Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
On outoa, että kiusattua käsketään unohtamaan menneet
26.07.2017 |
ja jatkamaan elämää. Ihan kuin koulukiusaamisella ei olisi mitään seurauksia. Totta kai sellaisen ihmisen, joka joutuu kiusatuksi on vaikeampaa selvitä esimerkiksi opiskeluista kuin sellaisen ihmisen, joka ei joudu kiusatuksi. Tai siis jos se ei vaikuttaisi mitenkään kiusatun elämään mitä väliä sillä olisi? Miksi kiusaajat edes vaivautuisivat kiusaamaan, jos he eivät tiedostaisi, että näin heillä on mahdollisuus pilata jonkun elämä?
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajat on niin alinta pohjasakkaa ettei mitään rajaa. Mutta karma is a bitch.
"Karma is a bitch."
Ei välttämättä. Minua kiusattiin jonkin verran koulussa ja ainakin ne kiusaajani, joista nykyään jotain tiedän, viettävät ihan normaalia perheellisen ihmisen elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kiusaaminen on päällä, sitä ei sovi sivuuttaa. Menneissä lilluminen ei kuitenkaan auta ketään. Jos kiusaamisesta on 20 vuotta ja ihminen yhä vain siitä uhriutuu, siitä ei ole enää kiusaaja vastuussa.
Etkö käsitä, että kiusaaminen muuttaa ihmistä? Se on peruuttamaton muutos, et voi palata paikkaan jota ei ole enää olemassa.
Jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu elämänsä aikana. Kun aikuistuu, oppii käsittelemään myös ikäviä asioita. Jos kiusattu haluaa aina vain uhriutua eikä päästää irti paskasta menneisyydestään, siitä vaan mutta älköön häiritkö sillä muita. Omasta elämästään on jokainen itse vastuussa. Kukaan ei jaksa antaa vuosikymmeniä lohtua ja sääliä ihmistä kohtaan, joka jatkuvasti velloo menneisyydessä.
Niin, mutta jos kiusaajat eivät koskaan joudu vastuuseen, miten oikeudenmukaisuus toteutuu? Teothan ovat usein rikollisia ja jos ne tapahtuisivat aikuiselle niin asia vietäisiin oikeuteen, mutta kukaan ei ole puolustamassa lasta. Ja miten ihminen voi vaan päättää, että päästän irti esimerkiksi, jos itsetunto on huono eikä ole koskaan hyvä kiusaamisen takia ollutkaan, miten saa hyvän itsetunnon päättämällä vain päästää irti?
Terapia auttaa. Newsflash, maailma ei ole oikeudenmukainen eikä koskaan tule sitä olemaankaan.
Silloinhan kiusaajat voittaisivat. Tietäisivät, että ovat onnistuneet pilaamaan jonkun elämän. Miksi tuhlaisin kiusaajien takia rahaa kalliisiin terapiakuluihin? Yleensä vika ei myöskään ole kiusatussa vaan siinä kiusaajassa, joten ei se auta, vaikka miten yrittäisi etsiä vikaa sieltä omasta päästä vaan kiusaajien pitäisi lopettaa kiusaaminen.
Ne voitti jo ja sinä hävisit. Vatvo asiaa loppuelämäsi ja masennu asiassa entistä enemmän tai ota omaa vastuuta ja lähde parantaman elämääsi. Ihan evvk sinänsä mulle tuhoatko itseäsi tähän tai et, mutta saattaisit itse haluta näyttää niille kiusaajille ettet ole itsetuhoinen luuseri josta ei ole mihinkään muuhun kuin elinikäiseen (lienee lyhyt) katkeruuteen....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kiusaaminen on päällä, sitä ei sovi sivuuttaa. Menneissä lilluminen ei kuitenkaan auta ketään. Jos kiusaamisesta on 20 vuotta ja ihminen yhä vain siitä uhriutuu, siitä ei ole enää kiusaaja vastuussa.
Etkö käsitä, että kiusaaminen muuttaa ihmistä? Se on peruuttamaton muutos, et voi palata paikkaan jota ei ole enää olemassa.
Jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu elämänsä aikana. Kun aikuistuu, oppii käsittelemään myös ikäviä asioita. Jos kiusattu haluaa aina vain uhriutua eikä päästää irti paskasta menneisyydestään, siitä vaan mutta älköön häiritkö sillä muita. Omasta elämästään on jokainen itse vastuussa. Kukaan ei jaksa antaa vuosikymmeniä lohtua ja sääliä ihmistä kohtaan, joka jatkuvasti velloo menneisyydessä.
Niin, mutta jos kiusaajat eivät koskaan joudu vastuuseen, miten oikeudenmukaisuus toteutuu? Teothan ovat usein rikollisia ja jos ne tapahtuisivat aikuiselle niin asia vietäisiin oikeuteen, mutta kukaan ei ole puolustamassa lasta. Ja miten ihminen voi vaan päättää, että päästän irti esimerkiksi, jos itsetunto on huono eikä ole koskaan hyvä kiusaamisen takia ollutkaan, miten saa hyvän itsetunnon päättämällä vain päästää irti?
Terapia auttaa. Newsflash, maailma ei ole oikeudenmukainen eikä koskaan tule sitä olemaankaan.
Silloinhan kiusaajat voittaisivat. Tietäisivät, että ovat onnistuneet pilaamaan jonkun elämän. Miksi tuhlaisin kiusaajien takia rahaa kalliisiin terapiakuluihin? Yleensä vika ei myöskään ole kiusatussa vaan siinä kiusaajassa, joten ei se auta, vaikka miten yrittäisi etsiä vikaa sieltä omasta päästä vaan kiusaajien pitäisi lopettaa kiusaaminen.
Ne voitti jo ja sinä hävisit. Vatvo asiaa loppuelämäsi ja masennu asiassa entistä enemmän tai ota omaa vastuuta ja lähde parantaman elämääsi. Ihan evvk sinänsä mulle tuhoatko itseäsi tähän tai et, mutta saattaisit itse haluta näyttää niille kiusaajille ettet ole itsetuhoinen luuseri josta ei ole mihinkään muuhun kuin elinikäiseen (lienee lyhyt) katkeruuteen....
No eivätkä voittaneet. Olen korkeammin kouluttautunut kuin suurin osa heistä jo tässä vaiheessa. Mistä päättelit, että olisin itsetuhoinen luuseri? Elämässäni olen saanut enemmän aikaani kuin kiusaajini yhteensä, joten en koe olevani häviöllä.
Minua ovat kiusanneet isäni ja veljeni. Ja äitini ja siskoni kommentti on juuri tuo että pitäisi unohtaa menneet.
Perhekiusaajat ovat vielä pahoja siksikin koska heidän kanssaan oletetaan olevan tekemisissä aina vain ja sitten kiusattua syyllistetään jos katkaisee välit.
Vierailija kirjoitti:
Minua ovat kiusanneet isäni ja veljeni. Ja äitini ja siskoni kommentti on juuri tuo että pitäisi unohtaa menneet.
Perhekiusaajat ovat vielä pahoja siksikin koska heidän kanssaan oletetaan olevan tekemisissä aina vain ja sitten kiusattua syyllistetään jos katkaisee välit.
Tuo on kotikiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulukiusaaminen on vuosikausia jatkettua tarkoitushakuista kidutusta, väkivaltaista minuuden murhaamista. Törkeä rikos ihmisyyttä vastaan. Miksi laki ei puutu siihen? Elinkautinen olisi ainoa sopiva rangaistus, jonka Suomen laki sallii.
Sellaisissa aikuisissa on monesti jotain vialla, jotka eivät reagoi asianmukaisesti, kun epäkohdista valitetaan. Kiusaajia aikuisina, jotka kokevat, että heitä syyllistetään aina kun kiusaaminen otetaan esiin eikä sitä pidetä normaalina "laumaeläimen" käytöksenä, mikä tulkinta heille kyllä sopisi? Jos kiusaamiseen ei puututa, ei päästä vaikuttamaan myönteisesti myöskään kiusaajalapsen kehitykseen, ja tuloskin on sitten nähtävissä masentavasti kaikkialla. Ihmisille tulee jo valmiiksi sellainen kuva, että ei kannata valittaa tuosta ja tuosta, kun heti lyödään jarruja pohjaan ja tehdään naurunalaiseksi. Se on toki tarkoituskin, jotta mellastus saa jatkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta karma is a bitch.
