Mikä on typerintä mitä aikuinen ihminen on sinulle ikinä sanonut?

Kaksoseni olivat samalla luokalla ja 2. luokalla (vuonna 2008) melkein eläkkeelle jäävä opettajarouva ei uskonut että tytöillä on vain yhdet etunimet. Tytöt tulivat itkien kotiin koska heidät oli nolattu. Opettaja oli todennut "Te ette vaan muista mitkä teidän toiset nimet ovat. Pakkohan jokaisella on olla kaksi etunimeä!" Ei muuten ole pakko! Eikä ole sillä pikkuveljelläkään!

Ehkä kirjoitan tämän nyt tähän, vaikkei tätä sanonutkaan kukaan toinen vaan minä itse. Hämmästyin nimittäin omaa tyhmyyttäni pari päivää sitten ja olen kuitenkin ihan normaaliälyinen. Menin 8-ratikalla Helsingin Arabianrantaan ja jäin pois toiseksi viimeisellä pysäkillä. Kävelin sitten eteenpäin päätepysäkin ohi ja siinä seisoi 6 valmiina lähtemään keskustaan. Ihmettelin mihin se 8 oli hävinnyt. Siinä oli silmukka, josta ratikka pääsee kääntymään eikä ratikka voi kadota minnekään sivuraiteelle. Se oli todella mystistä. Tajusin vasta seuraavana päivänä, että näkemäni 6 oli tietenkin se 8 jolla tulin, kuljettaja vaan vaihtoi numeron. Tietenkin...

Tämä tapahtui rautakaupassa, jossa vastasin pienkoneista. Mies oli tullut etsimään tiettyyn hommaan konetta, joten näytin hänelle mallit, kerroin hinnat ja esittelin ominaisuuksia. Hetken ihmeteltyään mies kysyi: "Olisko täällä jotain ihmistä, jonka kanssa voisi puhua?" Olin hetken, että WTF, mutta koska en ole tyhmä, tajusin mistä kiikasti. Sen sijaan, että olisin napauttanut vähemmän kauniisti, minä rautaisena asiakaspalvelijana vain hymyilin ja huikkasin ohi tallustelleen miespuolisen kollegan. Mies selitti kollegalle asiansa, mutta  kollega oli heti tilanteen tasalla ja sanoi, että tämä Mari tässä tietää näistä koneista enemmän kuin kukaan muu tässä firmassa, joten hän ei uskalla mennä sanomaan juuta eikä jaata. No, mies otti sitten sen tarjoamani koneen, mutta puhui kollegalle vielä mennessään, että "ihme kun naisetkin pääseät rautakauppoihin töihin". Ja siinä firmassa oli tosi paljon naisia rautapuolella.

Olin opiskeluaikana harjoittelussa. It-tukitehtävä oli osa työnkuvaani, joten siihen liittyen sai kuulla kaikenlaista moskaa naisista ja tietokoneista. Suunnilleen viisissäkymmenissä ollut mies: "Voi kultapieni, kun ethän sä näiden koneiden päälle mitään ymmärrä, pitäisikö soittaa kuitenkin joku mies paikalle?" En sanonut mitään, korjasin ongelman ja poistuin suoraan henkilöstöosastolle tekemään kantelun paskiaisesta. Hän sai varoituksen ja minä kaksi ylimääräistä palkallista vapaapäivää "hyvän tahdon eleenä", eli korvaukseksi, etten lähtenyt asiaa eskaloimaan. Tämä siis jenkeissä, jossa firma voi joutua koviin korvauksiin vastaavissa.

Kolmas kerta vähän samantapaista typeryyttä oli pari vuotta myöhemmin. Olin jo valmistunut tekniselle alalle ja olin ensimmäisessä alan työpaikassa, jossa olin jo päässyt tositoimiin ja ihan hyvällä menestyksellä. Siinä neukkariin saavuttuani lauma vanhoja äijiä ja yksi tokasi seurassani olleelle dippainssille, että "jaa sä olet ottanut sihteerinkin mukaan". Toinen siihen, että "ja noin hyännäköisen vielä!" Siis ihan kuin en olisi huoneessa ollutkaan! Kultainen kollegani, vanhempi mieshenkilö, sanoi heti, että kyllä hän on tässä enempi sihteerin roolissa, koska Mari (minä siis)  on homman suunnitellut.

