Mitä v..., äitini suuttui tästä

Ja äidistä se, etten tullut tuossa toimeen hänen kanssaan trkoittaa sitä, että en tule toimeen kenenkään kanssa. Vaikka minusta hän oli aika kamala ystäväksi, kun se, miltä musta tuntuu ei yhtään merkannut mitään. Mutta äiti ei toki soisikaan minulle ystäviä, joille mä ihmisenä merkitsisin mitään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, nyt katse eteenpäin! Ei sinänsä ole itsekkyyttä, jos pitää omia puoliaan, kertoo, mikä ei itsestä tunnu hyvältä. Jos sen on tehnyt monta kertaa samalle ihmiselle (kertonut, mistä ei pidä), on toiselta ihmiseltä tiettyä välinpitämättömyyttä olla mitenkään huomioimatta siitä. Ja useinhan omia ongelmia käsitellään vähättelemällä muiden ongelmia, kun ei olla viitsitty tarttua niihin omiin ongelmiin (tarkoitan äitiäsi).  Ja kuten itsekin olet sanonut, asian pitää olla vastavuoroista. Eli molempien täytyy ottaa huomioon, mistä toinen ei oikein pidä. Tällä hetkellä koet, että sinä joudut ottamaan huomioon äitisi, mutta äitisi ei sinua. Eli jos et saa suhteelta sitä, mitä toivot eli tarpeeksi kunnioitusta äidiltäsi (näin ilmeisesti koet), kannattaa miettiä, onko se sen arvoista. Toki äiti on aina äiti, joten välien katkaiseminen ei ehkä ole paras neuvo tai tapa, mutta tiettyä välttelyä suosittelisin, jos äitisi ei yhtään halua muuttaa toimintatapojaan.

Onko se sen arvoista, että mulla ois äiti? Enhän mä nyt toki sen arvoinen ole. Miten voi miettiä, onko se sen arvoista, kun kyse on ihmisestä, jonka olisi pitänyt antaa minulle rakkautta?

Siis en halua olla ilkeä, kerron vain, mille minusta tuntuu, teille muille se on vain arkinen asia, joka ei ole jonkin arvoista.

ap

Että minkä arvon se minulle ihmsenä antaa, kun äitiä, jonka ois pitänyt antaa mulle rakkautta, ei ole, vaikka hän on "tuossa"?

ap

Se ihmisarvo, jota joku saa äidiltään minun pitää rakentaa kokonaan itse. Kuinka helppo luulette sen olevan? En usko, että siitä selviydyn.

ap

Tai en ainakaan tiedä, miten se löydetään itse, aikuisena, vailla äitiä. Tavallaan uskon, että sen löytäminen sisältään on mahdollista, mutta ei ole aavistustakaan, kuinka sen löytää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Se ihmisarvo, jota joku saa äidiltään minun pitää rakentaa kokonaan itse. Kuinka helppo luulette sen olevan? En usko, että siitä selviydyn.

ap

Tai parempi sana on löytää, ei rakentaa.

ap

Mee nyt sinne uimaan, että pää jäähtyy.

Ei minusta kenelläkään ole oikeutta siivota ja tonkia toisten tavaroita ilman lupaa.

Uskon ja tulin nyt vsta ajatelleeksi, että ihmisarvo ja itsen hyväksyminen ja rakastaminen on vauvassa, mutta äiti voi tuhota ja pilata sen löytämisen, siihen yhteyteen pääsyn (tai sen ylläpysymisen) omilla karkeilla aikuisen tavoillaan ja ajatuksillaan, jotka ovat pilaantuneet "matkan" eli elämän varrella.

Äiti jos heijastaa vauvaan rumuutta, ei tue vauvan ihmisarvoa ja itsen hyväksyntää, jota ei tarttisi lapseen kaataa, vaan jota lapsessa on heti kun lapsi syntyy. Ns. hyvät äidit vahvistavat koko ajan lapsen tunnetta hyvyydestään. Se ei toki tarkoita, etteikö kuuluisi asettaa rajoja jne' jotka turvaavat kasvun ja opettavat asioita.

ap

Vierailija kirjoitti:

Uskon ja tulin nyt vsta ajatelleeksi, että ihmisarvo ja itsen hyväksyminen ja rakastaminen on vauvassa, mutta äiti voi tuhota ja pilata sen löytämisen, siihen yhteyteen pääsyn (tai sen ylläpysymisen) omilla karkeilla aikuisen tavoillaan ja ajatuksillaan, jotka ovat pilaantuneet "matkan" eli elämän varrella.

