Pidätkö luuserina ihmistä joka ei matkustele?

On kyllä aika ahdaskatseista elämää, jos ei koskaan käy Euroopan ulkopuolella. Ikävä kyllä, monet pienyrittäjistä ovat juuri tällaisia. Ahdasmielisyys näkyy sitten työntekijöiden (heidän tärkeimmän ja usein ainoan voimavaransa) kohtelussa.

Itseäni ällöttää yöpymispaikkojen patjat ja lakanat ja esim. Kanarialla pelkään törmääväni torakoihin. Eipä siis nappaa.

En. Monella ei ole varaa matkusata. Ei ole mullakaan. Hyvä kun on ruokaa.

En ole työtön.

En todellakaan pidä. Päinvastoin, arvostan! Perkeleen matkailu, maisemia ei voi syödä. Jos tykkään tehdä tiettyjä asioita, niin ei siihen tarvita mitään reissua. Maailman ihmeitä on esim. Youtube täynnä jos kiinnostaa katsoa ja yhden matkan + hotellivarauksen ja muiden kulujen hinnalla voi ostaa nettiyhteyttä moneksi vuodeksi. Sukuloimassa käyn silloin tällöin keski-Suomen alueella, se on tarpeeksi avartavaa. 

Joidenkin paljon matkustelevaisten puheita kuunnellessa tulee välillä se tunne, että vaikka ympäri maailmaa on menty ja kaikenlaista koettu, katse ei kuitenkaan ole päässyt nousemaan kovin ylös omasta navasta. Ei koske kuin harvoja! Mutta nämä ovat yleensä niitä kaikkein "äänekkäimmin" matkustaneita.

Itse en juuri jaksa matkustaa. Kotimaata tulee resuttua töiden puolesta oikein riittävästi, ja ulkomaanmatkailusta hävisi tietty viehätys sen jälkeen, kun asuin muutaman vuoden ulkomailla. Parasta lomaa on se, kun saa olla kotikulmilla ja lähteä matkaan vaikkapa hyvän kirjan viemänä.

En. Pidän luuserina ihmistä, joka ajattelee olevansa parempi, koska matkustaa.

"Matkustaa jos voisin. Ikuisesti. Välimerellä. Olut."

Vierailija kirjoitti:

otsikossa kysyttiin että pidänkö luuserina ihmistä jokaei matkustele ja rehellisesti vastasin että kyllä pidän! Ja kas kumma mun kommetti oli poistunut heti hahahaha. Näyttää jonkun muunkin nuppia kiristävän siellä suomessa lymyily. Kirjoitin siis että pidän ja pidän luuserina myös matkustelevia ja suomi on kaunis maa mutta kaupungit on harmaita kyliä ja ihmiset suurimaksi osaksi peserseestä. Ja tuo kommentin poisto vain vahvisti homman. En pidä itseäni mitenkään ylivetaisena, muutin pois suomesta 2014, kertaakaan ei ole kaduttanut tai vituttanut, korkeintaan vituttaa suomeen paluu sitten kun on viisumit ja rahat käytetty. Ja se että on viikon jossain pakeetimatkalla ei todellakaan ole mun käsitys mistään matkestelusta, sinne en lähtisi itsekkään, koskaan! Tykkään reissata niin että matkusta yksin ja muutan jonnekin muualle vähintään puoleksi vuodeksi joka sekin on minulle todella lyhyt aika, yleensä vietän vuosia jossain että pääsen paikalliseen kulttuuriin sisälle. Tärkeintä on siis se mitä siellä reisullaan tekee, ei niinkään se että on jossain reissussa. Ja miks täällä hoetaan että "tunnen monta rikasta joka ei matkusta"? No minä ainakin tunnen monta"köyhää" jotka juurikin matkustelee ja reissaa koska haluaa nähdä jotain muutakin kun pelkän suomen ja voin kertoa että on vähän toista oikesti asua jossain muualla kun katsella jotain kuvia netistä :D

T.taas 8kk pelkkää löhöilya, ei harmita, suosittelen!

Aika harva pystyy elämään noin itsekkäästi. Useimmat eivät edes halua tuollaista elämää, päämäärätöntä löhöilyä. Vauvapalsta maistuu siis sielläkin?!

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ikinä käy missään eikä esitä edes mitään mielenkiintoa muita maita ja paikkoja kohtaan, niin kyllä pidän vähän junttina. Ei tarvitse matkustella paljon, mutta ois suotavaa että on edes joskus nähnyt jotain muuta kuin kotikylänsä ja kiinnostunut aiheesta.

Näinhän oli siis joskus 60-luvulla, kun ei ollut nettiä tai edes televisiota, vaan piti mennä paikan päälle katsomaan. Nykyään on kuitenkin netti olemassa ja esim Wikipedia artikkelin lukemalla oppii huomattavasti enemmän toisesta valtiosta kuin rannalla makaamalla ja suomi-baarissa örveltämällä.

