Lue keskustelun säännöt.
Ovatko nykyajan lapset oikeasti jotenkin hankalampia kouluissa?
01.08.2017 |
Jatkuvasti kuulee joka suunnasta, erityisesti opettajilta, että lapset ovat nykyään niin hankalia. Eivät tottele, eivät keskity, häiritsevät tai ovat jopa vaaraksi/väkivaltaisia. Onko asia oikeasti näin? Jos on, niin miksi ja miksi asialle ei tehdä jotain?
Kommentit (132)
Nykyään koko ikäluokka on samassa tilassa. Ennen oli erityisluokat ja tarkkikset, nyt liki kaikki samassa luokassa ja mallioppivat herkästi väärään suuntaan (=ADHD:n hillittömiä tempauksia, joille tämä ei voi mitään, alkavat toistaa ne ei-ADHD:t, ja maahanmuuttajien monesti hyvin hillitöntä käytöstä myös.)
Vanhemmat ovat monesti haluttomia edes kuulemaan näistä tempauksista, pahimmassa tapauksessa sättivät opea, joka yrittää puuttua, ja lapsi tästä tietoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokasta saa poistaa, kunhan käytävällä on opettaja valvomassa... Eli ei onnistu. Jälkkää voi antaa vasta useiden kasvatuskeskustelujen jälkeen.
Ai oikeasti jälki-istuntoa ei voi antaa kun vasta useiden keskustelujen jälkeen? Minkälaisia keinoja kouluissa nykyään siis käytetään "rankaisemiseen"? Meneekö se oikeasti niin että voit käyttäytyä ihan miten vaan ja ei mitään seuraamuksia?
Uskot siis rangaistuksiin. Jälki-istunto ei ole vielä ketään jalostanut. Esim poikani sai jälki-istuntoa unohdusten vuoksi. Viime vuonna ei. Kasvatuskeskustelu oli tehokkaampi tapa.
Siellä jälki-istunnoissa on näitä unohtelijoira ja sitten puoliammattilaisia. Kumpikaan ei siitä opi yhtään mitäänTäytyy sanoa että en ole mikään kasvatuksen ammattilainen, minulla ei ole edes lapsia. En vaan millään näe sitäkään toimintatapaa järkevänä, että lapsi saa tehdä mitä haluaa, säännöistä huolimatta, ja jos sääntöjä rikotaan, ei mitään seuraamuksia tule. Mikä olisi siis ratkaisu tämänlaisiin tilanteisiin? Jos ei lasta "rangaista", niin kuinka asia tulisi hoitaa? Vai onko todettu että kaikista paras keino tosiaan on antaa lapsen käyttäytya ja tehdä niinkuin haluaa, ja sitten kerran viikossa/kuukaudessa/vuodessa käydään kasvatuskeskustelu?
Seuraamus tulee aina. Vaikka se epämukavuus ja häpeä unohduksesta. Huono arvosana. Ja se keskustelu on oikeasti tehokas. Joudut perustelemaan ja miettimään toimintaasi. Mahdollisesti saat siihen tukea ja apua
Rangaistus jättää yksin selviytymään.
Koulussa on suunnitelma kuinka missäkin tilanteessa selvitään. Oppilashuolto tulee mukaan kuvioihin tarvittaessa (suunnitellusti). Sanoi vanhemmat ja lastensuojelu.
Nykyään keinot on paljon parempia kuin pelkkä luokasta ulos ja jälki-istuntoArvosanoilla ei ole nykyään mitään merkitystä. Jos oppilas on laiska tai muuten vaan pää on umpiluuta niin arvosanan kriteerejä lasketaan tuon oppilaan kohdalla niin että varmasti ei tule paha mieli kenellekkään.
Selvä juttu. Mielestäsi nykyajan lapset on kerrassaan kehnoja. Voi voi
Eikös tuossa puhuttu aikuisten tavasta kohdella näitä lapsia? Vai yritätkö esimerkilläsi todistaa että myöskään aikuiset eivät osaa lukea joten miksi huolia lapsista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokasta saa poistaa, kunhan käytävällä on opettaja valvomassa... Eli ei onnistu. Jälkkää voi antaa vasta useiden kasvatuskeskustelujen jälkeen.
Ai oikeasti jälki-istuntoa ei voi antaa kun vasta useiden keskustelujen jälkeen? Minkälaisia keinoja kouluissa nykyään siis käytetään "rankaisemiseen"? Meneekö se oikeasti niin että voit käyttäytyä ihan miten vaan ja ei mitään seuraamuksia?
