On outoa, että kiusattua käsketään unohtamaan menneet

Karma... se on niin oikeudenmukaista, ai että! 

:) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Näissä keskusteluissa tulee juurikin ilmi kiusatun itsekyys kuinka pitää aina olla ymmärtämässä vielä työelämässäkin. Ei voida vaati edes normaaleja työelämään kuuluvia asiota ettei vaan tule pahamieli."

Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä. Helppo on sanoa noin, jos itseä ei ole kiusattu (itsetunto täytyy rakentaa uudelleen).

Väärin. Ei ole kiusaamista, että sinua kohdellaan aivan kuten niitäkin, joita ei ole koskaan kiusattu. Yleensä työpaikalla ketään ei edes kiinnosta, onko jotain joskus aiemmin elämässä kiusattu vai ei. Kiusaaminen on aina vain ja ainoastaan kiusatun ja kiusaajien välinen asia, ei kenenkään muun. Joten älä odota, että muut alkaisivat kohdella sinua eri tavalla kuin muita vain siksi, että sinua on joskus kiusattu. Ymmärrän, että itsetunto on rakennettava uudelleen, mutta se ei ole työkavereidesi asia vaan sinun. 

Siis millä tavalla kiusatut muka odottovat erilaista kohtelua työelämässä? En minä ainakaan ole vaatinut mitään erityskohtelua.

Jos nyt lukisit tämän lyhyen lainausketjun, niin lue ensin, mitä ensimmäinen kirjoittaja kirjoitti. Sen jälkeen toinen kirjoittaja kirjoitti tuon lihavoimani kohdan eli "Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä." Minä kommentoin sitä lausetta kertomalla, että ei ole kiusaamista, jos kohtelee kiusattua työkaveria samalla tavalla kuin sellaista työkaveria, jota ei ole kiusattu. Kiusaaminen ei siis jatku menestyksekkäästi työelämässä. Paitsi jos se kiusattu todellakin odottaa erityiskohtelua työkavereiltaan ja kokee kiusaamisena sen, että häntä kohdellaan kuten kaikkia muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat on niin alinta pohjasakkaa ettei mitään rajaa. Mutta karma is a bitch.

Kuka tätä alapeukuttaa? Kiusaajat? Pelottaako karma?

Ööööö.... Suomessa ei uskota karmaan, eikä juuri uudestisyntymisen noin muutenkaan.

Muistaakseni isossa kirjassa sanotaan, että isien pahat teot kostetaan kuudenteen polveen.

Entäs, jos on vela?

Se on hyvä. Lapset ei kärsi. Vain sinä kärsit. Kukaan ei välitä, käy katsomassa vanhainkodissa kun ystäväsi ovat kuolleet. Sinua ei muisteta. Sinusta ei jää mitään geneettistä jälkeesi. Kaikki keräämäsi omaisuus on turhaa. Ei mitään jatkuvuutta. Kukaan ei käy haudallasi. Ei löydy arkunkantajia..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat on niin alinta pohjasakkaa ettei mitään rajaa. Mutta karma is a bitch.

Kuka tätä alapeukuttaa? Kiusaajat? Pelottaako karma?

Ööööö.... Suomessa ei uskota karmaan, eikä juuri uudestisyntymisen noin muutenkaan.

Muistaakseni isossa kirjassa sanotaan, että isien pahat teot kostetaan kuudenteen polveen.

Entäs, jos on vela?

Se on hyvä. Lapset ei kärsi. Vain sinä kärsit. Kukaan ei välitä, käy katsomassa vanhainkodissa kun ystäväsi ovat kuolleet. Sinua ei muisteta. Sinusta ei jää mitään geneettistä jälkeesi. Kaikki keräämäsi omaisuus on turhaa. Ei mitään jatkuvuutta. Kukaan ei käy haudallasi. Ei löydy arkunkantajia..

Sama kohtalo on kuitenkin myös kiusatulla lapsettomalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Näissä keskusteluissa tulee juurikin ilmi kiusatun itsekyys kuinka pitää aina olla ymmärtämässä vielä työelämässäkin. Ei voida vaati edes normaaleja työelämään kuuluvia asiota ettei vaan tule pahamieli."

Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä. Helppo on sanoa noin, jos itseä ei ole kiusattu (itsetunto täytyy rakentaa uudelleen).

