Avioeron tullessa onko siltä jätetyltä ihan pakko viedä ihan kaikki mitä irti lähtee?
Tässä ihmetellään erästä tapausta:
Eräs vaimo jätti miehensä ja muutti uuteen asuntoon heidän (yhteisestä) talosta.
Vei kaiken mennessään.
Ihan kaiken, astiat, kattilat, lusikat, huonekalut, matot, petivaatteet, pyyhkeet......ihan kaiken mikä irti lähti.
Yhteistä elämää takana todella todella pitkään ja yhteiset lapset.
Kai he nyt ovat lukuisten vuosien kanssa YHDESSÄ ostaneet jotain mitä olisi voinut jättää tuolle ihan inhimillisistä syistä tai yhdessä elettyjen vuosien takia.
Edes petivaatteet. Tai yhden lusikan. Tuolikin olisi varmaan ollut jätetylle tarpeellinen, vanhasta pöydästä puhumattakaan.
Onko tällainen kuinka yleistä?
Jättäjät jotka jätitte vanhan siippanne ja kotinne, kommentoikaa omaa näkemystä .
Kommentit (279)
Vierailija kirjoitti:
Sama homma kuin 6:lla, eron yhteydessä huomasin että kaikki käyttökelpoinen asunnossa oli minun ostamaani. Eksälle jäi kaksi huonekalua (niistäkin molemmat puoliksi maksettuja mutta en jaksanut jättäjän roolissa valittaa) ja omat vaatteet. En ymmärrä miksi ihmiset muka eivät saisi ottaa omia tavaroitaan eron hetkellä.
Mies oli varmaan maksanut kuitenkin elintasosi ansiottoman nousun, eikö niin? Helppohan se on lokkina ostella mattoja, ja tuskin miehellä on ostoksien suhteen mitään sananvaltaa ollutkaan?
Ihan täysin omilla rahoillasiko kaikkien yhteisten kulujen jälkeen jäävästä omasta rahastasi ostit ihan kaiken mitä mukanasi veit?
Vierailija kirjoitti:
Jaa, enpä tiedä, kuinka yleistä. Minä kun lähdin, niin toki tehtiin asianmukainen ositus, ex jäi asumaan entiseen kotiimme. Irtaimesta taisin viedä pari taulua ja kuvia, mukanani muuttaneiden lasten vaatteet ja vähän kalusteita. Kaiken muun jätin exälle. Mitäpä noita itselleen ahnehtimaan - tavarat oli hankittu siihen kotiin, ja siihen kotiin ne kuuluvat niin kauan, kuin siinä joku perheemme jäsen asuu.
Asenteesi elämään kuulostaa kohtuulliselta ja normaalilta.
Minulla ei olisi sydäntä putsata siippaa tyyliin "tuhkatkin pesästä" jos ero tulisi, saisi pitää vaikka kaiken .
Mielestäni ei ole normaalia käytöstä että viedään ihan kaikki itsekkäästi, vaikka toinen jää rakentamaan tyhjättyyn taloon arkea .
Tiedän yhden miehenjoka jätti ihan yllättäen avopuolisonsa.
Kuukauden päästä (kun siippa vielä shokissa) palasi -----hakemaan ruokailuvälineet jotka oli kuulemma ostannut Ikeasta yhteenmuutettaessa.
Ääliötouhua, hitto soikoon.
Jos ero tulis, kyllä mä ainakin omani pois veisin. Ukolle jäis oma runkopatja, tietokone ja sen pöytä.
Miehen mielestä kun on kivempi laittaa rahansa tietokonerojuihin ja muuhun bullshittiin, niin ihan oma vika.
Jos on ostanut liki kaikki kalusteet, vimpaimet ja tekstiilit täällä, miks hemmetissä jättäis ne jollekin, jota en haluais enää nähdä?
Mun mies taas, vaikka oli se jätetty osapuoli, jätti mulle kaiken. Asunto oli vuokrakämppä eikä meillä nyt mitään oikeasti hirveän arvokasta ollut, mutta kuitenkin kodinkoneet jne., jopa (halpa) auto.
Yritin monta kertaa sanoa, että hae nyt vaan omaisuutesi, mutta ei. Se kai järkyttyi erosta sen verran paljon ettei halunnut mitään vanhasta muistuttavaa mukaansa ja kai siinä jotain syyllisyydentuntoa sitten oli hänen osaltaan mukana (eron syyt).
Erot on niin muutenkin niin kamalia että olen kiitollinen että ei ole tarvinnut materiasta tapella, tässä tapauksessa päinvastoin.
JEI kirjoitti:
Jos ero tulis, kyllä mä ainakin omani pois veisin. Ukolle jäis oma runkopatja, tietokone ja sen pöytä.
Miehen mielestä kun on kivempi laittaa rahansa tietokonerojuihin ja muuhun bullshittiin, niin ihan oma vika.
