Lue keskustelun säännöt.
Mitä v..., äitini suuttui tästä
29.07.2017 |
Oli ollut meillä hoitamassa lapsia ja oli ihanasti siivonnut (ihan vapaaehtoisesti) ja minä tulin töistä. Siinä ihan normaalisti jutellaan, kun äiti koko ajan joka väliin kysyy "löysin täältä * -- *, mihin se kuuluu?" Ja sitten, että tässä on paristoja, mihin nää pannaan.
Sanoin, että voisitko olla koko ajan kyselemättä, en jaksa nyt miettiä, mihin mikäkin kuuluu, niin äiti loukkaantui!
Onko vähän turha mimosa???
Kommentit (236)
No olisit laittanut ne tavarat jonnekin! Miten muka terve ihminen voi olla niin väsynyt ettei sen vertaa jaksa? Luulis että itseäsikin häiritsisi jos koti on muuten siivottu mutta jotain epämääräisiä romuja jää jollekin pöydälle pyörimään. Ja kyllä, olit epäkunnioittava ja ilkeä äidillesi. Kommentillasi annoit ymmärtää ettei sillä nyt sen suurempaa väliä ole onko siistiä vai ei ja mitätöit siis äitisi tekemän työn. Äitisi on varmasti myös huolissaan huonosta elämänhallinnastasi ja on pahoillaan kun puheesi viittaavat siihen että parannusta ei ole näkyvissä. Miksi et itse huolehdi huushollistasi? Jos lapset ovat pieniä niin mitä hittoa siellä nurkissa edes pyörii jotain epämääräistä romua kuten paristoja? Jos ovat isompia niin miksi et ole opettanut heitä siivoamaan jälkiään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No olisit laittanut ne tavarat jonnekin! Miten muka terve ihminen voi olla niin väsynyt ettei sen vertaa jaksa? Luulis että itseäsikin häiritsisi jos koti on muuten siivottu mutta jotain epämääräisiä romuja jää jollekin pöydälle pyörimään. Ja kyllä, olit epäkunnioittava ja ilkeä äidillesi. Kommentillasi annoit ymmärtää ettei sillä nyt sen suurempaa väliä ole onko siistiä vai ei ja mitätöit siis äitisi tekemän työn. Äitisi on varmasti myös huolissaan huonosta elämänhallinnastasi ja on pahoillaan kun puheesi viittaavat siihen että parannusta ei ole näkyvissä. Miksi et itse huolehdi huushollistasi? Jos lapset ovat pieniä niin mitä hittoa siellä nurkissa edes pyörii jotain epämääräistä romua kuten paristoja? Jos ovat isompia niin miksi et ole opettanut heitä siivoamaan jälkiään?
Mikä oieus minun äidilläni on vaatia niitä tavaroita paikoilleen? Mikä oikeus?
ap
Ja jos on huolissaan elämänhallinnasta, niin minun ärsyynnyttäminenkö on ratkaisu????
ap
En ole opettanut lapsille siivoamista, koska en itsekään siivoa ja siitä opetuksesta jota sain kotona ei ole ollut mitään hyötyä eikä apua. Osaan siivota toki teknisesti, mutta en saa silti sellaista siivoa, mitä äiti tai sen puoleen minäkään, arvostaisi, aikaan.
ap
Mun lasten ei tarvitse siivota, jos eivät halua. Uskon, että vain haluamalla siivota jaksaa siivota.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti, joka ei välitä siitä, että lapsi ärsyyntyy raivokohtaukseen saakka ei halua tälle hyvää. Eli lapsen saadessa raivokohtauksen, koska vanhempi ei osaa toimia oikein, vanhempi, joka syyttää vain lasta on täysi kusipaskamulkku. Eri asia tietty joidenkin erityislasten vanhemmat, jotka välittävät, mutta lapsi ärsyyntyy silti asioista.
