Lue keskustelun säännöt.
Avioeron tullessa onko siltä jätetyltä ihan pakko viedä ihan kaikki mitä irti lähtee?
31.07.2017 |
Tässä ihmetellään erästä tapausta:
Eräs vaimo jätti miehensä ja muutti uuteen asuntoon heidän (yhteisestä) talosta.
Vei kaiken mennessään.
Ihan kaiken, astiat, kattilat, lusikat, huonekalut, matot, petivaatteet, pyyhkeet......ihan kaiken mikä irti lähti.
Yhteistä elämää takana todella todella pitkään ja yhteiset lapset.
Kai he nyt ovat lukuisten vuosien kanssa YHDESSÄ ostaneet jotain mitä olisi voinut jättää tuolle ihan inhimillisistä syistä tai yhdessä elettyjen vuosien takia.
Edes petivaatteet. Tai yhden lusikan. Tuolikin olisi varmaan ollut jätetylle tarpeellinen, vanhasta pöydästä puhumattakaan.
Onko tällainen kuinka yleistä?
Jättäjät jotka jätitte vanhan siippanne ja kotinne, kommentoikaa omaa näkemystä .
Kommentit (279)
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole ketään jättänyt, mutta muutamankin tämmöisen tapauksen vierestä seuranneena: se mies on aina sitä mieltä, että vaimo vei KAIKEN mennessään ja sitten kun esim sen vaimon kotiin menee, siellä on puolet vanhasta kämpästä ja puolet uutta. Ne ukot eivät vaan silloin avioliiton aikana ole ostaneet omalta tililtään YHTÄÄN MITÄÄN siihen yhteiseen kotiin ja se tulee sitten ylläri-pyllärinä, että lakanat maksaakin tosiaan sen min 20e/ paketti. Ja ruoka maksaa ja kaikki maksaa.
Ylläri-pyllärinä saattaa joillekin akoille tulla, että auton pidosta, pihan huollosta yms on kuluja ja postiluukusta tippuvat laskutkin on maksettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset nyt vain sattuvat olemaan häikäilemättömiä , vain omaa etuaan ajattelevia käärmeitä.
Avioehdon pitäisi olla aina pakollinen. Naiseen ei pidä koskaan luottaa, missään asiassa, ikinä.
Kun tätini erosi, hän ei saanut juuri mitään, koska heillä oli avioehto ja mies oli muutenkin kauhea. Se muu olisi oman ketjun väärti. Omaisuus jäi miehelle, koska heillä oli avioehto ja isompi omaisuus oli miehen nimissä, vaikka se oli yhteisesti tai pelkästään naisen rahoilla hankittu. Mies säästi omia rahojaan ja tätini kaikki tulot menivät perheen elättämiseen, mies maksoi vain sen, mihin tätini palkka ei riittänyt, mutta kuten sanoin, jos se oli jotain isompaa, se pistettiin silti miehen nimiin, vaikka täti maksoi suurimman osan tai kokonaan. Miksi täti suostui, on oma tarinansa. Vihdoin erotessaan hän sai mukaansa vaatteensa ja muut henkilökohtaiset tavaransa, joitakin astioita yms. ja ostamansa kirjat, ei muuta. Lapsensa myös saivat vain vaattensa jne, sänkynsä ja koulupöytänsä. Yhdessä rakennettu ja maksettu talo jne jäi kaikki miehelle, joka myös hakeutui sairaseläkkeelle kipeän selän vuoksi, ettei tarvinnut maksaa elatusmaksuja lapsista, joita oli väkisin tehtaillut tädilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, että hieman liioittelet. Tuskinpa se lähtijä kuitenkaan jätti taakseen typötyhjää asuntoa ja eksäänsä makaamaan alastomana lattialla.
Minä tiedän ainakin vastaavan tapauksen. Oikein kehui tämä nainen asialla. Tunsin nimenomaan hänet. Joo, ei sentään vienyt mieheltä vaatteita päältä, mutta kaiken käyttökelpoisen koti-irtaimiston ym, jonka mies olis maksanut. Ei ollut voimia taistella eikä vaatia mitään, uskon et tätä tapahtuu.
