HS: opiskelijatytön tilitys " taloudellisen autonomian" menetyksestä opintotukiuudistuksen myötä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut tuntuvat unohtavan, että opiskelija ei ole pummi, vaan opiskelija. Opiskelu on täysipäiväistä, oikeastaan enemmän aikaavievää kuin normaalissa työssä käyminen. Ensin tehdään täysi päivä koulussa ja sen jälkeen esseet, tutkielmat ja muut. Se, että verovaroin mahdollistetaan opiskelu, hyödyttää ihan jokaista täällä asuvaa pitkässä juoksussa.

Suomen taloutta hyödyttää paljon se, että kuka tahansa tarpeeksi lahjakas pystyy opiskelemaan, eikä köyhyys periydy samalla tavalla kuin monissa muissa maissa, joissa opiskelu ei yksinkertaisesti ole taloudellisen tilanteen takia mahdollista. Korkeakoulutettu mitä suurimmalla todennäköisyydellä maksaa ne saamansa tuet takaisin veroina moninkertaisesti takaisin. Tähän pitäisi kannustaa nyt ja jatkossa. Kannustamalla ihmisiä pitkittämään tai luopumalla opinnoista vain kustaan omaan nilkkaan.

Älä viitsi. Sen "täyden" opiskelupäivän aikana ehtii ensinnäkin tehdä muutakin kuin istua luennolla, varsinkin ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen. Jos käyttää 8-16 ajan opiskeluun lounastaukoa lukuunottamatta niin iltoihin ja viikonloppuihin jäävä työmäärä ei kasva mahdottomaksi. Opiskelija ehtii ihan varmasti tehdä töitä esimerkiksi pari iltaa viikossa tai viikonloppuisin. Siinä joutuu toki tinkimään harrastuksista/biletyksestä/yhteisestä ajasta poikkiksen kanssa mutta ne ovat sitten valintakysymyksiä.

Et ole tainnut juurikaan opiskella? Kuukaudessa on yleensä 3-5 kurssia. Ja jokaisessa näistä kursseista on ITSENÄISTÄ (eli koulun ulkopuolella tapahtuvaa) opiskelua 40-50h. Siihen päälle sitten kaikki luennot. Laskepa siitä sitten, kuinka paljon sitä opiskelua kuukaudessa on.

Sitä paitsi, suurimalla osalla työssäkäyvistä opiskelijoista valmistuminen viivästyy. Kotkut ovat poissa luennoilta töiden takia, mikä tarkoittaa, että korvaavia tehtäviä on tehdä. Luennot kun eivät ole vapaaehtoisia

Kodinhoidontuki pois, mikäli puoliso käy töissä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa mikä tässä on ikävää, on tosiaan ne kaverukset, jotka haluavat kaksin tai isommalla porukalla vuokrata asunnon saadakseen asua vähän halvemmalla. Sitten yksi meneekin töihin...

Vuokranantajana olen itsekin ollut, enkä valitettavasti ole halukas tekemään sellaisia erillisiä sopimuksia, missä on riski, että toinen jättää maksamatta tai muuttaa pois ja etsinkin vuokralaista puolikkaaseen kämppään. Yksi sopimus, tai vähintään yhteisvastuu.

Ja tästä vielä hiukan äärimmäisempi tapaus.

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/kelan-ratkaisu-veli-on-parisuhteessa-o…

Suomen laki on minusta erittäin järkevä. On olemassa yhteisasumisen muoto, jossa elatusvelvollisuutta toiseen ei ole. Voi sitä hienosti kutsua avoliitoksi jos haluaa mutta siinä pohjimmiltaan kaksi aikuista jakaa ulko-oven. Tämän rinnalla on kahden aikuisen muodostama taloudellinen ja juridinen liitto, avioliitto. On aika köykäinen peruste analysoida suhteen laatua millään muilla kriteereillä.

Sillä niinkuin edellä sanottiin, kenen etu on se, että opiskelijoiden (ja miksei suurissa ja kalleissa kaupungeissa muidenkin) yhteisasuminen tehdään useissa tilanteissa jopa mahdottomaksi. Miksi kannustaa yhtään ketään asumismalliin joka on kalliimpi sekä yksilölle ETTÄ yhteiskunnalle. Pienten asuntojen hinnat karkaavat käsistä, ja kukas sen laskun maksaa kasvavina asumistukina? Aivan, veronmaksaja.

Tämä tyttö tuhansien muiden mukana muuttaa asumaan yksin, on oikeutettu sen jälkeen asumistukeen joka on enemmän kuin mitä hän saisi nykyiseen jaettuun asuntoonsa. Kukaan muu ei voita paitsi nykynuorison löyhästä moraalista rutisevat katkerat ihmiset.

