Lue keskustelun säännöt.
vaikeaa elää ilman miestä
21.07.2017 |
Haluaisin jakaa arkeani miehen kanssa, tehdä yhteisiä sunnitelmia, rakastella, huolehtia, olla huolehdittavana.
En kuitenkaan löydä etsimääni. Olen liian periaattellinen. Sinällään se on hyväkin, en pettäisi, olisin miehelle lojaali ja kunnioittava vaimo. Periaattelisuudesta tykätään, mutta sitten kun vaatii mieheltäkin "hyvää ja periaattellista käytöstä" niin periaatteellisuus ei enää olekaan hyvä.
En kestä tätä jatkuvaa seksin ja läheisyyden puutetta.
Kommentit (117)
Joana
101/117
|
23.07.2017 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Melkein samastuin ap:hen otsikon perusteella. Kunnes luin tekstin.
No, ap:llahan on oikeutensa mielipiteisiinsä. Haisee pahasti Porvoolaiselta kuitenkin ;)
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestäni mies on perheen pää joka tekee päätökset. Teidän mietelmänne sitten eri juttu. Rakkaudella kuitenkin,
Sinkkumies
No mites päättäisit: Lukion aloittava on lahjakas harrastuksessaan ja hyvin määrätietoinen. Hän haluaa mennä valintatestiin josta pääsee huippuryhmään vain murto-osa ja samalla harrastusmaksut nousevat niin että niitä ei kateta normaaleilla tuloilla vaan pitää käyttää perheen säästöjä.
Puhdasta hömppää. Säästöjä voitaisiin käyttää, mutta lapsen tulisi oppia, että kyseessä on goose chasing.
Itsensä toteuttaminen on jokaiselle ihmisyksilölle tärkeää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi laittaa kaikki sileäksi tämmöisen asian takia. Siis elämässä on tärkeämpiäkin asioita, kuin voittaminen jossakin.
Jos lapsi tämän ymmärtäisi, niin häntä voitaisiin tukea mahdollisuuksien mukaan. En kuitenkaan haluaisi opettaa vääränlaista mallia.
En ehkä osaa kertoa sitä oikeiksi sanoiksi, mutta jos tästä jotain ymmärsi omasta filosofiastani.
Sinkkumies
Ihmetyttää joidenkin ihmisten näkemys pornosta.
Joo, suuri osa siitä on feikkiä ja näyttelemistä, jotkut näistä näyttelijöistä voi tykätä työstään ja jotkut ei. Jotkut voivat tehdä työtä pakosta ja jotkut siksi kun tykkäävät siitä. Sama homma se on kun muissakin ammateissa.
Voin ymmärtää sen että "pakon edessä" tehtyä pornoa vastaan voi olla eettisiä ongelmia.
Entäpä jos näyttelijä tykkää työstään? Tykkää siitä että saa sitä pornokyrpää sisäänsä metrikaupalla päivittäin ja maailmanlaajuisesti tuotokselle runkkaavat miehet kiihottavat, tämän lisäksi vielä saa reilun korvauksen nähdystä vaivasta. Joo, frigidi joka on pornoa vastaan ei varmaan itse koskaan tekisi pornoa, mutta ettekö te ymmärrä että ihmiset ovat erilaisia ja näkevät että kokevat asiat eri tavalla. Se että sinä koet pornon tekemisen vastenmieliseksi ei tarkoita sitä että jokainen nainen on samaa mieltä.
Porno on myös aivan helvetin laaja käsite. Amatööripornokin on aika iso osa-ala. Jotkut naiset/miehet ottavat pornokuvia joissa ei näy naamaa. Saavat kicksejä siitä että miehet että naiset kuolaavat heidän tuotoksiaan. Anonyymiyden vuoksi ei pahemmin "oikeaan" elämään vaikuta näillä esiintyjillä.
Entäpä pariskunnat jotka tekevät kotiseksivideoita ja jakavat tuotokset ilmaiseksi netissä. Ei heitäkään kukaan pakota tähän vaan siitä esiintymisen kiihotuksesta se tehdään. Se että minä veivaan jollekkin toisella puolella maapalloa asuvalle amatööripariskunnalle ei ole minkään sortin hyväksikäyttöä.
Loppukaneettina täytyy sanoa että tottakai pornobisneksessä on omat vaaransa siellä työskenteleville. Turha kuitenkaan on yrittää väittää että kaikki porno on pahaa hyväksikäyttöä kun se ei sitä ole. Tässäkin asiassa kuluttaja voi äänestää kädellään ja kuluttaa sitä pornoa eettisesti.
M28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tällä periaatteellisella käytöksellä?
Kunnioitetaan vihkivalaa, ei petetä.
Avioero ei tule kysymykseen paitsi hyvin harvinaisissa tapauksissa.
Miehelle on kunnia elättää perhe, naisella kunnia kasvattaa lapsia.
Ei katsota pornoa, ei tueta maksullista seksiä.
Ollaan lojaaleja ja rehellisiä.
Itse olisin lojaali ja miestä kunnioittava vaimo. En tekisi ikinä aviorikosta. Mieheni voisi luottaa muhun 100 %. En hylkäisi häntä esim pelkän sairauden, seksinpuutteen yms vuoksi. Samaa tietenkin odotan häneltä.
"....mutta millä varmistat ettei se ulospäin näkyvä moraalinen käytös ole vain kulissia?
Että se Periaatteiden Mies on sitä AINA?
Ettei ole mitään "tästä ei sitten puhuta" -kaverien sisäpiiriä, "poikaporukkaa" jonka kanssa hetkeksi vapauttaa itsensä säännöistä?
Ettei se mies kuitenkin petä siinä vaiheessa kun vaimo on kotona uupuneena pikkulapsiarjesta eikä seksiäkään ole aikoihin ollut? Tai harhaudu "kiellettyille" nettisivustoille kun iltaisin istuu yksin koneella?Vaikka löytäisitkin kaikki kriteerisi täyttävän yksilön, miten varmistat ettei elämä häntä koskaan muuta? Ettei mikään kokemus elämässä saa niitä periaatteita murtumaan?"
/quote]Kiitos vastauksesta aiempaan viestiini, ap.