Uskot siis rangaistuksiin. Jälki-istunto ei ole vielä ketään jalostanut. Esim poikani sai jälki-istuntoa unohdusten vuoksi. Viime vuonna ei. Kasvatuskeskustelu oli tehokkaampi tapa.
Siellä jälki-istunnoissa on näitä unohtelijoira ja sitten puoliammattilaisia. Kumpikaan ei siitä opi yhtään mitäänTäytyy sanoa että en ole mikään kasvatuksen ammattilainen, minulla ei ole edes lapsia. En vaan millään näe sitäkään toimintatapaa järkevänä, että lapsi saa tehdä mitä haluaa, säännöistä huolimatta, ja jos sääntöjä rikotaan, ei mitään seuraamuksia tule. Mikä olisi siis ratkaisu tämänlaisiin tilanteisiin? Jos ei lasta "rangaista", niin kuinka asia tulisi hoitaa? Vai onko todettu että kaikista paras keino tosiaan on antaa lapsen käyttäytya ja tehdä niinkuin haluaa, ja sitten kerran viikossa/kuukaudessa/vuodessa käydään kasvatuskeskustelu?
Seuraamus tulee aina. Vaikka se epämukavuus ja häpeä unohduksesta. Huono arvosana. Ja se keskustelu on oikeasti tehokas. Joudut perustelemaan ja miettimään toimintaasi. Mahdollisesti saat siihen tukea ja apua
Rangaistus jättää yksin selviytymään.
Koulussa on suunnitelma kuinka missäkin tilanteessa selvitään. Oppilashuolto tulee mukaan kuvioihin tarvittaessa (suunnitellusti). Sanoi vanhemmat ja lastensuojelu.
Nykyään keinot on paljon parempia kuin pelkkä luokasta ulos ja jälki-istuntoArvosanoilla ei ole nykyään mitään merkitystä. Jos oppilas on laiska tai muuten vaan pää on umpiluuta niin arvosanan kriteerejä lasketaan tuon oppilaan kohdalla niin että varmasti ei tule paha mieli kenellekkään.
Selvä juttu. Mielestäsi nykyajan lapset on kerrassaan kehnoja. Voi voi
Jep. Ja se on kokonaan nykyajan aikuisten vika.
Kyllä jälki-istuntoa saa antaa! Ainakin viime vuonna 2-luokalla olevan tyttäreni luokalta pari poikaa olivat useaan jälki-istunnossa. Tämä Turussa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan niin kuin kouluikäiset olisivat ennen jotain enkeleitä olleet
Ei tietenkään. Ennen ne pahimmat häiriköt sai kuitenkin heittää esimerkiksi ulos luokasta ja pahimmassa tapauksessa siirrettyä tarkkailuluokalle. Muiden opiskelurauha säilyi edes jotenkin. Nykyään ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarhassa pienet eivät saa huomiota tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se näin on, kiitos vapaan kasvatuksen. Lapsista on tullut pikkupomoja, joiden pillin mukaan vanhemmat hyppivät. Opettajilla taas ei ole oikeuksia tai resursseja ojentaa näitä kullannuppuja.
Vapaan kasvatuksen? Eikös Suomessa juuri pitänyt olla maailman laadukkain varhaiskasvatus, jonka piirissä valtaosa nyky-koululaisista on varttunut.
En tiedä oletko tosissasi vai trollailetko, mutta suurin osa lapsen kasvatuksesta tapahtuu kotona. Ei siinä paljon maailman paras varhaiskasvatus auta, jos lasta ei kasvateta kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaten joutuvat jäämään koulun jälkeen tekemään läksyt, jos tekemättä. Kerta riitti meillä, vaikkakin kyllä oli vaan vahingossa yhden läksyn unohtanut.
Vierailija kirjoitti:
Lasten luovuus on selkeästi vähentynyt. He ovat eläneet liian valmiissa maailmassa! Myös käsien motoriikka on heikentynyt rajusti. Esimerkiksi käsityöissä yläkouluikäiset pystyvät vaivoin sellaisiin juttuihin, joita ennen tehtiin alakoulun alaluokilla. Kädet ja aivot eivät vaan toimi.
Tämä on ihan totta. Minun 10v sukulaistyttöni piirtelee lähinnä jotain emoji-kuvia jos yhdessä askarrellaan. Hän ei myöskään ikinä keksi itse mitä voisi piirtää tai askarrella, vaan "apinoi" kaiken minulta. Tyttö on ihana ja mulle rakas, mutta tällaisen asian olen huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun muistelee omaa lapsuutta/nuoruuttaan niin epäilen ettei nykyajan kersat voi sen pahempia olla. Tietty jos oli se kympin oppilas eikä luokalle osunut niitä pahempia tapauksia niin voi siltä tuntua.