Jos on ostanut liki kaikki kalusteet, vimpaimet ja tekstiilit täällä, miks hemmetissä jättäis ne jollekin, jota en haluais enää nähdä?
Tietysti omansa saa viedä. Naislogiikalla vain usein heidän suorittama ostotapahtuma miehen rahoilla tekee tavaroista heidän omiaan. Oikeasti ne eivät ole, jos jollekin aikuiselle tämä on oikeasti epäselvää.
Vierailija kirjoitti:
Naiset nyt vain sattuvat olemaan häikäilemättömiä , vain omaa etuaan ajattelevia käärmeitä.
Avioehdon pitäisi olla aina pakollinen. Naiseen ei pidä koskaan luottaa, missään asiassa, ikinä.
Kas, en tiennytkään olevani lesbo.
Ex-mies jätti asumiskulut maksamatta ilman varoitusta puoli vuotta ennen lähtöään. Oli kiva varmaan muuttaa niillä säästyneillä rahoilla.
Mukaan lähtivät myös yhdessä hankitut keittiökoneet, stereot ja helvetin kallis sähköhammasharja: ex tykkäsi ostella kalleinta ja kuitata näillä ostoksilla yhteisiä menoja.
Kappas vaan kun lähdön hetki tuli niin exänhän ne kaikki kamat olivatkin.
Ja tämä tyyppi luulee vielä nettoavansa jotain kun myyn kämppäni koska se teki täällä remonttia kun minä tein sitä yhteistä lasta.
Taitaa vaan mennä niin että aika helvetinmoinen remontti on se joka maksaa enemmän kuin puolen vuoden asuminen missä tahansa tässä kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, että hieman liioittelet. Tuskinpa se lähtijä kuitenkaan jätti taakseen typötyhjää asuntoa ja eksäänsä makaamaan alastomana lattialla.
Minä tiedän ainakin vastaavan tapauksen. Oikein kehui tämä nainen asialla. Tunsin nimenomaan hänet. Joo, ei sentään vienyt mieheltä vaatteita päältä, mutta kaiken käyttökelpoisen koti-irtaimiston ym, jonka mies olis maksanut. Ei ollut voimia taistella eikä vaatia mitään, uskon et tätä tapahtuu.
JEI kirjoitti:
Jos ero tulis, kyllä mä ainakin omani pois veisin. Ukolle jäis oma runkopatja, tietokone ja sen pöytä.
Miehen mielestä kun on kivempi laittaa rahansa tietokonerojuihin ja muuhun bullshittiin, niin ihan oma vika.
Jos on ostanut liki kaikki kalusteet, vimpaimet ja tekstiilit täällä, miks hemmetissä jättäis ne jollekin, jota en haluais enää nähdä?
Vimpaimet ja tekstiilit eivät ole bullshittiä? Eikö mies ole maksanut penniäkään noista hankinnoistasi? Sitten ne ovat sinun. Siis jos olet maksanut myös puolet asumiskuluista, laskuista jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma kuin 6:lla, eron yhteydessä huomasin että kaikki käyttökelpoinen asunnossa oli minun ostamaani. Eksälle jäi kaksi huonekalua (niistäkin molemmat puoliksi maksettuja mutta en jaksanut jättäjän roolissa valittaa) ja omat vaatteet. En ymmärrä miksi ihmiset muka eivät saisi ottaa omia tavaroitaan eron hetkellä.
Mies oli varmaan maksanut kuitenkin elintasosi ansiottoman nousun, eikö niin? Helppohan se on lokkina ostella mattoja, ja tuskin miehellä on ostoksien suhteen mitään sananvaltaa ollutkaan?
Ihan täysin omilla rahoillasiko kaikkien yhteisten kulujen jälkeen jäävästä omasta rahastasi ostit ihan kaiken mitä mukanasi veit?
Me ostettiin remontoitava talo ja jo siinä kohtaa tunsin miehen luonteen niin hyvin, että laitoin kaikki talon remppakulut exceliin ja vahdin että se maksaa suunnilleen puolet. Tähän mennessä olen ostanut mm. tuhannella eurolla (1000€) ruuveja ja nauloja jotka eivät oikeasti näy missään, siis missään muualla kuin siinä excelissä.
-6-
Heh, samalla palstalla esim. thainaisia mollataan ahneiksi golddiggereiksi! XD
Vierailija kirjoitti:
Tässä ihmetellään erästä tapausta:
Eräs vaimo jätti miehensä ja muutti uuteen asuntoon heidän (yhteisestä) talosta.
Vei kaiken mennessään.
Ihan kaiken, astiat, kattilat, lusikat, huonekalut, matot, petivaatteet, pyyhkeet......ihan kaiken mikä irti lähti.Yhteistä elämää takana todella todella pitkään ja yhteiset lapset.
