Lue keskustelun säännöt.
Avioeron tullessa onko siltä jätetyltä ihan pakko viedä ihan kaikki mitä irti lähtee?
31.07.2017 |
Tässä ihmetellään erästä tapausta:
Eräs vaimo jätti miehensä ja muutti uuteen asuntoon heidän (yhteisestä) talosta.
Vei kaiken mennessään.
Ihan kaiken, astiat, kattilat, lusikat, huonekalut, matot, petivaatteet, pyyhkeet......ihan kaiken mikä irti lähti.
Yhteistä elämää takana todella todella pitkään ja yhteiset lapset.
Kai he nyt ovat lukuisten vuosien kanssa YHDESSÄ ostaneet jotain mitä olisi voinut jättää tuolle ihan inhimillisistä syistä tai yhdessä elettyjen vuosien takia.
Edes petivaatteet. Tai yhden lusikan. Tuolikin olisi varmaan ollut jätetylle tarpeellinen, vanhasta pöydästä puhumattakaan.
Onko tällainen kuinka yleistä?
Jättäjät jotka jätitte vanhan siippanne ja kotinne, kommentoikaa omaa näkemystä .
Kommentit (279)
Vierailija kirjoitti:
Sama kai se on, kumpi ne on ostanut. Useimmat naiset HALUAA ostaa ne tietyt tavarat, koska haluavat päättää, millaiset kupit, kipot, pyyhkeet. Kyllä ne miehetkin ne kävisi ostamassa, jos rouva käskisi. Yhteisistä rahoista ne kuitenkin on maksettu, mies usein isomman viipaleen vielä.
Vähän ohi aiheen, mutta en pysty ymmärtämään näitä naisia jotka ostelevat pyyhkeitä ja astioita mieheltä kysymättä. Meillä nämä on itsestäänselvästi olleet yhteisiä päätöksiä. Oltiin monet vuodet ilman verhojakin kun ei löydetty molempia miellyttäviä eikä sitten jaksattu yrittää uudestaan, kun meillä oli niin erilaiset maut. Astioista on neuvoteltu pitkään, minulla oli vuosikausien prosessi että sain miehen suostumaan mieluisiini astioihin ja luopumaan vanhoista. Välillä nämä on helpompia neuvotteluja, mutta nuo vanhat lautaset oli tosi tiukassa. Kaikki pyyhkeet ja pussilakanat neuvotellaan yhdessä, viimeksi neuvottelin suihkuverhosta - en hinnan vuoksi, mutta ajattelin että olisi törkeää ostaa tarkistamatta miehen mielipidettä.
Miten se mies voi tuntea sitä kotiaan omaksi, jos ei ole päässyt vaikuttamaan mihinkään valintoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan jättäjien kansallisuudella jotain pientä ominaispiirrettä jättämistapaan....? Toivottavasti tätä ei poisteta herjaavana, koska kyseessä varmaan ääritapaukset eikä tule missään nimessä yleistää, mutta
tiedän neljä erotapausta, missä
a) suomalainen jätti suomalaisen puolison ---- suomalainen antoi suomalaisen pitää kaiken omaisuuden ja aloitti itse tyhjästä.
b) turkkilainen jätti suomalaisen puolison -- turkkilainen antoi suomalaisen pitää kaiken ja aloitti itse tyhjästä.
c) marokkolainen jätti suomlaisen puolison -- suomalainen antoi marokkolaisen pitää kaiken ja aloitti itse tyhjästä.
d) venäläinen jätti suomalaisen puoliso -- venäläinen vei kaiken ja antoi suomalaisen aloittaa tyhjästä.
Vierailija kirjoitti:
Jos meille tulisi ero, niin totta kai minä veisin mennessäni kaiken, mitä olen yksin maksanut. En ole kieltänyt miestä ostamaan verhoja, pyyhkeitä, lakanoita, uunivuokia tai mitään, mutta jostain syystä hän laittaa rahaa mieluummin harrastusvälineisiinsä.
Miehelle jäisi melko tyhjä asunto,
tosin senkin arvosta hän joutuisi maksamaan minulle puolet.
Ihme asenne joillakin kumppania kohtaan.
Kyllä vähintään jonkinlainen minimi arjesta -selvitymispakkaus tulee toiselle jättää ! Mikä teitä vaivaa?
Kohtuuden nimessä, jos on kimpassa kuitenkin eletty aiemmin, ei tarvi toista kuseen jättää.