Väärin. Ei ole kiusaamista, että sinua kohdellaan aivan kuten niitäkin, joita ei ole koskaan kiusattu. Yleensä työpaikalla ketään ei edes kiinnosta, onko jotain joskus aiemmin elämässä kiusattu vai ei. Kiusaaminen on aina vain ja ainoastaan kiusatun ja kiusaajien välinen asia, ei kenenkään muun. Joten älä odota, että muut alkaisivat kohdella sinua eri tavalla kuin muita vain siksi, että sinua on joskus kiusattu. Ymmärrän, että itsetunto on rakennettava uudelleen, mutta se ei ole työkavereidesi asia vaan sinun. 

Siis millä tavalla kiusatut muka odottovat erilaista kohtelua työelämässä? En minä ainakaan ole vaatinut mitään erityskohtelua.

Jos nyt lukisit tämän lyhyen lainausketjun, niin lue ensin, mitä ensimmäinen kirjoittaja kirjoitti. Sen jälkeen toinen kirjoittaja kirjoitti tuon lihavoimani kohdan eli "Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä." Minä kommentoin sitä lausetta kertomalla, että ei ole kiusaamista, jos kohtelee kiusattua työkaveria samalla tavalla kuin sellaista työkaveria, jota ei ole kiusattu. Kiusaaminen ei siis jatku menestyksekkäästi työelämässä. Paitsi jos se kiusattu todellakin odottaa erityiskohtelua työkavereiltaan ja kokee kiusaamisena sen, että häntä kohdellaan kuten kaikkia muitakin.

Olen lukenut kyllä joka viestin tästä keskustelusta, enkä edelleenkään ymmärrä mitä erityiskohtelua kiusatut muka joidenkin mielestä odottavat. Haluaisin kuulla ihan konkreettisen esimerkin siitä erityiskohtelusta, kun täällä kerran väitetään, että näin on. Itse ainakin toivon työelämässä, ja muussakin elämässä saavani ihan samaa kohtelua kuon muutkin. Ei kai se ole mitään erityiskohtelun vaatimista?

Ihmiset käsittelevät tapahtumia elämässä eri tavalla ja itse olen sellainen, että pyrin vahvasti unohtamaan kaikki ikävät tapahtumat mielessäni. En puhu niistä edes ääneen, jotta kukaan ei pystyisi muistuttamaan ikävistä ajoista. Uskon että asian "unohtaminen" auttaa joitakin, mutta vain pienellä osalla ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska elämä jatkuu. Surkuttelu ei auta, mennyttä ei voi muuttaa. Eteenpäin on mentävä vaikka menneet ahdistaisi. Kaikilla on omat taakkansa. Joillain se on kiusaaminen ja monella joku muu. 

Ja ei, tuskin kukaan kiusaaja ajattelee että hähää nytpä pilaan tuon elämän.

Tämä on juuri tätä! Miksi kiusaamisen vaikutuksia ei ymmärretä? Silloin kun on nuori, on erityisen haavoittuva ympäristön palautteelle. Silloinhan vasta rakentaa minäkuvaa, itsetuntoa jne. Jos ympäristö viestittää joka taholta, että olet arvoton, miten aikuisena voi vain päättää, että jatkanpa elämää?

Kiusaaminen opettaa, että ei ole minkään arvoinen, kirjaimellisesti. Omat mielipiteet eivät ole arvokkaita, omia rajoja ei kunnioiteta, omaa tahtoa ei kuunnella.

Kun on oppinut, että ei ole mitään niin on vaikea elää. Jaksan yhä joka päivä ihmetellä, jos joku tervehtii minua, hyväksyy työni, kysyy kuulumisiani jne. Erityisesti sitä, jos saan kulkea käytävällä ilman haukkumista, kamppaamisia, halveksuvia katseita, naurunremakkaa.

Niin on, yleensä kenellekään se ei ole pelkkä kiusaaminen vaan kiusaajat päättävät murtaa viimeisen nikaman selkärangasta.

Mitäköhän ne kiusaajat sitten ajattelevat? Että voi kun autan tuota nyt elämässä eteenpäin vai? Yleensä myös oppitunnilla puhutaan kiusaamisesta, näytetään sen vaikutukset yms.

Naurettavaa väittää, että kiusaajat eivät muka ymmärtäisi mitä tekevät. Se on tarkoituksellista, tahallista toimintaa. Se on ihan puhdasta väkivaltaa, henkistä tai fyysistä, vaikka koulukiusaamisena siitä puhutaan. Kiusaajien toiminta on rikollista!

Tuolla on tavaton määrä ammattilaisia, jotka on koulutettu ymmärtämään ja auttamaan. Se ei esim. ole ystävien tai luokkakavereiden tehtävä. Heillä on omat murheet elettävä. Mutta se apu on itse haettava.