Yksi jäänyt myös tosi hyvin mieleen. Olin tilannut hienot tarjoomukset kokoukseen ja olin niitä juuri laittamassa esille, kun ison asiakkaan edustaja paukkasi neukkariin yhdessä pomoni kanssa. Hän siinä sitten ihan törkeästi mittaili päästä varpaisiin, myhäili ja sanoi, että "onpas teillä viehättävä sihteeri" ja "kyllähän tuon kanssa mielellään ylitöitä jäisi tekemään..." Ensinnäkin en ollut sihteeri, vaan ihan samalla tasolla kuin muutkin insinöörit firmassa, olipahan vain sattunut tämä kokousjärjestely nakittumaan minulle naiseudestani johtuen. Pomoni meni ihan jäihin ja vaan myönsi, että asia on niin. Pomoni taisi nähdä naamaltani, että runtua tulee, kunhan vieras lähtee, koska yritti vähin äänin luikkia kokouksen jälkeen huoneeseensa ja takaoven kautta ulos. Minä taas juoksin perään ja suustani tuli tekstiä niin että pomon toimisto raikasi ja varmasti koko firma kuuli. Siinä hötäkässä irtisanouduin ja ilmoitin, että käytän kertyneet lomapäivät irtisanomisaikana ja loput saa maksaa rahana. Pomo yritti olla kovaa esimiestä siinä kohtaan, johon minä sanoin että vaihtoehto on sitten se, että minä lähden tästä suoraan tekemään rikosilmoitusta kunnianloukkauksesta tuon asiakkaan edustajan toimesta ja se rauhoitti pomon, koska säikähti mahdollista asiakkaan kaikkoamista. Sinne jäivät kesken projektit ja kaikki. Lähin kotiin ja lakkasin tärisemästä vasta parin tunnin päästä.

Rv 19 tapahtuneesta keskenmenostani, että se oli Jumalan tahto.

Neuvolassa terkka:

"Sinun ensimmäinen lapsesi syntyi kiireellisellä sektiolla. Valitsetko saman tälle toisellekin lapselle."

Työkaverini suusta:

"Minun mielestäni sinut pitäisi irtisanoa, että avomieheni pääsisi tänne töihin. Olisihan hän paljon parempikin kuin sinä."

Miesopettaja ammattikoulussa (oman luokan opettaja vieläpä), oli rasisti ja sovinisti, hänen mielestään meidän tyttöjen olisi pitänyt olla joka päivä pullaa leipomassa tunneille.

Kerroin terapeutilleni saavani kohtauksia, joiden aikana koen itsarin olevan ainoa mahdollisuus.

Terapeutti: Tuntuuko sinusta pahalta näiden kohtausten aikana?

Ei, ei tietenkään.. .

Vierailija kirjoitti:

Kerroin terapeutilleni saavani kohtauksia, joiden aikana koen itsarin olevan ainoa mahdollisuus.

Terapeutti: Tuntuuko sinusta pahalta näiden kohtausten aikana?

Ei, ei tietenkään.. .

tsemppiä ja voimia.

Reippaasti ylilihava sukulaistätini kuoli pari vuotta sitten. Hän oli siis jotain alle 170cm ja painoi varmaan 150-180kg. Kuolinsyyntutkijan mukaan kuolemaa edisti reipas ylipaino. Yksi melkein 90v isotätini sitten kysyi kailottaen keskellä kirkasta päivää äidiltäni ja minulta, että mikä sille sukulaistätille oikein tuli!? Äiti sitten kertoi mm. sydämestä ja mainitsi tuon ylipainon maininnan siellä kuolinsyypapereissa.

Isotäti kääntyi minua päin järkyttyneenä ja "sinunkin pitäisi kuule laihduttaa!!"

Olen kärsinyt ylipainosta menetettyäni läheiseni ja läskeyteni on ahdistanu itseäni vielä lisää. Toisinaan en pidä itseäni niin kauhean lihavana ja toisaalta taas näen itseni aivan ihmishirviönä. Laihduttaminen oli vaikeaa, koska samalla minulla oli lääkitys päällä, joka hidasti aineenvaihduntaa. Voitte kuvitella millainen olo tuollaisessa kombossa oli muutenkin ja olla ahdistunut omasta ulkomuodosta, vaikka harrasti liikuntaa ja söi niukasti.

Olen vähän alle 170cm ja painan 75-76kg. Eli ei puhuta mistään saman kokoluokan ylipainosta mistä tuossa sukulaistädissäni oli kyse.

Se kommentti koski ja kovaa. Olin vielä silloin shoppailemassa mekkoa ystäväni häihin. Arvatkaa huvittiko uuden mekon osto enää?

