Lue keskustelun säännöt.
Jännittääkö sinua hurjissa huvipuistolaitteissa?
24.07.2017 |
Juteltiin ystävien kanssa huvipuistolaitteissakäymisestä. Moni kertoi saavansa laitteissa adrenaliiniryöpyn, joka tuntuu hyvätä. Laittessaa jännittää että pitävätkö suojakaaret ja suistuuko juna radalta.
Olen luonteeltani tasainen "viilipytty", vaikka pelkäänkin monia asioita. En todellakaan ole mikään rohkea ihminen, ennemminkin arka. Huvipuistolaitteet eivät kuitenkaan kuulu pelottaviin asioihin. Uskon että kaaret pysyvät paikoillaan enkä kuole ajon aikana. Tämä siitäkin huolimatta, että olen ollut lapsena huvipuistolaitteessa, joka meni rikki.
Huvipuistolaitteet ovat siis minusta vain tylsiä. Jotkut rytkyttävät ja turvakaaret painavat, joten olo voi olla epämukava. Osassa tulee huono olo. Mutta ei pelota, ei tule mitään upeaa adrenaliiniryöppyä ja sen jälkeistä hyvää oloa. Olen tänäkin kesänä käynyt kaiki Linnanmäen hurjimmatkin laitteet läpi, ei mitään fiilistä.
Olenko ihan outo? Pelottaako kaikkia muita (kuten tuttavapiirissäni)? Saavatko kaiki muut noista jotain hyvää fiilistä?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, sehän on se juju.
Jos oikeasti pelottaa noin miksi ihmeessä menet laitteeseen ja moni päästää lapsensakin niihin?
Jos pelkäisin kuolevani laitteessa niin tietenkään en sellaiseen menisi enkä päästäisi lapsianikaan.
Ei tajua...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, sehän on se juju.
Jos oikeasti pelottaa noin miksi ihmeessä menet laitteeseen ja moni päästää lapsensakin niihin?
Jos pelkäisin kuolevani laitteessa niin tietenkään en sellaiseen menisi enkä päästäisi lapsianikaan.
Ei tajua...
Ap
Pelkään, en mene!
Minä jännitän niitä kaikkein hurjimpia laitteita vähän, mutta sillain hyvällä tavalla. En pelkää kuolevani (vaikka olenkin lukenut paljon noista huvipuisto-onnettomuuksista), koska luotto laitteiden turvallisuuteen on suuri ja todennäköisyys onnettomuuden sattumiselle omalle kohdalleni on minimaalisen pieni.
Minulle ei onnekseni tule koskaan kieppuvista, korkealle menevistä tai vauhdikkaista laitteista pahoinvoiva olo. Tykkään laitteista, jotka menevät todella korkealle. Tulee se ihana jännitys ja hetken kestävä hölmö, vaistomainen kuolemanpelko (vaikka toki turvakaariin luotan). Lisäksi tykkään sellaisista laitteista, joissa ottaa mahan pohjasta. Se on niin ihana, kutittava tunne, kuin miniorgasmi. Ja tosiaan, hurjimpien (g-voimia) laitteiden jälkeen tulee adrenaliiniryöppy, mahtava hyvänolon tunne. Kukapa ei rakastaisi vauhdin hurmaa.
Eli olen varmaan juuri oikeanlainen huvipuistokävijä. Pieni pelko ja jännitys, joiden laukeaminen saa hyvän olon ja halun kokea se tunne uudelleen. Pelko ei kuitenkaan ole epämiellyttävä tai niin kova, että jättäisin hurjaan laitteeseen menemättä :)
4 lisää vielä: Joo, minullakin on ollut välillä pettynyt olo kun laite ei ole ollut "tarpeeksi hurja", ei ole tuntunut missään. Etenkin teininä olin pettynyt moniin laitteisiin, jotka ei olleet tarpeeksi pelottavia ja vauhdikkaita. Nyt kuitenkin kolmikymppisenä hurjat laitteet tuntuu vähän hurjemmilta kuin ennen ja sehän on oikeastaan vain kiva juttu :)
Sama juttu kuin nuorena uskalsi hypätä korkealta, lasketella kovaa tuntureiden off-reittejä, jne, mutta vanhempana sitä on varovaisempi ja tunnistaa riskit.
minä oon sellanen hurjapää että pystyn melkein kaikkiin hurjimpiin laitteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei jännitä. Oon vähä sillee et herran haltuun nyt mennään!!! Kiljun kyllä, mutta nautin.
