Lue keskustelun säännöt.
Ovatko nykyajan lapset oikeasti jotenkin hankalampia kouluissa?
01.08.2017 |
Jatkuvasti kuulee joka suunnasta, erityisesti opettajilta, että lapset ovat nykyään niin hankalia. Eivät tottele, eivät keskity, häiritsevät tai ovat jopa vaaraksi/väkivaltaisia. Onko asia oikeasti näin? Jos on, niin miksi ja miksi asialle ei tehdä jotain?
Kommentit (132)
Olen ollut opettajana 20 vuotta (13 niistä samassa lukiossa) ja kun viime vuonna 2000 luvulla syntyneet tulivat lukioon oli ero todella huomattava edellisvuosiin verrattuna. Suuriosa oppilaista todella epäkunnioittavia, jatkuvasti myöhässä ja kun tulevat luokkaan eivät edes pahoittele myöhästymistään. Otin linjauksen, etten ota myöhästelijöitä luokkaan enää aamunavauksen jälkeen, ja kerran tunnilla oli tämän johdosta vain 6 oppilasta. Eräs kollegani menetti hermonsa täysin ja piti ryhmälleen puhuttelun siitä miten tulisi käyttäytyä, mutta vaikutukset olivat aika minimaaliset. En oikeasti tiedä mitä tuossa vuosituhanteen vaihteessa on tapahtunut, toivon tosiaan että 2001 syntyneet olisivat vähän fiksumpaa porukkaa. Opettajalle vittuilu, kiroilu ja jatkuva myöhästely ei todellakaan ole ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ero on suuri ja valitettavasti kokonaisuudessaan heikkoon suuntaan. Ok, nykynuoret osaavat taas monia juttuja edeltäjiään paremmin ja uskon, että ketteryys erilaisten medioiden ja teknisten vempainten osaamisessa/ opettelemisessa tulee jatkossa olemaan tärkeää. Tämän nykyajan koululaiset osaavat ja opettelevat oma-aloitteisesti. Ovat selkeästi jopa meikäläistä edellä. Tätä tullaan tarvitsemaan jatkossakin, kun yhä useammat työt ja arkiaskareet hoidetaan digitaalisesti.
Sen sijaan keskittymiskyky on kateissa. Kirjoitus- ja lukutaito on heikentynyt. Ennen sentään mesetettiin ja luettiin kirjoja, nyt lähetellään snäppukuvia ja WhatsAppviestit koostuvat pääsääntöisesti ääniviesteistä, koska "kuka nyt jaksais jotai roomania lukee". Matemaattisen osaamisen heikkenemisestä en edes viitsi aloittaa... Ongelmia aiheuttavat lisäksi tasapäistäminen ja intergroinnit. Koko luokan vaatimustasoa on jouduttu vuosi vuodelta laskemaan, jotta heikoimmat pysyisivät edes jollain pienellä tavalla mukana. Nykypäivän 10 on entisaikojen 8 näin karkeasti sanottuna. Vanhemmat eivät kasvata lapsiaan vaan antavat "kaikkien kedon kukkien kukkia tyylillään".
Opettajilta on viety aseet pois. Kurin pitäminen on vaikeaa, koska pienikin ylilyönti (lue: ennen normaali kurinpito) kääntyy opettajaa vastaan. Opettajat ja vanhemmat eivät ole samalla puolella, joten niin kutsutut kasvatuskeskustelut ovat yhtä tyhjän kanssa. Vanhemmat eivät myöskään saa patistettua lapsiaan tekemään töitä asioiden eteen (ihan alkane uusien asioiden opettelusta, jonkun koenumeron saavuttamisesta, läksyjen teko jne) vaan kaikki pitäisi tippua taivaalta nenän eteen. Kuitenkin heikoista arvosanoista marmatetaan ja vanhemmat soittelevat perään, että miksi meidän tytär sai vaan 8 että kyllähän hän nämä asiat osaa.
