Lue keskustelun säännöt.
Hei sinä, jonka omassa lapsuudessa oli tiukka kuri - millainen sinusta tuli?
21.07.2017 |
En tarkoita tiukkuudella mitään mielivaltaista ja rakkaudetonta, vaan sitä, että lapsuudekodissa lapset oli ruodussa. Ei venkoiltu, ruokapöydässä oli tärkeää olla nätisti, kellonaikoja noudatettiin, kaikki tehtiin järjestyksessä ja organisoidusti...yms. Sellaista, josta jo lapsuudessa tajusitte, että teillä on tiukempaa kuin muilla.
Millainen sinusta tuli? Samanlainen vai aloitko kapinoimaan? Mitä hyvää ja huonoa näet vanhempien kasvatuksessa? Miten itse kasvatat/kasvattaisit omat lapsesi?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pärjännyt ihan Ok. Akateeminen pitkässä avioliitossa oleva monilapsisen perheen ihan tyytyväinen äiti. Ei elämä ole täydellistä, mutta ei kenelläkään ole.
En vaihtaisi lapsuuttani toiseen. Nyt juuri luokkakaverit järjestelevät luokkakokousta, ja kyllä Facebookin kautta näyttää siltä, että ne vapaan kasvatuksen hedelmät eivät niin hirveän onnellisilta vaikuta. On eroja, kovaa alkoholin käyttöä, jopa itsemurhia.
En ikinä haluaisi olla samanlainen ihminen kuin sinä. Ihminen, jonka mielestä itsemurha on "epäonnistuminen elämässä". Koska siltä sanasi kuulostavat.
Minä en kirjoittanut onnistumisesta vaan onnellisuudesta. Minusta itsemurha ei ole merkki onnellisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli kuri ja järjestys ja ihan hyvin olen pärjännyt. Tosin asiaa varmaan auttoi, että olen rauhallinen ja kiltti.
Mieheni kotona oli varmaan vielä vähän tiukempaa. Miehestä on tullut ihan natsi. Hän on nyt sitten siinä käskijän roolissa isänä ja mun pitää laskea välillä sataan. Olen oppinut tekemään mitä haluan, en hänen jorinoitaan kuuntele. Mielivaltainen ja pilkun piipittäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyselen, koska itse muistan säälineeni niitä kavereita, joilla oli kotona tiukkaa. Minä itse olen keskivertotiukasta kurista. Ajattelin kuinka kauheaa olisi, jos asuisin tuossa perheessä.
Mitä te taas ajattelitte, kun pääsitte kylään vapaan lasvatuksen perheeseen?
Kaverin luona kylässä 1970- 80-luvulla oli outoa:
lapset saivat leikkiä sisällä. Äiti tarjosi ruokaa minullekin, oikeita herkkuja.
Kerroin kuukautisista ensin kaverin äidille ja sain häneltä ensimmäiset siteeni. Tiesin, että oma ankara äitini vastaa kaikkiin lasten kysymyksiin: -Tyhmä! Ei tietenkään!
tai: -Tyhmä! Tietenkin on.
tai: -Se johtuu siitä että sinä olet tyhmä. Ole hiljaa ja painu ulos siitä.
Joskus kaverin isä ja äitikin ottivat kaljaa kotisohvalla. Se oli outoa, he puhuivat mitä sattuu ja nauroivat liikaa.
En kuitenkaan pelännyt, koska he eivät juoneet itseään ihan sekaisin.
Hieno virkamies-isäni joi joskus liikaa, salaa tietenkin, ettei kukaan saa tietää. Hän kaatuli ja virtsasi lattialle. Siitä ei saanut koskaan puhua, kuten ei muistakaan "perheasioista", kuten lapsia lääppivästä ja sukumökillä lapsille itaeäänpaljastavsta sukulaissedästä. Sedän touhut olivat lapsen oma syy. Olisi ollut viisaampi. Lapsen piti olla hiljaa ja totella, eikä hänestä missään nimessä saanut olla mitään vaivaa aikuisille.
Aikuisena vapamman kasvatuksen saaneet ovat puheliaita, sosialisessa ammatissa.
Itse olen psyykkisistä syistä eläkkeellä, ollut jo nuoresta asti,
vaikka olin niin "hyvinkasvatettu" ja helppo lapsija luokan paras oppilas, että minusta suunniteltiin suuria.
