ennen tehtiin alakoulun alaluokilla. Kädet ja aivot eivät vaan toimi.

Tämä on ihan totta. Minun 10v sukulaistyttöni piirtelee lähinnä jotain emoji-kuvia jos yhdessä askarrellaan. Hän ei myöskään ikinä keksi itse mitä voisi piirtää tai askarrella, vaan "apinoi" kaiken minulta. Tyttö on ihana ja mulle rakas, mutta tällaisen asian olen huomannut.

Erikoista. Nykyään kuvataidetta oikeasti opetetaan. Eri tekniikoita ja suuntauksia.

Ihan toista kuin ennen

Juu, tekniikoita kyllä opetetaan, mutta mitä niillä tekee kun ei ole mielikuvitusta? No kaipa sitä voisi vaikka piirtää erityylisiä versioita youtuben logosta.

Näin juuri. Mielestäni on vähintäänkin erikoista, että nykyään koulussa on tarkoitus olla niin rento ja luova ilmapiiri. Sellainen oppilasta yksilönä tukeva ja vapaamielinen. Mutta silti lasten mielikuvitus, askarteluinto ja kyky keksiä tekemistä tuntuu olevan olematon.

Kyllä tämä on hyvin yksilöllistä, ollut ennen ja on nykyäänkin. Toiset lapset (ja aikuiset) pulppuavat ideoita, toiset eivät keksi millään mitään.

Noin kokonaisuudessaan nykyajan koulu kannustaa luovuuteen paljon enemmän kuin minun aikanani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten luovuus on selkeästi vähentynyt. He ovat eläneet liian valmiissa maailmassa! Myös käsien motoriikka on heikentynyt rajusti. Esimerkiksi käsityöissä yläkouluikäiset pystyvät vaivoin sellaisiin juttuihin, joita ennen tehtiin alakoulun alaluokilla. Kädet ja aivot eivät vaan toimi.

Tämä on ihan totta. Minun 10v sukulaistyttöni piirtelee lähinnä jotain emoji-kuvia jos yhdessä askarrellaan. Hän ei myöskään ikinä keksi itse mitä voisi piirtää tai askarrella, vaan "apinoi" kaiken minulta. Tyttö on ihana ja mulle rakas, mutta tällaisen asian olen huomannut.

Erikoista. Nykyään kuvataidetta oikeasti opetetaan. Eri tekniikoita ja suuntauksia.

Ihan toista kuin ennen

Juu, tekniikoita kyllä opetetaan, mutta mitä niillä tekee kun ei ole mielikuvitusta? No kaipa sitä voisi vaikka piirtää erityylisiä versioita youtuben logosta.

Mielikuvitukseton ihminen ei saa päästään sen enempää irti, vaikka hänet suljettaisiin viikoksi eroon kaikesta elektronisesta. Kun taas mielikuvituksekas ihminen saa Youtubesta ihan kauheasti irti.

Omat lapseni katsovat Youtubesta legonrakennusvideoita ja rakentavat sitten itse luovasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajaystäväni mielestä ainakin vanhemmissa ja kasvatuksessa on ollut selkeä muutos huonompaan suuntaan. Vanhemmat eivät ota vastuuta lapsistaan eivätkä myönnä sitä että joskus se omakin lapsi tekee virheitä. Jos lapsi tekee jotain väärää koulussa ja opettaja ottaa yhteyden vanhempiin, on usein vanhempien reaktio se "ei meidän lapsi ole tehnyt mitään" tai tehnyt mitään tuollaista. Kielletään koko asia ja lapsi pääsee kuin koira veräjästä. Jopa sinisilmäisesti halutaan uskoa lapsen valheisiin, koska silloin ei tarvitse pohtia omaa kasvatusta, langettaa seurauksia tai myöntää että jokin meni vikaan. Tämä voisi olla nimeltään jotain "strutsivanhemmuutta", jossa pää tungetaan piiloon aina haastavassa tilanteessa. Kasvatus yritetään ulkoistaa koululle.

Kun vanhempi ei vain pysty tai halua ottaa vastuuta kasvatuksesta, on opettaja todella voimaton tilanteen edessä.

