Mitä v..., äitini suuttui tästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti, joka ei välitä siitä, että lapsi ärsyyntyy raivokohtaukseen saakka ei halua tälle hyvää. Eli lapsen saadessa raivokohtauksen, koska vanhempi ei osaa toimia oikein, vanhempi, joka syyttää vain lasta on täysi kusipaskamulkku. Eri asia tietty joidenkin erityislasten vanhemmat, jotka välittävät, mutta lapsi ärsyyntyy silti asioista.

ap

On sun äidillä olut kestämistä. ADD ja jatkuvat raivarit. Hyvin jaksoi silti.

Sinä et jaksa edes lasten normaalia huomiontarvetta

Ei ole ADD:tä (tutkimusten mukaan) ja raivareita aiheuttaa epäreilu kohtelu ja käytös. Nytkin oli epäreilua kuormittaa väsynyttä ihmistä turhilla kysymyksillä ja olla kunnioittamatta omana, äidistä erillisenä ihmisenä henkilöä, joka pyytää lopettamaan.

ap

Sinä olet aina ollut outo. On siinä kestämistä.

Äitisi esitti kysymyksen. Tästä raivostuit. Äidiltä vähän ilme muuttui ja siitä sinä paasaat täällä monta päivää.

Äitisi auttoi sinua pyydettäessä. Eikä edes yhtään kritisoinut sinua. Vaikka aihetta olisi ollut. Tiesi varmasti millainen olet ja koitti kaikin keinoin olla ärsyttämättä

En raivostunut. Auttoi joo, eikä ihme kyllä arvostellut, siitä pointsit hänelle. Mutta ei vain pysty olemaan silti kunnolla, pahoittamatta tyttärensä mieltä. Katsos kun muiden kunnioittaminen ei sitä narsistia kiinnosta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia ei tuota auta. Hullu mikä hullu.

Dialektinen käyttäytymisterapia vois kyllä hyvinkin auttaa...

Eikö minunitini tarvitsisi käyttäytymisterapiaa? Mitä tehdään, kun joku kertoo kohta alkavansa ärsyyntyä sinusta? Ja kun asia jota teet on sellainen, että sinulla ei ole mitään absoluuttisia oikeuksia siihen? Miten toimitaan, jos halutaan pysyä väleissä, ja sen toisen henkilön saavan tunteen, että välität hänestä?

ap

Näitä asioita se dkt juuri muun muassa opettaa.

No mulla ei ole koskaan ollut tuon asian kanssa ongelmia ihmissuhteissani.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti, joka ei välitä siitä, että lapsi ärsyyntyy raivokohtaukseen saakka ei halua tälle hyvää. Eli lapsen saadessa raivokohtauksen, koska vanhempi ei osaa toimia oikein, vanhempi, joka syyttää vain lasta on täysi kusipaskamulkku. Eri asia tietty joidenkin erityislasten vanhemmat, jotka välittävät, mutta lapsi ärsyyntyy silti asioista.

ap

40 v sitten kasvatusnäkemys oli erilainen. Kuri oli kovempi ja fyysinen kuritus oli sallittua. Sinulle on joskus korotettu ääntä tai ohjattu käyttäytymään.

Itse et osaa olla äiti lainkaan. Tämän päivän mittareilla mitattuna olet surkea

Sinun äitisi oli oman aikansa lempeä kasvattaja

Vmp taas. Ei minun äitini ollut tuollainen siksi, että katsoi kalenterista tai naapurin martasta, millainen äiti pitää olla, vaan hän on ihmisenä ilmeisen mätä. Ei ota opiksi, kuvittelee itsestään että on aina ystävällinen ja hyvä ja suuttuu toiselle jos tulee eri mielisyyttä, koska eihän hän voi olla väärässä jne.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia ei tuota auta. Hullu mikä hullu.

Dialektinen käyttäytymisterapia vois kyllä hyvinkin auttaa...