Ja mä tiedän kaksi tapausta, joissa mies on vienyt aivan kaiken, ja uhannut heittäytyä niin vittumaiseksi kuin mahdollista lasten ja muun suhteen, jos ei nainen anna periksi ja luovuta kaikkea omaisuutta miehelle.
Ovat luovuttaneet, ja nämä hyvintoimeentulevat miehen irvikuvat oikein ylpeilevät sillä, kuinka ex-muija ei saanut erossa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kai se on, kumpi ne on ostanut. Useimmat naiset HALUAA ostaa ne tietyt tavarat, koska haluavat päättää, millaiset kupit, kipot, pyyhkeet. Kyllä ne miehetkin ne kävisi ostamassa, jos rouva käskisi. Yhteisistä rahoista ne kuitenkin on maksettu, mies usein isomman viipaleen vielä.
Vähän ohi aiheen, mutta en pysty ymmärtämään näitä naisia jotka ostelevat pyyhkeitä ja astioita mieheltä kysymättä. Meillä nämä on itsestäänselvästi olleet yhteisiä päätöksiä. Oltiin monet vuodet ilman verhojakin kun ei löydetty molempia miellyttäviä eikä sitten jaksattu yrittää uudestaan, kun meillä oli niin erilaiset maut. Astioista on neuvoteltu pitkään, minulla oli vuosikausien prosessi että sain miehen suostumaan mieluisiini astioihin ja luopumaan vanhoista. Välillä nämä on helpompia neuvotteluja, mutta nuo vanhat lautaset oli tosi tiukassa. Kaikki pyyhkeet ja pussilakanat neuvotellaan yhdessä, viimeksi neuvottelin suihkuverhosta - en hinnan vuoksi, mutta ajattelin että olisi törkeää ostaa tarkistamatta miehen mielipidettä.
Miten se mies voi tuntea sitä kotiaan omaksi, jos ei ole päässyt vaikuttamaan mihinkään valintoihin?
Ei mun mies ole niistä kiinnostunut. Me on 10v rempattu tätä taloa, alkuun suunnittelin ja kyselin miehen mielipiteitä väreistä ja materiaaleista jne...Nykyisin vain kerron että tälleen ajattelin laittaa ja mies toteaa että ok... Sohvan halusin päällystää uudelleen, mutta ei se pieni reikä kuulemma haittaa joten maksoin itse koko hoidon, etukäteen vain mainitsin että seinän väriseksi tulee ja verhoilija hakee x päivänä.
Astiat lähti kakkoskotiin ja uusilla ei kuulemma ole väliä, kunhan niitä on.
Mutta sitten kun päästään johonkin listan jiiriin, niin niitä se hinkkaa vaikka koko illan jotta osuvat nurkassa täydellisesti yhteen.... Se millä mä ne listat sitten maalaan on ihan sama.
Minä vein erossa ok-talostamme 2/3 kauppasummasta velattomana, kun sen sattumoisin omistin ja olin maksanut. Onneksi vaadin avioehdon, kun mies ei osannut rahaa käsitellä.
Kun menimme yhteen, minulla oli oma velaton kaksio, äitini keräämät 12 h Arabian astiastot, lasistot, liinavaatteita huru mykke. Oli itsekin hankkinut täyden keittiövarustuksen, mies ei hankkinut juuri mitään omaansa, kun eihän hän "tarvinnut". Heh.
Kun eroa teimme, ohjasin exän olohuoneen oviaukolle, ja kysyin osoita minulle tavara, minkä olet hankkinut ja maksanut. Eipä ollut sellaista mitä osoittaa. Minä hankin ruokailuryhmän ja nojatuolin, itse maksoin. Äitini lahjoitti rahat arvokkaaseen sohvaryhmään. Pakkasin sen tietysti omaan muuttokuormaani. Minulla oli edesestä asunnosta tuotu mikro, jonka lahjoitin exälle, ostin itse uuden. Otin mukaani myös hankkimani uuden stereosarjan, ja exä sai viedä yläkerrasta vanhemmat stereoni.
Häälahjat pantiin tasan. Astioita riitti exälle mainiosti, kun vein hankkimani itse. Liinavaatteita jaettiin hänen ja minun ja yhteiset lahjana saadut jaettii .