Ystävien tehtävä se juuri on. Mitä hemmettiä ihminen tekee ystävillä jotka ei auta kun tarvitsee apua?

Ammattilainen ei voi auttaa kuin määrättyyn asti. Sillä ammattilainen ei välitä potilaasta pätkääkään vaan tekee vain työtään. 

Tottakai, jos ovat ystäviä jo silloin, kun kiusaaminen tapahtui. Kuitenkin jokainen on oikeutettu odottamaan, että ystävä ei tarvitse apua päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Jos taas ovat uusia ystäviä, niin ystävyys ei yleensä kovin kauaa jatku, jos ystävä huomaa olevansa lähinnä vain toisen traumojen kantaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska elämä jatkuu. Surkuttelu ei auta, mennyttä ei voi muuttaa. Eteenpäin on mentävä vaikka menneet ahdistaisi. Kaikilla on omat taakkansa. Joillain se on kiusaaminen ja monella joku muu. 

Ja ei, tuskin kukaan kiusaaja ajattelee että hähää nytpä pilaan tuon elämän.

Tämä on juuri tätä! Miksi kiusaamisen vaikutuksia ei ymmärretä? Silloin kun on nuori, on erityisen haavoittuva ympäristön palautteelle. Silloinhan vasta rakentaa minäkuvaa, itsetuntoa jne. Jos ympäristö viestittää joka taholta, että olet arvoton, miten aikuisena voi vain päättää, että jatkanpa elämää?

Kiusaaminen opettaa, että ei ole minkään arvoinen, kirjaimellisesti. Omat mielipiteet eivät ole arvokkaita, omia rajoja ei kunnioiteta, omaa tahtoa ei kuunnella.

Kun on oppinut, että ei ole mitään niin on vaikea elää. Jaksan yhä joka päivä ihmetellä, jos joku tervehtii minua, hyväksyy työni, kysyy kuulumisiani jne. Erityisesti sitä, jos saan kulkea käytävällä ilman haukkumista, kamppaamisia, halveksuvia katseita, naurunremakkaa.

Niin on, yleensä kenellekään se ei ole pelkkä kiusaaminen vaan kiusaajat päättävät murtaa viimeisen nikaman selkärangasta.

Mitäköhän ne kiusaajat sitten ajattelevat? Että voi kun autan tuota nyt elämässä eteenpäin vai? Yleensä myös oppitunnilla puhutaan kiusaamisesta, näytetään sen vaikutukset yms.

Naurettavaa väittää, että kiusaajat eivät muka ymmärtäisi mitä tekevät. Se on tarkoituksellista, tahallista toimintaa. Se on ihan puhdasta väkivaltaa, henkistä tai fyysistä, vaikka koulukiusaamisena siitä puhutaan. Kiusaajien toiminta on rikollista!

Tuolla on tavaton määrä ammattilaisia, jotka on koulutettu ymmärtämään ja auttamaan. Se ei esim. ole ystävien tai luokkakavereiden tehtävä. Heillä on omat murheet elettävä. Mutta se apu on itse haettava.

Ystävien tehtävä se juuri on. Mitä hemmettiä ihminen tekee ystävillä jotka ei auta kun tarvitsee apua?

Ammattilainen ei voi auttaa kuin määrättyyn asti. Sillä ammattilainen ei välitä potilaasta pätkääkään vaan tekee vain työtään. 

Ongelmia tuleekin siinä jos ystävää aletaan käyttää henkilökohtaisena terapeuttina. Tästä on kokemusta puolin ja toisin. Totta kai ystävän tulee tukea, mutta liika on liikaa. Ei kaikkea voi kipata ystävän niskaan, varsinkin kun heitä ei ole koulutettu kestämään ja ottamaan vastaan aika raskaitakin asioita.

Ja kyllä ammattilainen välittää, ainakin oma terapeuttini. Jos ei välitä niin on kyllä hakeutunut väärälle alalle. Ja ajattelepa asiaa näin päin: Jos ammattilainen ei välittäisi, niin ketään ei edes hoidettaisi.

Ammattilainen juuri EI SAA välittää. Koska silloin eie des voisi tehdä sitä työtä. Kaikissa hoitotyössä ja muissa missä joudutaan kohtaamaan ihmisiä opetetaan sama asia: Asiakkaat eivät ole ystäviäsi ja älä ikinä laita mitään tunteita mukaan työhösi ja unohda työt kun lähdet ovesta ulos.

