Mun isä ei aio tulla mun lapsen ristiäisiin

Voi voi tuollaiset ristiäiset hullut pulttia ottaa kuka tulee tai ei tule.

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni asetti minut - vaimonsa - etusijalle, kun minä en saanut kutsua miehen tyttären häihin. Mies ei osallistunut niihin bileisiin. En Mutta kun ei, niin ei. En ole osallistunut yhdenkään tyttären lapsen ristiäisiin, vaikka kutsu onkin käynyt.

Mikä oli kutsumattomuuden takana? Onko suhteenne alkanut tyttären äidin pettämisellä? Siinä tapauksessa kutsumattomuus on mielestäni ymmärettävää ja perusteltua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vastaava tilanne kuin ysillä. Kävi vain niin, että parin vuoden avioliiton jälkeen tyttärellä menivät lusikat jakoon miehen kanssa ja sen jälkeen on tainnut olla jo erinäisiä miesystäviä. Minä ja mieheni ollaan oltu aviossakin muutamaa kuukautta vaille 15 vuotta. Eli mitenkäs olikaan näiden lennossa vaihtuvien kumppanien laita.

Miksi vertaat avo- tai avioliittoja vanhempi-lapsisuhteisiin? Niillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Vanhempi-lapsisuhde päättyy aina kuolemaan, liitot voi päättyä milloin vain keneltä tahansa.

Minulla ja miehelläni on vain niin, että minä olen todellakin miehelleni se kaikkein tärkein. Hän sairastui keväällä ja joutui olemaan sairaalassa pari kuukautta, siitä pitkän ajan teholla. Minä kävin päivittäin katsomassa ja ajoin liki 200 km per päivä sairaalamatkoja. Kävin siis päivittäin, yksi lapsista kävi vain kerran ja muut pari kertaa. Mies olikin sanonut yhdelle lapsistaan (kaikki aikuisia), että minä olen hänelle tärkein ihminen hänen elämässään ja lapset ja lapsenlapset tulevat sitten perässä. Ei miehenikään kovin usein tapaa lapsiaan ja heidän perheitään. Ei jaksa kuunnella ja katsella sitä lapsenlapsien reuhaamista. Onko kovastikin vaikeaa uskoa ja käsittää, että näinkin voi olla. Minulla on miehen lapsiin ystävälliset mutta etäiset välit.

Et ilmeisesti ole töissä eikä sinulla ole lapsia, mikäs siinä on ajellessa.

Mitähän ihmettä mahtaa pyöriä aikuisen miehen päässä, kun omia lapsia pitää kyykyttää tuohon malliin. Ei ihme, että olette vähän tekemisissä lasten kanssa.

Omalle isälleni lapsenlapset ja omat aikuiset lapset olivat tärkeitä ja rakkaita.

Mun esikoisen ristiäisiin ei lopulta tullut kumpikaan mun vanhemmista, koska uudet siipat eivät halunneet kohdata exiä. Loukkaannuin kyllä ja sen verran lapsellinen olin etten seuraaviin edes kutsunut.

Kyllä minä olisin apna vihainen ja kertoisin isälleni ettei ole pakko pitää enää mitään yhteyttä. Ne eivät ole apn isän ja naisystävän juhlat, vaan kastettavan. Jos ei kiinnosta lapsen lapsen elämän ensimmäiset juhlat, osoittaa se ettei lapsikaan kiinnosta.

En minäkään haluaisi pieniin juhliin täysin vierasta ihmistä pönöttämään.

Asuuko ne isä ja naisystävä yhdessä? Jos asuvat niin mielestäni olisi asiallista myös kutsua molemmat. Jos kyseessä vasta joku tapailusuhde niin sitten ei tarvitse. Kyllä ne vanhempien puolisot joiden kanssa he elämänsä jakavat, kuuluvat heidän elämäänsä aivan siinä missä teidän omat puolisot. Mieti miltä itsestäsi tuntuisi, jos isäsi kutsuisi vaikka omiin häihinsä tai muuhun hänelle merkitykselliseen tapahtumaan sinut ilman muuta perhettäsi. Minusta tuntuisi pahalta, jos omat vanhempani mitätöisivät täysin minun suhteeni ilmoittamalla että minun kumppanini ei ole tervetullut perhejuhliin. Ihan yhtä töykeää se on toisinkin päin.

Ap tässä, en ehtinyt aiemmin vastailla, kun on tässä kaikenlaista hommaa.

Mutta siis mun vanhemmat on eronneet 10 vuotta sitten. Vissiin siihen, että isä petti äitiä, muttei tosiaan tämän nykyisensä kanssa. Mun vanhemmat ei noista ole paljoa kertoneet, ja isä on aina ollut mulle vieraampi, ei koskaan kotona, eikä paljoa ole omista asioistaan puhunut. Tämän uuden naisystävän tultua kuvioihin ei ole juurikaan kutsuista huolimatta ehtinyt meillä käymään, kävi kyllä laitoksella vauvaa katsomassa. Eivät siis asu yhdessä tän naisen kanssa.