Ei se aina niin mee. Tiedän monia kiusaajia (mm. itseäni kiusanneet), jotka ovat hyvin menestyneitä ja heillä on kaikki hyvin, toisin kuin sillä kiusatulla..
Niinpä. Ainakaan tässä maailmassa paha ei saa palkkaansa vai tarkoitetaanko sillä että pahat nimenomaan saa hyvin palkkaa ja onnea jne?
Tietämäni kiusaajat ovat nyt aikuisena sairaanhoitajia, alakoulun opettajia, erityisopettajia, sosiaalityöntekijöitä, nuorisotyöntekijöitä jne.
Maailmassa tapahtuu paljon pahaa, läheisiä kuolee ym, silloin on valittavana kaksi tietä, pitää valita yrittääkö päästä yli siitä vai katkeroituuko loppuelämäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa tapahtuu paljon pahaa, läheisiä kuolee ym, silloin on valittavana kaksi tietä, pitää valita yrittääkö päästä yli siitä vai katkeroituuko loppuelämäkseen.
Omasta mielestä todella huono vertaus. Minulla on läheisiä kuollut ja olen joutunut kiusatuksi. Läheisen ihmisen menetys... siihen ei vain ole syytä, se on osa elämää. Siksi se on niin surullista, kun ei sille juuri voi tehdä mitään. Se ei mielestäni kuitenkaan ole varsinaista pahuutta. Kiusaaminen on. Kiusaaminen on tietoista toimintaa, jolla tarkoituksellisesti tuotetaan pahaa. Sitä edes tarvitsisi olla! Ei se ole luonnollinen osa elämää, kuten kuolema tai vastoinkäymiset.
Vierailija kirjoitti:
Asia pitää käsitellä ennenkuin sen voi jättää taakseen. Valitettavasti monet ei ymmärrä muuta kuin että pahantekijää puolustetaan. Älä välitä ilkeilijöistä. Olet arvokkaampi kuin kiusaajat, kun et siirrä pahaa oloasi muihin.
En ole lukenut koko ketjua, mutta vituttaa, kun palstalla ohitetaan tilanne, jossa lasta olisi kiusattu kotona täysin mahdottomana tilanteena. Sellainen lapsi kyllä kostaa kotona samaansa muille ja hänet sitten tuomitaan. Tekisi mieli viedä saunan taa kaikki tuomitsijat, se olisi oikein heille tuskasta, jolla pahesivat elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska asiassa velvollinen ei kiinnosta ketään ulkopuolista ja siinä ei tee hallaa kuin itselleen.
Ei poista kuitenkaan sitä tosiasiaa, että kiusaamisella on seurauksensa.
Ja niistä ei voi ottaa vastuuta kuin jokainen itse.
Oletko sinäkin sellainen ihminen, joka tuomitsee kiusatut? Ja joka ei kestä erilaisia ihmisiä? Joka ei näe kiusatun tuskaa ja sitä, miksi hän toimii epäedullisesti itselleen? Uhriudut sen kuuntelemisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia pitää käsitellä ennenkuin sen voi jättää taakseen. Valitettavasti monet ei ymmärrä muuta kuin että pahantekijää puolustetaan. Älä välitä ilkeilijöistä. Olet arvokkaampi kuin kiusaajat, kun et siirrä pahaa oloasi muihin.
Jokainen on saman arvoinen ja kukaa ei voi uhriutumalla nostaa itseään muiden yläpuolelle. Kiusatut on pirun itsekäitä käyttäessään sitä pirun huonona tekosyinä kaikkiin ongelmiinsa.
Aika säälittävää tulla huutamaan samanarvoista jokaisen kanssa sellaisille, joita arvokkaamman elämän on saanut itse elää, jos ei ole tullut kiusatuksi. Kuule kukahan se tässä itsekäs on, katsoisit vain peiliin, olitko samanarvoinen sen kiusatun kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska elämä jatkuu. Surkuttelu ei auta, mennyttä ei voi muuttaa. Eteenpäin on mentävä vaikka menneet ahdistaisi. Kaikilla on omat taakkansa. Joillain se on kiusaaminen ja monella joku muu.