Eikö minunitini tarvitsisi käyttäytymisterapiaa? Mitä tehdään, kun joku kertoo kohta alkavansa ärsyyntyä sinusta? Ja kun asia jota teet on sellainen, että sinulla ei ole mitään absoluuttisia oikeuksia siihen? Miten toimitaan, jos halutaan pysyä väleissä, ja sen toisen henkilön saavan tunteen, että välität hänestä?

ap

Näitä asioita se dkt juuri muun muassa opettaa.

No mulla ei ole koskaan ollut tuon asian kanssa ongelmia ihmissuhteissani.

ap

Koko ketjun ajanhan sinä olet tuota samaa toistanut miten kaikki sinua ärsyttävät ja avoimesti myönnät että elämänhallinta on hukassa ja koti kaoottinen. Äiti ärsyttää, mies ärsyttää, jopa lapset ärsyttävät. Mutta sinussa ei ole mitään vikaa ja sinun ei tarvitse huomioida muiden tunteita. Käyttäytyvätkö muut ihmiset mielestäsi kuten sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti, joka ei välitä siitä, että lapsi ärsyyntyy raivokohtaukseen saakka ei halua tälle hyvää. Eli lapsen saadessa raivokohtauksen, koska vanhempi ei osaa toimia oikein, vanhempi, joka syyttää vain lasta on täysi kusipaskamulkku. Eri asia tietty joidenkin erityislasten vanhemmat, jotka välittävät, mutta lapsi ärsyyntyy silti asioista.

ap

40 v sitten kasvatusnäkemys oli erilainen. Kuri oli kovempi ja fyysinen kuritus oli sallittua. Sinulle on joskus korotettu ääntä tai ohjattu käyttäytymään.

Itse et osaa olla äiti lainkaan. Tämän päivän mittareilla mitattuna olet surkea

Sinun äitisi oli oman aikansa lempeä kasvattaja

Ja juurihan olen kertonut, että jos olisin ollut vielä vaikka 14-vuotias, niin mikä oikeus äidillä ois ollut tässäkään tilanteessa korottaa äntään ja ohjata MUA käyttäytymään??? Kun siis olisin pyytänyt, ettei mun tarvitse muistella tavaroitteni paikkoja _juuri nyt_? Miten siitä voi oikeuttaa itsensä ohjamaan MUA käyttäytymään??

Sanotaan, että olisi ollut minun huoneestani ja tavaroistani siellä kysymys. Oikein olisi ollut pyytää minua laittamaan ne paikoilleen (tässä tapauksessa ei ollut sitäkään oikeutta, toki kannustaa siihen voi) mutta ei kävellä yli jos olen väsynyt eikä pakottaa minua kertomaan, missä niitä pidän huoneessani. Ei sillä että e olisi joku salaisuus, mutta siis jos en juuri sillä hetkellä jaksa itsekään muistaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti, joka ei välitä siitä, että lapsi ärsyyntyy raivokohtaukseen saakka ei halua tälle hyvää. Eli lapsen saadessa raivokohtauksen, koska vanhempi ei osaa toimia oikein, vanhempi, joka syyttää vain lasta on täysi kusipaskamulkku. Eri asia tietty joidenkin erityislasten vanhemmat, jotka välittävät, mutta lapsi ärsyyntyy silti asioista.

ap

40 v sitten kasvatusnäkemys oli erilainen. Kuri oli kovempi ja fyysinen kuritus oli sallittua. Sinulle on joskus korotettu ääntä tai ohjattu käyttäytymään.

Itse et osaa olla äiti lainkaan. Tämän päivän mittareilla mitattuna olet surkea

Sinun äitisi oli oman aikansa lempeä kasvattaja

Vmp taas. Ei minun äitini ollut tuollainen siksi, että katsoi kalenterista tai naapurin martasta, millainen äiti pitää olla, vaan hän on ihmisenä ilmeisen mätä. Ei ota opiksi, kuvittelee itsestään että on aina ystävällinen ja hyvä ja suuttuu toiselle jos tulee eri mielisyyttä, koska eihän hän voi olla väärässä jne.

ap

Ei mitään oppaita tarvita. Kaikkina aikoina me tiedetään sen hetken arvot ja suositukset. Ei kukaan ole irrallaan yhteiskunnasta.

