On outoa, että kiusattua käsketään unohtamaan menneet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kiusaaminen on päällä, sitä ei sovi sivuuttaa. Menneissä lilluminen ei kuitenkaan auta ketään. Jos kiusaamisesta on 20 vuotta ja ihminen yhä vain siitä uhriutuu, siitä ei ole enää kiusaaja vastuussa.

Etkö käsitä, että kiusaaminen muuttaa ihmistä? Se on peruuttamaton muutos, et voi palata paikkaan jota ei ole enää olemassa.

Jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu elämänsä aikana. Kun aikuistuu, oppii käsittelemään myös ikäviä asioita. Jos kiusattu haluaa aina vain uhriutua eikä päästää irti paskasta menneisyydestään, siitä vaan mutta älköön häiritkö sillä muita. Omasta elämästään on jokainen itse vastuussa. Kukaan ei jaksa antaa vuosikymmeniä lohtua ja sääliä ihmistä kohtaan, joka jatkuvasti velloo menneisyydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat on niin alinta pohjasakkaa ettei mitään rajaa. Mutta karma is a bitch.

Kuka tätä alapeukuttaa? Kiusaajat? Pelottaako karma?

Minä alapeukutin. Voisin luetella montakin ihmisryhmää, jotka ovat vielä koulukiusaajiakin alempana. En myöskään usko karmaan.

Kirjoitin kiusaajat. En eritellyt tässä että juuri koulukiusaajat. Oio vaan mutkat suoriksi jos se suo jotenkin helpottaa.

Oh, anteeksi. Tässä ketjussa on monesti puhuttu juuri koulukiusaajista. Siispä korjaan:

Voisin luetella montakin ihmisryhmää, jotka ovat vielä kiusaajiakin alempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kiusaaminen on päällä, sitä ei sovi sivuuttaa. Menneissä lilluminen ei kuitenkaan auta ketään. Jos kiusaamisesta on 20 vuotta ja ihminen yhä vain siitä uhriutuu, siitä ei ole enää kiusaaja vastuussa.

Etkö käsitä, että kiusaaminen muuttaa ihmistä? Se on peruuttamaton muutos, et voi palata paikkaan jota ei ole enää olemassa.

Jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu elämänsä aikana. Kun aikuistuu, oppii käsittelemään myös ikäviä asioita. Jos kiusattu haluaa aina vain uhriutua eikä päästää irti paskasta menneisyydestään, siitä vaan mutta älköön häiritkö sillä muita. Omasta elämästään on jokainen itse vastuussa. Kukaan ei jaksa antaa vuosikymmeniä lohtua ja sääliä ihmistä kohtaan, joka jatkuvasti velloo menneisyydessä.

Enpä ole mistään vellomisista tässä puhunut. Jos kumppanisi tai lapsesi menehtyy, kyllä sinä siitä eteenpäin pääset. Mutta et sinä koskaan tule unohtamaan keitä he olivat.

On omastakin mielestäni outoa, mutta olen itse suosiolla unohtanut. Mitä sitä menneitä juttuja lähtee miettimään päässään? Itse näen asian niin, että mitä pidempään ja hartaammin kiusaamishistoriaansa pohtii, sitä enemmän kiusaajat ja menneisyys hallitsevat ja määrittelevät sinua tässä hetkessä. Siinä vain katkeroituu ja kyynistyy ihmisten suhteen jo entistä enemmän. Eihän se "unohtaminen" anteeksiantamista tarkoita, mutta silti. Paras kosto kiusaajille on elää omaa elämää iloisena, tässä ja nyt, miettimättä lainkaan mennyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kiusaaminen on päällä, sitä ei sovi sivuuttaa. Menneissä lilluminen ei kuitenkaan auta ketään. Jos kiusaamisesta on 20 vuotta ja ihminen yhä vain siitä uhriutuu, siitä ei ole enää kiusaaja vastuussa.

Etkö käsitä, että kiusaaminen muuttaa ihmistä? Se on peruuttamaton muutos, et voi palata paikkaan jota ei ole enää olemassa.

Jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu elämänsä aikana. Kun aikuistuu, oppii käsittelemään myös ikäviä asioita. Jos kiusattu haluaa aina vain uhriutua eikä päästää irti paskasta menneisyydestään, siitä vaan mutta älköön häiritkö sillä muita. Omasta elämästään on jokainen itse vastuussa. Kukaan ei jaksa antaa vuosikymmeniä lohtua ja sääliä ihmistä kohtaan, joka jatkuvasti velloo menneisyydessä.

Enpä ole mistään vellomisista tässä puhunut. Jos kumppanisi tai lapsesi menehtyy, kyllä sinä siitä eteenpäin pääset. Mutta et sinä koskaan tule unohtamaan keitä he olivat.