Vaikka vähintään 1 petivaatesysteemi, kattila,paistinpannu ja ruokailuvälineet+ lautanen/juomalasi ja ilman muuta pyyhkeitä. VÄHINTÄÄN!
Ei ihme että moni jätetty mies etsii hirttoköyttä.....huhu huh miten raadollista touhua....
Olisikin mies vienyt kaiken kun jätti jonkun muijan vuoksi minut. Hän vei tekniikkansa ja auton ja jätti minulle älyttömän kasan roinaa setvittäväksi ja roskiin heitettäväksi, sekä kaksi lasta huollettavaksi. Muutti valmiiseen kämppään siis muijan luo. Meni todella kauan että sain hyllyt ja sängyn ym paloiksi ja roskiin. En jaksa kantaa minnekään, eikä ollut autoakaan, joten kaatopaikalle oli mahdoton viedä. Harmi, kun en tiennyt että Kontti tai Pelastusarmeija olisi hakenut.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies taas, vaikka oli se jätetty osapuoli, jätti mulle kaiken. Asunto oli vuokrakämppä eikä meillä nyt mitään oikeasti hirveän arvokasta ollut, mutta kuitenkin kodinkoneet jne., jopa (halpa) auto.
Yritin monta kertaa sanoa, että hae nyt vaan omaisuutesi, mutta ei. Se kai järkyttyi erosta sen verran paljon ettei halunnut mitään vanhasta muistuttavaa mukaansa ja kai siinä jotain syyllisyydentuntoa sitten oli hänen osaltaan mukana (eron syyt).
Erot on niin muutenkin niin kamalia että olen kiitollinen että ei ole tarvinnut materiasta tapella, tässä tapauksessa päinvastoin.
Reilu ihminen on reilu vaikka kuinka kusinen tilanne tulee....niin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meille tulisi ero, niin totta kai minä veisin mennessäni kaiken, mitä olen yksin maksanut. En ole kieltänyt miestä ostamaan verhoja, pyyhkeitä, lakanoita, uunivuokia tai mitään, mutta jostain syystä hän laittaa rahaa mieluummin harrastusvälineisiinsä.
Miehelle jäisi melko tyhjä asunto,
tosin senkin arvosta hän joutuisi maksamaan minulle puolet.
Ihme asenne joillakin kumppania kohtaan.
Kyllä vähintään jonkinlainen minimi arjesta -selvitymispakkaus tulee toiselle jättää ! Mikä teitä vaivaa?
Kohtuuden nimessä, jos on kimpassa kuitenkin eletty aiemmin, ei tarvi toista kuseen jättää.
Vaikka vähintään 1 petivaatesysteemi, kattila,paistinpannu ja ruokailuvälineet+ lautanen/juomalasi ja ilman muuta pyyhkeitä. VÄHINTÄÄN!
Ei ihme että moni jätetty mies etsii hirttoköyttä.....huhu huh miten raadollista touhua....
Oletpas dramaattinen. Edellinen mainitsi että mies laittoi rahansa harrastusvälineisiinsä, eli jäisihän ne tärkeimmät hänelle. Ja aikuinen on ihan kykenevä ostamaan kaikki keittiövälineet itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kai se on, kumpi ne on ostanut. Useimmat naiset HALUAA ostaa ne tietyt tavarat, koska haluavat päättää, millaiset kupit, kipot, pyyhkeet. Kyllä ne miehetkin ne kävisi ostamassa, jos rouva käskisi. Yhteisistä rahoista ne kuitenkin on maksettu, mies usein isomman viipaleen vielä.
Vähän ohi aiheen, mutta en pysty ymmärtämään näitä naisia jotka ostelevat pyyhkeitä ja astioita mieheltä kysymättä. Meillä nämä on itsestäänselvästi olleet yhteisiä päätöksiä. Oltiin monet vuodet ilman verhojakin kun ei löydetty molempia miellyttäviä eikä sitten jaksattu yrittää uudestaan, kun meillä oli niin erilaiset maut. Astioista on neuvoteltu pitkään, minulla oli vuosikausien prosessi että sain miehen suostumaan mieluisiini astioihin ja luopumaan vanhoista. Välillä nämä on helpompia neuvotteluja, mutta nuo vanhat lautaset oli tosi tiukassa. Kaikki pyyhkeet ja pussilakanat neuvotellaan yhdessä, viimeksi neuvottelin suihkuverhosta - en hinnan vuoksi, mutta ajattelin että olisi törkeää ostaa tarkistamatta miehen mielipidettä.