Meidän pitäisikin puhua hankalista vanhemmista, eikä hankalista oppilaista.

Jotenkin tuntuu, että nykyaikana lapset eivät pidä enää aikuisia auktoriteetteina. Varmaan tämä johtuu pääosin kotikasvatuksesta, jossa joko lapsi asetetaan jalustalle perheen valtiaaksi, jonka jokaiseen vingahdukseen vanhemmat nöyränä vastaavat, tai sitten vanhemmille on yks hailee, heitä ei kiinnosta, eivätkä he vain jaksa asettaa rajoja.

Esimerkiksi omassa lapsuudessani, jos joku vieras aikuinen joutui puuttumaan käytökseemme, hölmöily loppui kuin seinään. Nykyään, jos joku vieras aikuinen puuttuu lasten käytökseen, jo alakoululaiset vastaavat haistatellen, että "et sä voi mua määrää".

Samaten, jos vanhemmat saivat kuulla hölmöilystä ja siitä, että joku on joutunut ojentamaan, niin lähdettiin vanhemman kanssa pyytämään anteeksi huonoa käytöstä. Nykyään vanhemmat menevät karmit kaulassa kovistelemaan, että millä v*un oikeudella heidän lastaan on komennettu. (Ujommat vanhemmat eivät ihan uskalla, vaan tekevät aiheesta aloituksen tänne, tai lähettävät valitustekstareita paikallislehden palstalle...)

Em. syystä ehkä myös se ulkopuolisten puuttuminen on vähentynyt? Muita kuin omia lapsia ei oikein uskalleta komentaa, tai ehkä ei oikein välitetäkään? Helpompi, jälleen kerran, tehdä aiheesta aloitus tänne tai lähettää tekstari lehteen. Ollaanko nykyään niin mukavuudenhaluisia, ettei jakseta nähdä sitä vaivaa, mitä asioiden hoitaminen kasvotusten vaatisi?

Ihan puppua alusta loppuun. Tässä vain musta tuntuu meiningillä lietsotaan maailmanlopun meininkiä. Samaa mitä on mummot tehneet aina.

Ei ole mitään kuria, mitä tästä tulee? Mihin tämä maailma on menossa.

Näin on sanottu aina.

Tosiasiassa lapset ja nuoret on fiksumpia kuin koskaan. Ei ole kasvatettu pelolla. Mutta ei myöskään ilman rajoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan niin kuin kouluikäiset olisivat ennen jotain enkeleitä olleet, maaseudulla varsinkin missä luonto on lähellä.

Ei oltu enkeleitä, mutta opettajaa kyllä toteltiin. Itse olen käynyt ala-asteen parinkymmenen oppilaan kyläkoulussa maaseudulla. Vielä 1900- ja 2000-luvun vaihteessa luokassa istuttiin hiirenhiljaa paikoillaan. Puhuttiin vain, jos opettaja kysyi jotakin. Tästä on siis aikaa alle 20 vuotta.

Meillä myös ala-asteella siinä 1994-1999 istuttiin omilla paikoilla ja hiljaa. Tottakai välillä jotain tirskuntaa kuului tai lappuja läheteltiin, mutta siihen opettaja puuttui ja kyllä sitä opettajaa uskottiin. Opettajat ei olleet mitään tiukkis-nutturapäitä jotka hakkasi karttakepillä sormille, vaan ihan tavallisia ihmisiä, miehiä ja naisia. Me kuitenkin nähtiin ne sellaisina auktoriteetteina. Ei ne luokan koviksetkaan haistatelleet opettajille.

Suosittelen katsomaan Friin ohjelmaa Syömällä terveeksi. Sen yhdessä jaksossa tehdään koe, missä yksi ryhmä lapsia syö lisäaineellisia, väriaineellisia, hirveästi sokeria sisältäviä ruokia vrt. murot, energiajuomat jne. ja toinen hedelmiä, porkkanan paloja itse tehdyllä dipillä, juovat vettä jne.