Toivoisin kuitenkin kannanottoasi myös oheiseen yllä referoimaani kohtaan jonka siinä vastauksessasi sivuutit.
Oletko siis valmis lyömään hanskat tiskiin ja tinkimään omista periaatteistasi kohdassa "avioliitto on periaatteessa ikuinen" jos kohtaatte vaikeuksia parisuhteessanne, toteat teidän etääntyneen - ja huomaat tietokoneen sivuhistoriasta että miehesi on käynyt sivustolla jota et hyväksy?
Tai hän itse tunnustaa ihastuneensa työkaveriinsa, harrastaneensa tämän kanssa seksiä yhden kerran (firman viikonloppuseminaarissa, kumpikaan ei ollut selvinpäin, ja molemmat ovat naimisissa ja perheellisiä) - nyt katuu ja on valmis tekemään kaikkensa parisuhteenne pelastamiseksi?
(tunnusti koska kokee itsekin rikkoneensa yhteisiä arvojanne)Et halua keskustella, selvittää asiaa, käyttää apuna esim parisuhdeterapeuttia, antaa miehellesi/suhteelle toista mahdollisuutta?
Se miksi sinua joku epäili kovin kokemattomaksi, johtunee tuosta armottomasta ja anteeksiantamattomasta linjastasi hyväksyä minkäänlaista inhimillistä heikkoutta, yhtäkään rikettä joka rikkoo jyrkkiä periaatteitasi.
Et anna toiselle mahdollisuutta yhteenkään virheeseen - etkä tätä kautta kasvuun ja oppimiseen, niiden virheiden avulla.Et myöskään osoita itse nöyryyttä; et pidä mahdollisena että sinullakin voi tulla eteen elämässä näitä kasvun paikkoja - annat itsestäsi kuvan ihmisenä joka on jo täydellinen, ja jonka moraali ei koskaan horju.
En kritisoi lainkaan näitä kertomiasi arvoja, päinvastoin.
Mutta kun ihmettelet miksi et löydä hakemaasi, kannattanee lukea nämä kaikki saamasi vastaukset - ajatuksella.Sinä et todellakaan tunnu antavan parisuhteelle mahdollisuutta, sitä mahdollisuutta että puolisot voisivat "kasvaa yhteen", laatia omat periaatteensa, kehittää toinen toistaan. Eletyn elämän kautta.
Ei, sinä kerrot jo kättelyssä että olisit vaimona täydellinen, kerrot valmiin konseptin koko loppuiäksenne - myös säännöt miehelle - ja korostat ettei "pakenemisreittejä" löydy, sitoumus on elinikäinen.
Joka ainoa kohta edellämainitussa kuviossa saa kenet hyvänsä normaalimiehen painamaan paniikkinappulan pohjaan.En ole menossa naimisiin miehen kanssa, joka ei jaa käsitystäni avioliitosta. Avioliitto on lähtökohtaisesti elinikäinen, muutama poikkeus:
-aviorikos ja seksivideot
-väkivalta
-sadismi
En varmasti olisi vaimona täydellinen. Sanoin, että en ikinä pettäisi ja olisin miehelleni lojaali. Tämän tiedän, koska tunnen itseni. En pysty nauttimaan sellaisesta toiminnasta, joka on moraaliani vastaan. Esim jos olisin puutteessa avioliitossa, en pystyisi nauttimaan seksistä vieraan miehen kanssa, koska syyllisyys painaisi jo etukäteen niin paljon että koko akti jäisi tekemättä. Samaa itsetuntemusta odotan mieheltä. Olen kokenut elämässä hyvin vaikeita asioita, jotka ovat opettaneet minulle paljon itsestäni.
Periaatteet selvitetään jo ennen avioliittoa ja niiden mukaan eletään.
En ole kertomassa sääntöjä miehelle. Eihän sellainen toimisi. Etsin miestä, jolla on samanlainen näkemys näistä asioista. On aivan turha "käskeä" tai vaatia moraaliasioissa. En minä mitään lammasmaista miestä haluaisikaan.Jos mies katsoisi pornoa eli siis käyttäisi maksullista seksiä, niin kyllä se rike olisi hyvin paha. Etsin miestä, joka ymmärtää seksuaalisuuden samalla tavalla kuin minä, joten silloin hän myös ymmärtää rikkeen pahuuden.
Jos mies olisi tehnyt aviorikoksen, niin ero olisi oikeutettu. Toki ei välttämätön ja asiaa voisi yrittää selvittää. Kuitenkin pahin juttu koko aviorikoksessa on se, että en ylipäätään halua perheen pääksi hedonismiin taipuvaa miestä. Minäkin kykenen olemaan avioliitossa ilman seksiäkin, joten niin kykenee mieskin. Onhan sitä sinkkuaikoinakin joskus vuosia ilman. Tokikaan seksitön avioliitto ei ole mikään päämäärä tai hyvä asia. Jos seuraa jokaista tunnettaan, ei saa mitään kestävää aikaiseksi. Näin se vain menee. Ihastuminen ei tarkoita, että olisi pakko ottaa housuja pois. En muutenkaan halua jakaa elämääni miehen kanssa, jolle ihastuminen olisi syy ylipäätään harrastaa seksiä tai mennä naimisiin. Seksiä harrastetaan seksuaalisesta halusta ja avioliitto solmitaan kun löydetään puoliso, jolla on sopivat arvot ja yhteisiä unelmia. ap
Syytät muita ylimielisydestä, kun sinulle yritetään selittää, että olet juuri itsesi asettanut muiden yläpuolelle; etkä edes tajua sitä! Kumppanisi ei saa tehdä virheitä, tai niitä mitkä sinä määrittelet. Et osaa ottaa huomioon toista näkökantaa, olet hyvin jyrkkä ja ehdoton. Erittäin hyvin minusta sanottu tuo argumentti, missä puhuttiin yhdessä kasvamisesta ja virheiden hyväksymisestä. Parisuhteessa oppii, että minä itsekin olen epätäydellinen. Ja juuri niissä yllättävissä asioissa, pitkässä parisuhteessa tapahtuu myös että itse/kumppani muuttuu. Oikeasti sinulta puuttuu nöyryys.
