Lue keskustelun säännöt.
Mies petti luottamuksen - kostaa vai kestää?
26.07.2017 |
Paljastui että mies on useita vuosia fyysisesti vältellyt minua ja valehdellut että rakastaa vaikka olen asioita ääneen epäillyt. Hän on elänyt kuulemma jotenkin tunteetonta elämää kovan työpaineen vuoksi, lisäksi meillä oli tällöin lapset (4) melko pieniä. Tuntuu erittäin pahalta että epäilykseni siitä, että en ollut rakastettu ja haluttu olivat totta. Mies pakeni elämäänsä pornon, työn ja alkoholin pariin ja jätti minut henkisesti ja fyysisesti yksin. Asiat tulivat ilmi ja nyt hän on kuulemma herännyt horroksestaan ja haluaa parisuhteemme takaisin. Olemme puhuneet avoimesti tapahtuneista. Luottamus on kuitenkin mennyt ja minun on vaikea uskoa että hänen (henkinen ja fyysinen) halunsa olisi nyt aitoa. Sisimpäni ja turvallisuudentunteeni on rikki. En tiedä pystynkö antamaan anteeksi vaikka haluaisin, tunnen itseni niin typeräksi ja epäviehättäväksi.
Olemme kuitenkin jatkaneet eteenpäin vaikka välillä olen raivonnut, itkenyt ja menettänyt kaiken toivoni. Miten läheiselle ihmiselle voi tehdä niin, laittaa syrjään ja valehdella, antaa riutua ilman fyysistä kosketusta ja katseita, välittämistä? Mies sanoo että näkee nyt ettei ole sellainen mies kuin on ajatellut vaan on ollut itsekäs paskiainen ja häpeää sitä. En vain tiedä voinko antaa lopulta anteeksi vaikka haluaisin kyllä jatkaa.
Nyt toivoisin saman kokeneilta (jotka olette pitkässä parisuhteessa kärsineet valehtelusta, seksielämän vieneestä pornosta tai luottamuksen menettämisestä) kertomuksia siitä miten olette selvinneet vai oletteko esim. kostaneet tapahtuneet voidaksenne jatkaa? Toivon asiallista keskustelua saman kokeneilta, tuomitsemista en kaipaa.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Niin, soimaan itseäni kyllä siitä että en painostanut ja vaatinut vaan annoin tilaa (näin luulin mutta tilantarve odottikin pornon parissa). Ajattelin kai että jos on työpaineita niin annan miehelle happea jota tuntui kaipaavan. Ajattelin että tilanne helpottuu kun ei pakota ja tivaa. Silloin kun tivasin niin kielsi kaiken. Tunnen itseni tosi tyhmäksi kun en tajunnut kaikkea aiemmin, nyt on helppo sanoa että olisi pitänyt laittaa mies selkä seinää vasten aiemmin, myöntämään miten asiat ovat. Tämä kaikki tuntuu niin raskaalta ja sotkuiselta sopalta että on vaikea alkaa taas arvostamaan miestä (luottamuksesta nyt puhumattakaan). Ja minun pitäisi alkaa tuntemaan itseni taas haluttavaksi ja toivotuksi kumppaniksi mutta näiden loukkausten takia se on vaikeaa.
Ap
Miten sinä voit vaatia tai painostaa keneltäkään yhtään mitään suhteessa? Sen mainitsemasi tilan antamisen ja täydellisen välinpitämättömyydenkin väillä on vain ohut raja. Sinun "pitäisi" alkaa tuntemaan itsesi haluttavaksi ja toivotuksi kumppaniksi. Kaikesta päätellen en oikein usko että olet näistä kumpaakaan! Sitä on vähän vaikea haluta ja toivoa, jollei kumppani haluta eikä ole toivottu.
Mutta se hyvä puoli sinulla on jäljellä, että heikkoudet itsessä pitää korjata, ja siihen jokainen päivä on uusi mahdollisuus! Sen jälkeen ei tarvitse tuntea itseään halutuksi ja toivotuksi, koska on sellainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin: nyt kun tiedän että en ollut haluttu ja toivottu, on vaikea uskoa että näin yhtäkkiä olisi :( Eihän sitä voi pyytää ja vaatia, minä en valinnut että näin on.