"Menneiden unohtamisella" tarkoitetaan hyvin usein juuri tuota, että lakataan vellomasta menneisyydessä ja eletään elämää eteenpäin.  Ei sillä tarkoiteta, että pitäisi pyyhkiä muististaan tapahtunut asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska elämä jatkuu. Surkuttelu ei auta, mennyttä ei voi muuttaa. Eteenpäin on mentävä vaikka menneet ahdistaisi. Kaikilla on omat taakkansa. Joillain se on kiusaaminen ja monella joku muu. 

Ja ei, tuskin kukaan kiusaaja ajattelee että hähää nytpä pilaan tuon elämän.

Tämä on juuri tätä! Miksi kiusaamisen vaikutuksia ei ymmärretä? Silloin kun on nuori, on erityisen haavoittuva ympäristön palautteelle. Silloinhan vasta rakentaa minäkuvaa, itsetuntoa jne. Jos ympäristö viestittää joka taholta, että olet arvoton, miten aikuisena voi vain päättää, että jatkanpa elämää?

Kiusaaminen opettaa, että ei ole minkään arvoinen, kirjaimellisesti. Omat mielipiteet eivät ole arvokkaita, omia rajoja ei kunnioiteta, omaa tahtoa ei kuunnella.

Kun on oppinut, että ei ole mitään niin on vaikea elää. Jaksan yhä joka päivä ihmetellä, jos joku tervehtii minua, hyväksyy työni, kysyy kuulumisiani jne. Erityisesti sitä, jos saan kulkea käytävällä ilman haukkumista, kamppaamisia, halveksuvia katseita, naurunremakkaa.

Niin on, yleensä kenellekään se ei ole pelkkä kiusaaminen vaan kiusaajat päättävät murtaa viimeisen nikaman selkärangasta.

Mitäköhän ne kiusaajat sitten ajattelevat? Että voi kun autan tuota nyt elämässä eteenpäin vai? Yleensä myös oppitunnilla puhutaan kiusaamisesta, näytetään sen vaikutukset yms.

Naurettavaa väittää, että kiusaajat eivät muka ymmärtäisi mitä tekevät. Se on tarkoituksellista, tahallista toimintaa. Se on ihan puhdasta väkivaltaa, henkistä tai fyysistä, vaikka koulukiusaamisena siitä puhutaan. Kiusaajien toiminta on rikollista!

Tuolla on tavaton määrä ammattilaisia, jotka on koulutettu ymmärtämään ja auttamaan. Se ei esim. ole ystävien tai luokkakavereiden tehtävä. Heillä on omat murheet elettävä. Mutta se apu on itse haettava.

Ystävien tehtävä se juuri on. Mitä hemmettiä ihminen tekee ystävillä jotka ei auta kun tarvitsee apua?

Ammattilainen ei voi auttaa kuin määrättyyn asti. Sillä ammattilainen ei välitä potilaasta pätkääkään vaan tekee vain työtään. 

Ongelmia tuleekin siinä jos ystävää aletaan käyttää henkilökohtaisena terapeuttina. Tästä on kokemusta puolin ja toisin. Totta kai ystävän tulee tukea, mutta liika on liikaa. Ei kaikkea voi kipata ystävän niskaan, varsinkin kun heitä ei ole koulutettu kestämään ja ottamaan vastaan aika raskaitakin asioita.

Ja kyllä ammattilainen välittää, ainakin oma terapeuttini. Jos ei välitä niin on kyllä hakeutunut väärälle alalle. Ja ajattelepa asiaa näin päin: Jos ammattilainen ei välittäisi, niin ketään ei edes hoidettaisi.

Ammattilainen juuri EI SAA välittää. Koska silloin eie des voisi tehdä sitä työtä. Kaikissa hoitotyössä ja muissa missä joudutaan kohtaamaan ihmisiä opetetaan sama asia: Asiakkaat eivät ole ystäviäsi ja älä ikinä laita mitään tunteita mukaan työhösi ja unohda työt kun lähdet ovesta ulos.

Kukaan terapeutti ei voisi tehdä työtään jos hän välittäisi. Asiakkaita yhdellä teräpeutilla voi olla kymmeniä samaan aikaan ja kaikilla muillakin niillä on suuria ongelmia. Kukaan ihminen ei kestäisi sitä jos siihen laittaisi tunteet mukaan.

Ystävä on ainoa joka voi auttaa. Sillä erittäin monelle apua tarvitsevalla on juuri se ongelma että niillä ei ole ihmisiä jotka oikeasti heistä välittää. 

