Lue keskustelun säännöt.
Mies petti luottamuksen - kostaa vai kestää?
26.07.2017 |
Paljastui että mies on useita vuosia fyysisesti vältellyt minua ja valehdellut että rakastaa vaikka olen asioita ääneen epäillyt. Hän on elänyt kuulemma jotenkin tunteetonta elämää kovan työpaineen vuoksi, lisäksi meillä oli tällöin lapset (4) melko pieniä. Tuntuu erittäin pahalta että epäilykseni siitä, että en ollut rakastettu ja haluttu olivat totta. Mies pakeni elämäänsä pornon, työn ja alkoholin pariin ja jätti minut henkisesti ja fyysisesti yksin. Asiat tulivat ilmi ja nyt hän on kuulemma herännyt horroksestaan ja haluaa parisuhteemme takaisin. Olemme puhuneet avoimesti tapahtuneista. Luottamus on kuitenkin mennyt ja minun on vaikea uskoa että hänen (henkinen ja fyysinen) halunsa olisi nyt aitoa. Sisimpäni ja turvallisuudentunteeni on rikki. En tiedä pystynkö antamaan anteeksi vaikka haluaisin, tunnen itseni niin typeräksi ja epäviehättäväksi.
Olemme kuitenkin jatkaneet eteenpäin vaikka välillä olen raivonnut, itkenyt ja menettänyt kaiken toivoni. Miten läheiselle ihmiselle voi tehdä niin, laittaa syrjään ja valehdella, antaa riutua ilman fyysistä kosketusta ja katseita, välittämistä? Mies sanoo että näkee nyt ettei ole sellainen mies kuin on ajatellut vaan on ollut itsekäs paskiainen ja häpeää sitä. En vain tiedä voinko antaa lopulta anteeksi vaikka haluaisin kyllä jatkaa.
Nyt toivoisin saman kokeneilta (jotka olette pitkässä parisuhteessa kärsineet valehtelusta, seksielämän vieneestä pornosta tai luottamuksen menettämisestä) kertomuksia siitä miten olette selvinneet vai oletteko esim. kostaneet tapahtuneet voidaksenne jatkaa? Toivon asiallista keskustelua saman kokeneilta, tuomitsemista en kaipaa.
Kommentit (62)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päättänyt toistaiseksi olla kostamatta. Mutta jos tämä asia jää osin käsittelemättä tai alan epäillä miehen rehellisyyttä niin on suuri vaara että sopivan tilanteen tullen kostan. En tiedä miten se tilanne päättyisi, pystyisinkö olemaan itseni kansss ja katsomaan miestä silmiin vai pääsisinkö katkeruudesta ja minun olisi helpompi jatkaa suhteessa. Onko kellään kokemusta kostosta vastaavassa tilanteessa?
Ap
Älä tee mitään kostaaksesi tai muutenkaan miehesi takia. Ajattele nyt itseäsi ja hyvinvointiasi. Mitä tarvitset? Miten tyydytät tarpeesi? Elät siten, että olet vain itsellesi tilivelvollinen. Jos tarvitset muita läheisiä suhteita, niin hankit niitä vähitellen ajan kanssa. Ehkä ystäviä, ehkä naisia, ehkä miehiä. Jos eheyttäsi ei uhkaa sivusuhde ja sitä tarvitset, niin sopivan tullen annat vaan mennä. Alat siis elää itsestäsi käsin. Niin miehesikin on tehnyt ja tekee jatkossakin vaikka nyt puhuisi mitä... Tiedän kokemuksesta. Tällä asenteella et katkeroitunut, elämäsi kehittyy eikä miehellä ei ole otetta sinuun minkään valtapelin nappulana, mutta tasavertaisena yksilönä olet kuitenkin siinä hänelle olemassa. Varaudu siihen, että kun mies ei voi vaikuttaa sairaalla vallan käyttämisellä sinuun, voi se poikia vielä sairaaloisempia muotoja jotka sinun on oltava valmis tuomaan erittäin jämäkästi esiin ja tehtävä stoppi. Esim. autosi avaimet voivat katoilla tai sinua voidaan syyllistää kavereiden näkemisestä, mies voi pyrkiä kantamaan kotiin herkkuja ja nostamaan painoasi, mykkäkouluja ilman näkyvää syytä jne. jne. Erokin voi olla ratkaisu. Mitä teetkin, tee se itsestäsi käsin, älä kostaaksesi tai tukeaksesi tai parisuhdetta rakentaakseen, vaan oman elämäsi elämiseksi. Näin voit katsoa peiliin huomennakin ja ensi vuonna.