"Ei saunassa voi olla yli sataa astetta lämmintä! Vesihän kiehuu sadassa asteessa! Olet varmaan erehtynyt mittarin asteikosta, ne on varmaankin Fahrenheiteja siinä mittarissa eikä Celsius-asteita."

Sähköinsinöörinä työskentelevä 34-vuotias korkeasti koulutettu amerikkalainen kesäheilani parin vuoden takaa. Ei ymmärtänyt kun sanoin että vesi ja ilma ovat kaksi ihan eri asiaa. Ei nähty enää kesän jälkeen.

N26

Vierailija kirjoitti:

Minussa on rakenteellinen vika ja en tule ns normaalilla tavalla raskaaksi.

Tämä selvisi hyvin nopeasti ja ainoa hoito oli lapsettomuushoidot.

Hyvä ystäväni, 3 lapsen äiti, selitti hän tuli raskaaksi tosta vaan kun unohti yrittämisen.

Minulla sitä mahdollisuutta ei ollut.

Kun hoidot aloitettiin, hän piti sitä luonnottomana ja tuomitsi sen ja muisti kertoa siitä kaikille.

Saimme 2 lasta ja kummallakin on aikamoiset allergiat. Nämä johtuvat hoidoista ja lapset eivät ole meidän vaan alkiot on mennyt sekaisin.

Emme ole enää väleissä.

Siis tuo entinen ystäväsi väittää, että allergiat johtuvat hoidoista ja alkiot on menneet sekaisin, vai sanotko sinä näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Voit tulla ilmaiseksi töihin liikkeeseeni ja palkaksi voit tuoda myyntiin omia tavaroitasi." - sanoi tuttu (uskovainen) antiikkikauppias.

eiköhän tää oo vitsillä heitetty, jos olet kysynyt että voisiko kauppias myydä sinun tavaroita ilmatteeksi liikkeessään? Jostakinhan hänkin ne vuokrat ja oman palkan maksaa.

No moi antiikkikauppias! Tunnistatko itsesi, onko liikkeessä hiljaista, vai suljitko jo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin terapeutilleni saavani kohtauksia, joiden aikana koen itsarin olevan ainoa mahdollisuus.

Terapeutti: Tuntuuko sinusta pahalta näiden kohtausten aikana?

Ei, ei tietenkään.. .

tsemppiä ja voimia.

Olen kyllä onneksi jo päässyt tämän elämänvaiheen yli, mutta siitä ei kuulu kunnia terapeutilleni :D

Mies totesi :"En ole varma haluaisinko sua lasteni äidiksi", koska olen niin seksuaalinen, eli halusin usein seksiä tai puhuin siitä mielelläni. Olin kyllä täysin uskollinen, mutta hänestä se vain ei ollut naiselle sopivaa! (Ja siis, hänellä ei ollut lapsia vielä, kyse oli tulevaisuudesta).  Paljosta muustakin tietenkin suhteessa puhuttiin, ja yhteisiä asioita ja tekemistäkin oli, mutta tyyppi ei vain kestänyt sitä, että naisella on libido. En ikinä sellaisen ihmisen kanssa olisi suhteeseen kyllä lopulta jäänytkään. :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin, sanopa nyt se syy minkä takia sinulla ei ole miestä. Noin hyvännäköinen nainen eikä ole miestä. Miten se voi olla mahdollista?

Odotti tietysti lesbo-tunnustusta, anna mun kaikki kestää.

Vastasin että en tiedä.

No ootko lesbo?

Vai muuten vaan vaijakki?

Ootko ite? ;D

Kunnon porvari ei ole lihava.

Ilmeisesti kirjoitettu iimeili käy myös sanomisen sijaan:

Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja, kun ilmoitin eräästä sääntörikkomuksesta, johon ei millään tahdottu puuttua, koska se koski uusia naapureitani, joita oli jouduttu oikaisemaan aiemminkin:

Ei tämä asia nyt voi olla niin supertärkeä, että ....

Vastasin: Minä määrittelen itse sen, mikä minulle on tärkeää.

Anoppi kysyi muinoin: ootatko taas vauvaa vai ootko vaan lihonut??

Tosi ihana ihminen kaikinpuolin...

"Oot aika viisas noin lyhyeksi."

"Yllätyin miten jaksoit juosta pitkänmatkanjuoksukilpailussa niin hyvin, vaikka oot noin pieni."