Nyt ei tarkoitettu välittämistä rakkauden tunteena (kyllä, myös ystävyys on eräs rakkauden muoto), vaan välittämisestä asiana joka saa ihmiset auttamaan muita. Kyllä, terapeutit eivät saa luoda tunnesiteitä asiakkaisiinsa, mutta joku syy heilläkin on että he työtään tekevät. Ei kukaan huvikseen kouluttaudu että saa kuunnella ihmisten kipuiluja ja yrittää sitten luovia heidät asioista läpi. He välittävät siten että haluavat auttaa ihmisiä paranemaan, heille se on kuin analysointia siitä missä ollaan aikanaan menty vikaan, ja mitä asioille voidaan tehdä. Ja siihen he pystyvät omalla tavallaan joskus paremmin kuin se kaveri, koska he eivät kiertele ja kaartele vaan yleensä sanovat asiat aika suoraan, vaikka ne joskus kuulostaisivat sillä hetkellä jopa raaoilta. Varsinkin uhriutujalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kiusaaminen on päällä, sitä ei sovi sivuuttaa. Menneissä lilluminen ei kuitenkaan auta ketään. Jos kiusaamisesta on 20 vuotta ja ihminen yhä vain siitä uhriutuu, siitä ei ole enää kiusaaja vastuussa.

Etkö käsitä, että kiusaaminen muuttaa ihmistä? Se on peruuttamaton muutos, et voi palata paikkaan jota ei ole enää olemassa.

Jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu elämänsä aikana. Kun aikuistuu, oppii käsittelemään myös ikäviä asioita. Jos kiusattu haluaa aina vain uhriutua eikä päästää irti paskasta menneisyydestään, siitä vaan mutta älköön häiritkö sillä muita. Omasta elämästään on jokainen itse vastuussa. Kukaan ei jaksa antaa vuosikymmeniä lohtua ja sääliä ihmistä kohtaan, joka jatkuvasti velloo menneisyydessä.

Enpä ole mistään vellomisista tässä puhunut. Jos kumppanisi tai lapsesi menehtyy, kyllä sinä siitä eteenpäin pääset. Mutta et sinä koskaan tule unohtamaan keitä he olivat.

Minua kiusattiin koulussa. Myöhemmin jäin nuorena leskeksi. Voin sanoa että kokemukset eivät ole lainkaan verrannollisia. Kiusaus on puolison menetyksen rinnalla yksi hyttysen kakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kiusaaminen on päällä, sitä ei sovi sivuuttaa. Menneissä lilluminen ei kuitenkaan auta ketään. Jos kiusaamisesta on 20 vuotta ja ihminen yhä vain siitä uhriutuu, siitä ei ole enää kiusaaja vastuussa.

Etkö käsitä, että kiusaaminen muuttaa ihmistä? Se on peruuttamaton muutos, et voi palata paikkaan jota ei ole enää olemassa.

Jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu elämänsä aikana. Kun aikuistuu, oppii käsittelemään myös ikäviä asioita. Jos kiusattu haluaa aina vain uhriutua eikä päästää irti paskasta menneisyydestään, siitä vaan mutta älköön häiritkö sillä muita. Omasta elämästään on jokainen itse vastuussa. Kukaan ei jaksa antaa vuosikymmeniä lohtua ja sääliä ihmistä kohtaan, joka jatkuvasti velloo menneisyydessä.

Enpä ole mistään vellomisista tässä puhunut. Jos kumppanisi tai lapsesi menehtyy, kyllä sinä siitä eteenpäin pääset. Mutta et sinä koskaan tule unohtamaan keitä he olivat.

Minua kiusattiin koulussa. Myöhemmin jäin nuorena leskeksi. Voin sanoa että kokemukset eivät ole lainkaan verrannollisia. Kiusaus on puolison menetyksen rinnalla yksi hyttysen kakka.

Minä taas olen menettänyt monia ihmisiä elämässäni, esimerkiksi isäni lapsuudessa, kokenut hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. En silti koe, että kiusaaminen olisi "yksi hyttysen kakka" tämän rinnalla. Kiusaaminen on puhdasta pahuutta. Kyseiset henkilöt eivät edes tunne kiusattua, mutta tekevät silti tämän elämästä helvettiä niin monella tavalla ja se on niin jatkuvaa ja tapahtuu niin tärkeässä kehitysvaiheessa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska elämä jatkuu. Surkuttelu ei auta, mennyttä ei voi muuttaa. Eteenpäin on mentävä vaikka menneet ahdistaisi. Kaikilla on omat taakkansa. Joillain se on kiusaaminen ja monella joku muu. 

Ja ei, tuskin kukaan kiusaaja ajattelee että hähää nytpä pilaan tuon elämän.

