On outoa, että kiusattua käsketään unohtamaan menneet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat on niin alinta pohjasakkaa ettei mitään rajaa. Mutta karma is a bitch.

Kuka tätä alapeukuttaa? Kiusaajat? Pelottaako karma?

Totta kai pelottaa. Joku voi sanoa nenääni rumaksi niin kuin silloin ala-asteella.

Vierailija kirjoitti:

Koska elämä jatkuu. Surkuttelu ei auta, mennyttä ei voi muuttaa. Eteenpäin on mentävä vaikka menneet ahdistaisi. Kaikilla on omat taakkansa. Joillain se on kiusaaminen ja monella joku muu. 

Ja ei, tuskin kukaan kiusaaja ajattelee että hähää nytpä pilaan tuon elämän.

Eli kiusaamisen aiheuttamat mielenterveysongelmat jäävät historiaan kun vain "jatkaa eteenpäin"? Luulisi noin mullistavalla hoitomuodolla saavan jo nobelin! Sen verran paljon rahaa ja aikaa käytetään mt-vaivojen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta karma is a bitch.

Ei se aina niin mee. Tiedän monia kiusaajia (mm. itseäni kiusanneet), jotka ovat hyvin menestyneitä ja heillä on kaikki hyvin, toisin kuin sillä kiusatulla..

Niin ehkä nyt, mutta mistä tietää mikä heitäkin tulevaisuudessa odottaa?

Hauta. Kuten kaikkia muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Unohtamaan kehottaminen on kieltämättä huono neuvo. Oikeampi olisi kehottaa käsittelemään menneisyytensä traumat - tarvittaessa ammattilaisen avulla - ja sen jälkeen alkaa katsoa menneisyyden sijasta tulevaisuuteen. 

Juuri näin. Itsellä takana traumaattisia kokemuksia, ei kiusaamista, mutta muuta. Tein vuosia töitä sen eteen että pääsin eteenpäin, vaikka vaikeaa oli ja etenkin aluksi tuntui ettei mitään positiivista muutosta tapahdu. Sitkeys kuitenkin palkiittiin. Ei elämä nykyisinkänä pelkkää hattaraa ole, ja välillä tulee takapakkia ja huonompia aikoja mutta ne menevät ohi. Menneitä ei voi muuttaa, mutta ei ihminen myöskään ole voimaton traumattisten kokemusten edessä, siihen voi vaikuttaa miten ja missä määrin niiden antaa hallita nykyisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska elämä jatkuu. Surkuttelu ei auta, mennyttä ei voi muuttaa. Eteenpäin on mentävä vaikka menneet ahdistaisi. Kaikilla on omat taakkansa. Joillain se on kiusaaminen ja monella joku muu. 

Ja ei, tuskin kukaan kiusaaja ajattelee että hähää nytpä pilaan tuon elämän.

Tämä on juuri tätä! Miksi kiusaamisen vaikutuksia ei ymmärretä? Silloin kun on nuori, on erityisen haavoittuva ympäristön palautteelle. Silloinhan vasta rakentaa minäkuvaa, itsetuntoa jne. Jos ympäristö viestittää joka taholta, että olet arvoton, miten aikuisena voi vain päättää, että jatkanpa elämää?

Kiusaaminen opettaa, että ei ole minkään arvoinen, kirjaimellisesti. Omat mielipiteet eivät ole arvokkaita, omia rajoja ei kunnioiteta, omaa tahtoa ei kuunnella.

Kun on oppinut, että ei ole mitään niin on vaikea elää. Jaksan yhä joka päivä ihmetellä, jos joku tervehtii minua, hyväksyy työni, kysyy kuulumisiani jne. Erityisesti sitä, jos saan kulkea käytävällä ilman haukkumista, kamppaamisia, halveksuvia katseita, naurunremakkaa.

Niin on, yleensä kenellekään se ei ole pelkkä kiusaaminen vaan kiusaajat päättävät murtaa viimeisen nikaman selkärangasta.

Mitäköhän ne kiusaajat sitten ajattelevat? Että voi kun autan tuota nyt elämässä eteenpäin vai? Yleensä myös oppitunnilla puhutaan kiusaamisesta, näytetään sen vaikutukset yms.

Naurettavaa väittää, että kiusaajat eivät muka ymmärtäisi mitä tekevät. Se on tarkoituksellista, tahallista toimintaa. Se on ihan puhdasta väkivaltaa, henkistä tai fyysistä, vaikka koulukiusaamisena siitä puhutaan. Kiusaajien toiminta on rikollista!