ap
Saitko siis raivokohtauksen äitisi kysymyksistä? Terveellä aikuisella pitäisi olla "vähän" parempi tunteiden- ja käytöksensäätely kyky. Pienet lapset ovat asia erikseen. He eivät näitä asioita vielä osaa ja tarvitsevat aikuisen opetusta ja apua tunteiden käsittelyn oppimiseen mutta jos aikuinen lapsi käyttäytyy noin vanhempaansa (tai ketään muutakaan kohtaan) niin se ei ole kyllä normaalia. Eri asia sitten miten tämä puutteellinen itsesäätely kyky on kehittynyt mutta yhtä kaikki tervettä se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Äiti, joka ei välitä siitä, että lapsi ärsyyntyy raivokohtaukseen saakka ei halua tälle hyvää. Eli lapsen saadessa raivokohtauksen, koska vanhempi ei osaa toimia oikein, vanhempi, joka syyttää vain lasta on täysi kusipaskamulkku. Eri asia tietty joidenkin erityislasten vanhemmat, jotka välittävät, mutta lapsi ärsyyntyy silti asioista.
ap
On sun äidillä olut kestämistä. ADD ja jatkuvat raivarit. Hyvin jaksoi silti.
Sinä et jaksa edes lasten normaalia huomiontarvetta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti, joka ei välitä siitä, että lapsi ärsyyntyy raivokohtaukseen saakka ei halua tälle hyvää. Eli lapsen saadessa raivokohtauksen, koska vanhempi ei osaa toimia oikein, vanhempi, joka syyttää vain lasta on täysi kusipaskamulkku. Eri asia tietty joidenkin erityislasten vanhemmat, jotka välittävät, mutta lapsi ärsyyntyy silti asioista.
apSaitko siis raivokohtauksen äitisi kysymyksistä? Terveellä aikuisella pitäisi olla "vähän" parempi tunteiden- ja käytöksensäätely kyky. Pienet lapset ovat asia erikseen. He eivät näitä asioita vielä osaa ja tarvitsevat aikuisen opetusta ja apua tunteiden käsittelyn oppimiseen mutta jos aikuinen lapsi käyttäytyy noin vanhempaansa (tai ketään muutakaan kohtaan) niin se ei ole kyllä normaalia. Eri asia sitten miten tämä puutteellinen itsesäätely kyky on kehittynyt mutta yhtä kaikki tervettä se ei ole.
En saanut, enkä siitäkään, että hänestä minulla ei ollut oikeutta pyytää häntä lopettamaan. Mutta paha mieli siitä jäi ja sisäistä raivoa siitä, ettei hän piittaa tunteistani.
ap
Vierailija kirjoitti:
Terapia ei tuota auta. Hullu mikä hullu.
Dialektinen käyttäytymisterapia vois kyllä hyvinkin auttaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti, joka ei välitä siitä, että lapsi ärsyyntyy raivokohtaukseen saakka ei halua tälle hyvää. Eli lapsen saadessa raivokohtauksen, koska vanhempi ei osaa toimia oikein, vanhempi, joka syyttää vain lasta on täysi kusipaskamulkku. Eri asia tietty joidenkin erityislasten vanhemmat, jotka välittävät, mutta lapsi ärsyyntyy silti asioista.
apOn sun äidillä olut kestämistä. ADD ja jatkuvat raivarit. Hyvin jaksoi silti.
Sinä et jaksa edes lasten normaalia huomiontarvetta
Ei ole ADD:tä (tutkimusten mukaan) ja raivareita aiheuttaa epäreilu kohtelu ja käytös. Nytkin oli epäreilua kuormittaa väsynyttä ihmistä turhilla kysymyksillä ja olla kunnioittamatta omana, äidistä erillisenä ihmisenä henkilöä, joka pyytää lopettamaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsetkin ärsyttävät minua ihan kybällä. En kestä lapsellisia keskenkasvuisia kääpiöitä pyytämässä ja vaatimassa minusta jotain. Tehköön itse, missä minuakaan on tuettu ja auttettu. Heti kun osaa, niin tehkööt itse, en mä ole mikään palvelija.