Exä lähti pihasta omalla ja minä omalla, kalliimmalla autolla, jonja olin yksin maksanut ja huollattanut.
Varmaan tuli selväksi että olen nainen. Erosta on 16 vuotta ja exällä näkyy roikkuvan olohuoneessaan edelleen ne samat puhviverhot, jotka hän vei tuosta ok-talosta:DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas jätin exälle lähes kaiken. Käytännössä otin vain henkilökohtaiset tavarani ja joitain ihan satunnaisia tavaroita. Kaikki ihmetteli miten noin. En jaksanut alkaa tappelemaan asioista, koska minun ei ollut taloudellisesti pakko. Kaipa se syyllisyyskin erosta kalvoi takaraivossa. Olin vain onnellinen, kun pääsin yhteisestä kodita ja yhteisestä elämästä joka oli minulle täysi vankila. Taloudellinen tappio oli mittava, mutta ei vienyt minua konkurssiin.
Toki olen nähnyt muutaman toisenlaisenkin tapauksen, mutta harvemmin erossa kukaan voittaa, yleensä kaikki häviää.
Eli ei yleistetä, kiitos.
Allekirjoitan täysin saman. Olin eroa haluava pitkästä liitosta ja katsoin, että pärjään myös paremmin kuin "jätetty"joten otin vain omat tavarani ja vaatteeni.
Olen myös sitä mieltä yleisemminkin, että erossa pitäisi muuttaa lakia että kukaan ei pääse rahastamaan eroamalla. Oma moraalikäsitykseni ei suvaitsisi ottaa toiselta puolta omaisuudesta, eikä mitään koska halusin eron. Se oli hyvä ratkaisu kaikin puolin.
Miksi alapeukkuja? Eikö mene perille joillekin että on olemassa ihmisiä=naisia joilla on moraali tallella mikä vie voiton kun punnitsee mikä on oikein ja kohtuullista. Oli helppoa aloittaa uusi elämä puhtaalla omallatunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole ketään jättänyt, mutta muutamankin tämmöisen tapauksen vierestä seuranneena: se mies on aina sitä mieltä, että vaimo vei KAIKEN mennessään ja sitten kun esim sen vaimon kotiin menee, siellä on puolet vanhasta kämpästä ja puolet uutta. Ne ukot eivät vaan silloin avioliiton aikana ole ostaneet omalta tililtään YHTÄÄN MITÄÄN siihen yhteiseen kotiin ja se tulee sitten ylläri-pyllärinä, että lakanat maksaakin tosiaan sen min 20e/ paketti. Ja ruoka maksaa ja kaikki maksaa.
Ylläri-pyllärinä saattaa joillekin akoille tulla, että auton pidosta, pihan huollosta yms on kuluja ja postiluukusta tippuvat laskutkin on maksettava.
Niin kai joo, ihan itse haen huolto-osat miehenkin autoon ja asennusoluet päälle jottei tarvitse mun itse asentaa. Minä olen ostanut lumikolan, lapion, siimaleikkurin ja postilaatikon..... Listasin ne sinne exceliin ja maksatin miehellä ekovillapaalit vastineeksi. Laskutkin tipahtelee mun nettipankkin kun mies ei ole kiinnostunut tietokoneista (mun ostama) ja jos paperisena tulee, niin minähän sen Stalan rautakaupasta hain ja nimet kirjoitin päälle.
Muuten hyvä mies mutta inhoaa ostamista eikä materia ole kaikki kaikessa :)
-6-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meille tulisi ero, niin totta kai minä veisin mennessäni kaiken, mitä olen yksin maksanut. En ole kieltänyt miestä ostamaan verhoja, pyyhkeitä, lakanoita, uunivuokia tai mitään, mutta jostain syystä hän laittaa rahaa mieluummin harrastusvälineisiinsä.
Miehelle jäisi melko tyhjä asunto,
tosin senkin arvosta hän joutuisi maksamaan minulle puolet.
Ihme asenne joillakin kumppania kohtaan.
Kyllä vähintään jonkinlainen minimi arjesta -selvitymispakkaus tulee toiselle jättää ! Mikä teitä vaivaa?
Kohtuuden nimessä, jos on kimpassa kuitenkin eletty aiemmin, ei tarvi toista kuseen jättää.
