HS: opiskelijatytön tilitys " taloudellisen autonomian" menetyksestä opintotukiuudistuksen myötä

Ihme ja kumma kirjoitti:

Onko ihmisten asenteet todellakin muuttuneet niin paljon, että enemmistön mielestä avoliitossa elävän elatuksesta on enemmän vastuussa ventovieraat veronmaksajat kuin avopuoliso?

...an.

Tämä, miksi tosiaan ventovieraat ovat usean mielestä elatusvelvollisempia? Jos vedotaan lakiin, sitä pitää muuttaa.

Olen itse opiskellut perheellisenä amk-tutkinnon, joka kesti noin kolme vuotta. Puoliso on keskituloinen tai alle sen, lapsia on kaksi. Asumistukea emme saaneet yhtään. Opintotuen sain, joka sisälti täyden lainaosuuden. En silti valita, koska ratkaisu oli oma ja todella tiukkaa oli, mutta hengissä selvittiin. Lainanmaksu odottaa, mutta elämä on valintoja.

Ainoa mikä tässä on ikävää, on tosiaan ne kaverukset, jotka haluavat kaksin tai isommalla porukalla vuokrata asunnon saadakseen asua vähän halvemmalla. Sitten yksi meneekin töihin...

Vuokranantajana olen itsekin ollut, enkä valitettavasti ole halukas tekemään sellaisia erillisiä sopimuksia, missä on riski, että toinen jättää maksamatta tai muuttaa pois ja etsinkin vuokralaista puolikkaaseen kämppään. Yksi sopimus, tai vähintään yhteisvastuu.

Minultakin tippuu tämän myötä nettotuet n. 500€->220€ kun opintoraha pienenee ja asumislisä loppuu. Hyvin tienaavan puolison vuoksi mitään asumistukia on turha kuvitella saavansa, vaikka asutaan Helsingissä kivalla alueella isossa kolmiossa kaksistaan.

Minulla on pakolliset menot n. 500€ kuussa, ja niihin kuuluu autolaina, puhelinlasku, kuntosalimaksu, muutamia vakuutuksia ja HSL-matkakortti. Käyn myös töissä jonkun verran, ja sillä tienaan nettona noin 200-1000€/kk, riippuen siitä paljonko missäkin kuussa ehdin tehdä töitä. Opintolaina on halpaa joten nostan senkin kyllä, mutta se makaa tilillä ja tarkoitus on pitää se siellä ja maksaa heti opintojen jälkeen pois, ja näin saada se valtion maksama olikohan nyt 30% itselle.

Mies kuitenkin maksaa vuokran ja ruuat jne, eikä tästä ole ikinä ollut mitään keskusteluakaan, sillä aikanaan kun mies opiskeli niin tämä kuvio oli toisinpäin kun itse olin työssäkäyvä. Menemme myös nyt naimisiin ennen uudistuksen voimaantuloa joten silloin on ihan lainkin mukaan elatusvelvollisuus.

Mutta silti uudistus on mielestäni typerä. Kimppakämppiä pitäisi kannustaa ottamaan eikä rangaista siitä, ja vanhempien kämpissä asuvat eivät todellakaan tarvi mitään tukia! Myös opintorahan laskeminen ja lainatakauksen määrän nosto olivat älyttömiä ratkaisuja.

Mielessäni piirtyy kuva Sipilästä virnuilemassa Opintotukia ei lasketa-kyltin kanssa ennen vaaleja...

116, ei tässä nyt ole varmaan kyse siitä, että pitäisi tienata saman verran kuin puoliso, vaan siitä, että saisi itse välttämättömän toimeentulon. Ymmärrän tytön pointin, koska vaikka puoliso voikin jeesata pakollisissa menoissa niin kehtaako poikaystävällä maksattaa vaikka syntymäpäivälahjaa siskolle tai kuntosalilla käyntiään? Vaikkei opiskelija mitään luksusta tarvikaan niin rahaa menee helposti muuhunkin kuin ruokaan ja vuokraan. Vai elävätkö täällä kommentoivat puolison tuloilla eläneet niin, että mies antaa viikkorahaa, jolla voi ostaa meikit, kampaajakäynnit ja vaatteet?

Vaikka sä olisit sitä mieltä, että jos elää tuilla, niin ei ole taloudellisesti autonominen, niin onhan tuo tilanne, jossa tyttö joutuu turvautumaan sekä yhteiskunnan tukeen ETTÄ poikaystävän tuloihin itsensä elättämiseksi, vähemmän taloudellisesti autonominen kuin jos tyttö saisi pelkästään tukea yhteiskunnalta.