En usko, että mun äitiä haittaisi, vaikka tämä uusi kumppani tulisi ristiäisiin.

Laitoin isälle viestiä, että voi hän sitten tämän ottaa mukaan, mutta isä vastasi, ettei tämä nainen tunne täältä ketään ja tuntisi olonsa vaivautuneeksi, kun ristiäisiin tulee muuten lähinnä äidin puolelta sukulaisia, joiden kanssa olemme olleet paljon tekemisissä. Eli nainen ei halua tulla, mutta isäkään ei halua tulla.

Aloituksessa kerroit, että "ei halua tulla, koska en kutsunut hänen naisystäväänsä" ja "loukkaantui kun ei kutsuttu molempia", ja muutenkin siitä sai käsityksen että tilanne on ihan erilainen kuin mitä se nyt sitten ilmeisesti on, eli naisystävä saisi tulla mutta ei muuten vain halua ja isä ei siksi myöskään halua. Taas näitä aloituksia kun tilanne onkin loppujen lopuksi aivan erilainen. 

No, jos ei kerran isä halua tulla niin ei tule, minkäpä sille mahtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoisen ristiäisiin ei lopulta tullut kumpikaan mun vanhemmista, koska uudet siipat eivät halunneet kohdata exiä. Loukkaannuin kyllä ja sen verran lapsellinen olin etten seuraaviin edes kutsunut.

Minulla sama juttu, paitsi että vanhempani päättivät molemmat tahoillaan etteivät tule, koska eivät itse kykene olla toistensa kanssa samassa huoneessa. Tai no, äitini pystyisi ja hän loukkaantui siitä ettei hänen juoppo miesystävä ollut tervetullut (ei ole juuri koskaan selvinpäin). Äitipuoleni taas ei voi sietää edes ajatusta äidistäni. Näillä on sitten menty :(

En itse pysty ymmärtämään, miten niin moni haluaa laittaa itsensä etusijalle ja haluaa ajatella olevansa se kaikkein tärkein. Miksi se ykkössija pitää saada, ja miksi niin moni nainen haluaa sen ohi puolisonsa lasten? Itse olen saanut ujona varhaisteininä kokea isän uuden naisen vihan, ja voin kertoa että en ollut sitä ansainnut millään tavalla. Viha jatkuu edelleen. Isä on totta kai välikädessä ja valitsi vaimonsa. En ymmärrä tällaista. Elämässä on monia erilaisia ihmissuhteita, joiden kanssa joutuu joskus näkemään vaivaa, joskus nielemään ylpeytensä, joskus olemaan pienen hetken sijalla kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni asetti minut - vaimonsa - etusijalle, kun minä en saanut kutsua miehen tyttären häihin. Mies ei osallistunut niihin bileisiin. En Mutta kun ei, niin ei. En ole osallistunut yhdenkään tyttären lapsen ristiäisiin, vaikka kutsu onkin käynyt.

Tutustuin mieheeni vasta kun hänen eronsa oli jo voimassa. Hänen ex-vaimonsa oli katkera erosta ja lisäksi hänellä oli ja on edelleen psyykkisiä oireita. Hän halusi, ettei minua kutsuta. Tytär oli järkeillyt, että mieheni kuitenkin menee niihin, vaikka minua ei kutsuta. Toisin kävi, biologinen äiti kävi häissä riehumassa ja pilaamassa juhlat. Ja mieheni ei siis osallistunut lainkaan.

 

 62, tutustuin siis mieheeni kun hänen eronsa oli jo tullut lainvoimaiseksi. Jostain syystä välillä leikkaantuu pois osa tekstistä. Kuitenkin miehen entinen halusi pomottaa tytärtään ja katkerana määräsi, ettei minua saa kutsua. Tytär oli ollut kahden vaiheilla ja lopulta päätynyt siihen ajatukseen, että kutsuu äitinsä ja isänsä, mutta ei minua. Pieleen meni, isä ei siis osallistunut häihin lainkaan ja äiti kävi pitämässä raivokohtauksen. Tämän tapahtuessa olimme olleet miehen kanssa naimisissa jo liki 7 vuotta.

Ap tässä. Mun äidille olis ihan ok, että isä tulisi uuden puolisonsa kanssa. Isä ei nyt aio tulla kuulemma siksi, kun ei se nainen halua tulla, kun täällä siis tulee olemaan mun äiti ja äidin sisko perheineen, pikkusisko, lapsen kummit. Isän puolelta suku on niin pieni, eikä olla juurikaan oltu tekemisissä, niin ei sieltä oikein voinut ketään kutsua.

Puhuin isän kanssa puhelimessa, jotenkin kuulosti vaivautuneelta, ja tuli sellainen olo, ettei hänen naisystävänsä halua hänen tulevan. Plääh, antaa olla, itsehän valitsee tekemisensä ja seuransa.