On outoa, että kiusattua käsketään unohtamaan menneet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Näissä keskusteluissa tulee juurikin ilmi kiusatun itsekyys kuinka pitää aina olla ymmärtämässä vielä työelämässäkin. Ei voida vaati edes normaaleja työelämään kuuluvia asiota ettei vaan tule pahamieli."

Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä. Helppo on sanoa noin, jos itseä ei ole kiusattu (itsetunto täytyy rakentaa uudelleen).

Väärin. Ei ole kiusaamista, että sinua kohdellaan aivan kuten niitäkin, joita ei ole koskaan kiusattu. Yleensä työpaikalla ketään ei edes kiinnosta, onko jotain joskus aiemmin elämässä kiusattu vai ei. Kiusaaminen on aina vain ja ainoastaan kiusatun ja kiusaajien välinen asia, ei kenenkään muun. Joten älä odota, että muut alkaisivat kohdella sinua eri tavalla kuin muita vain siksi, että sinua on joskus kiusattu. Ymmärrän, että itsetunto on rakennettava uudelleen, mutta se ei ole työkavereidesi asia vaan sinun. 

Siis millä tavalla kiusatut muka odottovat erilaista kohtelua työelämässä? En minä ainakaan ole vaatinut mitään erityskohtelua.

Jos nyt lukisit tämän lyhyen lainausketjun, niin lue ensin, mitä ensimmäinen kirjoittaja kirjoitti. Sen jälkeen toinen kirjoittaja kirjoitti tuon lihavoimani kohdan eli "Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä." Minä kommentoin sitä lausetta kertomalla, että ei ole kiusaamista, jos kohtelee kiusattua työkaveria samalla tavalla kuin sellaista työkaveria, jota ei ole kiusattu. Kiusaaminen ei siis jatku menestyksekkäästi työelämässä. Paitsi jos se kiusattu todellakin odottaa erityiskohtelua työkavereiltaan ja kokee kiusaamisena sen, että häntä kohdellaan kuten kaikkia muitakin.

Ei. Eihän tämä vielä todista mitään siitä, kuinka sinä kohtelet muita työelämässä. Käytät ainoastaan esimerkkinä sitä, että on ihmisiä, jotka eivät loukkaannu käytöksestäsi. Eihän se ole mikään todiste siitä, että käytöksesi on oikein tai hyvää. Eiväthän pohjois-korealaisetkaan ole nousseet kapinaan. Sekö siis sinusta todistaa, ettei mitään syytäkään olisi?

On aina kohdeltava muita työelämässä oikein, miten paljon sinä siitä tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Näissä keskusteluissa tulee juurikin ilmi kiusatun itsekyys kuinka pitää aina olla ymmärtämässä vielä työelämässäkin. Ei voida vaati edes normaaleja työelämään kuuluvia asiota ettei vaan tule pahamieli."

Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä. Helppo on sanoa noin, jos itseä ei ole kiusattu (itsetunto täytyy rakentaa uudelleen).

Väärin. Ei ole kiusaamista, että sinua kohdellaan aivan kuten niitäkin, joita ei ole koskaan kiusattu. Yleensä työpaikalla ketään ei edes kiinnosta, onko jotain joskus aiemmin elämässä kiusattu vai ei. Kiusaaminen on aina vain ja ainoastaan kiusatun ja kiusaajien välinen asia, ei kenenkään muun. Joten älä odota, että muut alkaisivat kohdella sinua eri tavalla kuin muita vain siksi, että sinua on joskus kiusattu. Ymmärrän, että itsetunto on rakennettava uudelleen, mutta se ei ole työkavereidesi asia vaan sinun. 

Siis millä tavalla kiusatut muka odottovat erilaista kohtelua työelämässä? En minä ainakaan ole vaatinut mitään erityskohtelua.

Jos nyt lukisit tämän lyhyen lainausketjun, niin lue ensin, mitä ensimmäinen kirjoittaja kirjoitti. Sen jälkeen toinen kirjoittaja kirjoitti tuon lihavoimani kohdan eli "Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä." Minä kommentoin sitä lausetta kertomalla, että ei ole kiusaamista, jos kohtelee kiusattua työkaveria samalla tavalla kuin sellaista työkaveria, jota ei ole kiusattu. Kiusaaminen ei siis jatku menestyksekkäästi työelämässä. Paitsi jos se kiusattu todellakin odottaa erityiskohtelua työkavereiltaan ja kokee kiusaamisena sen, että häntä kohdellaan kuten kaikkia muitakin.

Olen lukenut kyllä joka viestin tästä keskustelusta, enkä edelleenkään ymmärrä mitä erityiskohtelua kiusatut muka joidenkin mielestä odottavat. Haluaisin kuulla ihan konkreettisen esimerkin siitä erityiskohtelusta, kun täällä kerran väitetään, että näin on. Itse ainakin toivon työelämässä, ja muussakin elämässä saavani ihan samaa kohtelua kuon muutkin. Ei kai se ole mitään erityiskohtelun vaatimista?

Tässäpä pari esimerkkiä:

1. Raija, Kaija ja Maija ovat jo vuosia käyneet kolmistaan lounaalla. He eivät ole koskaan pyytäneet mukaansa Reijaa, Seijaa tai Eijaa. Työpaikalle tulee uusi työntekijä Teija, joka on aiemmin ollut kiusattu. He eivät pyydä mukaansa myöskään Teijaa, mutta Teija kokee työpaikkakiusaamisena sen, ettei häntä pyydetä mukaan lounaalle. 