Uusi opsi tekee asioista vielä vaikeampia. Täällä joku jo hyvin kirjoittikin, että haavekuvat eivät valitettavasti vastaa todellisuutta. Ajatukset ovat paperilla hienoja, mutta kyllä homma menee pahasti vikaan käytännön tasolla, koska lähtötaso ja resurssit eivät ole sitä mitä pitäisi olla.
Olen täysin lopussa. Alan vaihto edessä. Ja nolottaa myöntää, mutta omat lapseni ovat yksityiskoulussa. Sorry. Tämän verran uskon itse järjestelmäämme. Kaikki puheeni ovat siis melko tekopyhiä...
Lapset ovat aina olleet hankalia, ja nuoriso kuritonta. Aikaisemmin lapsukaisista ei pidetty niin hyvää huolta, jolloin luonto pääsi korjaamaan pois kaikkein tyhmimpiä ideoita keksineet uskalikot. Nuoriso taas pääsi töihin aikuisten seuraan aikuistumaan, ei tarvinnut käydä koulua niin pitkään.
Meillä on neljä lasta. Yksi lapsista (8 v.) on sellainen, että tietokone- ja kännykkäpelit, kuten myös lastenohjelmat saavat hänet pois raiteiltaan. Hänestä tulee levoton ja huonokäytöksinen, jos on saanut ruutuaikaa. Käytös on juurikin sellaista malttamatonta, uhmakasta ja lyhytpinnaista, mistä varmasti ulkopuolinen ajattelee, että siinä on taas rajatta kasvanut lellipentu vauhdissa.
Toinen lapsi taas kärsii tic -oireista, joita ruutuaika pahentaa ja lisää huomattavasti. Kaksi nuorinta lastamme eivät toistaiseksi "oireile", vaikka katsoisivat lastenohjelmia.
No, meillä ei kasvateta rajatta, vaan kuri on kohtalaisen tiukka. Tietokone ym. pelivehkeet on kokonaan pois käytöstä. Lapset ovat levollisempia.
Olen jutellut aiheesta psykologian tutkijan kanssa. Hän sanoi, että on hyvin tavallista, ettei lapsen keskeneräinen pää kestä pelaamista tai lastenohjelmia, eikä siihen auta muu kuin aika. Ja siihen asti, että ongelma poistuu, padit ym. on pidettävä pannassa lapsen aivojen suojelemiseksi.
Näin äkkiseltään väittäisin, ettei meidän lapset ole ainoita, joihin ruutuaika vaikuttaa tällätavalla, ja se varmaan näkyy koulussakin.
Äitini oli opettaja, nyt ollut eläkkeellä jo kohta 8 vuottaja oli sitä mieltä että oppilaat tulivat hankalammiksi, mutta vanhemmat vielä hankalammiksi. Vaatimukset lapsen erityiskohtelusta lisääntyivät, vanhemmat saattoivat lähettää päivittäin pitkiä sähköposteja, halusivat soittaa kotiin (äiti kielsi puhelinnumeron antamisen sen jälkeen kun joutui vaihtamaan numeroa yhden vanhemman alettua soittamaan päivittäin) jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiassa lapset ja nuoret on fiksumpia kuin koskaan.
Oletko koskaan lukenut Feissarimokia?
Feissarimokien vähemmän älykästä porukkaa on ollut varmaan aina. Koulun käytävillä kuuli usein niiden tapaisia juttuja, niitä ei vain jaettu nettiin kaikkien jaettavaksi. Minulla tulee nyt mieleen ekana se kun kaksi tyttöä sopi että jos toinen saa joskus vammaisen lapsen ja toinen normaalin niin vaihtavat keskenään, ja se kun joku sanoi lukeneensa netistä että Titanic 2 on tulossa ja ihmetteli miten ne voi tehdä sen kun laiva on halkaistu ja näyttelijäkin merenpohjassa, varmaan tehneet niin että kuvasi jatko-osan samaan aikaan kuin ekan...