Tämä on juuri tätä! Miksi kiusaamisen vaikutuksia ei ymmärretä? Silloin kun on nuori, on erityisen haavoittuva ympäristön palautteelle. Silloinhan vasta rakentaa minäkuvaa, itsetuntoa jne. Jos ympäristö viestittää joka taholta, että olet arvoton, miten aikuisena voi vain päättää, että jatkanpa elämää?

Kiusaaminen opettaa, että ei ole minkään arvoinen, kirjaimellisesti. Omat mielipiteet eivät ole arvokkaita, omia rajoja ei kunnioiteta, omaa tahtoa ei kuunnella.

Kun on oppinut, että ei ole mitään niin on vaikea elää. Jaksan yhä joka päivä ihmetellä, jos joku tervehtii minua, hyväksyy työni, kysyy kuulumisiani jne. Erityisesti sitä, jos saan kulkea käytävällä ilman haukkumista, kamppaamisia, halveksuvia katseita, naurunremakkaa.

Niin on, yleensä kenellekään se ei ole pelkkä kiusaaminen vaan kiusaajat päättävät murtaa viimeisen nikaman selkärangasta.

Mitäköhän ne kiusaajat sitten ajattelevat? Että voi kun autan tuota nyt elämässä eteenpäin vai? Yleensä myös oppitunnilla puhutaan kiusaamisesta, näytetään sen vaikutukset yms.

Naurettavaa väittää, että kiusaajat eivät muka ymmärtäisi mitä tekevät. Se on tarkoituksellista, tahallista toimintaa. Se on ihan puhdasta väkivaltaa, henkistä tai fyysistä, vaikka koulukiusaamisena siitä puhutaan. Kiusaajien toiminta on rikollista!

Tuolla on tavaton määrä ammattilaisia, jotka on koulutettu ymmärtämään ja auttamaan. Se ei esim. ole ystävien tai luokkakavereiden tehtävä. Heillä on omat murheet elettävä. Mutta se apu on itse haettava.

Ystävien tehtävä se juuri on. Mitä hemmettiä ihminen tekee ystävillä jotka ei auta kun tarvitsee apua?

Ammattilainen ei voi auttaa kuin määrättyyn asti. Sillä ammattilainen ei välitä potilaasta pätkääkään vaan tekee vain työtään. 

Ongelmia tuleekin siinä jos ystävää aletaan käyttää henkilökohtaisena terapeuttina. Tästä on kokemusta puolin ja toisin. Totta kai ystävän tulee tukea, mutta liika on liikaa. Ei kaikkea voi kipata ystävän niskaan, varsinkin kun heitä ei ole koulutettu kestämään ja ottamaan vastaan aika raskaitakin asioita.

Ja kyllä ammattilainen välittää, ainakin oma terapeuttini. Jos ei välitä niin on kyllä hakeutunut väärälle alalle. Ja ajattelepa asiaa näin päin: Jos ammattilainen ei välittäisi, niin ketään ei edes hoidettaisi.

Ammattilainen juuri EI SAA välittää. Koska silloin eie des voisi tehdä sitä työtä. Kaikissa hoitotyössä ja muissa missä joudutaan kohtaamaan ihmisiä opetetaan sama asia: Asiakkaat eivät ole ystäviäsi ja älä ikinä laita mitään tunteita mukaan työhösi ja unohda työt kun lähdet ovesta ulos.

Kukaan terapeutti ei voisi tehdä työtään jos hän välittäisi. Asiakkaita yhdellä teräpeutilla voi olla kymmeniä samaan aikaan ja kaikilla muillakin niillä on suuria ongelmia. Kukaan ihminen ei kestäisi sitä jos siihen laittaisi tunteet mukaan.

Ystävä on ainoa joka voi auttaa. Sillä erittäin monelle apua tarvitsevalla on juuri se ongelma että niillä ei ole ihmisiä jotka oikeasti heistä välittää. 

Ystävä voi auttaa vain silloin, jos myös hän saa ystävyydestä jotain. Ystävyys kestää myös sen, että toinen on tilapäisesti vain antavana osapuolena ystävyyssuhteessa, mutta se ei saa kestää liian kauaa. Muuten käy niin, että ystävä uupuu eikä hän pysty sen jälkeen enää sinuakaan auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kiusaaminen on päällä, sitä ei sovi sivuuttaa. Menneissä lilluminen ei kuitenkaan auta ketään. Jos kiusaamisesta on 20 vuotta ja ihminen yhä vain siitä uhriutuu, siitä ei ole enää kiusaaja vastuussa.