Sinun äitisi oli lempeämpi kuin silloin olisi pitänyt olla. Esim lasten raivarit laitettiin kovalla kädellä kuriin. Niin se oli silloin.

Nytkin moni haikailee kovempaa kuria lapsille.

Äitisi oli hyvä. Ja on edelleen. Ei ole itsestäänselvää saada noin paljon apua. Ja vielä ilman moitteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia ei tuota auta. Hullu mikä hullu.

Dialektinen käyttäytymisterapia vois kyllä hyvinkin auttaa...

Eikö minunitini tarvitsisi käyttäytymisterapiaa? Mitä tehdään, kun joku kertoo kohta alkavansa ärsyyntyä sinusta? Ja kun asia jota teet on sellainen, että sinulla ei ole mitään absoluuttisia oikeuksia siihen? Miten toimitaan, jos halutaan pysyä väleissä, ja sen toisen henkilön saavan tunteen, että välität hänestä?

ap

Näitä asioita se dkt juuri muun muassa opettaa.

No mulla ei ole koskaan ollut tuon asian kanssa ongelmia ihmissuhteissani.

ap

Koko ketjun ajanhan sinä olet tuota samaa toistanut miten kaikki sinua ärsyttävät ja avoimesti myönnät että elämänhallinta on hukassa ja koti kaoottinen. Äiti ärsyttää, mies ärsyttää, jopa lapset ärsyttävät. Mutta sinussa ei ole mitään vikaa ja sinun ei tarvitse huomioida muiden tunteita. Käyttäytyvätkö muut ihmiset mielestäsi kuten sinä?

Nyhän oli puhe siitä, että menisin terapiaan, koska MINÄ ÄRSYTTÄISIN MUITA. Ne kysymykset, joita pohdin, koskivat sellaista tilannetta. Jota äiini ei hanskaa, eli siis kun HÄN ärsyttää jotakuta. Mulla ei ole ongelmaa olla ärsyttämättä ja hieromatta loukkauksia jonkun naamalle, jos tämä mua "varoittaa", että lopeta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti, joka ei välitä siitä, että lapsi ärsyyntyy raivokohtaukseen saakka ei halua tälle hyvää. Eli lapsen saadessa raivokohtauksen, koska vanhempi ei osaa toimia oikein, vanhempi, joka syyttää vain lasta on täysi kusipaskamulkku. Eri asia tietty joidenkin erityislasten vanhemmat, jotka välittävät, mutta lapsi ärsyyntyy silti asioista.

ap

40 v sitten kasvatusnäkemys oli erilainen. Kuri oli kovempi ja fyysinen kuritus oli sallittua. Sinulle on joskus korotettu ääntä tai ohjattu käyttäytymään.

Itse et osaa olla äiti lainkaan. Tämän päivän mittareilla mitattuna olet surkea

Sinun äitisi oli oman aikansa lempeä kasvattaja

Vmp taas. Ei minun äitini ollut tuollainen siksi, että katsoi kalenterista tai naapurin martasta, millainen äiti pitää olla, vaan hän on ihmisenä ilmeisen mätä. Ei ota opiksi, kuvittelee itsestään että on aina ystävällinen ja hyvä ja suuttuu toiselle jos tulee eri mielisyyttä, koska eihän hän voi olla väärässä jne.

ap

Ei mitään oppaita tarvita. Kaikkina aikoina me tiedetään sen hetken arvot ja suositukset. Ei kukaan ole irrallaan yhteiskunnasta.

Sinun äitisi oli lempeämpi kuin silloin olisi pitänyt olla. Esim lasten raivarit laitettiin kovalla kädellä kuriin. Niin se oli silloin.

Nytkin moni haikailee kovempaa kuria lapsille.

Äitisi oli hyvä. Ja on edelleen. Ei ole itsestäänselvää saada noin paljon apua. Ja vielä ilman moitteita.