2. Antti on suorasanainen tiiminvetäjä eikä sanomisiaan kaunistele. Antti katsoo Raijan tekemää hommaa, toteaa sen olevan täyttä paskaa ja käskee Raijaa tekemään homman uudelleen. Raija pyörittelee pari kertaa silmiään,  kohauttaa olkapäitään ja tekee homman uudelleen. Antti sanoo saman Teijan hommasta, mutta Teija loukkaantuu ja  kokee Antin sanomiset työpaikkakiusaamisena. 

Noissa esimerkeissä Teija ei tehnyt mitään väärin, mutta sen sijaan Antti ja se klikki eivät toimineet oikein, vaan väärin ainakin sen verran, että kannattaa ottaa opiksi. Vai onko heillä jokin oikeus ja agenda toimia huonosti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Näissä keskusteluissa tulee juurikin ilmi kiusatun itsekyys kuinka pitää aina olla ymmärtämässä vielä työelämässäkin. Ei voida vaati edes normaaleja työelämään kuuluvia asiota ettei vaan tule pahamieli."

Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä. Helppo on sanoa noin, jos itseä ei ole kiusattu (itsetunto täytyy rakentaa uudelleen).

Väärin. Ei ole kiusaamista, että sinua kohdellaan aivan kuten niitäkin, joita ei ole koskaan kiusattu. Yleensä työpaikalla ketään ei edes kiinnosta, onko jotain joskus aiemmin elämässä kiusattu vai ei. Kiusaaminen on aina vain ja ainoastaan kiusatun ja kiusaajien välinen asia, ei kenenkään muun. Joten älä odota, että muut alkaisivat kohdella sinua eri tavalla kuin muita vain siksi, että sinua on joskus kiusattu. Ymmärrän, että itsetunto on rakennettava uudelleen, mutta se ei ole työkavereidesi asia vaan sinun. 

Siis millä tavalla kiusatut muka odottovat erilaista kohtelua työelämässä? En minä ainakaan ole vaatinut mitään erityskohtelua.

Jos nyt lukisit tämän lyhyen lainausketjun, niin lue ensin, mitä ensimmäinen kirjoittaja kirjoitti. Sen jälkeen toinen kirjoittaja kirjoitti tuon lihavoimani kohdan eli "Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä." Minä kommentoin sitä lausetta kertomalla, että ei ole kiusaamista, jos kohtelee kiusattua työkaveria samalla tavalla kuin sellaista työkaveria, jota ei ole kiusattu. Kiusaaminen ei siis jatku menestyksekkäästi työelämässä. Paitsi jos se kiusattu todellakin odottaa erityiskohtelua työkavereiltaan ja kokee kiusaamisena sen, että häntä kohdellaan kuten kaikkia muitakin.

Olen lukenut kyllä joka viestin tästä keskustelusta, enkä edelleenkään ymmärrä mitä erityiskohtelua kiusatut muka joidenkin mielestä odottavat. Haluaisin kuulla ihan konkreettisen esimerkin siitä erityiskohtelusta, kun täällä kerran väitetään, että näin on. Itse ainakin toivon työelämässä, ja muussakin elämässä saavani ihan samaa kohtelua kuon muutkin. Ei kai se ole mitään erityiskohtelun vaatimista?

Tässäpä pari esimerkkiä:

1. Raija, Kaija ja Maija ovat jo vuosia käyneet kolmistaan lounaalla. He eivät ole koskaan pyytäneet mukaansa Reijaa, Seijaa tai Eijaa. Työpaikalle tulee uusi työntekijä Teija, joka on aiemmin ollut kiusattu. He eivät pyydä mukaansa myöskään Teijaa, mutta Teija kokee työpaikkakiusaamisena sen, ettei häntä pyydetä mukaan lounaalle. 

2. Antti on suorasanainen tiiminvetäjä eikä sanomisiaan kaunistele. Antti katsoo Raijan tekemää hommaa, toteaa sen olevan täyttä paskaa ja käskee Raijaa tekemään homman uudelleen. Raija pyörittelee pari kertaa silmiään,  kohauttaa olkapäitään ja tekee homman uudelleen. Antti sanoo saman Teijan hommasta, mutta Teija loukkaantuu ja  kokee Antin sanomiset työpaikkakiusaamisena. 

Myös Raija oli epäkohtelias silmienpyörittelijä. En ihmettelisi, jos tuolla työpaikalla voidaan suht pahoin. Lisäksi säälin Raijaa, että teki työn uudelleen, eikä pistänyt Antille jauhoja suuhun, jos kerran Antin ainoa anti esimiehenä on tuolla tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kiusaaminen on päällä, sitä ei sovi sivuuttaa. Menneissä lilluminen ei kuitenkaan auta ketään. Jos kiusaamisesta on 20 vuotta ja ihminen yhä vain siitä uhriutuu, siitä ei ole enää kiusaaja vastuussa.

Etkö käsitä, että kiusaaminen muuttaa ihmistä? Se on peruuttamaton muutos, et voi palata paikkaan jota ei ole enää olemassa.

Jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu elämänsä aikana. Kun aikuistuu, oppii käsittelemään myös ikäviä asioita. Jos kiusattu haluaa aina vain uhriutua eikä päästää irti paskasta menneisyydestään, siitä vaan mutta älköön häiritkö sillä muita. Omasta elämästään on jokainen itse vastuussa. Kukaan ei jaksa antaa vuosikymmeniä lohtua ja sääliä ihmistä kohtaan, joka jatkuvasti velloo menneisyydessä.

Niin, mutta jos kiusaajat eivät koskaan joudu vastuuseen, miten oikeudenmukaisuus toteutuu? Teothan ovat usein rikollisia ja jos ne tapahtuisivat aikuiselle niin asia vietäisiin oikeuteen, mutta kukaan ei ole puolustamassa lasta. Ja miten ihminen voi vaan päättää, että päästän irti esimerkiksi, jos itsetunto on huono eikä ole koskaan hyvä kiusaamisen takia ollutkaan, miten saa hyvän itsetunnon päättämällä vain päästää irti? 

Terapia auttaa. Newsflash, maailma ei ole oikeudenmukainen eikä koskaan tule sitä olemaankaan.

Silloinhan kiusaajat voittaisivat. Tietäisivät, että ovat onnistuneet pilaamaan jonkun elämän. Miksi tuhlaisin kiusaajien takia rahaa kalliisiin terapiakuluihin? Yleensä vika ei myöskään ole kiusatussa vaan siinä kiusaajassa, joten ei se auta, vaikka miten yrittäisi etsiä vikaa sieltä omasta päästä vaan kiusaajien pitäisi lopettaa kiusaaminen. 

Tämä oli hyvä, aivan tajuttoman tärkeä huomio. Vikaa ei voi etsiä omasta päästä. Olen hiukan katkera käytyäni kalliin 6-vuotisen kognitiivisen terapian, jossa terapeutti koitti terapoida "minua kuntoon". Siis minähän menin sinne uskoen, että niin pitää toimia, mutta yhtäkään apua en saanut kiusaamisen lopettamiseksi. Koska sen lopettamiseksi terapeutin olisi pitänyt kyetä nostamaan minun itsearvontuntoani (joka olisi antanut eväitä toimia, kun minua ei kohdella oikein), mutta sepäs olikin asia, jonka hän ei ilmeisesti nähnyt edes olevan puutteellinen, koska ei osannut katsoa. Ei ymmärtänyt narsismia.

Minä haluan kaiken, millä lopettaa kiusaaminen, enkä ole sitä apua tähän päivään saakka saanut. Kaikki ne eväät ja aseet tänne. Käytän niitä ainoastaan itseni puolustamiseen. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kiusaaminen on päällä, sitä ei sovi sivuuttaa. Menneissä lilluminen ei kuitenkaan auta ketään. Jos kiusaamisesta on 20 vuotta ja ihminen yhä vain siitä uhriutuu, siitä ei ole enää kiusaaja vastuussa.

Etkö käsitä, että kiusaaminen muuttaa ihmistä? Se on peruuttamaton muutos, et voi palata paikkaan jota ei ole enää olemassa.

Jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu elämänsä aikana. Kun aikuistuu, oppii käsittelemään myös ikäviä asioita. Jos kiusattu haluaa aina vain uhriutua eikä päästää irti paskasta menneisyydestään, siitä vaan mutta älköön häiritkö sillä muita. Omasta elämästään on jokainen itse vastuussa. Kukaan ei jaksa antaa vuosikymmeniä lohtua ja sääliä ihmistä kohtaan, joka jatkuvasti velloo menneisyydessä.

Niin, mutta jos kiusaajat eivät koskaan joudu vastuuseen, miten oikeudenmukaisuus toteutuu? Teothan ovat usein rikollisia ja jos ne tapahtuisivat aikuiselle niin asia vietäisiin oikeuteen, mutta kukaan ei ole puolustamassa lasta. Ja miten ihminen voi vaan päättää, että päästän irti esimerkiksi, jos itsetunto on huono eikä ole koskaan hyvä kiusaamisen takia ollutkaan, miten saa hyvän itsetunnon päättämällä vain päästää irti? 

Terapia auttaa. Newsflash, maailma ei ole oikeudenmukainen eikä koskaan tule sitä olemaankaan.

Silloinhan kiusaajat voittaisivat. Tietäisivät, että ovat onnistuneet pilaamaan jonkun elämän. Miksi tuhlaisin kiusaajien takia rahaa kalliisiin terapiakuluihin? Yleensä vika ei myöskään ole kiusatussa vaan siinä kiusaajassa, joten ei se auta, vaikka miten yrittäisi etsiä vikaa sieltä omasta päästä vaan kiusaajien pitäisi lopettaa kiusaaminen. 

Ne voitti jo ja sinä hävisit. Vatvo asiaa loppuelämäsi ja masennu asiassa entistä enemmän tai ota omaa vastuuta ja lähde parantaman elämääsi. Ihan evvk sinänsä mulle tuhoatko itseäsi tähän tai et, mutta saattaisit itse haluta näyttää niille kiusaajille ettet ole itsetuhoinen luuseri josta ei ole mihinkään muuhun kuin elinikäiseen (lienee lyhyt) katkeruuteen....