Melkein aloin itkemään edellisestä viestistä - tunnen että ymmärrät ja tiedät mistä puhut, kiitos! Taisin löytää punaisen langan koko kamalan kriisin keskellä. Kiitos!! Aion toimia juuri näin ja pitää silmäni auki ja olen valppaampi sekä miehen suhteen että omien tunteideni ja tuntemuksieni suhteen. Kuinka viisaita sanoja, kiitos tuntematon joka jaksoit vastata täällä, olit suureksi avuksi.
Ap
Luota vaistoihisi AP. Et luota enää vuosien hylkäämisen jälkeen ja se on normaalin ihmisen reaktio. Vaikka miehesi saattaakin tarkoittaa mitä sanoo nyt se ei millään lailla takaa mitään tulevaisuudessa eikä sinun tarvitse itseäsi kiusata yrittämällä olla 'reilu' loputtomiin. Joskus vaan on liian myöhäistä.
Kosto on huono idea olettaen että mies katuu aidosti eikä vain halua pitää elämäänsä helppona. (Oletko ainoa kodinhoidosta vastaava, entä lapset?) Muista että kaikki vanhempien ongelmat vaikuttavat lapsiin. Avioero on pikkujuttu kun vertaa siihen mitä lapsi oppii epätasa-arvoisesta kodista ja kylmästä vanhemmasta. Jos sinut jätettiin yksin se vaikutti takuulla myös lapsiin.
Minä en usko että pystyisin rakastamaan ja kunnioittamaan enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ovat asioita, joihin vertaistuki tuskin auttaa. Se on vain itsestäsi kiinni, pystytkö antamaan anteeksi ja luottamaan jälleen. Kostaminen tuskin auttaa mitään.
Herää kyllä epäilys, mitä kaikkea miehelläsi on ollut meneillään taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Nyt päähäni tuli uusi ajatus: mies on ehkä nimenomaan (tietoisesti tai tiedostamattaan) hallinnut myös seksuaalisuuttani, olen meistä se aktiivisempi ja avoimempi näissä asioissa. Vähemmän haluava kun käyttää jo muutenkin valtaa ja sitten jättämällä minut lähes kokonaan syrjään on ehkä "osoittanut minulle kaapin paikan".. Voiskohan tässä olla totuuden siementä??
Ap
Tai sitten ei vain ole halunnut sinua?
Tai on pannut toista naista?
Aika harva oikeasti on noin psykopaatti, että yrittää seksuaalisuudella osoittaa toiselle kaapin paikkaa. Yleisempää lienee se, että toinen käyttäytyy tavalla, josta aiheutuu haluttomuus häntä kohtaan. On jostain syystä vihainen, katkera tms, jonka seurauksena ei tee mieli mitään seksuaalista tunteiden kohteen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähtisi sota jalalle jonkun pornon takia. Kannattaa mielummin ratkaista ongelmaa kuin tehdä siitä isompaa ongelmaa kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt päähäni tuli uusi ajatus: mies on ehkä nimenomaan (tietoisesti tai tiedostamattaan) hallinnut myös seksuaalisuuttani, olen meistä se aktiivisempi ja avoimempi näissä asioissa. Vähemmän haluava kun käyttää jo muutenkin valtaa ja sitten jättämällä minut lähes kokonaan syrjään on ehkä "osoittanut minulle kaapin paikan".. Voiskohan tässä olla totuuden siementä??
Ap
Tai sitten ei vain ole halunnut sinua?
Tai on pannut toista naista?Aika harva oikeasti on noin psykopaatti, että yrittää seksuaalisuudella osoittaa toiselle kaapin paikkaa. Yleisempää lienee se, että toinen käyttäytyy tavalla, josta aiheutuu haluttomuus häntä kohtaan. On jostain syystä vihainen, katkera tms, jonka seurauksena ei tee mieli mitään seksuaalista tunteiden kohteen kanssa.
Mun mielestä tässä ei ole kyse toisesta naisesta tai apsta. Jokaisella on oikeus yksityiseen itsetyydytykseen. Ap:n ei kannata vaatia ja kontrolloida miestään turhaan. En näe tässä mitään huolen aihetta että miksi pitää tehdä draamaa siitä mies katsoo mielummin pornoa kuin sua? Mieti nyt vähä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi ainoa sana paistoi ap:n kirjoituksesta niin vahvasti läpi, että kommentoin ainoastaan sitä. Mitä hyvää on saatu aikaan koskaan kostamalla?
