Lue keskustelun säännöt.
Avioeron tullessa onko siltä jätetyltä ihan pakko viedä ihan kaikki mitä irti lähtee?
31.07.2017 |
Tässä ihmetellään erästä tapausta:
Eräs vaimo jätti miehensä ja muutti uuteen asuntoon heidän (yhteisestä) talosta.
Vei kaiken mennessään.
Ihan kaiken, astiat, kattilat, lusikat, huonekalut, matot, petivaatteet, pyyhkeet......ihan kaiken mikä irti lähti.
Yhteistä elämää takana todella todella pitkään ja yhteiset lapset.
Kai he nyt ovat lukuisten vuosien kanssa YHDESSÄ ostaneet jotain mitä olisi voinut jättää tuolle ihan inhimillisistä syistä tai yhdessä elettyjen vuosien takia.
Edes petivaatteet. Tai yhden lusikan. Tuolikin olisi varmaan ollut jätetylle tarpeellinen, vanhasta pöydästä puhumattakaan.
Onko tällainen kuinka yleistä?
Jättäjät jotka jätitte vanhan siippanne ja kotinne, kommentoikaa omaa näkemystä .
Kommentit (279)
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä naiset kuvittelevat raskauden oikeuttavan mistä tahansa luistamisen? Asepalveluksesta nyt vähintään, mutta tässä ketjussa verratiin jo "lapsen tekemistä"= makoilua ja mässäilyä remontointiinkin= vaativaa ja fyysistä puuhaa. On teillä jutut! :D
Loppuraskauden, synnytyksen ja siitä toipumisen aikana ei tehdä remppahommia. Siinä menee helposti pari kuukautta. Vai miten nopeasti vaimosi toipui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minun ostamaa"
Minusta ei ole valia kuka on ostanut kun kerran on aviossa elanyt ovat rahat olleet yhteisia.
Tuntuu oudolta ajatukselta, etta ostajalla on mitaan merkitysta asiaan.
Jos toinen ostaa ruaat ja toinen tavarat, saako ruaan ostaja pilkkoa toisen lihakirveella.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän avioehto määrittele, mitä viedään ja mitä jätetään. Ainakin viimeistään pätevä juristi.
Huoh. Juristit eivät määrittele yhtään mitään. He voivat ehdottaa ja neuvoa päämiestään, mutta että juristi määrittelisi niin voi hyvänen aika nyt oikeesti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset nyt vain sattuvat olemaan häikäilemättömiä , vain omaa etuaan ajattelevia käärmeitä.
Avioehdon pitäisi olla aina pakollinen. Naiseen ei pidä koskaan luottaa, missään asiassa, ikinä.
Kas, en tiennytkään olevani lesbo.
Ex-mies jätti asumiskulut maksamatta ilman varoitusta puoli vuotta ennen lähtöään. Oli kiva varmaan muuttaa niillä säästyneillä rahoilla.
Mukaan lähtivät myös yhdessä hankitut keittiökoneet, stereot ja helvetin kallis sähköhammasharja: ex tykkäsi ostella kalleinta ja kuitata näillä ostoksilla yhteisiä menoja.
Kappas vaan kun lähdön hetki tuli niin exänhän ne kaikki kamat olivatkin.
Ja tämä tyyppi luulee vielä nettoavansa jotain kun myyn kämppäni koska se teki täällä remonttia kun minä tein sitä yhteistä lasta.
Taitaa vaan mennä niin että aika helvetinmoinen remontti on se joka maksaa enemmän kuin puolen vuoden asuminen missä tahansa tässä kaupungissa.
Esim 5000 eurolla ei remontoida edes pientä vessaa.
Seinien tasoittelu ja maalaaminen = 5000?
Totta sinänsä: on varsin mahdollista että remontti kattoi ne kulut jotka mieheltä jäi maksamatta.
Mutta tämä oman elämänsä sankari olettaa saavansa vielä useita tuhansia raakaa rahaa, koska vaikuttaa siltä että häneltä on unohtunut se episodi jossa lainasimme useita tuhansia vanhemmiltani kattamaan hänen pikku laiminlyöntiään.
Maksan lainan vanhemmilleni takaisin, ja toki hän saa jotain hiluja jos yli jää, mutta en mm. ala kustantamaan niitä tyhjän pantiksi ostettuja työkoneita (tietenkin kalleimpia) joiden hankinnasta ei olla aikanaan ole yhdessä sovittu.
Kusipäät nyt vaan ovat kusipäitä, ja joskus ne kusipäät ovat miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä naiset kuvittelevat raskauden oikeuttavan mistä tahansa luistamisen? Asepalveluksesta nyt vähintään, mutta tässä ketjussa verratiin jo "lapsen tekemistä"= makoilua ja mässäilyä remontointiinkin= vaativaa ja fyysistä puuhaa. On teillä jutut! :D
Voi kultaseni.
