Lue keskustelun säännöt.
Mun isä ei aio tulla mun lapsen ristiäisiin
24.07.2017 |
On kyllä kutsuttu mutta ei halua tulla, koska en kutsunut hänen naisystäväänsä. Ovat kai olleet jotain pari vuotta yhdessä, mutten ole tavannut kuin pari kertaa. Eivät asu yhdessä. Mun pikkusisko asuu vielä meidän äidin luona ja isän luona on pari viikonloppua vuodessa, eli ei hänkään oikeastaan tunne sitä naista.
Isä loukkaantui kun molempia ei kutsuttu. Minä loukkaannuin kun ei ole tulossa. Pidetään kotona ihan lähipiirin kesken.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vastaava tilanne kuin ysillä. Kävi vain niin, että parin vuoden avioliiton jälkeen tyttärellä menivät lusikat jakoon miehen kanssa ja sen jälkeen on tainnut olla jo erinäisiä miesystäviä. Minä ja mieheni ollaan oltu aviossakin muutamaa kuukautta vaille 15 vuotta. Eli mitenkäs olikaan näiden lennossa vaihtuvien kumppanien laita.
Miksi vertaat avo- tai avioliittoja vanhempi-lapsisuhteisiin? Niillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Vanhempi-lapsisuhde päättyy aina kuolemaan, liitot voi päättyä milloin vain keneltä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli toisin sanoen,et vain halua oppia tuntemaan isäsi naisystävää. Jos vaikka kasvaisit aikuiseksi ja ymmärtäisit,että myös isällä on oikeus uuteen onneen,vaikka ei suhde toiminutkaan äitisi kanssa.
Onko ristiäiset oikea paikka esitellä uutta onneaan entisen vaimon edessä? Ymmärrätkö kuinka kiusallinen sellainen tilanne on myös lapsille?
isä on ollut uuden muikkelin kanssa jo pari vuotta. Mistäs tiedät, josko ap.n äidillä on ollut "uusi onni" jo kolme vuotta ja erostakin vaikka jo kymmenen vuotta? Ja mitä ihmeen kiusallista lapsille tai esittelyä entisen vaimon edessä tuossa on kun vanhempien erosta nyt on AINAKIN se pari vuotta? Jos tuossa jotain pettämisdraamaa olisi ollut isukin puolelta niin ap olisi varmaan siitä maininnut. Nyt vaan tyhmää murjottamista oletettavasti ainakin parikymppiseltä ap.lta että en varmasti kutsu isin uutta kumppania. Se kumppani varmaan sinällään vähät välittää niistä ristiäisistä mutta sille isälle on varmaan aika loukkaus, ettei hänen kumppaniaan hyväksytä hänen seuralaisekseen.... Ihan sama kun naiset posmentaa pa*koista miniöistä, niitä poikiaan ja niiden poikien valintoja ne loukkaa enemmän kuin niitä miniöitään... Tokihan ap.lla on oikeus kutsua kuka vaan mutta tuntuu että nyt ei ole omena kauas puusta pudonnut mielensäpahoittajien suvussa ja isä ei ole pelkästään syypää tilanteeseen.... Asia olisi eri, jos ap ei olisi koskaan tavannut isän uutta mutta koska muutamia kertoja on kuitenkin nähty niin onhan tuo nyt vähän tökeröä jättää kutsumatta....
Vierailija kirjoitti:
No sanotaanko näin, että sinä päätät ketä kutsut, isäsi tuleeko paikalle. Onko joku erityinen syy mikset naista kutsu, jos tiedät, että hän on isällesi tärkeä? Hyvä sauma tutustua mielestäni.
Ristiäiset, lapsen juhla, hyvä sauma tutustua? Äiti antaa tissiä vauvalle makuuhuoneessa ja yrittää samalla estää kissatappelun ämmien välillä. Oikein hyvä sauma tutustua 😂.
Ei minunkaan mielestä kastejuhla ole mikään oikea paikka tutustumiseen. Onko isälläsi ollut halua tutustua vauvaan aiemmin? Esim piipahtaa kahvilla puolisonsa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli toisin sanoen,et vain halua oppia tuntemaan isäsi naisystävää. Jos vaikka kasvaisit aikuiseksi ja ymmärtäisit,että myös isällä on oikeus uuteen onneen,vaikka ei suhde toiminutkaan äitisi kanssa.