Etkö käsitä, että kiusaaminen muuttaa ihmistä? Se on peruuttamaton muutos, et voi palata paikkaan jota ei ole enää olemassa.

Jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu elämänsä aikana. Kun aikuistuu, oppii käsittelemään myös ikäviä asioita. Jos kiusattu haluaa aina vain uhriutua eikä päästää irti paskasta menneisyydestään, siitä vaan mutta älköön häiritkö sillä muita. Omasta elämästään on jokainen itse vastuussa. Kukaan ei jaksa antaa vuosikymmeniä lohtua ja sääliä ihmistä kohtaan, joka jatkuvasti velloo menneisyydessä.

Niin, mutta jos kiusaajat eivät koskaan joudu vastuuseen, miten oikeudenmukaisuus toteutuu? Teothan ovat usein rikollisia ja jos ne tapahtuisivat aikuiselle niin asia vietäisiin oikeuteen, mutta kukaan ei ole puolustamassa lasta. Ja miten ihminen voi vaan päättää, että päästän irti esimerkiksi, jos itsetunto on huono eikä ole koskaan hyvä kiusaamisen takia ollutkaan, miten saa hyvän itsetunnon päättämällä vain päästää irti? 

Minun on ainakin lähes mahdotonta unohtaa päiväkodissa alkanutta ja ammattikouluun asti ulottunutta kiusaamista, väheksymistä ja ryhmän ulkopuolelle jättämistä. Tiedostan, että minussa täytyy olla jotain perustavan laatuista vikaa, jota en itse huomaa, mutta kiusaajat ovat huomanneet ja siksi ovat kiusanneet minua. Ainakin heidän viestinsä meni hyvin perille, sillä tiedän nyt hyvin olevani kaikkia muita ihmisiä huonompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kiusaaminen on päällä, sitä ei sovi sivuuttaa. Menneissä lilluminen ei kuitenkaan auta ketään. Jos kiusaamisesta on 20 vuotta ja ihminen yhä vain siitä uhriutuu, siitä ei ole enää kiusaaja vastuussa.

Etkö käsitä, että kiusaaminen muuttaa ihmistä? Se on peruuttamaton muutos, et voi palata paikkaan jota ei ole enää olemassa.

Jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu elämänsä aikana. Kun aikuistuu, oppii käsittelemään myös ikäviä asioita. Jos kiusattu haluaa aina vain uhriutua eikä päästää irti paskasta menneisyydestään, siitä vaan mutta älköön häiritkö sillä muita. Omasta elämästään on jokainen itse vastuussa. Kukaan ei jaksa antaa vuosikymmeniä lohtua ja sääliä ihmistä kohtaan, joka jatkuvasti velloo menneisyydessä.

Niin, mutta jos kiusaajat eivät koskaan joudu vastuuseen, miten oikeudenmukaisuus toteutuu? Teothan ovat usein rikollisia ja jos ne tapahtuisivat aikuiselle niin asia vietäisiin oikeuteen, mutta kukaan ei ole puolustamassa lasta. Ja miten ihminen voi vaan päättää, että päästän irti esimerkiksi, jos itsetunto on huono eikä ole koskaan hyvä kiusaamisen takia ollutkaan, miten saa hyvän itsetunnon päättämällä vain päästää irti? 

Terapia auttaa. Newsflash, maailma ei ole oikeudenmukainen eikä koskaan tule sitä olemaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kiusaaminen on päällä, sitä ei sovi sivuuttaa. Menneissä lilluminen ei kuitenkaan auta ketään. Jos kiusaamisesta on 20 vuotta ja ihminen yhä vain siitä uhriutuu, siitä ei ole enää kiusaaja vastuussa.

Etkö käsitä, että kiusaaminen muuttaa ihmistä? Se on peruuttamaton muutos, et voi palata paikkaan jota ei ole enää olemassa.

Jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu elämänsä aikana. Kun aikuistuu, oppii käsittelemään myös ikäviä asioita. Jos kiusattu haluaa aina vain uhriutua eikä päästää irti paskasta menneisyydestään, siitä vaan mutta älköön häiritkö sillä muita. Omasta elämästään on jokainen itse vastuussa. Kukaan ei jaksa antaa vuosikymmeniä lohtua ja sääliä ihmistä kohtaan, joka jatkuvasti velloo menneisyydessä.

Niin, mutta jos kiusaajat eivät koskaan joudu vastuuseen, miten oikeudenmukaisuus toteutuu? Teothan ovat usein rikollisia ja jos ne tapahtuisivat aikuiselle niin asia vietäisiin oikeuteen, mutta kukaan ei ole puolustamassa lasta. Ja miten ihminen voi vaan päättää, että päästän irti esimerkiksi, jos itsetunto on huono eikä ole koskaan hyvä kiusaamisen takia ollutkaan, miten saa hyvän itsetunnon päättämällä vain päästää irti? 