Oltiin mekin minusta oikea kauhuluokka. Meluttiin, mesottiin, ei kuunneltu, huudatettiin tunnilla musiikkia jne. Mutta en muista että kukaan meistä olisi esimerkiksi huoritellut tai kiroillut opettajille päin naamaa. Kyllä meillä sen verran auktoriteettipelkoa sentään oli.
No tietty raja opettajalla pitää olla oppilaan poistamiseen luokasta, ei ihan kaikkea tarvitse ottaa vastaan. Itse opetan amiksessa ja toisinaan (onneksi aika harvoin) oppilas täytyy kehottaa poistumaan luokasta tai muusta opetustilasta ihan kaikkien turvallisuuden ja työrauhan vuoksi. On koneita ja laitteitakin, joiden äärellä ei voi sekoilla ilman vakavaa loukkaantumisriskiä. Se on erittäin ikävää, että peruskoulussa ei voida poistaa luokasta, muka tarvitaan joka pelleilijälle henkilökohtainen valvoja. On menty vähän liian pitkälle koulun vastuussa 'riehujien" turvallisuudesta. Eikö muiden oppilaiden työrauhalla ja turvallisuudella ole sitten muka väliä.
Niin itse olen sitä mieltä, että kyllä niiden opiskelijoiden kanssa hyvin pärjää nykyäänkin, mutta nämä oppilaiden oikeudet on viety liian pitkälle, koulussa saa käydä suurin piirtein miten huvittaa. Aika huonosti valmentaa työelämään liian lepsu koulukuri, vaikka ei se hirmuopettajien pelkääminenkään entiseen tapaan ole oppimista edistävä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään koko ikäluokka on samassa tilassa. Ennen oli erityisluokat ja tarkkikset, nyt liki kaikki samassa luokassa ja mallioppivat herkästi väärään suuntaan (=ADHD:n hillittömiä tempauksia, joille tämä ei voi mitään, alkavat toistaa ne ei-ADHD:t, ja maahanmuuttajien monesti hyvin hillitöntä käytöstä myös.)
Vanhemmat ovat monesti haluttomia edes kuulemaan näistä tempauksista, pahimmassa tapauksessa sättivät opea, joka yrittää puuttua, ja lapsi tästä tietoinen.
Yksilönsuoja ja nöyryyttämiskielto ovat tärkeitä arvoja. Koulussa joudutaan kuitenkin hankalaan tilanteeseen kun häiriköivä oppilas saa muutkin oppilaat villiintymään tai herättää pelkoa ja ahdistusta tai painetta muuttaa omaa käytöstä eikä opettaja voi sanoa, että oppilas X on erilainen, hänellä on diagnoosi Y. Sen takia hän käyttäytyy erilailla. Nyt lapset saavat kuvan,että outo käytös on normaalia, sillä saa erikoisetuja ja se voi olla kannatavaa käytöstä.
Esim. Kiltit oppilaat ahdistuvat koska eivät pysty keskittymään ja paine huonoon käytökseen on kova ( hikarien kiusaaminen). Osa taas matkii huonokäytöksistä koska huomaavat että sillä tavalla saa ehkä vapautuksia joistain velvollisuuksista. Oppilaat joihin ei voi luottaa eivät joudu ehkä osallistumaan ikävinä pidettyihin välinekaappien valvontatehtäviin, kaupunkisuunnistukseen tms. Vaikka vapautuksesta toki yleensä seuraa jokin korvaav tehtävä eivät oppilaat osaa ajatella lisätehtävää korvauksena vaan keskittyvät siihen että saivat vapaata ja saivat oman tahtonsa periksi.
Nykyään kaikilla on joku diagnoosi ja pitää ymmärtää, ymmärtää, ymmärtää, vielä vähän ymmärtää, vähän lisää ymmärtää.... kunnes se ymmärrys saattaa loppua kokonaan ;)
Ennen häirikkö oli häirikkö eikä mikää asperger, adhd eikä add tai mikä tahansa muu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten luovuus on selkeästi vähentynyt. He ovat eläneet liian valmiissa maailmassa! Myös käsien motoriikka on heikentynyt rajusti. Esimerkiksi käsityöissä yläkouluikäiset pystyvät vaivoin sellaisiin juttuihin, joita ennen tehtiin alakoulun alaluokilla. Kädet ja aivot eivät vaan toimi.
Tämä on ihan totta. Minun 10v sukulaistyttöni piirtelee lähinnä jotain emoji-kuvia jos yhdessä askarrellaan. Hän ei myöskään ikinä keksi itse mitä voisi piirtää tai askarrella, vaan "apinoi" kaiken minulta. Tyttö on ihana ja mulle rakas, mutta tällaisen asian olen huomannut.