Onko ristiäiset oikea paikka esitellä uutta onneaan entisen vaimon edessä? Ymmärrätkö kuinka kiusallinen sellainen tilanne on myös lapsille?
isä on ollut uuden muikkelin kanssa jo pari vuotta. Mistäs tiedät, josko ap.n äidillä on ollut "uusi onni" jo kolme vuotta ja erostakin vaikka jo kymmenen vuotta? Ja mitä ihmeen kiusallista lapsille tai esittelyä entisen vaimon edessä tuossa on kun vanhempien erosta nyt on AINAKIN se pari vuotta? Jos tuossa jotain pettämisdraamaa olisi ollut isukin puolelta niin ap olisi varmaan siitä maininnut. Nyt vaan tyhmää murjottamista oletettavasti ainakin parikymppiseltä ap.lta että en varmasti kutsu isin uutta kumppania. Se kumppani varmaan sinällään vähät välittää niistä ristiäisistä mutta sille isälle on varmaan aika loukkaus, ettei hänen kumppaniaan hyväksytä hänen seuralaisekseen.... Ihan sama kun naiset posmentaa pa*koista miniöistä, niitä poikiaan ja niiden poikien valintoja ne loukkaa enemmän kuin niitä miniöitään... Tokihan ap.lla on oikeus kutsua kuka vaan mutta tuntuu että nyt ei ole omena kauas puusta pudonnut mielensäpahoittajien suvussa ja isä ei ole pelkästään syypää tilanteeseen.... Asia olisi eri, jos ap ei olisi koskaan tavannut isän uutta mutta koska muutamia kertoja on kuitenkin nähty niin onhan tuo nyt vähän tökeröä jättää kutsumatta....
Mä en ole koskaan tavannut isäni uutta eikä ole aikomustakaan. Meillä on kummallakin oma elämämme elettävänä. Juhliin kutsuin tietenkin vain isän ja hän tuli yksin. Jos ei olisi tullut, sekin olisi ollut fine. Päätän itse kenet kotiini kutsun ja ylipäätään kenen kanssa olen tekemisissä. Se asia ei kiristämällä muuksi muutu. Isä samanlaisena jääränä tyttärensä tuntien tietää tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani eivät koskaan huolineet miestäni, asuttiin avoliitossa jo, yhtään mihinkään, tyyliin sunnuntaipäivällinen, joulun vietto, isän 6-kymppiset jne. Kun on vieras ihminen muka, no kai nyt, jos ei edes yritä tutustua. Yllättäen en mene enää itsekään, eikä tule soiteltua eikä yhteyksiä pidettyä.
Jos haluaa jonkun ihmisen elämässään pitää, kyllä tämän kumppanikin tulee hyväksyä ja toivottaa tervetulleeksi. Sydänystäväksi ei tarvitse ryhtyä, mutta kunnioittaa sen oman läheisen valintaa. Näin se vaan menee.
Mielestäni parisuhde on kyllä se elämän tärkein suhde. Sehän on se henkilö, joka valitaan ainakin lähtökohtaisesti loppuelämäksi rinnalle. Aikuiset lapset tulevat tässä arvojärjestyksessä toissijaisena. Pieninä he toki menevät monessa asiassa aikuisten tarpeiden edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vastaava tilanne kuin ysillä. Kävi vain niin, että parin vuoden avioliiton jälkeen tyttärellä menivät lusikat jakoon miehen kanssa ja sen jälkeen on tainnut olla jo erinäisiä miesystäviä. Minä ja mieheni ollaan oltu aviossakin muutamaa kuukautta vaille 15 vuotta. Eli mitenkäs olikaan näiden lennossa vaihtuvien kumppanien laita.
Miksi vertaat avo- tai avioliittoja vanhempi-lapsisuhteisiin? Niillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Vanhempi-lapsisuhde päättyy aina kuolemaan, liitot voi päättyä milloin vain keneltä tahansa.