En oikein ymmärrä. Minä olen nainen ja ymmärrän mitä Ap hakee vaikka itse en toki halua samanlaista elämää. Ymmärrän kuitenkin hänen arvomaailmaansa ja se kolahtaa aika samoihin itseni kanssa. Minä en esim. "retkahtaisi" koskaan pettämään ja minusta tämä on yksi pysyvä piirre arvomaailmassani, koska muuten koko minun identiteetiltä putoaa pohja. Kai sitä nyt saa etsiä kumppania, joka on samanlainen tärkeissä asioissa?
Voi olla, että et koskaan tule retkahtamaan vieraaseen. Mielestäni ei kuitenkaan kannata rakentaa identiteettiä sen varaan, kuten ei minkään muunkaan virheen välttämisen varaan. Kaikki me ollaan ihmisiä ja erehtyväisiä.
Osa tietää tämän jo 100 % etukäteen. Joten tottakai kannattaa tehdään arvoistaan osa identitettiä. Niin ne syvenevät ja tulevat näkyviksi. Esim aviorikos on aivan omassa hallinnassa. Miten voisin tehdä aviorikoksen kun olen päättänyt etten sitä tee? Ja tiedän etten tee. Olen tutkinut itseni läpikotaisin tämän asian suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Joana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tällä periaatteellisella käytöksellä?
Kunnioitetaan vihkivalaa, ei petetä.
Avioero ei tule kysymykseen paitsi hyvin harvinaisissa tapauksissa.
Miehelle on kunnia elättää perhe, naisella kunnia kasvattaa lapsia.
Ei katsota pornoa, ei tueta maksullista seksiä.
Ollaan lojaaleja ja rehellisiä.
Itse olisin lojaali ja miestä kunnioittava vaimo. En tekisi ikinä aviorikosta. Mieheni voisi luottaa muhun 100 %. En hylkäisi häntä esim pelkän sairauden, seksinpuutteen yms vuoksi. Samaa tietenkin odotan häneltä.
"....mutta millä varmistat ettei se ulospäin näkyvä moraalinen käytös ole vain kulissia?
Että se Periaatteiden Mies on sitä AINA?
Ettei ole mitään "tästä ei sitten puhuta" -kaverien sisäpiiriä, "poikaporukkaa" jonka kanssa hetkeksi vapauttaa itsensä säännöistä?
Ettei se mies kuitenkin petä siinä vaiheessa kun vaimo on kotona uupuneena pikkulapsiarjesta eikä seksiäkään ole aikoihin ollut? Tai harhaudu "kiellettyille" nettisivustoille kun iltaisin istuu yksin koneella?Vaikka löytäisitkin kaikki kriteerisi täyttävän yksilön, miten varmistat ettei elämä häntä koskaan muuta? Ettei mikään kokemus elämässä saa niitä periaatteita murtumaan?"
/quote]Kiitos vastauksesta aiempaan viestiini, ap.
Toivoisin kuitenkin kannanottoasi myös oheiseen yllä referoimaani kohtaan jonka siinä vastauksessasi sivuutit.
Oletko siis valmis lyömään hanskat tiskiin ja tinkimään omista periaatteistasi kohdassa "avioliitto on periaatteessa ikuinen" jos kohtaatte vaikeuksia parisuhteessanne, toteat teidän etääntyneen - ja huomaat tietokoneen sivuhistoriasta että miehesi on käynyt sivustolla jota et hyväksy?
Tai hän itse tunnustaa ihastuneensa työkaveriinsa, harrastaneensa tämän kanssa seksiä yhden kerran (firman viikonloppuseminaarissa, kumpikaan ei ollut selvinpäin, ja molemmat ovat naimisissa ja perheellisiä) - nyt katuu ja on valmis tekemään kaikkensa parisuhteenne pelastamiseksi?
(tunnusti koska kokee itsekin rikkoneensa yhteisiä arvojanne)Et halua keskustella, selvittää asiaa, käyttää apuna esim parisuhdeterapeuttia, antaa miehellesi/suhteelle toista mahdollisuutta?
Se miksi sinua joku epäili kovin kokemattomaksi, johtunee tuosta armottomasta ja anteeksiantamattomasta linjastasi hyväksyä minkäänlaista inhimillistä heikkoutta, yhtäkään rikettä joka rikkoo jyrkkiä periaatteitasi.
Et anna toiselle mahdollisuutta yhteenkään virheeseen - etkä tätä kautta kasvuun ja oppimiseen, niiden virheiden avulla.Et myöskään osoita itse nöyryyttä; et pidä mahdollisena että sinullakin voi tulla eteen elämässä näitä kasvun paikkoja - annat itsestäsi kuvan ihmisenä joka on jo täydellinen, ja jonka moraali ei koskaan horju.
En kritisoi lainkaan näitä kertomiasi arvoja, päinvastoin.
Mutta kun ihmettelet miksi et löydä hakemaasi, kannattanee lukea nämä kaikki saamasi vastaukset - ajatuksella.Sinä et todellakaan tunnu antavan parisuhteelle mahdollisuutta, sitä mahdollisuutta että puolisot voisivat "kasvaa yhteen", laatia omat periaatteensa, kehittää toinen toistaan. Eletyn elämän kautta.
Ei, sinä kerrot jo kättelyssä että olisit vaimona täydellinen, kerrot valmiin konseptin koko loppuiäksenne - myös säännöt miehelle - ja korostat ettei "pakenemisreittejä" löydy, sitoumus on elinikäinen.
Joka ainoa kohta edellämainitussa kuviossa saa kenet hyvänsä normaalimiehen painamaan paniikkinappulan pohjaan.En ole menossa naimisiin miehen kanssa, joka ei jaa käsitystäni avioliitosta. Avioliitto on lähtökohtaisesti elinikäinen, muutama poikkeus:
-aviorikos ja seksivideot
-väkivalta
-sadismi
En varmasti olisi vaimona täydellinen. Sanoin, että en ikinä pettäisi ja olisin miehelleni lojaali. Tämän tiedän, koska tunnen itseni. En pysty nauttimaan sellaisesta toiminnasta, joka on moraaliani vastaan. Esim jos olisin puutteessa avioliitossa, en pystyisi nauttimaan seksistä vieraan miehen kanssa, koska syyllisyys painaisi jo etukäteen niin paljon että koko akti jäisi tekemättä. Samaa itsetuntemusta odotan mieheltä. Olen kokenut elämässä hyvin vaikeita asioita, jotka ovat opettaneet minulle paljon itsestäni.