Ja ei, tuskin kukaan kiusaaja ajattelee että hähää nytpä pilaan tuon elämän.
Tämä on juuri tätä! Miksi kiusaamisen vaikutuksia ei ymmärretä? Silloin kun on nuori, on erityisen haavoittuva ympäristön palautteelle. Silloinhan vasta rakentaa minäkuvaa, itsetuntoa jne. Jos ympäristö viestittää joka taholta, että olet arvoton, miten aikuisena voi vain päättää, että jatkanpa elämää?
Kiusaaminen opettaa, että ei ole minkään arvoinen, kirjaimellisesti. Omat mielipiteet eivät ole arvokkaita, omia rajoja ei kunnioiteta, omaa tahtoa ei kuunnella.
Kun on oppinut, että ei ole mitään niin on vaikea elää. Jaksan yhä joka päivä ihmetellä, jos joku tervehtii minua, hyväksyy työni, kysyy kuulumisiani jne. Erityisesti sitä, jos saan kulkea käytävällä ilman haukkumista, kamppaamisia, halveksuvia katseita, naurunremakkaa.
Niin on, yleensä kenellekään se ei ole pelkkä kiusaaminen vaan kiusaajat päättävät murtaa viimeisen nikaman selkärangasta.
Mitäköhän ne kiusaajat sitten ajattelevat? Että voi kun autan tuota nyt elämässä eteenpäin vai? Yleensä myös oppitunnilla puhutaan kiusaamisesta, näytetään sen vaikutukset yms.
Naurettavaa väittää, että kiusaajat eivät muka ymmärtäisi mitä tekevät. Se on tarkoituksellista, tahallista toimintaa. Se on ihan puhdasta väkivaltaa, henkistä tai fyysistä, vaikka koulukiusaamisena siitä puhutaan. Kiusaajien toiminta on rikollista!
Tuolla on tavaton määrä ammattilaisia, jotka on koulutettu ymmärtämään ja auttamaan. Se ei esim. ole ystävien tai luokkakavereiden tehtävä. Heillä on omat murheet elettävä. Mutta se apu on itse haettava.
Eli uhriutujahan se siellä kirjoittaa, joku, joka ei osaa sanoa, milloin jaksaa auttaa, milloin ei, ei ollut vaikea arvata.
Lisäksi newsflash: terapiaan meneminen ja sen motivoituneena läpikäyminen ei aina auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska elämä jatkuu. Surkuttelu ei auta, mennyttä ei voi muuttaa. Eteenpäin on mentävä vaikka menneet ahdistaisi. Kaikilla on omat taakkansa. Joillain se on kiusaaminen ja monella joku muu.
Ja ei, tuskin kukaan kiusaaja ajattelee että hähää nytpä pilaan tuon elämän.
Tämä on juuri tätä! Miksi kiusaamisen vaikutuksia ei ymmärretä? Silloin kun on nuori, on erityisen haavoittuva ympäristön palautteelle. Silloinhan vasta rakentaa minäkuvaa, itsetuntoa jne. Jos ympäristö viestittää joka taholta, että olet arvoton, miten aikuisena voi vain päättää, että jatkanpa elämää?
Kiusaaminen opettaa, että ei ole minkään arvoinen, kirjaimellisesti. Omat mielipiteet eivät ole arvokkaita, omia rajoja ei kunnioiteta, omaa tahtoa ei kuunnella.
Kun on oppinut, että ei ole mitään niin on vaikea elää. Jaksan yhä joka päivä ihmetellä, jos joku tervehtii minua, hyväksyy työni, kysyy kuulumisiani jne. Erityisesti sitä, jos saan kulkea käytävällä ilman haukkumista, kamppaamisia, halveksuvia katseita, naurunremakkaa.
Niin on, yleensä kenellekään se ei ole pelkkä kiusaaminen vaan kiusaajat päättävät murtaa viimeisen nikaman selkärangasta.
Mitäköhän ne kiusaajat sitten ajattelevat? Että voi kun autan tuota nyt elämässä eteenpäin vai? Yleensä myös oppitunnilla puhutaan kiusaamisesta, näytetään sen vaikutukset yms.
