Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei huvittaisi palata opiskelupaikkakunnalle kesän jälkeen, koska kesän aikana opiskelukaverit ovat osoittaneet, että emme ole ystäviä, vain kavereita
22.07.2017 |
Minulla menee hyvin kotipaikkakunnallani, ja on ystäviä, ja kiva asunto täällä jossa koiraakin saa pitää. Opiskelen toisella paikkakunnalla paitsi kesäisin ja olen 1,5 vuotta asunut lukuvuoden aikana opiskelupaikkakunnallani, ja nyt olen kesän aikana huomannut, että opiskelukaverit ovat usein valinneet muiden seuran omani sijasta, täällä kotipaikkakunnalla ollessamme. Opiskelupaikkakunnalle palaaminen on alkanut mietityttää. Se tuntuu oudolta, että valitaan muiden seura, moni on kotoisin täältä kotipaikkakuntani lähistöltä, ei koko porukka, mutta osa. Opiskelupaikkakunnalla vietimme aikaa yhdessä, mutta nyt olen huomannut, etten ehkä oikeasti saa ystävyyteen vastakaikua. Olemme kavereita, ei ystäviä. Esimerkiksi syntymäpäivilleni lähempänä asuvat opiskelukaverini joiden kanssa olen viettänyt eniten aikaa eivät saapuneet, oli muuta menoa. Huomaan tämän myös toisinpäin lapsuudenkavereissani; panostetaan aikaa ei vanhoihin ystäviin, vaan kaikkeen uuteen. Ehkä se on normaalia, että valitaan helppo tie, eli lähellä asuvat, ei vanhaa ystävää.
Tästä opiskeluporukasta osa on tullut läheisimmiksi minulle, kun taas kauempana tai opiskelupaikkakunnalla kesänkin asuvat ovat kavereita, eivät ehkä ystäviä, eli heidän kanssaan voin kyllä viettää aikaa eli opiskelupaikkakunnalla on kyllä kavereita. Mutta henkilöt joiden kanssa olen eniten ollut eivät kyllä ole ystäviä hekään, olen sen nyt huomannut. No, sitä sattuu etteivät suhteellisen lähellä asuvat pääse jos on menoa, mutta huomaan saman toistuvan usein. Saatetaan aika törkeästikin osoittaa, että toisen kaikki sovitut ovat tärkeämpiä menoja, ei vain todeta, että on kiirettä. Ja juu, heillä on kiirettä, mutta vaikka kysyisi hyvissä ajoin, voi olla muuta. Ja nimenomaan se, että aina saa itse olla kysymässä. Usein moni toteaa, että olisi kiva nähdä, pitää nähdä pian, mutta mitään ei itse ehdoteta. Saa aina olla itse kysymässä ja kuitenkin muiden kanssa menoja sovitaan. Onko se vain normaalia elämän kulkua, että kaikkien kanssa ei voi olla ystävä, ja opiskelukaverit ovat usein enemmänkin porukka opiskelukavereita, ehkä yhdestä tai muutamasta tulee ystävä, ja että paikkakunnan vaihtuessa ystävyys ei säilykään sillä lailla kuin luuli. Olen monesta sen huomannut, että seurustelu, työ ja harrastukset vie aikaa, ja esimerkiksi priorisoidaan aika niihin, keiden kanssa asutaan lähellä, ei niihin, keiden kanssa esimerkiksi oltu lapsuusystäviä.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko alakoululaisia, jos jotkut synttärit on noin tärkeä juttu, että kutsuja lähetellään monta viikkoa etukäteen?