Kukaan terapeutti ei voisi tehdä työtään jos hän välittäisi. Asiakkaita yhdellä teräpeutilla voi olla kymmeniä samaan aikaan ja kaikilla muillakin niillä on suuria ongelmia. Kukaan ihminen ei kestäisi sitä jos siihen laittaisi tunteet mukaan.

Ystävä on ainoa joka voi auttaa. Sillä erittäin monelle apua tarvitsevalla on juuri se ongelma että niillä ei ole ihmisiä jotka oikeasti heistä välittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia pitää käsitellä ennenkuin sen voi jättää taakseen. Valitettavasti monet ei ymmärrä muuta kuin että pahantekijää puolustetaan. Älä välitä ilkeilijöistä. Olet arvokkaampi kuin kiusaajat, kun et siirrä pahaa oloasi muihin.

Jokainen on saman arvoinen ja kukaa ei voi uhriutumalla nostaa itseään muiden yläpuolelle. Kiusatut on pirun itsekäitä käyttäessään sitä pirun huonona tekosyinä kaikkiin ongelmiinsa.

Teot ratkaisee. Monellakin on ollut vaikeaa, mutta se ei oikeuta kostamaan muille. Olet kai itse kiusaaja, ja haet oikeutusta teoillesi. Kuitenkaan, mikään ei oikeuta kiusaamaan. Jokainen on vastuussa itsestään. Jos joku provosoi ja sinä provosoidut, reaktio on sinun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska elämä jatkuu. Surkuttelu ei auta, mennyttä ei voi muuttaa. Eteenpäin on mentävä vaikka menneet ahdistaisi. Kaikilla on omat taakkansa. Joillain se on kiusaaminen ja monella joku muu. 

Ja ei, tuskin kukaan kiusaaja ajattelee että hähää nytpä pilaan tuon elämän.

Tämä on juuri tätä! Miksi kiusaamisen vaikutuksia ei ymmärretä? Silloin kun on nuori, on erityisen haavoittuva ympäristön palautteelle. Silloinhan vasta rakentaa minäkuvaa, itsetuntoa jne. Jos ympäristö viestittää joka taholta, että olet arvoton, miten aikuisena voi vain päättää, että jatkanpa elämää?

Kiusaaminen opettaa, että ei ole minkään arvoinen, kirjaimellisesti. Omat mielipiteet eivät ole arvokkaita, omia rajoja ei kunnioiteta, omaa tahtoa ei kuunnella.

Kun on oppinut, että ei ole mitään niin on vaikea elää. Jaksan yhä joka päivä ihmetellä, jos joku tervehtii minua, hyväksyy työni, kysyy kuulumisiani jne. Erityisesti sitä, jos saan kulkea käytävällä ilman haukkumista, kamppaamisia, halveksuvia katseita, naurunremakkaa.

Niin on, yleensä kenellekään se ei ole pelkkä kiusaaminen vaan kiusaajat päättävät murtaa viimeisen nikaman selkärangasta.

Mitäköhän ne kiusaajat sitten ajattelevat? Että voi kun autan tuota nyt elämässä eteenpäin vai? Yleensä myös oppitunnilla puhutaan kiusaamisesta, näytetään sen vaikutukset yms.

Naurettavaa väittää, että kiusaajat eivät muka ymmärtäisi mitä tekevät. Se on tarkoituksellista, tahallista toimintaa. Se on ihan puhdasta väkivaltaa, henkistä tai fyysistä, vaikka koulukiusaamisena siitä puhutaan. Kiusaajien toiminta on rikollista!

Tuolla on tavaton määrä ammattilaisia, jotka on koulutettu ymmärtämään ja auttamaan. Se ei esim. ole ystävien tai luokkakavereiden tehtävä. Heillä on omat murheet elettävä. Mutta se apu on itse haettava.

Ystävien tehtävä se juuri on. Mitä hemmettiä ihminen tekee ystävillä jotka ei auta kun tarvitsee apua?

Ammattilainen ei voi auttaa kuin määrättyyn asti. Sillä ammattilainen ei välitä potilaasta pätkääkään vaan tekee vain työtään. 

Tottakai, jos ovat ystäviä jo silloin, kun kiusaaminen tapahtui. Kuitenkin jokainen on oikeutettu odottamaan, että ystävä ei tarvitse apua päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Jos taas ovat uusia ystäviä, niin ystävyys ei yleensä kovin kauaa jatku, jos ystävä huomaa olevansa lähinnä vain toisen traumojen kantaja. 

Ystävä ja kaveri ovat täysin eri asioita.

Ystävä on käytännössä perhettä. 