Löyhästä moraalista? Ei kai nussimista varten tarvitse avoliittoon muuttaa. Eiköhän jokainen pariskunta sekstaile ihan asumismuodosta riippumatta, en uskoa että kukaan on sitä viimeiseen 30 vuoteen moralisoinut.

Laskeskelin että jos eduskunnan sopeutumiseläkettä saa esim 30 ex edustajaa 3500 e kuussa seuraavat 30 vuotta, niin veronmaksajat maksaa liki 40 miljoonaa euroa työkykyisille ihmisille "sossutukea". Osahan käy töissäkin tuon lisäksi, ja saa eläkettä jos palkka siinä rajoissa, sekä istuu erilaisissa hallituksissa ja saa pääomatuloja joista saa myös tuhansia euroja kuussa. Luulisi tuolla rahalla olevan parempaakin käyttöä, eihn ne tuota eläkettä elämiseen tarvitse (muutenkin normikansalainen saa siihen elämiseen n 500 euroa) vaan kerryttävät varallisuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin että yhteiskunnan kuuluu hänen mielestään maksaa se vuokra, ei poikakaverin. Onhan se yhdenlaista taloudellista autonomiaa tietenkin.

No, eihän hän poikakaverin vuokraa maksa vaan omansa.

Ketä oikeasti hyödyttää, että hän menee töihin - mitä nyt sattuu saamaan huonosti palkattuja, mutta kuormittavia töitä, joiden jälkeen opiskelu on sangen vajaatehoista kun ei jaksa - ja valmistuminen pitkittyy rutkasti.

On kyllä kokemusta riittävästi tästä työn ohella opiskelusta, ja soisin ilomielin nuorille opintorahansa täysimääräisinä, jotta voisivat keskittyä tehokkaasti yhteen asiaan. Tulee pikemmin kunnon veronmaksajaksi.

Voi olla, että lähiaikoina sinkkutilastot kohoavat huomattavasti. Minäkin olen kuullut tuosta systeemistä, että kelalle ilmoitetaan avoliiton olevan ohi/ero tuli, ja sitten opiskeleva puoliso tekee oman vuokrasopparin, vaikka kumpikin asuisi siellä. Työssäkäyvällä sitten kirjat jossain muualla, vaikkapa omilla vanhemmillaan. Mutta itsehän kela mahdollistaa tämän, suorastaan yllyttää siihen. Tuskin kela tuotakaan mitenkään voi valvoa, sillonhan se on laillista kun asunnon kirjoilla on vain yksi ihminen, vaikka puoliso vierailisi siellä päivittäin.

Kyllä opintojen ohella pystyy ja kannattaa käydä osa-aikatyössä. Vastavalmistunut ilman työkokemusta, tai korkeintaan kesätyössä ollut, ei ole kovin haluttua työvoimaa, kun tarjolla on jo kokeneita. Olen valmistunut pari vuotta sitten, ja ensimmäisen vuoden jälkeen ei ollut mitään ongelmaa ehtiä käymään töissä 15-20 tuntia viikossa. Aluksi kaupan kassaa, kolmantena vuonna sain ihan oman alan työn. En oikeasti ymmärrä näitä jotka sanovat opintoihin menevän 40-50h viikossa. Mitä te oikein opiskelette tai onko teillä jotenkin olemattomat taidot tehdä asioita tehokkaasti?

Mä pamahdin paksuksi ennen yliopistoa ja päätin että menkööt perheen perustaminen yliopiston kanssa rinnakkain. Olen siis aina kuulunut yleisen asumistuen piiriin, jota en saanut, koska avomies tienasi liikaa. Kyllä me ainakin parikymppisinä tuoreina vanhempina pystyttiin istumaan alas ja keskustelemaan siitä, miten asiat järjestetään ja ollaan muuten molemmat ihan persaukisista perheistä. Mä sain opintotuen sen vajaa 300, lainat tapissa ja lisäks oon tehnyt osa-aikatöitä. Kyllä, mun mies on mua tässä elättänyt, mutta sitä ei vaan lasketa koska rakastetaan toisiamme ja halutaan se elämä jakaa. Rahat on yhteisiä ja isot hankinnat puhutaan yhdessä ja päätetään rahatilanteen mukaan. Jos mulla ei satu olemaan rahaa tilillä ja tarviin uuden paidan tai sen lahjan siskolle niin ihan vaan sanon miehelle, että laitatko 50. Opinnot tietty viivästynyt vähän tässä härdellissä, mutta kun valmistun, tulen tienaamaan paljon enemmän kun mies. Ja hänelle sitten mahdollistan vähän leveemmän elämän. Olen todella sitä mieltä, että parisuhteessa kulujen orjallinen tasan jakaminen on ihan pimeetä, oma valinta eikä missään nimessä tilanne, jota yhteiskunnan pitäisi tukea.

