Lue keskustelun säännöt.
Mun isä ei aio tulla mun lapsen ristiäisiin
24.07.2017 |
On kyllä kutsuttu mutta ei halua tulla, koska en kutsunut hänen naisystäväänsä. Ovat kai olleet jotain pari vuotta yhdessä, mutten ole tavannut kuin pari kertaa. Eivät asu yhdessä. Mun pikkusisko asuu vielä meidän äidin luona ja isän luona on pari viikonloppua vuodessa, eli ei hänkään oikeastaan tunne sitä naista.
Isä loukkaantui kun molempia ei kutsuttu. Minä loukkaannuin kun ei ole tulossa. Pidetään kotona ihan lähipiirin kesken.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani eivät koskaan huolineet miestäni, asuttiin avoliitossa jo, yhtään mihinkään, tyyliin sunnuntaipäivällinen, joulun vietto, isän 6-kymppiset jne. Kun on vieras ihminen muka, no kai nyt, jos ei edes yritä tutustua. Yllättäen en mene enää itsekään, eikä tule soiteltua eikä yhteyksiä pidettyä.
Jos haluaa jonkun ihmisen elämässään pitää, kyllä tämän kumppanikin tulee hyväksyä ja toivottaa tervetulleeksi. Sydänystäväksi ei tarvitse ryhtyä, mutta kunnioittaa sen oman läheisen valintaa. Näin se vaan menee.
Sinäkin hyväksyt vanhempiesi mahdolliset tulevat uudet kumppanit mukisematta, eiks niin?
Kuvitteletko oikeasti, että (aikuinen) lapsi jotenkin saa päättää vanhempiensa parisuhteista? Yritähän kasvaa oikeasti aikuiseksi, jookos? Saavatko vanhempasi päättää sinun parisuhteestasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. laisti koko keskustelun ja hävisi kuin pieru saharaan. Taisi olla keksitty juttu.
Meillä appi (+naisystävänsä) ei tullut katsomaan vastasyntynyttä, ristiäisiin, ensimmäisille ja toisille syntymäpäiville, kaikkiin näihin oli kutsuttu ja useampaan otteeseen pyydelty kylään aina esikoisen syntymästä lähtien.
Nyt mustamaalaa meitä, kun emme näe vaivaa käydä hänen luonaan kylässä pitkän matkan päässä, uusi lapsikin syntyi esikoisen ollessa reilu 1v, joten ei kyllä helppoa olisi ollut mennä. Ei ole siis nähnyt kumpaakaan lasta, meille kun autottomina matka on ihan oikeasti vaikea, ja onhan se aina haastavaa vauvojen ja taaperoiden kanssa. Eikä rehellisesti sanottuna ole tehnyt mieli nähdä oikein vaivaa, jos kahden vuoden aikana ei ole löytynyt aikaa ja vaivaa tulla aikuisen miehen katsomaan lapsenlapsiaan. Edes niihin ristiäisiin..
Niin se kai on, että miehen ja naisen mitta nähdään viimeistään lastenlasten syntyessä. Kuka on valmis näkemään edes pienen hetken vaivan joskus harvoin, kuka odottaa että aikuisesta lapsesta tulee joku palvelija joka kuskaa lastaan kuin näytteliesinettä, ja kuka vaikkapa tunkee puhelinlankoja ja postiluukkuja pitkin tuoren perheen jokapäiväiseen elämään. Onneksi suurin osa lienee tolkun ihmisiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani eivät koskaan huolineet miestäni, asuttiin avoliitossa jo, yhtään mihinkään, tyyliin sunnuntaipäivällinen, joulun vietto, isän 6-kymppiset jne. Kun on vieras ihminen muka, no kai nyt, jos ei edes yritä tutustua. Yllättäen en mene enää itsekään, eikä tule soiteltua eikä yhteyksiä pidettyä.
Jos haluaa jonkun ihmisen elämässään pitää, kyllä tämän kumppanikin tulee hyväksyä ja toivottaa tervetulleeksi. Sydänystäväksi ei tarvitse ryhtyä, mutta kunnioittaa sen oman läheisen valintaa. Näin se vaan menee.
Sinäkin hyväksyt vanhempiesi mahdolliset tulevat uudet kumppanit mukisematta, eiks niin?
Kuvitteletko oikeasti, että (aikuinen) lapsi jotenkin saa päättää vanhempiensa parisuhteista? Yritähän kasvaa oikeasti aikuiseksi, jookos? Saavatko vanhempasi päättää sinun parisuhteestasi?