Mielummin kannattaa olla yksin kun ihmisten kanssa jotka ovat kanssasi vaan kun on hauskaa ja mukavaa. 

Ja ei niitä muitakaan työelämässä tule kohdella huonosti vain siksi, etteivät ehkä erota huonoa kohtelua, koska heitä ei ole kiusattu. Ei se että puhuu pahaa selän takana tai heittää loukkaavia vitsejä ihmisille, jotka eivät niitä kaipaa, ole mitenkään sen kauniimpaa käytöstä aikuisenakaan eikä muidenkaan kuin kiusattujen mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Näissä keskusteluissa tulee juurikin ilmi kiusatun itsekyys kuinka pitää aina olla ymmärtämässä vielä työelämässäkin. Ei voida vaati edes normaaleja työelämään kuuluvia asiota ettei vaan tule pahamieli."

Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä. Helppo on sanoa noin, jos itseä ei ole kiusattu (itsetunto täytyy rakentaa uudelleen).

Väärin. Ei ole kiusaamista, että sinua kohdellaan aivan kuten niitäkin, joita ei ole koskaan kiusattu. Yleensä työpaikalla ketään ei edes kiinnosta, onko jotain joskus aiemmin elämässä kiusattu vai ei. Kiusaaminen on aina vain ja ainoastaan kiusatun ja kiusaajien välinen asia, ei kenenkään muun. Joten älä odota, että muut alkaisivat kohdella sinua eri tavalla kuin muita vain siksi, että sinua on joskus kiusattu. Ymmärrän, että itsetunto on rakennettava uudelleen, mutta se ei ole työkavereidesi asia vaan sinun. 

Siis millä tavalla kiusatut muka odottovat erilaista kohtelua työelämässä? En minä ainakaan ole vaatinut mitään erityskohtelua.

Jos nyt lukisit tämän lyhyen lainausketjun, niin lue ensin, mitä ensimmäinen kirjoittaja kirjoitti. Sen jälkeen toinen kirjoittaja kirjoitti tuon lihavoimani kohdan eli "Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä." Minä kommentoin sitä lausetta kertomalla, että ei ole kiusaamista, jos kohtelee kiusattua työkaveria samalla tavalla kuin sellaista työkaveria, jota ei ole kiusattu. Kiusaaminen ei siis jatku menestyksekkäästi työelämässä. Paitsi jos se kiusattu todellakin odottaa erityiskohtelua työkavereiltaan ja kokee kiusaamisena sen, että häntä kohdellaan kuten kaikkia muitakin.

Olen lukenut kyllä joka viestin tästä keskustelusta, enkä edelleenkään ymmärrä mitä erityiskohtelua kiusatut muka joidenkin mielestä odottavat. Haluaisin kuulla ihan konkreettisen esimerkin siitä erityiskohtelusta, kun täällä kerran väitetään, että näin on. Itse ainakin toivon työelämässä, ja muussakin elämässä saavani ihan samaa kohtelua kuon muutkin. Ei kai se ole mitään erityiskohtelun vaatimista?

Tässäpä pari esimerkkiä:

1. Raija, Kaija ja Maija ovat jo vuosia käyneet kolmistaan lounaalla. He eivät ole koskaan pyytäneet mukaansa Reijaa, Seijaa tai Eijaa. Työpaikalle tulee uusi työntekijä Teija, joka on aiemmin ollut kiusattu. He eivät pyydä mukaansa myöskään Teijaa, mutta Teija kokee työpaikkakiusaamisena sen, ettei häntä pyydetä mukaan lounaalle. 

2. Antti on suorasanainen tiiminvetäjä eikä sanomisiaan kaunistele. Antti katsoo Raijan tekemää hommaa, toteaa sen olevan täyttä paskaa ja käskee Raijaa tekemään homman uudelleen. Raija pyörittelee pari kertaa silmiään,  kohauttaa olkapäitään ja tekee homman uudelleen. Antti sanoo saman Teijan hommasta, mutta Teija loukkaantuu ja  kokee Antin sanomiset työpaikkakiusaamisena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Näissä keskusteluissa tulee juurikin ilmi kiusatun itsekyys kuinka pitää aina olla ymmärtämässä vielä työelämässäkin. Ei voida vaati edes normaaleja työelämään kuuluvia asiota ettei vaan tule pahamieli."

Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä. Helppo on sanoa noin, jos itseä ei ole kiusattu (itsetunto täytyy rakentaa uudelleen).