Koulut jäi nesken sairastumisen takia, nyt minua hävetään,
tein pahan virheen.Miksi tässä juuri kuri on se ongelma, eikä äidin ilkeys, isän alkoholismi ja sedän seksuaalinen ahdistelu? Nuo ovat vakavia asioita, jotka eivät liity kuriin mitenkään.
Huono kohtelu liittyy nimenomaan tiukkaan kuriin -
lapset pysyivät kurissa pitämällä heidät kurissa,
jolloin he eivät uskaltaneet pitää puoliaan.
Lapsen alistaminen ja häpäisy = liian kova kuri.
Häpäisy ja itseilmaisun kieltäminen liittyy kuriin, siksi lapsi ei uskalla kertoa pahasta sedästä kenellekään.
Välikädessä oleminen kun kohdellaan pahasti toista, syö ihmistä. Itseen kohdistuvan voi aina jollain tavoin mieltää, kai selviän tästä kun ennenkin.
Kaikki kääntyy vielä hyväksi uskon näin. Lopulta kun valitsee hyvän, niin Jumala armahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen perheemme ainut tyttölapsi ja ainut kenelle pidettiin kova kuri. Nykyään olen ainut perheestämme joka on ns. pärjännyt elämässä hyvin. Tosin tuntui että elämäni alkoi vasta, kun muutin kauas lapsuuden kodistani.
Omat lapseni kasvatan rennommalla otteella mutta siten että heistä tulee rehtejä, reippaita ja kunnollisia. Omat luonteet ja mielipiteet saa tuoda esiin ja niitä arvostetaan toisin kuin omassa lapsuuden kodissani.
Tässähän tämä tuli. Tosin ammatillisesti en ole kovin kummoisesti pärjännyt. Vähempikin meuhkaaminen olisi kohdallani riittänyt, koska olin herkkä ja kiltti lapsi. Isäni ei vain sitä tajunnut, kun veljeni vaativat tiukempaa kurinpitoa. Rangaistuksen ja häpeän pelko esti minua lapsena ja nuorena mokailemasta. Enpä ole aikuisenakaan uskaltanut olla kovin rohkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä jäljet jätti "tunnekasvatus", muuten rikas ja akateeminen perhe mutten suoriutunut yhtä hyvin. Vedottiin tunteisiin. Kovasti. Väärin, oli kysymyksiä esim;
- Ymmärrätkö miten paha mieli äidille tulee jos teet asioita väärin, etkö rakasta äitiä kun kiukuttelet? Mikset voi olla kuten muut?
No moraalini kasvoi kyllä. Kieroon tosin, kun pelkään epäonnistumisia niin pari-, kuin ystävyyssuhteissa. Vältän kuollakseni konflikteja, täytän ympäristöni toiveet ennen kuin he mitään edes tajuavat haluavansa. Luulin pitkään, että rakkaus voi loppua virheeseeni, että sillä voi kiristää tai että se on hyväksyntää.
Ajauduin väkivaltaiseen parisuhteeseen, minua käytettiin hyväksi ja mielenterveys meni. Aloin käyttää kovia huumeita, yritin itsemurhaa ja vanhemmat kaataa oman pettymyksensä mun päälle. Aika raskasta ollut. Nykyjään paremmin, kiitos terapia ja kulunut aika.
Isällä oli tapana nuolla naamaani ja vähän muutakin. Tarkoitus oli nöyryyttää minut täyteen alistuneisuuteen. Olen ollut kauhusta kankea koko elämäni.
Olen dissosioinut koko elämäni.
Maalasin talon sisä- ja ulkoseinät sekä ulkokaton ja myös tapetoin sisäseiniä. Huolehdin nuoremmista. Aikuisena työskentelin lähihoitajana. Ihme kun kukaan ei kuollut. Elämä on ollut helvettiä. Sain mensan testistä 140 mutta sellaisella ei ole merkitystä. Pienellä takuueläkkeellä kituutan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kapinoin teininä melko paljon vanhempia vastaan, koska he kalkkiksina (isä oli 43v ja äiti 38v kun synnyin) eivät tajunneet mielestäni mistään mitään. Meillä (siis minulla ja sisaruksillani) oli kovempi kuri kuin vaikka naapureilla ja sukulaisilla. Jos vanhemmat määräsivät jotain, niin siitä pidettiin kiinni ja lapsilta vaadittiin hyvää käytöstä. Meillä oli selvät säännöt, joita piti noudattaa. Kaupassa oli turha ruveta kinuamaan karkkia, koska me lapset tiesimme hyvin, että saimme karkkia vain lauantaina (jotka ostettiin perjantaina kaupassa käydessä ja säästettiin lauantaille) ja silloinkin vain vähän. Muuten karkkia saatiin vain erittäin harvoin poikkeustapauksissa, kuten syntymäpäivänä tai vaikka jouluna.