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli opettaja, nyt ollut eläkkeellä jo kohta 8 vuottaja oli sitä mieltä että oppilaat tulivat hankalammiksi, mutta vanhemmat vielä hankalammiksi. Vaatimukset lapsen erityiskohtelusta lisääntyivät, vanhemmat saattoivat lähettää päivittäin pitkiä sähköposteja, halusivat soittaa kotiin (äiti kielsi puhelinnumeron antamisen sen jälkeen kun joutui vaihtamaan numeroa yhden vanhemman alettua soittamaan päivittäin) jne.
Ihan totta! Samat tuntemukset ja havainnot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä voitaisiin saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Jälki-istunnot takaisin, perjantai-iltapäiviin ja olisi pakko lukea kaunokirjallisuutta pari tuntia.
Vaikka lukeminen tuntuisi rangaistukselta, lapsi voisi tempautua mukaan kirjojen maailmaan ja innostua lukemaan kotonakin.
Onhan jälki-istunto paljon tylsempi vain istua ja tapittaa muutaman tunnin. Kirjoja eivät välttämättä suostuisi lukemaan muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
On. Yleinen malttaminen mihinkään on ajallisesti lyhentynyt hurjasti. Olisiko syynä se, että joka tuutista (kännykät js muut laitteet) tulee niin valtavalla syötöllä koko ajan kaikkea informaatiota (parempaa ja huonompaa), ettei jakseta keskittyä mihinkään.
Toivottavasti lspset ovat olleet luonnossa kuulemassa luonnon ääniä ja katsomassa kauemmas kesän aikana.
Suosittelen kaikkia katsomaan Captivated - Koukussa-dokumentin. Avaa kyseistä ongelmaa erinomaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ero on suuri ja valitettavasti kokonaisuudessaan heikkoon suuntaan. Ok, nykynuoret osaavat taas monia juttuja edeltäjiään paremmin ja uskon, että ketteryys erilaisten medioiden ja teknisten vempainten osaamisessa/ opettelemisessa tulee jatkossa olemaan tärkeää. Tämän nykyajan koululaiset osaavat ja opettelevat oma-aloitteisesti. Ovat selkeästi jopa meikäläistä edellä. Tätä tullaan tarvitsemaan jatkossakin, kun yhä useammat työt ja arkiaskareet hoidetaan digitaalisesti.
Sen sijaan keskittymiskyky on kateissa. Kirjoitus- ja lukutaito on heikentynyt. Ennen sentään mesetettiin ja luettiin kirjoja, nyt lähetellään snäppukuvia ja WhatsAppviestit koostuvat pääsääntöisesti ääniviesteistä, koska "kuka nyt jaksais jotai roomania lukee". Matemaattisen osaamisen heikkenemisestä en edes viitsi aloittaa... Ongelmia aiheuttavat lisäksi tasapäistäminen ja intergroinnit. Koko luokan vaatimustasoa on jouduttu vuosi vuodelta laskemaan, jotta heikoimmat pysyisivät edes jollain pienellä tavalla mukana. Nykypäivän 10 on entisaikojen 8 näin karkeasti sanottuna. Vanhemmat eivät kasvata lapsiaan vaan antavat "kaikkien kedon kukkien kukkia tyylillään".
Opettajilta on viety aseet pois. Kurin pitäminen on vaikeaa, koska pienikin ylilyönti (lue: ennen normaali kurinpito) kääntyy opettajaa vastaan. Opettajat ja vanhemmat eivät ole samalla puolella, joten niin kutsutut kasvatuskeskustelut ovat yhtä tyhjän kanssa. Vanhemmat eivät myöskään saa patistettua lapsiaan tekemään töitä asioiden eteen (ihan alkane uusien asioiden opettelusta, jonkun koenumeron saavuttamisesta, läksyjen teko jne) vaan kaikki pitäisi tippua taivaalta nenän eteen. Kuitenkin heikoista arvosanoista marmatetaan ja vanhemmat soittelevat perään, että miksi meidän tytär sai vaan 8 että kyllähän hän nämä asiat osaa.