Väärin. Ei ole kiusaamista, että sinua kohdellaan aivan kuten niitäkin, joita ei ole koskaan kiusattu. Yleensä työpaikalla ketään ei edes kiinnosta, onko jotain joskus aiemmin elämässä kiusattu vai ei. Kiusaaminen on aina vain ja ainoastaan kiusatun ja kiusaajien välinen asia, ei kenenkään muun. Joten älä odota, että muut alkaisivat kohdella sinua eri tavalla kuin muita vain siksi, että sinua on joskus kiusattu. Ymmärrän, että itsetunto on rakennettava uudelleen, mutta se ei ole työkavereidesi asia vaan sinun. 

Siis millä tavalla kiusatut muka odottovat erilaista kohtelua työelämässä? En minä ainakaan ole vaatinut mitään erityskohtelua.

Jos nyt lukisit tämän lyhyen lainausketjun, niin lue ensin, mitä ensimmäinen kirjoittaja kirjoitti. Sen jälkeen toinen kirjoittaja kirjoitti tuon lihavoimani kohdan eli "Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä." Minä kommentoin sitä lausetta kertomalla, että ei ole kiusaamista, jos kohtelee kiusattua työkaveria samalla tavalla kuin sellaista työkaveria, jota ei ole kiusattu. Kiusaaminen ei siis jatku menestyksekkäästi työelämässä. Paitsi jos se kiusattu todellakin odottaa erityiskohtelua työkavereiltaan ja kokee kiusaamisena sen, että häntä kohdellaan kuten kaikkia muitakin.

Olen lukenut kyllä joka viestin tästä keskustelusta, enkä edelleenkään ymmärrä mitä erityiskohtelua kiusatut muka joidenkin mielestä odottavat. Haluaisin kuulla ihan konkreettisen esimerkin siitä erityiskohtelusta, kun täällä kerran väitetään, että näin on. Itse ainakin toivon työelämässä, ja muussakin elämässä saavani ihan samaa kohtelua kuon muutkin. Ei kai se ole mitään erityiskohtelun vaatimista?

Meillä on esim. kiertävät lomat ja ylityöt. Tämä eräs kiusattu kanteli kiusaamisesta yhden yli esimiehen kuinka häntä ei kysytty koskaan ylitöihin tai saanut lomaa juuri heinäkuussa ja sitten voikin jäädä sairauslomalle...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Näissä keskusteluissa tulee juurikin ilmi kiusatun itsekyys kuinka pitää aina olla ymmärtämässä vielä työelämässäkin. Ei voida vaati edes normaaleja työelämään kuuluvia asiota ettei vaan tule pahamieli."

Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä. Helppo on sanoa noin, jos itseä ei ole kiusattu (itsetunto täytyy rakentaa uudelleen).

Väärin. Ei ole kiusaamista, että sinua kohdellaan aivan kuten niitäkin, joita ei ole koskaan kiusattu. Yleensä työpaikalla ketään ei edes kiinnosta, onko jotain joskus aiemmin elämässä kiusattu vai ei. Kiusaaminen on aina vain ja ainoastaan kiusatun ja kiusaajien välinen asia, ei kenenkään muun. Joten älä odota, että muut alkaisivat kohdella sinua eri tavalla kuin muita vain siksi, että sinua on joskus kiusattu. Ymmärrän, että itsetunto on rakennettava uudelleen, mutta se ei ole työkavereidesi asia vaan sinun. 

Siis millä tavalla kiusatut muka odottovat erilaista kohtelua työelämässä? En minä ainakaan ole vaatinut mitään erityskohtelua.

Jos nyt lukisit tämän lyhyen lainausketjun, niin lue ensin, mitä ensimmäinen kirjoittaja kirjoitti. Sen jälkeen toinen kirjoittaja kirjoitti tuon lihavoimani kohdan eli "Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä." Minä kommentoin sitä lausetta kertomalla, että ei ole kiusaamista, jos kohtelee kiusattua työkaveria samalla tavalla kuin sellaista työkaveria, jota ei ole kiusattu. Kiusaaminen ei siis jatku menestyksekkäästi työelämässä. Paitsi jos se kiusattu todellakin odottaa erityiskohtelua työkavereiltaan ja kokee kiusaamisena sen, että häntä kohdellaan kuten kaikkia muitakin.

Olen lukenut kyllä joka viestin tästä keskustelusta, enkä edelleenkään ymmärrä mitä erityiskohtelua kiusatut muka joidenkin mielestä odottavat. Haluaisin kuulla ihan konkreettisen esimerkin siitä erityiskohtelusta, kun täällä kerran väitetään, että näin on. Itse ainakin toivon työelämässä, ja muussakin elämässä saavani ihan samaa kohtelua kuon muutkin. Ei kai se ole mitään erityiskohtelun vaatimista?