Miten jonkun halu parisuhteeseen ja minuun voi yhtäkkiä tulla takaisin kun "jää kiinni"? Minä olin luullut että meidän rakkautemme kantaa ja on olemassa, vaikka se ei toteutunut fyysisesti pitkään aikaan. Sitten sain kuulla että hän ei rakastanut minua noina vuosina, eikä halunnut läheisyyttä minulta, katsoi jopa oikeudekseen vaan jättää minut yksin kärsimään läheisyyden puutteesta ja valehteli kuitenkin rakastavansa (nämä on myöntänyt). Nyt ihan tyhjästä pitäisi osata uskoa taas kelpaavansa. Ja luottaa edellisten valehteleluiden jälkeen. Ei ole helppoa.. Naisena itsetuntoni on nollassa oman mieheni suhteen.
Ap
Kiitos kommenteista. Varmaan helpointa olisi jättää kaikki sotku taakseen mutta meillä on aikanaan ollut valtavan läheinen ja hyvä yhteys, sellainen jota vieläkin toivoo. Toivottavasti pettymykseni ja katkeruuteni ei lopulta tuhoa uutta mahdollisuutta. Ja toivottavasti mies osaa olla rehellinen tästä eteenpäin. Onko täällä joku joka on päätynyt kostamaan ja saanut sitten mielenrauhan suhteessaan ja pystynyt sitä jatkamaan? Aivan hullu ajatus mutta hullu on tilannekin :(
Ap
Outoa, että ensimmäinen ajatuksesi on kostaminen. Mitä veikkaat, parantaako vai huonontaako kostaminen parisuhdettanne?
Mieti ennemmin, haluatko jatkaa vai erota. Jos haluat jatkaa, tee kaikkesi suhteen onnistumisen eteen - ja pidä huoli, että myös puolisosi tekee. Jos taas erota, niin sitten voit kostaa ja paskoa omiin muroihisi ihan niin paljon kuin haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:ta, meillä on jollain tasolla sama ongelma. Mies alkoi halveksia minua ja piti itseään parempana. Pihtasi seksiä ja haukkui. Kiisti tekevänsä niin. Lopulta sain hänet havahtumaan ja myönsi kaiken ja perusteli työstressillä. Pyysi anteeksi.
Onge vain ei ole sillä korjaantunut. Koen yhä, että tilanne on huono, mies haluaisi mennä vain eteenpäin. Juuri tällä viikollakin on asiasta puhuttu taas. Koen jotenkin,että sellaisesta ei pääse yli vain anteeksi pyytämällä vaan satuttaneet teot täytyy hyvittää, syyllisen korjata vauriot teoillaan. Siihen voi mennä pitkäkin aika, riippuen teoista.
Uskon ap:n ajavan takaa tällaista myös. En kuitenkaan usko koston tai vain kestämisen olevan ratkaisu vaan se, että miehen pitää hyvittää. Esim seuraavat 5 vuotta olla superhypeetäydellinen aviomies ja rakastaja. Anteeksipyyntö on vasta se lähtökohtanolla, josta mies voi suhdetta ALKAA korjata, eikä mikään korjaava toimi itsessään.
Vierailija kirjoitti:
"Paljastui että mies on useita vuosia fyysisesti vältellyt minua."
Jos et sitä itse huomannut, niin eipä tuo sitten mitenkään haitaksi ole ollut.
Täällä on typeriä kommentoijia, jotka eivät ymmärrä.
Ap kuvaa henkistä väkivaltaa. Mies on mm pihdannut seksiä, mutta kiistänyt tekevänsä niin. Sanonut esim, että ap on yliherkkä ja kuvittelee kaiken, jos siitä on kysynyt, ja kääntänyt sen ap:n syyksi.
Lue ap kirja Inside the minds of angry and controlling men.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ymmärryksestä, ikävä että olet kokenut samaa. Ehkä tätä tunnetta ei ymmärrä kuin toinen joka on kokenut saman syvän loukkaamisen ja syrjään laittamisen. Hyvä että sinä sait miehen tajuamaan, minä en saanut vaan jäi kiinni vahingossa. Haluaisitko vaihtaa joskus ajatuksia yksityisesti kanssani?
Kiitos sinulle toinenkin ymmärtäjä <3 Tunnen itseni huonoksi ja tyhmäksi, eikä kosto-ajatukset yhtään paranna oloani. Häpeän itseäni jo muutenkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt päähäni tuli uusi ajatus: mies on ehkä nimenomaan (tietoisesti tai tiedostamattaan) hallinnut myös seksuaalisuuttani, olen meistä se aktiivisempi ja avoimempi näissä asioissa. Vähemmän haluava kun käyttää jo muutenkin valtaa ja sitten jättämällä minut lähes kokonaan syrjään on ehkä "osoittanut minulle kaapin paikan".. Voiskohan tässä olla totuuden siementä??