Minulla ja miehelläni on vain niin, että minä olen todellakin miehelleni se kaikkein tärkein. Hän sairastui keväällä ja joutui olemaan sairaalassa pari kuukautta, siitä pitkän ajan teholla. Minä kävin päivittäin katsomassa ja ajoin liki 200 km per päivä sairaalamatkoja. Kävin siis päivittäin, yksi lapsista kävi vain kerran ja muut pari kertaa. Mies olikin sanonut yhdelle lapsistaan (kaikki aikuisia), että minä olen hänelle tärkein ihminen hänen elämässään ja lapset ja lapsenlapset tulevat sitten perässä. Ei miehenikään kovin usein tapaa lapsiaan ja heidän perheitään. Ei jaksa kuunnella ja katsella sitä lapsenlapsien reuhaamista. Onko kovastikin vaikeaa uskoa ja käsittää, että näinkin voi olla. Minulla on miehen lapsiin ystävälliset mutta etäiset välit.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vastaava tilanne kuin ysillä. Kävi vain niin, että parin vuoden avioliiton jälkeen tyttärellä menivät lusikat jakoon miehen kanssa ja sen jälkeen on tainnut olla jo erinäisiä miesystäviä. Minä ja mieheni ollaan oltu aviossakin muutamaa kuukautta vaille 15 vuotta. Eli mitenkäs olikaan näiden lennossa vaihtuvien kumppanien laita.
Etkö todella tajua eroa tilanteiden välillä? Isä on aina lapsensa isä, oli lapsi sitten sinkku, naimisissa tai eronnut. Ei siviilisäädyllä pitäisi siinä suhteessa olla mitään merkitystä. Ja jos morsian tietää, että äidille juhlapäivä on helpompi ilman eronneen isän uuden vaimon olemista paikalla, aika puun ja kuoren välissä se morsian vieraita sitten kutsuu, etenkin jos ei ole kauhean isot häät: sitten kaikista läheisimpien keskellä nakottaa joku kaikille muille paitsi morsiamen isälle tuntematon tyyppi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanotaanko näin, että sinä päätät ketä kutsut, isäsi tuleeko paikalle. Onko joku erityinen syy mikset naista kutsu, jos tiedät, että hän on isällesi tärkeä? Hyvä sauma tutustua mielestäni.
Ristiäiset, lapsen juhla, hyvä sauma tutustua? Äiti antaa tissiä vauvalle makuuhuoneessa ja yrittää samalla estää kissatappelun ämmien välillä. Oikein hyvä sauma tutustua 😂.
Minkä kissatappelun? Kai aikuiset ihmiset osaavat käyttäytyä. Varsinkin, jos erosta on useampi vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani eivät koskaan huolineet miestäni, asuttiin avoliitossa jo, yhtään mihinkään, tyyliin sunnuntaipäivällinen, joulun vietto, isän 6-kymppiset jne. Kun on vieras ihminen muka, no kai nyt, jos ei edes yritä tutustua. Yllättäen en mene enää itsekään, eikä tule soiteltua eikä yhteyksiä pidettyä.
Jos haluaa jonkun ihmisen elämässään pitää, kyllä tämän kumppanikin tulee hyväksyä ja toivottaa tervetulleeksi. Sydänystäväksi ei tarvitse ryhtyä, mutta kunnioittaa sen oman läheisen valintaa. Näin se vaan menee.
Sinäkin hyväksyt vanhempiesi mahdolliset tulevat uudet kumppanit mukisematta, eiks niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole omena kauas puusta pudonnut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanotaanko näin, että sinä päätät ketä kutsut, isäsi tuleeko paikalle. Onko joku erityinen syy mikset naista kutsu, jos tiedät, että hän on isällesi tärkeä? Hyvä sauma tutustua mielestäni.
Ristiäiset, lapsen juhla, hyvä sauma tutustua? Äiti antaa tissiä vauvalle makuuhuoneessa ja yrittää samalla estää kissatappelun ämmien välillä. Oikein hyvä sauma tutustua 😂.
Minkä kissatappelun? Kai aikuiset ihmiset osaavat käyttäytyä. Varsinkin, jos erosta on useampi vuosi.
