Mikä on typerintä mitä aikuinen ihminen on sinulle ikinä sanonut?
Minä kerroin kerran entiselle opiskelukaverilleni lähteväni käymään Pietarissa ja hän alkoi vänkäämään vastaan, ettei Pietaria ole olemassa. :D
Kommentit (399)
kolmansilla treffeillä "minä rakastan sinua".
teot sitten puhuivat puolestaan "rakkaudesta"
"tulen puolen tunnin päästä"
ei ole näkynyt vieläkään. :(
Minä kuulemma valehtelin, että minulla olisi syöpä, koska hiukseni eivät pudonneet ja kaikkihan tietää, että syöpäpotilaat ovat aina kaljuja, koska syöpä pudottaa hiukset.
En siis ikinä vaan saanut sytostaattihoitoa, koska syöpätyyppiäni ei voinut sillä tavalla hoitaa.
Minä en kuulemma voi olla irlantilainen, koska asun Suomessa ja puhun suomea. Näytänkin kuulemma ihan liikaa suomalaiselta, koska olen kalpea perjalkainen perunanenä.
Toisen kerran puolituttu ihmetteli miksen muka voi äänestää, tarviiko siihen olla Suomen kansalainen ja perään kysyi, että miten sinä voit sitten täällä asua jos sinulla on vain Irlannin kansalaisuus?
"Voit tulla ilmaiseksi töihin liikkeeseeni ja palkaksi voit tuoda myyntiin omia tavaroitasi." - sanoi tuttu (uskovainen) antiikkikauppias.
Mua kiinnostaa enemmän, mikä on Kauneinta mitä toinen ihminen on sanonut sinulle koskaan?
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa enemmän, mikä on Kauneinta mitä toinen ihminen on sanonut sinulle koskaan?
Tee oma keskustelu äläkä vie tätä.
"miksi olet noin hiljainen"
"oletko vieraskorea"
"tiedätkö että et puhu yhtään mitään"
"olet pelokkain ihminen mitä olen koskaan nähnyt"
"why are you scared"
"voisi sitä joskus jotain jutellakin"
Vauvani kuulemma itki niin paljon siksi, kun häntä ei ollut kastettu.
Rakastan sua ja oli ollut vaan pientä kännistä silmäpeliä.
Anoppi totesi suvun juhlaillallisella kovaan ääneen, että kaikki muut pöydässäolijat ovat hänelle sukua paitsi minä.
"Et sä voi mennä naimisiin sun poikaystävän kanssa ennen ku mä olen mennyt naimisiin mun poikaystävän kanssa, koska me ollaan oltu pidempään yhdessä! Se olis etuilemista!"
Sanojana melkein 30-vuotias nainen :D Entinen ystävä.
Vierailija kirjoitti:
"miksi olet noin hiljainen"
"oletko vieraskorea"
"tiedätkö että et puhu yhtään mitään"
"olet pelokkain ihminen mitä olen koskaan nähnyt"
"why are you scared"
"voisi sitä joskus jotain jutellakin"
Mä inhoan tätä, kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja tämä vaan pahentaa tilannetta, koska alan stressaamaan ja panikoimaan siitä että olen liian outo/erilainen ja ihmiset huomaa sen. Sitten analysoin ja mietin jokaikistä pientä yksityiskohtaa päässäni päivätolkulla, menetän yöunet ja tunnen mokanneeni. Vastaikään en uskaltanut poistua kodistani, koska kerroin eräälle naapurille että minulla on vain yksi kissa vaikka olin ostanut jättisäkin ruokaa.
Turkulaisessa lähiössä lammen rannalla kuultua:
Lapseni kahlasi muiden tenavien kanssa matalassa vedessä, läheisillä penkeillä istui aikuisia.
Eräs perheenisä hörppi tölkkikaljaa ja huuteli varoituksia lapsille:
-Älkää sit ottako sielt mitään ylös sielt vedestä, siellä on iilimatoja.
Ne on sellasii, et ne menee ihmisen ihon alle ja jää verenkiertoon.
Tässä vaiheessa puutuin huuteluun ja korjasin,
ettei suomalainen iilimato mene ihon läpi, saattaa vain imeä verta niinkuin hyttynen. Vaarallinen se ei ole.
Isä suuttui minulle ja alkoi raivota:
-Mitä v****a sää siinä yrität opettaa!
Iilimato voi mennä aivoihin ja se on saat**a vaarallinen! Per**leen opettaja! ja niin poispäin.
Lapset pelästyivät ja lähdimme siitä sitten oman lapseni ja hänen kaverinsa kanssa menemään.
Vierailija kirjoitti:
Minä en kuulemma voi olla irlantilainen, koska asun Suomessa ja puhun suomea. Näytänkin kuulemma ihan liikaa suomalaiselta, koska olen kalpea perjalkainen perunanenä.
Toisen kerran puolituttu ihmetteli miksen muka voi äänestää, tarviiko siihen olla Suomen kansalainen ja perään kysyi, että miten sinä voit sitten täällä asua jos sinulla on vain Irlannin kansalaisuus?
Hah, puolisoni on norjalainen, mutta syntynyt Suomessa. Muutamalle yksilölle tämä on ollut ylipääsemättömän vaikea yhtälö käsittää.
Vierailija kirjoitti:
Minä en kuulemma voi olla irlantilainen, koska asun Suomessa ja puhun suomea. Näytänkin kuulemma ihan liikaa suomalaiselta, koska olen kalpea perjalkainen perunanenä.
Toisen kerran puolituttu ihmetteli miksen muka voi äänestää, tarviiko siihen olla Suomen kansalainen ja perään kysyi, että miten sinä voit sitten täällä asua jos sinulla on vain Irlannin kansalaisuus?
Jatkan: arvatkaa miten vaikeaa on ollut yrittää selittää Pohjois-Irlanti näille ihmisille?
Olen tainnut kertoa tämän täällä ennenkin, mutta mies, joka toi lapsensa ratsastamaan, kysyi shetlanninponin hevosten rinnalla nähdessään, että kuinka kauan sillä kestää kasvaa yhtä isoksi kuin nuo muut hevoset.
Ainoa mikä on jäänyt mieleen on tapaus lapsuudestani, jossa tuntematon aikuinen nainen alkoi riitelemään kanssani siitä, ettei äitini ole äitini. Olen siis adoptoitu eri maanosasta.
"No mutta eihän tuo ole mikään sinun äitisi, missä sinun oikea äitis on?"
Viinaa en ainakaan jätä. Sanoja oli eksäni.