Mies petti luottamuksen - kostaa vai kestää?

Eihän porno voi viedä seksielämää. Sehän tuo sitä lisää.

Miehelläsi on ollut toinen. Tai sitten viina teki impotenssiksi.

Porno on hyvä ja piristävä juttu. Miksi olet niin estoinen?

Jos olisi pettänyt sinua, olisi eri juttu.

Katsokaa yhdessä pornoa, jospa se siitä.

En ymmärrä, mikä on ongelmasi? Työstressi voi vaikuttaa elämään. Miksi lähtisit kostamaan??

Minäkään en nyt kyllä näe tässä ongelmaa...

Marde ajoi kerran ylinopeutta, siitä seurasi, että poliisi pysäytti Marden ja piti tiukan puhuttelun: "Marde, nyt et aja niin lujaa, kun otan ratin pois".

Seuraavana päivä valkeni sateisena ja alakuloisena, Marde pohti, kuinka nyt käy, ilman rattia. Onneksi muutaman korttelin päässä asuvalla Holmströmillä oli leikkiauton ratti, jota Marde sai vuokrata. Vaikka 800 euroa tuntui aluksi kovalta hinnalta leikki-auton ratista, ei se Mardea varsinaisesti haitannut. Ratti ei sopinut tietenkään oikeaan autoon, joten sitä oli parasta käyttää kävellessä kaupunkiin, tuntuihan se vähän siltä kuin olisi ajanut autoa. Naapurissa asuva, aika vittumainen vanha ämmä, Gunilla Djur, hymyili hampaatonta hymyään vastaan tullessaan. Oli helpointa todeta hänelle: "Saatanan kalmo, vituttaako, kun toisilla on ferrari".

Näinkin voi asiat mennä.

Vierailija kirjoitti:

Paljastui että mies on useita vuosia fyysisesti vältellyt minua ja valehdellut että rakastaa vaikka olen asioita ääneen epäillyt. Hän on elänyt kuulemma jotenkin tunteetonta elämää kovan työpaineen vuoksi, lisäksi meillä oli tällöin lapset (4) melko pieniä. Tuntuu erittäin pahalta että epäilykseni siitä, että en ollut rakastettu ja haluttu olivat totta. Mies pakeni elämäänsä pornon, työn ja alkoholin pariin ja jätti minut henkisesti ja fyysisesti yksin. Asiat tulivat ilmi ja nyt hän on kuulemma herännyt horroksestaan ja haluaa parisuhteemme takaisin. Olemme puhuneet avoimesti tapahtuneista. Luottamus on kuitenkin mennyt ja minun on vaikea uskoa että hänen (henkinen ja fyysinen) halunsa olisi nyt aitoa. Sisimpäni ja turvallisuudentunteeni on rikki. En tiedä pystynkö antamaan anteeksi vaikka haluaisin, tunnen itseni niin typeräksi ja epäviehättäväksi.

Olemme kuitenkin jatkaneet eteenpäin vaikka välillä olen raivonnut, itkenyt ja menettänyt kaiken toivoni. Miten läheiselle ihmiselle voi tehdä niin, laittaa syrjään ja valehdella, antaa riutua ilman fyysistä kosketusta ja katseita, välittämistä? Mies sanoo että näkee nyt ettei ole sellainen mies kuin on ajatellut vaan on ollut itsekäs paskiainen ja häpeää sitä. En vain tiedä voinko antaa lopulta anteeksi vaikka haluaisin kyllä jatkaa.

Nyt toivoisin saman kokeneilta (jotka olette pitkässä parisuhteessa kärsineet valehtelusta, seksielämän vieneestä pornosta tai luottamuksen menettämisestä) kertomuksia siitä miten olette selvinneet vai oletteko esim. kostaneet tapahtuneet voidaksenne jatkaa? Toivon asiallista keskustelua saman kokeneilta, tuomitsemista en kaipaa.

Miehesi siis on ilmaissut suoraan katuvansa aiempaa käyttäytymistään? Onko hän pyytänyt sitä anteeksi?

Etkö usko, että hän vieläkään ymmärtää riittävästi, miten on loukannut sinua? Voitko vielä selittää hänelle tunteesi ja ajatuksesi ja miksi sinun on vaikea antaa anteeksi?