Naurettavaa väittää, että kiusaajat eivät muka ymmärtäisi mitä tekevät. Se on tarkoituksellista, tahallista toimintaa. Se on ihan puhdasta väkivaltaa, henkistä tai fyysistä, vaikka koulukiusaamisena siitä puhutaan. Kiusaajien toiminta on rikollista!
Tuolla on tavaton määrä ammattilaisia, jotka on koulutettu ymmärtämään ja auttamaan. Se ei esim. ole ystävien tai luokkakavereiden tehtävä. Heillä on omat murheet elettävä. Mutta se apu on itse haettava.
En ymmärtänyt kommenttia. Ei, luokkakavereideni tehtävä ei ole auttaa minua tai edes ymmärtää... Se ei tarkoita, että heillä silti olisi oikeus väkivaltaan. Eihän koko apua tarvitsisi ilman sitä. Ja millä yhtäkkiä pitäisi vakuuttaa itsensä siitä, että on oikeutettu apuun? Ja mistä pitäisi taikoa rahat ylimääräisiin menoihin?
Hienoja pointteja. Miksi nämä kiusattuja syyttävät uhriutujat pelkäävät niin hirveästi joutuvansa itse tukemaan ketään? Eikö ole kykyä sanoa, että en auta, jos eivät halua? Ja aivan kuin kovinkaan moni kiusattu tosiaan koittaisikaan saada apua taviksilta.
Sen sijaan itseäni auttoi aikoinaan avunhakemiskynnyksen ylittämisessä lause: jos asia häiritsee sinun jokapäiväistä elämääsi, sinun on oikeus hakea (ja saada) apua. Ei tarvita mitään muuta ihmeellisempää kriteeriä. Rahoitus on toki usein toinen ongelma, kunpa olisi säätiöitä, jotka auttaisivat nuoria tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska asiassa velvollinen ei kiinnosta ketään ulkopuolista ja siinä ei tee hallaa kuin itselleen.
Ei poista kuitenkaan sitä tosiasiaa, että kiusaamisella on seurauksensa.
Ja niistä ei voi ottaa vastuuta kuin jokainen itse.
No sen vastuun voi heittää vaikka kokonaan sen kiusatun harteille, muttei se tuo yhtään sen enempää tietoja tai taitoja siitä selviytymiseen tälle kiusatulle.
On vähän ristiriitaista tuo. Jos kiusattu alunperinkään olisi ollut niin vahva pääsemään moisesta yli, ei hän edes olisi joutunut kiusatuksi.
Kiusaajilla on valta pyytää anteeksi tmv, mutta silti kiusatulla on vastuu? Mitä hel v et. Tiä se sillä vastuulla edes tekee, kysyn minä .
Ai että nää kommentit on kuin balsamia mun haavoille, joita olen saanut tälläkin palstalla just näiltä vastuuttaja-paskiaisilta, joita täällä pyörii. He eivät tajua sanan vastuu merkitystä lainkaan, kun tarjoilevat sitä tuohon kohtaan.
Ja itseä kiusasi oma äiti, joten aina ei todellakaan ole lapsen vahvuudesta kiinni, tuskin äiti minua siksi kiusasi, että olin jotenkin heikko, ei, vaan siksi, että hän oli itse hieman häiriintynyt ja rakkaudeton. Hän olisi kiusannut ketä tahansa lastaan samalla tavalla. Koska hän oli se rakkaudeton ihminen, joka oli. En minä hänestä sellaista tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Tämän sanominen saa aina ihmisillä defenssit pystyyn ja raivon pintaan, mutta sanon sen silti: Älkää antako itsenne uhriutua niin että juututte uhrin rooliin koko loppuelämäksenne. Olin itse samanlainen uhriutuja ennen, ja todellakin pyöritin mennyttä koko ajan päässäni, säälin itseäni ja koin itseinhoa. Olin niin syvällä menneessä että unohdin elää tässä hetkessä, kärsin fyysisistä kivuista ja pahoista psyykkisistä oireista. Nyt kun olen ulkopuolisen avun tukemana saanut silmäni auki, niin melkein suututtaa että olen tuhlannut melkein kymmenen parhainta vuottani tähän märehtimiseen.