Uusi opsi tekee asioista vielä vaikeampia. Täällä joku jo hyvin kirjoittikin, että haavekuvat eivät valitettavasti vastaa todellisuutta. Ajatukset ovat paperilla hienoja, mutta kyllä homma menee pahasti vikaan käytännön tasolla, koska lähtötaso ja resurssit eivät ole sitä mitä pitäisi olla.
Olen täysin lopussa. Alan vaihto edessä. Ja nolottaa myöntää, mutta omat lapseni ovat yksityiskoulussa. Sorry. Tämän verran uskon itse järjestelmäämme. Kaikki puheeni ovat siis melko tekopyhiä...
Tätä mä en todella ymmärrä, että opettaja ei saisi pitää minkäänlaista kuria. Lapsi tarvitsee ja kaipaa rajoja. Lapsi viettää koulussa ison osan elämästään, ja tarvitsee niitä rajoja ja ohjeistusta sielläkin. Se on niin väärin kuin olla voi, että opettaja ei työssään saa olla minkäänlainen auktoriteetti, ei saa minkäänlaista kunnioitusta ja lapset tietävät että heidän ei ole mikään pakko uskoa ja opettaja ei vaan voi sille mitään. Lasta täytyy saada ohjata ja lapselle täytyy saada asettaa rajat myös opettajan toimesta. Pohjatyö tähän tehdään kotona tietenkin, ja entisestään asiaa hankaloittaa se että se pohjatyö on puutteellista tai puuttuu lähes kokonaan nykypäivänä. Mä en ymmärrä miten siellä koulussa enää kohta kukaan voi oppia mitään ja miten asiat siellä muutenkaan sujuvat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokasta saa poistaa, kunhan käytävällä on opettaja valvomassa... Eli ei onnistu. Jälkkää voi antaa vasta useiden kasvatuskeskustelujen jälkeen.
Ai oikeasti jälki-istuntoa ei voi antaa kun vasta useiden keskustelujen jälkeen? Minkälaisia keinoja kouluissa nykyään siis käytetään "rankaisemiseen"? Meneekö se oikeasti niin että voit käyttäytyä ihan miten vaan ja ei mitään seuraamuksia?
Siis kuka törppö on nämä uudistukset tehnyt? Luokasta poistaminen oli pääasiallinen kurinpitokeino omalla ylä-asteellani 90-luvun lopulla ja joidenkin yksilöiden kohdalla se poistaminen oli yleistä. Se takasi muille oppilaille mahdollisuuden opiskella kun mölyapina heitettiin käytävälle ja opiskelu voi jatkua. Ihan käsittämätöntä että tuokin keino on poistettu.
Olen vakuuttunut, että ylemmällä taholla halutaan, että asiat ovat "huonosti". Ei tällaisia päätöksiä voi älyllinen olento tehdä. Tämä on nähtävissä monella taholla (mm. oikeuslaitos), että ei vain haluta, että asiat olisivat hyvin, koska nämä ongelmat ovat todella helposti ratkaistavissa, jos vain halutaan. Tietyt tahot hyötyvät näistä idioottimaisuuksista ilmiselvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiassa lapset ja nuoret on fiksumpia kuin koskaan.
Oletko koskaan lukenut Feissarimokia?
Feissarimokien vähemmän älykästä porukkaa on ollut varmaan aina. Koulun käytävillä kuuli usein niiden tapaisia juttuja, niitä ei vain jaettu nettiin kaikkien jaettavaksi. Minulla tulee nyt mieleen ekana se kun kaksi tyttöä sopi että jos toinen saa joskus vammaisen lapsen ja toinen normaalin niin vaihtavat keskenään, ja se kun joku sanoi lukeneensa netistä että Titanic 2 on tulossa ja ihmetteli miten ne voi tehdä sen kun laiva on halkaistu ja näyttelijäkin merenpohjassa, varmaan tehneet niin että kuvasi jatko-osan samaan aikaan kuin ekan...