Kuvittelen ja myös päätän. En ole tekemisissä kenenkään sellaisen kanssa, jonka kanssa en halua olla tekemisissä. Tapaan silti isääni ilman hänen uusinta kumppaniaan. Minulla on ensimmäinen kierros (25 vuotta), isällä kolmas kierros (2 vuotta). Enpä usko että isänikään ilahtuisi, jos raahaisin joka vuosi sukujuhliin eri miehen. Kumpikin elää omaa elämäänsä, ei siihen tarvitse ulkopuolisia sekoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, aikuisilla ei ole oikeutta väheksyä toisten parisuhteita. Sinulla on yhtä paljon velvollisuus hyväksyä isäsi kumppani kuin isälläsi sinun kumppanisi. Jos isäsi haluaa tulla naisystävänsä kanssa, joka ei edes ole mikään pari kuukautta sitten tavattu vaan jo pari vuotta kuvioissa ollut, kyllä sinun vaan kuuluu se hyväksyä. Miltä sinusta tuntuisi, jos isäsi kutsuisi vaikka synttäreilleen sinut ja toteaisi, ettei miehesi ole tervetullut?
Ei ole mitään velvollisuutta hyväksyä ketään. Jos isäni haluaisi tavata minut ilman miestäni, se onnistuisi hyvin ja onnistuukin. Emme ole siamilaisia kaksosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä juuri luin? Ap:n isällä on ollut naisystävä pari vuotta ja hän ei ole tervetullut miehensä lapsenlapsen ristiäisiin, vaikka isä haluaa selkeästi tämän tuoda? Oikeasti? Ilmeisen tärkeä kuitenkin tämä nainen on ap:n isälle. Miksi ihmeessä ette ole tähän mennessä yrittäneet tutustua?
Ei ap, vanhempasi eivät palaa yhteen vaikka kuinka kiukuttelet. Jos he palaisivat, se olisi koska itse tahtovat. Vanhemmillasi on täysi oikeus erota, rakastua uudelleen jne, ihan kuten sinullakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani eivät koskaan huolineet miestäni, asuttiin avoliitossa jo, yhtään mihinkään, tyyliin sunnuntaipäivällinen, joulun vietto, isän 6-kymppiset jne. Kun on vieras ihminen muka, no kai nyt, jos ei edes yritä tutustua. Yllättäen en mene enää itsekään, eikä tule soiteltua eikä yhteyksiä pidettyä.
Jos haluaa jonkun ihmisen elämässään pitää, kyllä tämän kumppanikin tulee hyväksyä ja toivottaa tervetulleeksi. Sydänystäväksi ei tarvitse ryhtyä, mutta kunnioittaa sen oman läheisen valintaa. Näin se vaan menee.
Sinäkin hyväksyt vanhempiesi mahdolliset tulevat uudet kumppanit mukisematta, eiks niin?
Kuvitteletko oikeasti, että (aikuinen) lapsi jotenkin saa päättää vanhempiensa parisuhteista? Yritähän kasvaa oikeasti aikuiseksi, jookos? Saavatko vanhempasi päättää sinun parisuhteestasi?
Kuvittelen ja myös päätän. En ole tekemisissä kenenkään sellaisen kanssa, jonka kanssa en halua olla tekemisissä. Tapaan silti isääni ilman hänen uusinta kumppaniaan. Minulla on ensimmäinen kierros (25 vuotta), isällä kolmas kierros (2 vuotta). Enpä usko että isänikään ilahtuisi, jos raahaisin joka vuosi sukujuhliin eri miehen. Kumpikin elää omaa elämäänsä, ei siihen tarvitse ulkopuolisia sekoittaa.
Vaikutat todella inhottavalta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani eivät koskaan huolineet miestäni, asuttiin avoliitossa jo, yhtään mihinkään, tyyliin sunnuntaipäivällinen, joulun vietto, isän 6-kymppiset jne. Kun on vieras ihminen muka, no kai nyt, jos ei edes yritä tutustua. Yllättäen en mene enää itsekään, eikä tule soiteltua eikä yhteyksiä pidettyä.
Jos haluaa jonkun ihmisen elämässään pitää, kyllä tämän kumppanikin tulee hyväksyä ja toivottaa tervetulleeksi. Sydänystäväksi ei tarvitse ryhtyä, mutta kunnioittaa sen oman läheisen valintaa. Näin se vaan menee.
