Mies petti luottamuksen - kostaa vai kestää?

Paljastui että mies on useita vuosia fyysisesti vältellyt minua ja valehdellut että rakastaa vaikka olen asioita ääneen epäillyt. Hän on elänyt kuulemma jotenkin tunteetonta elämää kovan työpaineen vuoksi, lisäksi meillä oli tällöin lapset (4) melko pieniä. Tuntuu erittäin pahalta että epäilykseni siitä, että en ollut rakastettu ja haluttu olivat totta. Mies pakeni elämäänsä pornon, työn ja alkoholin pariin ja jätti minut henkisesti ja fyysisesti yksin. Asiat tulivat ilmi ja nyt hän on kuulemma herännyt horroksestaan ja haluaa parisuhteemme takaisin. Olemme puhuneet avoimesti tapahtuneista. Luottamus on kuitenkin mennyt ja minun on vaikea uskoa että hänen (henkinen ja fyysinen) halunsa olisi nyt aitoa. Sisimpäni ja turvallisuudentunteeni on rikki. En tiedä pystynkö antamaan anteeksi vaikka haluaisin, tunnen itseni niin typeräksi ja epäviehättäväksi.

Olemme kuitenkin jatkaneet eteenpäin vaikka välillä olen raivonnut, itkenyt ja menettänyt kaiken toivoni. Miten läheiselle ihmiselle voi tehdä niin, laittaa syrjään ja valehdella, antaa riutua ilman fyysistä kosketusta ja katseita, välittämistä? Mies sanoo että näkee nyt ettei ole sellainen mies kuin on ajatellut vaan on ollut itsekäs paskiainen ja häpeää sitä. En vain tiedä voinko antaa lopulta anteeksi vaikka haluaisin kyllä jatkaa.

Nyt toivoisin saman kokeneilta (jotka olette pitkässä parisuhteessa kärsineet valehtelusta, seksielämän vieneestä pornosta tai luottamuksen menettämisestä) kertomuksia siitä miten olette selvinneet vai oletteko esim. kostaneet tapahtuneet voidaksenne jatkaa? Toivon asiallista keskustelua saman kokeneilta, tuomitsemista en kaipaa.