Kun en ole näin kovettunut ja mielestäni oikeassa, vaan elämässä hajonnut ja aina väärässä oleva(ksi syytetty), haluan häntä todennäköisemmin etsiä ja löytää itsestäni hyvää, koota itsestäni ehjän ja tajuta, että olen monesti myös oikeassa. Varsinkin sen, mikä koskee itseäni, kun taas muiden ihmisten elämän kohdalla voi olla vaikeaa olla oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

ja jatkamaan elämää. Ihan kuin koulukiusaamisella ei olisi mitään seurauksia. Totta kai sellaisen ihmisen, joka joutuu kiusatuksi on vaikeampaa selvitä esimerkiksi opiskeluista kuin sellaisen ihmisen, joka ei joudu kiusatuksi. Tai siis jos se ei vaikuttaisi mitenkään kiusatun elämään mitä väliä sillä olisi? Miksi kiusaajat edes vaivautuisivat kiusaamaan, jos he eivät tiedostaisi, että näin heillä on mahdollisuus pilata jonkun elämä?

Muistellakko niitä pitäs? Ja jäädä märehtimään kun mulle sillon niin ja niin tehtiin ja sillenkin vielä tekivät.

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Näissä keskusteluissa tulee juurikin ilmi kiusatun itsekyys kuinka pitää aina olla ymmärtämässä vielä työelämässäkin. Ei voida vaati edes normaaleja työelämään kuuluvia asiota ettei vaan tule pahamieli."

Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä. Helppo on sanoa noin, jos itseä ei ole kiusattu (itsetunto täytyy rakentaa uudelleen).

Väärin. Ei ole kiusaamista, että sinua kohdellaan aivan kuten niitäkin, joita ei ole koskaan kiusattu. Yleensä työpaikalla ketään ei edes kiinnosta, onko jotain joskus aiemmin elämässä kiusattu vai ei. Kiusaaminen on aina vain ja ainoastaan kiusatun ja kiusaajien välinen asia, ei kenenkään muun. Joten älä odota, että muut alkaisivat kohdella sinua eri tavalla kuin muita vain siksi, että sinua on joskus kiusattu. Ymmärrän, että itsetunto on rakennettava uudelleen, mutta se ei ole työkavereidesi asia vaan sinun. 

Siis millä tavalla kiusatut muka odottovat erilaista kohtelua työelämässä? En minä ainakaan ole vaatinut mitään erityskohtelua.

Jos nyt lukisit tämän lyhyen lainausketjun, niin lue ensin, mitä ensimmäinen kirjoittaja kirjoitti. Sen jälkeen toinen kirjoittaja kirjoitti tuon lihavoimani kohdan eli "Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä." Minä kommentoin sitä lausetta kertomalla, että ei ole kiusaamista, jos kohtelee kiusattua työkaveria samalla tavalla kuin sellaista työkaveria, jota ei ole kiusattu. Kiusaaminen ei siis jatku menestyksekkäästi työelämässä. Paitsi jos se kiusattu todellakin odottaa erityiskohtelua työkavereiltaan ja kokee kiusaamisena sen, että häntä kohdellaan kuten kaikkia muitakin.

Olen lukenut kyllä joka viestin tästä keskustelusta, enkä edelleenkään ymmärrä mitä erityiskohtelua kiusatut muka joidenkin mielestä odottavat. Haluaisin kuulla ihan konkreettisen esimerkin siitä erityiskohtelusta, kun täällä kerran väitetään, että näin on. Itse ainakin toivon työelämässä, ja muussakin elämässä saavani ihan samaa kohtelua kuon muutkin. Ei kai se ole mitään erityiskohtelun vaatimista?

Tässäpä pari esimerkkiä:

1. Raija, Kaija ja Maija ovat jo vuosia käyneet kolmistaan lounaalla. He eivät ole koskaan pyytäneet mukaansa Reijaa, Seijaa tai Eijaa. Työpaikalle tulee uusi työntekijä Teija, joka on aiemmin ollut kiusattu. He eivät pyydä mukaansa myöskään Teijaa, mutta Teija kokee työpaikkakiusaamisena sen, ettei häntä pyydetä mukaan lounaalle. 

2. Antti on suorasanainen tiiminvetäjä eikä sanomisiaan kaunistele. Antti katsoo Raijan tekemää hommaa, toteaa sen olevan täyttä paskaa ja käskee Raijaa tekemään homman uudelleen. Raija pyörittelee pari kertaa silmiään,  kohauttaa olkapäitään ja tekee homman uudelleen. Antti sanoo saman Teijan hommasta, mutta Teija loukkaantuu ja  kokee Antin sanomiset työpaikkakiusaamisena. 

Myös Raija oli epäkohtelias silmienpyörittelijä. En ihmettelisi, jos tuolla työpaikalla voidaan suht pahoin. Lisäksi säälin Raijaa, että teki työn uudelleen, eikä pistänyt Antille jauhoja suuhun, jos kerran Antin ainoa anti esimiehenä on tuolla tasolla.

Tuo Teija on kyllä varsinainen mielenpahoittaja. Mikään ei johdu minusta (teijasta) vaan kaikki on muiden syytä ja kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Näissä keskusteluissa tulee juurikin ilmi kiusatun itsekyys kuinka pitää aina olla ymmärtämässä vielä työelämässäkin. Ei voida vaati edes normaaleja työelämään kuuluvia asiota ettei vaan tule pahamieli."

Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä. Helppo on sanoa noin, jos itseä ei ole kiusattu (itsetunto täytyy rakentaa uudelleen).

Väärin. Ei ole kiusaamista, että sinua kohdellaan aivan kuten niitäkin, joita ei ole koskaan kiusattu. Yleensä työpaikalla ketään ei edes kiinnosta, onko jotain joskus aiemmin elämässä kiusattu vai ei. Kiusaaminen on aina vain ja ainoastaan kiusatun ja kiusaajien välinen asia, ei kenenkään muun. Joten älä odota, että muut alkaisivat kohdella sinua eri tavalla kuin muita vain siksi, että sinua on joskus kiusattu. Ymmärrän, että itsetunto on rakennettava uudelleen, mutta se ei ole työkavereidesi asia vaan sinun. 

Siis millä tavalla kiusatut muka odottovat erilaista kohtelua työelämässä? En minä ainakaan ole vaatinut mitään erityskohtelua.

Jos nyt lukisit tämän lyhyen lainausketjun, niin lue ensin, mitä ensimmäinen kirjoittaja kirjoitti. Sen jälkeen toinen kirjoittaja kirjoitti tuon lihavoimani kohdan eli "Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä." Minä kommentoin sitä lausetta kertomalla, että ei ole kiusaamista, jos kohtelee kiusattua työkaveria samalla tavalla kuin sellaista työkaveria, jota ei ole kiusattu. Kiusaaminen ei siis jatku menestyksekkäästi työelämässä. Paitsi jos se kiusattu todellakin odottaa erityiskohtelua työkavereiltaan ja kokee kiusaamisena sen, että häntä kohdellaan kuten kaikkia muitakin.

Olen lukenut kyllä joka viestin tästä keskustelusta, enkä edelleenkään ymmärrä mitä erityiskohtelua kiusatut muka joidenkin mielestä odottavat. Haluaisin kuulla ihan konkreettisen esimerkin siitä erityiskohtelusta, kun täällä kerran väitetään, että näin on. Itse ainakin toivon työelämässä, ja muussakin elämässä saavani ihan samaa kohtelua kuon muutkin. Ei kai se ole mitään erityiskohtelun vaatimista?

Tässäpä pari esimerkkiä:

1. Raija, Kaija ja Maija ovat jo vuosia käyneet kolmistaan lounaalla. He eivät ole koskaan pyytäneet mukaansa Reijaa, Seijaa tai Eijaa. Työpaikalle tulee uusi työntekijä Teija, joka on aiemmin ollut kiusattu. He eivät pyydä mukaansa myöskään Teijaa, mutta Teija kokee työpaikkakiusaamisena sen, ettei häntä pyydetä mukaan lounaalle. 

2. Antti on suorasanainen tiiminvetäjä eikä sanomisiaan kaunistele. Antti katsoo Raijan tekemää hommaa, toteaa sen olevan täyttä paskaa ja käskee Raijaa tekemään homman uudelleen. Raija pyörittelee pari kertaa silmiään,  kohauttaa olkapäitään ja tekee homman uudelleen. Antti sanoo saman Teijan hommasta, mutta Teija loukkaantuu ja  kokee Antin sanomiset työpaikkakiusaamisena. 

Myös Raija oli epäkohtelias silmienpyörittelijä. En ihmettelisi, jos tuolla työpaikalla voidaan suht pahoin. Lisäksi säälin Raijaa, että teki työn uudelleen, eikä pistänyt Antille jauhoja suuhun, jos kerran Antin ainoa anti esimiehenä on tuolla tasolla.

Tuo Teija on kyllä varsinainen mielenpahoittaja. Mikään ei johdu minusta (teijasta) vaan kaikki on muiden syytä ja kiusaamista.

Työyhteisössä on haasteensa ja aina ollut, sellainen terveen reipas ja ronskiakin huumoria harrastavan yhteisön olisi aika raskasta ruveta terapoimaan sellaista henkilöä, jonka kuullen ei uskalla laskea leikkiä, ei antaa palautetta jne. Ja kun häntä sitten ruvetaan varomaan, ettei kokisi normaalia huulenheittoakin kiusaamiseksi, niin sitten häntä mielestään eristetään porukasta.  Tietenkin tahalliseen kiusaamiseen pitää puuttua, jos sellaista tapahtuu.

Ps en ole kiusaaja, minua on kiusattu koulussa, enkä hyväksy kiusaamista.

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska asiassa velvollinen ei kiinnosta ketään ulkopuolista ja siinä ei tee hallaa kuin itselleen.

Ei poista kuitenkaan sitä tosiasiaa, että kiusaamisella on seurauksensa.

Ja niistä ei voi ottaa vastuuta kuin jokainen itse.

No sen vastuun voi heittää vaikka kokonaan sen kiusatun harteille, muttei se tuo yhtään sen enempää tietoja tai taitoja siitä selviytymiseen tälle kiusatulle.

On vähän ristiriitaista tuo. Jos kiusattu alunperinkään olisi ollut niin vahva pääsemään moisesta yli, ei hän edes olisi joutunut kiusatuksi.

Kiusaajilla on valta pyytää anteeksi tmv, mutta silti kiusatulla on vastuu? Mitä hel v et. Tiä se sillä vastuulla edes tekee, kysyn minä .