Itselläni on mieheni kanssa 5 lasta ja minäkin pidän yhdessä miehen kanssa heille mielestäni tiukempaa kuria kuin monet nykyajan vanhemmat, en tosin niin tiukkaa kuin omat vanhempani. Lapsena vanhempani olivat mielestäni liian tiukkoja, mutta nyt olen ymmärtänyt, että koska he olivat olleet lapsia sota-aikana, niin se ehkä vaikutti heihin niin, koska heillä itselläänkin oli melko tiukka kasvatus ja heillä sentään oli yhteensä 10 lasta, joista minä olin kahdeksas. Siinä ei ollut aikaa jokaisen lapsen kohdalla käydä läpi vaikka monen tunnin tappelua nukkumaan menon kanssa (siis että lapsi nousee itsepäisesti sängystä pois kerta toisensa jälkeen, kun vanhemmat vievät hänet sinne) vaan kun vanhemmat sanoivat, että "Nyt nukkumaan", niin he myös tarkoittivat sitä.
Kuria oli ja töitä piti kotona tehdä n. 12v alkaen. Ei mitää haravointia tai roskien vientiä, vaan kunnon maatilan töitä. Polttopuut, peltotyöt, yms.
Ja varsin hyvin menee nykyään. Korkeakoulusta tutkinto, enkä ole nirsoillut töiden suhteen. Valmistumisen jälkeen (2009) aloitin tt-työntekijänä paikassa jossa brutto 1350€/kk. Siitä on "hieman" noustu.
Ensiasunto on ollut jo tovin velaton, on säästöjä, sijoituksia, ja autokin.
Koulukiusaamisen ratkaisin ilman opettajia, rehtoreita, vanhempia, yms. Muutaman kk:n kiusaamisen jälkeen annoin rehellisesti välitunnilla turpaan yhdelle niistä, siihen loppui se.
Kurin miinuspuolena varmaan se että olen hieman arka uusia asioita kohtaan.
Ja ikäähän on tällä hetkellä 33v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyselen, koska itse muistan säälineeni niitä kavereita, joilla oli kotona tiukkaa. Minä itse olen keskivertotiukasta kurista. Ajattelin kuinka kauheaa olisi, jos asuisin tuossa perheessä.
Mitä te taas ajattelitte, kun pääsitte kylään vapaan lasvatuksen perheeseen?
Kaverin luona kylässä 1970- 80-luvulla oli outoa:
lapset saivat leikkiä sisällä. Äiti tarjosi ruokaa minullekin, oikeita herkkuja.
Kerroin kuukautisista ensin kaverin äidille ja sain häneltä ensimmäiset siteeni. Tiesin, että oma ankara äitini vastaa kaikkiin lasten kysymyksiin: -Tyhmä! Ei tietenkään!
tai: -Tyhmä! Tietenkin on.
tai: -Se johtuu siitä että sinä olet tyhmä. Ole hiljaa ja painu ulos siitä.
Joskus kaverin isä ja äitikin ottivat kaljaa kotisohvalla. Se oli outoa, he puhuivat mitä sattuu ja nauroivat liikaa.
En kuitenkaan pelännyt, koska he eivät juoneet itseään ihan sekaisin.
Hieno virkamies-isäni joi joskus liikaa, salaa tietenkin, ettei kukaan saa tietää. Hän kaatuli ja virtsasi lattialle. Siitä ei saanut koskaan puhua, kuten ei muistakaan "perheasioista", kuten lapsia lääppivästä ja sukumökillä lapsille itaeäänpaljastavsta sukulaissedästä. Sedän touhut olivat lapsen oma syy. Olisi ollut viisaampi. Lapsen piti olla hiljaa ja totella, eikä hänestä missään nimessä saanut olla mitään vaivaa aikuisille.
Aikuisena vapamman kasvatuksen saaneet ovat puheliaita, sosialisessa ammatissa.