Vaikka vähintään 1 petivaatesysteemi, kattila,paistinpannu ja ruokailuvälineet+ lautanen/juomalasi ja ilman muuta pyyhkeitä. VÄHINTÄÄN!
Ei ihme että moni jätetty mies etsii hirttoköyttä.....huhu huh miten raadollista touhua....
Ei minun asenne ole mikään ihme. Sehän on selvä, että kumpikin ottaa itse maksamansa tavarat. Jos aikuinen mies ei osaa mennä paikalliseen markettiin ja ostaa tarvitsemansa tavarat, niin se on ihme. Siinä menee vartin verran eli yhtä pitkään kuin köyden ostossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meille tulisi ero, niin totta kai minä veisin mennessäni kaiken, mitä olen yksin maksanut. En ole kieltänyt miestä ostamaan verhoja, pyyhkeitä, lakanoita, uunivuokia tai mitään, mutta jostain syystä hän laittaa rahaa mieluummin harrastusvälineisiinsä.
Miehelle jäisi melko tyhjä asunto,
tosin senkin arvosta hän joutuisi maksamaan minulle puolet.
Ihme asenne joillakin kumppania kohtaan.
Kyllä vähintään jonkinlainen minimi arjesta -selvitymispakkaus tulee toiselle jättää ! Mikä teitä vaivaa?
Kohtuuden nimessä, jos on kimpassa kuitenkin eletty aiemmin, ei tarvi toista kuseen jättää.
Vaikka vähintään 1 petivaatesysteemi, kattila,paistinpannu ja ruokailuvälineet+ lautanen/juomalasi ja ilman muuta pyyhkeitä. VÄHINTÄÄN!
Ei ihme että moni jätetty mies etsii hirttoköyttä.....huhu huh miten raadollista touhua....
Oletpas dramaattinen. Edellinen mainitsi että mies laittoi rahansa harrastusvälineisiinsä, eli jäisihän ne tärkeimmät hänelle.
Ja aikuinen on ihan kykenevä ostamaan kaikki keittiövälineet itselleen.
Toivottavasti joku tulee sanomaan kommenttisi sanasta sanaan sinulle jonain päivänä , kun täysin puun takaa tulet putsattuun, tyhjään kotiisi heippa lappu keittiön seinässä.
Jos ne tavarat on minun ostamia ja maksamia, niin teen varkaudesta rikosilmoituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas jätin exälle lähes kaiken. Käytännössä otin vain henkilökohtaiset tavarani ja joitain ihan satunnaisia tavaroita. Kaikki ihmetteli miten noin. En jaksanut alkaa tappelemaan asioista, koska minun ei ollut taloudellisesti pakko. Kaipa se syyllisyyskin erosta kalvoi takaraivossa. Olin vain onnellinen, kun pääsin yhteisestä kodita ja yhteisestä elämästä joka oli minulle täysi vankila. Taloudellinen tappio oli mittava, mutta ei vienyt minua konkurssiin.
Toki olen nähnyt muutaman toisenlaisenkin tapauksen, mutta harvemmin erossa kukaan voittaa, yleensä kaikki häviää.
Eli ei yleistetä, kiitos.
Allekirjoitan täysin saman. Olin eroa haluava pitkästä liitosta ja katsoin, että pärjään myös paremmin kuin "jätetty"joten otin vain omat tavarani ja vaatteeni.
Olen myös sitä mieltä yleisemminkin, että erossa pitäisi muuttaa lakia että kukaan ei pääse rahastamaan eroamalla. Oma moraalikäsitykseni ei suvaitsisi ottaa toiselta puolta omaisuudesta, eikä mitään koska halusin eron. Se oli hyvä ratkaisu kaikin puolin.