Äiti jos heijastaa vauvaan rumuutta, ei tue vauvan ihmisarvoa ja itsen hyväksyntää, jota ei tarttisi lapseen kaataa, vaan jota lapsessa on heti kun lapsi syntyy. Ns. hyvät äidit vahvistavat koko ajan lapsen tunnetta hyvyydestään. Se ei toki tarkoita, etteikö kuuluisi asettaa rajoja jne' jotka turvaavat kasvun ja opettavat asioita.

ap

Kuten sinä teet epäviihdyttäville lapsillesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon ja tulin nyt vsta ajatelleeksi, että ihmisarvo ja itsen hyväksyminen ja rakastaminen on vauvassa, mutta äiti voi tuhota ja pilata sen löytämisen, siihen yhteyteen pääsyn (tai sen ylläpysymisen) omilla karkeilla aikuisen tavoillaan ja ajatuksillaan, jotka ovat pilaantuneet "matkan" eli elämän varrella.

Äiti jos heijastaa vauvaan rumuutta, ei tue vauvan ihmisarvoa ja itsen hyväksyntää, jota ei tarttisi lapseen kaataa, vaan jota lapsessa on heti kun lapsi syntyy. Ns. hyvät äidit vahvistavat koko ajan lapsen tunnetta hyvyydestään. Se ei toki tarkoita, etteikö kuuluisi asettaa rajoja jne' jotka turvaavat kasvun ja opettavat asioita.

ap

Kuten sinä teet epäviihdyttäville lapsillesi

Voin tehdä vain niillä eväillä, jotka olen saanut tai tähän mennessä kyennyt löytämään. Mutta haluan löytää sisältäni lisää sitä hyvää, mitä siellä on.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon ja tulin nyt vsta ajatelleeksi, että ihmisarvo ja itsen hyväksyminen ja rakastaminen on vauvassa, mutta äiti voi tuhota ja pilata sen löytämisen, siihen yhteyteen pääsyn (tai sen ylläpysymisen) omilla karkeilla aikuisen tavoillaan ja ajatuksillaan, jotka ovat pilaantuneet "matkan" eli elämän varrella.

Äiti jos heijastaa vauvaan rumuutta, ei tue vauvan ihmisarvoa ja itsen hyväksyntää, jota ei tarttisi lapseen kaataa, vaan jota lapsessa on heti kun lapsi syntyy. Ns. hyvät äidit vahvistavat koko ajan lapsen tunnetta hyvyydestään. Se ei toki tarkoita, etteikö kuuluisi asettaa rajoja jne' jotka turvaavat kasvun ja opettavat asioita.

ap

Kuten sinä teet epäviihdyttäville lapsillesi

Voin tehdä vain niillä eväillä, jotka olen saanut tai tähän mennessä kyennyt löytämään. Mutta haluan löytää sisältäni lisää sitä hyvää, mitä siellä on.

ap

Sama koskee muita ihmisiä. Et sinä ole mikään uniikki ainokainen. Ala mitata muita samalla mitalla. Sinä et ole maailman napa

Jos sisälläsi on jotain hyvää, se mustuu tästä kaikesta pahasta mitä teet ja ajattelet

Jessus mä menisin pitkin seiniä jos äiti tai anoppi änkis meille siivoomaan. Kahville ku pyytää, ni johan on jompikumpi rätti kädessä hinkkaamassa jotain lavuaarista löytynyttä täplää tai siirtelemässä kyniä kalenterin vierestä jonnekin olohuoneen viimeseen nurkkaan. "Ku nää ois hyvä pitää tässä" jaa niin miks ku keittiössä on kalenteri mihin kirjotan muistettavia menoja. "No haet sen kynän sitten täältä". Jos niin hinkuu toisenlaista järjestystä meidän kämppään niin senkus ostaa pois ja sisustaa just sellaseks ku haluaa.

Voi aargh.

Mun äiti teki tuota samaa vaikka kielsin siivoamasta. Monta kertaa. Pilasi ihanasti villamatonkin imuroimalla vaikka monta kertaa sanoin ettei se menee pilalle jos sitä raastaa imurilla.