Aivan huimat erot ihan siinä miten loukkaavat toinen toistaan, puhuvat rumasti, keskittyvät tehtäviin, jaksavat viedä loppuun aloitetun tehtävän ym.

Ravinto on TODELLA suuressa roolissa lasten käytökseen kasvatuksen puutteen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen katsomaan Friin ohjelmaa Syömällä terveeksi. Sen yhdessä jaksossa tehdään koe, missä yksi ryhmä lapsia syö lisäaineellisia, väriaineellisia, hirveästi sokeria sisältäviä ruokia vrt. murot, energiajuomat jne. ja toinen hedelmiä, porkkanan paloja itse tehdyllä dipillä, juovat vettä jne.

Aivan huimat erot ihan siinä miten loukkaavat toinen toistaan, puhuvat rumasti, keskittyvät tehtäviin, jaksavat viedä loppuun aloitetun tehtävän ym.

Ravinto on TODELLA suuressa roolissa lasten käytökseen kasvatuksen puutteen lisäksi.

Tämä on kyllä totta. Monessa perheessä sanotaan että "teemme ruuat itse, emme syö valmisruokia". Tämä tarkoittaa kuitenkin monen kohdalla (huom ei kaikkien) sitä, että tehdään nakkikastiketta jostain jauhonakeista, veteen sekoitettavaa pussiperunamuusia ja leipää kylkeen. Tai tehään joku italianpata sellaisesta valmispussista johon lisätään jauheliha. Näissä tuppaa olemaan niitä lisäaineita ja sokeria melko paljon. Niitä ei ole vain muroissa, karkeissa ja energiajuomissa. Ja muutenkin köyhät ravintoarvot. Tarkoitukseni ei ole mollata kenenkään ruokia, vaan todeta että aivan varmasti vaikuttaa lapsen jaksamiseen ja käytökseen syödyn ruuan laatu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten luovuus on selkeästi vähentynyt. He ovat eläneet liian valmiissa maailmassa! Myös käsien motoriikka on heikentynyt rajusti. Esimerkiksi käsityöissä yläkouluikäiset pystyvät vaivoin sellaisiin juttuihin, joita ennen tehtiin alakoulun alaluokilla. Kädet ja aivot eivät vaan toimi.

Tämä on ihan totta. Minun 10v sukulaistyttöni piirtelee lähinnä jotain emoji-kuvia jos yhdessä askarrellaan. Hän ei myöskään ikinä keksi itse mitä voisi piirtää tai askarrella, vaan "apinoi" kaiken minulta. Tyttö on ihana ja mulle rakas, mutta tällaisen asian olen huomannut.

Erikoista. Nykyään kuvataidetta oikeasti opetetaan. Eri tekniikoita ja suuntauksia.

Ihan toista kuin ennen

Juu, tekniikoita kyllä opetetaan, mutta mitä niillä tekee kun ei ole mielikuvitusta? No kaipa sitä voisi vaikka piirtää erityylisiä versioita youtuben logosta.

Näin juuri. Mielestäni on vähintäänkin erikoista, että nykyään koulussa on tarkoitus olla niin rento ja luova ilmapiiri. Sellainen oppilasta yksilönä tukeva ja vapaamielinen. Mutta silti lasten mielikuvitus, askarteluinto ja kyky keksiä tekemistä tuntuu olevan olematon.

Niin. Koulu voi kannustaa ja luoda ilmapiiriä, mutta perusluovuus, mielikuvitus ja uteliaisuus tulevat ennen kaikkea kotoa ja kehittyvät (tai jäävät kehittymättä) jo leikki-iässä. Ei siinä mikään innovaatiokoulu auta jos sinne tulevat lapset ovat luovuudeltaan ameeboja kun eivät koskaan ole joutuneet keksimään itse esim. leikkejä.

Ei ole mielekästä keskustella siitä, olivatko asiat ennen paremmin kuin nyt, koska ihmiset eivät ole kokonaisuuksia. Opettajille puhutaan törkeämmin kuin ennen, sitten taas kouluväkivalta oli ennen paljon julmempaa. Ennen kuritettiin ruumiillisesti ja tunneilla oli hiljaisempaa, sitten taas siitä sukupolvesta paljon useammalla jäi peruskoulu kesken ja lukutaito oppimatta ja väkivaltaluvut aikuisilla paljon isompia kuin 'kuritta kasvaneilla'.