Jaa noinko pas*a exäni perusteli itselleen olevansa reilu kun jätti häkkivaraston täyteen vanhaa romuaan ja kaikki karseat huonekalunsa minun murheekseni. Hän jätti kaksi lastaan ilman isää ja minut raatamaan, kun jatkoi uuden muijansa kanssa ilman mitään velvotteita ja rojua. Kiva, juu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole ketään jättänyt, mutta muutamankin tämmöisen tapauksen vierestä seuranneena: se mies on aina sitä mieltä, että vaimo vei KAIKEN mennessään ja sitten kun esim sen vaimon kotiin menee, siellä on puolet vanhasta kämpästä ja puolet uutta. Ne ukot eivät vaan silloin avioliiton aikana ole ostaneet omalta tililtään YHTÄÄN MITÄÄN siihen yhteiseen kotiin ja se tulee sitten ylläri-pyllärinä, että lakanat maksaakin tosiaan sen min 20e/ paketti. Ja ruoka maksaa ja kaikki maksaa.
Ylläri-pyllärinä saattaa joillekin akoille tulla, että auton pidosta, pihan huollosta yms on kuluja ja postiluukusta tippuvat laskutkin on maksettava.
Tunnetko paljonkin tuollaisia naisia, jotka eivät osaa maksaa omalla nimellä tulleita laskuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-rouva myös kirjoitti:
Erosta on 16 vuotta ja exällä näkyy roikkuvan olohuoneessaan edelleen ne samat puhviverhot, jotka hän vei tuosta ok-talosta:DD
Niinpä.
Erosta 16 vuotta ja yhä edelleen Hän ajelee asuntoni ohi tarkistaen ,vieläkö ne samat puhviverhot ovat ripustettu ikkunaani.
Ne samat puhviverhot, mitkä häneltä puolisalaa jouduin viemään vanhasta kodistamme aikoinaan,
siitä ok-talosta jossa yhdessä kotia asustimme, saadakseni edes ne pömpöösit puhviverhot mukaani haurastuneen rakkautemme monumetiksi.
Surullista, oi niin surullista.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ihmetellään erästä tapausta:
Eräs vaimo jätti miehensä ja muutti uuteen asuntoon heidän (yhteisestä) talosta.
Vei kaiken mennessään.
Ihan kaiken, astiat, kattilat, lusikat, huonekalut, matot, petivaatteet, pyyhkeet......ihan kaiken mikä irti lähti.Yhteistä elämää takana todella todella pitkään ja yhteiset lapset.
Kai he nyt ovat lukuisten vuosien kanssa YHDESSÄ ostaneet jotain mitä olisi voinut jättää tuolle ihan inhimillisistä syistä tai yhdessä elettyjen vuosien takia.
Edes petivaatteet. Tai yhden lusikan. Tuolikin olisi varmaan ollut jätetylle tarpeellinen, vanhasta pöydästä puhumattakaan.Onko tällainen kuinka yleistä?
Jättäjät jotka jätitte vanhan siippanne ja kotinne, kommentoikaa omaa näkemystä .
Mitä?! Mun piti lähteä lähes tyhjin käsin, vaikka oli ollut perheen ainoa elättäjä 10 vuotta. Oikeusavustajankin kanssa tästä asiaista keskustelin ja hän oli sitä mieltä, että tulee halvemmaksi jättää kaikki kun alkaa riitelemään, koska irtaimen arvo ei ollut niin korkea. En viitsi enää edes kertoa, mitkä kolme isompaa tavaraa sain mukaan vauvan lisäksi.. häkkisänkykin jäi isälle kun oli hänen sukulaistensa puolelta tullut.. lapsi taisi siinä nukkua sen jälkeen kerran, koska tapaamiset loppuivat "kostoksi" minulle.
..Joten, älkää siis yleistäkö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jättänyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ihmetellään erästä tapausta:
Eräs vaimo jätti miehensä ja muutti uuteen asuntoon heidän (yhteisestä) talosta.
Vei kaiken mennessään.
Ihan kaiken, astiat, kattilat, lusikat, huonekalut, matot, petivaatteet, pyyhkeet......ihan kaiken mikä irti lähti.Yhteistä elämää takana todella todella pitkään ja yhteiset lapset.
Kai he nyt ovat lukuisten vuosien kanssa YHDESSÄ ostaneet jotain mitä olisi voinut jättää tuolle ihan inhimillisistä syistä tai yhdessä elettyjen vuosien takia.
Edes petivaatteet. Tai yhden lusikan. Tuolikin olisi varmaan ollut jätetylle tarpeellinen, vanhasta pöydästä puhumattakaan.Onko tällainen kuinka yleistä?