Tuolla on tavaton määrä ammattilaisia, jotka on koulutettu ymmärtämään ja auttamaan. Se ei esim. ole ystävien tai luokkakavereiden tehtävä. Heillä on omat murheet elettävä. Mutta se apu on itse haettava.

En ymmärtänyt kommenttia. Ei, luokkakavereideni tehtävä ei ole auttaa minua tai edes ymmärtää... Se ei tarkoita, että heillä silti olisi oikeus väkivaltaan. Eihän koko apua tarvitsisi ilman sitä. Ja millä yhtäkkiä pitäisi vakuuttaa itsensä siitä, että on oikeutettu apuun? Ja mistä pitäisi taikoa rahat ylimääräisiin menoihin? 

Mistäkö rahat? Ihan samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin käymällä töissä, suhteuttamalla menoni tuloihin, jne. Sinusta kaiken hyvän pitäisi tulla ilman todellista vastuuta, kun sinua on kiusattu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat on niin alinta pohjasakkaa ettei mitään rajaa. Mutta karma is a bitch.

Kuka tätä alapeukuttaa? Kiusaajat? Pelottaako karma?

Ööööö.... Suomessa ei uskota karmaan, eikä juuri uudestisyntymisen noin muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusatut ei tunnista itsestään käytöstä, josta syyttää kiusaajia. Kiusaajalla ei oikeutta itsetunto onglemiin kiusatun omiessa kaiken tämän itselleen.

On myös tutkittu, että kiusattu saattaa kiusta itseään heikompaan kompeisoidessaan omia ongelmiaan.

Hmmm...niinpä kiusatun tulee sääliä ja tuntea myötätuntoa kiusaajaansa kohtaan, koska tätä luulatavasti on kiusattu myös? Pedofiilin uhrin tulee sääliä ja tuntea myötätuntoa pedofiilia kohtaan, koska tätä on luultavasti myös käytetty hyväksi? Kuinka pitkälle mennään? Ei syyllistetä ketään, unohdetaan vaan kaikki menneet, rangaistuksia ei ole, koska ei ole mitään rangaistavaakaan. Säännöt on perseestä, viranomaiset turhia, on vain unohdus ja anteeksianto ja sitten jatketaan onnellisina käsi kädessä (tai käsi kurkulla, piti sanomani) kohti auringonnousua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat on niin alinta pohjasakkaa ettei mitään rajaa. Mutta karma is a bitch.

Kuka tätä alapeukuttaa? Kiusaajat? Pelottaako karma?

Minä alapeukutin. Voisin luetella montakin ihmisryhmää, jotka ovat vielä koulukiusaajiakin alempana. En myöskään usko karmaan.

Minä unohdan menneet, koska en voi olla onnellinen, jos pohdin, mitä vääryyksiä olen kokenut. Teen sen täysin pragmaattisista syistä. Ansaitsen olla onnellinen. Olen aika mukava tyyppi, vaikka itse sanonkin. Lisäksi olen parempi ihmisenä kuin kiusaajani. En minä tee sitä muille vaan itselleni. Teen sen myös siksi, koska on PAKKO. Jokaisen on ennen pitkää pakko. Ei ole olemassa mitään abstraktia asioiden käsittelyä, joka väistämättä tapahtuu jonkin kaavan mukaan terapiassa ja jonka jälkeen menneisyys katoaa elämästä siistiin laatikkoon, jossa se pysyy hallinnassa. Sitä käsittelyä on juuri sen tajuaminen, että menneisyys on takana päin ja he tekivät väärin. Minä olin herkkä ja he käyttivät sitä hyväksi. Deal with it. Mennyttä en voi muuttaa kuitenkaan ja lempi asioihini elämässä ei kuulu inhottavien ihmisten ajatteleminen. Saavat olla ihan omissa oloissaan ja levittää pahaa oloa ihan keskenään, kuten tekevätkin, vaikka menestyneiltä vaikuttavat ulkoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kiusatut ei tunnista itsestään käytöstä, josta syyttää kiusaajia. Kiusaajalla ei oikeutta itsetunto onglemiin kiusatun omiessa kaiken tämän itselleen.

Tämä oli niin ajattelematon kommentti, että en edes tiedä miten ilmaista se. Onhan kiusaajalla varmasti valtavia ongelmia itsetuntonsa kanssa että muitakin ongelmia, jos heidän kerta täytyy kiusata tuntemattomia. Sehän on selvä. Ero nyt vain on siinä, että kiusattu ei kiusaa muita! Hän kantaa ongelmansa itse aiheuttamatta muille ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta karma is a bitch.