Milloin ne pitäisi kiireisten ihmisten kanssa laittaa? Voin sitten häihinikin kutsua ihmiset 2 viikkoa etukäteen, eipähän tarvi miettiä onko hyviä ystäviä olemassa minulla vai ei jos eivät tule, koska voin syyttää lyhyttä aikaa ettei kukaan saapunut :)
Synttärit on joka vuosi, mutta naimisiin tuskin aiot joka vuosi mennä uudestaan. Harva järjestää erillisiä synttärijuhlia enää aikuisiällä lukuunottamatta pyöreitä vuosia. Yleensä aikuiset viettävät syntymäpäiväänsä hyvin pienellä profiililla, käyvät ehkä baarissa parin kaverin kanssa siiderillä eivätkä odota lahjoja. Monet synttärit menee niin, ettei niitä juhlita kuin korkeintaan oman perheen kanssa leipomalla jotain hyvää illaksi jos sitäkään. Kaverisynttärit loppuvat yleensä siinä teini-iän kynnyksellä, 18-vuotispäivänä käydään baarissa, jotkut järkkää juhlat täyttäessään 20, mutta useimmat varmaan juhlivat isommin vasta kolmekymppisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, missä opiskelet. Pilkkusäännöistä ja pronomineista sinulla ei tunnu olevan minkäänlaista aavistusta. Pilkuttelet miten sattuu, verbimuodot ovat vähän niin ja näin, tarinan punainen lanka on kadoksissa ja kaikesta huokuu se, että olet ripustautuva ja takertuva ihminen. Et salli muille omaa elämää ja haluat rasittavuuteen asti olla määräämässä, mitä muut tekevät.
En ole ap mutta ketä kiinnostaa jossain vauvapalstalla? Itsekin jätän tästä tekstistä kaikki pilkut pois koska ketä kiinnostaa. Itse vaikutat siltä että etsit kaikista ihmisistä ja teoista virheitä vaikkei se olisi edes relevanttia. Arvostelet, vähättelet, kritisoit ja syyttelet ja kuvittelet olevasi täydellinen. Kuinka mones avioliitto on menossa?
Et kai vain ole opiskeluita keskeyttämässä. Se olisi iso virhe.
"Opiskelupaikkakunnalle palaaminen on alkanut mietityttää."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, missä opiskelet. Pilkkusäännöistä ja pronomineista sinulla ei tunnu olevan minkäänlaista aavistusta. Pilkuttelet miten sattuu, verbimuodot ovat vähän niin ja näin, tarinan punainen lanka on kadoksissa ja kaikesta huokuu se, että olet ripustautuva ja takertuva ihminen. Et salli muille omaa elämää ja haluat rasittavuuteen asti olla määräämässä, mitä muut tekevät.
Luepa viesti numero 9 uudelleen, ja kommentoi vasta sitten. Onko sinulla joku trauma, jota nyt purat minun tarinaani takertuen?
Lue itse tämä kokonaisuus: "Opiskelen toisella paikkakunnalla paitsi kesäisin ja olen 1,5 vuotta asunut lukuvuoden aikana opiskelupaikkakunnallani, ja nyt olen kesän aikana huomannut, että opiskelukaverit ovat usein valinneet muiden seuran omani sijasta, täällä kotipaikkakunnalla ollessamme." Mitä yritit siinä sanoa?
Toiseksi jos sinulle sanotaan, että olisi kiva joskus jutella, niin se ei tarkoita, että oikeasti halutaan tavata sinua. Tuo on kohtelias fraasi, jolla päästään eroon hankalasta tyypistä. Kerroit itsekin, että muiden kanssa tapaamisia kyllä sovitaan, sinua ei ehditä nähdä. Eikö jo se kerro sinulle, että et ole toivottua seuraa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, missä opiskelet. Pilkkusäännöistä ja pronomineista sinulla ei tunnu olevan minkäänlaista aavistusta. Pilkuttelet miten sattuu, verbimuodot ovat vähän niin ja näin, tarinan punainen lanka on kadoksissa ja kaikesta huokuu se, että olet ripustautuva ja takertuva ihminen. Et salli muille omaa elämää ja haluat rasittavuuteen asti olla määräämässä, mitä muut tekevät.
En ole ap mutta ketä kiinnostaa jossain vauvapalstalla? Itsekin jätän tästä tekstistä kaikki pilkut pois koska ketä kiinnostaa. Itse vaikutat siltä että etsit kaikista ihmisistä ja teoista virheitä vaikkei se olisi edes relevanttia. Arvostelet, vähättelet, kritisoit ja syyttelet ja kuvittelet olevasi täydellinen. Kuinka mones avioliitto on menossa?
Pilkut ja lauseiden jäsentäminen loogisesti auttaa ymmärtämään tekstiä. Nyt tuo on pelkkää tajunnanvirtaa.