Ei ole kyse siitä, etteikö äiti osaisi auttaa mekaanisissa asioissa, kuten siivota taloa. Mutta n arvosta sitä, jos hän ei arvosta minua ihmisenä. Jos hän ärsyttää minua, samalla kun huutaa kuin hullu mulle, jos mä ärsyttäisin ketään, niin se on väärin. Hän ratkaisee tilanteen. En minä. Hän pyytää anteeksi ja kertoo, että olikin väärin suuttua siitä, jos minä ärsytin joitakuita, koska sehän onkin näköjään sallittua toimintaa. Tai sitten myöntää, että toimi nyt väärin, jos näkee ärsyttävänsä toista on parasta pyynnöstä lopettaa.

ap

Sinut tarvitsee löytää keinoja muuttaa ajatteluasi. Sinä et ole maailman napa. Tämä ajattelukuvio syö sinun elämäsi ja aiheuttaa onnettomuutta.

Sinulla ei ole enempää oikeutta olla ilkeä kuin kenelläkään muulla. Sinä et ole ainoa jolla on tunteet

Sinä et voi mitata itseäsi eri mittareilla kuin muita. Muilla ei ole velvollisuutta sinua kannatella. Sinua kohdellaan kuten sinä kohtelet muita.

Ainoa tie on alkaa miettiä myös muita. Miettiä miltä muista tuntuu ja koittaa olla muille ystävällinen

Minkä ikäinen aloittaja on, kuulostaa teiniltä. Myös elämänkokemus todella vähissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti, joka ei välitä siitä, että lapsi ärsyyntyy raivokohtaukseen saakka ei halua tälle hyvää. Eli lapsen saadessa raivokohtauksen, koska vanhempi ei osaa toimia oikein, vanhempi, joka syyttää vain lasta on täysi kusipaskamulkku. Eri asia tietty joidenkin erityislasten vanhemmat, jotka välittävät, mutta lapsi ärsyyntyy silti asioista.

ap

40 v sitten kasvatusnäkemys oli erilainen. Kuri oli kovempi ja fyysinen kuritus oli sallittua. Sinulle on joskus korotettu ääntä tai ohjattu käyttäytymään.

Itse et osaa olla äiti lainkaan. Tämän päivän mittareilla mitattuna olet surkea

Sinun äitisi oli oman aikansa lempeä kasvattaja

Vmp taas. Ei minun äitini ollut tuollainen siksi, että katsoi kalenterista tai naapurin martasta, millainen äiti pitää olla, vaan hän on ihmisenä ilmeisen mätä. Ei ota opiksi, kuvittelee itsestään että on aina ystävällinen ja hyvä ja suuttuu toiselle jos tulee eri mielisyyttä, koska eihän hän voi olla väärässä jne.

ap

Ei mitään oppaita tarvita. Kaikkina aikoina me tiedetään sen hetken arvot ja suositukset. Ei kukaan ole irrallaan yhteiskunnasta.

Sinun äitisi oli lempeämpi kuin silloin olisi pitänyt olla. Esim lasten raivarit laitettiin kovalla kädellä kuriin. Niin se oli silloin.

Nytkin moni haikailee kovempaa kuria lapsille.

Äitisi oli hyvä. Ja on edelleen. Ei ole itsestäänselvää saada noin paljon apua. Ja vielä ilman moitteita.

Ei ole kyse siitä, etteikö äiti osaisi auttaa mekaanisissa asioissa, kuten siivota taloa. Mutta n arvosta sitä, jos hän ei arvosta minua ihmisenä. Jos hän ärsyttää minua, samalla kun huutaa kuin hullu mulle, jos mä ärsyttäisin ketään, niin se on väärin. Hän ratkaisee tilanteen. En minä. Hän pyytää anteeksi ja kertoo, että olikin väärin suuttua siitä, jos minä ärsytin joitakuita, koska sehän onkin näköjään sallittua toimintaa. Tai sitten myöntää, että toimi nyt väärin, jos näkee ärsyttävänsä toista on parasta pyynnöstä lopettaa.

ap

Äitisi vastasi en tiedä ja

"Niin äiti melkein pyörittelee silmiä mulle. Mun mielestä ilkeää mua kohtaan."

Melkein pyöritteli silmiään? Eli ilme muuttui. Äiti hillitsi itsensä.