Minä kävin raskauden aikana töissä että saatiin maksettua laskuja. Samalla kun mies vältteli akateemista loppututkintoaan ja tasoitti seinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vei lähtiessään makuuhuoneesta ihan kaiken. Nukuin lattialla ohuella vieraspatjalla kuukauden, kunnes olin saanut säästettyä riittävästi ostaakseni halvan sängyn.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole avioehtoa, erossa omaisuus menee 50/50, mutta ei missään ole sanottu, että lusikoista puolet pitää jättää. Kyse on omaisuuden arvosta, ei konkreettisista tavaroista.
Minäkin vein aikoinaan lähes kaiken irtaimen, koska mies omisti auton, jonka halusi pitää. Siksi hän sai pitää noin 10 000 euron arvoiseksi katsotun auton, minä otin samalla summalla irtaimistoa kodista. Eli käytännössä kaiken, mitä halusin.
Olitpas jalomielinen, että mies sai pitää itse omistamansa auton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Irtaimisto on yleensä melko arvotonta. Voi ottaa ihan loppusiivouksena, ei jää mitään turhaa nurkkiin pyörimään.
Ajattelen samoin. Jos jollekin käytetyt huonekalut, matot, verhot ja astiat kelpaa, niin siitä vaan. Rahalliselta arvoltaan lienevät korkeintaan muutamassa tonnissa, ellei sitten sisustuksena ole ollut design-huonekaluja.
Toki onhan uuden hankkimisessa vaivansa, mutta enpä jäisi jotain vuosia vanhoja sohvia tai kattiloita kaipaamaan.
Tätini jätti miehensä. Hänellä oli koska jättämisestä todella huono omatunto, joten hän jätti miehelleen ihan kaiken: auton, mökin, kaiken irtaimiston ja ison talon valtavine tontteineen. Kaikki oli yhdessä hankittu ja maksettu tasan puoliksi. Tätini aloitti uuden elämänsä ihan nollasta nelikymppisenä, yksin, eli mitään toista miestä tms ei ollut, eron syynä oli miehen psyykkinen ja fyysinen väkivalta. Myöhemmin tätini sairastui vakavasti ja joutui työkyvyttömyyseläkkeelle. Nyt katuu, ettei ollut ottanut osaansa yhteisestä omaisuudesta, sillä joutuu kituuttelemaan todella pienillä tuloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kai se on, kumpi ne on ostanut. Useimmat naiset HALUAA ostaa ne tietyt tavarat, koska haluavat päättää, millaiset kupit, kipot, pyyhkeet. Kyllä ne miehetkin ne kävisi ostamassa, jos rouva käskisi. Yhteisistä rahoista ne kuitenkin on maksettu, mies usein isomman viipaleen vielä.
Vierailija kirjoitti:
Jos kokee tulleensa isosti satutetuksi, yrittää saada kaiken mahdollisen irtoavan omaisuuden korvaukseksi.
Pitää olla jokseenkin pimee tyyppi jos siitä saa jotain lohtua, että putsaa koko asunnon ihan kaikesta, ennen kuin lähtee. Saa sadistista nautintoa kun ajattelee että
"sielläpä kärvistelee ilman petivaatteita ja astioita - paljaalla lattialla. Mutta MUN on nyt hyvä olla."
Mikäli alkaa seurustella eronneen kanssa joka on jättänyt yhteisen kodin, kannattaa aina kysyä miten kohteli exäänsä eron aikana.
Ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vein pianoni ja vaatteeni. Miehelle jäi kaikki yhdessä ostetut huonekalut ja muut. Olimme nuorena menneet naimisiin eikä meillä paljon omaisuutta ollut. Eikä avioehtoakaan. Miehen vanhemmat huolehtivat turhaan, että vien puolet miehen osakkeista - en vienyt. Erosin ihan omaa typeryyttäni ja loukkasin miestä kovasti, joten vähintä mitä siinä tilanteessa pystyin tekemään oli edes jättää hänelle kaikki tavarat. Siinä rumassa erossa tuo oli ainoa kunniallinen tekoni, josta olen edelleen hieman ylpeä.
Ja mieskin löysi onneksi pian paremman puolison itselleen, jonka kanssa on ollut jo 20 vuotta. Jätin hyvän miehen omien oikkujeni vuoksi ja tuo hieman lohduttaa, että hän löysi toisen, joka osaa arvostaa häntä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, että hieman liioittelet. Tuskinpa se lähtijä kuitenkaan jätti taakseen typötyhjää asuntoa ja eksäänsä makaamaan alastomana lattialla.
Minä tiedän ainakin vastaavan tapauksen. Oikein kehui tämä nainen asialla. Tunsin nimenomaan hänet. Joo, ei sentään vienyt mieheltä vaatteita päältä, mutta kaiken käyttökelpoisen koti-irtaimiston ym, jonka mies olis maksanut. Ei ollut voimia taistella eikä vaatia mitään, uskon et tätä tapahtuu.