No jos nyt ihan vakavastikin asiaa pohditaan, niin onhan suomalaisten koululaisten menestyminen PISA-tutkimuksissakin heikentynyt viime vuosina, varsinkin poikien sijoitus on tippunut huomattavasti, eivätkä tytötkään ole enää kärkisijalla. Joko muissa maissa kehitystä on tapahtunut huomattavasti, tai sitten Suomessa on taannuttu. Viime vuosina on myös uutisoitu suomalaisten älykkyysosamäärän laskusta, eli ihan purematta en niele väitettä, että suomalaislapset ja -nuoret ovat tällä hetkellä fiksumpia kuin koskaan.
Aikanaan kerroin opettajalle että voi jättää jälki-istuntoon jos häiriköi jne . Oli muutaman kerran. Tuolin kanssa keikutusta, lumi pallon heittoa, tunnilla omia "harrastuksia" jne. Käytöshän se tahtoi olla huonoin numero urheilun kanssa eli 8.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ero on suuri ja valitettavasti kokonaisuudessaan heikkoon suuntaan. Ok, nykynuoret osaavat taas monia juttuja edeltäjiään paremmin ja uskon, että ketteryys erilaisten medioiden ja teknisten vempainten osaamisessa/ opettelemisessa tulee jatkossa olemaan tärkeää. Tämän nykyajan koululaiset osaavat ja opettelevat oma-aloitteisesti. Ovat selkeästi jopa meikäläistä edellä. Tätä tullaan tarvitsemaan jatkossakin, kun yhä useammat työt ja arkiaskareet hoidetaan digitaalisesti.
Sen sijaan keskittymiskyky on kateissa. Kirjoitus- ja lukutaito on heikentynyt. Ennen sentään mesetettiin ja luettiin kirjoja, nyt lähetellään snäppukuvia ja WhatsAppviestit koostuvat pääsääntöisesti ääniviesteistä, koska "kuka nyt jaksais jotai roomania lukee". Matemaattisen osaamisen heikkenemisestä en edes viitsi aloittaa... Ongelmia aiheuttavat lisäksi tasapäistäminen ja intergroinnit. Koko luokan vaatimustasoa on jouduttu vuosi vuodelta laskemaan, jotta heikoimmat pysyisivät edes jollain pienellä tavalla mukana. Nykypäivän 10 on entisaikojen 8 näin karkeasti sanottuna. Vanhemmat eivät kasvata lapsiaan vaan antavat "kaikkien kedon kukkien kukkia tyylillään".
Opettajilta on viety aseet pois. Kurin pitäminen on vaikeaa, koska pienikin ylilyönti (lue: ennen normaali kurinpito) kääntyy opettajaa vastaan. Opettajat ja vanhemmat eivät ole samalla puolella, joten niin kutsutut kasvatuskeskustelut ovat yhtä tyhjän kanssa. Vanhemmat eivät myöskään saa patistettua lapsiaan tekemään töitä asioiden eteen (ihan alkane uusien asioiden opettelusta, jonkun koenumeron saavuttamisesta, läksyjen teko jne) vaan kaikki pitäisi tippua taivaalta nenän eteen. Kuitenkin heikoista arvosanoista marmatetaan ja vanhemmat soittelevat perään, että miksi meidän tytär sai vaan 8 että kyllähän hän nämä asiat osaa.
Uusi opsi tekee asioista vielä vaikeampia. Täällä joku jo hyvin kirjoittikin, että haavekuvat eivät valitettavasti vastaa todellisuutta. Ajatukset ovat paperilla hienoja, mutta kyllä homma menee pahasti vikaan käytännön tasolla, koska lähtötaso ja resurssit eivät ole sitä mitä pitäisi olla.