Ehti tehdä kaikenlaista jännää kun oli iltapäivällä pikkukoululaisen seurana. Ihan itse vaati päästä koululaista iltapäivinä hoitamaan.

Soitteli minulle töihinkin kaikista löydöistään. Siitäkin kun löysi jääkaapista jugurttipurkkeja joiden päiväys oli seuraavalla viikolla. Saarnasi että nämä on jo myrkyllisiä, ei saa antaa lapsille 😱 välillä heitti tuoreita lihapakkauksia roskiin. "näissä on päiväys huomenna, ei näitä enää saa syödä".

Välillä soitti ihan vaan ilmoittamiseen että lapseni kaverilla oli ulkona tympeä ilme. Ihan kuin minä hänen ilmeelleen jotain voisin tehdä.

Postin hän myös tarkisti ja esitti tarkentavia kysymyksiä kaikista löytämistään kirjeistä ja korteistakin. Paras oli kun ei tykännyt siitä mitä kaveri oli kirjoittanut postikorttiin. Tivasi minulta että miksi se tähän näin on kirjoittanut. Sitten nuhteli minua ja neuvoi ettei niin saa kirjoittaa 😕

Oli pakko lopettaa mummon lapsevahtikeikat kun ei hermot kestäneet.

En ole edes mikään lapsiäiti joka tarvitsee ohjausta ja neuvontaa. Sain lapseni kolmekymppisenä ja olen aina elänyt hyvin itsenäistä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika. Sulla täytyy olla joku persoonallisuushäiriö. Ettet vaan ois kivikissaäiti?

Mikä tässä on persoonallisuushäiriötä? Jos sinua häiritään jatkuvilla kysymyksillä, niin mitä sinä teet?

ap

En ole tuo lainattu, mutta kyllä minä ainakin osaan sanoa ihan ystävällisesti, että olen töiden jälkeen väsynyt, ja haluan vähän hengähtää.Jätä ne tavarat,joiden paikkaa et tiedä,johonkin esille niin laitan ne myöhemmin paikoilleen.

Miksi minun pitää puhua jollain itselleni ei-ominaisella tavalla äidilleni? Luuletteko te, että hän varoi loukkaamasta minua, kun olin lapsi? Esim. Kun tultiin kylästä ja minä olin sanonut siellä, että haluan jonkotiin, äiti huusi autossa mulle koko matkan kotiin, miten hirveä mä olen ja loukkasin kuulemma paikan emäntää. Ja itse näin, etten loukannut. Kaikilla muilla oli normaalirnnot äidit, jotka ymmärtää, miten lapset voi väsyä illalla kylässä, eikä se tarkoita sitä, että halveksisi kyläpaikkaa.

ap

Oon nyt lukenut tätä ketjua tähän sun kommenttiin asti. Odotin jotain todistetta ja nyt se tuli. Ajattelin heti alussa että sun äiti on aivan varmasti jonkintasoinen narsisti. Ei empatiaa, ei kykyä nähdä lapsestaan esim milloin on väsynyt ja pitää sitten suunsa kiinni. Toki fiksumpi ja empaattisempi äiti olisi tuossa kohtaa jo antanut tavaroiden olla ja tajunnut ihan ilman mitään sen kummempia selittelyitä että saatat olla väsynyt tullessasi töistä kotiin. Mitä tekee hän. Korostaa omaa itseään jatkamalla siivoamista. Hänen tärkeää tehtäväänsä. Normaali ihminen olisi siivonnut ja ollut siitä hiljaa tai edes pitänyt suunsa kiinni jos on aistittavissa että perheenäiti töistä tullessaan saattaa kenties olla hieman väsynyt juuri sillä hetkellä.

Sun ulosanti on vähän heikkoa, mutta sitähän se monesti on hämmentyneillä narsistien lapsilla. Tai sitten kyse jostain muusta ulosantisi suhteen, mutta se on sivuseikka.

Sulla on vielä pitkä matka tuon marttyyrin kanssa. Kannattaisi hakea keskusteluapua joltain aihetta vähän paremmin tuntevalta terapeutilta ja sitten jos joskus näet tarpeelliseksi tai välttämättömäksi, pistä välit poikki äitiisi. Hän ei tule ikinä muuttumaan siksi äidiksi jota olisit lapsena ja miksei aikuisenakin tarvinnut. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Voi aargh.