Ja sitten samalla ajattelen, että kai tai kyllä lapsia pitäisi auttaa, tukea ja vaikka mitä, mä en vain halua tai melkein pysty olemaan se henkilö.
ap
Tässä esimerkki pahasta narsistisesta äidistä.
Lapsiraukat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole opettanut lapsille siivoamista, koska en itsekään siivoa ja siitä opetuksesta jota sain kotona ei ole ollut mitään hyötyä eikä apua. Osaan siivota toki teknisesti, mutta en saa silti sellaista siivoa, mitä äiti tai sen puoleen minäkään, arvostaisi, aikaan.
ap
Huh! Minkähänlaisessa kaaoksessa lapsesi joutuvat kasvamaan. Kai tiesit että ympäristön järjestys tai epäjärjestys vaikuttaa myös mielen järjestykseen? Ja vaarallisen sotkuinen koti kiinnostaa jo lastensuojeluakin. Hoida nyt hyvä ihminen itsesi kuntoon koska selvästi et sitä kirjoitustesi perusteella nyt henkisesti ole. Lapsesi saavat muuten myös persoonallisuushäiriön "perintönä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia ei tuota auta. Hullu mikä hullu.
Dialektinen käyttäytymisterapia vois kyllä hyvinkin auttaa...
Eikö minunitini tarvitsisi käyttäytymisterapiaa? Mitä tehdään, kun joku kertoo kohta alkavansa ärsyyntyä sinusta? Ja kun asia jota teet on sellainen, että sinulla ei ole mitään absoluuttisia oikeuksia siihen? Miten toimitaan, jos halutaan pysyä väleissä, ja sen toisen henkilön saavan tunteen, että välität hänestä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti, joka ei välitä siitä, että lapsi ärsyyntyy raivokohtaukseen saakka ei halua tälle hyvää. Eli lapsen saadessa raivokohtauksen, koska vanhempi ei osaa toimia oikein, vanhempi, joka syyttää vain lasta on täysi kusipaskamulkku. Eri asia tietty joidenkin erityislasten vanhemmat, jotka välittävät, mutta lapsi ärsyyntyy silti asioista.
apOn sun äidillä olut kestämistä. ADD ja jatkuvat raivarit. Hyvin jaksoi silti.
Sinä et jaksa edes lasten normaalia huomiontarvettaEi ole ADD:tä (tutkimusten mukaan) ja raivareita aiheuttaa epäreilu kohtelu ja käytös. Nytkin oli epäreilua kuormittaa väsynyttä ihmistä turhilla kysymyksillä ja olla kunnioittamatta omana, äidistä erillisenä ihmisenä henkilöä, joka pyytää lopettamaan.
ap
Sinä olet aina ollut outo. On siinä kestämistä.
Äitisi esitti kysymyksen. Tästä raivostuit. Äidiltä vähän ilme muuttui ja siitä sinä paasaat täällä monta päivää.
Äitisi auttoi sinua pyydettäessä. Eikä edes yhtään kritisoinut sinua. Vaikka aihetta olisi ollut. Tiesi varmasti millainen olet ja koitti kaikin keinoin olla ärsyttämättä
Epävakaa persoonallisuus häiriö ainakin ap:lla. Luultavasti ap:n äitikään ei ihan täysillä käy koska persoonallisuushäiriöt kehittyvät nimenomaan lapsuuden ja nuoruuden aikana ympäristön vaikutuksista riippuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole opettanut lapsille siivoamista, koska en itsekään siivoa ja siitä opetuksesta jota sain kotona ei ole ollut mitään hyötyä eikä apua. Osaan siivota toki teknisesti, mutta en saa silti sellaista siivoa, mitä äiti tai sen puoleen minäkään, arvostaisi, aikaan.
apHuh! Minkähänlaisessa kaaoksessa lapsesi joutuvat kasvamaan. Kai tiesit että ympäristön järjestys tai epäjärjestys vaikuttaa myös mielen järjestykseen? Ja vaarallisen sotkuinen koti kiinnostaa jo lastensuojeluakin. Hoida nyt hyvä ihminen itsesi kuntoon koska selvästi et sitä kirjoitustesi perusteella nyt henkisesti ole. Lapsesi saavat muuten myös persoonallisuushäiriön "perintönä".