Olen täysin lopussa. Alan vaihto edessä. Ja nolottaa myöntää, mutta omat lapseni ovat yksityiskoulussa. Sorry. Tämän verran uskon itse järjestelmäämme. Kaikki puheeni ovat siis melko tekopyhiä...
Tätä mä en todella ymmärrä, että opettaja ei saisi pitää minkäänlaista kuria. Lapsi tarvitsee ja kaipaa rajoja. Lapsi viettää koulussa ison osan elämästään, ja tarvitsee niitä rajoja ja ohjeistusta sielläkin. Se on niin väärin kuin olla voi, että opettaja ei työssään saa olla minkäänlainen auktoriteetti, ei saa minkäänlaista kunnioitusta ja lapset tietävät että heidän ei ole mikään pakko uskoa ja opettaja ei vaan voi sille mitään. Lasta täytyy saada ohjata ja lapselle täytyy saada asettaa rajat myös opettajan toimesta. Pohjatyö tähän tehdään kotona tietenkin, ja entisestään asiaa hankaloittaa se että se pohjatyö on puutteellista tai puuttuu lähes kokonaan nykypäivänä. Mä en ymmärrä miten siellä koulussa enää kohta kukaan voi oppia mitään ja miten asiat siellä muutenkaan sujuvat?
No eipä koulussa nykyään kauheasti opitakaan, kun aika menee sekalaisen seurakunnan paimentamiseen. Totta kai opettajan kuuluisi vieläkin olla auktoriteetti ja mielestäni tietynlaiset rajat ja kuri kuuluvat kouluun. Tämän on nykyisin äärimmäisen vaikeaa, koska opettajan keinoja on vähennetty ja valitettavasti opettaja on monesti aika heikoilla oppilasta (tai lähinnä hänen vanhempiaan) vastaan. Täälläkin taidettiin jo mainita siitä, että oppilaat ovat hyvinkin tietoisia omista oikeuksistaan (ja toisaalta opettajan) ja pahimmassa tapauksessa kuvaavat puhelimella opettajan sanomisia ja tekemisiä. Sitä vastoin oppilaat haistattelevat ja vanhemmat tulevat lankoja pitkin. Vaikeaa on. Mielestäni syynä on osittain juurikin tämä puuttelliinen pohjatyö, mitä pitäisi kodeissa tehdä. Minulla on kokemusta vapaaehtoistyöstä nuorten parissa (seuratoiminta, harrastusryhmät, kilpaurheilu), sijaisuuksista huippulukiossa sekä ns. taviskoulusta. Ainoastaan huippulukiossa pystyi keskittymään opettamiseen.
Seiska ja kymppi kirjoittavat asiaa ja mikä parasta, pyrkivät myös löytämään syitä käytöksen muuttumiseen. Aloitin oman urani 70-luvun lopulla eikä ongelmia juuri ollut. Totta kai jotkut oppilaat olivat aika vilkkaita, mutta toisaalta he kuitenkin hoitivat hommansa moitteettomasti. Silloin oli vielä toiminnassa apukoulu oppimisvaikeuksista kärsiville sekä tarkkailuluokka sopeutumattomille ja käytöshäiriöisille. Ei niissä suuria ryhmiä ollut ja sieltä moni palasi aikanaan yleisopetuksen piiriinkin.
Kokemuksia minulla on kolmelta asteelta, ala- ja yläkoulusta sekä lukiosta. Alkuaikoina alakoululaisetkin jaksoivat hyvin oppitunnin työskennellä, jos ohjelma oli sopivan vaihtelevaa. Yläkoululaiset olivat jo aika kunnianhimoisia ja määrätietoisia, lukiolaisista puhumattakaan. Mutta suuren laman myötä levottomuus ja esim. koulukiusaaminen yleistyivät kaikilla asteilla. Monen lukiolaisenkin keskittyminen kesti vain osan oppitunnista, kahden mainoskatkon välisen ajan. Osalta haihtui kunnianhimo lähes täysin. Ja sitten oli tietysti opettajan vika, kun yo-kirjoituksissa ei tullutkaan niitä älliä.
