Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
On outoa, että kiusattua käsketään unohtamaan menneet
26.07.2017 |
ja jatkamaan elämää. Ihan kuin koulukiusaamisella ei olisi mitään seurauksia. Totta kai sellaisen ihmisen, joka joutuu kiusatuksi on vaikeampaa selvitä esimerkiksi opiskeluista kuin sellaisen ihmisen, joka ei joudu kiusatuksi. Tai siis jos se ei vaikuttaisi mitenkään kiusatun elämään mitä väliä sillä olisi? Miksi kiusaajat edes vaivautuisivat kiusaamaan, jos he eivät tiedostaisi, että näin heillä on mahdollisuus pilata jonkun elämä?
Kommentit (138)
Kiusaajat on niin alinta pohjasakkaa ettei mitään rajaa. Mutta karma is a bitch.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska asiassa velvollinen ei kiinnosta ketään ulkopuolista ja siinä ei tee hallaa kuin itselleen.
Ehkö kiusattu pesee lattiaa häiriköillä?!
Vierailija kirjoitti:
Koska asiassa velvollinen ei kiinnosta ketään ulkopuolista ja siinä ei tee hallaa kuin itselleen.
Ei poista kuitenkaan sitä tosiasiaa, että kiusaamisella on seurauksensa.
Asia pitää käsitellä ennenkuin sen voi jättää taakseen. Valitettavasti monet ei ymmärrä muuta kuin että pahantekijää puolustetaan. Älä välitä ilkeilijöistä. Olet arvokkaampi kuin kiusaajat, kun et siirrä pahaa oloasi muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska asiassa velvollinen ei kiinnosta ketään ulkopuolista ja siinä ei tee hallaa kuin itselleen.
Ei poista kuitenkaan sitä tosiasiaa, että kiusaamisella on seurauksensa.
Ja niistä ei voi ottaa vastuuta kuin jokainen itse.
Unohtamaan kehottaminen on kieltämättä huono neuvo. Oikeampi olisi kehottaa käsittelemään menneisyytensä traumat - tarvittaessa ammattilaisen avulla - ja sen jälkeen alkaa katsoa menneisyyden sijasta tulevaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asia pitää käsitellä ennenkuin sen voi jättää taakseen. Valitettavasti monet ei ymmärrä muuta kuin että pahantekijää puolustetaan. Älä välitä ilkeilijöistä. Olet arvokkaampi kuin kiusaajat, kun et siirrä pahaa oloasi muihin.
Jokainen on saman arvoinen ja kukaa ei voi uhriutumalla nostaa itseään muiden yläpuolelle. Kiusatut on pirun itsekäitä käyttäessään sitä pirun huonona tekosyinä kaikkiin ongelmiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Koska elämä jatkuu. Surkuttelu ei auta, mennyttä ei voi muuttaa. Eteenpäin on mentävä vaikka menneet ahdistaisi. Kaikilla on omat taakkansa. Joillain se on kiusaaminen ja monella joku muu.
Ja ei, tuskin kukaan kiusaaja ajattelee että hähää nytpä pilaan tuon elämän.
Tämä on juuri tätä! Miksi kiusaamisen vaikutuksia ei ymmärretä? Silloin kun on nuori, on erityisen haavoittuva ympäristön palautteelle. Silloinhan vasta rakentaa minäkuvaa, itsetuntoa jne. Jos ympäristö viestittää joka taholta, että olet arvoton, miten aikuisena voi vain päättää, että jatkanpa elämää?
Kiusaaminen opettaa, että ei ole minkään arvoinen, kirjaimellisesti. Omat mielipiteet eivät ole arvokkaita, omia rajoja ei kunnioiteta, omaa tahtoa ei kuunnella.
Kun on oppinut, että ei ole mitään niin on vaikea elää. Jaksan yhä joka päivä ihmetellä, jos joku tervehtii minua, hyväksyy työni, kysyy kuulumisiani jne. Erityisesti sitä, jos saan kulkea käytävällä ilman haukkumista, kamppaamisia, halveksuvia katseita, naurunremakkaa.
Niin on, yleensä kenellekään se ei ole pelkkä kiusaaminen vaan kiusaajat päättävät murtaa viimeisen nikaman selkärangasta.
Mitäköhän ne kiusaajat sitten ajattelevat? Että voi kun autan tuota nyt elämässä eteenpäin vai? Yleensä myös oppitunnilla puhutaan kiusaamisesta, näytetään sen vaikutukset yms.
Naurettavaa väittää, että kiusaajat eivät muka ymmärtäisi mitä tekevät. Se on tarkoituksellista, tahallista toimintaa. Se on ihan puhdasta väkivaltaa, henkistä tai fyysistä, vaikka koulukiusaamisena siitä puhutaan. Kiusaajien toiminta on rikollista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaaminen on vakava vääryys eikä se nollaudu, kun koulu (tai se yhteisö, jossa kiusatuksi joutui) loppuu. Sen seuraukset vaikuttavat usein kiusatun koko loppuelämään ja kokemus voi olla elämänmuuttava. Varsinkin koulukiusaamisen kohdalla on näin, koska lapsen / nuoren identiteetti on vasta kehittymässä, kiusatuksi joutuu omassa vertailuryhmässä ja trauma tapahtuu yhteisössä.