Kai he nyt ovat lukuisten vuosien kanssa YHDESSÄ ostaneet jotain mitä olisi voinut jättää tuolle ihan inhimillisistä syistä tai yhdessä elettyjen vuosien takia.
Edes petivaatteet. Tai yhden lusikan. Tuolikin olisi varmaan ollut jätetylle tarpeellinen, vanhasta pöydästä puhumattakaan.Onko tällainen kuinka yleistä?
Jättäjät jotka jätitte vanhan siippanne ja kotinne, kommentoikaa omaa näkemystä .
Minä jätin exälle (mies) miltei kaiken huonekaluja myöten vaikka olin ne itse ostanut.Tiesin ettei se ressukka saa itse hommattua mitään kun on niin huithapeli rahan suhteen.
Eksäni ihmetteli eron jälkeen, jotta ovatpa kunnolliset lakanat ja pyyhkeet kalliita. Ei ollut koskaan ennen joutunut niitä ostamaan, ja todellakin vein omani pois. Tosin tuskinpa hänen uusi naisensa olisi meidän lakanoissa suostunut nukkumaankaan... Minun puolikkaani asunnosta hän sai ihan sopuhintaan.
Naisten pitäisikin viedä aina kaikki, sillä ei se uusi nainen halua kumminkaan sinne kotiin mitään, mikä muistuttaa exästä. Pesänteko on naaraille sen verran tärkeä asia.
Nimim. "15 vuoden jälkeen on silti yksi kaappi ja vähän käytetty ruokapöytä jäänteenä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset nyt vain sattuvat olemaan häikäilemättömiä , vain omaa etuaan ajattelevia käärmeitä.
Avioehdon pitäisi olla aina pakollinen. Naiseen ei pidä koskaan luottaa, missään asiassa, ikinä.
Kas, en tiennytkään olevani lesbo.
Ex-mies jätti asumiskulut maksamatta ilman varoitusta puoli vuotta ennen lähtöään. Oli kiva varmaan muuttaa niillä säästyneillä rahoilla.
Mukaan lähtivät myös yhdessä hankitut keittiökoneet, stereot ja helvetin kallis sähköhammasharja: ex tykkäsi ostella kalleinta ja kuitata näillä ostoksilla yhteisiä menoja.
Kappas vaan kun lähdön hetki tuli niin exänhän ne kaikki kamat olivatkin.
Ja tämä tyyppi luulee vielä nettoavansa jotain kun myyn kämppäni koska se teki täällä remonttia kun minä tein sitä yhteistä lasta.
Taitaa vaan mennä niin että aika helvetinmoinen remontti on se joka maksaa enemmän kuin puolen vuoden asuminen missä tahansa tässä kaupungissa.
Esim 5000 eurolla ei remontoida edes pientä vessaa.
Seksilomat ja luksusprosat ovat pilkkahintaisia näihin hommiin verrattuna. Onneksi tämä palsta on avannut ikkunan suominaisen sielunmaisemaan ja säästänyt paljolta pahalta! Ei ikinä kotileikkejä suomitanttojen kanssa!
Jätin alkoa vetävän siippani. Annoin hänelle itse mitä tarvitsi, kaikkea ei halunnut koska halusi ostaa uutta, ja koska lapsi jäi minun kanssa asumaan. Maksoin asunnosta hänelle täyden markkinahinnan.
Ei ole kaduttanut, itse minun täytyy tekojeni ja omantuntoni kanssa elää, huono on itselleen valehdella.
Tuskin on ap liioitellut, tiedän itsekin kaksi tapausta, jossa lähtijä vie jopa pyyhekoukkuja myöten kaikki. Siis jotain kostomentaliteettiahan tuollainen on. Molemmissa tapauksissa kämpän putsaaja on ollut nainen ( itsekin olen ).
Jos mun mies lähtisi, veisi varmaan ne kalleimmat kamat, jotka on itse ostanut. Hän on tosin maksanut myös verhot ja matot. Ne on aika kalliit myös, mutta luultavasti häntä ei ne kiinnostaisi. Ellei häneenkin iskisi sitten tuo kostomieli.
Meillä taas mies löysi uuden ja oli viemässä talon (toki olisi maksanut mulle siitä) ja mun ostaman autonkin.
En suostunut. Eikä se miehen uusi nainenkaan ottanut eroa miehestään lopulta.
Miten ihmeessä naiset kuvittelevat raskauden oikeuttavan mistä tahansa luistamisen? Asepalveluksesta nyt vähintään, mutta tässä ketjussa verratiin jo "lapsen tekemistä"= makoilua ja mässäilyä remontointiinkin= vaativaa ja fyysistä puuhaa. On teillä jutut! :D
Lähtikö tapetit seinästä? :D Sellasiahan ne naiset on.