Ap
Kostaa vai kestää? Jos kostat, olet lapsellinen etkä voita yhtään mitään. Mielestäni on erikoista, että edes pohdit jotain kostamista realistisena vaihtoehtona, kun tekstisi vaikuttaa muuten järkevän ihmisen kirjoittamalta.
Jos taas kestät hammasta purren, asia syö sinua jatkuvasti sisältä ja olet onneton. Huono vaihtoehto tämäkin.
Onneksi on kolmaskin vaihtoehto: Kohtaa sisäinen rikkonaisuutesti, negatiiviset tunteesi ja pelkosi. Lopeta niiden pakeneminen. Ota aidosti vastuu itsestäsi, älä vastuuta miestä omista tunteistasi. Integroi kokemuksesi osaksi elämänhistoriaasi ja kasva aikuiseksi.
Ymmärrän että tuo saattoi olla hieman liian diippiä juttua vauva-palstalle, mutta tuo on kuitenkin ainoa vaihtoehto päästä oikeasti eteenpäin - joko yhdessä tai erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopiiko tuo viimeinen ohje muillekin rikotuille, vaikkapa raiskauksen uhreille? :P
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta, meillä on jollain tasolla sama ongelma. Mies alkoi halveksia minua ja piti itseään parempana. Pihtasi seksiä ja haukkui. Kiisti tekevänsä niin. Lopulta sain hänet havahtumaan ja myönsi kaiken ja perusteli työstressillä. Pyysi anteeksi.
Onge vain ei ole sillä korjaantunut. Koen yhä, että tilanne on huono, mies haluaisi mennä vain eteenpäin. Juuri tällä viikollakin on asiasta puhuttu taas. Koen jotenkin,että sellaisesta ei pääse yli vain anteeksi pyytämällä vaan satuttaneet teot täytyy hyvittää, syyllisen korjata vauriot teoillaan. Siihen voi mennä pitkäkin aika, riippuen teoista.
Uskon ap:n ajavan takaa tällaista myös. En kuitenkaan usko koston tai vain kestämisen olevan ratkaisu vaan se, että miehen pitää hyvittää. Esim seuraavat 5 vuotta olla superhypeetäydellinen aviomies ja rakastaja. Anteeksipyyntö on vasta se lähtökohtanolla, josta mies voi suhdetta ALKAA korjata, eikä mikään korjaava toimi itsessään.
Minua alkoi kiinnostamaan miksi miehesi alkoi halveksimaan sinua? Tuskin näin alusta asti oli tai sitten on jo melko kummallinen tapaus. Ihanko vain ilkeyttään päätti sinua pitää huonompanaan vai olisiko sinun käytökselläsi jotain tekemistä sen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä miehemme ovat olleet vaan totaalisen kyllästyneitä teihin? Ehkä eivät uskaltaneet sanoa tai lähteä vaan jäivät omaan vankilaansa ja syyttivät teitä omasta reppanuudestaan?
Ap on saanut aika kriittisiä vastauksia. Siksi halusin, vaikka en juuri nyt ehdi miettiä ratkaisuja tai kertoa omista kokemuksistani tarkemmin, kertoa että et ole ainoa jolle tällaista on tapahtunut ja että tunteesi ovat ainakin minun mielestäni ymmärrettäviä.
Omassa liitossani mies on tehnyt (valitettavasti) paljon pahempiakin juttuja. Meillä aika lailla ap:n kuvaileman kaltainen henkinen ja fyysinenyksin jättäminen oli vain alkusoittoa, mutta jo se riitti satuttamaan todella syvästi.
Haluan myös kommentoida niille jotka takertuvat porno -kohtaan ja julistavat (av:lle tyypilliseen tapaan) että pornon katsominen on TÄYSIN ok ja että sitä ei saa kritisoida: kyllä se porno ihan oikeasti on ongelma siinä vaiheessa kun sen takia kaikki seksuaalinen kanssakäyminen avioliitossa loppuu. Tottakai ihmisellä joka näi toimii on taustalla muutakin häikkää, mutta käytännössä porno on kuitenkin usein iso osa ongelmaa. Väittäisin että suurin osa (seksiä ylipäätään haluavista) miehistä olisi valmis tekemään asioita suhteen eteen ja yrittäisi kohdella omaa kumppaniaan hyvin jos se olisi edellytys seksille. Mutta miksi vaivautua kun voi käyttäytyä miten tuhoavasti tahansa ja illalla koneella odottaa silti se hekumallinen joka reikään ottava herkkup...e? Näin on sanonut mm. eräs miespuolinen ystäväni tuhottuaan oman liittonsa osittain juuri sillä, että ajoittain vaikea ja yhteistä ponnistelua vaatinut ihmissuhde vaihtui autotalliin, koneeseen ja talouspaperirullaan.