Ja mun määritelmän mukaan taloudellinen autonomisuus ei edes viittaa mihinkään tulonsiirtojen määrään. Tulonsiirrot nimenomaan mahdollistavat taloudellisen autonomisuuden, jota ei muuten olisi (näännyttäisiin nälkään jne.) Kuvittele vaikka tulevaisuus jossa kaikki työ on automatisoitu ja kaikki saa vain erittäin korkeaa perustuloa erinomaisen koneiden mahdollistaman tuottavuuden ansiosta, eikä kukaan tienaa mitään muuta. Ovatko nuo kaikki ihmiset nyt taloudellisesti ei-autonomisia, koska eivät tienaa sitä rahaa itse? Ei ainakaan minusta, päinvastoin, koska taloudellinen autonomisuus tarkoittaa mielestäni yksilön vapautta selviytyä päivittäisistä menoista omana itsenäisenä yksikkönä. Se on autonomian kannalta ihan sama maksaako sen tulon työnantaja vai yhteiskunta, mutta ei se maksanko tuloillani ruuat itse vai pitääkö ruinata sitä ruokarahaa seurustelukumppanilta tmv.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut tuntuvat unohtavan, että opiskelija ei ole pummi, vaan opiskelija. Opiskelu on täysipäiväistä, oikeastaan enemmän aikaavievää kuin normaalissa työssä käyminen. Ensin tehdään täysi päivä koulussa ja sen jälkeen esseet, tutkielmat ja muut. Se, että verovaroin mahdollistetaan opiskelu, hyödyttää ihan jokaista täällä asuvaa pitkässä juoksussa.

Suomen taloutta hyödyttää paljon se, että kuka tahansa tarpeeksi lahjakas pystyy opiskelemaan, eikä köyhyys periydy samalla tavalla kuin monissa muissa maissa, joissa opiskelu ei yksinkertaisesti ole taloudellisen tilanteen takia mahdollista. Korkeakoulutettu mitä suurimmalla todennäköisyydellä maksaa ne saamansa tuet takaisin veroina moninkertaisesti takaisin. Tähän pitäisi kannustaa nyt ja jatkossa. Kannustamalla ihmisiä pitkittämään tai luopumalla opinnoista vain kustaan omaan nilkkaan.

Suomessa erittäin suuri osa yliopistoopiskelijoista on ikuisuusopiskelijoita joilla ei ole edes halua tehdä oikeata työtä. Mennään vaikka toiseen koulutukseen jotta ei tarvitse työtä tehdä.

Suomi on maailman koulutetuin kansa. Miten luulet en hyövyttävän globaalissa kilpailussa? Kun erittäin iso osa parhaassa työiässä olevista on koulussa opiskelemassa aineita jotka ei ikinä tule tuottamaan rahaa.

Suurin osa yliopisto-opiskelijoista menee julkiselle puolelle töihin. Eli ne elävät jatkossakin yhteiskunnan rahoilla. 

4ever alone kirjoitti:

Vaikka sä olisit sitä mieltä, että jos elää tuilla, niin ei ole taloudellisesti autonominen, niin onhan tuo tilanne, jossa tyttö joutuu turvautumaan sekä yhteiskunnan tukeen ETTÄ poikaystävän tuloihin itsensä elättämiseksi, vähemmän taloudellisesti autonominen kuin jos tyttö saisi pelkästään tukea yhteiskunnalta.

Ja mun määritelmän mukaan taloudellinen autonomisuus ei edes viittaa mihinkään tulonsiirtojen määrään. Tulonsiirrot nimenomaan mahdollistavat taloudellisen autonomisuuden, jota ei muuten olisi (näännyttäisiin nälkään jne.) Kuvittele vaikka tulevaisuus jossa kaikki työ on automatisoitu ja kaikki saa vain erittäin korkeaa perustuloa erinomaisen koneiden mahdollistaman tuottavuuden ansiosta, eikä kukaan tienaa mitään muuta. Ovatko nuo kaikki ihmiset nyt taloudellisesti ei-autonomisia, koska eivät tienaa sitä rahaa itse? Ei ainakaan minusta, päinvastoin, koska taloudellinen autonomisuus tarkoittaa mielestäni yksilön vapautta selviytyä päivittäisistä menoista omana itsenäisenä yksikkönä. Se on autonomian kannalta ihan sama maksaako sen tulon työnantaja vai yhteiskunta, mutta ei se maksanko tuloillani ruuat itse vai pitääkö ruinata sitä ruokarahaa seurustelukumppanilta tmv.

Se joka maksaa myös määrää. Jos yhteiskunta elättää sinut niin sinä teet mitä yhteiskunta sinulle sanoo.

Kun suurin osa työstä on automatisoitu niin yhteiskunta ei saa siitä penniäkään. Sillä ne tehtaat viedään veroparatiiseihin jossa ne voi tuottaa tavaraa mahdollisimman pienellä verolla.