Mikä tässä on ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti, joka ei välitä siitä, että lapsi ärsyyntyy raivokohtaukseen saakka ei halua tälle hyvää. Eli lapsen saadessa raivokohtauksen, koska vanhempi ei osaa toimia oikein, vanhempi, joka syyttää vain lasta on täysi kusipaskamulkku. Eri asia tietty joidenkin erityislasten vanhemmat, jotka välittävät, mutta lapsi ärsyyntyy silti asioista.

ap

40 v sitten kasvatusnäkemys oli erilainen. Kuri oli kovempi ja fyysinen kuritus oli sallittua. Sinulle on joskus korotettu ääntä tai ohjattu käyttäytymään.

Itse et osaa olla äiti lainkaan. Tämän päivän mittareilla mitattuna olet surkea

Sinun äitisi oli oman aikansa lempeä kasvattaja

Vmp taas. Ei minun äitini ollut tuollainen siksi, että katsoi kalenterista tai naapurin martasta, millainen äiti pitää olla, vaan hän on ihmisenä ilmeisen mätä. Ei ota opiksi, kuvittelee itsestään että on aina ystävällinen ja hyvä ja suuttuu toiselle jos tulee eri mielisyyttä, koska eihän hän voi olla väärässä jne.

ap

Ei mitään oppaita tarvita. Kaikkina aikoina me tiedetään sen hetken arvot ja suositukset. Ei kukaan ole irrallaan yhteiskunnasta.

Sinun äitisi oli lempeämpi kuin silloin olisi pitänyt olla. Esim lasten raivarit laitettiin kovalla kädellä kuriin. Niin se oli silloin.

Nytkin moni haikailee kovempaa kuria lapsille.

Äitisi oli hyvä. Ja on edelleen. Ei ole itsestäänselvää saada noin paljon apua. Ja vielä ilman moitteita.

Ei ole kyse siitä, etteikö äiti osaisi auttaa mekaanisissa asioissa, kuten siivota taloa. Mutta n arvosta sitä, jos hän ei arvosta minua ihmisenä. Jos hän ärsyttää minua, samalla kun huutaa kuin hullu mulle, jos mä ärsyttäisin ketään, niin se on väärin. Hän ratkaisee tilanteen. En minä. Hän pyytää anteeksi ja kertoo, että olikin väärin suuttua siitä, jos minä ärsytin joitakuita, koska sehän onkin näköjään sallittua toimintaa. Tai sitten myöntää, että toimi nyt väärin, jos näkee ärsyttävänsä toista on parasta pyynnöstä lopettaa.

ap

Äitisi vastasi en tiedä ja

"Niin äiti melkein pyörittelee silmiä mulle. Mun mielestä ilkeää mua kohtaan."

Melkein pyöritteli silmiään? Eli ilme muuttui. Äiti hillitsi itsensä.

Mikä tässä on ongelma?

Näin, että oli sitä mieltä, että "älä sinä siinä minua komentele", kuin minä olisin se paha siinä, vaikka en tarkoittanut pahaa, ja tarvitsin itse rauhaa, näin myös, ettei aio kunnioittaa sitä tarvettani. Eli piti minua pahana, ja tarvettani mitättömänä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia ei tuota auta. Hullu mikä hullu.

Dialektinen käyttäytymisterapia vois kyllä hyvinkin auttaa...

Eikö minunitini tarvitsisi käyttäytymisterapiaa? Mitä tehdään, kun joku kertoo kohta alkavansa ärsyyntyä sinusta? Ja kun asia jota teet on sellainen, että sinulla ei ole mitään absoluuttisia oikeuksia siihen? Miten toimitaan, jos halutaan pysyä väleissä, ja sen toisen henkilön saavan tunteen, että välität hänestä?

ap

Näitä asioita se dkt juuri muun muassa opettaa.

No mulla ei ole koskaan ollut tuon asian kanssa ongelmia ihmissuhteissani.

ap

Koko ketjun ajanhan sinä olet tuota samaa toistanut miten kaikki sinua ärsyttävät ja avoimesti myönnät että elämänhallinta on hukassa ja koti kaoottinen. Äiti ärsyttää, mies ärsyttää, jopa lapset ärsyttävät. Mutta sinussa ei ole mitään vikaa ja sinun ei tarvitse huomioida muiden tunteita. Käyttäytyvätkö muut ihmiset mielestäsi kuten sinä?