Miten se mies voi tuntea sitä kotiaan omaksi, jos ei ole päässyt vaikuttamaan mihinkään valintoihin?
Eikö miehesi saanut vaikuttaa television, tietokoneen tai baarikaapin ostoon? Niistähän oikeasti vain välittävät, niin on ah, niin kotoisaa. Kysyykö mies sinulta luvan ja hyväksynnän omien vaatteidensa ja harrastusvälineiden ostoon? Miksi nainen ei saisi ostaa ja pitää esim. kaikki leivontavälineet jos vaikka harrastaa leipomista ja mies ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voih kuule kun eroaa niin tuleva eksä on yhtäkuin ei mitään ja silloin luonnostaan otetaan kaikki mitä saadaan. Eräskin tapaus otti 90-luvulla kaiken irtaimiston ja jätti käytännössä vain talon, isoimmat huonekalut ja laskut.
Eiköhän se talo ole lähes poikkeuksetta arvokkaampi kuin se irtaimisto.
Vierailija kirjoitti:
JEI kirjoitti:
Jos ero tulis, kyllä mä ainakin omani pois veisin. Ukolle jäis oma runkopatja, tietokone ja sen pöytä.
Miehen mielestä kun on kivempi laittaa rahansa tietokonerojuihin ja muuhun bullshittiin, niin ihan oma vika.
Jos on ostanut liki kaikki kalusteet, vimpaimet ja tekstiilit täällä, miks hemmetissä jättäis ne jollekin, jota en haluais enää nähdä?Tietysti omansa saa viedä. Naislogiikalla vain usein heidän suorittama ostotapahtuma miehen rahoilla tekee tavaroista heidän omiaan. Oikeasti ne eivät ole, jos jollekin aikuiselle tämä on oikeasti epäselvää.
Onko sinulle monikin ex kumppani tehnyt noin? Vai oisko taas isot pojat ja katkerat kaverit kertonut yksipuolisen näkemyksensä asiasta? Jos taas useampi ex puoliso on tehnyt sulle noin, hiton huonosti oot kumppanisi valinnut. Valitsiko alapää yläpään puolesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten pitäisikin viedä aina kaikki, sillä ei se uusi nainen halua kumminkaan sinne kotiin mitään, mikä muistuttaa exästä. Pesänteko on naaraille sen verran tärkeä asia.
Nimim. "15 vuoden jälkeen on silti yksi kaappi ja vähän käytetty ruokapöytä jäänteenä"
Minun ex:ni tuli vuosi eron jälkeen toistamiseen jakamaan irtaimistoa. Mukana oli veljen lisäksi tuleva vaimo.
Nuoripari otti mm.sängyn, jossa olimme nukkuneet yhdessä.
Itse en olisi mistään hinnasta huolinut toisen naisen tavaroita omaan kotiini, mutta tälle tuntui kelpaavan kaikki.
Verhotkin oli kuulema tosi kivat.
Vierailija kirjoitti:
Seksilomat ja luksusprosat ovat pilkkahintaisia näihin hommiin verrattuna. Onneksi tämä palsta on avannut ikkunan suominaisen sielunmaisemaan ja säästänyt paljolta pahalta! Ei ikinä kotileikkejä suomitanttojen kanssa!
Tiedätkö mitä, mä en usko että yksikään ihminen kokee kauheana menetyksenä, että sinä keskityt maksullisiin naisiin. Kun asenteesi toista sukupuolta kohtaan on "nainen on haukuttava ja ostettava tavara", on tosiaan naisten pelastus, että pysyt heistä kaukana. Pidäthän lupauksesi ja et huijaa yhtään naista seuraasi teeskentelemällä mukavaa, normaalia miestä (joita onneksi on paljon tarjolla!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä? Jos meille tulisi ero, kumpikaan tuskin haluaisi juuri mitään uuteen (pieneen) kotiinsa. Käsi sydämellä, onko teillä jotain, josta ette voisi luopua? Tietysti välttämättömimmät kuten astiat pitäisi jakaa, mutta eipä sekään katastrofi olisi jos niitä ei saisi. Kattila ja pata olisivat käteviä... mutta joo. Mikään ei ole niin tärkeää että siitä viitsisi tapella. Kierrätyskeskuksen auto tänne pitäisi pyytää, että veisivät vain kaiken pois. Akvaario lienee kotonamme se tärkein, siellä kun asuu eläviä olentoja. Ja lasten patjat on tärkeitä, mutta patjojahan saa. Todella outo ajatus tuo tavaroiden hamstraaminen eron yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ois vaan kiva, jos toinen osapuoli veis suurimman osan irtaimistoa. Pääsisi sisustamaan kämpän omanlaiseksi. En haluaisi, että muistuttaisi siitä vanhasta, yhdessä sisustetusta kämpästä.
