Olen muuttamassa soluun, olisiko epäkohteliasta...

Ethän oo tosissas? 😂

Älä muuta soluun. Sulla tulee olemaan tosi vaikeaa yleensä elää samassa asunnossa jonkun muun kanssa.

Nyt vaan pappa betalar yksiön.

Jos moikkaaminen ahdistaa, niin miten ajattelit puhua ne tärkeät asiat? 

Öööh, miksi ihmeessä muutat ylipäätään soluun jos tilanteesi on tuo?

No mutta, itse varmaan kutsuisin solulaiset kokoon ja selittäisin asian kerralla kaikille kasvotusten. Täten vältetään väärinymmärrykset sekä hullunleimat ja samalla saisivat kysellä jos joku jää askarruttamaan tai jos haluavat lisätietoa kuinka asioida kanssasi missäkin tilanteissa.

No olisi ainakin minusta todella outoa ja epäkohteliasta. Kyllä kämppikselle pitää kyetä ainakin hyvää huomenta sanomaan. Mutta kun vähän aikaa vastailet lyhytsanaisesti, kyllä hän huomaa ettei sinulle kannata puhua.

Minulla ei ole kokemusta tuollaisesta pelosta, mutta minusta tuollainen lappu ei ole heti alkuun kovin hyvä idea. Tai sitten siinä pitäisi perustella enemmän eli kertoa tuo syy. Etkö pystyisi olemaan oma itsesi alkuun eli hiljainen ja epäsosiaalinen itsesi ja kun aika on kypsä, kertoa kämppiksille, mistä se johtuu.

Sinun tilanteessasi tuntuu varmaan aika ikävältä mennä asumaan soluun, vai mitä? Toisaalta voisitko ottaa sen kasvun ja kehittymisen paikkana? Ehkä sinun pelkosi on voitettavissa!

Etsi itsellesi oma kämppä. Älä pilaa muiden elämää solussa.

Miksi ihmeessä muutat soluun, jos terveydentilasi ei kestä yhteisasumista?

Ensisijaisesti kehottaisin sinua hakemaan apua tuohon sosiaalisten tilanteiden pelkoosi. Miten voit esim. työelämään sijoittua tai alkaa seurustella jos tilanne on noin paha ?

Kämppiksen lisäksi tulet kohtaamaan hänen kavereitaan, ehkä sukulaisiaan. Miten tulet pärjäämään ??? Eikö olisi reilumpaa kertoa kämppikselle vaikkapa että olet ujo etkä helposti tutustu uusiin ihmisiin ?

Opiskelemaanko olet menossa? Annatko ekana päivänä opiskelukavereille samanlaisen lapun?

Miksi soluun, jos muut ihmiset ahdistavat? Soluasuminen vaatii omanlaistaan ihmistyyppiä ja asennetta. Olen ihan normaali, joskin suhteellisen epäsosiaalinen, ihminen ja soluasuminen olisi aivan liian yhteisöllistä makuuni.

Ap taitaa olla aika nuori? Ehkä kannattaisi nyt työskennellä noiden pelkojen kanssa, etteivät ne hankaloita myöhempää elämää. Ei kuulosta lupaavalta, jos peruskohteliaisuus ahdistaa.

Murahtelet vaan jotain epämääräistä kun se tervehtii ja luikit aina omaan huoneeseesi kun se tulee keittiöön. Ei taatusti ala kysellä kuulumisia.

Muuta yksiöön. Tai sitten harjoittelet niitä normaaleja arjen sosiaalisia tilanteita siinä solussa. Et pääse peloistasi eroon muulla tavalla kuin harjoittelemalla ja laittamalla itsesi sellaisiin tilanteisiin, joissa sinun on pakko puhua muiden ihmisten kanssa.

Älä ota asioita niin vakavasti ja stressaa asioita etukäteen. Ei sillä oo niin väliä mitä sanot. Yritä suhtautua asioihin avoimin mielin niin et tule eristäneeksi itseäsi muista ihmisistä.

Kai sinä nyt moikkailla voit. Sitten vaan vastailet lyhyesti jos jotain kysytään. Ei mitään lappuja kannata antaa.

Ehdottamasi muoto tuntuu todelta tylyltä ja epäkohteliaalta. Sen sijaan lappu tyyliin: "Hei, olen Pekka ja muutin tähän soluun. Kärsin kuitenkin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Sen vuoksi pyydän, että et yritä jutella kanssani, jos se ei ole välttämätöntä. Tärkeistä asioista voit kyllä tulla puhumaan." herättäisi ainakin minussa vain myötätuntoa.

Älä stressaa, kyllä mä ainakin ymmärtäisin (=.

Oliko tää totta? Tuli mieleen yksi hassu tarina Tove Janssonin kirjasta. Siinä hän kertoi opiskelukaverista, joka kirjeitse kertoi jokaiselle kanssaopiskelijalle erikseen  olevansa valitettavasti pakotettu sanomaan lähemmän tuttavuuden irti.