Vierailija kirjoitti:

116, ei tässä nyt ole varmaan kyse siitä, että pitäisi tienata saman verran kuin puoliso, vaan siitä, että saisi itse välttämättömän toimeentulon. Ymmärrän tytön pointin, koska vaikka puoliso voikin jeesata pakollisissa menoissa niin kehtaako poikaystävällä maksattaa vaikka syntymäpäivälahjaa siskolle tai kuntosalilla käyntiään? Vaikkei opiskelija mitään luksusta tarvikaan niin rahaa menee helposti muuhunkin kuin ruokaan ja vuokraan. Vai elävätkö täällä kommentoivat puolison tuloilla eläneet niin, että mies antaa viikkorahaa, jolla voi ostaa meikit, kampaajakäynnit ja vaatteet?

Minulla ja miehelläni on yhteinen tili. Minun ei tarvitse pyytää yhtään mitään häneltä kun otan vaan kun tarvitsen.

Kun sun lapsi täyttää 9 kk:tta, saat 330e - verot + lapsilisän 99e. Vaikka siis on se yksi suu enemmän.

Joten, olkaa hiljaa. Saatte opintolainan, lähes ilmaista lainaa, ilmaisen koulutuksen, opiskelijaetuja sinne sun tänne.

Kun minä valmistuin ja olin ekat 3 kk:tta vailla töitä, en saanut edes työmarkkinatukea, koska silloin avopuolison tulot otettiin huomioon :) Olin käytännössä nollatuloinen. Ja me toisen asteen tutkinnon suorittaneet joudutaan maksamaan jokainen sentti opintolainasta takaisin. Lainaa oli 4500e ja maksoin siitä yli puolet pois vanhempainvapaiden aikana 😂 Siinä teille persaukisuutta ja puolison talouden armoilla olemista 😂

Lapset on toki oma valinta, mutta niin on myös se avoliitto.

*opintotuen

No jopas nyt jotakin. Opiskelijatyttö ei tajua mitä tarkoittaa taloudellinen autonomia. Hän ei tiedä mitä tarkoittaa tulla toimeen omillaan. Tämä viimeistään romuttaa ajatuksen korkeakoulutettujen maasta. Ei auta vaikka olisi kuinka kouluttautunut jos ei tajua edes perusasioita elämästä.

Ei valtion eikä poikaystävän tarvitse kustantaa hänen asumistaan. Töitä voi myös tehdä muttei se taida käydä kyseeseen kun se leikkaa yhteistä kutuaikaa liikaa:/

Ei hyvää päivää taas. Välillä itketään että kaikilta kaikki tuet ja korvaukset pois, ja nyt itketään että tukia pitäisi saada enemmän vaikka samassa taloudessa on henkilö joka pystyy vuokran maksamaan. Maksaisihan poika vuokran itse kokonaan jos asuisi yksin. Nyt siihen olisi saatava puolet yhteiskunnalta kun samassa asunnossa asuu opiskelija. Joo eriarvoiseltahan tilanne vaikuttaa kun toinen töissä toinen koulussa, mutta mikään ei estä tyttöä etsimään töitä. Sitten kun tyttö valmistuu ja löytää työpaikan, niin alkaa hurja kampanjointi, että pois kaikki tuet kaikilta kun maksetaan niin paljon veroja muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö muuttaa yhteen vasta sitten kun tietää, että tähän ihmiseen haluan sitoutua ja hänen kanssaan olla...

Ilmeisesti jokaisen pitäisi asua yksin. Etuussääntely on sellainen, että yhteen voi muuttaa vain silloin, kun kyse on avioliitosta tai muusta elatussuhteesta. Avoliitto on monille, varsinkin naisille, taloudellinen katastrofi, ellei kyse ole varta vasten jokin sugardaddy-hyväksikäyttöviritys. Ja näihin puolestaan liittyy omat ongelmansa, esim. seksuaalista hyväksikäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

116, ei tässä nyt ole varmaan kyse siitä, että pitäisi tienata saman verran kuin puoliso, vaan siitä, että saisi itse välttämättömän toimeentulon. Ymmärrän tytön pointin, koska vaikka puoliso voikin jeesata pakollisissa menoissa niin kehtaako poikaystävällä maksattaa vaikka syntymäpäivälahjaa siskolle tai kuntosalilla käyntiään? Vaikkei opiskelija mitään luksusta tarvikaan niin rahaa menee helposti muuhunkin kuin ruokaan ja vuokraan. Vai elävätkö täällä kommentoivat puolison tuloilla eläneet niin, että mies antaa viikkorahaa, jolla voi ostaa meikit, kampaajakäynnit ja vaatteet?

Tässä maassa aika moni elää siten, että ei ole varaa kampaajaan, meikkeihin tai kuntosalikorttiin. Sitten kun käy töissä voi ostella tuollaista luksusta.