Ai että nää kommentit on kuin balsamia mun haavoille, joita olen saanut tälläkin palstalla just näiltä vastuuttaja-paskiaisilta, joita täällä pyörii. He eivät tajua sanan vastuu merkitystä lainkaan, kun tarjoilevat sitä tuohon kohtaan.

Ja itseä kiusasi oma äiti, joten aina ei todellakaan ole lapsen vahvuudesta kiinni, tuskin äiti minua siksi kiusasi, että olin jotenkin heikko, ei, vaan siksi, että hän oli itse hieman häiriintynyt ja rakkaudeton. Hän olisi kiusannut ketä tahansa lastaan samalla tavalla. Koska hän oli se rakkaudeton ihminen, joka oli. En minä hänestä sellaista tehnyt.

Äitihullu oaasaa taas. Äiti käski siivota ja melkein pyöritti silmiään. Siksi voi jättää kaiken tekemättä ja kiusata kaikkia. Olla ottamatta vastuuta mistään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia pitää käsitellä ennenkuin sen voi jättää taakseen. Valitettavasti monet ei ymmärrä muuta kuin että pahantekijää puolustetaan. Älä välitä ilkeilijöistä. Olet arvokkaampi kuin kiusaajat, kun et siirrä pahaa oloasi muihin.

Jokainen on saman arvoinen ja kukaa ei voi uhriutumalla nostaa itseään muiden yläpuolelle. Kiusatut on pirun itsekäitä käyttäessään sitä pirun huonona tekosyinä kaikkiin ongelmiinsa.

Väärin.

Kyllä ne kiusaajat on "pirun itsekäitä" kun kiduttavat sadistisesti ikätoveriaan,

uhraavat yhden oppilaan koulurauhan ja mielenterveyden saadakseen uhrilampaan omalle nautinnolleen,

että poistaisivat mitättömyydentunteensa.

Tottakai kiusaaja tietää olevansa tyhmempi ja mitättömämpi kuin kiusattu. Kiusatulla on yleensä jotain, jota kiusaaja vihaa ja pelkää,

ja kadehtii:

pokkaa, jokin taito, fyysinen olemus, rauhallisuus tai ylivertainen älykkyys.

Minusta kiusaamisesta pitäisi puhua paljon enemmän -

ja alkaa vihdoin vaatia korvauksia niiltä idiootti-kiusaajilta.

Itse haluan miljoonakorvaukset tulonmenetyksestä:

olin lapsinero, jota kiusattiin koulussa raa'asti lähes 12 vuotta. Nyt olen koulukiusaamistraumojen takia työkyvyttömyyseläkkeellä,

ollut 2-kymppisestä asti.

Koko elämä nousi pystyyn sen pikkujutun takia, joka muka pitäisi unohtaa,

ja ohittaa olankohautuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kiusaaminen on päällä, sitä ei sovi sivuuttaa. Menneissä lilluminen ei kuitenkaan auta ketään. Jos kiusaamisesta on 20 vuotta ja ihminen yhä vain siitä uhriutuu, siitä ei ole enää kiusaaja vastuussa.

Etkö käsitä, että kiusaaminen muuttaa ihmistä? Se on peruuttamaton muutos, et voi palata paikkaan jota ei ole enää olemassa.

Jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu elämänsä aikana. Kun aikuistuu, oppii käsittelemään myös ikäviä asioita. Jos kiusattu haluaa aina vain uhriutua eikä päästää irti paskasta menneisyydestään, siitä vaan mutta älköön häiritkö sillä muita. Omasta elämästään on jokainen itse vastuussa. Kukaan ei jaksa antaa vuosikymmeniä lohtua ja sääliä ihmistä kohtaan, joka jatkuvasti velloo menneisyydessä.

Niin, mutta jos kiusaajat eivät koskaan joudu vastuuseen, miten oikeudenmukaisuus toteutuu? Teothan ovat usein rikollisia ja jos ne tapahtuisivat aikuiselle niin asia vietäisiin oikeuteen, mutta kukaan ei ole puolustamassa lasta. Ja miten ihminen voi vaan päättää, että päästän irti esimerkiksi, jos itsetunto on huono eikä ole koskaan hyvä kiusaamisen takia ollutkaan, miten saa hyvän itsetunnon päättämällä vain päästää irti? 

Terapia auttaa. Newsflash, maailma ei ole oikeudenmukainen eikä koskaan tule sitä olemaankaan.

Silloinhan kiusaajat voittaisivat. Tietäisivät, että ovat onnistuneet pilaamaan jonkun elämän. Miksi tuhlaisin kiusaajien takia rahaa kalliisiin terapiakuluihin? Yleensä vika ei myöskään ole kiusatussa vaan siinä kiusaajassa, joten ei se auta, vaikka miten yrittäisi etsiä vikaa sieltä omasta päästä vaan kiusaajien pitäisi lopettaa kiusaaminen. 

Jokainen voi muuttaa ainoastaan itseään. Mitähän sä muuten ajat takaa? Jotain kostoa?

Niin, mietipä sitä, oikein tarkkaan.

Onko syyte, oikeudenkäynti ja tuomio sinusta "joku kosto"?

Oikeusvaltio, järjestysvalta ja sakotus, rangaistukset ja vankilat tulisi lopettaa - se on "jotain kostoa" vaan.