Ei se aina niin mee. Tiedän monia kiusaajia (mm. itseäni kiusanneet), jotka ovat hyvin menestyneitä ja heillä on kaikki hyvin, toisin kuin sillä kiusatulla..

Niin ehkä nyt, mutta mistä tietää mikä heitäkin tulevaisuudessa odottaa?

Hauta. Kuten kaikkia muitakin.

Siis uudelleensyntyminen joksikin alemmaksi olennoksi, vaikkapa sammakoksi.

Ai että kun ärsyttää nää kiusaamisen vähättelijät! Ette ilmeisesti ole ikinä kiusaamista kokeneet. Jos siitä olisi niin vain helppo jatkaa elämäänsä normaalisti, niin eihän se kiusaaminen edes olisi ongelma.

Koko peruskoulun koulukiusauksesta kärsineenä ja terapiassa nyt asioita käsitellen, sanoisin että ei tarvitse unohtaa, mutta voi antaa anteeksi. Sitä vihaa ja kaunaa ei kannata kantaa sisällään loputtomiin, siinä sabotoi vain oman elämänsä. Kiusaajat harvoin muistavat enää uhrejaan jälkeenpäin, miksi sinun pitäisi antaa heille kunnia olla ajatuksiesi keskipiste vielä vuosikymmeniä jälkeenpäin?

Eli; käsittele kaikki traumat ja tunteet pohjaa myöten, ja sen jälkeen salli itsesi siirtyä eteenpäin. Täysin ei tarvitse unohtaa: Jos joudut samojen ihmisten kanssa myöhemmin tekemisiin, tiedät millaisia he ovat ja tällä kertaa olet valmiina pistämään kovan kovaa vastaan. Sinun ylitsesi ei kävele enää kukaan, ellet itse anna heidän tehdä sitä.

Tsemppiä muille jotka ovat uhreiksi joutuneet.

Näissä keskusteluissa tulee juurikin ilmi kiusatun itsekyys kuinka pitää aina olla ymmärtämässä vielä työelämässäkin. Ei voida vaati edes normaaleja työelämään kuuluvia asiota ettei vaan tule pahamieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat on niin alinta pohjasakkaa ettei mitään rajaa. Mutta karma is a bitch.

Kuka tätä alapeukuttaa? Kiusaajat? Pelottaako karma?

Ööööö.... Suomessa ei uskota karmaan, eikä juuri uudestisyntymisen noin muutenkaan.

Muistaakseni isossa kirjassa sanotaan, että isien pahat teot kostetaan kuudenteen polveen.

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa tulee juurikin ilmi kiusatun itsekyys kuinka pitää aina olla ymmärtämässä vielä työelämässäkin. Ei voida vaati edes normaaleja työelämään kuuluvia asiota ettei vaan tule pahamieli.

Kuinkas pitkältä ajalta sulla on lääkkeet jääneet ottamatta?

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa tulee juurikin ilmi kiusatun itsekyys kuinka pitää aina olla ymmärtämässä vielä työelämässäkin. Ei voida vaati edes normaaleja työelämään kuuluvia asiota ettei vaan tule pahamieli.

Missä vaiheessa ymmärrystä on ollut? Ja kuka on sanonut, että työelämässä pitäisi ymmärtää? Kuka edes on puhunut töistä täällä? Mitä normaaleja työelämään kuuluvia asioita? Puhutko siitä, kuinka tönitään vuorelta alas, lähetetään tappouhkauksia, puhutaan seläntakana pahaa ja levitetään itsestä perättömiä asioita, heitellään ties millä, nauretaan vastauksille, töille, tehtäville, vaatteille, ulkonäölle, näitäkö tarkoitat? 

Vierailija kirjoitti:

Minä unohdan menneet, koska en voi olla onnellinen, jos pohdin, mitä vääryyksiä olen kokenut. Teen sen täysin pragmaattisista syistä. Ansaitsen olla onnellinen. Olen aika mukava tyyppi, vaikka itse sanonkin. Lisäksi olen parempi ihmisenä kuin kiusaajani. En minä tee sitä muille vaan itselleni. Teen sen myös siksi, koska on PAKKO. Jokaisen on ennen pitkää pakko. Ei ole olemassa mitään abstraktia asioiden käsittelyä, joka väistämättä tapahtuu jonkin kaavan mukaan terapiassa ja jonka jälkeen menneisyys katoaa elämästä siistiin laatikkoon, jossa se pysyy hallinnassa. Sitä käsittelyä on juuri sen tajuaminen, että menneisyys on takana päin ja he tekivät väärin. Minä olin herkkä ja he käyttivät sitä hyväksi. Deal with it. Mennyttä en voi muuttaa kuitenkaan ja lempi asioihini elämässä ei kuulu inhottavien ihmisten ajatteleminen. Saavat olla ihan omissa oloissaan ja levittää pahaa oloa ihan keskenään, kuten tekevätkin, vaikka menestyneiltä vaikuttavat ulkoisesti.