Nykyteinit osasvat myös useita taitoja, joista nelikymppisillä ei ole aavistustakaan. Niitä on helppo väheksyä ja pilkata 'aivottomaksi puhelimella roikkumiseksi', mutta totuus on, että näitä taitoja, kuten somessa verkostoitumista, nopeaa viestintää ja itselleen sopivan imagon luomista tullaan tarvitsemaan tulevaisuuden työelämässä. Koskaan nuoret eivät peloista huolimatta ole pudonneet yhteiskunnasta, vaan yhteiskunta on muuttunut heidänlaisekseen, ja niin käy nytkin.

Ihan samalla tavalla me emme osaa niitä taitoja joita isovanhemmillamme oli. Niin vain mikin pärjään vaikken osaa kehrätä, lypsää tai uittaa tukkeja.

Ainoa seikka, josta olen vähän huolissani, on se, että nuoret eivät tunnista kovan työn yhteyttä menestykseen. Lukioon menee paljon nuoria, joilla on hienot tavoitteet tulla lääkäriksi tai juristiksi, mutta päivittäistä työtä ei olla valmiita tekemään. Luotan kuitenkin, että aika näyttää tähänkin ratkaisun

Monet pojat varsinkin näyttävät luulevan, että suustaan voi päästää ihan mitä vain ja missä vain. Vanhemmissa tytöissäkin ilmenee tätä vikaa myös.

Vierailija kirjoitti:

Tosiasiassa lapset ja nuoret on fiksumpia kuin koskaan.

Oletko koskaan lukenut Feissarimokia?

Omaan lapsuuteen on helppo verrata, objektiivisesti vaikea kuitenkin sanoa, onko muutosta tapahtunut ja jos on, niin millaista.

Kun olin lapsi, meillä lapset ottivat juhlissa viimeisenä ruokaa ruokapöydästä. Vanhukset saivat ottaa ensin ja saivat myös parhaat istumapaikat. Lapsilla oli yleensä oma pienempi pöytä, monesti ihan toisessa huoneessakin. Lapset joutuivat odottamaan vuoroaan.

Hetki sitten olimme kesäjuhlissa, joissa homma meni juuri toisin päin. Lapsia palveltiin ensin ja he menivät istumaan pöytään jo ennen kuin oli kunnolla edes katettu. Sitten kysyttiin, mitä Lissu-Petterille saisi olla. Lapset poistuivat pöydästä kun alkoi kyllästyttää, joku taisi sentään kiittää juhlien emäntää. Tämä oli tietysti vanhemmille kätevää. Kun Lissu-Petteri oli syönyt, painui hän sokerihumalassa takaisin leikkeihinsä ja vanhemmat saivat keskittyä viinilasilliseen.

Jotenkin on tullut sellainen fiilis, että vanhemmista on tullut lasten viihdyttäjiä. Kaikki juhlat ym. pyörivät aina lasten ympärillä. Itselleni on opetettu hyvin vankasti, että vanhempia pitää kunnioittaa ja kuunnella. Kukaan ei haistatellut koulussa opettajalle.

Mikäpä ihme siis, jos keskittymiskyky koulussa on heikkoa, kun on totuttu ainaiseen kivaan ja hauskaan. Joku mainitsi, että lapsille pitäisi opettaa, että myös pettymykset ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Olen täysin samaa mieltä. Itse olin aika lellikakara lapsena, vaikka kuria ja tiukkaa kasvatusta olikin, ja olisin toivonut, että aikuisuuden pettymyksiin olisi osattu valmentaa paremmin.

Aiemmin kouluun suhtauduttiin lasten työpaikkana. Sinne mentiin tekemään hommia ja oppimaan, ei hengailemaan tai tappamaan aikaa. Nykyään koulusta on tullut isojen lasten ja nuorten päivähoitopaikka.