Periaatteet selvitetään jo ennen avioliittoa ja niiden mukaan eletään.
En ole kertomassa sääntöjä miehelle. Eihän sellainen toimisi. Etsin miestä, jolla on samanlainen näkemys näistä asioista. On aivan turha "käskeä" tai vaatia moraaliasioissa. En minä mitään lammasmaista miestä haluaisikaan.Jos mies katsoisi pornoa eli siis käyttäisi maksullista seksiä, niin kyllä se rike olisi hyvin paha. Etsin miestä, joka ymmärtää seksuaalisuuden samalla tavalla kuin minä, joten silloin hän myös ymmärtää rikkeen pahuuden.
Jos mies olisi tehnyt aviorikoksen, niin ero olisi oikeutettu. Toki ei välttämätön ja asiaa voisi yrittää selvittää. Kuitenkin pahin juttu koko aviorikoksessa on se, että en ylipäätään halua perheen pääksi hedonismiin taipuvaa miestä. Minäkin kykenen olemaan avioliitossa ilman seksiäkin, joten niin kykenee mieskin. Onhan sitä sinkkuaikoinakin joskus vuosia ilman. Tokikaan seksitön avioliitto ei ole mikään päämäärä tai hyvä asia. Jos seuraa jokaista tunnettaan, ei saa mitään kestävää aikaiseksi. Näin se vain menee. Ihastuminen ei tarkoita, että olisi pakko ottaa housuja pois. En muutenkaan halua jakaa elämääni miehen kanssa, jolle ihastuminen olisi syy ylipäätään harrastaa seksiä tai mennä naimisiin. Seksiä harrastetaan seksuaalisesta halusta ja avioliitto solmitaan kun löydetään puoliso, jolla on sopivat arvot ja yhteisiä unelmia. ap
Syytät muita ylimielisydestä, kun sinulle yritetään selittää, että olet juuri itsesi asettanut muiden yläpuolelle; etkä edes tajua sitä! Kumppanisi ei saa tehdä virheitä, tai niitä mitkä sinä määrittelet. Et osaa ottaa huomioon toista näkökantaa, olet hyvin jyrkkä ja ehdoton. Erittäin hyvin minusta sanottu tuo argumentti, missä puhuttiin yhdessä kasvamisesta ja virheiden hyväksymisestä. Parisuhteessa oppii, että minä itsekin olen epätäydellinen. Ja juuri niissä yllättävissä asioissa, pitkässä parisuhteessa tapahtuu myös että itse/kumppani muuttuu. Oikeasti sinulta puuttuu nöyryys.
En oikein ymmärrä. Minä olen nainen ja ymmärrän mitä Ap hakee vaikka itse en toki halua samanlaista elämää. Ymmärrän kuitenkin hänen arvomaailmaansa ja se kolahtaa aika samoihin itseni kanssa. Minä en esim. "retkahtaisi" koskaan pettämään ja minusta tämä on yksi pysyvä piirre arvomaailmassani, koska muuten koko minun identiteetiltä putoaa pohja. Kai sitä nyt saa etsiä kumppania, joka on samanlainen tärkeissä asioissa?
Voi olla, että et koskaan tule retkahtamaan vieraaseen. Mielestäni ei kuitenkaan kannata rakentaa identiteettiä sen varaan, kuten ei minkään muunkaan virheen välttämisen varaan. Kaikki me ollaan ihmisiä ja erehtyväisiä.
Osa tietää tämän jo 100 % etukäteen. Joten tottakai kannattaa tehdään arvoistaan osa identitettiä. Niin ne syvenevät ja tulevat näkyviksi. Esim aviorikos on aivan omassa hallinnassa. Miten voisin tehdä aviorikoksen kun olen päättänyt etten sitä tee? Ja tiedän etten tee. Olen tutkinut itseni läpikotaisin tämän asian suhteen.
Kyllä arvoista tuleekin osa identiteettiä ja niihin voi sitoutua sen 100%. En tiedä mahdollisesta ideologiastanne tai vakaumuksestanne mitään. Itse olen kristitty ja ajattelen olevani vain ihminen, en mikään jumalallinen erehtymätön olento. Mielestäni on nöyryyttä tajuta, että omasta täydestä arvoihin sitoutumisesta huolimatta voin langeta. Niin kauan kuin elän, olen inhimillinen. Siksipä tarvitsen armoakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun menee vaikka terveys ja liikkumavapaus ymmärtää että ilman miestä/ miehen kanssa - suruilu on aika vähäpätöinen asia, loppujen lopuksi. Onneksi sain kokea tämän, olen loppuikäni tyytyväinen ihan terveyteen ja liikkumavapauteen kun tästä pääsen ylös..mies on sitten ylimääräistä plussaa elämään jos löytyy !
Itselläni on myös ollut terveysongelmia. Kumppanin puute ei kuitenkaan ole vähäpätöinen asia. Kumppania tarvitaan moneen asiaan, seksuaaliseen tyydytykseen, arjen jakamiseen, päivittäiseen elämään jne. Mies ei ole minulle pelkkä plussa vaan ihan onnellisen elämän ja seksuaalisen tyydytyksen elinehto. ap
Aika outoa, että mies on sinulle seksuaalisen tyydytyksen elinehto, mutta samalla sinua ei ilmeisesti haittaisi, jos naimisiin mentyänne mieheltä loppuisi syystä tai toisesta parantumattomasti seksualinen kiinnostus sinua kohtaan. Eli lupaat, ettet petä etkä ilmeisesti aio silloin erotakaan?
Tai entä jos mies kyllä haluaisi, mutta todella harvoin? Miten luulet kokevasi arvosi naisena jos haluihisi ei pääsääntöisesti tulisi vastakaikua avioliitossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä opettaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tällä periaatteellisella käytöksellä?
Kunnioitetaan vihkivalaa, ei petetä.
Avioero ei tule kysymykseen paitsi hyvin harvinaisissa tapauksissa.
Miehelle on kunnia elättää perhe, naisella kunnia kasvattaa lapsia.