Sinäkin hyväksyt vanhempiesi mahdolliset tulevat uudet kumppanit mukisematta, eiks niin?
Jos vanhempani eroaisivat, ja heillä olisi uudet kumppanit, niin kyllä hyväksyisin. Ei se minun asiani ole. Surullinen voisin olla ja olisinkin, mutta en osaltani pahentaisi heidän asemaansa olemalla mahdollisille uusille kumppaneille ilkeä. Toki jos eroon liittyisi jotain verisiä tappeluita, toivoisin että ne hoidettaisiin pois alta mahdollisimman siivosti, mutta ei todellakaan ole minun asiani määrätä kenen kanssa vanhempani elämänsä viettävät.
Helppo sanoa kun ei ole ollut tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, aikuisilla ei ole oikeutta väheksyä toisten parisuhteita. Sinulla on yhtä paljon velvollisuus hyväksyä isäsi kumppani kuin isälläsi sinun kumppanisi. Jos isäsi haluaa tulla naisystävänsä kanssa, joka ei edes ole mikään pari kuukautta sitten tavattu vaan jo pari vuotta kuvioissa ollut, kyllä sinun vaan kuuluu se hyväksyä. Miltä sinusta tuntuisi, jos isäsi kutsuisi vaikka synttäreilleen sinut ja toteaisi, ettei miehesi ole tervetullut?
Ei ole mitään velvollisuutta hyväksyä ketään. Jos isäni haluaisi tavata minut ilman miestäni, se onnistuisi hyvin ja onnistuukin. Emme ole siamilaisia kaksosia.
Et vastannut kysymykseen. On eri asia tavata vaikka lounaan merkeissä tai jättää joku tietoisesti pois juhlista. Kyllä minäkin tapaan vaikka ketä ilman miestäni, mutta jos vanhempani sanoisivat esim synttäreitään ajatellen, että tule ilman miestäsi, en todellakaan menisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani eivät koskaan huolineet miestäni, asuttiin avoliitossa jo, yhtään mihinkään, tyyliin sunnuntaipäivällinen, joulun vietto, isän 6-kymppiset jne. Kun on vieras ihminen muka, no kai nyt, jos ei edes yritä tutustua. Yllättäen en mene enää itsekään, eikä tule soiteltua eikä yhteyksiä pidettyä.
Jos haluaa jonkun ihmisen elämässään pitää, kyllä tämän kumppanikin tulee hyväksyä ja toivottaa tervetulleeksi. Sydänystäväksi ei tarvitse ryhtyä, mutta kunnioittaa sen oman läheisen valintaa. Näin se vaan menee.
Sinäkin hyväksyt vanhempiesi mahdolliset tulevat uudet kumppanit mukisematta, eiks niin?
Jos vanhempani eroaisivat, ja heillä olisi uudet kumppanit, niin kyllä hyväksyisin. Ei se minun asiani ole. Surullinen voisin olla ja olisinkin, mutta en osaltani pahentaisi heidän asemaansa olemalla mahdollisille uusille kumppaneille ilkeä. Toki jos eroon liittyisi jotain verisiä tappeluita, toivoisin että ne hoidettaisiin pois alta mahdollisimman siivosti, mutta ei todellakaan ole minun asiani määrätä kenen kanssa vanhempani elämänsä viettävät.
Helppo sanoa kun ei ole ollut tilanteessa.
Helppo sanoa, koska ei ole tarvetta kontrolloida toisten, edes omien vanhempien, ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani eivät koskaan huolineet miestäni, asuttiin avoliitossa jo, yhtään mihinkään, tyyliin sunnuntaipäivällinen, joulun vietto, isän 6-kymppiset jne. Kun on vieras ihminen muka, no kai nyt, jos ei edes yritä tutustua. Yllättäen en mene enää itsekään, eikä tule soiteltua eikä yhteyksiä pidettyä.
Jos haluaa jonkun ihmisen elämässään pitää, kyllä tämän kumppanikin tulee hyväksyä ja toivottaa tervetulleeksi. Sydänystäväksi ei tarvitse ryhtyä, mutta kunnioittaa sen oman läheisen valintaa. Näin se vaan menee.
Sinäkin hyväksyt vanhempiesi mahdolliset tulevat uudet kumppanit mukisematta, eiks niin?
Kuvitteletko oikeasti, että (aikuinen) lapsi jotenkin saa päättää vanhempiensa parisuhteista? Yritähän kasvaa oikeasti aikuiseksi, jookos? Saavatko vanhempasi päättää sinun parisuhteestasi?