Jättäjät jotka jätitte vanhan siippanne ja kotinne, kommentoikaa omaa näkemystä .Mitä?! Mun piti lähteä lähes tyhjin käsin, vaikka oli ollut perheen ainoa elättäjä 10 vuotta. Oikeusavustajankin kanssa tästä asiaista keskustelin ja hän oli sitä mieltä, että tulee halvemmaksi jättää kaikki kun alkaa riitelemään, koska irtaimen arvo ei ollut niin korkea. En viitsi enää edes kertoa, mitkä kolme isompaa tavaraa sain mukaan vauvan lisäksi.. häkkisänkykin jäi isälle kun oli hänen sukulaistensa puolelta tullut.. lapsi taisi siinä nukkua sen jälkeen kerran, koska tapaamiset loppuivat "kostoksi" minulle.
..Joten, älkää siis yleistäkö!
..siis "..olin ollut..."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meille tulisi ero, niin totta kai minä veisin mennessäni kaiken, mitä olen yksin maksanut. En ole kieltänyt miestä ostamaan verhoja, pyyhkeitä, lakanoita, uunivuokia tai mitään, mutta jostain syystä hän laittaa rahaa mieluummin harrastusvälineisiinsä.
Miehelle jäisi melko tyhjä asunto,
tosin senkin arvosta hän joutuisi maksamaan minulle puolet.
Ihme asenne joillakin kumppania kohtaan.
Kyllä vähintään jonkinlainen minimi arjesta -selvitymispakkaus tulee toiselle jättää ! Mikä teitä vaivaa?
Kohtuuden nimessä, jos on kimpassa kuitenkin eletty aiemmin, ei tarvi toista kuseen jättää.
Vaikka vähintään 1 petivaatesysteemi, kattila,paistinpannu ja ruokailuvälineet+ lautanen/juomalasi ja ilman muuta pyyhkeitä. VÄHINTÄÄN!
Ei ihme että moni jätetty mies etsii hirttoköyttä.....huhu huh miten raadollista touhua....
Oletpas dramaattinen. Edellinen mainitsi että mies laittoi rahansa harrastusvälineisiinsä, eli jäisihän ne tärkeimmät hänelle.
Ja aikuinen on ihan kykenevä ostamaan kaikki keittiövälineet itselleen.
Toivottavasti joku tulee sanomaan kommenttisi sanasta sanaan sinulle jonain päivänä , kun täysin puun takaa tulet putsattuun, tyhjään kotiisi heippa lappu keittiön seinässä.
Minä olin täysin kykenevä jatkamaan elämää kahden lapsen yksinhuoltajana kun mies lähti. Ja voi, kun olisikin 'putsannut kämpän'. Äitini todellakin yritti sanoa että oletpas dramaattinen kun muutin sukunimet minun tyttönimeen jne. Ihan sama. Ei mitkään kommentit täällä tai muualla muuta todellisuuttani.
jättänyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ihmetellään erästä tapausta:
Eräs vaimo jätti miehensä ja muutti uuteen asuntoon heidän (yhteisestä) talosta.
Vei kaiken mennessään.
Ihan kaiken, astiat, kattilat, lusikat, huonekalut, matot, petivaatteet, pyyhkeet......ihan kaiken mikä irti lähti.Yhteistä elämää takana todella todella pitkään ja yhteiset lapset.
Kai he nyt ovat lukuisten vuosien kanssa YHDESSÄ ostaneet jotain mitä olisi voinut jättää tuolle ihan inhimillisistä syistä tai yhdessä elettyjen vuosien takia.
Edes petivaatteet. Tai yhden lusikan. Tuolikin olisi varmaan ollut jätetylle tarpeellinen, vanhasta pöydästä puhumattakaan.Onko tällainen kuinka yleistä?
Jättäjät jotka jätitte vanhan siippanne ja kotinne, kommentoikaa omaa näkemystä .Mitä?! Mun piti lähteä lähes tyhjin käsin, vaikka oli ollut perheen ainoa elättäjä 10 vuotta. Oikeusavustajankin kanssa tästä asiaista keskustelin ja hän oli sitä mieltä, että tulee halvemmaksi jättää kaikki kun alkaa riitelemään, koska irtaimen arvo ei ollut niin korkea. En viitsi enää edes kertoa, mitkä kolme isompaa tavaraa sain mukaan vauvan lisäksi.. häkkisänkykin jäi isälle kun oli hänen sukulaistensa puolelta tullut.. lapsi taisi siinä nukkua sen jälkeen kerran, koska tapaamiset loppuivat "kostoksi" minulle.