Itse olen psyykkisistä syistä eläkkeellä, ollut jo nuoresta asti,
vaikka olin niin "hyvinkasvatettu" ja helppo lapsija luokan paras oppilas, että minusta suunniteltiin suuria.
Koulut jäi nesken sairastumisen takia, nyt minua hävetään,
tein pahan virheen.Miksi tässä juuri kuri on se ongelma, eikä äidin ilkeys, isän alkoholismi ja sedän seksuaalinen ahdistelu? Nuo ovat vakavia asioita, jotka eivät liity kuriin mitenkään.
Aika lasit silmillä menee, jos kuvittelee, ettei liity. Ilkeys liittyy hyvinkin kuriin tai "kuriin", alkoholismi usein myös, tai ei ainakaan helpota tuota äidin käytökseen puuttumista, samoin sedän seksuaalinen ahdistelu. Totta kai kokonaisuus vaikuttaa, haloo!
Kyllä tulee paha mieli joitain tarinoita lukiessa. Tekisi mieli laittaa virtuaalihalaus täältä kaukaa 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika pitkään kesti päästä pois arkuudesta, pelokkuudesta ja sen miettimisestä, että enhän vain pahoittanut kenenkään mieltä. Täysin en ole siitä päässyt ja on tarve tehdä aina kaikki oikein ja vatvon pitkää mielessä kaikkea epäonnistumista. En kestä muiden riitelyä tai kovia ääniä yhtään. Ammatiltani olen suunnitteluinsinööri ja haluan tehdä töitä yksin rauhassa. En kestä töissäkään muiden metelöintiä yhtään enkä ole kestänyt työskennellä asiakaspalvelussa aiemmassa elämässä.
Opin myös huijaamaan kätevästi. Kodissani kuri perustui uskonnollisuuteen. Vanhempani, jotka nyt ovat jo kuolleet, jäivät tietämättä alkoholikokeluistani, poikaystäväjutuista ja siitä, että usko on todella taaksejäänyttä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ankaralla kurilla voi olla hyväkin seuraus, tarkoitan että kun ei ruikuteta oppii selviytymään paremmin kuin se joka aina lähtee siitä, toisten on kohdeltava hyvin. Kun on realisti, hyväksyy että ihminen on lähtökohtaisesti itsekäs, ei takerru tuohon ruikutukseen. Nuorin veli oli semmoinen, kotona sadistinen ja silti uskoi hänen on säilytettävä joku fiksuus kodin ulkopuolella. Ei hänenkään annettu missään asua rauhassa ei sen puoleen, näin ymmärsin että ihmiset pitivät häntä itse syypäänä, kun kaikki meni päälaelleen. Odottaa reiluutta ..näin.
Ymmärsikö joku tästä jotain? Minä en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap tapahtui, jos lapset eivät noudattaneet kuria? Mitä tuo organisoitu ja järjestyksessä tehty kotielämässä tarkoittaa?
Jäin nimittäin miettimään, oliko meillä tiukka kuri vai ei? En muista erityisesti venkoilleeni ruokapöydässä? Kotiintuloajat oli jne.? Lapsena leikin paljon, olin ulkona, luin kirjoja. Meillä sai sanoa ei ja riidellä vanhempien kanssa, enkä silti ollut paha lapsi :)
Miehen kotona ei saanut, lasten harrastukset oli turhia. Mies käy vain harvoin kotonaan ja eikä juuri soittele lapsuuden kotiinsa. Meistä molemmista tuli DI.
En tiedä, koska en koskaan nähnyt heidän kapinoivan.
Organisoimisella tarkoitin, että vkl- aamulla oli pakko herätä viimeistään tiettyyn kellonaikaan, pakko pedata sänky, isomman pakko pitää rattaista kiinni kävellessä, pakko laittaa kengät riviin, pakko vaihtaa ulkofarkut sisääntullessa sisäfarkkuihin (koska lahkeissa hiekkaa), pakko pestä hampaan viimeistään tiettyyn kellonaikaan, pakko syödä iltapalaa tietyssä kellossa, pakko ulkoilla vähintään tunti päivässä, pakko harrastaa yhtä liikuntaa ja yhtä taidetta....... siis tietysti iästä riippuen, mutta siis näin tehtiin aina, ei poikkeuksia, vaikka tilanne olisi sallinut. Kun kello oli jotain, niin sitten tehtiin. Kun rattaista pitää pitää kiinni, siitä pidetään vaikka keskellä metsää.