Mikä määrä alapeukkuja aloituksessa o_O Un-fucking-believable XD Kaikki opiskelija-avokit käyneet alapeukuttamassa... Totuus ei vaan muutu siitä yhtään miksikään.

Niillä työssäkäyvillä opiskelijoiden puolisoilla ei ole mitään juridista velvoitetta elättää niitä opiskelevia puolisoitaan. Joten ajatellaanpa että kaikki nämä joiden puolisot kieltätyvät elättämästä tai eivät halua olla taloudellisesti riippuvaisia puolisostaan muuttavat sitten yksiöön. Yksiön vuokra isoimmissa opiskelukaupungeissa vaihtelee varmaan siinä 400-800 euron välillä, erityisesti pääkaupunkiseudulla painottuen skaalan loppupäähän. Muuallakin lienevät nuo noin 400e yksiöt harvassa. Kumpi lopulta tulee halvemmaksi, maksaa asumistukea joka perustuu kaksion puolikkaaseen vuokraan vai yksiön vuokraan, jotka tunnetusti on suhteessa kalliimpia kaksioihin verrattuna?

Mielestäni kirjoittajalle pitäisi maksaa eurolleen yhtä paljon tukea kuin hänen puolisonsa saa palkkaa. Näin he voisivat olla keskenään tasavertaiset kumppanit.

Vierailija kirjoitti:

Kodinhoidontuki pois, mikäli puoliso käy töissä!

A. Se on kotihoidontuki, ei kodinhoidontuki

B. Sitä maksetaan siksi että vanhemmat valitsisi kotihoidon yhteiskunnalle kalliin päivähoidon sijasta. Yhden lapsen hoito maksaa kunnalle n. 1000e/kk. Esim kolmen lapsen hoito maksaisi jo 3000e. Jos taas vanhempi hoitaa lapset kotona, se maksaa kunnalle 330e + 65e + 65e.

Käsittänet siis miksi kommenttisi on melkoinen aivopieru.

Siinä mielessä kotihoidontuen kyllä voisi poistaa, että se vasta naiset syrjäyttääkin yhteiskunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö muuttaa yhteen vasta sitten kun tietää, että tähän ihmiseen haluan sitoutua ja hänen kanssaan olla...

Ilmeisesti jokaisen pitäisi asua yksin. Etuussääntely on sellainen, että yhteen voi muuttaa vain silloin, kun kyse on avioliitosta tai muusta elatussuhteesta. Avoliitto on monille, varsinkin naisille, taloudellinen katastrofi, ellei kyse ole varta vasten jokin sugardaddy-hyväksikäyttöviritys. Ja näihin puolestaan liittyy omat ongelmansa, esim. seksuaalista hyväksikäyttöä.

Mä kun asuin työssäkäyvän avopuolison kanssa samassa osoitteessa, pystyin helposti tekemään osa-aikaistakin työtä, koska kaikki työstä tienattu raha oli minulle plussaa, eikä vaikuttanut tukiin, joita en siis avopuolison tuloista johtuen saanut, paitsi työttömyyskorvausta.

Kun asuu yksin ja saa asumistukea, osa-aikaisten töiden ottaminen on ongelmallisempaa, vaikutaa tukiin, hirveä paperisota koko ajan ja muutama tienattu satanen vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen asumistukeen. Voit siis jäädä miinukselle kun käyt työssä, verrattuna työttömyyteen. Se jos mikä on hullua.

Eli sinkkutaloudessa osa-aikatyön vastaanottaminen on kyllä taloudellinen katastrofi ja vaikuttaa pitkään työn loputtua. Sen takia kai moni ei jaksa töihin vaivautua. Kokopäivätyössäkin olin pitkään, mutta mikään ei kestä ikuisesti. Olen sen jälkeen onneksi onnistunut löytämään keikkatöitä jossa tunteja on reilusti ja työtä kannattaa tehdäkin, jatkuvasta paperisodasta huolimatta.

Jos jotakin tässä yhteiskunnassa olisi muutettava, niin sitä, että vähäinenkin työssäkäynti kannattaa taloudellisesti, nythän näin ei ole. Sen vuoksi moni, varsinkaan sinkku, ei ota osa-aikatyötä vastaan. Itselläni käynyt hyvä tuuri kun näistä osa-aikahommista on muotoutunut jotakin pidempiaikaista ja vähemmän osa-aikaista.