Terapia auttaa. Newsflash, maailma ei ole oikeudenmukainen eikä koskaan tule sitä olemaankaan.

Silloinhan kiusaajat voittaisivat. Tietäisivät, että ovat onnistuneet pilaamaan jonkun elämän. Miksi tuhlaisin kiusaajien takia rahaa kalliisiin terapiakuluihin? Yleensä vika ei myöskään ole kiusatussa vaan siinä kiusaajassa, joten ei se auta, vaikka miten yrittäisi etsiä vikaa sieltä omasta päästä vaan kiusaajien pitäisi lopettaa kiusaaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska asiassa velvollinen ei kiinnosta ketään ulkopuolista ja siinä ei tee hallaa kuin itselleen.

Ei poista kuitenkaan sitä tosiasiaa, että kiusaamisella on seurauksensa.

Ja niistä ei voi ottaa vastuuta kuin jokainen itse.

Niin, jokainen kiusaaja on itse vastuussa teoistaan. Pitää miettiä ennen kuin tekee.

Vihaan itseäni. kirjoitti:

Minun on ainakin lähes mahdotonta unohtaa päiväkodissa alkanutta ja ammattikouluun asti ulottunutta kiusaamista, väheksymistä ja ryhmän ulkopuolelle jättämistä. Tiedostan, että minussa täytyy olla jotain perustavan laatuista vikaa, jota en itse huomaa, mutta kiusaajat ovat huomanneet ja siksi ovat kiusanneet minua. Ainakin heidän viestinsä meni hyvin perille, sillä tiedän nyt hyvin olevani kaikkia muita ihmisiä huonompi.

Juuri tuo ryhmän ulkopuolelle jättäminen on pahinta, sillä jää aivan yksin. Kukaan ei halua tehdä ryhmätöitä luuseriksi merkityn kanssa, liikuntatunneilla ei syötetä eikä välitunnilla ole ketään, jolle jutella. Sitten jos tähän yhdistyy vielä muita kiusaamisen muotoja, kuten pilkkaamista, haukkumista yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kiusaaminen on päällä, sitä ei sovi sivuuttaa. Menneissä lilluminen ei kuitenkaan auta ketään. Jos kiusaamisesta on 20 vuotta ja ihminen yhä vain siitä uhriutuu, siitä ei ole enää kiusaaja vastuussa.

Etkö käsitä, että kiusaaminen muuttaa ihmistä? Se on peruuttamaton muutos, et voi palata paikkaan jota ei ole enää olemassa.

Jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu elämänsä aikana. Kun aikuistuu, oppii käsittelemään myös ikäviä asioita. Jos kiusattu haluaa aina vain uhriutua eikä päästää irti paskasta menneisyydestään, siitä vaan mutta älköön häiritkö sillä muita. Omasta elämästään on jokainen itse vastuussa. Kukaan ei jaksa antaa vuosikymmeniä lohtua ja sääliä ihmistä kohtaan, joka jatkuvasti velloo menneisyydessä.

Niin, mutta jos kiusaajat eivät koskaan joudu vastuuseen, miten oikeudenmukaisuus toteutuu? Teothan ovat usein rikollisia ja jos ne tapahtuisivat aikuiselle niin asia vietäisiin oikeuteen, mutta kukaan ei ole puolustamassa lasta. Ja miten ihminen voi vaan päättää, että päästän irti esimerkiksi, jos itsetunto on huono eikä ole koskaan hyvä kiusaamisen takia ollutkaan, miten saa hyvän itsetunnon päättämällä vain päästää irti? 

Terapia auttaa. Newsflash, maailma ei ole oikeudenmukainen eikä koskaan tule sitä olemaankaan.

Silloinhan kiusaajat voittaisivat. Tietäisivät, että ovat onnistuneet pilaamaan jonkun elämän. Miksi tuhlaisin kiusaajien takia rahaa kalliisiin terapiakuluihin? Yleensä vika ei myöskään ole kiusatussa vaan siinä kiusaajassa, joten ei se auta, vaikka miten yrittäisi etsiä vikaa sieltä omasta päästä vaan kiusaajien pitäisi lopettaa kiusaaminen. 

Jokainen voi muuttaa ainoastaan itseään. Mitähän sä muuten ajat takaa? Jotain kostoa?