Uskon, että anteeksi antaminen on kaikille osapuolille aina paras vaihtoehto, mutta silloin, kun se loukannut ihminen, eli se jolle on antanut anteeksi, pysyy omassa elämässä läheisesti (äärimmillään juuri puoliso), anteeksiannon prosessi pitää toteuttaa erityisen huolellisesti. Vääryys (esim. harhaanjohtaminen ja laiminlyönti) on tunnustettu, on selvitetty miksi se oli väärin, miltä se tuntui ja mitä seurauksia sillä oli, on pyydetty ja annettu anteeksi. Anteeksianto on viimekädessä päätös eikä tunnetila.

Dr Phil sanoi kerran, että puolisolle on vaikeaa antaa anteeksi ennen kuin voi varmistua siitä, että hän oikeasti ymmärtää, miten on loukannut.

Vierailija kirjoitti:

Paljastui että mies on useita vuosia fyysisesti vältellyt minua ja valehdellut että rakastaa vaikka olen asioita ääneen epäillyt. Hän on elänyt kuulemma jotenkin tunteetonta elämää kovan työpaineen vuoksi, lisäksi meillä oli tällöin lapset (4) melko pieniä. Tuntuu erittäin pahalta että epäilykseni siitä, että en ollut rakastettu ja haluttu olivat totta. Mies pakeni elämäänsä pornon, työn ja alkoholin pariin ja jätti minut henkisesti ja fyysisesti yksin. Asiat tulivat ilmi ja nyt hän on kuulemma herännyt horroksestaan ja haluaa parisuhteemme takaisin. Olemme puhuneet avoimesti tapahtuneista. Luottamus on kuitenkin mennyt ja minun on vaikea uskoa että hänen (henkinen ja fyysinen) halunsa olisi nyt aitoa. Sisimpäni ja turvallisuudentunteeni on rikki. En tiedä pystynkö antamaan anteeksi vaikka haluaisin, tunnen itseni niin typeräksi ja epäviehättäväksi.

Olemme kuitenkin jatkaneet eteenpäin vaikka välillä olen raivonnut, itkenyt ja menettänyt kaiken toivoni. Miten läheiselle ihmiselle voi tehdä niin, laittaa syrjään ja valehdella, antaa riutua ilman fyysistä kosketusta ja katseita, välittämistä? Mies sanoo että näkee nyt ettei ole sellainen mies kuin on ajatellut vaan on ollut itsekäs paskiainen ja häpeää sitä. En vain tiedä voinko antaa lopulta anteeksi vaikka haluaisin kyllä jatkaa.

Nyt toivoisin saman kokeneilta (jotka olette pitkässä parisuhteessa kärsineet valehtelusta, seksielämän vieneestä pornosta tai luottamuksen menettämisestä) kertomuksia siitä miten olette selvinneet vai oletteko esim. kostaneet tapahtuneet voidaksenne jatkaa? Toivon asiallista keskustelua saman kokeneilta, tuomitsemista en kaipaa.

Ihan off-topicina kysyn että miten  nyt vasta paljastui että mies on fyysisesti vältellyt sua? Kyllä sellaisen normaalijärkinen tajuaa viimeistään kahden kuukauden jälkeen.

Itse en tuhlaisi aikaani ihmiseen jonka vuoksi joutuu itkemään ja raivomaan, sillä sellainen ei kuulu toimivaan parisuhteeseen. Itkemiseen ja raivoamiseen käytetty energia on täyttä tuhlausta ja sen voisi käyttää paremminkin.

Se että olet lisääntynyt hänen kanssaan olisi mikään syy roikkua m*ulkussa miehessä, vaikka olet niin tehnytkin.Parisuhteen tulee toimia.Lienet jonkin sortin turvallisuushakuinen masokisti, pardon my French.

ps.Minä lähdin.Elämäni paras päätös.

Minulla ei ole mitään pornoa vastaan, katson sitä joskus itsekin. Mutta ongelma oli että mies ei halunnut minua ja ajautui pornokoukkuun ja minulle jäi vain rippeitä. Tätä siis jatkui vuosia ja kärsin tunteettomuudesta sekä kosketuksen puutteesta. Lopulta aloin jo katselemaan epätoivoisena muita miehiä (en kuitenkaan tehnyt mitään) mutta mies ei myöntänyt omaa ongelmaansa josta oli tullut meidän parisuhdettamme kalvava ongelma.