Mitä merkitystä tuolla keittiöpsykologiapaskalla on? Kukahan meille sitten tulisi siivoamaan, kun mieleni ei ole neljässäkymmenessä vuodessa alkanut siistiä ympäristöään, vaikka lapsuudenkoti oli aina siisti? Siis uskon noihin joo, mutta en suoraviivaisina totuuksina tietenkään. Mies siivoaa, mutta liian vähän, kuten miehet monesti tekevät. Oletko Vilijonkka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia ei tuota auta. Hullu mikä hullu.
Dialektinen käyttäytymisterapia vois kyllä hyvinkin auttaa...
Eikö minunitini tarvitsisi käyttäytymisterapiaa? Mitä tehdään, kun joku kertoo kohta alkavansa ärsyyntyä sinusta? Ja kun asia jota teet on sellainen, että sinulla ei ole mitään absoluuttisia oikeuksia siihen? Miten toimitaan, jos halutaan pysyä väleissä, ja sen toisen henkilön saavan tunteen, että välität hänestä?
ap
Näitä asioita se dkt juuri muun muassa opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole opettanut lapsille siivoamista, koska en itsekään siivoa ja siitä opetuksesta jota sain kotona ei ole ollut mitään hyötyä eikä apua. Osaan siivota toki teknisesti, mutta en saa silti sellaista siivoa, mitä äiti tai sen puoleen minäkään, arvostaisi, aikaan.
apHuh! Minkähänlaisessa kaaoksessa lapsesi joutuvat kasvamaan. Kai tiesit että ympäristön järjestys tai epäjärjestys vaikuttaa myös mielen järjestykseen? Ja vaarallisen sotkuinen koti kiinnostaa jo lastensuojeluakin. Hoida nyt hyvä ihminen itsesi kuntoon koska selvästi et sitä kirjoitustesi perusteella nyt henkisesti ole. Lapsesi saavat muuten myös persoonallisuushäiriön "perintönä".
Mitä merkitystä tuolla keittiöpsykologiapaskalla on? Kukahan meille sitten tulisi siivoamaan, kun mieleni ei ole neljässäkymmenessä vuodessa alkanut siistiä ympäristöään, vaikka lapsuudenkoti oli aina siisti? Siis uskon noihin joo, mutta en suoraviivaisina totuuksina tietenkään. Mies siivoaa, mutta liian vähän, kuten miehet monesti tekevät. Oletko Vilijonkka?
En vaan psykiatrinen sairaanhoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Äiti, joka ei välitä siitä, että lapsi ärsyyntyy raivokohtaukseen saakka ei halua tälle hyvää. Eli lapsen saadessa raivokohtauksen, koska vanhempi ei osaa toimia oikein, vanhempi, joka syyttää vain lasta on täysi kusipaskamulkku. Eri asia tietty joidenkin erityislasten vanhemmat, jotka välittävät, mutta lapsi ärsyyntyy silti asioista.
ap
40 v sitten kasvatusnäkemys oli erilainen. Kuri oli kovempi ja fyysinen kuritus oli sallittua. Sinulle on joskus korotettu ääntä tai ohjattu käyttäytymään.
Itse et osaa olla äiti lainkaan. Tämän päivän mittareilla mitattuna olet surkea
Sinun äitisi oli oman aikansa lempeä kasvattaja
Varmaan tarvitsee muotoillakin minäkuva aikalailla uusiksi, se on totta. Tai löytää kuten sanoin, se minäkuva, joksi se olisi muodostunut ilman kovin dominoivaa kasvattajaa, jolla on ollut näkemyksiä ja mielipiteitä minusta.
Koomisuutta en epäile...
ap