Kuvittelen ja myös päätän. En ole tekemisissä kenenkään sellaisen kanssa, jonka kanssa en halua olla tekemisissä. Tapaan silti isääni ilman hänen uusinta kumppaniaan. Minulla on ensimmäinen kierros (25 vuotta), isällä kolmas kierros (2 vuotta). Enpä usko että isänikään ilahtuisi, jos raahaisin joka vuosi sukujuhliin eri miehen. Kumpikin elää omaa elämäänsä, ei siihen tarvitse ulkopuolisia sekoittaa.
Vaikutat todella inhottavalta ihmiseltä.
Kiukuttelu ja kiristys ei tehoa minuun. Tämä asia tietenkin joitain harmittaa, kun ei ole marionettia ohjailtavana. Mielelläni olen inhottava ihminen, kunhan päätösvalta omista asioistani pysyy itselläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, aikuisilla ei ole oikeutta väheksyä toisten parisuhteita. Sinulla on yhtä paljon velvollisuus hyväksyä isäsi kumppani kuin isälläsi sinun kumppanisi. Jos isäsi haluaa tulla naisystävänsä kanssa, joka ei edes ole mikään pari kuukautta sitten tavattu vaan jo pari vuotta kuvioissa ollut, kyllä sinun vaan kuuluu se hyväksyä. Miltä sinusta tuntuisi, jos isäsi kutsuisi vaikka synttäreilleen sinut ja toteaisi, ettei miehesi ole tervetullut?
Ei ole mitään velvollisuutta hyväksyä ketään. Jos isäni haluaisi tavata minut ilman miestäni, se onnistuisi hyvin ja onnistuukin. Emme ole siamilaisia kaksosia.
Et vastannut kysymykseen. On eri asia tavata vaikka lounaan merkeissä tai jättää joku tietoisesti pois juhlista. Kyllä minäkin tapaan vaikka ketä ilman miestäni, mutta jos vanhempani sanoisivat esim synttäreitään ajatellen, että tule ilman miestäsi, en todellakaan menisi.
No sitten jättäisit menemättä, kukaan ei varmasti menettäisi mitään. Mielenilmaus tulisi selvästi kaikille vieraille ilmi.
Sano isällesi ettet aio tulla hänen hautajaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani eivät koskaan huolineet miestäni, asuttiin avoliitossa jo, yhtään mihinkään, tyyliin sunnuntaipäivällinen, joulun vietto, isän 6-kymppiset jne. Kun on vieras ihminen muka, no kai nyt, jos ei edes yritä tutustua. Yllättäen en mene enää itsekään, eikä tule soiteltua eikä yhteyksiä pidettyä.
Jos haluaa jonkun ihmisen elämässään pitää, kyllä tämän kumppanikin tulee hyväksyä ja toivottaa tervetulleeksi. Sydänystäväksi ei tarvitse ryhtyä, mutta kunnioittaa sen oman läheisen valintaa. Näin se vaan menee.
Sinäkin hyväksyt vanhempiesi mahdolliset tulevat uudet kumppanit mukisematta, eiks niin?
Kuvitteletko oikeasti, että (aikuinen) lapsi jotenkin saa päättää vanhempiensa parisuhteista? Yritähän kasvaa oikeasti aikuiseksi, jookos? Saavatko vanhempasi päättää sinun parisuhteestasi?
Kuvittelen ja myös päätän. En ole tekemisissä kenenkään sellaisen kanssa, jonka kanssa en halua olla tekemisissä. Tapaan silti isääni ilman hänen uusinta kumppaniaan. Minulla on ensimmäinen kierros (25 vuotta), isällä kolmas kierros (2 vuotta). Enpä usko että isänikään ilahtuisi, jos raahaisin joka vuosi sukujuhliin eri miehen. Kumpikin elää omaa elämäänsä, ei siihen tarvitse ulkopuolisia sekoittaa.
Vaikutat todella inhottavalta ihmiseltä.
Kiukuttelu ja kiristys ei tehoa minuun. Tämä asia tietenkin joitain harmittaa, kun ei ole marionettia ohjailtavana. Mielelläni olen inhottava ihminen, kunhan päätösvalta omista asioistani pysyy itselläni.