Ymmärrän, jos tämä kirjoitukseni vaikuttaa siltä, että yritän loukata. Olen kuitenkin koulukiusattu, jota kiusattiin koko peruskoulun ajan, jonka jälkeen olin seksuaalisen hyväksikäytön uhri. Minua oli kai helppo käyttää hyväksi, sillä olin kiltti ja sosiaaliset tilanteet olivat vähän vaikeita. Silti se oli väärin ja julmasti tehty kiusaajalta. Ihmistuntemukseni on nykyään parempi ja kerään ympärilleni toisia herkkiä ja empaattisia ihmisiä. En yritä masentaa ketään, yritän AUTTAA. Jos minä voin päästä eteen päin, saada uran ja puolison, mukavia kavereita ja tulla onnelliseksi hyväksymällä, että minussa oli jotain sellaista, kiltteys, herkkyys, loukkaantumisalttius, mikä herätti sairaassa yksilössä halun kiusata, mutta kiusaaminen ei ollut minun syyni vaan hänen sairauttaan, niin miksi en hyväksyisi tätä. En tajua. Miksi en jatkaisi voittajana eteen päin. Älkää kiusatut syyttäkö itseänne. Uskokaa itseenne. Teistä on elämään ja olette sen ansainneet. En minä kirjoittanut tätä syyttääkseni ketään. Vaan saadakseni teihin uskon kontrollista oman elämänne suuntaan. Te voitte hallita tulevaisuuttanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska elämä jatkuu. Surkuttelu ei auta, mennyttä ei voi muuttaa. Eteenpäin on mentävä vaikka menneet ahdistaisi. Kaikilla on omat taakkansa. Joillain se on kiusaaminen ja monella joku muu. 

Ja ei, tuskin kukaan kiusaaja ajattelee että hähää nytpä pilaan tuon elämän.

Tämä on juuri tätä! Miksi kiusaamisen vaikutuksia ei ymmärretä? Silloin kun on nuori, on erityisen haavoittuva ympäristön palautteelle. Silloinhan vasta rakentaa minäkuvaa, itsetuntoa jne. Jos ympäristö viestittää joka taholta, että olet arvoton, miten aikuisena voi vain päättää, että jatkanpa elämää?

Kiusaaminen opettaa, että ei ole minkään arvoinen, kirjaimellisesti. Omat mielipiteet eivät ole arvokkaita, omia rajoja ei kunnioiteta, omaa tahtoa ei kuunnella.

Kun on oppinut, että ei ole mitään niin on vaikea elää. Jaksan yhä joka päivä ihmetellä, jos joku tervehtii minua, hyväksyy työni, kysyy kuulumisiani jne. Erityisesti sitä, jos saan kulkea käytävällä ilman haukkumista, kamppaamisia, halveksuvia katseita, naurunremakkaa.

Niin on, yleensä kenellekään se ei ole pelkkä kiusaaminen vaan kiusaajat päättävät murtaa viimeisen nikaman selkärangasta.

Mitäköhän ne kiusaajat sitten ajattelevat? Että voi kun autan tuota nyt elämässä eteenpäin vai? Yleensä myös oppitunnilla puhutaan kiusaamisesta, näytetään sen vaikutukset yms.

Naurettavaa väittää, että kiusaajat eivät muka ymmärtäisi mitä tekevät. Se on tarkoituksellista, tahallista toimintaa. Se on ihan puhdasta väkivaltaa, henkistä tai fyysistä, vaikka koulukiusaamisena siitä puhutaan. Kiusaajien toiminta on rikollista!

Mitä tarkalleen ottaen sinä meiltä muilta ihmisiltä sitten haluaisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta karma is a bitch.

Ei se aina niin mee. Tiedän monia kiusaajia (mm. itseäni kiusanneet), jotka ovat hyvin menestyneitä ja heillä on kaikki hyvin, toisin kuin sillä kiusatulla..

Niin ehkä nyt, mutta mistä tietää mikä heitäkin tulevaisuudessa odottaa?

No paljonpa se lohduttaa, jos tulevaisuus on seuraava elämä ja sinne syntyy hyttysenä. :D