Vihaan itseäni. kirjoitti:

Minun on ainakin lähes mahdotonta unohtaa päiväkodissa alkanutta ja ammattikouluun asti ulottunutta kiusaamista, väheksymistä ja ryhmän ulkopuolelle jättämistä. Tiedostan, että minussa täytyy olla jotain perustavan laatuista vikaa, jota en itse huomaa, mutta kiusaajat ovat huomanneet ja siksi ovat kiusanneet minua. Ainakin heidän viestinsä meni hyvin perille, sillä tiedän nyt hyvin olevani kaikkia muita ihmisiä huonompi.

Eikö päiväkodissa ollessasi vanhemmat huomanneet kiusaamista  ja jos huomasivat miksi eivät tehneet mitään.

Vanhemmat, jos lastanne kiusataan tehkää jotakin, ei pidä paeta tai odottaa, että se menee ohi.

Itseäni on kiusattu koulussa, mutta nyt olen onnellinen aikuinen, pystyn pitämään puoliani ja tiedän ettei minua kukaan enää kiusaa. Enkä anna lapsena kiusaamisen määrittää arvoani aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kiusaaminen on päällä, sitä ei sovi sivuuttaa. Menneissä lilluminen ei kuitenkaan auta ketään. Jos kiusaamisesta on 20 vuotta ja ihminen yhä vain siitä uhriutuu, siitä ei ole enää kiusaaja vastuussa.

Etkö käsitä, että kiusaaminen muuttaa ihmistä? Se on peruuttamaton muutos, et voi palata paikkaan jota ei ole enää olemassa.

Jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu elämänsä aikana. Kun aikuistuu, oppii käsittelemään myös ikäviä asioita. Jos kiusattu haluaa aina vain uhriutua eikä päästää irti paskasta menneisyydestään, siitä vaan mutta älköön häiritkö sillä muita. Omasta elämästään on jokainen itse vastuussa. Kukaan ei jaksa antaa vuosikymmeniä lohtua ja sääliä ihmistä kohtaan, joka jatkuvasti velloo menneisyydessä.

Niin, mutta jos kiusaajat eivät koskaan joudu vastuuseen, miten oikeudenmukaisuus toteutuu? Teothan ovat usein rikollisia ja jos ne tapahtuisivat aikuiselle niin asia vietäisiin oikeuteen, mutta kukaan ei ole puolustamassa lasta. Ja miten ihminen voi vaan päättää, että päästän irti esimerkiksi, jos itsetunto on huono eikä ole koskaan hyvä kiusaamisen takia ollutkaan, miten saa hyvän itsetunnon päättämällä vain päästää irti? 

Terapia auttaa. Newsflash, maailma ei ole oikeudenmukainen eikä koskaan tule sitä olemaankaan.

Silloinhan kiusaajat voittaisivat. Tietäisivät, että ovat onnistuneet pilaamaan jonkun elämän. Miksi tuhlaisin kiusaajien takia rahaa kalliisiin terapiakuluihin? Yleensä vika ei myöskään ole kiusatussa vaan siinä kiusaajassa, joten ei se auta, vaikka miten yrittäisi etsiä vikaa sieltä omasta päästä vaan kiusaajien pitäisi lopettaa kiusaaminen. 

Jokainen voi muuttaa ainoastaan itseään. Mitähän sä muuten ajat takaa? Jotain kostoa?

Kiusatun ei tarvitse muuttua. Kiusaajien tarvitsee muuttaa käytöstään. Mistä keksit koston? Sanoin jo äskeisessä viestissä, että haluan kiusaamisen loppuvan. Tietysti olisi hyvä, että jo kiusaavat joutuisivat rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan, kunhan kiusatut rohkenesivat tehdä rikosilmoituksen, sillä hyvin usein teot ovat oikeasti rikollisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kiusaaminen on päällä, sitä ei sovi sivuuttaa. Menneissä lilluminen ei kuitenkaan auta ketään. Jos kiusaamisesta on 20 vuotta ja ihminen yhä vain siitä uhriutuu, siitä ei ole enää kiusaaja vastuussa.

Etkö käsitä, että kiusaaminen muuttaa ihmistä? Se on peruuttamaton muutos, et voi palata paikkaan jota ei ole enää olemassa.

Jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu elämänsä aikana. Kun aikuistuu, oppii käsittelemään myös ikäviä asioita. Jos kiusattu haluaa aina vain uhriutua eikä päästää irti paskasta menneisyydestään, siitä vaan mutta älköön häiritkö sillä muita. Omasta elämästään on jokainen itse vastuussa. Kukaan ei jaksa antaa vuosikymmeniä lohtua ja sääliä ihmistä kohtaan, joka jatkuvasti velloo menneisyydessä.