Ihmistä ei myöskään voi käskeä unohtamaan jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska elämä jatkuu. Surkuttelu ei auta, mennyttä ei voi muuttaa. Eteenpäin on mentävä vaikka menneet ahdistaisi. Kaikilla on omat taakkansa. Joillain se on kiusaaminen ja monella joku muu.
Ja ei, tuskin kukaan kiusaaja ajattelee että hähää nytpä pilaan tuon elämän.
Tämä on juuri tätä! Miksi kiusaamisen vaikutuksia ei ymmärretä? Silloin kun on nuori, on erityisen haavoittuva ympäristön palautteelle. Silloinhan vasta rakentaa minäkuvaa, itsetuntoa jne. Jos ympäristö viestittää joka taholta, että olet arvoton, miten aikuisena voi vain päättää, että jatkanpa elämää?
Kiusaaminen opettaa, että ei ole minkään arvoinen, kirjaimellisesti. Omat mielipiteet eivät ole arvokkaita, omia rajoja ei kunnioiteta, omaa tahtoa ei kuunnella.
Kun on oppinut, että ei ole mitään niin on vaikea elää. Jaksan yhä joka päivä ihmetellä, jos joku tervehtii minua, hyväksyy työni, kysyy kuulumisiani jne. Erityisesti sitä, jos saan kulkea käytävällä ilman haukkumista, kamppaamisia, halveksuvia katseita, naurunremakkaa.
Niin on, yleensä kenellekään se ei ole pelkkä kiusaaminen vaan kiusaajat päättävät murtaa viimeisen nikaman selkärangasta.
Mitäköhän ne kiusaajat sitten ajattelevat? Että voi kun autan tuota nyt elämässä eteenpäin vai? Yleensä myös oppitunnilla puhutaan kiusaamisesta, näytetään sen vaikutukset yms.
Naurettavaa väittää, että kiusaajat eivät muka ymmärtäisi mitä tekevät. Se on tarkoituksellista, tahallista toimintaa. Se on ihan puhdasta väkivaltaa, henkistä tai fyysistä, vaikka koulukiusaamisena siitä puhutaan. Kiusaajien toiminta on rikollista!
Tuolla on tavaton määrä ammattilaisia, jotka on koulutettu ymmärtämään ja auttamaan. Se ei esim. ole ystävien tai luokkakavereiden tehtävä. Heillä on omat murheet elettävä. Mutta se apu on itse haettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska elämä jatkuu. Surkuttelu ei auta, mennyttä ei voi muuttaa. Eteenpäin on mentävä vaikka menneet ahdistaisi. Kaikilla on omat taakkansa. Joillain se on kiusaaminen ja monella joku muu.
Ja ei, tuskin kukaan kiusaaja ajattelee että hähää nytpä pilaan tuon elämän.
Tämä on juuri tätä! Miksi kiusaamisen vaikutuksia ei ymmärretä? Silloin kun on nuori, on erityisen haavoittuva ympäristön palautteelle. Silloinhan vasta rakentaa minäkuvaa, itsetuntoa jne. Jos ympäristö viestittää joka taholta, että olet arvoton, miten aikuisena voi vain päättää, että jatkanpa elämää?
Kiusaaminen opettaa, että ei ole minkään arvoinen, kirjaimellisesti. Omat mielipiteet eivät ole arvokkaita, omia rajoja ei kunnioiteta, omaa tahtoa ei kuunnella.
Kun on oppinut, että ei ole mitään niin on vaikea elää. Jaksan yhä joka päivä ihmetellä, jos joku tervehtii minua, hyväksyy työni, kysyy kuulumisiani jne. Erityisesti sitä, jos saan kulkea käytävällä ilman haukkumista, kamppaamisia, halveksuvia katseita, naurunremakkaa.
Niin on, yleensä kenellekään se ei ole pelkkä kiusaaminen vaan kiusaajat päättävät murtaa viimeisen nikaman selkärangasta.
Mitäköhän ne kiusaajat sitten ajattelevat? Että voi kun autan tuota nyt elämässä eteenpäin vai? Yleensä myös oppitunnilla puhutaan kiusaamisesta, näytetään sen vaikutukset yms.
Naurettavaa väittää, että kiusaajat eivät muka ymmärtäisi mitä tekevät. Se on tarkoituksellista, tahallista toimintaa. Se on ihan puhdasta väkivaltaa, henkistä tai fyysistä, vaikka koulukiusaamisena siitä puhutaan. Kiusaajien toiminta on rikollista!
Ja kiusatun vastuulla on vastuu ottaa vastuu itsestään tekemällä rikosilmoituksen, hakemaan itselleen ammattiapua, jne...
Vierailija kirjoitti:
Mutta karma is a bitch.
Ei se aina niin mee. Tiedän monia kiusaajia (mm. itseäni kiusanneet), jotka ovat hyvin menestyneitä ja heillä on kaikki hyvin, toisin kuin sillä kiusatulla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajat on niin alinta pohjasakkaa ettei mitään rajaa. Mutta karma is a bitch.