Ap
Ensimmäisenä tästä ap:n kuvauksesta tulee mieleen, että mitä nuo kyseessä olevat vanhemmat ovat pelänneet? Mitä he ovat pelänneet tapahtuvan jos olisivat vähän rikkoneet kaavaa?
Että lapsista kasvaa jotain rikollisia jos herätään klo 8 sijaan klo 9? Tai nukkumaan meno viivästyy?
Usein ubohdetaan että se ei ole juuri se kurin puute kun lapsista kasvaa yhteiskunnan rattaista putoajia. Vaan rakkauden puutetta.
Puhutaan vapaasta kasvatuksesta mutta usein niissä perheissä ei välitetä eikä suojella lasta. Se on eriasia kuin antaa esim lapsen vapaasti päättää harrastaako vai ei. Syökö aamulla puuroa vai leipää. Tuleeko kotiin klo 20 vai 20.30.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä valehtelijoita tulee osasta. Tunnistan itsekin tämän: äidillä oli tapana selata mitä kirjoja lainasin kirjastosta. Opin nopeasti selaamaan ne läpi, bongaamaan mm. seksiä sisältävät ja piilottamaan ne. Elämä sujui myös helpommin kun ei kertonut kaikkea asioita mitä mietti tai mistä oli eri mieltä. Aikuisena olen se kohteliaasti hymyilevä kiva ihminen, joka oikeasti ajattelee sinusta aivan eri asioita kuin mitä luulet :)
Mun piti näyttää vanhemmille kirjeetkin, mitä kirjekaverit lukivat. Joskus sain haettua postin itse ja salattua, että kirje tuli. Kaveri oli myös mukana, siellä sain tehdä normaaleja teinijuttuja. Kaverin luona olin yötä ja karkasin (limu)diskoon, kaverin äiti ei tuntenut vanhempiani, joten ei tiennyt ettei ole lupaa. Koko kylän lapset tiesivät tilanteeni ja kukaan ei tainnut kannella.
Kerran sain enkun kokeesta 7+ ja se oli ysin-kympin tytölle niin syvä häpeä, että väärensin isän nimikirjoituksen. En iljennyt näyttää kotona.
Tiukka kuri on kyllä veteen piirretty viiva. Osalla tunnustaa lähinnä olleen tarkat säännöt. Minun lapsillani on ollut säännöt, mutta ei tiukkaa kuria ja oma mielipide on sallittu. Mun piti käydä myös pyhäkoulussa joka sunnuntai ja isä suuttui, jos ei olisi huvittanut mennä. Kivaahan siellä oli siihen asti, kun tuli mukaan pappi ja papin poika kiusasi. Tuota pyhäkoulua veti silloin meillä päin vapaaseurakunnan pappi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap tapahtui, jos lapset eivät noudattaneet kuria? Mitä tuo organisoitu ja järjestyksessä tehty kotielämässä tarkoittaa?
Jäin nimittäin miettimään, oliko meillä tiukka kuri vai ei? En muista erityisesti venkoilleeni ruokapöydässä? Kotiintuloajat oli jne.? Lapsena leikin paljon, olin ulkona, luin kirjoja. Meillä sai sanoa ei ja riidellä vanhempien kanssa, enkä silti ollut paha lapsi :)
Miehen kotona ei saanut, lasten harrastukset oli turhia. Mies käy vain harvoin kotonaan ja eikä juuri soittele lapsuuden kotiinsa. Meistä molemmista tuli DI.
En tiedä, koska en koskaan nähnyt heidän kapinoivan.
Organisoimisella tarkoitin, että vkl- aamulla oli pakko herätä viimeistään tiettyyn kellonaikaan, pakko pedata sänky, isomman pakko pitää rattaista kiinni kävellessä, pakko laittaa kengät riviin, pakko vaihtaa ulkofarkut sisääntullessa sisäfarkkuihin (koska lahkeissa hiekkaa), pakko pestä hampaan viimeistään tiettyyn kellonaikaan, pakko syödä iltapalaa tietyssä kellossa, pakko ulkoilla vähintään tunti päivässä, pakko harrastaa yhtä liikuntaa ja yhtä taidetta....... siis tietysti iästä riippuen, mutta siis näin tehtiin aina, ei poikkeuksia, vaikka tilanne olisi sallinut. Kun kello oli jotain, niin sitten tehtiin. Kun rattaista pitää pitää kiinni, siitä pidetään vaikka keskellä metsää.