Esimerkiksi tämä pätkä on jokaisen opettajan painajainen: "Esimerkiksi syntymäpäivilleni lähempänä asuvat opiskelukaverini joiden kanssa olen viettänyt eniten aikaa eivät saapuneet, oli muuta menoa. Huomaan tämän myös toisinpäin lapsuudenkavereissani; panostetaan aikaa ei vanhoihin ystäviin, vaan kaikkeen uuteen. Ehkä se on normaalia, että valitaan helppo tie, eli lähellä asuvat, ei vanhaa ystävää."
Ensin lähellä asuvat eivät tulleet synttäreille ja seuraavaki sitten todetaankin, että valitaan mieluummin lähellä asuvat, joiden luona käydään. Lievästi sanoen sekavaa tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse ainakin sain ns tarpeekseni opiskelukavereista talven aikana ja kesällä oli sitten kaikkea suunniteltu jo omien kavereiden kanssa ja muutenkin oli ihan mukava tehdä asioita pois opiskelukuvioista. Ei ehkä noin takertuva kannata olla, minut se ainakin saisi ahdistuneeksi. Jos minulla joku kaveri kesällä yliopistolta olisi jatkuvasti pommittanut niin olisi kyllä ollut epämiellyttävä olo. Pari kk aikaa nähdä omia kavereita töiden ohella. Opiskellessa taas sitten ehtii niitä opiskelukavereita.
Ymmärsit ehkä HIUKAN väärin. Ilmoitin syntymäpäivistäni hyvissä ajoin, n. 5 viikkoa etukäteen heti koulun lopun lähestyessä, silti ei sopinut, enkä tämän 5 viikonkaan aikana pommittanut. :D Usein myös sanonut, että saa laittaa viestiä, jos myöhemmin sopii nähdä uudelleen, jos olemme tavanneet. Silti ei kuulu mitään, ja kun yritän itse kysyä, on kiire. Onko tämä pommittamista? Nauran. Ehkä jotkut (sinä) ahdistut sitten tällaisesta ja minä tuollaisesta mistä kerroin:)
Minulla on kaltaisiasi tuttuja, joita yritän kaikin tavoin vältellä. On nähty jossain opiskelijabileissä ja sitten törmätään salilla tai luennolla. Tuttu vinkuu, että mennään kahville ja minä syyttelen kiireitä, että sorry, on jo sovittu muuta. Oikeasti olen menossa kirjastoon lukemaan, mutta tuo tyyppi on kaltaisesi energiasyöppö, joten en yksinkertaisesti jaksa seuraansa. Koska en halua olla tyly, niin sanon jotain sellaista, että "joskus paremmalla ajalla" tms. Seuraavana päivänä tulee viesti, että olisiko nyt aikaa...
Jotkut - kuten ap - eivät tajua, että normaali kohteliaisuus eli "soitellaan" ei oikeasti tarkoita sitä, että halutaan olla yhteyksissä. Se on vain tapa päättää tapaaminen vähemmän tylysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse ainakin sain ns tarpeekseni opiskelukavereista talven aikana ja kesällä oli sitten kaikkea suunniteltu jo omien kavereiden kanssa ja muutenkin oli ihan mukava tehdä asioita pois opiskelukuvioista. Ei ehkä noin takertuva kannata olla, minut se ainakin saisi ahdistuneeksi. Jos minulla joku kaveri kesällä yliopistolta olisi jatkuvasti pommittanut niin olisi kyllä ollut epämiellyttävä olo. Pari kk aikaa nähdä omia kavereita töiden ohella. Opiskellessa taas sitten ehtii niitä opiskelukavereita.
Ymmärsit ehkä HIUKAN väärin. Ilmoitin syntymäpäivistäni hyvissä ajoin, n. 5 viikkoa etukäteen heti koulun lopun lähestyessä, silti ei sopinut, enkä tämän 5 viikonkaan aikana pommittanut. :D Usein myös sanonut, että saa laittaa viestiä, jos myöhemmin sopii nähdä uudelleen, jos olemme tavanneet. Silti ei kuulu mitään, ja kun yritän itse kysyä, on kiire. Onko tämä pommittamista? Nauran. Ehkä jotkut (sinä) ahdistut sitten tällaisesta ja minä tuollaisesta mistä kerroin:)
Minulla on kaltaisiasi tuttuja, joita yritän kaikin tavoin vältellä. On nähty jossain opiskelijabileissä ja sitten törmätään salilla tai luennolla. Tuttu vinkuu, että mennään kahville ja minä syyttelen kiireitä, että sorry, on jo sovittu muuta. Oikeasti olen menossa kirjastoon lukemaan, mutta tuo tyyppi on kaltaisesi energiasyöppö, joten en yksinkertaisesti jaksa seuraansa. Koska en halua olla tyly, niin sanon jotain sellaista, että "joskus paremmalla ajalla" tms. Seuraavana päivänä tulee viesti, että olisiko nyt aikaa...