En järjellä pelkää onnettomuutta, mutta inhoan syvästi sitä tunnetta mahanpohjassa sekä hallinnan menetystä, kun ei voi itse ajaa. En käy ikinä missään laitteissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmiten olen tullut mukavuudenhaluisemmaksi. Pidän yhä joistain laitteista, erityisesti kunnollisista vuoristoradoista. Nykyään vaikuttaisi siltä, että suositaan pieneen tilaan mahtuvia laitteita. Se on tuonut paljon sellaisia mistä en pidä.
Se lintsin uusi taiga sai voimaan pahoin, en voinut matkan ajan kun itkeä ja huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan ns. vanhanaikaisia vuoristoratoja ja pettymys oli valtava kun Särkän vanha vuoristorata purettiin :( se oli paras.
En kaipaa mitään hurjia satasen vauhdissa pää alaspäin surman silmukassa ajeluita.
En mene laitteisiin jotka pelottavat liikaa, en vaan pysty mutta sopivasti pelottaviin menen ja kuvittelen ylittäväni itseni :)
Ei jännitä tai pelota, nehän on täysin turvallisia! Huolto tarkistaa ne joka aamu, ja kaikille tehdään säännölliset viikko-, kuukausi- ja vuosihuollot 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se lintsin uusi taiga sai voimaan pahoin, en voinut matkan ajan kun itkeä ja huutaa.
Musta se vaikuttaa just hyvältä, en ole päässyt kokeilemaan vielä.
Vierailija kirjoitti:
En järjellä pelkää onnettomuutta, mutta inhoan syvästi sitä tunnetta mahanpohjassa sekä hallinnan menetystä, kun ei voi itse ajaa. En käy ikinä missään laitteissa
Mä ajan, tuu kyytiin vaan! Mulla on puiston hurjimmat laitteet 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottaa, itkettää, kiljuttaa, oksettaa ja toivon että loppuisi jo. Mutta silti menen sinne xD
Koska saan adrenaliiniryöpyn.
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa, itkettää, kiljuttaa, oksettaa ja toivon että loppuisi jo. Mutta silti menen sinne xD
Koska saan adrenaliiniryöpyn.
Ja en siis pelkää sitä että se laite tippuu vaan koska pelkään korkeita paikkoja.
Mutta hassuu että jossain vaiheessa se pelko häviää, koska tykkään lentokoneissa olla ja katsella sieltä alas.
vaikka mä olisin kuinka hurjapää ni jotain rajaa hei! Taigaan en mene, se on hirvee laite.
Mun kaverin iskä sano että ei kannata mennä Taigaan tai muuten tulee paskat suusta.
Hyvä nosto.
Ajattelun tasolla tiedän varmuudella, että laitteet ovat turvallisia. Silti minua pelottaa, että turvakaari aukeaa ja putoan laitteesta. Pahinta on, jos vuoristorata kipuaa hitaasti ylöspäin ennen höykkyytystä, kuten Särkänniemen Tornado. Sitten kun mennään kovaa, ei enää pelota ja nautin kyydistä.
Minulle tulee vaan paniikki, ihan puhdas pakokauhu. Ja koska laitteesta ei pääse niin vaan pois, en ole enää vuosiin mennyt mihinkään hurjiin laitteisiin.
Tämä oli tylsää siinä vaiheessa, kun lapsi pääsi hurjiin laitteisiin ja olisi halunnut minut mukaan.
Kyllä, sehän on se juju.