Just näin minä tein. Mies kun päätti muuttaa pois yhteisestä kämpästä, hän luuli että joudun pulaan kun vaati piruuttaan kaikkea itselleen. Ihan mielelläni annoin vanhat telkkarit ja romut sen mukaan. Kaatopaikalle ne muutoin olisi päätyneet, säästinpä jätemaksun :) Sitten vaan hankin hiljalleen upouutta tilalle ja sain kivan oman kämpän. Minäpä sain sen kaikkein tärkeimmän pitää eli lapsen. Hän ei edes kysynyt että saako lapsen tai näkeekö lastaan eron jälkeen. Kiinnosti vain yrittää haastaa riitaa jostain kitisevästä sängystä ja kulahtaneista patjoista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas jätin exälle lähes kaiken. Käytännössä otin vain henkilökohtaiset tavarani ja joitain ihan satunnaisia tavaroita. Kaikki ihmetteli miten noin. En jaksanut alkaa tappelemaan asioista, koska minun ei ollut taloudellisesti pakko. Kaipa se syyllisyyskin erosta kalvoi takaraivossa. Olin vain onnellinen, kun pääsin yhteisestä kodita ja yhteisestä elämästä joka oli minulle täysi vankila. Taloudellinen tappio oli mittava, mutta ei vienyt minua konkurssiin.
Toki olen nähnyt muutaman toisenlaisenkin tapauksen, mutta harvemmin erossa kukaan voittaa, yleensä kaikki häviää.
Eli ei yleistetä, kiitos.
Allekirjoitan täysin saman. Olin eroa haluava pitkästä liitosta ja katsoin, että pärjään myös paremmin kuin "jätetty"joten otin vain omat tavarani ja vaatteeni.
Olen myös sitä mieltä yleisemminkin, että erossa pitäisi muuttaa lakia että kukaan ei pääse rahastamaan eroamalla. Oma moraalikäsitykseni ei suvaitsisi ottaa toiselta puolta omaisuudesta, eikä mitään koska halusin eron. Se oli hyvä ratkaisu kaikin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Irtaimisto on yleensä melko arvotonta. Voi ottaa ihan loppusiivouksena, ei jää mitään turhaa nurkkiin pyörimään.
Saa ihan perustarvikkeisiin kuitenkin sievoisen summan kulumaan, jos pitää kaikki ostaa uudestaan. Varsinkin, jos on lapsia, eli ei riitä, että asunnosta löytyy yhden hengen liinavaatteet, yksi lautanen, lasi, aterimet, yms. Kalusteista puhumattakaan. Ei minulla ainakaan olisi sydäntä laittaa lapsiani nukkumaan tai syömään lattialla isällään vain siksi, että eipähän exälle jää asuntoon mitään.
Minä jätin, isona syynä se ettei mies ottanut mitään taloudellista vastuuta yhteisestä elämästämme (minä maksoin KAIKEN). Muutin yhteisestä kodista (mies ei suostunut muuttamaan "omasta kodistaan") ja jätin paljonkin asioita sinne, yhtenä syynä se että lapsella olisi siellä ollessaan tuttuja juttuja.
No, ei menny puolta vuottakaan niin mies muutti kämpästä pois ja vei kaiken mukanaan. Nyt joudun tappelemaan, että saan mm isoäitini keinutuolin ja muut sellaiset merkitykselliset tavarat, jotka olleet mun jo ennen yhteenmuuttoa. Matot, verhot, yms saa pitää, vaikka kieltämättä outoa käydä hänen luonaan, niiden kaikkien tavaroiden keskellä, jotka liittyy mun henk.koht.historiaan ennen häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meille tulisi ero, niin totta kai minä veisin mennessäni kaiken, mitä olen yksin maksanut. En ole kieltänyt miestä ostamaan verhoja, pyyhkeitä, lakanoita, uunivuokia tai mitään, mutta jostain syystä hän laittaa rahaa mieluummin harrastusvälineisiinsä.