Ei varmaan mitään. Olen toistaiseksi hylännyt sen strategian. Hassua että jotkut kommentoijat jatkuvasti luulevat että vastustan sitä että parisuhteessa ei saisi masturboida tai katsoa pornoa. Siitä ei ole kyse. Vaan luottamuksesta, valehtelusta, hylkäämisestä. Minulla on niin paha olo että suolet kääntyvät sisälläni ympäri. Rakkauteni oli niin suurta ja ehdotonta, en koskaan yrittänyt vangita sitä vaan annoin tilaa kun toinen sitä tarvitsi. Olen niin pettynyt ja menettänyt uskoni kaikkeen, en vain tiedä miten ja minne jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tiedän että kuulostan ehkä paikoin sekavalta, olen aika pahassa jamassa.
Ap
Onko joku saanut luottamuksen takaisin pariterapiassa ja onko luottamus kestänyt?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksiantoon tarvitaan myös aikaa. Mies voi käytännössä osoittaa katumuksensa ja pikkuhiljaa olosi paranee. Hänen sinua loukkaava käytöksensä oli väärin, mutta se oli virhe, ei tietoista sinuun suunnattua ilkeyttä. Tunteidensa kanssa ihminen on monesti pulassa, eikä osaa toimia oikein, erityisesti miehet.
Rakkaussuhteen laimeneminenkin kuuluu elämään. Pettymys on kova mutta turha siihen on juuttua. Kostaminen on ajatuksenakin ihan naurettavan lapsellinen. Rauhoitu, eläkää arkea ja anna miehelle mahdollisuus. Harva mies edes myöntää virheitään.
Olen hieman tällä tavalla toiminut mies. Oma kokemukseni on ollut sen tyyppinen, että naisen huomiontarve on aivan valtavan suuri ja minun voimavarani sen täyttämiseen paljon paljon pienempi. Tuntuu siltä, että ehkä jos äärimmilleninpinnistelisin, pystyisin sen huomiontarpeen täyttämään mutta se veisi minusta kaiken, kaikki mehut ja voimat pidemmän päälle. Koen myös ripustautumista henkisesti, taloudellisesti yms. vähän liikaa yhdelle miehelle. Ja siihen työstressi päälle - jos lepääminen ei oikein onnistu töissä eikä kotona on se vaikeaa ja voi kestää vuosiakin ennen kuin siitä kunnolla syvällisesti palautuu vaikka stressi helpottaakin.
Olen tämän joskus suoraan sanonutkin, mutta naisen naama on kuin tyhjä taulu. Ihan kuin ei haluaisi uskoa tai ei vain oikeasti tajua, että joku voi näissä asioissa olla niinkin erilainen kuin hän. Mutta näin me ihmiset ollaan erilaisia. No, omaa jaksamista ja hyvinvointiakin täytyy suojella ja se näkyy minussa henkisenä ja fyysisenä vetäytymisenä.
Omasta mielestäni omaa onnellisuutta ei oikein voi yhden ihmisen varaan laskea, ei ainakaan pidemmän päälle eli vuosikausiksi. Se on mielestäni liian suuri taakka sille yhdelle ihmiselle, jonka varaan onnellisuuden odotukset lasketaan. En nyt tiedä onko tästä apua, mutta näkökulma kuitenkin.
Kiitos, kyllä tuosta näkökulmasta oli apua. Haluaisin ymmärtää enemmän mieheni valintoja. Juuri nyt tuntuu että olen tapahtuneesta niin häpeissäni ja koen itseni niin hylätyksi että en tiedä voinko katsoa itseäni peiliin loukkauksen jälkeen. Siksi alunperin sanoin yhdeksi vaihtoehdoksi koston - koska olen niin heikko että en tiedä pystynkö jatkamaan ilman sitä mutta en ehkä myös sen kanssa. Häpeä on kauhea taakka, häpeä siitä että on ollut niin kelvoton toiselle.
Ap
Olemme nyt päättäneet hakeutua terapiaan selvitäksemme tilanteesta. En tiedä auttaako se siihen että muistan aina että minut pystyi siirtämään syrjään niin henkisesti kuin fyysisesti. Mutta yritämme kuitenkin.
Ap
Hei! Millainen ap:n tilanne on tänä päivänä?
Anteeksianto vie aikaa. Mitä pitäisi tapahtua, että tämä osaltasi helpottuisi? Kerro nämä ajatuksesi miehelle ja katso mitä tapahtuu.
Älä kuuntele täällä väheksyviä kommentteja. Kaikki meistä eivät ole ruudinkeksijöitä. :)
Miksi tunnen sitten itseni petetyksi? Ajattelenko väärin kun pidän komen vuoden tietoista pihtausta ja valehtelua huonona kohteluna? Olenko liian herkkä?
Ap