..Joten, älkää siis yleistäkö!
Erot ja erotilanteet ovat toki aina yksilöllisiä.
Tokko niitä kukaan yleistää.
Sydän karrella eroa tehdessä moni kykenee ylilyönteihin ja kohtuuttomuuksiin millaisiin ei milloinkaan , vahingossakaan, rakastuneena olisi vahingossakaan kumppaniaan kohtaan ajatellut käyttäytyvänsä.
Tavara ja materia ei koskaan korvaa perhettä tyhjyyttään kaikuvassa talossa, joka joskus oli koti.
Kyllä mää ainakin yhden muovilusikan jättäsin.
Ja tyynyn silitetyllä tyynyliinalla, missä mun kuva jos ikävä tulloo, niin saa rääkyä tyynyn märjäksi.
Kato ku muut kamat ja tavarat oli mun ostamia kaikki, vaikka 50 vuotta asuttiin saman katon alla, niin määhän se olin kuka jokaikisen muumikupin sun muut tupperväärät sinne hommas.
Saihan mies ostamansa auton pitää, ku halus.
Vierailija kirjoitti:
Ex vei meidän erossa minulta kaikki omat tavaransa, sekä myös "yhteiset" tavarat, (jotka minä olin pääsääntöisesti maksanut), kuten sängyn, pesukoneet ja sohvat. Myös yhteiset lahjat (siis ne arvokkaat) lähtivät. Kiva tulla reissusta kotiin, kun asunto oli tyhjennetty.
Hyvähän se on ponnistaa uuden elämän alkuun, kun saa erossa viedä kaikki kivat kalusteet ja tarvikkeet.
Minulta ex vei piilolinssitkin.
Vierailija kirjoitti:
Vei varmaan rahatkin?
Oli meillä stereot,
televisio,
mikroaaltouuni ja
videonauhuri.
Oli pakastin,
kahvinkeitin,
mikroprosessori ja
pölynimuri.
Vaimo älä ole onneton
sulla melkein kaikki
mukanas ny on,
mitä yhteiselo on tuonu tullessaan
vaikka kaikki eivät niistä piittaa.......
Minä ainakin otin kaikki itse ostamani tavarani kun erosin avopuolisosta.
Avokki oli 4 vuoden yhdessäasumisen aikana hankkiutunut eroon omista vanhoista tavaroista kun mulla oli kuulemma mm. paremmanlaatuiset petivaatteet ja uudempi telkkari ja muuta vastaavaa. Se myi tavaransa jossain netissä ja käytti rahat ties minne harrastuksiin, meidän talouden budjetissa niitä rahoja ei näkynyt. Laskut ja vuokran sekä muut kulut maksoimme puoliksi joten kumpikaan ei elänyt toisen siivellä joten ei mua edes kiinnostanut että mihin rahansa laittoi kunhan muuten arki sujui ja saatiin laskut ja vuokrat maksettua.
Yhdessäoloaikana ostin omista rahoistani mm. uuden sohvan ja pesukoneen kun entiset meni rikki. Exän mielestä molemmat oli turhia ostoksia kun mun vanha sohva oli kuulemma ihan käyttökelpoinen kunhan istuu vain sen toisella reunalla ja pesukonetta ei tarvita kun voin kuulemma käydä äitini luona pesemässä pyykit.
Molemmat se olis tahtonut itselleen ja muutenkin erotessa se koitti vängätä että asunnon tavarat laitetaan puoliksi. Kiltimpi ihminen varmaan olisi suostunut mutta kyllä mielestäni töissäkäyvä aikuinen ihminen nyt osaa itselleen ostaa elämiseen tarvittavat tavarat ihan itsekkin. Varsinkin kun eroa valmisteltiin parisen kuukautta joten oli silläkin ihan hyvää aikaa ostaa itselleen ne hiton lusikat ja lautaset.