Niin, mutta jos kiusaajat eivät koskaan joudu vastuuseen, miten oikeudenmukaisuus toteutuu? Teothan ovat usein rikollisia ja jos ne tapahtuisivat aikuiselle niin asia vietäisiin oikeuteen, mutta kukaan ei ole puolustamassa lasta. Ja miten ihminen voi vaan päättää, että päästän irti esimerkiksi, jos itsetunto on huono eikä ole koskaan hyvä kiusaamisen takia ollutkaan, miten saa hyvän itsetunnon päättämällä vain päästää irti? 

Terapia auttaa. Newsflash, maailma ei ole oikeudenmukainen eikä koskaan tule sitä olemaankaan.

Silloinhan kiusaajat voittaisivat. Tietäisivät, että ovat onnistuneet pilaamaan jonkun elämän. Miksi tuhlaisin kiusaajien takia rahaa kalliisiin terapiakuluihin? Yleensä vika ei myöskään ole kiusatussa vaan siinä kiusaajassa, joten ei se auta, vaikka miten yrittäisi etsiä vikaa sieltä omasta päästä vaan kiusaajien pitäisi lopettaa kiusaaminen. 

Jokainen voi muuttaa ainoastaan itseään. Mitähän sä muuten ajat takaa? Jotain kostoa?

Kiusatun ei tarvitse muuttua. Kiusaajien tarvitsee muuttaa käytöstään. Mistä keksit koston? Sanoin jo äskeisessä viestissä, että haluan kiusaamisen loppuvan. Tietysti olisi hyvä, että jo kiusaavat joutuisivat rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan, kunhan kiusatut rohkenesivat tehdä rikosilmoituksen, sillä hyvin usein teot ovat oikeasti rikollisia. 

Höpö höpö ketään ei voi pakottaa toisen kaveriksi. Jos sut suljetaan ulos niin niin käy. Ei siinä mitään rikollista ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kiusaaminen on päällä, sitä ei sovi sivuuttaa. Menneissä lilluminen ei kuitenkaan auta ketään. Jos kiusaamisesta on 20 vuotta ja ihminen yhä vain siitä uhriutuu, siitä ei ole enää kiusaaja vastuussa.

Etkö käsitä, että kiusaaminen muuttaa ihmistä? Se on peruuttamaton muutos, et voi palata paikkaan jota ei ole enää olemassa.

Jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu elämänsä aikana. Kun aikuistuu, oppii käsittelemään myös ikäviä asioita. Jos kiusattu haluaa aina vain uhriutua eikä päästää irti paskasta menneisyydestään, siitä vaan mutta älköön häiritkö sillä muita. Omasta elämästään on jokainen itse vastuussa. Kukaan ei jaksa antaa vuosikymmeniä lohtua ja sääliä ihmistä kohtaan, joka jatkuvasti velloo menneisyydessä.

Niin, mutta jos kiusaajat eivät koskaan joudu vastuuseen, miten oikeudenmukaisuus toteutuu? Teothan ovat usein rikollisia ja jos ne tapahtuisivat aikuiselle niin asia vietäisiin oikeuteen, mutta kukaan ei ole puolustamassa lasta. Ja miten ihminen voi vaan päättää, että päästän irti esimerkiksi, jos itsetunto on huono eikä ole koskaan hyvä kiusaamisen takia ollutkaan, miten saa hyvän itsetunnon päättämällä vain päästää irti? 

Terapia auttaa. Newsflash, maailma ei ole oikeudenmukainen eikä koskaan tule sitä olemaankaan.

Silloinhan kiusaajat voittaisivat. Tietäisivät, että ovat onnistuneet pilaamaan jonkun elämän. Miksi tuhlaisin kiusaajien takia rahaa kalliisiin terapiakuluihin? Yleensä vika ei myöskään ole kiusatussa vaan siinä kiusaajassa, joten ei se auta, vaikka miten yrittäisi etsiä vikaa sieltä omasta päästä vaan kiusaajien pitäisi lopettaa kiusaaminen. 

Jokainen voi muuttaa ainoastaan itseään. Mitähän sä muuten ajat takaa? Jotain kostoa?

En ole henkilö, jonka kanssa tätä keskustelua olet käynyt, mutta pari ajatusryöppyä:

Jos kiusaaminen on osoitus siitä, että maailma ei ole eikä tule olemaan oikeudenmukainen paikka, niin silloin täytyy myös hyväksyä järjettömät väkivallan teot, kuten kouluampumiset ja satunnaiset puukotukset kadulla. Koska jos aletaan hokea tuota "maailma ei ole oikeudenmukainen paikka", niin silloin poistetaan sivistykseltä ja laeilta niiden perustavanlaatuisuus - tarjoat siis nihilismiä hokemallasi. Asioita vaan 'sattuu', kuten vankilassakin kuulemma 'sattuu'.