Ap
Ensimmäisenä tästä ap:n kuvauksesta tulee mieleen, että mitä nuo kyseessä olevat vanhemmat ovat pelänneet? Mitä he ovat pelänneet tapahtuvan jos olisivat vähän rikkoneet kaavaa?
Että lapsista kasvaa jotain rikollisia jos herätään klo 8 sijaan klo 9? Tai nukkumaan meno viivästyy?Usein ubohdetaan että se ei ole juuri se kurin puute kun lapsista kasvaa yhteiskunnan rattaista putoajia. Vaan rakkauden puutetta.
Puhutaan vapaasta kasvatuksesta mutta usein niissä perheissä ei välitetä eikä suojella lasta. Se on eriasia kuin antaa esim lapsen vapaasti päättää harrastaako vai ei. Syökö aamulla puuroa vai leipää. Tuleeko kotiin klo 20 vai 20.30.
Viimeinen kappale on täyttä asiaa. Hyvin sanottu.
Ahkera ja kova tekemään töitä. Hyvätapainen ja kohtelias. Ujo. Minun on vaikea sanoa ei ja koen syyllisyyttä jos niin teen. Perfektionisti ja jään miettimään asioita liikaa, erityisesti työasioita (sos ja terv.ala) ja koen ajoittain suurta ahdistusta jos asiat eivät mene tiettyjen rutiinien mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap tapahtui, jos lapset eivät noudattaneet kuria? Mitä tuo organisoitu ja järjestyksessä tehty kotielämässä tarkoittaa?
Jäin nimittäin miettimään, oliko meillä tiukka kuri vai ei? En muista erityisesti venkoilleeni ruokapöydässä? Kotiintuloajat oli jne.? Lapsena leikin paljon, olin ulkona, luin kirjoja. Meillä sai sanoa ei ja riidellä vanhempien kanssa, enkä silti ollut paha lapsi :)
Miehen kotona ei saanut, lasten harrastukset oli turhia. Mies käy vain harvoin kotonaan ja eikä juuri soittele lapsuuden kotiinsa. Meistä molemmista tuli DI.
En tiedä, koska en koskaan nähnyt heidän kapinoivan.
Organisoimisella tarkoitin, että vkl- aamulla oli pakko herätä viimeistään tiettyyn kellonaikaan, pakko pedata sänky, isomman pakko pitää rattaista kiinni kävellessä, pakko laittaa kengät riviin, pakko vaihtaa ulkofarkut sisääntullessa sisäfarkkuihin (koska lahkeissa hiekkaa), pakko pestä hampaan viimeistään tiettyyn kellonaikaan, pakko syödä iltapalaa tietyssä kellossa, pakko ulkoilla vähintään tunti päivässä, pakko harrastaa yhtä liikuntaa ja yhtä taidetta....... siis tietysti iästä riippuen, mutta siis näin tehtiin aina, ei poikkeuksia, vaikka tilanne olisi sallinut. Kun kello oli jotain, niin sitten tehtiin. Kun rattaista pitää pitää kiinni, siitä pidetään vaikka keskellä metsää.
Ap
En minä tuossa näe mitään erityisen tiukkaa. Monilapsisen perheen arkea, jossa halutaan huolehtia lasten terveydestä ja kehityksestä. Ulkoilua vain tunti päivässä ei ole mikään kova vaatimus kenellekään.
Minä kolmen lapsen äitinä näen tuossa todella paljon tiukkaa. Meillä ei ole pakko kuin kohdella muita hyvin, pyrkiä ajattelemaan itse, tehdä läksyt (siitäkin olen tosin antanut vallan aika pitkälle lapsille enkä aina kysele, tekevät silti), osallistua silloin tällöin perheen yhteisiin juttuihin, totella vanhempia, osallistua määrättyihin kesätöihin, pitää hauskaa elämässä ja yrittää riidellä rakentavasti.
Toki meilläkin on tietyt rutiinit ja kellonajat, mutta itse ainakin joustan niistä jos lapset osaa perustella toiveensa. Elämä on rankkaa muutenkin ilman turhia pakkoja.
Miksi tässä juuri kuri on se ongelma, eikä äidin ilkeys, isän alkoholismi ja sedän seksuaalinen ahdistelu? Nuo ovat vakavia asioita, jotka eivät liity kuriin mitenkään.