Tässäpä pari esimerkkiä:

1. Raija, Kaija ja Maija ovat jo vuosia käyneet kolmistaan lounaalla. He eivät ole koskaan pyytäneet mukaansa Reijaa, Seijaa tai Eijaa. Työpaikalle tulee uusi työntekijä Teija, joka on aiemmin ollut kiusattu. He eivät pyydä mukaansa myöskään Teijaa, mutta Teija kokee työpaikkakiusaamisena sen, ettei häntä pyydetä mukaan lounaalle. 

2. Antti on suorasanainen tiiminvetäjä eikä sanomisiaan kaunistele. Antti katsoo Raijan tekemää hommaa, toteaa sen olevan täyttä paskaa ja käskee Raijaa tekemään homman uudelleen. Raija pyörittelee pari kertaa silmiään,  kohauttaa olkapäitään ja tekee homman uudelleen. Antti sanoo saman Teijan hommasta, mutta Teija loukkaantuu ja  kokee Antin sanomiset työpaikkakiusaamisena. 

Ihan omasta päästäsi heität tuollaisia ja väität että näim kiusatut käyttäytyvät. Just joo.

Aina voi hakea apua psykoterapiasta. Juuri muuta tuskin voi? (Jätin lukematta nuo 4 s, ehkä siellä oli parempia ohjeita)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Näissä keskusteluissa tulee juurikin ilmi kiusatun itsekyys kuinka pitää aina olla ymmärtämässä vielä työelämässäkin. Ei voida vaati edes normaaleja työelämään kuuluvia asiota ettei vaan tule pahamieli."

Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä. Helppo on sanoa noin, jos itseä ei ole kiusattu (itsetunto täytyy rakentaa uudelleen).

Väärin. Ei ole kiusaamista, että sinua kohdellaan aivan kuten niitäkin, joita ei ole koskaan kiusattu. Yleensä työpaikalla ketään ei edes kiinnosta, onko jotain joskus aiemmin elämässä kiusattu vai ei. Kiusaaminen on aina vain ja ainoastaan kiusatun ja kiusaajien välinen asia, ei kenenkään muun. Joten älä odota, että muut alkaisivat kohdella sinua eri tavalla kuin muita vain siksi, että sinua on joskus kiusattu. Ymmärrän, että itsetunto on rakennettava uudelleen, mutta se ei ole työkavereidesi asia vaan sinun. 

Siis millä tavalla kiusatut muka odottovat erilaista kohtelua työelämässä? En minä ainakaan ole vaatinut mitään erityskohtelua.

Jos nyt lukisit tämän lyhyen lainausketjun, niin lue ensin, mitä ensimmäinen kirjoittaja kirjoitti. Sen jälkeen toinen kirjoittaja kirjoitti tuon lihavoimani kohdan eli "Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä." Minä kommentoin sitä lausetta kertomalla, että ei ole kiusaamista, jos kohtelee kiusattua työkaveria samalla tavalla kuin sellaista työkaveria, jota ei ole kiusattu. Kiusaaminen ei siis jatku menestyksekkäästi työelämässä. Paitsi jos se kiusattu todellakin odottaa erityiskohtelua työkavereiltaan ja kokee kiusaamisena sen, että häntä kohdellaan kuten kaikkia muitakin.

Olen lukenut kyllä joka viestin tästä keskustelusta, enkä edelleenkään ymmärrä mitä erityiskohtelua kiusatut muka joidenkin mielestä odottavat. Haluaisin kuulla ihan konkreettisen esimerkin siitä erityiskohtelusta, kun täällä kerran väitetään, että näin on. Itse ainakin toivon työelämässä, ja muussakin elämässä saavani ihan samaa kohtelua kuon muutkin. Ei kai se ole mitään erityiskohtelun vaatimista?

Meillä on esim. kiertävät lomat ja ylityöt. Tämä eräs kiusattu kanteli kiusaamisesta yhden yli esimiehen kuinka häntä ei kysytty koskaan ylitöihin tai saanut lomaa juuri heinäkuussa ja sitten voikin jäädä sairauslomalle...

Mistä päättelit, että aikaisempi kiusaaminen vaikutti tämän henkilön kanteluihin? Minusta tyyppi vaikuttaa lähinnä vaan idiootilta jos valittaa kiertävistä lomista.

Se on suunnilleen sama kuin käskisi kaatunutta maitoa takaisin tonkkaan.

Toivottavaa: kyllä.

Mahdollista: ei.