Nyhän oli puhe siitä, että menisin terapiaan, koska MINÄ ÄRSYTTÄISIN MUITA. Ne kysymykset, joita pohdin, koskivat sellaista tilannetta. Jota äiini ei hanskaa, eli siis kun HÄN ärsyttää jotakuta. Mulla ei ole ongelmaa olla ärsyttämättä ja hieromatta loukkauksia jonkun naamalle, jos tämä mua "varoittaa", että lopeta.

ap

Ei. Olet ymmärtänyt väärin. Ongelma on juuri tuo että sinua ärsyttää ihan kaikki. Siihen sinä terapiaa tarvitset. Maailma ei voi muuttua siten että muut muuttavat omaa olemistaan siten ettei sinua vaan mikään ärsyttäisi vaan SINUN pitää oppia muuttamaan omia ajausmallejasi ja suhtautumistasi toisiin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti, joka ei välitä siitä, että lapsi ärsyyntyy raivokohtaukseen saakka ei halua tälle hyvää. Eli lapsen saadessa raivokohtauksen, koska vanhempi ei osaa toimia oikein, vanhempi, joka syyttää vain lasta on täysi kusipaskamulkku. Eri asia tietty joidenkin erityislasten vanhemmat, jotka välittävät, mutta lapsi ärsyyntyy silti asioista.

ap

40 v sitten kasvatusnäkemys oli erilainen. Kuri oli kovempi ja fyysinen kuritus oli sallittua. Sinulle on joskus korotettu ääntä tai ohjattu käyttäytymään.

Itse et osaa olla äiti lainkaan. Tämän päivän mittareilla mitattuna olet surkea

Sinun äitisi oli oman aikansa lempeä kasvattaja

Vmp taas. Ei minun äitini ollut tuollainen siksi, että katsoi kalenterista tai naapurin martasta, millainen äiti pitää olla, vaan hän on ihmisenä ilmeisen mätä. Ei ota opiksi, kuvittelee itsestään että on aina ystävällinen ja hyvä ja suuttuu toiselle jos tulee eri mielisyyttä, koska eihän hän voi olla väärässä jne.

ap

Ei mitään oppaita tarvita. Kaikkina aikoina me tiedetään sen hetken arvot ja suositukset. Ei kukaan ole irrallaan yhteiskunnasta.

Sinun äitisi oli lempeämpi kuin silloin olisi pitänyt olla. Esim lasten raivarit laitettiin kovalla kädellä kuriin. Niin se oli silloin.

Nytkin moni haikailee kovempaa kuria lapsille.

Äitisi oli hyvä. Ja on edelleen. Ei ole itsestäänselvää saada noin paljon apua. Ja vielä ilman moitteita.

Ei ole kyse siitä, etteikö äiti osaisi auttaa mekaanisissa asioissa, kuten siivota taloa. Mutta n arvosta sitä, jos hän ei arvosta minua ihmisenä. Jos hän ärsyttää minua, samalla kun huutaa kuin hullu mulle, jos mä ärsyttäisin ketään, niin se on väärin. Hän ratkaisee tilanteen. En minä. Hän pyytää anteeksi ja kertoo, että olikin väärin suuttua siitä, jos minä ärsytin joitakuita, koska sehän onkin näköjään sallittua toimintaa. Tai sitten myöntää, että toimi nyt väärin, jos näkee ärsyttävänsä toista on parasta pyynnöstä lopettaa.

ap

Äitisi vastasi en tiedä ja

"Niin äiti melkein pyörittelee silmiä mulle. Mun mielestä ilkeää mua kohtaan."

Melkein pyöritteli silmiään? Eli ilme muuttui. Äiti hillitsi itsensä.

Mikä tässä on ongelma?

Näin, että oli sitä mieltä, että "älä sinä siinä minua komentele", kuin minä olisin se paha siinä, vaikka en tarkoittanut pahaa, ja tarvitsin itse rauhaa, näin myös, ettei aio kunnioittaa sitä tarvettani. Eli piti minua pahana, ja tarvettani mitättömänä.

ap

Näit eli tulkisit ja ylituökitsit. Tosiasiassa mitään ei tapahtunut paitsi sinun väärä tulkinta.