Jotkut - kuten ap - eivät tajua, että normaali kohteliaisuus eli "soitellaan" ei oikeasti tarkoita sitä, että halutaan olla yhteyksissä. Se on vain tapa päättää tapaaminen vähemmän tylysti.
Luetun ymmärtäminen? "Olen huomannut, että he ovatkin kavereita, ei ystäviä." Sinun vastauksesi: etkö huomaa, ap? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse ainakin sain ns tarpeekseni opiskelukavereista talven aikana ja kesällä oli sitten kaikkea suunniteltu jo omien kavereiden kanssa ja muutenkin oli ihan mukava tehdä asioita pois opiskelukuvioista. Ei ehkä noin takertuva kannata olla, minut se ainakin saisi ahdistuneeksi. Jos minulla joku kaveri kesällä yliopistolta olisi jatkuvasti pommittanut niin olisi kyllä ollut epämiellyttävä olo. Pari kk aikaa nähdä omia kavereita töiden ohella. Opiskellessa taas sitten ehtii niitä opiskelukavereita.
Ymmärsit ehkä HIUKAN väärin. Ilmoitin syntymäpäivistäni hyvissä ajoin, n. 5 viikkoa etukäteen heti koulun lopun lähestyessä, silti ei sopinut, enkä tämän 5 viikonkaan aikana pommittanut. :D Usein myös sanonut, että saa laittaa viestiä, jos myöhemmin sopii nähdä uudelleen, jos olemme tavanneet. Silti ei kuulu mitään, ja kun yritän itse kysyä, on kiire. Onko tämä pommittamista? Nauran. Ehkä jotkut (sinä) ahdistut sitten tällaisesta ja minä tuollaisesta mistä kerroin:)
Minulla on kaltaisiasi tuttuja, joita yritän kaikin tavoin vältellä. On nähty jossain opiskelijabileissä ja sitten törmätään salilla tai luennolla. Tuttu vinkuu, että mennään kahville ja minä syyttelen kiireitä, että sorry, on jo sovittu muuta. Oikeasti olen menossa kirjastoon lukemaan, mutta tuo tyyppi on kaltaisesi energiasyöppö, joten en yksinkertaisesti jaksa seuraansa. Koska en halua olla tyly, niin sanon jotain sellaista, että "joskus paremmalla ajalla" tms. Seuraavana päivänä tulee viesti, että olisiko nyt aikaa...
Jotkut - kuten ap - eivät tajua, että normaali kohteliaisuus eli "soitellaan" ei oikeasti tarkoita sitä, että halutaan olla yhteyksissä. Se on vain tapa päättää tapaaminen vähemmän tylysti.
Sori mutta puratko sä tässä jotain patoumiasi, jotka ovat muodustuneet, kun et osaa sanoa suoraan asioista ihmisille ja joudut välttelemään :D miten voi ihminen, jonka olet kerran nähnyt bileissä, olla sinun energiasyöppösi? Luuletko, että pyytelen biletuttavuuksia jonnekin synttäreille, ja sitten itken täällä? Olisiko niin päin, että nyt on tullut muutos? Luuletko, ettei minua ikinä olla pyydetty minnekään, vai olisiko niin päin, että olen huomannut nyt nimenomaan sen muutoksen näkemisien ehdotteluissa, kun tullut paikkakunnan vaihdos ja seurustelusuhteita ym. elämän normaaleja asioita, joista kysynkin viestissäni harmitellen: Onko tämä vain normaalia elämänkulkua. Kiitos sinulle tästä sisuunnuttamisesta, tiedän, miten jatkaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse ainakin sain ns tarpeekseni opiskelukavereista talven aikana ja kesällä oli sitten kaikkea suunniteltu jo omien kavereiden kanssa ja muutenkin oli ihan mukava tehdä asioita pois opiskelukuvioista. Ei ehkä noin takertuva kannata olla, minut se ainakin saisi ahdistuneeksi. Jos minulla joku kaveri kesällä yliopistolta olisi jatkuvasti pommittanut niin olisi kyllä ollut epämiellyttävä olo. Pari kk aikaa nähdä omia kavereita töiden ohella. Opiskellessa taas sitten ehtii niitä opiskelukavereita.