Erikoista. Nykyään kuvataidetta oikeasti opetetaan. Eri tekniikoita ja suuntauksia.
Ihan toista kuin ennen
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kaikilla on joku diagnoosi ja pitää ymmärtää, ymmärtää, ymmärtää, vielä vähän ymmärtää, vähän lisää ymmärtää.... kunnes se ymmärrys saattaa loppua kokonaan ;)
Ennen häirikkö oli häirikkö eikä mikää asperger, adhd eikä add tai mikä tahansa muu....
Ja ilmatkin oli parempia!
Ehkä koulumaailman päätarkoitus nykyään on kasvattaa lapsista ja nuorista sellaisia pönöttäviä ja passiivisia robotteja, jotka osaavat kosketusnäytöltä klikkailla nappuloita, kun oikeat ja tehokkaat robotit tekevät kaiken muun työn.
No leikki sikseen, kyllä olen hieman huolestunut nykylapsista ja nuorista. Vanhempien tulisi kasvattaa ja ohjata lastaan. Lapsi tulisi valmistaa myös niihin elämän vastoinkäymisiin, pettymyksiin ja ikäviin asioihin. Lapsen elämän ei kuulu olla pelkkiä vastoinkäymisiä, pettymyksiä ja ikäviä asioita, mutta näitäkin asioita lapsi kohtaa väistämättä elämässä. Jokainen meistä pärjää silloin kun on kivaa, osaat tehdä jotain ja elämä hymyilee. Todellinen luonne ja osaaminen tulee esille vaikeammissa tilanteissa.
On valitettavasti totta. Lapsilla ei nykyään saa olla sekuntiakaan tylsää, puhumattakaan siitä että pitäisi malttaa kuunnella. Kouluun tulee lapsia, joille ei ole lainkaan opetettu että toisten puhetta ei saa keskeyttää tai että omaa vuoroa täytyy odottaa.
Vanhemmat lyövät lapsille iPhonen käteen kauppareissun tai automatkan ajaksi, jokainen halu toteutetaan sekunnissa ja elämä järjestetään täysin lapsen pillin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Seuraamus tulee aina. Vaikka se epämukavuus ja häpeä unohduksesta. Huono arvosana.
Mikä huono arvosana? Ei nykyisin enää anneta arvosanoja. Numerotodistukset ovat historiaa, kiitos oivan opetusministerimme.
Nykyajan vanhempien elämän sisältö on asua kerrostalossa, syödä valmisruokaa, katsoa Netflixiä ja näprätä puhelinta, mitä voi odottaa jälkikasvulta?
Peruskoulu on massalaitos. Isoille massoille pyritään takaamaan tasa-arvoinen perusopetus kustannustehokkaasti. Se onnistuu kun prosessi on jollaintapaa tehdasmainen. Oppilaat keskittyy, opettaja opettaa ja oppilaat tekee kuten sanotaan.
Nykyinen opetusfilosofia ja kasvatusnäkemys kuitenkin lähtee siitä että jokainen ihminen on yksilö ja hänellä on omat vahvuutensa jotka tulee huomioida. Tämä on tietenkin totta. Erityispedagogiika lähtee ajatuksesta ettei erilaisia oppijoita pidä eristää ja erilaiset ihmiset voivat oppia toisiltaan. Totta tämäkin.
Näiden hienojen näkemysten sovittaminen peruskouluun, veronmaksajien rahoittamilla varoilla ei sen sijaan onnistu.
Yksilölliset oppimismenetelmät, yksilöllinen tuki ja arviointi vaatisivat pienet ryhmät ja erialojen ammattilaisten jatkuvan saatavuuden luokkaan.
Nyt on otettu ihanteet yksilöllisistä, innokkaista, erilaisia taitoja omaavista lapsista ja nuorista, niputettu heidät isoiksi ryhmiksi ja annettu yhden opettajan tehtäväksi huomioida yksilölllisesti jokaisen opiskelijan potentiaali. Samalla maailma on muuttunut eikä enää riitä, että luetaan kirjaa ja kirjoitetaan vihkoon, kuvis tunnilla askarrellaan ym. Nyt pitää samalla tunnilla omaksua tietoa tekstistä, kuvista, videoista, tuottaa sen pohjalta oma esitys nettiin ja seinälehtiseksi ryhmäläisten kanssa yhteistyössä ja valmistautua esittämään työ. Lopuksi työtä ja työskentelyä pitää osata arvioida itse ja ryhmässä.
Ihanteet ja todellisuus eivät kohtaa.