Ei katsota pornoa, ei tueta maksullista seksiä.
Ollaan lojaaleja ja rehellisiä.
Itse olisin lojaali ja miestä kunnioittava vaimo. En tekisi ikinä aviorikosta. Mieheni voisi luottaa muhun 100 %. En hylkäisi häntä esim pelkän sairauden, seksinpuutteen yms vuoksi. Samaa tietenkin odotan häneltä. ap
On helppoa olla idealisti, kun ei elä pitkässä parisuhteessa.
Ei kyse ole idealismista vaan siitä, että tuntee itsensä ja omat periaatteensa. Ei parisuhde ole aina mitään hattaraa ja vaaleanpunaista höttöä. Harvemmin sitä.
En minä kaipaa mitään huumaa. Kaipaan kunnollista, rehtiä miestä. Minulle hyvämoraalinen elämä on tärkeämpää kuin hedonismi. apOlen samaa mieltä. Sinulla on kunnioitettavat arvot, mutta ihan oikeasti tulee mieleen, että elämä ei ole vielä sinua tyttöseni edes kunnolla koetellut. Mistä voit tietää että pitkien ja vaikeiden jaksojen aikana avoliitossa et esim retkahtaisi katsomaan seksin puutteessa vaikkapa pornoa? Tai että jos miehesi esim keski-ikäisenä alkoholisoituu, ja jättää omat velvollisuutensa miehenä/isänä hoitamatta kriisissä voisit huomata itsessäsi ihan uusia piirteitä, et enää olekaan se ylevämielinen, korkeamoraalinen pullantuoksuinen kotiäiti, vaan saatat käyttäytyä/kokea kiellettyjä tunteita vaikeassa elämäntilanteessa. Kuulostat hieman moralistiselta, no elämä opettaa, ja tekee nöyräksi. Joku pornon katselu on ihan pikkujuttu isojen ongelmien äärellä.
Tämä. Ap lässyttää nyt asioista, joista ei tiedä mittään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä opettaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tällä periaatteellisella käytöksellä?
Kunnioitetaan vihkivalaa, ei petetä.
Avioero ei tule kysymykseen paitsi hyvin harvinaisissa tapauksissa.
Miehelle on kunnia elättää perhe, naisella kunnia kasvattaa lapsia.
Ei katsota pornoa, ei tueta maksullista seksiä.
Ollaan lojaaleja ja rehellisiä.
Itse olisin lojaali ja miestä kunnioittava vaimo. En tekisi ikinä aviorikosta. Mieheni voisi luottaa muhun 100 %. En hylkäisi häntä esim pelkän sairauden, seksinpuutteen yms vuoksi. Samaa tietenkin odotan häneltä. ap
On helppoa olla idealisti, kun ei elä pitkässä parisuhteessa.
Ei kyse ole idealismista vaan siitä, että tuntee itsensä ja omat periaatteensa. Ei parisuhde ole aina mitään hattaraa ja vaaleanpunaista höttöä. Harvemmin sitä.
En minä kaipaa mitään huumaa. Kaipaan kunnollista, rehtiä miestä. Minulle hyvämoraalinen elämä on tärkeämpää kuin hedonismi. apOlen samaa mieltä. Sinulla on kunnioitettavat arvot, mutta ihan oikeasti tulee mieleen, että elämä ei ole vielä sinua tyttöseni edes kunnolla koetellut. Mistä voit tietää että pitkien ja vaikeiden jaksojen aikana avoliitossa et esim retkahtaisi katsomaan seksin puutteessa vaikkapa pornoa? Tai että jos miehesi esim keski-ikäisenä alkoholisoituu, ja jättää omat velvollisuutensa miehenä/isänä hoitamatta kriisissä voisit huomata itsessäsi ihan uusia piirteitä, et enää olekaan se ylevämielinen, korkeamoraalinen pullantuoksuinen kotiäiti, vaan saatat käyttäytyä/kokea kiellettyjä tunteita vaikeassa elämäntilanteessa. Kuulostat hieman moralistiselta, no elämä opettaa, ja tekee nöyräksi. Joku pornon katselu on ihan pikkujuttu isojen ongelmien äärellä.
No, mikään tyttönen en enää ole..
Tottakai "kiellettyjä tunteita" saattaa tulla kelle vaan. Nimenomaan tunteita. Tunteille ei tarvitse mitään tehdä. Pornon katselu ei ole minulle mikään pikkujuttu koskaan. Pornon katselu halventaa seksuaalisuutta ja edistää vääränlaista seksuaalikulttuuria. Porno on minulle periaattellisen tason ongelma, josta en jousta. Masturboida voi ilman pornoakin.Ja elämä on minua koetellut aika rankalla kädellä ja laittanut arvoni uusiksi. Olen huomannut, mitä on aito välittäminen enkä enää huolisi muunlaista miessuhdetta.
Pahasta ja kroonisesta seksinpuutteesta kärsin myös näin sinkkuna :D Haluttaa niin että järki meinaa lähteä enkä edes saa kunnon tyydytystä ilman miestä. Joten tiedän kyllä, että en pettäisi. Minulle on tärkeämpää elää oikein kuin saada itse lyhytaikaista nautintoa.
Ymmärrän kyllä, että itsensä tuntevat periaatteelliset ihmiset ärsyttävät, etenkin kun nykyaikana on tapana elää hedonismin mukana. Joten pyydän, ettet olisi itse niin ylemmyyden tuntoinen ja toivoisi mitään "elämä opettaa"-juttuja minulle. Voin kertoa, että olen selvinnyt sellaisista asioista, joista useimmilla ei ole minkäänlaista käsitystäkään.
Mitä tulee miehen mahdolliseen alkoholismiin, niin ei sekään ole avioeron syy itsessään. Jos on lapsia ja meno menee holtittomaksi, niin asumusero on vaihtoehto tuossa tilanteessa. ap
No miten asumusero nyt varsinaisesti poikkeaa avioerosta? :D Lisäksi se juova miehesi voisi sillä aikaa ainakin hässiä sitten kenen kanssa haluaa. Ja mikä takaa avioliitossa seksinsannin? :D Ei mikään. Pikkutyttönen sä vasta olet.