Onneksi en ole sukua sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani eivät koskaan huolineet miestäni, asuttiin avoliitossa jo, yhtään mihinkään, tyyliin sunnuntaipäivällinen, joulun vietto, isän 6-kymppiset jne. Kun on vieras ihminen muka, no kai nyt, jos ei edes yritä tutustua. Yllättäen en mene enää itsekään, eikä tule soiteltua eikä yhteyksiä pidettyä.
Jos haluaa jonkun ihmisen elämässään pitää, kyllä tämän kumppanikin tulee hyväksyä ja toivottaa tervetulleeksi. Sydänystäväksi ei tarvitse ryhtyä, mutta kunnioittaa sen oman läheisen valintaa. Näin se vaan menee.
Sinäkin hyväksyt vanhempiesi mahdolliset tulevat uudet kumppanit mukisematta, eiks niin?
Jos vanhempani eroaisivat, ja heillä olisi uudet kumppanit, niin kyllä hyväksyisin. Ei se minun asiani ole. Surullinen voisin olla ja olisinkin, mutta en osaltani pahentaisi heidän asemaansa olemalla mahdollisille uusille kumppaneille ilkeä. Toki jos eroon liittyisi jotain verisiä tappeluita, toivoisin että ne hoidettaisiin pois alta mahdollisimman siivosti, mutta ei todellakaan ole minun asiani määrätä kenen kanssa vanhempani elämänsä viettävät.
Helppo sanoa kun ei ole ollut tilanteessa.
Helppo sanoa, koska ei ole tarvetta kontrolloida toisten, edes omien vanhempien, ihmissuhteita.
En kontrolloi muita, ainoastaan omaa elämääni ja pidän visusti huolen siitä, ketkä siihen kuuluu ja ketkä ei. Jos siihen ei halua kuulua, on hyvä poistua takavasemmalle. Näin ei ole käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani eivät koskaan huolineet miestäni, asuttiin avoliitossa jo, yhtään mihinkään, tyyliin sunnuntaipäivällinen, joulun vietto, isän 6-kymppiset jne. Kun on vieras ihminen muka, no kai nyt, jos ei edes yritä tutustua. Yllättäen en mene enää itsekään, eikä tule soiteltua eikä yhteyksiä pidettyä.
Jos haluaa jonkun ihmisen elämässään pitää, kyllä tämän kumppanikin tulee hyväksyä ja toivottaa tervetulleeksi. Sydänystäväksi ei tarvitse ryhtyä, mutta kunnioittaa sen oman läheisen valintaa. Näin se vaan menee.
Sinäkin hyväksyt vanhempiesi mahdolliset tulevat uudet kumppanit mukisematta, eiks niin?
Jos vanhempani eroaisivat, ja heillä olisi uudet kumppanit, niin kyllä hyväksyisin. Ei se minun asiani ole. Surullinen voisin olla ja olisinkin, mutta en osaltani pahentaisi heidän asemaansa olemalla mahdollisille uusille kumppaneille ilkeä. Toki jos eroon liittyisi jotain verisiä tappeluita, toivoisin että ne hoidettaisiin pois alta mahdollisimman siivosti, mutta ei todellakaan ole minun asiani määrätä kenen kanssa vanhempani elämänsä viettävät.
Helppo sanoa kun ei ole ollut tilanteessa.
Helppo sanoa, koska ei ole tarvetta kontrolloida toisten, edes omien vanhempien, ihmissuhteita.
En kontrolloi muita, ainoastaan omaa elämääni ja pidän visusti huolen siitä, ketkä siihen kuuluu ja ketkä ei. Jos siihen ei halua kuulua, on hyvä poistua takavasemmalle. Näin ei ole käynyt.
Kuulostat oikein "unelma-anopilta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani eivät koskaan huolineet miestäni, asuttiin avoliitossa jo, yhtään mihinkään, tyyliin sunnuntaipäivällinen, joulun vietto, isän 6-kymppiset jne. Kun on vieras ihminen muka, no kai nyt, jos ei edes yritä tutustua. Yllättäen en mene enää itsekään, eikä tule soiteltua eikä yhteyksiä pidettyä.
Jos haluaa jonkun ihmisen elämässään pitää, kyllä tämän kumppanikin tulee hyväksyä ja toivottaa tervetulleeksi. Sydänystäväksi ei tarvitse ryhtyä, mutta kunnioittaa sen oman läheisen valintaa. Näin se vaan menee.
Sinäkin hyväksyt vanhempiesi mahdolliset tulevat uudet kumppanit mukisematta, eiks niin?