Kyllä tapahtuu.
Tiedän tapauksen, missä mies myös saatettiin shokkiin erosta, jolloin oli ihan tahdottomassa ja hämmentyneessä tilassa. Muijan oli helppo putsata kaikki irtaimisto talosta, eipä estellyt mies.
Leuhki vielä myöhemmin tämä nainen, vaikka olivat rakentaneet yhteistä elämää vuosikausia, miehen rahoilla yhtä lailla kuin naisenkin. Erossa ei jättänyt edes pyyheliinaa, kun halusi hauskana yksityiskohtana kertoa tämän ystävättärilleen uutta elämänvaihetta risteilyllä juhliessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiselle jäi talo, minkä puoliskosta maksoi alle markkinahinnan. Mikä oli minustakin ihan reilua olla kynimättä viimeisintä hintaa, vaikka oli itse sen sopan keittänytkin.
Mutta irtaimiston kohdalla sitten tuli täysi tenkkapoo. Mitään käyttökelpoista ei saanut viedä, mutta jotain lasten jo hylkäämiä leluja ja muita paperisäkkejä roudasi mulle jätesäkeissä monta viikkoa. Varsinkin autotalliin jäi paljon kaipaamiani vehkeitä.
Jotenkin kuitenkin katsoin silloin, että pidemmän päälle mielelle helpompaa riitelyn sijasta aloittaa tyhjästä, vaikka kyllähän oman kodin kalustaminen oli liki 10000€ juttu. Nyt jos tekisin asiat uudelleen, niin tuosta olisin ollut tiukempi.
Luulen että naiset on keskimäärin valmistautuneempia eroon ja sen piilokustannuksiin. Toki tiedän kyllä miehiäkin, jotka ovat osaavat kyllä vaatia ja saada tahtonsa läpi.
Kun aikoinani erosin otin vaatteeni, viherkasvit ja kolme kissaa mukaan. En jäänyt kaipaamaan mitään tavaroita tai yms. mitä taakseni jätin.
Vierailija kirjoitti:
Naisten pitäisikin viedä aina kaikki, sillä ei se uusi nainen halua kumminkaan sinne kotiin mitään, mikä muistuttaa exästä. Pesänteko on naaraille sen verran tärkeä asia.
Nimim. "15 vuoden jälkeen on silti yksi kaappi ja vähän käytetty ruokapöytä jäänteenä"
Mikä helkkarin "uusi nainen",
jos vihitty siippasi yllättäen hylkää ja putsaa koko kodin kun palaat työreissulta?
Mielestäni kertoo jättäjän perusluonteesta jotain erittäin oleellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma kuin 6:lla, eron yhteydessä huomasin että kaikki käyttökelpoinen asunnossa oli minun ostamaani. Eksälle jäi kaksi huonekalua (niistäkin molemmat puoliksi maksettuja mutta en jaksanut jättäjän roolissa valittaa) ja omat vaatteet. En ymmärrä miksi ihmiset muka eivät saisi ottaa omia tavaroitaan eron hetkellä.
Mies oli varmaan maksanut kuitenkin elintasosi ansiottoman nousun, eikö niin? Helppohan se on lokkina ostella mattoja, ja tuskin miehellä on ostoksien suhteen mitään sananvaltaa ollutkaan?
Ihan täysin omilla rahoillasiko kaikkien yhteisten kulujen jälkeen jäävästä omasta rahastasi ostit ihan kaiken mitä mukanasi veit?
Me ostettiin remontoitava talo ja jo siinä kohtaa tunsin miehen luonteen niin hyvin, että laitoin kaikki talon remppakulut exceliin ja vahdin että se maksaa suunnilleen puolet. Tähän mennessä olen ostanut mm. tuhannella eurolla (1000€) ruuveja ja nauloja jotka eivät oikeasti näy missään, siis missään muualla kuin siinä excelissä.
-6-
Excel-taulukko-pariskunnat on jotenki....söpöjä.
Onko tää se sama mies, joka lyötiin erossa matalaksi? Sellainen aloitus ollut täällä muutaman kerran (kopioituna).
Vierailija kirjoitti:
Onko tää se sama mies, joka lyötiin erossa matalaksi? Sellainen aloitus ollut täällä muutaman kerran (kopioituna).
Ei ole.
Jos meille tulisi ero, niin totta kai minä veisin mennessäni kaiken, mitä olen yksin maksanut. En ole kieltänyt miestä ostamaan verhoja, pyyhkeitä, lakanoita, uunivuokia tai mitään, mutta jostain syystä hän laittaa rahaa mieluummin harrastusvälineisiinsä. Miehelle jäisi melko tyhjä asunto, tosin senkin arvosta hän joutuisi maksamaan minulle puolet.