Onhan tuo ihan järjetöntä, että yhteiskunta ei maksa tasapuolisesti opintotukea! Tämä aiheuttanee, nyt sellaista, että opiskelijan poikaystävä siirtää kirjat toiseen osoitteeseen, vaikka yhdessä asuminen jatkuukin. Kukahan tällaisen hienon älynväläyksen on saanut aikaan?! Kiusataan opiskelijoita, niinkuin heillä ei olisi opintojen kanssa jo ihan riittävän haasteellista elämässä.

40 vuotias, entinen opiskelija ja kaikki tuet opinkeluaikana nauttinut

Kyllä se sillä lailla on, että jos yhteen muutetaan ajatuksena säästää asumiskustannuksissa, niin on vain oikein että puolison, olkoonkin "vain" avo, tulot vaikuttavat, ja ruokakunta katsotaan yhteiseksi. Tai sitten on poistettava asumistuet, ja yksi ainoa perustulo vain jättää kaikille. 

Ite asun onneksi eri kaupungissa kuin mieheni. Yksiössä ja kela maksaa täyden asumistuen, vaikka paljon enempi hengataan ukon kämpässä. Ukko täyspäivätöissä ja äiti ja mies elättää. Todellaki aion pitää kämpän, koska mitä haittaa siitä on?

Ihan oma vika asua yhteistaloudessa

Vierailija kirjoitti:

Ainoa mikä tässä on ikävää, on tosiaan ne kaverukset, jotka haluavat kaksin tai isommalla porukalla vuokrata asunnon saadakseen asua vähän halvemmalla. Sitten yksi meneekin töihin...

Vuokranantajana olen itsekin ollut, enkä valitettavasti ole halukas tekemään sellaisia erillisiä sopimuksia, missä on riski, että toinen jättää maksamatta tai muuttaa pois ja etsinkin vuokralaista puolikkaaseen kämppään. Yksi sopimus, tai vähintään yhteisvastuu.

Ja tästä vielä hiukan äärimmäisempi tapaus.

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/kelan-ratkaisu-veli-on-parisuhteessa-o…

Suomen laki on minusta erittäin järkevä. On olemassa yhteisasumisen muoto, jossa elatusvelvollisuutta toiseen ei ole. Voi sitä hienosti kutsua avoliitoksi jos haluaa mutta siinä pohjimmiltaan kaksi aikuista jakaa ulko-oven. Tämän rinnalla on kahden aikuisen muodostama taloudellinen ja juridinen liitto, avioliitto. On aika köykäinen peruste analysoida suhteen laatua millään muilla kriteereillä.

Sillä niinkuin edellä sanottiin, kenen etu on se, että opiskelijoiden (ja miksei suurissa ja kalleissa kaupungeissa muidenkin) yhteisasuminen tehdään useissa tilanteissa jopa mahdottomaksi. Miksi kannustaa yhtään ketään asumismalliin joka on kalliimpi sekä yksilölle ETTÄ yhteiskunnalle. Pienten asuntojen hinnat karkaavat käsistä, ja kukas sen laskun maksaa kasvavina asumistukina? Aivan, veronmaksaja.

Tämä tyttö tuhansien muiden mukana muuttaa asumaan yksin, on oikeutettu sen jälkeen asumistukeen joka on enemmän kuin mitä hän saisi nykyiseen jaettuun asuntoonsa. Kukaan muu ei voita paitsi nykynuorison löyhästä moraalista rutisevat katkerat ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

116, ei tässä nyt ole varmaan kyse siitä, että pitäisi tienata saman verran kuin puoliso, vaan siitä, että saisi itse välttämättömän toimeentulon. Ymmärrän tytön pointin, koska vaikka puoliso voikin jeesata pakollisissa menoissa niin kehtaako poikaystävällä maksattaa vaikka syntymäpäivälahjaa siskolle tai kuntosalilla käyntiään? Vaikkei opiskelija mitään luksusta tarvikaan niin rahaa menee helposti muuhunkin kuin ruokaan ja vuokraan. Vai elävätkö täällä kommentoivat puolison tuloilla eläneet niin, että mies antaa viikkorahaa, jolla voi ostaa meikit, kampaajakäynnit ja vaatteet?

Tässä maassa aika moni elää siten, että ei ole varaa kampaajaan, meikkeihin tai kuntosalikorttiin. Sitten kun käy töissä voi ostella tuollaista luksusta.

Juuri tällaisista kommenteista huokuu se, että oma mielipide asiasta perustuu ainoastaan ihmeelliseen kateuteen ja kyräilyyn, ei minkäänlaiseen rationaaliseen ja loogiseen ajatteluun yhteiskunnan toiminnasta.