Olen sitä mieltä, että ei ole vain yhtä syytä siihen, miksi koululaisten käytös on huonontunut. Vanhemmat ja koti eivät enää kasvata lapsia samalla tavalla kuin ennen. Toisaalta myös yhteiskunta on muuttunut, varsinkin 90-luvun laman seurauksena. Nykyisten oppilaiden vanhemmat olivat koululaisia laman aikaan, jolloin monessa kodissa onge4lmat kasautuivat eikä lapsille jäänyt aikaa ja huomiota. Eli näiltä laman lapsilta puuttuu monelta malli välittävästä ja hyvästä vanhemmuudesta. Nyt sitten lisäksi ovat tulleet älylaitteet, joiden kautta lapset saavat silmiensä eteen liian aikaisen liian raakaa materiaalia. Koulujutut ovat ihan lällärikamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan niin kuin kouluikäiset olisivat ennen jotain enkeleitä olleet, maaseudulla varsinkin missä luonto on lähellä.
Ei oltu enkeleitä, mutta opettajaa kyllä toteltiin. Itse olen käynyt ala-asteen parinkymmenen oppilaan kyläkoulussa maaseudulla. Vielä 1900- ja 2000-luvun vaihteessa luokassa istuttiin hiirenhiljaa paikoillaan. Puhuttiin vain, jos opettaja kysyi jotakin. Tästä on siis aikaa alle 20 vuotta.
Meillä myös ala-asteella siinä 1994-1999 istuttiin omilla paikoilla ja hiljaa. Tottakai välillä jotain tirskuntaa kuului tai lappuja läheteltiin, mutta siihen opettaja puuttui ja kyllä sitä opettajaa uskottiin. Opettajat ei olleet mitään tiukkis-nutturapäitä jotka hakkasi karttakepillä sormille, vaan ihan tavallisia ihmisiä, miehiä ja naisia. Me kuitenkin nähtiin ne sellaisina auktoriteetteina. Ei ne luokan koviksetkaan haistatelleet opettajille.
Meillä taas v. 1976-1979 meno oli melkoista. Vain muutama opettaja pystyi pitämään kuria, muuten oli hurlumhei, minkäänlaista rauhaa ei ollut. Koulussa rehotti kiusaamiskulttuuri, pinnaaminen oli yleistä, pahoinpitelyjä ja murtoja. Elämäni onnellisimpia päiviä oli kun yläaste loppui.
Luokissa mennään integraation vuoksi nykyään heikoimpien oppilaiden ehdoilla. Karkeasti jaotellen luokassa on yleensä n. kolmasosa "välkkyjä", jotka pärjäävät joka tapauksessa ja jotka pystyvät hyödyntämään esim. nykyisen ops:n vaatimaa ilmiöpohjaista opetusta. Sitten kolmasosa on sellaista keskikastia. He hyötyisivät usein enemmän strukturoidummasta opetuksesta, mutta tarvitsevat sen aikuisen ohjaamaan oppimistaan aika vankasti. Loput kolmasosa on ihan pihalla, oli opetustapa mikä hyvänsä. Tämä porukka ei tee kotitehtäviä, heiltä ei vaadita kotona mitään, kukaan ei tue, eikä kannausta kotona ja jos kotoa ei ole tukea koulunkäyntiin, on melkein ihan sama, mitä opettaja yrittää koulussa vaatia. Tähän joukkoon lukeutuvat usein myös integroidut ja mamut, jotka tarvitsevat käytännössä koko ajan jonkun aikuisen viereensä ohjeistamaan työskentelyä. Tämä porukka ei opi mitään uuden ops:n määrittämillä työskentelytavoilla, sillä ne vaatisivat aivan eri tavalla oman toiminnan ohjausta. Keskikasti ja välkyt jäävät nykykoulussa heitteille, eikä kukaan puolusta heidän oikeuksiaan.