Kuvitteletko oikeasti, että (aikuinen) lapsi jotenkin saa päättää vanhempiensa parisuhteista? Yritähän kasvaa oikeasti aikuiseksi, jookos? Saavatko vanhempasi päättää sinun parisuhteestasi?
Kuvittelen ja myös päätän. En ole tekemisissä kenenkään sellaisen kanssa, jonka kanssa en halua olla tekemisissä. Tapaan silti isääni ilman hänen uusinta kumppaniaan. Minulla on ensimmäinen kierros (25 vuotta), isällä kolmas kierros (2 vuotta). Enpä usko että isänikään ilahtuisi, jos raahaisin joka vuosi sukujuhliin eri miehen. Kumpikin elää omaa elämäänsä, ei siihen tarvitse ulkopuolisia sekoittaa.
Vaikutat todella inhottavalta ihmiseltä.
Kiukuttelu ja kiristys ei tehoa minuun. Tämä asia tietenkin joitain harmittaa, kun ei ole marionettia ohjailtavana. Mielelläni olen inhottava ihminen, kunhan päätösvalta omista asioistani pysyy itselläni.
Onneksi en ole sukua sinulle.
Samoin, en voi sietää uusperheitä.
No, hei mun isä ei aikanaan meinannut tulla mun häihin vaimonsa kanssa, koska mun äitikin oli tulossa. Ilmoitin sitten, että jos et tule, niin ei tarvitse olla mun elämässä läsnä ollenkaan. Tulivat ja olivat paikalla ihan pikkutunneille asti, eikä tarvinnut istua äidin kanssa lähekkäin, kun se on niin vaikeaa.
Ymmärrän kyllä isääsi. Hänelle uusi kumppani on tärkeä ja nyt hän varmaan ajattelee, ettet hyväksy hänen suhdettaan. Ehkä myös tarvitsee naisystävän tukea tilanteessa, jossa joutuu pienessä porukassa tapaamaan äitiäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani eivät koskaan huolineet miestäni, asuttiin avoliitossa jo, yhtään mihinkään, tyyliin sunnuntaipäivällinen, joulun vietto, isän 6-kymppiset jne. Kun on vieras ihminen muka, no kai nyt, jos ei edes yritä tutustua. Yllättäen en mene enää itsekään, eikä tule soiteltua eikä yhteyksiä pidettyä.
Jos haluaa jonkun ihmisen elämässään pitää, kyllä tämän kumppanikin tulee hyväksyä ja toivottaa tervetulleeksi. Sydänystäväksi ei tarvitse ryhtyä, mutta kunnioittaa sen oman läheisen valintaa. Näin se vaan menee.
Sinäkin hyväksyt vanhempiesi mahdolliset tulevat uudet kumppanit mukisematta, eiks niin?
Jos vanhempani eroaisivat, ja heillä olisi uudet kumppanit, niin kyllä hyväksyisin. Ei se minun asiani ole. Surullinen voisin olla ja olisinkin, mutta en osaltani pahentaisi heidän asemaansa olemalla mahdollisille uusille kumppaneille ilkeä. Toki jos eroon liittyisi jotain verisiä tappeluita, toivoisin että ne hoidettaisiin pois alta mahdollisimman siivosti, mutta ei todellakaan ole minun asiani määrätä kenen kanssa vanhempani elämänsä viettävät.
Helppo sanoa kun ei ole ollut tilanteessa.
Helppo sanoa, koska ei ole tarvetta kontrolloida toisten, edes omien vanhempien, ihmissuhteita.
En kontrolloi muita, ainoastaan omaa elämääni ja pidän visusti huolen siitä, ketkä siihen kuuluu ja ketkä ei. Jos siihen ei halua kuulua, on hyvä poistua takavasemmalle. Näin ei ole käynyt.
Kuulostat oikein "unelma-anopilta".
En ole kenenkään anoppi, mutta en myöskään "tytärpuoli".
Kuule ap, aikuisilla ei ole oikeutta väheksyä toisten parisuhteita. Sinulla on yhtä paljon velvollisuus hyväksyä isäsi kumppani kuin isälläsi sinun kumppanisi. Jos isäsi haluaa tulla naisystävänsä kanssa, joka ei edes ole mikään pari kuukautta sitten tavattu vaan jo pari vuotta kuvioissa ollut, kyllä sinun vaan kuuluu se hyväksyä. Miltä sinusta tuntuisi, jos isäsi kutsuisi vaikka synttäreilleen sinut ja toteaisi, ettei miehesi ole tervetullut?