Olen ollut häissä, joissa sulhasen vanhemmat piti pitää eri puolilla hääpaikkaa jotta eivät olisi käyneet toisiinsa käsiksi. Ihan sivistyneitä ihmisiä molemmat muuten ja erostakin oli jo yli 10 vuotta. Jotkut vaan sattuu olemaan pitkävihaisempaa sorttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni parisuhde on kyllä se elämän tärkein suhde. Sehän on se henkilö, joka valitaan ainakin lähtökohtaisesti loppuelämäksi rinnalle. Aikuiset lapset tulevat tässä arvojärjestyksessä toissijaisena. Pieninä he toki menevät monessa asiassa aikuisten tarpeiden edelle.
Tämä on hyvä pitää kirkkaana mielessä myös eronneena ja leskenä.
Ovatko onnitelleet lapsen syntymästä ja käyneet katsomassa? Siis mummopuolikin?
Olisiko ihan kamalaa, jos kutsuisit heidät sitten kun muu väki lähtenyt jos yhtäaikaa ei sovi. Sun nyt kuitenkin täytyy hyväksyä isäsi uusi kumppani, jos haluatte pitää isoisän lapsen elämässä ja tyytyväisenä. Sitä kun ei oikein aikuista ihmistä voi noin komennella. Hän päättää itse kenen kanssa elämänsä jakaa muista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani eivät koskaan huolineet miestäni, asuttiin avoliitossa jo, yhtään mihinkään, tyyliin sunnuntaipäivällinen, joulun vietto, isän 6-kymppiset jne. Kun on vieras ihminen muka, no kai nyt, jos ei edes yritä tutustua. Yllättäen en mene enää itsekään, eikä tule soiteltua eikä yhteyksiä pidettyä.
Jos haluaa jonkun ihmisen elämässään pitää, kyllä tämän kumppanikin tulee hyväksyä ja toivottaa tervetulleeksi. Sydänystäväksi ei tarvitse ryhtyä, mutta kunnioittaa sen oman läheisen valintaa. Näin se vaan menee.
Sinäkin hyväksyt vanhempiesi mahdolliset tulevat uudet kumppanit mukisematta, eiks niin?
Jos vanhempani eroaisivat, ja heillä olisi uudet kumppanit, niin kyllä hyväksyisin. Ei se minun asiani ole. Surullinen voisin olla ja olisinkin, mutta en osaltani pahentaisi heidän asemaansa olemalla mahdollisille uusille kumppaneille ilkeä. Toki jos eroon liittyisi jotain verisiä tappeluita, toivoisin että ne hoidettaisiin pois alta mahdollisimman siivosti, mutta ei todellakaan ole minun asiani määrätä kenen kanssa vanhempani elämänsä viettävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni parisuhde on kyllä se elämän tärkein suhde. Sehän on se henkilö, joka valitaan ainakin lähtökohtaisesti loppuelämäksi rinnalle. Aikuiset lapset tulevat tässä arvojärjestyksessä toissijaisena. Pieninä he toki menevät monessa asiassa aikuisten tarpeiden edelle.
Tämä on hyvä pitää kirkkaana mielessä myös eronneena ja leskenä.
Ei se, että ei ole tärkein, tarkoita sitä ettei olisi tärkeä. Totta kai oma lapsi on tärkeä, ja häneen on yleensä ihan ainutlaatuinen suhde. Mutta elämänkumppani on silti elämänkumppani. Lapsilla on aikuisina omat perheet, jotka taas ovat heille ne tärkeimmät.
Minä olen saanut mummoltani ohjeen ihmissuhteista: oma itse ensin, parisuhde seuraavaksi, lapset sitten ja lopuksi muut. Toki hetkellisesti lapsen tarpeet voivat ohittaa omat jnejne mutta pohjimmiltaan onnellisen elämän eväät ovat tuossa.
No sanotaanko näin, että sinä päätät ketä kutsut, isäsi tuleeko paikalle. Onko joku erityinen syy mikset naista kutsu, jos tiedät, että hän on isällesi tärkeä? Hyvä sauma tutustua mielestäni.