Kosto on käynyt heikkoina hetkinä mielessä siksi että tunnen itseni niin petetyksi ja loukatuksi ja mies on valehdellut asioistaan ja haluistaan. Rakkaudelta on ikäänkuin pudonnut pohja (vaikka yritän ja toivon sen vielä palautuvan). Minä olisin ollut aikoinaan valmis vaikka avoimeen suhteeseen jos mies vain olisi myöntänyt aikoinaan että on kyllästynyt, yritin kyllä selvittää asioita mutta mies ei kyennyt myöntämään mitään vaan jatkoi valehtelua sekä itselleen että minulle. En ole estoinen, vaan melko avoin. Osasinko avata asiaa yhtään paremmin nyt?

Ap

Ja kyllä, mies on katunut, pyytänyt anteeksi ja ymmärtää loukkauksen tunteen syvyyden, pelkää että en pysty antamaan anteeksi. Valitettavasti pelkään itse samaa, asia ei jotenkin etene enkä tunne pääseväni eteenpäin kohti anteeksiantoa.

Ap

Kuulostaa toki ikävältä, mutta ei tuo nyt maailman pahimpia asioita ole mitä on parisuhteissa tapahtunut. Miten ajattelit kostaa? Mieti onko se tuon arvoista? Jos mies on nyt avoimesti puhunut asiasta ja pyytänyt anteeksi sekä kertonut haluavansa pasiruhteen takaisin, niin kannattaa miettiä onko kostaminen niin järkevää että sillä kannattaa vaarantaa parisuhteen uusi mahdollisuus?

Hyvä ap. Neuvoisin sinua ottamaan yhteyttä neuvolaan, perheasiain neuvottelukeskukseen tai perheneuvolaan. Saisit keskusteluapua ensin itse ja myöhemmin ehkä myös puolison kanssa. Itse ainakin vähän vastaavassa tilanteessa koin että ammattilaisen kanssa käydyt keskustelut auttoivat ratkaisevasti.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään pornoa vastaan, katson sitä joskus itsekin. Mutta ongelma oli että mies ei halunnut minua ja ajautui pornokoukkuun ja minulle jäi vain rippeitä. Tätä siis jatkui vuosia ja kärsin tunteettomuudesta sekä kosketuksen puutteesta. Lopulta aloin jo katselemaan epätoivoisena muita miehiä (en kuitenkaan tehnyt mitään) mutta mies ei myöntänyt omaa ongelmaansa josta oli tullut meidän parisuhdettamme kalvava ongelma.

Kosto on käynyt heikkoina hetkinä mielessä siksi että tunnen itseni niin petetyksi ja loukatuksi ja mies on valehdellut asioistaan ja haluistaan. Rakkaudelta on ikäänkuin pudonnut pohja (vaikka yritän ja toivon sen vielä palautuvan). Minä olisin ollut aikoinaan valmis vaikka avoimeen suhteeseen jos mies vain olisi myöntänyt aikoinaan että on kyllästynyt, yritin kyllä selvittää asioita mutta mies ei kyennyt myöntämään mitään vaan jatkoi valehtelua sekä itselleen että minulle. En ole estoinen, vaan melko avoin. Osasinko avata asiaa yhtään paremmin nyt?

Ap

Mitäs jos lähtisitte selvittelemään parisuhdettanne terapiaan? Teillä on nyt hyvät lähtökohdat, kun kumpikin myöntää ongelmat. Tästä sitten lähdette eteenpäin uutta oppineena.

Ei pitkä parisuhde ole tasainen jatkumo. Elämässä sattuu ja tapahtuu. Kummallakin on myös oma elämä ja sen kriisit.

Eli siis miehellä nähtävästi ollut elämässä työstressiä eikä ole osannut sitä purkaa muuta kuin huonolla tavalla ja koska voi pahoin ei pystynyt läheisyyteen kanssasi kun tuntui niin pahalta?

Minusta tuossa ei nyt ole mitään kostamisen tarvetta. Ennemminkin menisin itseeni että miten en ole huomannut mieheni voivan niin huonosti töissä etten ole auttanut häntä voimaan paremmin. Ehkä oletkin yrittänyt, hyvä niin jos olet niin tehnyt.

Mutta ap mieti nyt vähän. Viestistäsi huokuu minäminä asenne. Juu varmasti tuntui pahalta kun et saanut läheisyyttä. Mutta on miehelläsikin ollut paha olla työpaineiden vuoksi. Työpaineet voivat tosiaan viedä aivan mehut niin miehestä kuin naisesta kun kohdalle osuvat. Voi olla että mies on ollut todella lähellä masennusta tai jopa masentunut. Hän tarvitsisi ennemmin tukeasi kuin kettuiluasi nyt.