Mieti hetki mitä äitisi on voinut kokea?

Pitäisikö sinun pyytää anteeksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti, joka ei välitä siitä, että lapsi ärsyyntyy raivokohtaukseen saakka ei halua tälle hyvää. Eli lapsen saadessa raivokohtauksen, koska vanhempi ei osaa toimia oikein, vanhempi, joka syyttää vain lasta on täysi kusipaskamulkku. Eri asia tietty joidenkin erityislasten vanhemmat, jotka välittävät, mutta lapsi ärsyyntyy silti asioista.

ap

40 v sitten kasvatusnäkemys oli erilainen. Kuri oli kovempi ja fyysinen kuritus oli sallittua. Sinulle on joskus korotettu ääntä tai ohjattu käyttäytymään.

Itse et osaa olla äiti lainkaan. Tämän päivän mittareilla mitattuna olet surkea

Sinun äitisi oli oman aikansa lempeä kasvattaja

Vmp taas. Ei minun äitini ollut tuollainen siksi, että katsoi kalenterista tai naapurin martasta, millainen äiti pitää olla, vaan hän on ihmisenä ilmeisen mätä. Ei ota opiksi, kuvittelee itsestään että on aina ystävällinen ja hyvä ja suuttuu toiselle jos tulee eri mielisyyttä, koska eihän hän voi olla väärässä jne.

ap

Ei mitään oppaita tarvita. Kaikkina aikoina me tiedetään sen hetken arvot ja suositukset. Ei kukaan ole irrallaan yhteiskunnasta.

Sinun äitisi oli lempeämpi kuin silloin olisi pitänyt olla. Esim lasten raivarit laitettiin kovalla kädellä kuriin. Niin se oli silloin.

Nytkin moni haikailee kovempaa kuria lapsille.

Äitisi oli hyvä. Ja on edelleen. Ei ole itsestäänselvää saada noin paljon apua. Ja vielä ilman moitteita.

Ei ole kyse siitä, etteikö äiti osaisi auttaa mekaanisissa asioissa, kuten siivota taloa. Mutta n arvosta sitä, jos hän ei arvosta minua ihmisenä. Jos hän ärsyttää minua, samalla kun huutaa kuin hullu mulle, jos mä ärsyttäisin ketään, niin se on väärin. Hän ratkaisee tilanteen. En minä. Hän pyytää anteeksi ja kertoo, että olikin väärin suuttua siitä, jos minä ärsytin joitakuita, koska sehän onkin näköjään sallittua toimintaa. Tai sitten myöntää, että toimi nyt väärin, jos näkee ärsyttävänsä toista on parasta pyynnöstä lopettaa.

ap

Äitisi vastasi en tiedä ja

"Niin äiti melkein pyörittelee silmiä mulle. Mun mielestä ilkeää mua kohtaan."

Melkein pyöritteli silmiään? Eli ilme muuttui. Äiti hillitsi itsensä.

Mikä tässä on ongelma?

Näin, että oli sitä mieltä, että "älä sinä siinä minua komentele", kuin minä olisin se paha siinä, vaikka en tarkoittanut pahaa, ja tarvitsin itse rauhaa, näin myös, ettei aio kunnioittaa sitä tarvettani. Eli piti minua pahana, ja tarvettani mitättömänä.

ap

Näit eli tulkisit ja ylituökitsit. Tosiasiassa mitään ei tapahtunut paitsi sinun väärä tulkinta.

Mieti hetki mitä äitisi on voinut kokea?

Pitäisikö sinun pyytää anteeksi

Miksi sinä puolustelet minun äitiäni? Miksi minun pitää vastata kotonani kysymyksiin minun tavaroitteni paikasta, kun en ole meille pyytänyt siivoamaan? Jos vastaat, että se liittyy hyviin tapoihin, niin minusta hyviin tapoihin ei kuulu velvoite kertoa kellekään, missä meillä mikäkin on.

ap