Kiusaajat tulee saattaa edesvastuuseen ja korvausvastuuseen teoistaan. Ikäväähän se on: laki ja oikeus ja joku kosto.

Kaikki maksaa ja minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Myös koulukiusaaja.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Näissä keskusteluissa tulee juurikin ilmi kiusatun itsekyys kuinka pitää aina olla ymmärtämässä vielä työelämässäkin. Ei voida vaati edes normaaleja työelämään kuuluvia asiota ettei vaan tule pahamieli."

Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä. Helppo on sanoa noin, jos itseä ei ole kiusattu (itsetunto täytyy rakentaa uudelleen).

Väärin. Ei ole kiusaamista, että sinua kohdellaan aivan kuten niitäkin, joita ei ole koskaan kiusattu. Yleensä työpaikalla ketään ei edes kiinnosta, onko jotain joskus aiemmin elämässä kiusattu vai ei. Kiusaaminen on aina vain ja ainoastaan kiusatun ja kiusaajien välinen asia, ei kenenkään muun. Joten älä odota, että muut alkaisivat kohdella sinua eri tavalla kuin muita vain siksi, että sinua on joskus kiusattu. Ymmärrän, että itsetunto on rakennettava uudelleen, mutta se ei ole työkavereidesi asia vaan sinun. 

Siis millä tavalla kiusatut muka odottovat erilaista kohtelua työelämässä? En minä ainakaan ole vaatinut mitään erityskohtelua.

Jos nyt lukisit tämän lyhyen lainausketjun, niin lue ensin, mitä ensimmäinen kirjoittaja kirjoitti. Sen jälkeen toinen kirjoittaja kirjoitti tuon lihavoimani kohdan eli "Ja näin kiusaaminen jatkuu menestyksekkäästi työelämässä." Minä kommentoin sitä lausetta kertomalla, että ei ole kiusaamista, jos kohtelee kiusattua työkaveria samalla tavalla kuin sellaista työkaveria, jota ei ole kiusattu. Kiusaaminen ei siis jatku menestyksekkäästi työelämässä. Paitsi jos se kiusattu todellakin odottaa erityiskohtelua työkavereiltaan ja kokee kiusaamisena sen, että häntä kohdellaan kuten kaikkia muitakin.

Olen lukenut kyllä joka viestin tästä keskustelusta, enkä edelleenkään ymmärrä mitä erityiskohtelua kiusatut muka joidenkin mielestä odottavat. Haluaisin kuulla ihan konkreettisen esimerkin siitä erityiskohtelusta, kun täällä kerran väitetään, että näin on. Itse ainakin toivon työelämässä, ja muussakin elämässä saavani ihan samaa kohtelua kuon muutkin. Ei kai se ole mitään erityiskohtelun vaatimista?

Tässäpä pari esimerkkiä:

1. Raija, Kaija ja Maija ovat jo vuosia käyneet kolmistaan lounaalla. He eivät ole koskaan pyytäneet mukaansa Reijaa, Seijaa tai Eijaa. Työpaikalle tulee uusi työntekijä Teija, joka on aiemmin ollut kiusattu. He eivät pyydä mukaansa myöskään Teijaa, mutta Teija kokee työpaikkakiusaamisena sen, ettei häntä pyydetä mukaan lounaalle. 

2. Antti on suorasanainen tiiminvetäjä eikä sanomisiaan kaunistele. Antti katsoo Raijan tekemää hommaa, toteaa sen olevan täyttä paskaa ja käskee Raijaa tekemään homman uudelleen. Raija pyörittelee pari kertaa silmiään,  kohauttaa olkapäitään ja tekee homman uudelleen. Antti sanoo saman Teijan hommasta, mutta Teija loukkaantuu ja  kokee Antin sanomiset työpaikkakiusaamisena. 

Myös Raija oli epäkohtelias silmienpyörittelijä. En ihmettelisi, jos tuolla työpaikalla voidaan suht pahoin. Lisäksi säälin Raijaa, että teki työn uudelleen, eikä pistänyt Antille jauhoja suuhun, jos kerran Antin ainoa anti esimiehenä on tuolla tasolla.

Tuo Teija on kyllä varsinainen mielenpahoittaja. Mikään ei johdu minusta (teijasta) vaan kaikki on muiden syytä ja kiusaamista.

Mikään tuossa ei Teijasta johtunutkaan. Antti oli huonokäytöksinen ja no, se klikki, ne ovat toki sallittuja, kuten on tunteetkin, joita ihmisille tulee, mielen pahoittuminen. Olen tunteiden ilmaisemisen puolella, en panttaamisen. Mielensä pahoittuneen on aivan oikein kertoa se muille, jos nämä tosiaan eivät Teijasta välitä, niin kohauttakoot hänen tunteilleenkin olkiaan, mutta Teijalle se on voimaannuttavaa, että ainakaan he eivät ole tietämättömiä hänen tunteistaan.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska asiassa velvollinen ei kiinnosta ketään ulkopuolista ja siinä ei tee hallaa kuin itselleen.

Ei poista kuitenkaan sitä tosiasiaa, että kiusaamisella on seurauksensa.

Ja niistä ei voi ottaa vastuuta kuin jokainen itse.

No sen vastuun voi heittää vaikka kokonaan sen kiusatun harteille, muttei se tuo yhtään sen enempää tietoja tai taitoja siitä selviytymiseen tälle kiusatulle.