Miehelle jäisi melko tyhjä asunto,
tosin senkin arvosta hän joutuisi maksamaan minulle puolet.
Ihme asenne joillakin kumppania kohtaan.
Kyllä vähintään jonkinlainen minimi arjesta -selvitymispakkaus tulee toiselle jättää ! Mikä teitä vaivaa?
Kohtuuden nimessä, jos on kimpassa kuitenkin eletty aiemmin, ei tarvi toista kuseen jättää.
Vaikka vähintään 1 petivaatesysteemi, kattila,paistinpannu ja ruokailuvälineet+ lautanen/juomalasi ja ilman muuta pyyhkeitä. VÄHINTÄÄN!
Ei ihme että moni jätetty mies etsii hirttoköyttä.....huhu huh miten raadollista touhua....
Oletpas dramaattinen. Edellinen mainitsi että mies laittoi rahansa harrastusvälineisiinsä, eli jäisihän ne tärkeimmät hänelle.
Ja aikuinen on ihan kykenevä ostamaan kaikki keittiövälineet itselleen.
Toivottavasti joku tulee sanomaan kommenttisi sanasta sanaan sinulle jonain päivänä , kun täysin puun takaa tulet putsattuun, tyhjään kotiisi heippa lappu keittiön seinässä.
Mulle kävi tämä klassinen eli ex-vaimo vei lähes kaiken irtaimiston. Hän oli hoitovapaalla ja minun ollessani päivät töissä pakkaili tavaroita ilman valvontaa laatikoihin. Olin niin murtunut erosta etten tajunnut vaatia irtaimiston läpikäymistä yhdessä. Viimeisistä kuormista älysin käydä nappaamassa joitain haluamiani tavaroita. No korjataan sen verran, että eksä jätti minulle ns. poikamiehen selviämispaketin jämäastioista ja liinavaatteista ja näistäkin suurin osa oli ennen avioliittoa hankkimiani kaapin pohjalta löytyneitä.
Kaikki arvokas kelpasi, mutta vähänkin rikkoutuneet tavarat lykkäsi minun harmikseni, mm. itse muutossa rikkomansa Aalto-maljakko. Alunperin kodinkoneet piti jäädä minulle, mutta nekin annoin (jälkeenpäin ajateltuna hölmönä) eksälle kun tämä itki elämän rankkuutta lasten kanssa. Autoistakin annoin uudemman ja kalliimman eksälle.
Elektroniikan jätti minulle, koska ne olin käytännössä kokonaan itse maksanut (toki muustakin irtaimistosta suurimman osan), mutta niiden jäännösarvo ei kovin kummoinen erovaiheessa enää ollut, joten eksä teki mukavan tilin.
Lohduttavaa nähdä etteivät kaikki naiset ole yhtä ahneita julmureita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irtaimisto on yleensä melko arvotonta. Voi ottaa ihan loppusiivouksena, ei jää mitään turhaa nurkkiin pyörimään.
Saa ihan perustarvikkeisiin kuitenkin sievoisen summan kulumaan, jos pitää kaikki ostaa uudestaan. Varsinkin, jos on lapsia, eli ei riitä, että asunnosta löytyy yhden hengen liinavaatteet, yksi lautanen, lasi, aterimet, yms. Kalusteista puhumattakaan. '
Ei minulla ainakaan olisi sydäntä laittaa lapsiani nukkumaan tai syömään lattialla isällään vain siksi,
että eipähän exälle jää asuntoon mitään.
Valitettavan monilla on.
Tarkoitus on nimenomaan se, että ex siippa joutuu pulaan ja nöyryytetyksi viimeisen päälle. Miksi lasten tulisi viihtyä tapaamisillaan iskän luona? Eivätpä liikaa kinua isän luo kun paikka on ankea ja tyhjä ilman tuolia millä istua. Siitäs sai.
Eli kyllä ne naisetkin osaa kostaa.
Voi olla, mutta eipähän tarvitse ottaa muuta kuin oma pankkikortti mukaan jos mies päättää päivittää mut nuorempaan. Meillä nyt on tämmönen systeemi että mä shoppaan ja mies tekee muuta, mutta en mä 50-50 omistettua taloa suostu maksamaan kokonaan omista rahoistani ja toinen hilloaisi omansa tililleen. Avoliitto.