Vierailija kirjoitti:
Joana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tällä periaatteellisella käytöksellä?
Kunnioitetaan vihkivalaa, ei petetä.
Avioero ei tule kysymykseen paitsi hyvin harvinaisissa tapauksissa.
Miehelle on kunnia elättää perhe, naisella kunnia kasvattaa lapsia.
Ei katsota pornoa, ei tueta maksullista seksiä.
Ollaan lojaaleja ja rehellisiä.
Itse olisin lojaali ja miestä kunnioittava vaimo. En tekisi ikinä aviorikosta. Mieheni voisi luottaa muhun 100 %. En hylkäisi häntä esim pelkän sairauden, seksinpuutteen yms vuoksi. Samaa tietenkin odotan häneltä.
"....mutta millä varmistat ettei se ulospäin näkyvä moraalinen käytös ole vain kulissia?
Että se Periaatteiden Mies on sitä AINA?
Ettei ole mitään "tästä ei sitten puhuta" -kaverien sisäpiiriä, "poikaporukkaa" jonka kanssa hetkeksi vapauttaa itsensä säännöistä?
Ettei se mies kuitenkin petä siinä vaiheessa kun vaimo on kotona uupuneena pikkulapsiarjesta eikä seksiäkään ole aikoihin ollut? Tai harhaudu "kiellettyille" nettisivustoille kun iltaisin istuu yksin koneella?Vaikka löytäisitkin kaikki kriteerisi täyttävän yksilön, miten varmistat ettei elämä häntä koskaan muuta? Ettei mikään kokemus elämässä saa niitä periaatteita murtumaan?"
/quote]Kiitos vastauksesta aiempaan viestiini, ap.
Toivoisin kuitenkin kannanottoasi myös oheiseen yllä referoimaani kohtaan jonka siinä vastauksessasi sivuutit.
Oletko siis valmis lyömään hanskat tiskiin ja tinkimään omista periaatteistasi kohdassa "avioliitto on periaatteessa ikuinen" jos kohtaatte vaikeuksia parisuhteessanne, toteat teidän etääntyneen - ja huomaat tietokoneen sivuhistoriasta että miehesi on käynyt sivustolla jota et hyväksy?
Tai hän itse tunnustaa ihastuneensa työkaveriinsa, harrastaneensa tämän kanssa seksiä yhden kerran (firman viikonloppuseminaarissa, kumpikaan ei ollut selvinpäin, ja molemmat ovat naimisissa ja perheellisiä) - nyt katuu ja on valmis tekemään kaikkensa parisuhteenne pelastamiseksi?
(tunnusti koska kokee itsekin rikkoneensa yhteisiä arvojanne)Et halua keskustella, selvittää asiaa, käyttää apuna esim parisuhdeterapeuttia, antaa miehellesi/suhteelle toista mahdollisuutta?
Se miksi sinua joku epäili kovin kokemattomaksi, johtunee tuosta armottomasta ja anteeksiantamattomasta linjastasi hyväksyä minkäänlaista inhimillistä heikkoutta, yhtäkään rikettä joka rikkoo jyrkkiä periaatteitasi.
Et anna toiselle mahdollisuutta yhteenkään virheeseen - etkä tätä kautta kasvuun ja oppimiseen, niiden virheiden avulla.Et myöskään osoita itse nöyryyttä; et pidä mahdollisena että sinullakin voi tulla eteen elämässä näitä kasvun paikkoja - annat itsestäsi kuvan ihmisenä joka on jo täydellinen, ja jonka moraali ei koskaan horju.
En kritisoi lainkaan näitä kertomiasi arvoja, päinvastoin.
Mutta kun ihmettelet miksi et löydä hakemaasi, kannattanee lukea nämä kaikki saamasi vastaukset - ajatuksella.Sinä et todellakaan tunnu antavan parisuhteelle mahdollisuutta, sitä mahdollisuutta että puolisot voisivat "kasvaa yhteen", laatia omat periaatteensa, kehittää toinen toistaan. Eletyn elämän kautta.
Ei, sinä kerrot jo kättelyssä että olisit vaimona täydellinen, kerrot valmiin konseptin koko loppuiäksenne - myös säännöt miehelle - ja korostat ettei "pakenemisreittejä" löydy, sitoumus on elinikäinen.
Joka ainoa kohta edellämainitussa kuviossa saa kenet hyvänsä normaalimiehen painamaan paniikkinappulan pohjaan.En ole menossa naimisiin miehen kanssa, joka ei jaa käsitystäni avioliitosta. Avioliitto on lähtökohtaisesti elinikäinen, muutama poikkeus:
-aviorikos ja seksivideot
-väkivalta
-sadismi
En varmasti olisi vaimona täydellinen. Sanoin, että en ikinä pettäisi ja olisin miehelleni lojaali. Tämän tiedän, koska tunnen itseni. En pysty nauttimaan sellaisesta toiminnasta, joka on moraaliani vastaan. Esim jos olisin puutteessa avioliitossa, en pystyisi nauttimaan seksistä vieraan miehen kanssa, koska syyllisyys painaisi jo etukäteen niin paljon että koko akti jäisi tekemättä. Samaa itsetuntemusta odotan mieheltä. Olen kokenut elämässä hyvin vaikeita asioita, jotka ovat opettaneet minulle paljon itsestäni.
Periaatteet selvitetään jo ennen avioliittoa ja niiden mukaan eletään.
En ole kertomassa sääntöjä miehelle. Eihän sellainen toimisi. Etsin miestä, jolla on samanlainen näkemys näistä asioista. On aivan turha "käskeä" tai vaatia moraaliasioissa. En minä mitään lammasmaista miestä haluaisikaan.Jos mies katsoisi pornoa eli siis käyttäisi maksullista seksiä, niin kyllä se rike olisi hyvin paha. Etsin miestä, joka ymmärtää seksuaalisuuden samalla tavalla kuin minä, joten silloin hän myös ymmärtää rikkeen pahuuden.