Ymmärrän tunteesi, tuo voi kuitenkin olla hyvä hetki viedä suhde syvemmälle tasolle, sellaiselle, jossa sen jo olisi tullut ollakin. Älä ota tätä arvosteluna, koska harvassa ovat ne hyvät syvälliset suhteet, jotka kestävät kolhuja ja joissa voidaan todella jakaa tunteet ja elämä.

Omalta osaltasi voit vaikuttaa vain antamalla anteeksi. Sitä ei tarvitse kiirehtiä ja hyvitystä/hoivaa voi vaatia. Mutta omaksi parhaaksesi on tietysti, ettet jää hautomaan asiaa.

Kokonaan toinen asia on, miten mies hoitaa oman osuutensa. Se on riski, josta et kuitenkaan pääse eroon niin kauan kuin sinulla on parisuhde kenen kanssa tahansa.

Itse olen hyvin ratkaisukeskeinen ihminen ja varmasti joku empaattisempi osaa enempi keskittyä tuohon tunnepuoleen. Olen kyllä itsekin kokenut samankaltaista, joten ymmärrän nuo ajatukset. Minulla ne vain "haihtuivat" melko nopeasti. En sitäpaitsi itsekään ole kuin vain ihminen ja luulen olevani tässä liitossani ennemmin velallinen kuin velkoja.

Mutta esim. meidän suhde on hyvä, antoisa ja kestävä. Sellainen koko ajan paraneva, eli ei nuo kokemukset mitenkään poissulje hyvää liittoa. Ainut mikä sen poissulkee on se, että liittolaiset ei tahdo. Vanha totuus; rakkaus on tahdon asia.

Paskaakin paskempi provo.

Vierailija kirjoitti:

Porno on hyvä ja piristävä juttu. Miksi olet niin estoinen?

Jos olisi pettänyt sinua, olisi eri juttu.

Porno ei ole hyvä ja piristävä juttu kenellekään, ei edes oikeasti niille, jotka luulevat näin.

Kehotan aivan kaikkia luopumaan pornosta kokonaan! Sen tuhon mitä kyseinen pas*a käyttäjälleen tekee, alkaa avautua vasta sitten, kun siitä on luopunut kokonaan!

Suomessa on kasvamassa toinen sukupolvi, joka on kokonaan pornon pilaama! Minulle pornon katselu on totaalinen este parisuhteelle! En halua että oma puolisoni tuijottaa kuola valuen toisia miehiä, ja silmät ristissä hinkkaa itseään samalla. Joka sellaista tekee, on kyseisen henkilön seksuaalisuus pahasti rikki!

Täh? Mies kertoo kohdelleensa sinua huonosti mutta parantavansa nyt tapansa ja sinulla on kosto mielessä? Miksi nyt kun mies katuu?

Ensinnäkin luulen että miehellä on ollut suhde tai ihastus joka on nyt ohi ja valehtelee. Koitapa selvittää ensin tuo ja mieti sitten lähdetkö rakentamaan yhdessä tulevaisuutta puhtaalta pöydältä.

Olisin tukenut miestäni työpaineissa jos hän olisi kertonut siitä minulle. Olisin myös tarjonnut seksiä hellyyttä ja tarjosinkin mutta hän ei pystynyt kertomaan että ei kiinnosta (vaan katseli mieluummin illat muiden kuvia ja jätti minut ihmettelemään yksin tilannetta). Yritin antaa tilaa ja vapautta mutta kun kuulemma ongelmaa ei ollut. Epäilin että rakkaus on loppunut mutta ei kuulemma ollut. Mitään ei myöntänyt, yritin ymmärtää ja olla painostamatta, panostaa ja saada selvyyttä asioihin. Mielestäni olen oikeutettu tuntemaan itseni loukatuksi. Ei minun tarvitse keskittyä mieheni ymmärtämiseen omien tunteideni kustannuksella.

Ap

En usko että mies on pettänyt, olen lukenut pornoriippuvuudesta ja se voi aiheuttaa vastaavia ongelmia (ei seksiä vaimon kanssa, tunteiden erkaantuminen yms.)

Nyt vaan sydän kurkussa pelkään että en pääse tästä loukatuksi tulemisen tunteesta yli. Porno ei siis syy loukkaantumiselle vaan luottamuksen pettäminen, valehtelu ja hirveä pettymys siitä että en riittänyt.

Ap

"Paljastui että mies on useita vuosia fyysisesti vältellyt minua."

Jos et sitä itse huomannut, niin eipä tuo sitten mitenkään haitaksi ole ollut.