On ja ei. Lapset on nykyään avoimempia, ennen oltiin hiljaa ja katsottiin opea epäillen kulmien alta. Toisaalta kääntöpuolena on se "minä, minä" -kulttuuri, jossa open pitää olla kiinnostunut just mun asioista koko ajan.
Iäkkäät, 2000-2010 eläköityneet, sukulaisopet joskus jutteli, että nykynuoret on kuitenkin pehmeämpiä kuin ennen. Yleisesti vailla käytöstapoja, saatetaan opettajallekin vastata, että "oota, mä puhun tän loppuun", kun opettaja yrittää tulla neuvomaan tehtävissä ja juttu on kaverin kanssa kesken. Lippalakki päässä syödään, viisastellaan yms. Mutta hekin kehuivat avoimuutta ja kontaktihalukuutta, rohkeuttakin. Lisäksi kuulemma nykyään on tasaisemman levotonta, ennen suurin osa oli hiljaa ja sitten häiriköt erikseen. Ja ne häiriköt oli kuulemma todella kovia tyyppejä verrattuna näihin "pullamössöihin". Sanoivat, että nämä on semmoisia päämäärättömän kasvatuksen tuloksia, ne oli sen, kun lapset hakattiin takapuoli verille syyttäkin ja lapsista kasvoi kovia.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ovat ja tavallaan ovat kiltimpiä. Suurimmat muutokset viimeisen 20 vuoden aikana:
-Lukutaito on heikentynyt, koska lapset eivät enää vapaehtoisesti lue.
-Laskutaito heikentyy, koska läksyjä ei tehdä. Matematiikkaa on pitänyt peruskoulussa helpottaa todella paljon, jotta luokalta toiselle siirtyminen ei vaarantuisi.
-Yläkouluikäiset jättävät surutta läksyt tekemättä ja kokeisiin lukematta. Kotoa ei tule mitään seuraamuksia.
-Vaikeasti käytöshäiriöiset lapset ovat lisääntyneet. Aikaisempia apukouluja ei enää ole, joten vaikeatkin tapaukset ovat normaalissa opetuksessa.
-Peli- ja päihderiippuvaisia on jokaisessa yläkoulun luokassa. Osa saa silmin nähtäviä fyysisiä vieroitusoireita, jos heiltä ottaa puhelimen pois.
-Vain harva lapsi nukkuu tarpeeksi.
-Vain harva lapsi saa kotona hänelle sopivaa ruokaa. Mahaa täytetään karkeilla ja herkuilla.
-Sinnikkyys ja yrittäminen on kadonnut lähes kokonaan. Luovutetaan heti, jos ensimmäisellä yrittämällä ei onnistu.
-Kodit ovat usein koulua vastaan.
+Opettajia ei enää pelätä ja vaaratilanteista kannellaan ilman pelkoa sosiaalisesta itsemurhasta.
+Koulu on nykyään oppilaille monta kertaa turvallisempi paikka, kuin mitä se on heidän vanhemmilleen ollut.
Tämä on niin totta!
T.yläkoulun ope
Niin ja ennen kaikki eniten oireilevat lapset olivat jossain muualla, kuin tavallisessa luokassa.
Lisäksi vanhemmilta on mennyt täysin kyky arvioida tilannetta objektiivisesti, vaan he lähtevät mukaan mitä kummallisimpiin vedätyksiin, mitä teini keksii.
Jos vanhemmat ja opettajat kasvattaisivat samalla puolella, olisi paljon helpompaa. Eihän siitä mitään tule, jos isä ja äiti lasvattavat eri kriteerein. Jos opettaja ja vanhemmat ovat myös eri kriteetrein liikkeellä, niin nuori kärsii ja tilanne vaan menee huonommaksi.