Jos mies olisi tehnyt aviorikoksen, niin ero olisi oikeutettu. Toki ei välttämätön ja asiaa voisi yrittää selvittää. Kuitenkin pahin juttu koko aviorikoksessa on se, että en ylipäätään halua perheen pääksi hedonismiin taipuvaa miestä. Minäkin kykenen olemaan avioliitossa ilman seksiäkin, joten niin kykenee mieskin. Onhan sitä sinkkuaikoinakin joskus vuosia ilman. Tokikaan seksitön avioliitto ei ole mikään päämäärä tai hyvä asia. Jos seuraa jokaista tunnettaan, ei saa mitään kestävää aikaiseksi. Näin se vain menee. Ihastuminen ei tarkoita, että olisi pakko ottaa housuja pois. En muutenkaan halua jakaa elämääni miehen kanssa, jolle ihastuminen olisi syy ylipäätään harrastaa seksiä tai mennä naimisiin. Seksiä harrastetaan seksuaalisesta halusta ja avioliitto solmitaan kun löydetään puoliso, jolla on sopivat arvot ja yhteisiä unelmia. ap
Syytät muita ylimielisydestä, kun sinulle yritetään selittää, että olet juuri itsesi asettanut muiden yläpuolelle; etkä edes tajua sitä! Kumppanisi ei saa tehdä virheitä, tai niitä mitkä sinä määrittelet. Et osaa ottaa huomioon toista näkökantaa, olet hyvin jyrkkä ja ehdoton. Erittäin hyvin minusta sanottu tuo argumentti, missä puhuttiin yhdessä kasvamisesta ja virheiden hyväksymisestä. Parisuhteessa oppii, että minä itsekin olen epätäydellinen. Ja juuri niissä yllättävissä asioissa, pitkässä parisuhteessa tapahtuu myös että itse/kumppani muuttuu. Oikeasti sinulta puuttuu nöyryys.
En oikein ymmärrä. Minä olen nainen ja ymmärrän mitä Ap hakee vaikka itse en toki halua samanlaista elämää. Ymmärrän kuitenkin hänen arvomaailmaansa ja se kolahtaa aika samoihin itseni kanssa. Minä en esim. "retkahtaisi" koskaan pettämään ja minusta tämä on yksi pysyvä piirre arvomaailmassani, koska muuten koko minun identiteetiltä putoaa pohja. Kai sitä nyt saa etsiä kumppania, joka on samanlainen tärkeissä asioissa?
Voi olla, että et koskaan tule retkahtamaan vieraaseen. Mielestäni ei kuitenkaan kannata rakentaa identiteettiä sen varaan, kuten ei minkään muunkaan virheen välttämisen varaan. Kaikki me ollaan ihmisiä ja erehtyväisiä.
Ei se ole rakennettu virheen välttämisen varaan, vaan rehellisyyden, kunnian, suoraselkäisyyden, yms.
Toiset ovat selvästi erehtyväisempiä kuin toiset, monet eivät välitä yhtään.
-eri, M40
Ottaisikohan ap asumuseron siinäkin tilanteessa, kun meinaisi järki lähteä, jos mies ei haluaisi sitten seksiä liiton edetessä? :D Kunniallisen asumuseron, ei aviosellaista ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis en ole itsekään niitä, jotka ajattelee erota kumppanin pitkäänkään kestävän haluttomuuden takia, mutta en kyllä ymmärrä mitä lisäarvoa tuo elämään "lukita" vaihtoehtoa, että "en tarvitse koskaan sitten seksiä, jos kumppaninikaan ei tarvitse"? Koskaan sanan paikalle voi myös laittaa vuosia jatkuvan liian harvan saamisen, jos ihminen on rakentunut niin, että se myös vaikuttaa hänen omanarvontuntoonsa. Ehkä ap ei ole rakentunut niin, mutta mistä hän sen niin varmaksi tietää? Ei vaikuta sille, että hän on joutunut suhteessa puutteeseen, toki tätä ei avannut.
Satunnainen käyttäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun menee vaikka terveys ja liikkumavapaus ymmärtää että ilman miestä/ miehen kanssa - suruilu on aika vähäpätöinen asia, loppujen lopuksi. Onneksi sain kokea tämän, olen loppuikäni tyytyväinen ihan terveyteen ja liikkumavapauteen kun tästä pääsen ylös..mies on sitten ylimääräistä plussaa elämään jos löytyy !
Itselläni on myös ollut terveysongelmia. Kumppanin puute ei kuitenkaan ole vähäpätöinen asia. Kumppania tarvitaan moneen asiaan, seksuaaliseen tyydytykseen, arjen jakamiseen, päivittäiseen elämään jne. Mies ei ole minulle pelkkä plussa vaan ihan onnellisen elämän ja seksuaalisen tyydytyksen elinehto. ap
Aika outoa, että mies on sinulle seksuaalisen tyydytyksen elinehto, mutta samalla sinua ei ilmeisesti haittaisi, jos naimisiin mentyänne mieheltä loppuisi syystä tai toisesta parantumattomasti seksualinen kiinnostus sinua kohtaan. Eli lupaat, ettet petä etkä ilmeisesti aio silloin erotakaan?
Tai entä jos mies kyllä haluaisi, mutta todella harvoin? Miten luulet kokevasi arvosi naisena jos haluihisi ei pääsääntöisesti tulisi vastakaikua avioliitossa?
Tottakai se haittaisi, jos seksi loppuisi. Mutta tiedän jo etukäteen mihin sitoudun. Otan vastuun omasta valinnastani sitoa itseni yhteen mieheen, joten en petä enkä jätä, vaikka seksi loppuisi avioliitosta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Satunnainen käyttäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä opettaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tällä periaatteellisella käytöksellä?
Kunnioitetaan vihkivalaa, ei petetä.
Avioero ei tule kysymykseen paitsi hyvin harvinaisissa tapauksissa.
Miehelle on kunnia elättää perhe, naisella kunnia kasvattaa lapsia.
Ei katsota pornoa, ei tueta maksullista seksiä.
Ollaan lojaaleja ja rehellisiä.
Itse olisin lojaali ja miestä kunnioittava vaimo. En tekisi ikinä aviorikosta. Mieheni voisi luottaa muhun 100 %. En hylkäisi häntä esim pelkän sairauden, seksinpuutteen yms vuoksi. Samaa tietenkin odotan häneltä. ap
On helppoa olla idealisti, kun ei elä pitkässä parisuhteessa.