Kuka tätä alapeukuttaa? Kiusaajat? Pelottaako karma?
Kiusatut ei tunnista itsestään käytöstä, josta syyttää kiusaajia. Kiusaajalla ei oikeutta itsetunto onglemiin kiusatun omiessa kaiken tämän itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Kiusatut ei tunnista itsestään käytöstä, josta syyttää kiusaajia. Kiusaajalla ei oikeutta itsetunto onglemiin kiusatun omiessa kaiken tämän itselleen.
On myös tutkittu, että kiusattu saattaa kiusta itseään heikompaan kompeisoidessaan omia ongelmiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta karma is a bitch.
Ei se aina niin mee. Tiedän monia kiusaajia (mm. itseäni kiusanneet), jotka ovat hyvin menestyneitä ja heillä on kaikki hyvin, toisin kuin sillä kiusatulla..
Niin ehkä nyt, mutta mistä tietää mikä heitäkin tulevaisuudessa odottaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska elämä jatkuu. Surkuttelu ei auta, mennyttä ei voi muuttaa. Eteenpäin on mentävä vaikka menneet ahdistaisi. Kaikilla on omat taakkansa. Joillain se on kiusaaminen ja monella joku muu.
Ja ei, tuskin kukaan kiusaaja ajattelee että hähää nytpä pilaan tuon elämän.
Tämä on juuri tätä! Miksi kiusaamisen vaikutuksia ei ymmärretä? Silloin kun on nuori, on erityisen haavoittuva ympäristön palautteelle. Silloinhan vasta rakentaa minäkuvaa, itsetuntoa jne. Jos ympäristö viestittää joka taholta, että olet arvoton, miten aikuisena voi vain päättää, että jatkanpa elämää?
Kiusaaminen opettaa, että ei ole minkään arvoinen, kirjaimellisesti. Omat mielipiteet eivät ole arvokkaita, omia rajoja ei kunnioiteta, omaa tahtoa ei kuunnella.
Kun on oppinut, että ei ole mitään niin on vaikea elää. Jaksan yhä joka päivä ihmetellä, jos joku tervehtii minua, hyväksyy työni, kysyy kuulumisiani jne. Erityisesti sitä, jos saan kulkea käytävällä ilman haukkumista, kamppaamisia, halveksuvia katseita, naurunremakkaa.
Niin on, yleensä kenellekään se ei ole pelkkä kiusaaminen vaan kiusaajat päättävät murtaa viimeisen nikaman selkärangasta.
Mitäköhän ne kiusaajat sitten ajattelevat? Että voi kun autan tuota nyt elämässä eteenpäin vai? Yleensä myös oppitunnilla puhutaan kiusaamisesta, näytetään sen vaikutukset yms.
Naurettavaa väittää, että kiusaajat eivät muka ymmärtäisi mitä tekevät. Se on tarkoituksellista, tahallista toimintaa. Se on ihan puhdasta väkivaltaa, henkistä tai fyysistä, vaikka koulukiusaamisena siitä puhutaan. Kiusaajien toiminta on rikollista!
Tuolla on tavaton määrä ammattilaisia, jotka on koulutettu ymmärtämään ja auttamaan. Se ei esim. ole ystävien tai luokkakavereiden tehtävä. Heillä on omat murheet elettävä. Mutta se apu on itse haettava.
En ymmärtänyt kommenttia. Ei, luokkakavereideni tehtävä ei ole auttaa minua tai edes ymmärtää... Se ei tarkoita, että heillä silti olisi oikeus väkivaltaan. Eihän koko apua tarvitsisi ilman sitä. Ja millä yhtäkkiä pitäisi vakuuttaa itsensä siitä, että on oikeutettu apuun? Ja mistä pitäisi taikoa rahat ylimääräisiin menoihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska asiassa velvollinen ei kiinnosta ketään ulkopuolista ja siinä ei tee hallaa kuin itselleen.
Ei poista kuitenkaan sitä tosiasiaa, että kiusaamisella on seurauksensa.
Ja niistä ei voi ottaa vastuuta kuin jokainen itse.
No sen vastuun voi heittää vaikka kokonaan sen kiusatun harteille,muttei se tuo yhtään sen enempää tietoja tai taitoja siitä selviytymiseen tälle kiusatulle.
On vähän ristiriitaista tuo. Jos kiusattu alunperinkään olisi ollut niin vahva pääsemään moisesta yli, ei hän edes olisi joutunut kiusatuksi.
Kiusaajilla on valta pyytää anteeksi tmv, mutta silti kiusatulla on vastuu? Mitä hel v et. Tiä se sillä vastuulla edes tekee, kysyn minä.
Alue: Aihe vapaa
Koska elämä jatkuu. Surkuttelu ei auta, mennyttä ei voi muuttaa. Eteenpäin on mentävä vaikka menneet ahdistaisi. Kaikilla on omat taakkansa. Joillain se on kiusaaminen ja monella joku muu.
Ja ei, tuskin kukaan kiusaaja ajattelee että hähää nytpä pilaan tuon elämän.