Ymmärsit ehkä HIUKAN väärin. Ilmoitin syntymäpäivistäni hyvissä ajoin, n. 5 viikkoa etukäteen heti koulun lopun lähestyessä, silti ei sopinut, enkä tämän 5 viikonkaan aikana pommittanut. :D Usein myös sanonut, että saa laittaa viestiä, jos myöhemmin sopii nähdä uudelleen, jos olemme tavanneet. Silti ei kuulu mitään, ja kun yritän itse kysyä, on kiire. Onko tämä pommittamista? Nauran. Ehkä jotkut (sinä) ahdistut sitten tällaisesta ja minä tuollaisesta mistä kerroin:)
Minulla on kaltaisiasi tuttuja, joita yritän kaikin tavoin vältellä. On nähty jossain opiskelijabileissä ja sitten törmätään salilla tai luennolla. Tuttu vinkuu, että mennään kahville ja minä syyttelen kiireitä, että sorry, on jo sovittu muuta. Oikeasti olen menossa kirjastoon lukemaan, mutta tuo tyyppi on kaltaisesi energiasyöppö, joten en yksinkertaisesti jaksa seuraansa. Koska en halua olla tyly, niin sanon jotain sellaista, että "joskus paremmalla ajalla" tms. Seuraavana päivänä tulee viesti, että olisiko nyt aikaa...
Jotkut - kuten ap - eivät tajua, että normaali kohteliaisuus eli "soitellaan" ei oikeasti tarkoita sitä, että halutaan olla yhteyksissä. Se on vain tapa päättää tapaaminen vähemmän tylysti.
Sori mutta puratko sä tässä jotain patoumiasi, jotka ovat muodustuneet, kun et osaa sanoa suoraan asioista ihmisille ja joudut välttelemään :D miten voi ihminen, jonka olet kerran nähnyt bileissä, olla sinun energiasyöppösi? Luuletko, että pyytelen biletuttavuuksia jonnekin synttäreille, ja sitten itken täällä? Olisiko niin päin, että nyt on tullut muutos? Luuletko, ettei minua ikinä olla pyydetty minnekään, vai olisiko niin päin, että olen huomannut nyt nimenomaan sen muutoksen näkemisien ehdotteluissa, kun tullut paikkakunnan vaihdos ja seurustelusuhteita ym. elämän normaaleja asioita, joista kysynkin viestissäni harmitellen: Onko tämä vain normaalia elämänkulkua. Kiitos sinulle tästä sisuunnuttamisesta, tiedän, miten jatkaa :)
Aika monelle olet jo ehtinyt tässäkin keskustelussa suuttua. Otat itsesi liian vakavasti. Ja tuot itsesi esiin liian kiemuraisesti. Siitä saa tyhmän vaikutelman
Suosittelen jatkamaan neutraalisti sekä nyt kesällä että talvella opiskelupaikkakunnalla. Älä ala draamailemaan
T. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurimmalle osalle naisista muut ihmiset lakkaavat olemasta vakavan seurustelusuhteen alkamisen jälkeen. Ihan oikeasti.
Alue: Aihe vapaa
Ole kiitollinen, että sinulla on edes kavereita opiskelupaikkakunnalla. Kaikilla ei ole.
Ystäviä minulla ei ole ollut koskaan, kavereita jokunen ja vähän enemmän tuttavia. Kun olin välillä vuoden opiskelijavaihdossa, niin huomasin, että kaveritkin kaikkosivat. Alkuun vielä läheteltiin muutama kirje ja kortti, mutta sitten nekin ehtyivät. Kun palasin opiskelupaikkakunnalle, huomasin, että useimmat kaveritkin olivat joko solmineet parisuhteen (= ei aikaa entisille kavereille) tai muuttaneet toiselle paikkakunnalle. Noin se onkin sitten jatkunut eli lähinnä minulla on vain hyvän päivän tuttuja, joiden kanssa toisinaan vaihdetaan kuulumisia, jos jossakin tavataan. Kukaan ei ota yhteyttä, en minäkään enää, sillä yksipuolinen tuttavuuskin on aika surkeaa.