Mun äiti teki tuota samaa vaikka kielsin siivoamasta. Monta kertaa. Pilasi ihanasti villamatonkin imuroimalla vaikka monta kertaa sanoin ettei se menee pilalle jos sitä raastaa imurilla.

Ehti tehdä kaikenlaista jännää kun oli iltapäivällä pikkukoululaisen seurana. Ihan itse vaati päästä koululaista iltapäivinä hoitamaan.

Soitteli minulle töihinkin kaikista löydöistään. Siitäkin kun löysi jääkaapista jugurttipurkkeja joiden päiväys oli seuraavalla viikolla. Saarnasi että nämä on jo myrkyllisiä, ei saa antaa lapsille 😱 välillä heitti tuoreita lihapakkauksia roskiin. "näissä on päiväys huomenna, ei näitä enää saa syödä".

Välillä soitti ihan vaan ilmoittamiseen että lapseni kaverilla oli ulkona tympeä ilme. Ihan kuin minä hänen ilmeelleen jotain voisin tehdä.

Postin hän myös tarkisti ja esitti tarkentavia kysymyksiä kaikista löytämistään kirjeistä ja korteistakin. Paras oli kun ei tykännyt siitä mitä kaveri oli kirjoittanut postikorttiin. Tivasi minulta että miksi se tähän näin on kirjoittanut. Sitten nuhteli minua ja neuvoi ettei niin saa kirjoittaa 😕

Oli pakko lopettaa mummon lapsevahtikeikat kun ei hermot kestäneet.

En ole edes mikään lapsiäiti joka tarvitsee ohjausta ja neuvontaa. Sain lapseni kolmekymppisenä ja olen aina elänyt hyvin itsenäistä elämää.

Sorry et menee asian sivusta mutta miten olet saanut tekstin sekaan emojieta? Minun kännykällä onnistuu emojiet vain henkkohtaisiin viesteihin ei keskustelupalstalle. Pitääkö olla jokin tietty ohjelma vai miten pelaa? Kiinnostaisi tietää. En lie ainoa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuollaisesta loukkaantuu? Onko hiukan vamma-aivo?? Siis enkö mä saa sanoa, että älä koko ajan kysele, en nyt jaksa miettiä tuollaista? Kun en oikeasti jaksanut. Sitten kysyin äidiltä, että miten ois pitänyt sanoa, niin äiti sanoi, että "en tiedä". No, sanoin, että silloin sä oisit vain jatkanut kyselemistä eri tavaroista, ja mä oisin hermostunut lisää, enkä halunnut sitä. Miten tolle oikein kuuluu puhua, ettei mene loukkaannu?? Ihan turhasta pahoitti mielensä. Mä sanoin, että enhän mä nyt pahalla, mutta kun en jaksanut miettiä, minne mitäkin menee. Niin äiti melkein pyörittelee silmiä mulle. Mun mielestä ilkeää mua kohtaan.

ap

Ymmärrän sinua täydellisesti. Mieheni on ylisiisti ja kun olemme mökilläni, hän juoksuttaa joka ainoan irtotavaran siellä eteeni kysellen, mihin tämä kuuluu. Kyseessä on esineet, jotka eivät minua häiritse yhtään ja jotka voi puolestani olla vaikka työtasolla. Mutta ei, kun esillä ei saa olla yhtään esinettä vaikka kyseessä on minun mökkini. Tämä tapahtuu juuri silloin, kun olen asettautunut katsomaan jotain ohjelmaa tai lukemaan kirjaa (vrt. sinä tulet väsyneenä töistä). Nämä on juuri näitä räjähdysherkkiä tilanteita, joita ihmisen pitäisi osata vaistonvaraisesti välttää ja ottaa toinen osapuoli huomioon. Ei se merkitse sitä, ettet olisi äidillesi kiitollinen, joten älä pode syyllisyyttä tapahtuneesta. Ja jos se vaivaa, voithan selittää oman näkökantasi myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Jos sisälläsi on jotain hyvää, se mustuu tästä kaikesta pahasta mitä teet ja ajattelet

No voi helvetti, mitähän tämänkin enkelin päässä liikkuu!

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti. Sinulla on persoonallisuushäiriö ja syytät ihan kaikesta aina muita. Sinun on oikeasti aika kasvaa henkisesti ja katsoa peiliin.

Täällä taitaa olla kaikki yli-innokkaat narsistiset äidit paikalla, kun tällaisia on nämä vastaukset ap:lle!