On vähän ristiriitaista tuo. Jos kiusattu alunperinkään olisi ollut niin vahva pääsemään moisesta yli, ei hän edes olisi joutunut kiusatuksi.

Kiusaajilla on valta pyytää anteeksi tmv, mutta silti kiusatulla on vastuu? Mitä hel v et. Tiä se sillä vastuulla edes tekee, kysyn minä .

Ai että nää kommentit on kuin balsamia mun haavoille, joita olen saanut tälläkin palstalla just näiltä vastuuttaja-paskiaisilta, joita täällä pyörii. He eivät tajua sanan vastuu merkitystä lainkaan, kun tarjoilevat sitä tuohon kohtaan.

Ja itseä kiusasi oma äiti, joten aina ei todellakaan ole lapsen vahvuudesta kiinni, tuskin äiti minua siksi kiusasi, että olin jotenkin heikko, ei, vaan siksi, että hän oli itse hieman häiriintynyt ja rakkaudeton. Hän olisi kiusannut ketä tahansa lastaan samalla tavalla. Koska hän oli se rakkaudeton ihminen, joka oli. En minä hänestä sellaista tehnyt.

Palstan paras ihminen oaasaa taas. Äiti käski siivota ja melkein pyöritti silmiään. Siksi voi jättää kaiken tekemättä ja kiusata kaikkia. Olla ottamatta vastuuta mistään

Oi kun sä olet niin vastuullinen ihminen, näytäs meille vähän esimerkkiä, ja kerro kaikesta vastuusta, jota sinä muiden hyvästä mielestä kannat?

Myös kidutetuille ja sodassa traumautuneille kannattaa ehdottaa asian unohtamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kiusaaminen on päällä, sitä ei sovi sivuuttaa. Menneissä lilluminen ei kuitenkaan auta ketään. Jos kiusaamisesta on 20 vuotta ja ihminen yhä vain siitä uhriutuu, siitä ei ole enää kiusaaja vastuussa.

Etkö käsitä, että kiusaaminen muuttaa ihmistä? Se on peruuttamaton muutos, et voi palata paikkaan jota ei ole enää olemassa.

Jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu elämänsä aikana. Kun aikuistuu, oppii käsittelemään myös ikäviä asioita. Jos kiusattu haluaa aina vain uhriutua eikä päästää irti paskasta menneisyydestään, siitä vaan mutta älköön häiritkö sillä muita. Omasta elämästään on jokainen itse vastuussa. Kukaan ei jaksa antaa vuosikymmeniä lohtua ja sääliä ihmistä kohtaan, joka jatkuvasti velloo menneisyydessä.

Enpä ole mistään vellomisista tässä puhunut. Jos kumppanisi tai lapsesi menehtyy, kyllä sinä siitä eteenpäin pääset. Mutta et sinä koskaan tule unohtamaan keitä he olivat.

Minua kiusattiin koulussa. Myöhemmin jäin nuorena leskeksi. Voin sanoa että kokemukset eivät ole lainkaan verrannollisia. Kiusaus on puolison menetyksen rinnalla yksi hyttysen kakka.

Taisit lukea sellaista mitä ei ollut kirjoitettu - se ei ollut vertailu, vaan toteamus että ne kaikki ovat asioita jotka useimmiten seuraavat ihmistä sinne omaan hautaan saakka, muodossa tai toisessa.

Vierailija kirjoitti:

Koska elämä jatkuu. Surkuttelu ei auta, mennyttä ei voi muuttaa. Eteenpäin on mentävä vaikka menneet ahdistaisi. Kaikilla on omat taakkansa. Joillain se on kiusaaminen ja monella joku muu. 

Ja ei, tuskin kukaan kiusaaja ajattelee että hähää nytpä pilaan tuon elämän.

Näinhän se juuri menee. Miksi ihmeessä totuutta miinustellaan? Mitä se muka auttaa, että jäät märehtimään  ja surkuttelemaan entistä elämääsi. Silloin sinä vain kulutat kokoajan lisää elämääsi surkutteluun ja ongelmasi vain paisuu. Ei sitä kiusaamista tietenkään tarvitse mihinkään piiloon työntää, mutta ei myöskään miettiä sitä jatkuvasti ja laittaa huonoa elämäänsä sen syyksi. Vaikka on tapahtunut ikäviä asioita, niin voi kyllä niiden päätyttyä tehdä hyvin paljon sen eteen, että myöhempi elämä olisi mukavampaa. Tottakai erilaiset kokemukset muuttavat ihmistä, mutta eivät pelkästään huonoon suuntaan, vaikka kokemukset olisivatkin ikäviä.

Vaikka koulukiusaaminen onkin ikävää, niin valtaosalla se on kuitenkin aika lievää verrattuna siihen mitä muuta ihmiselle voi tapahtua ja kuinka moni näistä ihmisistä jatkaa eteenpäin siitä huolimatta.

Kiusatuista tulee narsistisia ruikuttajia aikuisina. Ärsyttäviä tyyppejä minäminäminä

Vierailija kirjoitti:

Kiusatuista tulee narsistisia ruikuttajia aikuisina. Ärsyttäviä tyyppejä minäminäminä

Ainoa narsistinen ruikuttaja ketjussa olet sinä.