On vaikea lähteä jatkamaan suhteen rakentamista kun on kuullut olleensa niin epähaluttu seksiin minua ei ole arvostettu eikä pidetty rehellisyyden arvoisena. Miksi nyt kelpaisin? Miksi nyt olisi toisin? Olen kuin kippurassa, en uskalla uskalla lähestyä fyysisesti kun jokainen soluni huutaa sitä kuinka kartettu vartaloni on ollut. Enkä voi luottaa kun juuri olen saanut karvastakin karvaamman kokemuksen siitä että minulle voi valehdella ja minut voi siirtää syrjään tarpeen vaatiessa. Elättelenkö aivan turhaan toivetta yhteisestä jatkosta ja aidosta suhteesta? Tämä musertaa minut. Meillä on ollut niin paljon, olemme olleet todella läheisiä. Haluaisin jatkaa mutta en vain tiedä miten se onnistuu. Jos jään katkerana suhteeseen niin luulen että kostan jossain vaiheessa kokemaani vääryyttä jotta voin katsoa itseäni silmiin. Eikö olekin kamalaa ja järjetöntä?
Ap
Miten ajattelit kostaa ja miten luulet sen auttavan? Et kuulosta siltä että olet harkinnut tuota ihan loppuun saakka.
En tiedä, olisiko jollakulla hyviä tai huonoja ideoita? Olo on niin maahan lyöty.
Ap
Vierailija kirjoitti:
On vaikea lähteä jatkamaan suhteen rakentamista kun on kuullut olleensa niin epähaluttu seksiin minua ei ole arvostettu eikä pidetty rehellisyyden arvoisena. Miksi nyt kelpaisin? Miksi nyt olisi toisin? Olen kuin kippurassa, en uskalla uskalla lähestyä fyysisesti kun jokainen soluni huutaa sitä kuinka kartettu vartaloni on ollut. Enkä voi luottaa kun juuri olen saanut karvastakin karvaamman kokemuksen siitä että minulle voi valehdella ja minut voi siirtää syrjään tarpeen vaatiessa. Elättelenkö aivan turhaan toivetta yhteisestä jatkosta ja aidosta suhteesta? Tämä musertaa minut. Meillä on ollut niin paljon, olemme olleet todella läheisiä. Haluaisin jatkaa mutta en vain tiedä miten se onnistuu. Jos jään katkerana suhteeseen niin luulen että kostan jossain vaiheessa kokemaani vääryyttä jotta voin katsoa itseäni silmiin. Eikö olekin kamalaa ja järjetöntä?
Ap
On järjetöntä.
Eikö sinulla ole koskaan ollut tunnetta, että et halua olla ihmisen lähellä? Se ei johdu siitä toisesta ihmisestä vaan omista tunteista
Ei silloin voi sitä sanoa. Vetäytyy. Karttaa.
Pitkässä suhteessa näin voi käydä. Ja se voi mennä ohi. Silloin se toinen alkaa lähestyä uudestaan ja voi kertoa että nyt minä tunnen halua lähestyä. Jos toinen on tosissaan, se voi olla uusi alku. Herättää toi sessa ihanan tunteen.
Minusta tuntuu ettet sinä pysy asettumaan puolidosi asemaan. Jos se on vaikeaa, voi olla parempi erota. Miehesi ei ole tehnyt mitään väärää
Niin, soimaan itseäni kyllä siitä että en painostanut ja vaatinut vaan annoin tilaa (näin luulin mutta tilantarve odottikin pornon parissa). Ajattelin kai että jos on työpaineita niin annan miehelle happea jota tuntui kaipaavan. Ajattelin että tilanne helpottuu kun ei pakota ja tivaa. Silloin kun tivasin niin kielsi kaiken. Tunnen itseni tosi tyhmäksi kun en tajunnut kaikkea aiemmin, nyt on helppo sanoa että olisi pitänyt laittaa mies selkä seinää vasten aiemmin, myöntämään miten asiat ovat. Tämä kaikki tuntuu niin raskaalta ja sotkuiselta sopalta että on vaikea alkaa taas arvostamaan miestä (luottamuksesta nyt puhumattakaan). Ja minun pitäisi alkaa tuntemaan itseni taas haluttavaksi ja toivotuksi kumppaniksi mutta näiden loukkausten takia se on vaikeaa.
Ap