Matkustan työn puolesta paljon. Reissuja kertyy vuodessa noin 8-15, ja keskittyvät pääasiallisesti Intiaan, Etelä-Koreaan, Yhdysvalloissa Texasiin ja Washington DChen, Saksaan ja satunnaisesti muihin maihin ja suoraan sanottuna inhoan matkustelua. Jos voisin valita en enää ikinä astuisi jalallanikaan lentokoneeseen.

Aina saa kuulla sitä "Voih kun on hienoa kun pääsee näkemään noin paljon!" Joo, hiton hienoa. 

Vietän kymmeniä tunteja ahtautuneena halvimman mahdollisen lentoyhtiön halvimmalla penkillä, koska firma ei parempaa maksa. Jos ulkopuolinen taho maksaa penkit yleensä on edes mahdollisuus businessluokkaan. Kohteessa näen maata lentokentän, hotellin, konferenssikeskuksen, ja tuotantotilojen verran, ja kaikki esittelee ylipirteä opas joka vie kaikki opastettavansa samaan kohteeseen. Joka kerta nyökkäilen että juu, onhan tämä South Congress hienoa paikkaa ja Alamo Drafthouse ainutlaatuinen elokuvakokemus, ja kaipaan vaan kotiin. Saatan olla perheen luota pois viikon-kaksi kerrallaan, pahimmillaan olin yli kuukauden poissa kun kiireellisesti kuljin maasta toiseen. Käytännön elämä menee aivan hukkaan matkustellessa. Hammaslääkärin varaaminen vaatii kuukausien suunnitellun jotta sen saa sovitettua reissujen väliin. Lasten syntymäpäivät ovat jääneet väliin useasti, nykyään vielä ovat onneksi niin pieniä etteivät asiaa vielä oikein tajua, muutaman vuoden päästä olen lirissä. 

Kun työni aloitin innolla joka paikassa väkisin etsin aikaa tutustua alueeseen, tein turistijuttuja, tarkkailin kulttuuria jne. mutta nykyään olen todennut että kaikkialla meno on loppujenlopuksi samanlaista. Rahapussi yritetään viedä niin Saksassa kuin Intiassakin. Känniset oksentelee kaduille Washingtonissa ja Etelä-Koreassa. Hyvää ruokaa saa Texasissa ja Tanskassa.

Nykyään mikään ei tunnu niin palkitsevalta kuin Suomi omien jalkojen alla. Kunhan tästä vaihdan työnkuvaani, en usko että tulen kaipaamaan matkustelua ollenkaan, ja suoraan sanottuna en usko että lähden Ruotsia pidemmälle.

Up

En todellakaan pidä luuserina...pikemminkin niitä jotka jollain halvalla matkalla vähänväliä. Paikoissa joissa 'kaikki' on käyneet. Sitten hotellissa vaan ryyppäävät halpaa viinaa ja eivät sieltä poistu. Eivät osaa mitään kertoa edes lähiympäristöstä. 

Onneksi nykyään matkustelu on noloa. Lomamatkailua ulkomaille pitäisi verottaa todella rajusti, että saataisiin moinen saastuttaminen loppumaan.

#nytonpakko

Mä olen kuin kissa. Kiinnyn paikkaan. Jos totean, että tässä on hyvä olla, ei mulla ole mitään tarvetta lähteä sieltä koskaan pois. En ole edes lapsuudenkulmiltani koskaan muuttanut pois, vaikkei tämä todellakaan ole mikään...noh, sanotaan nyt vaikka että tätä pidetään vähän huonona alueena. Mutta mulle tämä on osa historiaani ja viihdyn täällä yhä. Vaikka mulla on varaa muuttaa muualle ja kaikki kaverit niin tekikin. Mua ennemminkin ahdistaa kaikki muutokset.

Ehkäpä juuri siksi minulla on myös lemmikkinä aina ollut kissoja. Ne ymmärtää mua. Kissat ovat paikkoihin kiintyviä. Olen päättänyt asua täällä aina.

Olen kyllä matkustellut paljonkin, kymmenissä maissa, mutta ne tapahtuivat vanhempieni toimesta lapsena ja teininä. Aikuisena ei ole enää kiinnostanut. Ainut paikka missä käyn on vanhempieni mökki. Siellä olen kissojeni kanssa viettänyt kaikki lomani aikuisiällä. Ei mua vaan kiinnosta matkustaa, viihdyn omissa tutuissa kuvioissani.

Minusta siinä ei ole mitään väärää. Kyllä vanhempanikin sitä vähän ihmettelivät koska olen kuitenkin tällaisesta reissaajaperheestä.

Onneksi eivät kuitenkaan syyllistäneet tai haukkuneet mua siitä, totesivat vaan että oon erilainen kuin he ja se siitä.

Itse asiassa ainoa parisuhteenikin päättyi siihen, ettei mies hyväksynyt tätä matkusteluhaluttomuuttani, eikä varsinkaan sitä että haluan loppuelämäni elää juuri tällä alueella. Hänelle oli täysin käsittämätöntä etten vaadi elämältä mitään hienompaa ja parempaa.

Nuorempana reissasin ihan intohimosta. Nykyään koen sellaisen rasittavaksi ja täysin turhaksi, työn puolesta voin matkustaa, kun on pakko. Mulla on vaan kivaa kotona.