Huomaan myös täällä samaa defenssiä ja raivoa joka suunnataan kohti jokaista joka kyseenalaistaa uhrin roolin. Osa kyseenalaistajista on selvästi joko nykyisiä tai entisiä kiusaajia, mutta osa meistä on kokenut aivan saman kuin tekin. Me olemme vain päässeet paranemisella seuraavalle tasolle, ja Toivoisimme että tekin, jotka vielä pidätte kaikkea tuota kipua ja tuskaa mukananne, pääsisitte niistä irti.
Se, että teitä kehotetaan päästämään irti menneestä ja jättämään asioita taakse ei mitenkään mitätöi sitä mitä olette kokeneet. Kukaan ei vie menneisyyttänne teiltä pois, ja me uhrit olemme yhtä mieltä siinä että meitä on kohdeltu väärin. Se on fakta, eikä muuksi muutu.
Mutta tällä hetkellä pahin este teidän ja hyvän tulevaisuuden välillä olette te itse. Olette kyllä tarpeeksi vahvoja pääsemään siitä irti, jos vain uskotte, avun kanssa tai ilman.
Mnä taas en ymmärrä tätä irtipäästämisestä jankuttamista. En minä pidä mistään kiinni.
En tiedä vain keinoja, jotka tuo yhtään sen enempää tietoja tai taitoja asioista selviytymiseen, joihin kiusaaminen vaikutti. Esim. miten ei hävetä normaaleja tarpeita, miten ei raivostua tai masentua, jos joku ärsyttää (koska kotona siltä ei ikinä saanut puolustautua) jne.
Minähän en välttämättä edes tunnista kiusaamiseni kohtia, koska tapa jolla minua kohdeltiin oli ainoa tapa, jonka opin. Mistä minä tiedän, että se oli kiusaamista ja osaan kertoa sen terapeutille? Ainoa, mistä "osaan" puhua, on paha olo, jota eri asioista syntyi. Niistä pitäisi terapeutin kyetä päättelemään, että minua on kiusattu, ei mulle muuten paha olo ois tullut. Onneksi nykyinen osaa päätellä paremmin kuin kukaan aikaisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Näissä keskusteluissa tulee juurikin ilmi kiusatun itsekyys kuinka pitää aina olla ymmärtämässä vielä työelämässäkin. Ei voida vaati edes normaaleja työelämään kuuluvia asiota ettei vaan tule pahamieli."
Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä. Helppo on sanoa noin, jos itseä ei ole kiusattu (itsetunto täytyy rakentaa uudelleen).
Väärin. Ei ole kiusaamista, että sinua kohdellaan aivan kuten niitäkin, joita ei ole koskaan kiusattu. Yleensä työpaikalla ketään ei edes kiinnosta, onko jotain joskus aiemmin elämässä kiusattu vai ei. Kiusaaminen on aina vain ja ainoastaan kiusatun ja kiusaajien välinen asia, ei kenenkään muun. Joten älä odota, että muut alkaisivat kohdella sinua eri tavalla kuin muita vain siksi, että sinua on joskus kiusattu. Ymmärrän, että itsetunto on rakennettava uudelleen, mutta se ei ole työkavereidesi asia vaan sinun.
Mikä oikeus sinulla on täällä elellä muiden tunteita ymmärtämättömänä? Haet vain oikeutusta sille, ettei itsesi tarvitse ikinä katsoa peiliin, oletko loukannut muita, vaikka et tarkoittanutkaan. Onko sinun vaikea olla pahoillasi toisten pahasta mielestä, jos et tiedä loukanneesi? Et siis halua oppia paremmaksi ihmiseksi.
Alue: Aihe vapaa
Mitä selität? Minua itseäni on ainakin haukuttu, heitelty erinäisillä tavoilla, hakattu kasvoihin, juoroiltu selän takana, tönitty ja lista vain jatkuu. Kyllä ne ovat rikollisia tekoja ja aika vakaviakin sellaisia, vaikka sinun kiusaajamielesi onkin niin sairas, ettei sitä ymmärrä.