Kun kiusaaminen on päällä, sitä ei sovi sivuuttaa. Menneissä lilluminen ei kuitenkaan auta ketään. Jos kiusaamisesta on 20 vuotta ja ihminen yhä vain siitä uhriutuu, siitä ei ole enää kiusaaja vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska elämä jatkuu. Surkuttelu ei auta, mennyttä ei voi muuttaa. Eteenpäin on mentävä vaikka menneet ahdistaisi. Kaikilla on omat taakkansa. Joillain se on kiusaaminen ja monella joku muu. 

Ja ei, tuskin kukaan kiusaaja ajattelee että hähää nytpä pilaan tuon elämän.

Tämä on juuri tätä! Miksi kiusaamisen vaikutuksia ei ymmärretä? Silloin kun on nuori, on erityisen haavoittuva ympäristön palautteelle. Silloinhan vasta rakentaa minäkuvaa, itsetuntoa jne. Jos ympäristö viestittää joka taholta, että olet arvoton, miten aikuisena voi vain päättää, että jatkanpa elämää?

Kiusaaminen opettaa, että ei ole minkään arvoinen, kirjaimellisesti. Omat mielipiteet eivät ole arvokkaita, omia rajoja ei kunnioiteta, omaa tahtoa ei kuunnella.

Kun on oppinut, että ei ole mitään niin on vaikea elää. Jaksan yhä joka päivä ihmetellä, jos joku tervehtii minua, hyväksyy työni, kysyy kuulumisiani jne. Erityisesti sitä, jos saan kulkea käytävällä ilman haukkumista, kamppaamisia, halveksuvia katseita, naurunremakkaa.

Niin on, yleensä kenellekään se ei ole pelkkä kiusaaminen vaan kiusaajat päättävät murtaa viimeisen nikaman selkärangasta.

Mitäköhän ne kiusaajat sitten ajattelevat? Että voi kun autan tuota nyt elämässä eteenpäin vai? Yleensä myös oppitunnilla puhutaan kiusaamisesta, näytetään sen vaikutukset yms.

Naurettavaa väittää, että kiusaajat eivät muka ymmärtäisi mitä tekevät. Se on tarkoituksellista, tahallista toimintaa. Se on ihan puhdasta väkivaltaa, henkistä tai fyysistä, vaikka koulukiusaamisena siitä puhutaan. Kiusaajien toiminta on rikollista!

Tuolla on tavaton määrä ammattilaisia, jotka on koulutettu ymmärtämään ja auttamaan. Se ei esim. ole ystävien tai luokkakavereiden tehtävä. Heillä on omat murheet elettävä. Mutta se apu on itse haettava.

Ystävien tehtävä se juuri on. Mitä hemmettiä ihminen tekee ystävillä jotka ei auta kun tarvitsee apua?

Ammattilainen ei voi auttaa kuin määrättyyn asti. Sillä ammattilainen ei välitä potilaasta pätkääkään vaan tekee vain työtään. 

Tottakai, jos ovat ystäviä jo silloin, kun kiusaaminen tapahtui. Kuitenkin jokainen on oikeutettu odottamaan, että ystävä ei tarvitse apua päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Jos taas ovat uusia ystäviä, niin ystävyys ei yleensä kovin kauaa jatku, jos ystävä huomaa olevansa lähinnä vain toisen traumojen kantaja. 

Ystävä ja kaveri ovat täysin eri asioita.

Ystävä on käytännössä perhettä. 

Mielummin kannattaa olla yksin kun ihmisten kanssa jotka ovat kanssasi vaan kun on hauskaa ja mukavaa. 

Olet kyllä oikeassa. Mutta kaveruus ei koskaan kehity ystävyydeksi, jos kuormitat toistuvasti kaveriasi jollain asialla menneisyydestäsi. Ihmiset menettävät puolisoitaan, lapsiaan, liikuntakykynsä jne, mutta hekin surutyön tehtyään ja traumansa läpikäytyään jatkavat elämäänsä. Menetys ei koskaan unohdu, mutta sen vaikutus elämään vähenee päivä päivältä. 

Vierailija kirjoitti:

Kun kiusaaminen on päällä, sitä ei sovi sivuuttaa. Menneissä lilluminen ei kuitenkaan auta ketään. Jos kiusaamisesta on 20 vuotta ja ihminen yhä vain siitä uhriutuu, siitä ei ole enää kiusaaja vastuussa.

Etkö käsitä, että kiusaaminen muuttaa ihmistä? Se on peruuttamaton muutos, et voi palata paikkaan jota ei ole enää olemassa.