Ei kyse ole idealismista vaan siitä, että tuntee itsensä ja omat periaatteensa. Ei parisuhde ole aina mitään hattaraa ja vaaleanpunaista höttöä. Harvemmin sitä.
En minä kaipaa mitään huumaa. Kaipaan kunnollista, rehtiä miestä. Minulle hyvämoraalinen elämä on tärkeämpää kuin hedonismi. apOlen samaa mieltä. Sinulla on kunnioitettavat arvot, mutta ihan oikeasti tulee mieleen, että elämä ei ole vielä sinua tyttöseni edes kunnolla koetellut. Mistä voit tietää että pitkien ja vaikeiden jaksojen aikana avoliitossa et esim retkahtaisi katsomaan seksin puutteessa vaikkapa pornoa? Tai että jos miehesi esim keski-ikäisenä alkoholisoituu, ja jättää omat velvollisuutensa miehenä/isänä hoitamatta kriisissä voisit huomata itsessäsi ihan uusia piirteitä, et enää olekaan se ylevämielinen, korkeamoraalinen pullantuoksuinen kotiäiti, vaan saatat käyttäytyä/kokea kiellettyjä tunteita vaikeassa elämäntilanteessa. Kuulostat hieman moralistiselta, no elämä opettaa, ja tekee nöyräksi. Joku pornon katselu on ihan pikkujuttu isojen ongelmien äärellä.
No, mikään tyttönen en enää ole..
Tottakai "kiellettyjä tunteita" saattaa tulla kelle vaan. Nimenomaan tunteita. Tunteille ei tarvitse mitään tehdä. Pornon katselu ei ole minulle mikään pikkujuttu koskaan. Pornon katselu halventaa seksuaalisuutta ja edistää vääränlaista seksuaalikulttuuria. Porno on minulle periaattellisen tason ongelma, josta en jousta. Masturboida voi ilman pornoakin.Ja elämä on minua koetellut aika rankalla kädellä ja laittanut arvoni uusiksi. Olen huomannut, mitä on aito välittäminen enkä enää huolisi muunlaista miessuhdetta.
Pahasta ja kroonisesta seksinpuutteesta kärsin myös näin sinkkuna :D Haluttaa niin että järki meinaa lähteä enkä edes saa kunnon tyydytystä ilman miestä. Joten tiedän kyllä, että en pettäisi. Minulle on tärkeämpää elää oikein kuin saada itse lyhytaikaista nautintoa.
Ymmärrän kyllä, että itsensä tuntevat periaatteelliset ihmiset ärsyttävät, etenkin kun nykyaikana on tapana elää hedonismin mukana. Joten pyydän, ettet olisi itse niin ylemmyyden tuntoinen ja toivoisi mitään "elämä opettaa"-juttuja minulle. Voin kertoa, että olen selvinnyt sellaisista asioista, joista useimmilla ei ole minkäänlaista käsitystäkään.
Mitä tulee miehen mahdolliseen alkoholismiin, niin ei sekään ole avioeron syy itsessään. Jos on lapsia ja meno menee holtittomaksi, niin asumusero on vaihtoehto tuossa tilanteessa. apNo miten asumusero nyt varsinaisesti poikkeaa avioerosta? :D Lisäksi se juova miehesi voisi sillä aikaa ainakin hässiä sitten kenen kanssa haluaa. Ja mikä takaa avioliitossa seksinsannin? :D Ei mikään. Pikkutyttönen sä vasta olet.
Asumusero poikkeaa siten, että asumuserossa on minun näkökulmastani mahdollisuus jatkaa takaisin normaaliin avioliittoon. Asumusero on ratkaisu mielestäni esim. silloin, kun on perheen tilanne vaarantaa lapsen kasvatuksen, mutta varsinaista syytä avioerolle ei ole. Esim juurikin vaikka miehen päihdeongelma. Lapsen ei ole hyvä kasvaa päihteiden keskellä.
Asumusero ei sinällään mahdollista seksisuhteita muiden kanssa enempää kuin yhdessä asuminenkaan.
Ei seksin saanti toki ole taattua avioliittossakaan. Enkai ole niin väittänytkään. Usein kuitenkin ainakin jossakin kohtaa avioliittoa aviopari on seksuaalisesti aktiivinen. ap
Satunnainen käyttäjä kirjoitti:
Siis en ole itsekään niitä, jotka ajattelee erota kumppanin pitkäänkään kestävän haluttomuuden takia, mutta en kyllä ymmärrä mitä lisäarvoa tuo elämään "lukita" vaihtoehtoa, että "en tarvitse koskaan sitten seksiä, jos kumppaninikaan ei tarvitse"? Koskaan sanan paikalle voi myös laittaa vuosia jatkuvan liian harvan saamisen, jos ihminen on rakentunut niin, että se myös vaikuttaa hänen omanarvontuntoonsa. Ehkä ap ei ole rakentunut niin, mutta mistä hän sen niin varmaksi tietää? Ei vaikuta sille, että hän on joutunut suhteessa puutteeseen, toki tätä ei avannut.
Tottakai tarvitsen seksiä vaikkei kumppani tarvitsisi. Mutta en silti petä tai jätä, vaikka tarvitsisin. Seksuaaliseen tarpeen täyttämättä jättämiseen ei kuole. ap
M41v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tällä periaatteellisella käytöksellä?
Kunnioitetaan vihkivalaa, ei petetä.
Avioero ei tule kysymykseen paitsi hyvin harvinaisissa tapauksissa.
Miehelle on kunnia elättää perhe, naisella kunnia kasvattaa lapsia.
Ei katsota pornoa, ei tueta maksullista seksiä.
Ollaan lojaaleja ja rehellisiä.
Itse olisin lojaali ja miestä kunnioittava vaimo. En tekisi ikinä aviorikosta. Mieheni voisi luottaa muhun 100 %. En hylkäisi häntä esim pelkän sairauden, seksinpuutteen yms vuoksi. Samaa tietenkin odotan häneltä. ap
Täytän vaatimukset helposti,mutta en pysty yksin elättämään perhettä.
Tulen toimeen vähällä. Lisäksi osallistun perheen elatukseen silloin kun lapset eivät ole pieniä. Kirjoitellaanko lisää? Laita mailisi? ap